30.8.2015

Pekingin MM-kisoista Rion olympiakisoihin

Yleisurheilun MM-kisat päättyvät tänään sunnuntaina Pekingissä. Viimeisenä suomalaisurheilijana esiintyi maratoonari Anne-Mari Hyryläinen. Ensimmäisen arvokisajuoksunsa 37-vuotias Hyryläinen juoksi kellontarkasti: aika 2.41,59 oikeutti 29. sijaan ja mikä parasta, se alitti sekunnilla Rio de Janeiron olympiarajan!

Eipä silti, Hyryläisellä oli jo ennestäänkin Rion tulos tehtynä, mutta nyt se tuli vielä arvokkaimmassa mahdollisessa paikassa. Maratonjuoksussahan on kaksi toisistaan poikkeavaa lajia: arvokisajuoksut, ja sopivissa olosuhteissa juostut vauhdikkaat kaupunkimaratonit. Hyryläinen todisti, että keltanokkanakin hän selviää arvokisamaratonista kunnialla.

Pekingin paras suomalaisnainen Minna Nikkanen sivusi seiväshypyn loppukilpailussa Suomen ennätystä 460 ja sijoittui kymmenenneksi. Se on paras suomalaissaavutus MM-tasolla seiväshypyssä!

Karsinnasta Nikkanen kiepsahti Pekingissä ensimmäiseen MM-loppukilpailuunsa ylitettyään 455. Jos kehitys jatkuu ensi vuoteen, hän voisi tavoitella Riossa jo olympiamitalia. Ylitä ensimmäisellä 470, ja olet kiinni mitalikamppailussa!

Kotimaahan jäänyttä Wilma Murtoa ja muita nuorempia hyppääjiä ajatellen loppukilpailuun vaadittu tulostaso ei ole mitenkään mahdottoman kaukana. 450–455 on vakiintunut MM-tasolla finaalikynnykseksi. Ja niin, 450 on myös Rion olympiavaatimus.

Seiväshypyn loppukilpailuun vaadittu tulos MM-kisoissa:
2001: 435
2003: 425
2005: 440
2007: 455
2009: 450
2011: 450
2013: 455
2015: 455


Naisten kolmiloikassa Kristiina Mäkelä jäi yhden sentin loppukilpailusta tuloksellaan 13,83. Kahden pitkän yliastutun jälkeen olisi toivonut, että onni olisi suosinut pitkää suomalaishyppääjää. Rion kisoihin päästäkseen Mäkelän pitäisi loikkia 14,20 loppukauden aikana tai ensivuonna alkukesästä. Mieluummin siis vielä tämän syksyn kisoissa!

Nooralotta Neziri aitoi 100 metrin alkuerissä yli metrin vastatuulessa 13,13, mutta sillä ei nyt menty välieriin. Olympiaraja 13,00 on NoLon ulottuvilla, ja se saattaa alittua vielä tällä kaudellakin.

3000 metrin esteissä Sandra Erikssson ja Camila Richardsson karsiutuivat loppukilpailusta. Finaaliin olisi pitänyt juosta 9.30. Sandra jäi tuosta tavoitteesta reilut yhdeksän sekuntia, mutta alitti silti Rion olympiarajan 9.45,0.

Sanna Kämäräinen karsiutui kiekonheitossa, ja Sanni Utriainen keihäänheitossa. Kummallakaan ei näyttänyt olevan aivan parasta puristusta Pekingin Linnunpesässä. Hellettä, yliyritystä, ja jännitystä?

Utriaisella on Rion olympiakisoihin oikeuttava tulos (vaatimus 62,00) tältä kaudelta, mutta Kämäräisen maaliskuussa heittämä tulos ei kanna Rioon asti. Sinne vaaditaan uusi 61-metrinen.
  

Tero Pitkämäki toi Pohjoismaiden ainoan mitalin


Urheilun aaltoliike on siinä vaiheessa, että Suomi oli Pekingissä ainoa mitalitilastoon yltänyt Pohjoismaa.

Keihäänheitto oli odotetusti Suomen vahvin laji, vaikka laji onkin kehittynyt maailmalla viime vuosina isoin harppauksin. Tero Pitkämäki (87,64) otti pronssimitalin ja täydensi MM-mitalisarjansa (kulta–hopea–pronssi). Antti Ruuskanen (87,12) oli viides, mutta loukkaantuneen Teemu Wirkkalan paikan saanut Ari Mannio jäi karsintaan vain niukasti yli 80 metrin kaarella.

Koko Pekingin keihäskolmikko voitaisiin nimetä välittömästi myös Rion olympiakisoihin, minne vaaditaan 83 metrin kaari. Mutta taas tulee kysymys, kuuluuko se kolmas paikka Manniolle, vai Wirkkalalle?

David Söderbergin kuudes sija moukarinheitossa on kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissuoritus MM-moukarissa. Vain Olli-Pekka Karjalaisen neljäs sija MM-Helsingissä 2005 menee edelle! Myös kymmenenneksi sijoittunut Tuomas Seppänen lukeutuu Suomen joukkueen onnistujiin. Rion olympiakisojen moukarinheiton tulosraja on järkyttävän kova 78,00. Se voi olla suomalaiskaksikolle, jopa Söderbergille, liikaa!

Veli-Matti "Aku" Partanen nousi Suomen
ykköskävelijäksi 18. sijallaan. Hän alitti
 samalla Rion olympiakisojen rajan.
50 kilometrin kävelyssä Aku Partanen selvisi maaliin 18:ntena. Myös Jarkko Kinnunen sinnitteli maaliin asti sijaluvulle 32, mutta Aleksi Ojalan matka päättyi dramaattisesti kesken. Kinnusella oli uran huonoin arvokisakävely. Alkaako ikä, 31 vuotta, jo painaa? No, Kinnusen taistelu kannatti, sillä hän pääsi, vasta 23-vuotiaan Partasen ohella, alle Rion olympiarajan. Ojalallakin on keväältä olympiakelpoinen tulos.

Henri Manninen juoksi maratonilla 35:nneksi. Suomalaismiehistä paras onnistuja MM-maratonilla on ollut Janne Holmén, joka oli aikanaan yhdeksäs Osakan MM-maratonilla.

Olympiaraja on 2.17. Sen alittamista voi yrittää jollakin vauhdikkaalla kaupunkimaratonilla. Viime syksynä Manninen alitti sen Berliinissä, mutta Rion olympianäyttöjen aikaikkuna ei ollut silloin vielä auennut. Sama pitäisi tehdä uudelleen tänä syksynä.

Suomalaisedustajat miesten MM-maratoneilla:
Helsinki 1983
14 Pertti Tiainen 2.12.

Stuttgart 1993
30 Harri Hänninen 2.28,07

Göteborg 1995
30 Harri Hänninen 2.22.43

Pariisi 2003
65 Jussi Utriainen 2.29.03

Helsinki 2005
39 Francis Kirwa 2.22.22
53 Yrjö Pesonen 2.25.39

Osaka 2009
9 Janne Holmén 2.19.36

Peking 2015
35 Henri Manninen 2.30,22

Rion olympiakisoihin on mahdollisuuksia muillakin kuin Pekingin MM-joukkueen urheilijoilla, mutta minä nostaisin valintakriteereissä korkealle ne urheilijat, jotka ovat MM-helteessä jo osoittaneet kilpailevansa vaaditulla olympiatasolla.



26.8.2015

Amatöörinä ammattilaisten kisassa Pickalassa

Tällä viikolla pelataan Suomessa, sattumalta, miesten JA naisten ammattilaiskilpailut. Naiset pelaavat Hillside Golf & Country Clubilla Euroopan haastajakiertueen 3-päiväisen kilpailun perjantaista sunnuntaihin.

Juha Juvosen käskynjako ammattilaisille.
Miesten Pohjoismaiseen sarjaan kuuluva K-supermarket Kamppi Open alkaa Pickalassa jo torstaina, ja voittaja on selvillä kolmen pelipäivän jälkeen lauantaina.

Sain osallistua torstaina Pickalassa K-supermarket Kamppi Openin pro-am-kisaan. Pro-amit ovat tapahtumia, joilla on iso merkitys tapahtuman varainhankinnassa. Samalla ne toimivat tapahtumien parhaina markkinointitilaisuuksina.

Saimme pelata hyvässä kunnossa olevan Pickalan Park-kentän, joka on sama  kenttä, jolla ammattilaiset ratkaisevat Pohjoismaisen osakilpailun voiton.

Jari Haapanen, Kristian Krogh Johannessen, KV ja Ilkka Rokala.
Pelasin yhdessä vanhojen ystävieni Golfliiton myynti- ja markkinointijohtajan Ilkka Rokalan ja Lounais-Suomen Liikunnan ja Urheilun aluejohtajan Jari Haapasen kanssa. Meidän ryhmässä oli ammattilaisena yksi Pohjoismaisen kiertueen kuumista pelaajista, norjalainen Kristian Krogh Johannessen.

Kristian on viidentenä Pohjoismaisen kiertueen tilastoissa. Viime viikonloppuna hän jakoi neljättä sijaa Ruotsissa ja otti edellisviikolla Norjassa kauden ensimmäisen voittonsa.

Drammenista Oslon liepeiltä tulevan Kristianin kanssa oli mukava pelata, koska hän kertoi kierroksen aikana vähän itsestään, osallistui sopivalla tavalla meidän omaan hupailuumme, ja lisäksi hän näytti meille, millaista on golf, kun sitä pelataan huipputaidolla.

Näyttäähän se olevan aivan eri peliä, jota ammattilaiset pelaavat meihin klubitason amatööreihin verrattuna.

Kristian oli itse amatöörinä parhaimmillaan maailmanlistalla Top-60:ssä. Hän ehti pelata amatöörien tärkeimmät arvokisat British Amateur mukaan lukien. Lytham Trophyssä hän sijoittui pari vuotta sitten Albert Eckhardtin voittamassa kilpailussa kolmanneksi.

Drammenista kotoisin oleva Kristian on yksi niistä pelaajista, joita Pickalassa kannattaa seurata. Suomalaisista kiinnostavimpiin pelaajiin kuuluvat esimerkiksi Oliver Lindell, josta on Golfpisteellä tuore haastattelu, ja Albert Eckhardt.

Palataan vielä siihen tänään keskiviikkona pelattuun pro-am-kisaan. Meidän nelihenkinen joukkueemme sijoittui upeasti neljänneksi. Pelasimme siten, että avauksen jälkeen valittiin paras avaus, ja sen luo jokainen sai asettaa pallon ja lyödä kakkoslyönnin siitä. Sen jälkeen loppu pelattiin normaalisti omalla pallolla.

Tämä poikkeuksellinen pelitapa oli todella hauska. Se nopeutti peliä, ja antoi mahdollisuuden lyödä vapautuneesti. Joukkueen tuloksiin laskettiin kaksi parasta tulosta jokaiselta väylältä. Taitava Kristian innoitti meidän koko ryhmän pelaamaan erittäin hyvin ja sijoituimme joukkuekilpailussa hienosti neljänneksi!

Päivä oli hyvin järjestetty, kenttä oli hyvässä kunnossa, herkulliset ruokailut klubilla, elävä musiikki etc. Ei voi muuta kuin kiitellä ja olla kiitollinen, että sai olla mukana. Täytyy sanoa, että Suomen PGA (Markus Ervasti) ja Golfliitto (Juha Juvonen) olivat leiponeet kokoon todella herkullisen kakun!

Pickalassa ja Hillside Golf & Country Clubilla on mahdollisuus nähdä loppuviikolla todella hyvää golfia. Suosittelen!

25.8.2015

Kuinka suuri keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on?

Keihäänheitto on perinteisesti ollut suomalaisten laji. Trendi on säilynyt viime vuosikymmeniin asti. Vuodesta 1983 järjestetyissä yleisurheilun MM-kisoissa Suomi on ollut neljällä kullalla ja neljällä hopealla menestynein maa miesten keihäänheitossa.

Tshekki on toinen maa, joka on yltänyt neljään kultamitaliin Jan Zeleznyn kolmen mestaruuden ja Vitezslav Veselyn yhden (2013) mestaruuden ansoista. Zelezny, Mr. Keihäänheitto, osallistui urallaan kahdeksan kertaa keihäänheittoon MM-kisoihin! Kolmen kullan lisäksi hän sai kaksi MM-pronssimitalia.

Andreas Thorkildsenillä on neljä mitalia, mutta niistä on vain yksi kultainen, muut ovat hopeita.

Monelle kenties yllättäen kolmanneksi eniten mitaleita haali urallaan Kreikan Kostas Gatsioudis, joka sai kaksi pronssia ja yhden hopean.

Tero Pitkämäki, Seppo Räty, Aki Parviainen ja Kimmo Kinnunen ovat kaikki mitaleilla laskien yhtä kovia heittäjiä MM-tasolla. Kaikilla on yksi kulta, ja sen jälkeen on kaikille tullut vielä yksi hopea.

Jos Pitkämäki laittaa ”duudsonilaisen” vaihteen päälle, hän voi ottaa kolmannen MM-mitalinsa ja nousta samalla kaikkien aikojen suomalaiseksi keihäänheittäjäksi MM-tasolla.

Antti Ruuskasella on mitaleita olympia- ja EM-kisoista,  mutta MM-mitali puuttuu. Karsinta ei oikein vakuuttanut, joten Ruuskasen mitali olisi suurempi yllätys kuin Pitkämäen.


Keskiviikkoiltapäivä on todella hienoa suomalaista urheilun juhlaa, sillä samaan aikaan kun Pitkämäki ja Ruuskanen heittävät keihäsmitaleista, hyppää Minna Nikkanen seiväspaikalla pistesijoituksesta. Ennätystään sivuavalla 460:llä Nikkanen voisi hyvinkin yltää pistesijoille. Ja muistetaan sekin, että 470:n ylittäminen ensimmäisellä voi olla jo mitalin arvoinen hyppy – se on pienellä venymisellä täysin mahdollisuuksien rajoissa Minnalle!

Jälkikirjoitus (15.9.2015): Tero PItkämäki saavutti Pekingissä MM-pronssia ja näin hän on ainoa suomalaisurheilija, jolla on kolme MM-mitalia, yksi kutakin lajia. Lisäksi hän saavutti ensimmäisenä suomalaisurheilijana Timanttiliigan kokonaisvoiton lajissaan. Eli nyt aletaan olla jo tilanteessa, että Pitkämäki haastaa tosissaan keihään kaikkien aikojen legendoja, kuten Jonni Myyrää, Matti Järvistä ja Seppo Rätyä.

21.8.2015

Rahat jaetaan avoimesti yleisurheilun MM-kisoissa Pekingissä

Maratonjuoksija Henri Manninen on ensimmäinen suomalainen urheilija, joka laittaa itsensä likoon Pekingissä alkavissa yleisurheilun MM-kisoissa.

Moukarimiehet David Söderberg ja Tuomas Seppänen sekä kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä ovat myös heti avauspäivänä karsimassa loppukilpailupaikoista.

Ensimmäinen suomalaisvoitto on kuitenkin kisoissa saavutettu jo ennen kuin Manninen kumartuu maratonin lähtöviivalle klo 02.35 Suomen aikaa (Pekingissä on kello silloin 07.35). Siis mitä? No, Antti Pihlakoski valittiin Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallitukseen samassa IAAF:n kongressissa, jossa Sebastian Coe valittiin puheenjohtajaksi. Jos ei Pihlakoski nyt aivan voittanut, niin ainakin vahvan pistesijan hän saavutti!

Pojasta polvi paranee. Antin edesmennyt Pentti-isä oli aikanaan vahvoja urheiluvaikuttajia lounaisessa Suomessa. Antti ottaa vähän isompaa reviiriä haltuun.

Pihlakoski on käyttänyt entistä mailerin kestävyyttä noustessaan yleisurheilun hierarkiassa. Tähän asti hänellä on ollut maine Ilkka Kanervan oikeana kätenä, mutta nyt tilanne on aivan uusi. Pihlakoski nousi urheilujohtajien raskaaseen sarjaan. Mutta... edelleenkin vertailu tapahtuu Kanervaan, joka oli IAAF:n hallituksessa 2003–2011.

Pihlakoski on kampanjoinut Suomen Urheiluliiton tuella voimakkaasti, ja kova yritys palkittiin Pekingissä. Tämä on nyt suomalaiselle yleisurheilulle herkullinen tilanne, koska maailman muuttuessa Euroopan painoarvo on myös muutoksessa. Nyt tapahtuu hissiliikettä moneen suuntaan. Turun Paavo Nurmi Gamesin kannalta Pihlakosken nousu isokenkäisten sarjaan ei ole lainkaan huono asia! Odotan entistä suuremmalla mielenkiinnolla Pihlakosken seuraavaa kolumnia Turun Sanomissa!

Aivan ensimmäisiä haasteita Coen johtamalle IAAF:lle on kuitenkin eurooppalaisen yhteisnäkemyksen löytäminen. Tämä tuli ilmeiseksi, kun vahvan, mutta tappioon päättyneen puheenjohtajakampanjan käynyt ukrainalainen Sergei Bubka lähti Pekingistä ennen kisojen alkua pois, perhesyihin vedoten.

Mutta jätetään nyt urheilupolitiikka Pihlakoskelle, ja keskitytään urheilemiseen. Suomi on voittanut MM-kisoissa yhteensä seitsemän maailmanmestaruutta ja yhteensä 21 mitalia. Se on tilastotietoa, jonka soisi muuttuvan lähipäivinä!

Suomen saavuttamat sijoitukset MM-yleisurheilussa:

Kulta: 7 kpl
Hopea: 8
Pronssi: 6
4-sija: 11
5-sija: 11
6-sija: 9
7-sija: 4
8-sija: 9

Miesten keihäänheitto ja 50 kilometrin kävely, sekä naisten esteet, seiväs ja keihäs ovat lähinnä ne lajit, joista voisi löytyä potkua yllä olevien numeroiden muuttamiseen. Ja urheilussa on aina mahdollista, että joku tekee jymy-yllätyksen!

Taaloja jaossa kahdeksalle parhaalle

Olen perehtynyt ammattilaisena1932 kansainväliseen kilpailukieltoon julistetun Paavo Nurmen elämään, joten tuntuu ristiriitaiselta kirjoittaa tähän myös Pekingin MM-kisoissa tarjolla olevat rahapalkinnot:

Kulta: 60.000 dollaria
Hopea: 30.000 dollaria
Pronssi: 20.000 dollaria
4-sija: 15.000 dollaria
5-sija: 10.000 dollaria
6-sija: 6000 dollaria
7-sija: 5000 dollaria
8-sija: 4000 dollaria

Uudesta maailmanennätyksestä on tarjolla lisäksi 100.000 dollarin bonus.

Sebastian Coe kirjoitti David Millerin kanssa
erinomaisen elämäkerran.
Tähän sopii lainaus Sebastian Coen erinomaisesta elämäkerrasta ”Running Free” (1981). Kirjan lopussa on vahvaa visiota siitä, että yleisurheilu muuttuu avoimeksi ammattilaisurheiluksi. Mutta tämä kehitys edellyttää kaikilta mukanaolijoilta vastuuta:

”It is inevitable that athletics will go Open, but it is vital that it does not just become licence to print money for the leading competitors and a handful of promoters and advertising agents collaborating with television. All of us at the top, including Ovett, Thompson, and Wells, ought to be thinking carefully not only of ourselves, but of what sort of sport we want to hand on to the next generation.”

Coe oli tuolloin hävinnyt Moskovan olympiakisoissa 800 metriä Steve Ovettille, mutta hän korjasi tilanteen voittamalla Ovettille povatun 1500 metriä. Olin takakaarteessa huutamasssa Sebille kannustusta kurkku suorana! Uskon, että hän ei voinut olla kuulematta sitä!

Vaikka Coen kirjassa esittämät ajatukset ovat visionäärisiä ja kypsiä, ikään kuin uraansa lopettelevan urheilijan näkemyksiä, hän jatkoi uraansa menestyksellä vielä muutaman vuoden ja voitti mailimatkan myös Los Angelesin olympiakisoissa 1984.


Mutta takaisin Pekingin MM-kisoihin! Toivon, että SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen lietsoo keihäsmiehet jälleen sellaiseen mielentilaan, että näyttöhalut kristallisoituvat vähintään yhdeksi mitaliksi. Ja samalla toivon, että mahdollisimman moni suomalaisurheilija yltää omalle ennätystasolleen ja pääsee jakamaan noita IAAF:n bonusrahoja.

20.8.2015

Nokia River Golfin pro Bobby Mitchell selvisi sydänkohtauksesta

Bobby Mitchell kamppaili hengestään keskikesällä. Nyt hän on palannut jo golfopetuksen pariin Nokia River Golfissa, mutta paluu kotikonnuille Yhdysvaltoihin on edessä jo ensi viikolla.

Bobby Mitchell voi tänä päivänä hyvin, vaikka saikin
heinäkuun alussa sydänkohtauksen.
Olen tänään kätellyt Jack Nicklauksen voittajaa Bobby Mitchelliä, 72. Voi sanoa, että minulla oli paljon onnea, sillä heinäkuun alussa Bobby sai sydänkohtauksen. Hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan, missä häntä hoidettiin 12 vuorokautta. Sinä aikana hänen keuhkoistaan poistettiin litra nestettä.

Erkki Mommo pelasti henkeni. Soitin myöhään heinäkuun ensimmäisen päivän iltana Erkille, että rinta on todella kipeä. Erkki ei heti vastannut, mutta onneksi hän soitti takaisin”, Bobby Mitchell kiittelee Nokia River Golfin klubitalon verannalla.

Mailapojasta PGA-tourin voittajaksi


Virginian osavaltiossa Danvillessa kasvanut Bobby Mitchell vietti lapsuutensa golfkentällä.

”Tienasin mailapoikana, cadddiena, taskurahaa, sillä olin vaatimattomista oloista. Caddien tehtävän jälkeen menin iltapäivällä itse pelaamaan. Olin aina kentällä. Tiesin jo varhain, että haluan ammattilaiseksi. Luulen, että olin 13-vuotias kun pelasin paikallisen golfkentän pariin”, Mitchell muistelee.

Hän näkee suuren eron siinä, miten tämän päivän nuoret harrastavat golfia. Harjoittelu on paljon vähäisempää, ja erilaiset tietokonepelit ja viestittelytarpeet näyttelevät isoa osaa lasten ja nuorten elämässä.

”Olin omalla alueellani paras pelaaja ja siirryin jo 15-vuotiaana ammattilaiseksi. Olin silloin todella hyvä pelaamaan”, Bobby kertoo.

Bobby saavutti seitsemän lyönnin erolla (-22) voiton Cleveland Openissa vuonna 1971, ja seuraavana vuonna 1972 hän voitti uusinnassa Tournament of Championsin. Voitto edellytti huippukuntoisen Jack Nicklauksen, tuoreen Masters-voittajan, kukistamista.

Mastersissa Nicklaus oli kolme lyöntiä parempi kuin kakkossijan jakaneet Bobby Mitchell, Bruce Crampton ja Tom Weiskopf. Kauas taakse jäivät sen ajan huipuista muun muassa Gary Player ja Lee Trevino. Silloin ei kukaan arvannut, että se kakkossija jäisi Bobby Mitchellin parhaaksi major-saavutukseksi.

Vuoden 1972 Masters-voitto oli Jack Nicklaukselle jo neljäs. Kesäkuussa hän voitti myös US Openin, ja lähellä oli kolmaskin major-voitto The Openissa. Eli Nicklaus pelasi tuolloin ehkä parasta peliään.

Veikko Salli ja Bobby Mitchell
tuntevat toisensa jo monen
vuoden takaa.
Tätä taustaa vasten Bobby Mitchellin voitto Nicklauksesta heti Mastersin voittojuhlien jälkeen, uusinnassa, oli todella kova paukku. Mustavalkoinen valokuva tuon kilpailun palkintojenjaosta on nähtävissä Nokia River Golfin seinällä.

”Pelasin Tournament of Champions-kisassa Jackin kanssa viimeisessä parissa viimeiset 18 reikää. Välillä toinen oli edellä, välillä toinen. Lähipeli piti minua mukana”, Bobby kertaa ratkaisuvaiheita innostavasti lyönti lyönniltä.

”Sen viimeisen kierroksen aikana keskityin omaan peliini enkä katsonut kertaakaan Jackin svingejä. Saatoin kyllä kommentoida, ”nice shot”, kun lyönti lähti. Mutta olin niin keskittynyt omaan pelaamiseen, että en halunnut katsoa lainkaan hänen lyömistään.”

”Uusinnassa sain voiton todella pitkällä birdieputilla”, Bobby Mitchell viittoilee yli kymmenen metrin päähän.

Hän painottaa lähipelin merkitystä muutenkin muistuttaen, että Jordan Spiethin nousu maailman ykköspelaajaksi on tapahtunut juuri lähipelin ansiosta.

Molok Golf pelattiin jo 19. kerran


Veikko Salli, Timo Eskeli ja
Erkki Mommo antoivat Molok Golfin
pelaajille tarvittavat ohjeet.
Torstaina Bobby tapasi Nokia River Golfissa muun muassa Molok Oy:n omistajan Veikko Sallin. Salli ei ollut aivan sattumalta Riverissä, sillä nyt pelattiin jo 19. perinteistä Molok Golf -tapahtumaa.

Tapahtuma, joka oli samalla osa Golfliiton Rio Golf -kampanjaa,  onnistui erinomaisesti, vaikka pelattiin helteisessä säässä ja nopeilla viheriöillä. Ehkä joku olisi toivonut jo vähän viileämpää säätä, ja hitaampia viheriöitä. No, aina ei voi voittaa.

Nokia River Golfin toimitusjohtaja Erkki Mommo kertoi, että kentän uudet väylät on jo osittain kylvetty, ja tavoitteena on kylvää näillä lämpimillä loputkin, mutta niille uusille väylille pääsee pelaamaan vasta ensi vuonna.


Jos haluaa saada opetusta mieheltä, joka on voittanut Jack Nicklauksen, nyt alkaa olla kiire. Bobby on enää viikon Suomessa!