Kirjamessuilla tekee aina löytöjä

Yksi syksyn ehdottomista huippukohdista on kirjamessuviikonloppu. Messuilla tapaa monia tuttuja ja mukavia ihmisiä, kuten vanhan, Riiassa nykyisin asuvan entisen työkaverin. Siellä pääsee fiilistelemään tähtien tuikkeessa, kuten nimikirjoituksiaan jakava uskomattoman suosittu Michael Monroe. Ja siellä voi tehdä halutessaan aikamatkoja vanhojen kirjojen osastoilla.

Matkaani tarttui tällä kertaa kaksi erilaista kirja, toinen tämän syksyn uutuus, toinen 1940-luvun klassikko.

Suomen Jääkiekkoliiton koulutuspäällikkö Jukka Tiikkaja on kirjoittanut kirjan Ihmisen valmentaminen. Siinä on Juhani Wahlstenin ja Alpo Suhosen vaikutteita, ihminen ja urheilija on ajattelun keskiössä.

Esipuheen Auditorium Kustannuksen kustantamaan kirjaan on kirjoittanut suomalaisen palloiluvalmennuksen ykkösguru Erkka Westerlund. Hän korostaa, että valmentajan on pystyttävä johtamaan ensin itseään, ennen kuin voi tuloksellisesti johtaa ja valmentaa muita.

Kirjassa on paljon innostavia ajatuksia. "Yhteinen innostava päämäärä ja toiminnan tasolla jaettu arvopohja vahvistavat yksilön sitoutumista ja vastuullisuutta omaa ja myös koko ryhmän toimintaa kohtaan", Tiikkaja kirjoittaa.

Kirja sopii iltalukemiseksi yhtä hyvin esimiestyötä tekeville kuin urheiluvalmentajille.

Toinen uusi kirjani on olympiamitalivoimistelija (1908) Heikki Lehmuston Mies sisun ja sitkeyden: Suomalainen painimies vuodelta 1943. Sota-aikana julkaistu kirja on omistettu vapauden puolesta kaatuneille painijoille.

Tohtori Lehmusto on tehnyt todella mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka aineistona on ollut 91 suomalaista mestaripainijaa. Kirjoitan kirjasta toisen kerran tarkemmin, mutta kun kerran jo tuli mainittua, että se on omistettu kaatuneille, mainitsen kyseiset sankaripainijat. Kirjan julkaisuun mennessä olivat henkensä vapauden puolesta menettäneet:

• Kalle Viljamaa 28.3.1918 Tampereella
• Herman Nykänen 9.3.1940 Kannaksella
• Yrjö Haavisto 24.12.1939 Kannaksella
• Niilo Penttilä joulukuussa 1939 Kannaksella.
• Kaarlo Arponen 3.3.1940 Kannaksella

Herman Nykänen oli palannut Kanadasta puolustamaan kotimaataan ja Karjalaa. Hän kuoli samana päivänä kuin veljensä, Helsingin Normaalilyseon voimistelunopettaja Yrjö Nykänen. Veljesten ruumiit löydettiin vasta jatkosodan aikana.

Hakukoneet juhlivat median murroksessa

Tässä kuussa on tapahtunut niin isoja asioita mediarintamalla, että kirjoitin LinkedIn-palveluun suomalaisen median murroksesta englanninkielisen artikkelin The Finnish Media Industry in Turmoil. En ryhdy kääntämään sitä tähän, mutta media-asioita täytyy pohdiskella ja pureskella vielä uudelleen. Välillisesti muutokset vaikuttavat myös urheilujournalismiin ja sen toimintaedellytyksiin.

Perinteinen media on vasta suurten muutosten kynnyksellä. Se käy ilmi Työ- ja elinkeinoministeriön raportista Kuva median murroksesta - Mitä käy kasvulle ja työpaikoille? Sen ovat laatineet Timo Argillander, Virpi Martikainen ja Jari Muikku. Raportissa esitetään, että perinteinen media on jo jonkun verran uudistanut ja mediatalojen tulee jatkossakin uudistaa toimintatapojaan. Paineita luovat markkinoille tulevat ulkomaiset kilpailijat ja ihmisten ajasta kilpailevat uudet tuotteet, kuten sosiaalinen media ja pelit.

Yhtenä perusteena voi pitää kymmenen suosituimman verkkopalvelun listaa, jota hallitsevat hakukoneet ja sosiaaliset mediat. Lista kertoo, mikä on ihmisille tärkeää vuonna 2014. Sitä kannattaa jokaisen mediatalon hallituksessa opiskella huolella:

1. Google.fi
2. Google.com
3. Facebook.com
4. YouTube.com
5. Wikipedia.org
6. Iltalehti.fi
7. Iltasanomat.fi
8. Yle.fi
9. HS.fi
10. Yahoo.com

Yksi tuore strateginen uudistus oli Lännen Median toiminnan aloittaminen tässä kuussa. Lännen Media on 12 maakuntalehden muodostama 40 hengen yhteistoimitus, joka on koottu mukana olevien lehtien 600 toimittajasta.

Lännen Media tavoittaa joka päivä kaksi miljoonaa suomalaista, kun nettilehtien lukijamäärät lasketaan mukaan.

Lännen Media käynnistettiin journalismin parantamisen yhteisponnistuksena. Silti lehtien toimituksissa elää epäily siitä, että kyse on vain uudesta tehostamistoimenpiteestä. Aika näyttää, ansioituuko Lännen Media "skuupeillaan".

Kotimaisen journalismin murroksesta kertoo myös Östra Nylandin ja Borgåbladetin yhdistäminen. Ainakin kirjailija Merete Mazzarella ja Hufvudstadsbladetin entinen toimittaja Stig Kankkonen ovat kritisoineet HBL:ssä yhdistämispäätöstä. On aivan selvää, että yhden sanomalehden katoaminen kartalta vaikuttaa suomenruotsalaiseen kulttuuriin Uudellamaalla.

Toinen asia on, että Suomen ruotsinkieliset paperilehdet ovat levikiltään kovin pieniä. Muitakin yhdistymisiä voi olla suunnitteilla.

Strategisesti ajatellen suomenruotsalaisella medialla pitäisi olla nettiaikana paljon paremmat toimintaedellytykset kuin suomenkielisellä medialla, koska ruotsinkielisiä ihmisiä on maailmassa suunnilleen tuplasti suomenkielisiin verrattuna, ja netissä tiedon yms. jakaminen on vaivatonta.

Gutenbergin keksintö kirjapainotaito mahdollisti sanomalehdistön kasvun merkittäväksi toimialaksi 500 vuodessa. 2000-luvulla ollaan siirrytty ja siirtymässä uuteen kehitysvaiheeseen, jota kuvaa se, että suomalaisten sanomalehtien yhteenlaskettu liikevaihto, reilu miljardi euroa, on vain vähän enemmän kuin kahden suurimman peliyhtiön eli Supercellin ja Rovion yhteenlaskettu liikevaihto.

Peter Tallbergin elämäkerta julkistetaan tänään

Tänään julkistetaan kirjamessuilla Arto Terosen ja Jouko Vuolteen uusin kirja, joka käsittelee Kansainvälisen olympiakomitean protokollan toiseksi vanhinta jäsentä Peter Tallbergia, 77.

Kirjan nimi on osuva, "Urana olympiakisat. PeterTallbergin tuulinen elämä" (Kirjapaja).

Tallberg osallistui jo Rooman olympiakisojen purjehdukseen vuonna 1960. Hän oli mukana vielä Moskovassa 1980. Mitali oli lähimpänä Tokion olympiakisoissa vuonna 1964, mutta hän joutui tyytymään neljänteen sijaan.

Tallberg oli urheilijana kaikkiaan viisissä olympiakisoissa. Hänen edellään ovat suomalaisista vain kuusissa olympiakisoissa pelanneet jääkiekkoilijat Raimo Helminen ja Teemu Selänne. 

Tallbergin kohdalla on poikkeuksellista, että hän on samaan aikaan ollut kisoissa urheilijana ja KOK:n jäsenenä. Tämä oli siis ennen kuin KOK:n vanhat herrat huomasivat, että urheilijoiden ääntä olisi syytä kuunnella tarkemmin.

Tallbergin ura urheilujohtajana on yksi kaikkein vaikuttavimmista suomalaisen urheilun historiassa. Hän on toiminut muun muassa Kansainvälisen purjehtijaliiton puheenjohtajana. Ja kun urheilujärjestöjä 1990-luvulla yhdistettiin, hänestä tuli SLU:n ensimmäinen toiminnanjohtaja.

Golfari vastaan keihäänheittäjä

Helsingin Sanomien arvostettu urheilutoimittaja Ari Pusa avasi golfin Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden voittaneelle Mikko Iloselle oven jopa Vuoden urheilijaksi.

Kun Pusa laittaa oven raolleen, on asiaa syytä tarkastella vakavasti. Monipuolisesti urheilun hallitsevalla toimittajalla on ollut pitkään suomalaisen urheilun näköalapaikalla.

(Tässä kävi niin hullusti, että kirjoitin aamulla toimittaja Jussi-Pekka Reposen kirjoittaneen kyseisen jutun. Nyt Mestareiden liigan tauolla on hyvä korjata jutun kirjoittajan nimi oikein: kyllä siinä Ari Pusan laadukas kädenjälki näkyy.)

Tämä vuosi on siitä poikkeuksellinen, että Vuoden urheilijaksi on ehdolla olympiavoittaja, nimittäin parisprintin korkeimmalle korokkeelle Sotshin olympiakisoissa noussut kaksikko Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi.

Vuoden urheilijan viittaa soviteltiin kesällä myös Antti Ruuskaselle, joka voitti keihäänheiton Euroopan mestaruuden. Keihäänheitto on se tekninen voimalaji, jossa suomalaiset ovat olleet maailman parhaita yli sadan vuoden ajan.

Ensimmäinen suomalainen keihäänheiton suurvoittaja oli myöhempi jääkärimajuri Julius Saaristo, joka voitti kahden käden yhteistuloksella kultaa legendaarisissa Tukholman olympiakisoissa vuonna 1912. Sen jälkeen keihäänheitto on jäänyt suomalaisten tavaramerkiksi maailmalla ja suomalaisten penkkiurheilijoiden rakastamaksi lajiksi.

Kun Helsingin Sanomat nostaa golfari Mikko Ilosen vakavasti haastamaan keihäänheiton Euroopan mestaria ja hiihdon olympiavoittajia, ollaan suomalaisessa urheilussa kääntämässä uutta lehteä.

Tähän sopii hyvin tarina oman aikansa Tiger Woodsista, Harry Vardonista. Hän voitti kuusi British Open -turnausta ja yhden US Openin, kunnes ensimmäinen maailmansota katkaisi urheilutoiminnan useaksi vuodeksi. Jerseyläinen ei enää palannut sodan jälkeen samalle tasolle.

Vardon, golfin sen ajan supertähti, osallistui kerran sekanelinpeliin, jossa hänen pelikumppaninaan oli naispelaaja, ja he pelasivat kahta keihäänheittäjää vastaan. Sääntöjä oli luonnollisesti hieman mukautettu. Silloin kävi niin, että golfarit voittivat.

Varmaa on, että Vuoden urheilijan valinta herättää tänä syksynä enemmän tunteita kuin vuosiin.

Yli sadan kierroksen golfkausi

Olen pelannut tänä vuonna enemmän golfia kuin koskaan aikaisemmin. Takana on kotimaan kentillä yli sata kierrosta!  Niistä tosin parikymmentä on tullut Talman Par3-kentällä. Sen väylät ja viheriöt ovat olleet koko kauden hyvässä kunnossa, ja nyt kun se on iltaisin valaistuna, kautta voi jatkaa vielä iltavaloissa.

Pitkällä kentällä olen pelannut 85 kertaa. Niistä seitsemän kierrosta on jäänyt vajaiksi lähinnä valon loppumisen vuoksi. Ja onhan siinä mukana Hirsalan kaksi  Early Bird -puolikastakin, jotka alkoivat aamuviiden aikaan. Pauli Pesonen on kyllä uskomaton organisaattori, kun hän tuollaisiakin erikoistapahtumia pyörittää. Takavuosina hän järjesti vähän isompiakin juttuja, muun muassa Challenge Tourin kisoja.

Parhaan kierroksen, 85, pelasin Harjattulassa Mikko Ervastin kanssa. Toisaalta yhdeksän kierrosta vaati yli 100 lyöntiä. Niistä osa tuli kyllä takatiiltä, mikä on niitä katastrofeja jollain tavalla lieventävä seikka.

Talmassa pelataan joka vuosi Suomen parhaat mestikset. Nytkin oli mukana pitkälti toistasataa pelaajaa. Sijoituin  komeasti 100 parhaan joukkoon, sijalle 94. Karsiuduin siis kolmannen eli finaalipäivän kierrokselta.

Kesän hienoimpiin hetkiin kuului urheilutoimittajien Ryder Cup Himoksessa. Olin Helsingin Kerhon voittajajoukkueessa, ja pääsin höykyttämään vanhaa työkaveriani Etelä-Suomen Sanomien asiantuntevaa urheilutoimittajaa Juha Hölttää ensin Foursomessa Seppo Jolkkosen kanssa, ja iltapäivällä kaksinpelissä. Tutustuin Juhaan jo 30 vuotta sitten Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimituksessa. Silloin Juha suunnisti, minä juoksin. Nyt molemmat viihdymme viheriöillä.

Lassi Tilander on golfin kävelevä tietosanakirja.

Parasta tässä golfkaudessa ovat olleet kierrokset golfin kävelevän tietosanakirjan Lassi Tilanderin kanssa. Olemme käyneet hedelmällisiä keskusteluja muun muassa tulevan golfkirjani teemoista. Lassi on pelannut joskus parempienkin pelaajien kanssa, muun muassa viisinkertaisen major-voittaja Peter Thomsonin kanssa.

Hän on toiminut myös useaan otteeseen maajoukkueen kapteenina, esimerkiksi vuonna 1960 Merionissa. missä Jack Nicklaus teki Eisenhower Trophyn ennätystuloksen 269. Ennätys meni rikki vasta tänä syksynä, kun Espanjaa edustava Jon Rahm pelasi tuloksen 263!

Organisoidessaan Jack Nicklauksen vierailua Talissa 1987 Lassi  huomasi yleisön joukossa Mauri Vikströmin, joka pelasi vuonna 1960 Merionissa Nicklauksen kanssa.

Lassi haki Maurin mestarin luokse, esitteli heidät vanhoina pelikavereina, ja Nicklaus lausui hienosti: "It was a long time ago!" 

Niinpä, siitä Nicklauksen vierailusta on kulunut nyt täsmälleen saman verran aikaa, 27 vuotta! 

Ei ole vaikea tunnustaa, että pelaajana(kin) Lassi on kiistatta minua parempi. Olemme pelanneet neljä kertaa, ja kolmesti voittajan onnitteleminen on jäänyt minun velvollisuudekseni. Toisaalta kierrokset Lassin kanssa ovat niin hienoja, että joka kerta on itsellänikin ollut voittajan olo.

Urheiluministeri Carl Haglund ja HBL:n nettilehti

Urheiluasioista vastaava puolustusministeri Carl Haglund esitti Hufvudstadsbladetissa, että työnantajat voisivat antaa työntekijöiden liikkua työajalla. Helsingin Sanomat referoi HBL:n haastattelua, joten laitan linkin Hesariin.

Pidän Haglundin ajatusta kehittämisen arvoisena. Monet työnantajat, kuten esimerkiksi Nokialla toimiva Molok Oy, suhtautuvat erittäin myönteisesti liikuntaan. Hyvinvoivat työntekijät ovat ensimmäinen edellytys yrityksen menestymiseen.

Haglund toimi ennestään puolustusministerinä, ja nykyhallituksen viimeisen puolen vuoden ajan hän vastaa myös urheilusta. Tämä on hyvin luonteva yhdistelmä, sillä suomalaisen liikuntakoulutuksen juuret ovat upseerien miekkailu- ja ratsastusopetuksessa.

Cooperin testin tulosten perusteella varusmiesten kunto on laskenut kuitenkin niin alas, että on kaikille parempi siirtää armeijan painopistettä kybersodankäynnin puolelle. Suomalaisen sotilaan taistelijanominaisuudet tulevat nykyään paljon paremmin esiin istuen kuin juosten.

Miksikö linkitin Hufvudstadsbladetin uutisen HS:n verkkolehteen? HBL on päättänyt, että uutisen lukemisesta pitää maksaa. Sen sijaan HS:n linkki menee suoraan uutiseen.

Onkohan HBL:n verkkostrategia loppuun asti mietitty? Jos kävijämäärät ovat pieniä, suljetaan pääsy, hmm...

Jos puolustusvoimat toimisi samalla logiikalla kuin HBL, varusmiesten liikuntakoulutus lopetettaisiin kokonaan. Kun ovat niin huonossa kunnossa tullessaan riviin, pysykööt huonokuntoisina!

Paluu liikuntafoorumiin Kjell A. Nordströmin hengessä

Kansallisen liikuntafoorumin osanottajille tarjottiin maanantaina huippuesitys, kun ruotsalainen tietokirjailija ja visionääri Kjell A. Nordström kertoi, mihin tämä meidän maailma on menossa.

Ehkä eniten ajatuksia herätti numeroleikki, jonka hän esitti vangitsevalla tavalla. 1-1-1-4 on maailman väkiluku nyt, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua sama lukusarja on 1-1-2-5. Ensimmäiset ykköset ovat Euroopan ja Amerikan väkilukuja, miljardeissa. Kolmas luku kuvaa Afrikan, ja neljäs luku Aasian väkilukua.

Kjell A. Nordström lumosi Kansallisen liikuntafoorumin osanottajat.

Afrikan väkiluku voi olla parinkymmenen vuoden kuluttua jopa 2,5 miljardia, ja Aasian väkiluvusta voi tulla yhtä hyvin joko 5, 6 tai jopa 7 miljardia. Jos näiden lukujen ajatellaan kuvaavan maapalloa laivana, niin laiva alkaa kallistua. Jokainen voi miettiä, mitä siitä seuraa.

Samaan aikaan kansallisvaltiot menettävät merkitystään globalisaation seurauksena. Nyt meillä on parisataa kansallisvaltiota, mutta kansalaisten omilla päätöksillä ja kulutuskäyttäytymisellä kansallisvaltioiden rajat madaltuvat. Tavarat liikkuvat, brändit liikkuvat, ja ihmiset liikkuvat. Suomalainen voi lomailla yhtä lailla Thaimaassa, Espanjassa tai ihan vaan kotimaassa.

Kaiken kaikkiaan vaivalla synnytettyjen kansallisvaltioiden merkitys on vähenemässä ja niiden tilalle nousevat globaalit kaupunkikeskukset.

Nordström on juuri julkaissut Per Schlingmannin kanssa kirjan Urban Express. Se julkistettiin sunnuntaina, joten liikuntafoorumissa ruotsalaistohtorin esitys pysyi ymmärrettävästi enemmän kirjan teemoissa kuin liikunnan ja liikkumattomuuden kysymyksissä.

Hän pohti kuitenkin mielenkiintoisella tavalla liikkumisesta totaalisesti kieltäytyvän ihmisen ajatusmaailmaa ja vertasi sitä norjalaisen Anders Behring Breivikin ajatusmaailmaan, missä kaikki vaikutteet olivat toisiaan tukevia. Valitettavasti Nordströmillä ei ollut heti tarjota keinoa, miten siihen maailmaan olisi tuotavissa toisenlaista informaatiota.

Urban Expressin suomenkielinen versio julkaistaan Nordströmin mukaan  joulukuussa tai tammikuussa. Siitä voi odottaa jonkinlaista tapausta, sen verran mielenkiintoisia ajatuksia hän esitti Helsingissä.

Maailmalla on menossa trendi, jossa naiset hankkivat koulutusta ja muuttavat kaupunkeihin. Niinpä kaupunkien asukkaat ovat useammin naisia kuin miehiä, vaikka miehet muuttavatkin perässä. Mutta lisäksi naiset elävät pidempään. Pohjoismaat ovat tässä kehityksen kärjessä.

Nuoret kouluttamattomat miehet ovat samaan aikaan muodostamassa uutta kurjalistoa.

Tähän liittyy kehitys, jossa yksin asuvien määrä kasvaa. Ihmiset haluavat muuttaa kasvukeskuksiin, kun siellä on muitakin ihmisiä. Ja siellä kasvukeskuksissa ollaan yksin. Yksin yhdessä, tai yhdessä yksin. Suomessakin on jo miljoona yksin asuvaa ihmistä.

Ja samaan aikaan on yliopistotutkintojen arvo kärsinyt inflaation. Tieto, joka Gutenbergin ajoista saakka on muodostanut hierarkkisia rakennelmia, on yllättäen kaikkien saatavilla. Aikaisemmin piti opiskella monta vuotta yliopistossa saadakseen tietoa, nyt sitä saa Wikipediasta tai Stanfordin yliopiston sivuilta muutamalla napinpainalluksella.

Ja tiedon määrä kasvaa kaiken aikaa eksponentiaalisesti. Sen seurauksena kapeiden alojen erikoisosaajien arvostus nousee. Kokonaisuuksia on entistä vaikeampi hallita.

Jos Nordströmin ajatukset kiinnostavat enemmänkin, suosittelen lukemaan hänen aiempia kirjojaan, joista Jonas Ridderstrålen kanssa syntyneet Funky Business ja Karaokekapitalismi - Älä hyväksy jäljitelmiä ovat olleet myyntimenestyksiä.