Aamulenkki nro 314: Phantom Finn – Paavo Nurmi

Tein viime vuonna päätöksen kirjoittaa vielä yhden Paavo Nurmi -kirjan. Kolme kirjan jälkeen oli vielä yksi asia, joka vaati selvittämistä: 1925 Amerikan-kiertue. Se oli jäänyt Antero Raevuoren, Toivo T. Kailan, Mauno Kosken, Paavo Karikon, Helge Nygrénin ja Risto Taimen ja jopa Karo Hämäläisen jälkeen edelleen avoimeksi. Mitä siellä Yhdysvalloissa ja Kanadassa tapahtui?

Phantom Finn -kirjan ulkoasu on Mikael Mannisen käsialaa.

Tänä vuonna tuosta ihmeellisestä kiertueesta tuli kuluneeksi tasan sata vuotta. Suomen Tietokirjailijat antoi apurahan, ja sain käsikirjoituksen jouluun mennessä valmiiksi. Taittamiseen ja painamiseen menee aina oma aikansa. Kesän alussa kirja saatiin julkistettua Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdossa. Päivi ja Lasse Virén toivat kirjan julkkareihin aivan ainutlaatuisen tunnelman.

 

Kirjailijana minulla on vielä muutama asia, joita voisin kehittää. Yksi kehityskohde olisi itseni markkinointi. Sama koskee varmaan useimpia kirjailijoita. Bestsellerien kirjoittajat ovat erikseen. 

Kirjoittaminen on hyvin yksityinen prosessi. Se tapahtuu omassa päässä, ja omissa sormissa. On aina suuri ihme, mitä paperille tulee. Sen vuoksi minun on ollut kovin vaikea kertoa tulevista kirjoistani. Vaimolla voi tosin olla tästä toinen mielipide.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä rohkeammin olen alkanut kertoa työn alla olevasta kirjastani. Edesmennyt professori Martti Häikiö kannusti toimimaan tällä tavalla, ja hänen kannustuksensa palaa aina mieleeni, kun luontainen vaatimattomuuteni on tukkimassa suuni ja vaientamassa itseni. Niin kuin nyt.

 

Tein aika paljon harjoituksia kevään aikana yhdessä Jari Salosen kanssa, että saimme käsikirjoituksen valmiiseen kirjan muotoon. Jari otti kustantajan roolin, vaikka hänen päätehtävänsä on järjestää yhtä Euroopan tasokkaimmista yleisurheilukilpailuista, Paavo Nurmi Gamesia. Jarin kanssa teemme vuodesta toiseen hyvää yhteistyötä maailman parhaan juoksijan perinnön vaalimisessa. Paavo Nurmi Heritage Advisor on titteli, jonka Jari on minulle antanut. Se velvoittaa. Koen olevani tässä roolissa mitä suurimmassa määrin Suomi-brändin asialla.

Kerroin Paavo Nurmi Gamesissa Phantom Finn -kirjasta.

 

Kun kirjoitin kirjan englanniksi, kielen tarkistukselle oli poikkeuksellisen suuri tarve. Tunnen englantilaisen Suomen ystävän Chris Turnerin vuosikymmenten takaa. Hän vastaa Kansainvälisen yleisurheiluliiton (World Athletics, WA) museoperinneasioista. Esimerkkinä voin mainita hänen ratkaisevan tärkeän roolinsa, kun Jari Salonen vei Paavo Nurmen viisi Pariisin olympiakultamitalia viime vuonna Pariisin olympiakisoihin näytille.

Jari Salosen ja WA:n hallituksen jäsenen Antti Pihlakosken tuella otin viime vuoden Paavo Nurmi Gamesissa puheeksi Chrisin kansa ajatukseni kirjoittaa Nurmesta englanniksi. Hän lupasi hankkia omista verkostoistaan natiivin oikolukijan.

Simon Turnbull on englantilainen urheilutoimittaja, jonka luulen muistavani takavuosien arvokisoista toimittajalehtereiltä. Vaikka voi olla, että sekoitan kaksi eri henkilöä. Chrisin suositus auttoi, ja hän teki arvokkaan työn saattaen käsikirjoitukseni siihen kuntoon, että sen voisi painaa ja antaa englanninkielisille lukijoille.

En vähättele Britanniaa kirjan markkina-alueena. 68 miljoonan britin joukossa on paljon juoksusta ja urheiluhistoriasta kiinnostuneita, muitakin kuin Simon ja Chris. Mutta Paavo Nurmi kilpaili Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuonna 1925, joten uskon, että suurin osa kirjan lukijoista tulee sieltä.

Amerikansuomalaisten yhteisön tärkeänä yhteisenä organisaationa toimii Finlandia Foundation National. Jarin kautta pääsin sen avainhenkilöiden silmissä hyviin kirjoihin. Tapasimme viime talvena Helsingissä Thomas Flanaganin ja Anne-Mari Pasterin, jotka ovat säätiön avainhenkilöitä ja vaikuttajia. Asiat ovat edenneet käsittämättömällä vauhdilla, ja nyt valmistaudun Jari Salosen kanssa lähtemään Duluthiin, Minnesotaan, missä järjestetään heinä-elokuun vaihteessa amerikansuomalaisten vuotuinen suurtapahtuma FinnFest.

FinnFest kokoaa vuosittain amerikansuomalaisten suuret massat. Muun muassa Tasavallan presidentti Tarja Halonen, suurlähettiläs Mikko Hautala sekä Päivi ja Lasse Virén vierailivat takavuosina FinnFestissä. Tänä vuonna ainakin Yhdysvaltain uusi suurlähettiläs Leena-Kaisa Mikkola näyttää osallistuvan tapahtumaan.

 

Pohjois-Amerikassa suomalaisten siirtolaisten joukossa oli urheilullista porukkaa. Yksi heistä oli Hannes Kolehmainen, toinen Ville Ritola, joka alkoi harrastaa lenkkeilyä vasta siirtolaisena Amerikassa. Siellä oli muitakin menestyviä suomalaisia kestävyysjuoksijoita. Heitä alettiin kutsua lempinimellä Flying Finns. Kerron heistäkin Phantom Finn -kirjassa.

Vaikka Paavo Nurmea kutsuttiin myös lentäväksi suomalaiseksi, näkymätöntä aikaa vastaan juossut Nurmi oli ainoa, jota kutsuttiin erityisellä nimellä Phantom Finn. Se syntyi legendaarisen amerikkalaisen urheilutoimittajan Grantland Ricen runoiltua Pariisin olympiakisojen jälkeen haltioituneena:

 

What are you, phantom that drifts and glides,

Ghost or man, as you hit the track?

 

Grantland Rice kirjoitti itsensä kuitenkin amerikkalaisen urheilujournalismin kaanoniin kirjoittamalla Notre Dame -joukkueen amerikkalaisen jalkapallon pelaajista Ilmestyskirjan neljänä ratsumiehenä, The Four Horsemen: Tauti, Sota, Nälänhätä Kuolema.

Grantland Rice ei ollut ainoa tähtitoimittaja, joka Paavo Nurmesta kirjoitti. Kerron heistäkin uudessa kirjassani.

Grantland Ride, urheilujournalismin legenda.

 

Phantom Finn -kirjan alkuun vyörytän Amerikan historiaan jälkensä jättäneitä suomalaisia. Suomalaisten historia uudella mantereella on jo lähes 400-vuotias, joten joukkoon mahtuu John Mortonista (Marttinen) alkaen värikkäitä persoonia. Kun Yhdysvalloissa juhlitaan ensi vuonna 250-vuotista itsenäisyyttä, Morton nousee yhtenä maan perustajaisänä varmasti esille.

 

Suuri siirtolaisaalto Amerikkaan alkoi teollisen vallankumouksen myötä. Kun Paavo Nurmi matkusti New Yorkiin vuoden 1924 lopulla, siirtolaisaalto oli lopuillaan. Euroopasta oli vajaan sadan vuoden aikana mennyt 50 miljoonaa siirtolaista, heidän joukossaan lähes puoli miljoonaa suomalaista.

 

 

Aamulenkki nro 313 Presidenttikirjoja

Lukeminen kannattaa aina. Ja jos soveltaa tasavallan presidentin kuntoilumottoa ”tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia energiaa”, niin uskallan väittää, että tunti lukemista antaa kaksi tuntia viisautta!

Valtion vierastalon eteisessä on Suomen valtion avainverkosto
 selvästi esillä: EU, Nato ja YK.

 

Minulla on mukava uutinen keravalaisen kirjallisuuden ystäville. Viime vuonna ensimmäisen kerran onnistuneesti järjestetyt Keravan kirjamessut saavat jatkoa syyskuussa (27.9.2025) teemalla ”Seuraavat 100 vuotta”. Viime vuonnahan juhlistimme kaupunginkirjastolla Keravan kaupungin 100-vuotisjuhlavuotta. Keravalaiset kirjailijat pääsevät jo varaamaan myyntipöytiä. Kannattaa toimia heti, sillä varausaika päättyy 30. toukokuuta.

 

Kanavan kirjapalkinto

 

Tämä ei liity Keravan kirjamessuihin, mutta muuten on mukava mainita, että osallistun tänä vuonna Kanavan kirjapalkinnon valintaan kolmihenkisen palkintoraadin jäsenenä. 10 000 euron palkinto annetaan tällä kertaa parhaalle henkilöhistoriaa käsittelevälle tietokirjalle. Raadin puheenjohtajana toimii Kanavan tuottaja Tuomo Lappalainen ja raatiin tuo syvää näkemyksellisyyttä Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe – ja minä tuon sitten toisenlaista näkemyksellisyyttä.

Parhaat teokset suodattuvat sitten lopullisen valinnan tekevälle Työeläkevakuuttajat TELA ry:n toimitusjohtajalle Suvi-Anne Siimekselle.

Kirjapalkinnosta on tarkemmin tietoa Kanavan numerossa 3/2025.

Stubb teki peräti kahdeksan vuotta töitä ministerinä.
Parhaiten hän viihtyi ulkoministerin tehtävissä.

 

Lukuviikon vinkit

 

Kirjoitan parhaillaan kirjaa maailman kovakuntoisimmasta presidentistä Alexander Stubbista. Bonnierin ja WSOY:n leiriin kuuluva Readme-kustantamo julkaisee opuksen syksyllä, jos vaan saan pidettyä yllä tasaista kirjoitustahtia vielä pari kuukautta. Kirjassa on mielenkiintoista tietoa muun muassa presidentin verkostoista. Elämme jännittäviä aikoja.

Keräsin tähän loppuun Lukuviikon merkeissä muutaman presidenttikirjan sillä ajatuksella, että jokaiseen vinkkaamaani kirjaan liittyy myös vinkki kesälomamatkan kohteeksi. Näistä kirjoista olen lukenut muut lukuun ottamatta Riksföreståndaren-kirjaa. Sitä olen ehtinyt vasta paikoitellen silmäillä. Otin sen tähän mukaan lähinnä siitä syystä, että se on uusin Mannerheim-kirjani.

Samalla pääsen kertomaan, että Kaivopuistossa sijaitseva Mannerheim-museo on tämän kesän vielä remontissa, joten Turun liepeillä sijaitseva Mannerheimin synnyinkoti Louhisaari kerännee tänä kesänä poikkeuksellisen paljon Mannerheim-matkustajia.

Tässä siis kuusi vinkkiäni:

Lukuviikon kirjavinkki 1: Annastiina Löppönen, On onnellista omistaa koti. P.E. ja Ellen Svinhufvudin Kotkaniemi (SKS 2024). Samalla vinkki numero 1 kesälomamatkan kohteeksi: Kotkaniemi, Luumäki.

Lukuviikon kirjavinkki 2: Kari Hokkanen, Kyösti Kallio 2, 1930–1940 (WSOY 1986). Ja vinkki numero 2 kesälomamatkan kohteeksi: Kyösti Kallion museo, Nivala.

Lukuviikon kirjavinkki 3: Esa Seppänen, Tamminiemi eilen ja tänään (Readme, 2022). Samalla vinkki numero 3 kesälomamatkan kohteeksi: Tamminiemi, Helsinki.

Lukuviikon kirjavinkki 4: Marjaliisa Hentilä – Seppo Hentilä: Oikeusvaltion etuvartiossa (Siltala 2024). Samalla vinkki numero 4 kesälomamatkan kohteeksi: Presidentti K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo, Haapajärvi.

Lukuviikon kirjavinkki 5: Stig Jägerskiöld, Riksföreståndaren (Holger Schildts förlag, 1969). Ja samalla vinkki numero 5 kesälomamatkan kohteeksi: Marsalkka Mannerheimin syntymäkoti Louhisaari, Askainen.

Lukuviikon kirjavinkki 6: Kalle Virtapohja, Kekkonen urheilumiehenä (Docendo 2018). Samalla vinkki numero 6 kesälomamatkan kohteeksi: Urho Kekkosen lapsuuden koti Lepikon torppa, Pielavesi.