17.4.2026

Aamulenkki nro 331 Suomi reagoi Trumpin tempoiluun

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon tuore päivitys kertoo transatlanttisen Pax Americanan päättymisestä. Tilalle on tullut America First -ajattelu.

Tarve kesällä 2024 valmistuneen selonteon päivittämiseen on selvä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on lähettänyt sotilaansa tänä vuonna Venezuelaan ja Iraniin. Lukuisia iskuja on tehty Somaliassa ja Syyriassa. Myös Panama ja Grönlanti on maalitettu.

A-studiossa keskusteltiin torstaina tuoreeltaan selonteon tekstistä, jota pidettiin hieman laimeana. Päivitetyssä versiossa kuitenkin mainitaan tilanteen muuttuneen Trumpin Grönlanti-puheiden seurauksena: ”…eikä läheisimmilläkään liittolaisilla ole välttämättä erityisasemaa, kuten on nähty Yhdysvaltojen Grönlantiin liittyvien vaatimusten osalta.”

 

Kyllä sen jokainen kansanedustaja siitä osaa lukea. Pienen maan päättäjien pitää olla aina varuillaan, oli kyse sitten venäläisestä tai amerikkalaisesta itseään messiaana pitävästä hallitsijasta.

 

Ydinaseet herättävät jälleen keskustelua. Vuonna 2024 julkaistussa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todettiin, että Suomi ei liity ydinasekieltosopimukseen, sillä se on vastakkainen Naton ydinpelotteelle, joka on tärkeä osa Suomen turvallisuusratkaisua. 

 

Päivitetyn selonteon tekstissä todetaan, että Suomi on täysimääräisesti sitoutunut Naton yhteiseen pelotteeseen ja puolustukseen sekä osallistuu Naton ydinpelotetta koskevaan työhön. Päivitetyssä versiossa sanotaan, että Suomi ei aio sijoittaa alueelleen ydinaseita rauhan aikana. Ja edelleen todetaan, että Suomi on sitoutunut ydinsulkusopimukseen ja muihin kansainvälisiin velvoitteisiinsa, eikä Suomesta siten tule ydinasevaltiota.

 

Venäjän johdon lausuntoja luonnehdittiin vuonna 2024 vastuuttomiksi liittyen ydinaseiden käytön mahdollisuuteen. Nyt kun vastuuttomuutta on esiintynyt myös Washingtonin puheissa, on vastuuttomuudesta puhuminen poistettu päivitetystä tekstistä.

 

Taisin mielessäni kummastella jo toissa vuonna, että ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon ei otettu mukaan Ukrainan sodan spesiaalia, droonisodankäyntiä. Jotenkin tuntuisi, että tässä olisi ollut hyvä hetki paikata, varsinkin kun Suomenkin alueelle on tullut muutamia drooneja. Eksyneitä tai eksytettyjä, ei sillä väliä. Ne vaikuttavat turvallisuuden tunteeseen, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastuussa olevien pitää varautua siihen, että meillä saatetaan nähdä jatkossakin tällaisia kutsumattomia vieraita. Minusta selonteon pitäisi valmistaa päättäjät tämänkaltaisiin tilanteisiin, mainitaanhan selonteossa Venäjän varjolaivastokin. Ja käsitykseni mukaan varjolaivasto ja pitkän matkan droonit liittyvät toisiinsa. Varjolaivastonsa avulla Venäjä on onnistunut keräämään vientituloja, joilla rahoitetaan sotataloutta.

 

Hämmentävintä on kuitenkin se, että kesällä 2024 tekoäly oli paljon enemmän esillä. Nyt päivitetyssä versiossa tekoäly mainitaan vain osana monenvälistä yhteistyötä: ”Monenvälisyyden merkitys korostuu myös vastattaessa uusiin kehityskulkuihin, kuten tekoälyn nopeaan kehitykseen, joka muokkaa toimintaympäristöä muuttamalla vallan, tiedon ja vaikuttamisen rakenteita.” Maininta on sinänsä kattava ja taitavasti laadittu. Mutta se ei riitä.

 

Iranin sota on hyvä esimerkki. Yhdysvallat käytti alkuvuonna Claude-tekoälyä suunnitellessaan täydellisesti onnistuneen iskun Venezuelaan. Kun presidentti Trumpilta kysyttiin, kuinka on mahdollista, että isku onnistui niin hyvin, ettei Yhdysvallat menettänyt yhtään miestä, Trump selitti kuin olisi suunnitellut itse koko iskun, että se toteutettiin 17 eri suunnasta heilutellen käsiään 17 eri suuntaan.

 

Totuus oli toinen. Iskun suunnittelussa käytettiin Anthropicin tekoälyä, Claudea. Sen jälkeen Trumpin esikunta halusi ostaa Anthropicin eteväksi osoittautuneen tekoälyn. Luin Time-lehdestä, että Anthropicin johto polki siinä vaiheessa jarrun pohjaan. Trump ja hänen käskyläisensä suuttuivat ja katkaisivat Anthropicin kanssa tekemänsä yhteistyön 27. helmikuuta. Seuraavana päivänä alkoi Yhdysvaltain hyökkäys Iraniin. Se on ollut lähes yhtä epäonnistunut kuin hyökkäys Irakiin parikymmentä vuotta sitten. Heti ensimmäisenä päivänä voimakas amerikkalaisohjus tuhosi koulun. Joistakin lapsista ei jäänyt mitään jäljelle. Iranin johto on vaihdettu ja vanhan Ajatollahin tilalle on noussut kovemman linjan Ajatollah. Hormuzinsalmi, jonka kautta viidesosa maailman öljystä kulkee,  on ollut tukossa pian kaksi kuukautta, ja jo sodan ensimmäisinä päivinä öljybarreliin hinta kipusi yli sataan dollariin. 

 

Trump on julistanut jo lukuisia kertoja voittaneensa sodan ja tuhonneensa vastustajan ilmapuolustuksen, ilmavoimat ja merivoimat. Sitten hän on kiukutellut Nato-kumppaneilleen, kun nämä eivät ole osallistuneet hasardihyökkäykseen amerikkalaisjoukkojen rinnalla.

 

Selonteon päivitys saa minulta täydet pisteet sen osalta, että Suomen tavoite päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi 2029–2030 sanotaan edelleen selväsanaisesti. Tavoite ei ole helppo, mutta Suomi olisi erinomainen valinta niihin pöytiin.

17.3.2026

Aamulenkki 330: Toinen tasavalta ja myytti Kekkosen kunnosta

Kävin Kansallisteatterissa katsomassa Esa Leskisen Toinen tasavalta -näytelmän. Se on todella vaikuttava kooste Urho Kekkosen Suomesta, siis toisen maailmansodan jälkeisistä kylmän sodan vuosikymmenistä. Paasikivellä, Stalinilla ja Mauno Koivistolla on näytelmässä onnistuneet sivuroolit.

Kekkonen urheilumiehenä (2018).



Näytelmässä esiintyy myös entinen opettajani Rauno Sauro Jyväkylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Hänet nostetaan esille vahvistamaan 1970-luvun supermiesmyyttiä Kekkosesta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten historialliset myytit syntyvät ja elävät keskuudessamme.

Haastattelin Rauno Sauroa supermiesmyytistä vuonna 2016 tehdessäni kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyttä kirjaani ”Kekkonen urheilumiehenä. Kilpakenttien Känästä Suomen presidentiksi” (Docendo 2018).

Sauro mittasi Kekkosen kunnon lähes kymmenen kertaa. Ensimmäinen polkupyörätesti toteutettiin Peurungan kuntoutumiskeskuksessa Laukaassa kesällä 1974. Kyse oli samaan aikaan rakenteilla olleen Peurungan markkinoinnista, yleisestä liikunnallisen elämäntavan markkinoinnista ja 73-vuotiaan presidentin kunnon mittaamisesta.

Paikalla oli median edustajia, koska koska presidentille tehtiin ensimmäinen polkupyörätesti, koska kuntoilu oli noussut eräänlaiseksi pop-aiheeksi mediassa, ja koska valmistumassa ollut Peurungan kuntoutumiskeskus tarvitsi tunnettuutta.

Minusta on hienoa, että myytti Kekkosen ihmeellisestä superkunnosta oli mukana näytelmässä. Se tekee Kekkosen terveyden luhistumisesta vuonna 1981 vielä dramaattisemman.

Historialliset myytit ovat herkullisia tarinoita, jotka auttavat ikimuistoisten tarinoiden syntymisessä ja niiden muistamisessa. Jos myyttiä vähän raaputtaa, saattaa paljastua jotain vähemmän dramaattista. Näin on myös tässä tapaukseessa. Kirjoitin kirjassani Rauno Sauron haastattelun pohjalta:

 

”Tuolla ensimmäisellä kerralla syntyi yksi tunnetuimmista Kekkos-myyteistä. Paikalla olleet suomalaiset toimittajat uutisoivat, että yli 70-vuotiaalla Kekkosella oli alle 40-vuotiaan kunto.

Mutta mikä oli totuus Suomen yli 70-vuotiaan presidentin ’alle 40-vuotiaan kunnosta’? Terveysaiheisiin erikoistunut Helsingin Sanomien toimittaja Maire Vaajakallio tutki Peurungassa polkupyörätestin taulukoita ja uteli, voiko tulosten perusteella sanoa presidentin olevan alle 40-vuotiaan kunnossa. Liikuntafysiologi Rauno Sauro kiisti, ettei taulukoita voi sillä tavalla lukea. Mutta Helsingin Sanomat piti kiinni keksimästään helposti ymmärrettävästä rinnastuksesta. Niinpä me kaikki muistamme, että Kekkosella oli 73-vuotiaana alle 40-vuotiaan kunto, ja kun riittävän moni hokee samaa asiaa, se alkaa vähitellen muuttua todeksi.”

(Kekkonen urheilumiehenä, ss. 262–263.)

 

Myytti pohjautuu aina jollain tavalla johonkin tosiasiaan. Tässä tapauksessa oli kiistatonta, että himokuntoilija Kekkonen oli hyvässä kunnossa. Tämä myytti Kekkosen ihmeellisestä kunnosta on askarruttanut ihmisiä vuosikymmenien ajan. Myös Ilta-Sanomat kirjoitti siitä melko hiljattain. Voit lukea Ilta-Sanomien jutun täältä.


Kyllä näytelmä olisi menettänyt paljon, jos myytti Kekkosen superkunnosta olisi jätetty kertomatta. Ehkä näytelmässä olisi voinut enemmänkin herkutella myyttisiin mittoihin nousseilla legendoilla. Niin kuin sillä, että hänen ystävänsä kauppaneuvos Kalle Kaihari olisi puukottanut häntä vuonna 1952. Tai sillä huimalla visiolla, että Kekkonen ja Aatos Erkko unelmoivat hetken aikaa vuonna 1980, että puolueettoman maan pääkaupunki Helsinki voisi ottaa Moskovan olympiakisat järjestääkseen – muutaman kuukauden valmistautumisajalla!

Puukotuslegendan avaan kauppaneuvos Kalle Kaiharin Urho Kekkosen ystävyydestä kertovassa kirjassani sivuilla 190–191. (Kaihari & Kekkonen: Ystävyyttä, urheilua, yrittäjyyttä ja politiikkaa Tampereen hengessä. Maahenki 2019.)

Perusteellisen historiallisen taustatyön Toinen tasavalta -näytelmään tehnyt Riku Luostari ja näytelmän ohjannut Esa Leskinen ovat varmasti pohtineet näitäkin vaihtoehtoja. Nyt tarina etenee jäntevästi, enkä osaa sanoa, mitä lisäarvoa historiallisten anekdoottien lisääminen oli kokonaisuuteen tuonut. Näytelmän punaisena lankana oli kuitenkin Kekkosen vallan käsittely demokratian näkökulmasta.

Mauno Koiviston osaa jäin pohtimaan näytelmän jälkeen. Jos Kekkosen viimeinen presidenttikausi olisi jatkunut loppuun asti eli vuoteen 1984, Koivistoa ei ehkä olisi valittu enää siinä vaiheessa presidentiksi. Pääministeri Koivisto asettui vastustamaan Kekkosta, joka vaati pääministeriä ja hallitusta eroamaan. Koivisto ei hievahtanutkaan. Yleensä Kekkonen nuiji vastustajansa säälimättömästi kanveesiin. Kun sairaus lamaannutti presidentin, kostoisku jäi meiltä näkemättä.


P.S. 1: Tampereella Työväenmuseo Werstaassa esillä Kalle Kaiharin elämä -näyttely koko tämän vuoden 2026. Sen rakentamisessa on käytetty apuna kirjaani Kaihari & Kekkonen. Lue Kaihari & Kekkonen -kirjasta täältä

P.S. 2: Urho Kekkosella oli myyttinen rooli Suomen ja Viron suhteissa, lue täältä.