Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yleisradio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yleisradio. Näytä kaikki tekstit

14.3.2022

Yleisradion arkistossa

Olen kirjoittanut viime vuosina useita arkistojuttuja. Viimeksi kirjoitin Yleisradion arkistosta Tiedonhallinnan ja arkistoinnin erikoislehti Failiin. Lehden tämän vuoden ensimmäinen numero, jonka kanteen tuli aikanaan koko kansan rakastaman Teija Sopasen valokuva, on tällä hetkellä painossa.

Arkisto-sana viittaa paikkaan, missä paperiarkit ovat järjestyksessä. Sanan etymologia juontaa vanhasta kreikasta ja latinasta. Kreikassa sana on tarkoittanut hallitusta ja julkista hallintorakennusta, kaupungintaloa. Sanalla on ollut myös järjestykseen ja historiaan viittaavia merkityksiä. Verbi arkhein tarkoitti olla ensimmäinen. 

Paremman kuvan sanan merkityksestä saa sen antonyymin, vastakohdan, kautta. Järjestyksen vastakohta on anarkia.

 

Teija Sopanen (Faili 1/2022)

 

Arkistojen maailma on kiehtova. Voin sanoa tämän työskenneltyäni tietokirjailijana useissa erilaisissa arkistoissa tietoa etsien ja kirjoitettuani muiden kirjoitustöideni ohella useita arkistojuttuja Failiin arkistojen käyttäjän näkökulmasta.

Tässä on listaus niistä arkistoista, joista olen kirjoittanut. Sarja alkoi Orimattilan UKK-arkistosta, jonne Tampereelta löytyneet UKK:n kirjeet toimitettiin:

 

·      Kalle Kaiharin ja UKK:n kirjeet, Faili 1/2020

·      Urheiluarkisto, Faili 3/2020

·      Helsingin kaupunginarkisto, Faili 4/2020.

·      UPM:n arkiston Juuso Waldenin aineistot, Faili 1/2021

·      Meurmanien yksityisarkisto, Faili 2/2021

·      Yleisradion arkisto, Faili 1/2022

 

Yleisradion arkisto on monipuolinen liikkuvan kuvan, äänen ja kirjallisen aineiston tallentaja. Eikä sovi unohtaa Yleisradion arkiston mittavaa valokuvakokoelmaakaan. Failin juttua varten sain käyttööni valokuvia muun muassa sota-ajan ankeina aikoina filmitähdeksi nousseesta Helena Karasta ja keravalaisesta opettajasta Kauko Saarentauksesta, josta tuli yksi television alkuaikojen tunnetuimmista uutistenlukijoista. Ja lehden kanteen saatiin valokuva kaikkien aikojen kuuluttajasta Teija Sopasesta.

 

 

 

Lauri "Tahko" Pihkala oli innokas valokuvaaja.

 

Yleisradion arkistosta sain arvokasta apua kirjoittaessani huhtikuun puolen välin tienoilla ilmestyvän Lauri ”Tahko” Pihkalan elämäkerran. Hän oli radiourheilun pioneeri, joka luki ensimmäisen radioidun olympialähetyksen Amsterdamin olympiakisoista vuonna 1928.

Kun varhaisissa uutisfilmeissä haluttiin kertoa urheilusta, oli Tahko Pihkala ikoninen hahmo lukuisissa uutisvälähdyksissä näkyvissä. Mutta palaan hänen tarinaansa toisella kertaa.



JA LOPUKSI: Tämä poikkeuksellinen "arkistopäivä" sai hienoa jatkoa, kun illalla avasin sähköpostini. Suomen Kuvalehti oli julkaissut juttuni Kansallisarkiston tekoälyhankkeesta. En odottanut näin nopeaa toimintaa. Positiivinen yllätys!





28.11.2019

Supertähdet Iso-Hollo ja Saarentaus

Vanha valokuva yhdistää kaksi tunnettua keravalaista Volmari Iso-Hollon ja Kauko Saarentauksen. Kuvassa yhdistyy hienolla tavalla fyysinen suorituskyky henkiseen voimaan.
Estejuoksun kaksinkertaisena olympiavoittajana Iso-Hollo nautti valtavaa arvostusta Keravalla ja koko Suomessa. Hän tutustui maailman tähtiin, kuten elokuvaohjaaja Leni Riefenstahliin. Samoin hän tutustui ”Ihmisveturi” Emil Zatopekiin.
”Vomma” oli innostava esimerkki. Hänellä on täytynyt olla osansa siihen, että keravalainen Olavi Rinteenpää juoksi Helsingin olympiakisoissa 3000 metrin estejuoksussa neljänneksi ja saavutti EM-hopeaa vuonna 1954. Kun Jouko Kuha juoksi 3000 metrin maailmanennätyksen kesällä 1968, hän kävi Keravalla keskustelemassa estejuoksun suurimman olympiasankarin Iso-Hollon kanssa.

Volmari Iso-Hollo Kauko Saarentauksen haastateltavana.
Mutta kuka tunnistaisi herrojen välissä olevan hattupään?
Iso-Hollo oli yksi tunnetuimmista suomalaisista ennen television aikakautta.
Hattupäinen Kauko Saarentaus, joka haastattelee valokuvassa Iso-Holloa vuonna 1949, oli itse suunnistanut Keravan Urheilijoiden riveissä. Hän tunsi Iso-Hollon henkilökohtaisesti. 
Myös Saarentauksesta tuli kuuluisuus. Hänestä kehkeytyi yksi televisioaikakauden tähdistä, sillä hän oli television ensimmäisiä uutistenlukijoita vuodesta 1959.
Televisiouutiset olivat suoranainen instituutio 1960-luvulla. Uutistenlukijat Saarentaus ja Heikki Kahila tulivat lopulta liian suosituiksi. Esimerkiksi Jaakko Okker kritisoi Antenni-lehdessä, että uutiset olivat Kahilan ja Saarentauksen ”pärstäkertoimen varassa”.
Emeritusprofessori Raimo Salokankaan 1990-luvulla kirjoittamassa Yleisradion historian 2. osassa ”Aikansa oloinen” kerrotaan noista dramaattisista vaiheista asiapohjalta. Uutispäällikkö Ralf Friberg koki, että Saarentaus oli jollain tavalla saanut toimituksen häntä vastaan. Onneton tilanne, joka esimiehen piti tietenkin ratkaista. Saarentauksen ja Kahilan syrjäyttämiseen tarvittiin iso operaatio, joka päättyi lopulta Fribergin voittoon. Seuraavaksi Saarentaus siirtyi vetämään kulttimaineeseen noussutta Jatkoaikaa. Saarentauksen jälkeen, tai ehkä osin samaankin aikaan, Jatkoaikaa tuli vetämään nuori räväkkä toimittaja nimeltään Hannu Taanila, mestarillinen rienaaja herran armosta.
Saarentaus oli varsinaiselta ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja karismaattisena uutistenlukijana hän oli luonut itsestään lähtemättömästi viisaan miehen kuvan. Niinpä hän löysi radion Viisasten kerhosta lopulta omimman peliareenansa. Hän veti Viisasten kerhoa yli kymmenen vuotta.
Viisasten kerhosta on todettava, että sen perusti Tauno Rautiainen vuonna 1945. Ohjelmaa tehtiin uskomattomasti peräti 50 vuotta, vaikka Rautiainen itse menehtyi 50-vuotiaana vuonna 1962.
Kun tässä nyt tuli muisteltua Yleisradion vahvaa keravalaista historiaa, niin ehkä nyt lopetamme supersuositun ”Tervetuloa aamukahville”-ohjelman juontajan Niilo Tarvajärven sanoihin: ”Ylös, ulos ja lenkille!”

10.4.2015

YLE Puheen golfkeskustelu oli hieno kokemus

Olin torstaina Jouko Vuolteen toimittaman Yle Puheen Urheiluillan studiovieraana. Paljon olen saanut kokea toimittajaurani aikana, mutta tämä oli taas uusi ja hieno elämys! Parin tunnin live-lähetyksessä puhuimme puhelimessa Mikko Rantasen, Lassi Tilanderin, Timo Laitisen, Janne Marvailan ja Ursula Wikströmin kanssa. Lisäksi Jouko Vuolle oli haastatellut ennen lähetystä Mikko Ilosen valmentajan Timo Rauhalan, joka taisi olla Augustassa aamiaisella Mikko Ilosen kanssa. (Oheisessa David Cannonin kuvassa Mikko on Mastersin avauskierroksella Augusta Nationalin väylällä nro 13 lyömässä toista lyöntiään.)

Suomalaisen digitaalisen tuloskortin GameBookin Amerikan-toimintoja vetävä Mikko Rantanen kertoi lähetyksessä huiman tarinan siitä, kuinka hän rikkoi NCAA:n mestaruuskisojen toisella kierroksella vuonna 1994 Stonebridge Country Clubin kenttäennätyksen tuloksellaan 63 (-9). Georgia Techin joukkueessa pelannut Rantanen oli lehdistötilaisuudessa, kun tuli tieto, että Stanfordin Notah Begay oli onnistunut viimeisen reiän birdiessä ja siirtänyt Pete Dyen suunnitteleman kentän ennätyksen omiin nimiinsä 62 lyönnillä. Mikko Rantanen sai siis olla kenttäennätyksen haltija noin kolmen vartin verran!

Rantanen sijoittui kilpailussa lopulta 21:nneksi parantaen edellisvuoden sijoitustaan kolme pykälää. Vuonna 1993 Georgia Techin ykköspelaaja oli David Duval, ja vuonna 1994 Stewart Cink. Molemmista tuli myöhemmin The Open Championshipin voittajia.

Urheiluillan teemana oli ammattilaisgolf ja erityisesti torstaina käynnistynyt Masters. Keskustelu on ainakin jonkin aikaa kuunneltavissa Yle Areenassa: täältä.
Kirjoitin vähän aikaisemmin Urheilutoimittajain liiton blogiin parhaista pohjoismaisista major-suorituksista. Se on nyt Mastersin vuoksi ajankohtainen, joten tekstin voi lukea myös tämän postauksen lopusta, olkaa hyvä:
10 kaikkien aikojen parasta pohjoismaista miesten major-suoritusta
Pohjoismaisen golfin suurimmat saavutukset ovat naisten käsialaa. Annika Sörenstam voitti urallaan kymmenen majoria ja pelasi kahdeksan kertaa Solheim Cupissa. Entäpä kuka on kaikkien aikojen paras pohjoismainen miespelaaja?
Kysymys onkin yllättävän hankala, sillä miehistä kukaan ei ole voittanut major-turnausta. Ryder Cupissa ja World Cupissa voittoja on kyllä juhlittu. Mutta koska ensimmäinen pohjoismaalaisen miehen voittama major-turnaus lähestyy päivä päivältä, on parasta listata miesten toistaiseksi parhaat major-suoritukset. Jos nimittäin kävisi niin, että Mastersissa saataisiin vihdoinkin pohjoismaalainen pelaaja ykköseksi, niin tästä voi tarpeen tullen ottaa käyttöön paremmuuslistan!
Lähtökohtaisesti kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen major-turnauksessa on osoitus pelaajan kuulumisesta maailman eliittiin. Jos pelaaja onnistuu sijoittumaan Top-3:een useammin kuin kerran, hän on jo lähes supertähti. Mutta vain lähes. Sillä voitto on aina voitto!
Lähimpänä voittoa ovat olleet Tanskan Thomas Björn ja Ruotsin Jesper Parnevik. Björn on ollut peräti kolme kertaa toisena major-turnauksessa. The Openissa 2003 ja PGA Championshipissä ero kärkeen oli vain yksi lyönti. Vuoden 2000 Openissa Björn jakoi kakkossijan Ernie Elsin kanssa, mutta voitto ei ollut aivan lähellä: Tiger Woods oli peräti kahdeksan lyöntiä parempi Old Coursella pelatussa kisassa.
Kaikkien aikojen parhaat pohjoismaalaiset suoritukset miesten major-turnauksissa:
Numero 1:
1 lyönti kärkeen: Thomas Björn, Tanska, The Open 2003, sijoitus T2.
Thomas Björn johti kilpailua, kun kolme reikää oli pelaamatta. 16. väylällä hän joutui kuitenkin lyömään kolme kertaa päästäkseen ylös bunkkerista. Yhdysvaltojen Ben Curtis hyödynsi tanskalaisen jäätymisen ja nousi yhden lyönnin voittoon ennen Björniä ja Fijin Vijay Singhiä.
Numero 2:
1 lyönti kärkeen: Thomas Björn, Tanska, PGA Championship 2005, sijoitus T2.
Yhdysvaltain Phil Mickelson chippasi birdien viimeisellä reiällä ja vei voiton yhdellä lyönnillä ennen Thomas Björniä ja Australian Steve Elkingtonia.
Numero 3:
1 lyönti kärkeen: Jesper Parnevik, Ruotsi, The Open 1994, sijoitus 2.
Jesper Parnevikin viimeisen reiän bogi antoi voiton lopun hyvin pelanneelle Zimbabwen Nick Pricelle.
Numero 4:
2 lyöntiä kärkeen: Peter Hanson, Ruotsi, Masters 2012 sijoitus T3.
Kolmannen kierroksen jälkeen kärjessä ollut Peter Hanson päätyi jakamaan kolmatta sijaa kolmen muun pelaajan kanssa. Etelä-Afrikan Louis Oosthuizenin ja Bubba Watsonin välillä tarvittiin uusinta, jonka Watson voitti.
Numero 5:
2 lyöntiä kärkeen: Henrik Stenson PGA Championship 2014, sijoitus T3.
Pohjois-Irlannin Rory McIlroy voitti yhdellä lyönnillä ennen Phil Mickelsonia. Henrik Stenson jaRickie Fowler jakoivat kolmannen sijan kaksi lyöntiä kärjestä. Seitsemättä sijaa jakaneenMikko Ilosen ero McIlroyhin oli viisi lyöntiä.
Numero 6:
3 lyöntiä kärkeen: Henrik Stenson, Ruotsi, The Open 2013, sijoitus 2.
Yhdysvaltain Phil Mickelson pelasi erinomaisen päätöskierroksen 66 ja nousi kolmen lyönnin voittoon ennen Henrik Stensonia. Kolmen päivän jälkeen kärjessä ollut Lee Westwood putosi jakamaan kolmatta sijaa.
Numero 7:
3 lyöntiä kärkeen: Niclas Fasth, Ruotsi, The Open 2001, sijoitus 2.
Amerikkalainen David Duval voitti kolmella lyönnillä Niclas Fasthin. Mikko Ilonen jakoi kilpailussa yhdeksättä sijaa vain kahden lyönnin päässä Fasthista ja viisi lyöntiä kärjestä.
Numero 8:
3 lyöntiä kärkeen: Jonas Blixt, Ruotsi, Masters 2014, sijoitus T2.
Yhdysvaltain Bubba Watson voitti toisen kerran Mastersin. Yllätysnimet Jonas Blixt ja Yhdysvaltain Jordan Spieth jäivät kolme lyöntiä.
Numero 9:
3 lyöntiä kärkeen: Jesper Parnevik, Ruotsi, The Open 1997, sijoitus T2.
Jesper Parnevik lähti viimeiseen päivään kahden lyönnin johdossa. Yhdysvaltain Justin Leonard pelasi viimeisen kierroksen 65 ja nousi kolmen lyönnin voittoon ennen Parnevikia ja Pohjois-Irlannin Darren Clarkea.
Numero 10:
3 lyöntiä kärkeen Henrik Stenson PGA Championship 2013, sijoitus 3.
Yhdysvaltojen Jason Dufner voitti kahden lyönnin erolla maanmiehensä Jim Furykin. Henrik Stenson oli kolmas kolme lyöntiä kärjestä. Toinen ruotsalainen Jonas Blixt oli neljäs vain lyönnin päässä Stensonista.
Golfin Masters-turnaus pelataan 9.-12.4.2015.

4.9.2014

Keskustelu jääkiekosta ja KHL:stä kiihtyy

Sain Urheilutoimittajain Liiton hallitukselta luvan aloittaa blogin kirjoittamisen UL:n kotisivuille. Ensimmäisessä tekstissä käsittelen ajankohtaista KHL-avausta ja sen herättämää keskustelua. Tavoitteeni on kirjoittaa UL:n sivuille kerran kuussa sen mukaan, kuin tarpeita ilmenee.

Kirjoitin oman blogini aamupäivällä samalla, kun seurasin Yle Areenasta puolen tunnin nettilähetystä, joka oli tehty Jokereiden harjoituksista. Journalistisesti ohjelma oli hyvin tehty ja erittäin kiinnostava. Mutta tässä keskustelussa on nyt kyse vielä isommista asioista kuin Jokereista tai sen pelaajahankinnoista. Kyse on Yleisradion toimintaperiaatteista.

UL:n sivuilla julkaistuun blogitekstiini pääsee suoraan kopioimalla oheisen pitkän URL-osoitteen omaan osoitekenttään: http://www.urheilutoimittajat.fi/index.php?bW9kPWNvbnRlbnQmYWN0PXZpZXdhY29udGVudGl0ZW0mcGFnZV9pZD0zMjM0JmNoZWNrPWE0NTI3MGU3ZTA5ZjgzNzg2NWE0NmE4ZTc0YTZkYTg4

Seinäjoella ilmestyvä sanomalehti Ilkka osallistuu (4.9.) samaan keskusteluun, vaikka Seinäjoki ei nyt perinteinen kiekkokaupunki olekaan. Ehkä juuri sen vuoksi Ilkan pääkirjoituksessa onkin poikkeuksellista särmää: "Putinin lähipiiriin kuuluvista Jokerien miljardööriomistajista Arkadi Rotenberg on EU:n asettamalla pakotelistalla. Listalla olevien kanssa ei tulisi tehdä bineshommia. Onkohan Ylen tehtävä idässä harmaalla alueella?"

Kirjoitus osuu kyllä aivan ytimeen ja antaa aiheen lisäpohdintaan. Pitäisikö EU:n Venäjälle asettamat taloudelliset pakotteet ulottaa myös urheiluun? Miten esimerkiksi Sothsissa kuukauden päästä järjestettävään F1-osakilpailuun tulisi suhtautua?

Länsimaissa vallitsevan käsityksen mukaan urheilu ja politiikka pitää erottaa toisistaan. Mutta Moskovan näkökulmasta urheilu on vain politiikan jatke. Mikäli EU päättää ulottaa pakotteet urheiluunkin, ollaan kriisissä taas yksi askel syvemmällä.