Aamulenkki 327 Taitoluistelun hullunkuriset perheet

Milano Cortinan talviolympiakisojen taitoluistelukilpailuissa nähdään tämän talven ristiriitaisimmat tunnemyrskyt. Muistamme vielä, kuinka valmentaja Eteri Tutberidze haukkui 15-vuotiaan venäläisluistelija Kamila Valijevan neljä vuotta sitten Pekingin talviolympiakisoissa. Lyhytohjelman jälkeen kilpailua johtanut tyttö tuli selvästi epävakaassa tunnetilassa suorittamaan vapaaohjelmaansa, epäonnistui, luovutti, ja putosi neljänneksi. Pian selvisi, että lapsitähti oli jäänyt vuoden 2021 puolella kiinni dopingista.

 

Eteri Tutberidze rinnassaan Venäjän federaation kunniamerkki.

 

Kamila Valijevan suoritukset tietysti hylättiin. Hän oli sen hetken paras taitoluistelija ja kuului Venäjän joukkuekilpailun voittaneeseen joukkueeseen. Sen kultamitalin Kamila luonnollisesti menetti. Ja samalla Venäjän joukkue… hetkinen… Venäjän joukkue pudotettiin… pronssille?

Suomalaisen oikeustajun mukaan tuo ei kyllä mennyt oikein. Jos hiihtäjä jää kiinni dopingista, koko joukkue hylätään. Mutta mikä tässä maailmassa sitten menee oikein? 

Kamila Valijeva sai 2022 peräti neljän vuoden kilpailukiellon. Hän on harjoitellut edelleen ja on tälläkin hetkellä 19-vuotiaana yksi Venäjän parhaista taitoluistelijoista. Milano Cortinan olympiakisoissa häntä ei kuitenkaan nähdä. Pääsyynä on se, että hänen kansainvälinen kilpailukieltonsa esti häntä osallistumasta kilpailuihin, joissa hän olisi voinut antaa olympianäyttöjä.

 

Onhan tässä vielä Ukrainan sotakin. Sen vuoksi Venäjän valtiollisia tunnuksia tai kansallislaulua ei esitetä Italiassa alkaneissa olympiakisoissa.

Juuri sen vuoksi Milanon Cortinan taitoluistelukisoissa muhii monenlaista myrkkykeittoa. Georgiaa edustaa joukko venäläisiä taitoluistelijoita, jotka kansalaisuutta vaihdettuaan pääsevät mukaan olympiajäille. Yksi heistä on Eteri Tutberidzen 23-vuotias tytär Diana Davis. Hän meni parinsa Gleb Smolkinin kanssa naimisiin pian Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen maaliskuussa 2022. Siihen asti he edustivat vielä Venäjää, mutta seuraavana vuonna he saivat jo Georgian kansalaisuuden.

 

Venäjän presidentin Vladimir Putinin vuonna 2018 palkitsema taitoluisteluvalmentaja Eteri Tutberidze on varmaan kaikkein ristiriitaisin persoona Milanossa. Venäjän federaation korkea valtiollinen kunniamerkki, epäinhimillisen kovat valmennusmenetelmät, maailmaa kuohuttanut lapsiurheilijan dopingkäry ja oman tyttären ”sopiva” kansalaisuuden vaihto luovat hänen ympärilleen noidankehän, joka saa hänet näyttämään Dobie Smithin 70 vuotta sitten ilmestyneen romaanin Satayksi dalmatiankoiraa klassiselta pahikselta nimeltä Cruella de Vil. Turkiksiinsa kääriytynyttä pahishahmoa esitti järkyttävän onnistuneella tavalla Glenn Close 30 vuotta sitten ilmestyneessä hittielokuvassa 101 dalmatialaista.

 

Milano Cortinassa nähdään joukko venäläisiä urheilijoita AIN-tunnuksilla – he kilpailevat neutraaleina urheilijoina. Taitoluistelussa kilpailevat venäläiset Peter Gumennik ja Adeliia Petrosian. Lisäksi samalla AIN-tunnuksella kilpailee Moskovassa syntynyt Viktoriia Safonova, joka on edustanut vuodesta 2019 Valko-Venäjää.

On mielenkiintoista seurata, miten tarkasti Kansainvälinen olympiakomitea valvoo, että Milano Cortinassa ei Venäjän tai Valko-Venäjän valtiollisia tunnuksia nähdä. 

Lue Helsingin Sanomien uutinen Eteri Tutberidzen saapumisesta MIlano Cortinan olympiakisoihin täältä.

Aamulenkki 326: Upea Muumit-lukumaraton

Yleisradion Muumi-kirjojen lukumaratonin viikonloppu oli upea kulttuuriteko kirjojen ja lukemisen puolesta. Lämmin kiitos kaikille toteuttajille, etenkin 130 lukijalle. Oli mukava pitää televisiota auki Teema-kanavalla ja pysähtyä aika ajoin kuuntelemaan. Hyviä lukijoita, hyviä tarinoita. Hienot lavasteet ja juonnot. Kiitos!

Tove Jansson sai H. C. Andersenin lastenkirjapalkinnon kunniamaininnan ja diplomin
 kirjastaan "Vem ska trösta Knyttet" vuonna 1962 (kuva). Neljä vuotta myöhemmin hän sai lastenkirjallisuuden arvostetuimman palkinnon, Hans Christian Andersen -kultamitalin, koko tuotannostaan. Museovirasto. 

Sopiva ajoitus oli myös Tove-elokuvan lähettämisellä tässä viikonvaiheessa. Olin kyllä nähnyt elokuvan aikaisemmin, mutta silloin jäi tunne, että elokuva kannattaisi katsoa sopivalla hetkellä uudelleen. Nyt se hetki tuli. Alma Pöysti on suorastaan yhden Oscarin arvoinen näyttelijä. Kukaan ei olisi voinut näytellä Tovea paremmin.

Tähän Tove-viikonloppuun ajoittuu myös Suomen Kuvalehdessä (5/2026) julkaistu Iida Turpeisen kolumni, jossa hän kertoo kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvistin löytäneen tiedon, että Tove Janssonille oli esitetty kirjallisuuden Nobelia. Tieto on hämmästyttävä. Ensinnäkin sen vuoksi, etten ollut aikaisemmin tällaisesta kuullutkaan. Ja kun olen pari päivää asiaa sulatellut, niin todella hämmästyttävää on lopulta se, ettei Tove sitä Nobelia saanut!

Luin viime vuonna kolme uutuuskirjaa, joissa Tove Jansson ja Muumit olivat keskeisessä roolissa. Kirjoitin sen pohjalta Kanavaan (8/2025) arvion, jossa käsittelin lähinnä taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen kirjaa Tove Jansson ja maailman lapset. Tammi julkaisi Kanava-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi nousseen kirjan viime vuonna.

Toven kirjeenvaihdosta lukijoiden – siis maailman lasten – kanssa syntyy Tuula Karjalaisen käsittelyssä uusi, tuore ja konstailematon näkökulma Tove Janssoniin.

Tuula Karjalainen lienee arvostetuimpia Tove Janssonin (1914–2001) tutkijoita. Hän kirjoitti jo vuonna 2013 Toven elämäkerran. Se palkittiin Lauri Jäntin palkinnolla. Näin kirjoitin Kanavassa hänen uusimmasta kirjastaan:

”Kirjeenvaihto tarjoaa herkullisen lähdeaineiston. Teoksen rakentaminen kirjeiden pohjalta on kuitenkin haastavaa ja Toven vastauskirjeiden kokoaminen eri lähteistä vei paljon aikaa.

Kirjeessään ranskalaisille lapsille Tove kertoi, että hän oli kirjoittanut ensimmäisen muumikirjansa vuonna 1938, jolloin hän oli 24-vuotias. Se jäi kuitenkin pöytälaatikkoon ja julkaistiin vasta vuonna 1945. Sen suomenkielinen versio ilmestyi vasta vuonna 1991 nimellä Muumit ja suuri tuhotulva.”

Yksi Karjalaisen kirjan väliotsikoista on ”Pelastakaa Tove lapsilta”. Se on suoraan Dagens Nyheterissä vuonna 1974 julkaistusta haastattelusta. Tove nimittäin sai 1500–2000 kirjettä vuodessa. Kun hän vastasi käytännössä kaikkiin, se söi hänen aikaansa ja energiaansa. Toisaalta Tove oli varmaan tehnyt siinä vaiheessa itsensä kanssa selväksi, että hän haluaa jättää muumitarinat taakseen.

Kirjeenvaihdolla oli oma erityinen arvonsa. Monet yksinäisyydestä kärsineet nuoret saivat lohtua Tovelta.

Laaja kirjeenvaihto muodostaa itsenäisen ulottuvuuden muumien tarinassa kirjojen, sarjakuvien, televisiosarjojen, teatterinäytelmien ja muiden muumituotteiden lisäksi.

Jotenkin traagiselta tuntuu, että Tove halusi koko elämänsä olla taidemaalari. Muumien suosio leimasi hänet kuitenkin lastenkirjailijaksi. Tässäkin tapauksessa kannatta ajatella, että kyse ei ole joko/tai vaan sekä että. Monipuolinen taiteilija pystyi kehittämään ilmaisuaan nimenomaan sen ansiosta, että hänellä oli lahjakkuutta visualistina ja kertojana.

Muumien kansainvälinen suosio nousi uudelle tasolle 1900-luvun lopulla Japanissa tuotetun piirretyn televisiosarjan myötä. Sen seurauksena Japanistakin alkoi tulla ihailijapostia. Tuntuu hurjalta, että Tuula Karjalainen on vieraillut Tokiossa rakennustaiteen museossa, jossa hänelle esitelty näköiskopio Tove Janssonin Harun mökistä. Alkupäisen mökin suunnitteli Toven kumppanin Tuulikki Pietilän kansainvälisesti tunnettu arkkitehtiveli Reima Pietilä yhdessä vaimonsa Raili Pietilän kanssa.

Oikeassa Toven saarimökissä tehtiin töitä ja ruokaa. Lisäksi sen alakerrassa saunottiin. Mutta yöt vietettiin teltassa, jolle kalliosaarelta löytyi ihanteellinen tuulensuojainen paikka.

Tässä voin ihan vapaasti veikata, että ei mene viittäkään vuotta, kunnes Tukholmaan on perustettu tuollainen Toven mökki kansainvälisiä turisteja varten. Siitä tulisi todellinen suosikkikohde. Miksi Tukholmaan? 

Helsingissä on jo kymmenen vuoden ajan ollut Tove Janssonin puisto. Ei kai Suomessa yhdelle naiselle enempää voi suoda?

 

Viime vuonna ilmestyi kaksi muutakin Tove-kirjaa. Hänen veljentyttärensä Sophia Jansson on nykyisin Moomin Characters Oy:n pääosakas ja hallituksen puheenjohtaja. Hän kirjoitti Förlagetin kustantaman kirjan Tre öar: mamma, pappa och jag. Siltala julkaisi samanaikaisesti käännöksen Kolme saarta: äiti, isä ja minä. Sekin on erittäin hyvä kirja. Kyseessä on Sophia Janssonin tutkimusmatka omaan lapsuuteensa sekä vanhempiensa eli isänsä Lars Janssonin ja musiikillisesti lahjakkaan äitinsä Anita Leschin parisuhteeseen.

Muumi-imperiumin pääperijä Sophia Jansson on jäänyt suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi taustahahmoksi. Kirjassa Sophia avaa hieman isänsä ja tätinsä välistä menestyksellistä yhteistyötä. Oli myös hauska nähdä Sophia Jansson yhtenä viikonlopun Toven lukumaratonin lukijoista.

Heikki Niemeläisen omakustannekirjassa Toven ja Marian Meilahti on myös kolme päätoimijaa, Tove Jansson, Maria Åkerblom ja Meilahti, joka yhdisti maantieteellisesti ainakin jollain tavalla näitä kahta hyvin erilaista naista. Niemeläinen hellii ajatusta, että Meilahdesta voisi löytää todellisen Muumilaakson. Niemeläisen mielestä Meilahdessa sijaitseva pitsihuvila Villa Toivola voisi olla Muumitalon esikuva.

 

Yleisradion Muumi-kirjojen lukumaraton avasi hienosti tämän kirjavuoden 2026. Lisää tällaista!

P.S.1. 

Jos haluat perehtyä muumiarkkitehtuuriin, poikkea Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttelyyn Pako Muumilaaksoon – Escape to Moomin Valley. Se on auki koko talven, kevään ja kesän 27.9.2026 saakka. 

P.S.2. Jos taas haluat perehtyä Muumien luojaan Tove Janssoniin ja hänen perheeseensä, HAMissa (Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki) on avautumassa uusi Tove Jansson galleria: Taiteilijaperhe Jansson 13.2.2026–10.1.2027. 

Tove Jansson Pellingin mökillään vuonna 1969. Museovirasto.