1.2.2026

Aamulenkki 326: Upea Muumit-lukumaraton

Yleisradion Muumi-kirjojen lukumaratonin viikonloppu oli upea kulttuuriteko kirjojen ja lukemisen puolesta. Lämmin kiitos kaikille toteuttajille, etenkin 130 lukijalle. Oli mukava pitää televisiota auki Teema-kanavalla ja pysähtyä aika ajoin kuuntelemaan. Hyviä lukijoita, hyviä tarinoita. Hienot lavasteet ja juonnot. Kiitos!


Tove Jansson sai H. C. Andersenin lastenkirjapalkinnon kunniamaininnan ja diplomin
 kirjastaan "Vem ska trösta Knyttet" vuonna 1962 (kuva). Neljä vuotta myöhemmin hän sai lastenkirjallisuuden arvostetuimman palkinnon, Hans Christian Andersen -kultamitalin, koko tuotannostaan. Museovirasto. 


Sopiva ajoitus oli myös Tove-elokuvan lähettämisellä tässä viikonvaiheessa. Olin kyllä nähnyt elokuvan aikaisemmin, mutta silloin jäi tunne, että elokuva kannattaisi katsoa sopivalla hetkellä uudelleen. Nyt se hetki tuli. Alma Pöysti on suorastaan yhden Oscarin arvoinen näyttelijä. Kukaan ei olisi voinut näytellä Tovea paremmin.

Tähän Tove-viikonloppuun ajoittuu myös Suomen Kuvalehdessä (5/2026) julkaistu Iida Turpeisen kolumni, jossa hän kertoo kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvistin löytäneen tiedon, että Tove Janssonille oli esitetty kirjallisuuden Nobelia. Tieto on hämmästyttävä. Ensinnäkin sen vuoksi, etten ollut aikaisemmin tällaisesta kuullutkaan. Ja kun olen pari päivää asiaa sulatellut, niin todella hämmästyttävää on lopulta se, ettei Tove sitä Nobelia saanut!

Luin viime vuonna kolme uutuuskirjaa, joissa Tove Jansson ja Muumit olivat keskeisessä roolissa. Kirjoitin sen pohjalta Kanavaan (8/2025) arvion, jossa käsittelin lähinnä taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen kirjaa Tove Jansson ja maailman lapset. Tammi julkaisi Kanava-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi nousseen kirjan viime vuonna.

Toven kirjeenvaihdosta lukijoiden – siis maailman lasten – kanssa syntyy Tuula Karjalaisen käsittelyssä uusi, tuore ja konstailematon näkökulma Tove Janssoniin.

Tuula Karjalainen lienee arvostetuimpia Tove Janssonin (1914–2001) tutkijoita. Hän kirjoitti jo vuonna 2013 Toven elämäkerran. Se palkittiin Lauri Jäntin palkinnolla. Näin kirjoitin Kanavassa hänen uusimmasta kirjastaan:

Kirjeenvaihto tarjoaa herkullisen lähdeaineiston. Teoksen rakentaminen kirjeiden pohjalta on kuitenkin haastavaa ja Toven vastauskirjeiden kokoaminen eri lähteistä vei paljon aikaa.

Kirjeessään ranskalaisille lapsille Tove kertoi, että hän oli kirjoittanut ensimmäisen muumikirjansa vuonna 1938, jolloin hän oli 24-vuotias. Se jäi kuitenkin pöytälaatikkoon ja julkaistiin vasta vuonna 1945. Sen suomenkielinen versio ilmestyi vasta vuonna 1991 nimellä Muumit ja suuri tuhotulva.”

Yksi Karjalaisen kirjan väliotsikoista on ”Pelastakaa Tove lapsilta”. Se on suoraan Dagens Nyheterissä vuonna 1974 julkaistusta haastattelusta. Tove nimittäin sai 1500–2000 kirjettä vuodessa. Kun hän vastasi käytännössä kaikkiin, se söi hänen aikaansa ja energiaansa. Toisaalta Tove oli varmaan tehnyt siinä vaiheessa itsensä kanssa selväksi, että hän haluaa jättää muumitarinat taakseen.

Kirjeenvaihdolla oli oma erityinen arvonsa. Monet yksinäisyydestä kärsineet nuoret saivat lohtua Tovelta.

Laaja kirjeenvaihto muodostaa itsenäisen ulottuvuuden muumien tarinassa kirjojen, sarjakuvien, televisiosarjojen, teatterinäytelmien ja muiden muumituotteiden lisäksi.

Jotenkin traagiselta tuntuu, että Tove halusi koko elämänsä olla taidemaalari. Muumien suosio leimasi hänet kuitenkin lastenkirjailijaksi. Tässäkin tapauksessa kannatta ajatella, että kyse ei ole joko/tai vaan sekä että. Monipuolinen taiteilija pystyi kehittämään ilmaisuaan nimenomaan sen ansiosta, että hänellä oli lahjakkuutta visualistina ja kertojana.

Muumien kansainvälinen suosio nousi uudelle tasolle 1900-luvun lopulla Japanissa tuotetun piirretyn televisiosarjan myötä. Sen seurauksena Japanistakin alkoi tulla ihailijapostia. Tuntuu hurjalta, että Tuula Karjalainen on vieraillut Tokiossa rakennustaiteen museossa, jossa hänelle esitelty näköiskopio Tove Janssonin Harun mökistä. Alkupäisen mökin suunnitteli Toven kumppanin Tuulikki Pietilän kansainvälisesti tunnettu arkkitehtiveli Reima Pietilä yhdessä vaimonsa Raili Pietilän kanssa.

Oikeassa Toven saarimökissä tehtiin töitä ja ruokaa. Lisäksi sen alakerrassa saunottiin. Mutta yöt vietettiin teltassa, jolle kalliosaarelta löytyi ihanteellinen tuulensuojainen paikka.

Tässä voin ihan vapaasti veikata, että ei mene viittäkään vuotta, kunnes Tukholmaan on perustettu tuollainen Toven mökki kansainvälisiä turisteja varten. Siitä tulisi todellinen suosikkikohde. Miksi Tukholmaan? 

Helsingissä on jo kymmenen vuoden ajan ollut Tove Janssonin puisto. Ei kai Suomessa yhdelle naiselle enempää voi suoda?

 

Viime vuonna ilmestyi kaksi muutakin Tove-kirjaa. Hänen veljentyttärensä Sophia Jansson on nykyisin Moomin Characters Oy:n pääosakas ja hallituksen puheenjohtaja. Hän kirjoitti Förlagetin kustantaman kirjan Tre öar: mamma, pappa och jag. Siltala julkaisi samanaikaisesti käännöksen Kolme saarta: äiti, isä ja minä. Sekin on erittäin hyvä kirja. Kyseessä on Sophia Janssonin tutkimusmatka omaan lapsuuteensa sekä vanhempiensa eli isänsä Lars Janssonin ja musiikillisesti lahjakkaan äitinsä Anita Leschin parisuhteeseen.

Muumi-imperiumin pääperijä Sophia Jansson on jäänyt suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi taustahahmoksi. Kirjassa Sophia avaa hieman isänsä ja tätinsä välistä menestyksellistä yhteistyötä. Oli myös hauska nähdä Sophia Jansson yhtenä viikonlopun Toven lukumaratonin lukijoista.

Heikki Niemeläisen omakustannekirjassa Toven ja Marian Meilahti on myös kolme päätoimijaa, Tove Jansson, Maria Åkerblom ja Meilahti, joka yhdisti maantieteellisesti ainakin jollain tavalla näitä kahta hyvin erilaista naista. Niemeläinen hellii ajatusta, että Meilahdesta voisi löytää todellisen Muumilaakson. Niemeläisen mielestä Meilahdessa sijaitseva pitsihuvila Villa Toivola voisi olla Muumitalon esikuva.

 

Yleisradion Muumi-kirjojen lukumaraton avasi hienosti tämän kirjavuoden 2026. Lisää tällaista!


P.S.1. 

Jos haluat perehtyä muumiarkkitehtuuriin, poikkea Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttelyyn Pako Muumilaaksoon – Escape to Moomin Valley. Se on auki koko talven, kevään ja kesän 27.9.2026 saakka. 

P.S.2. Jos taas haluat perehtyä Muumien luojaan Tove Janssoniin ja hänen perheeseensä, HAMissa (Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki) on avautumassa uusi Tove Jansson galleria: Taiteilijaperhe Jansson 13.2.2026–10.1.2027. 


Tove Jansson Pellingin mökillään vuonna 1969. Museovirasto.


3.1.2026

Aamulenkki nro 325 Mondo Duplantis jalat maassa

Ilmoittauduin vuoden aluksi mukaan Kansainvälisen Urheilutoimittajain Liiton (AIPS) perjantaiseen Mondo Duplantis -haastatteluun. Oli mielenkiintoista kuulla, mitä urheilutoimittajien maailman parhaaksi urheilijaksi äänestämä seiväshyppääjä ajattelee. 

Mondo Duplantis 2023. Kuva: Erik van Leeuwen.

 

Mondon kilpailuvarmuus hämmästyttää. Hän kilpaili koko vuoden 2024 ilman tappioita. Sama tahti jatkui vuonna 2025. En ole televisionkatsojana vieläkään toipunut siitä, että hän onnistui voittamaan Tokiossa kolmannen ulkoratojen maailmanmestaruutensa uudella ihmeellisellä maailmanennätyksellä 630. Suoritus hipoi täydellisyyttä. Mistä sellainen kilpailuvarmuus tulee?

Tässä vielä kertauksena Mondon kilpailut hallissa (3 kpl) ja ulkoradoilla (6 kpl) vuonna 2025:

 

28.2. Clermont-Ferrand, Ranska

1. Maailmanennätys 627.

13.3. Upsala, Ruotsi

1. Mondo Classic: 605.

22.3. Nanjing, Kiina

1. MM-hallikilpailut: 615.

3.5. Shanghai, Kiina

1. Diamond League: 611.

12.6. Oslo, Norja

1. Diamond League: 615.

15.6. Tukholma, Ruotsi

1. Diamond League: Maailmanennätys 628.

12.8. Budapest, Unkari

1. Maailmanennätys 629.

27.8. Zürich, Sveitsi

1. Diamond League Final: 600.

15.9. Tokio, Japani

1. MM-kilpailut: Maailmanennätys 630.

 

Yhdeksän kilpailua, neljä maailmanennätystä. Aivan uskomaton rekordi lajissa, joka on täynnä vaikeasti hallittavia yksityiskohtia. Miksi Mondo on niin hyvä?

Tuoreen haastattelun perusteella nostaisin kolme asiaa, jotka selittävät hänen nousuaan maailman parhaaksi: arvot, rakkaus lajiin ja keskittymiskyky.

 

Arvot

 

Tärkeimpänä asiana pitäisin perhearvoja. Sitä Mondo korosti tässäkin haastattelussa. Hän haluaa olla siskolleen ja veljilleen hyvä sisarus ja vanhemmilleen hyvä poika. Hän kertoi myös menevänsä tänä vuonna naimisiin ruotsalaisen morsiamensa, mallin töitä tekevän Desiré Inglanderin kanssa.

Kun Mondolta tiukattiin, mitä suunnitelmia hänellä on urheilu-uran jälkeen, hän kertoi halustaan tulla isäksi. Suuri tavoite: tulla hyväksi isäksi. 

Mondo yllättää. Kun italialainen urheilutoimittaja kysyi seivästähden italialaisesta nimestä, Armand Duplantis kertoi, että hänen amerikkalainen isänsä Greg Duplantis on kotoisin New Orleansista. Siellä oli vahva italialaisyhteisö. Gregin paras ystävä, joka oli kotoisin Sisiliasta, alkoi kutsua pikku-Armandoa nimellä ”Mondo Man”. Siitä on jäänyt hieman suureelliselta vaikuttava hellittelynimi Mondo (maailma).

Ja se todellinen yllätys: Mondo on täysin musiikin lumoissa. Hän julkaisi viime vuonna ensimmäisen biisinsä nimeltä Bob – klikkaa, kuuntele ja ihastu! Tänä talvena Mondolta on tulossa lisää musiikkia.

Duplantis selitti, että musiikki on hyvää vastapainoa seiväshypylle. Vaikka hän kielsi olevansa perfektionisti, hän pyrkii kuitenkin hiomaan hyppynsä niin hyväksi kuin mahdollista. Lähelle täydellisyyttä. Musiikki toimii toisin. Sitä voi itse hioa, mutta ei voi tietää, pitävätkö muut samanlaisesta musiikista. Se täytyy vain tehdä niin, kuin itse kokee parhaaksi. Helmikuussa on odotettavissa lisää Mondon musiikkia!

Se tapa, jolla Mondo musiikistaan puhui, antoi ajatuksen, että hän saattaa hyvinkin luoda urheilu-uransa jälkeen uuden uran musiikin parissa.

 

Rakkaus lajiin

 

Mondo Duplantis on pienestä pitäen hypännyt seivästä. Se oli isän laji. Greg on osannut sopivalla tavalla ohjata poikaansa. Mutta menestys perustuu Mondon omiin suorituksiin.

Hän on asettunut Upsalaan, edustaa Upsala IF:ää ja on järjestänyt kotikaupungissaan jo useana vuonna huipputason Mondo Classic -seiväshyppykilpailun. Viime talvena hän nosti siellä riman maailmanennätyskorkeuteen, mutta sillä kertaa ennätyskirjoja ei tarvinnut kirjoittaa uusiksi.

Mondo sanoi, että hän on iloinen, jos hän voi nostaa omaa lajiaan parrasvaloihin. Yleisurheilun on vaikea taistella menestyksellä perinteisestä paikastaan urheilulajien keskuudessa ilman kirkkaita supertähtiä. Mondo Duplantis on noussut nyt 2000-luvun toiseksi yleisurheilun supertähdeksi. Uransa jo lopettanut Usain Bolt oli ensimmäinen. Bolt oli pitkään ainoa yleisurheilija, joka oli saanut arvostetun Laureus World Sportsman of the Year -tittelin. Viime huhtikuussa Mondo Duplantis sai vasta toisena yleisurheilijana saman tunnustuksen. Ei varmaan ole suuri yllätys, että äänestin Mondoa myös tällä kertaa. Mutta suurten joukkuelajien aikakaudella olisi aikamoinen ihme, jos Mondo saisi toistamiseen saman tunnustuksen.

Duplantis on tehnyt nyt 14 maailmanennätystä. Hänellä on kolme maailmanmestaruutta ulkoradoilta ja saman verran hallista. Hän on voittanut kaksi kertaa olympiakultaa. Ja kun häneltä kysyttiin mahdollisuutta voittaa neljä olympiakultaa, hän puhui siitä aivan normaalina asiana. Hän on Los Angelesin olympiakisoissa 2028 vasta 28-vuotias. Tavoite ei ole mitenkään utopistinen.

Toisaalta Mondo totesi realistisesti, että ikä tuo aikanaan omat rajoitteensa. Mutta 32-vuotias ei ole tänä päivänä vielä vanha urheilijaksi. Ravinto, lihashuolto ja vastaavat asiat hallitaan nykyään niin hyvin.

 

Keskittymiskyky

 

Ehkä valmennuksellisesti kiinnostavin ominaisuus Mondolla liittyy keskittymiskykyyn. Arvokisoissa seiväshyppykilpailu kestää useita tunteja. Vasta sitten Mondo pääsee omiin korkeuksiinsa esittämään parasta osaamistaan. Siinä pitää pystyä keskittymään oikealla tavalla olennaiseen. 

Mondo korosti haastattelussa, että hän nauttii kilpailemisesta. Kuitenkin hän analysoi, että seiväshyppy on pohjimmiltaan lajina sellainen, jossa varsinainen kilpailu tapahtuu paperilla. Kilpailupöytäkirjasta verrataan hyppääjien suorituksia ja julistetaan sen perusteella paremmuusjärjestys. Hän vertasi seiväshyppyä osuvasti golfiin. Siinä missä seiväshyppääjä kilpailee rimaa vastaan, golfari pelaa kenttää vastaan. 

Mondon hienosta luonteesta kertoo, että hän selvästi kunnioittaa vastustajiaan. Onhan se toki niin, että ilman vastustajia ei syntyisi kilpailua, joka saa hänet loistamaan.

Pitää vähän lisätä Mondon vastaukseen neljästä olympiavoitosta. Hän halusi korostaa, että ei hän itse oikeasti niin pitkälle ajattele. Hän keskittyy lähimpiin kilpailuihin, seuraavaksi on ohjelmassa kolme hallikilpailua. Ne pitää hoitaa mahdollisimman hyvin. Se on hänen tapansa olla ja toimia.

Kaiken kaikkiaan Mondo Duplantis antoi haastattelussa mielikuvan jalat maassa olevasta urheilijasta. Ei voi toivoa hänelle muuta kuin paljon menestystä.

Täältä voit katsoa Mondon tunnin mittaisen haastattelun.