Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin 250 vuotta sitten 4. heinäkuuta vuonna 1776. Yksi keskeisimmistä allekirjoittajista oli suomalaistaustainen John Morton (Marttinen). Kuten tavallista, ruotsalaiset ovat yrittäneet omia tämän suurmiehen, jonka esivanhemmat olivat Ruotsin kuninkaan alaisia. Suomessa on sen sijaan keskitytty, tyypilliseen suomalaiskansalliseen piirikunnalliseen tyyliin, ratkomaan jäsentenvälisissä, missä päin Suomea John Mortonin esi-isät eivät ainakaan ole asuneet.
 |
| John Morton Wikipedian kuvassa. |
John Morton ei syntynyt tai käynyt Suomessa, joten eihän tämä mikään suuri kysymys ole. Rautalammille on pystytetty John Mortonille, "omalle pojalle", muistomerkki. Voi vain ihmetellä, miksi niitä muistomerkkejä ei ole enempää.
Ennen pitkää tässä käy niin, että ruotsalaiset pystyttävät John Mortonille näköispatsaan, vaikka varmuudella ei tiedetä, miltä hän oikein näytti. Sittenpä tiedettäisiin.
John Mortonin jälkeen monet suomalaiset ovat näytelleet hämmästyttäviä rooleja Yhdysvaltain historiassa. Arvid Etholén ja Hampus Furuhjelm olivat Alaskan kuvernöörejä ja Eero Saarinen loi vaikuttavan Gateway Arch -muistomerkin symboloimaan lännen valloitusta – ja konkreettiseksi muistomerkiksi Louisianan liittämisestä osaksi Yhdysvaltoja.
Suomalaiset miehet ovat sotineet Yhdysvaltain sisällissodasta alkaen amerikkalaisten sodissa. Mannerheim-ristin ritarista Lauri Törnistä tuli Yhdysvaltain armeijassa yksi Vietnamin sodan legendaarisimmista sotureista nimellä Larry Thorne.
Suurten siirtolaisvuosien loppuvaiheessa suomalaiset juoksijat nousivat otsikoihin. Irish American Athletic Clubia edustanut Hannes Kolehmainen ja Finnish American Athletic Clubin riveissä kilpailumenestykseen noussut Ville "Willie" Ritola olivat siirtolaisurheilijoiden eliittiä ja heidät opittiin tuntemaan nimellä Flying Finns.
Kun Paavo Nurmi teki puolen vuoden kilpailukiertueen Yhdysvalloissa ja Kanadassa, hänestä ei tullut vain yksi uusi Flying Finn, vaan hänestä leivottiin aivan erityinen ennätyskone. Kirjoitin tästä Nurmen Amerikan-kiertueesta viime vuonna englanninkielisen kirjan Phantom Finn.
Teos on saanut jotensakin myötämielisen käsittelyn Liikunta & Tiede -lehdessä ja varauksettoman myötäsukaisen käsittelyn ranskalaisessa Sport et Vie -lehdessä, joka on tänä vuonna jo kahdessa numerossaan kirjoittanut siitä. Suomalaisista aiheista innostunut toimittaja Alain Coltier kirjoittaa vielä piakkoin ilmestyvässä kolmannessakin numerossa samasta teemasta. Tällä hetkellä odottelen jännityksellä, millaisen tuomion kirja saa amerikkalaisessa tiedelehdessä Journal of Sport History.
Kun Paavo Nurmi oli Yhdysvalloissa, Ranskasta otettiin häneen yhteyttä ja esitettiin, että hän tulisi juoksemaan Pariisin oopperaan. Vaikka Nurmessa oli ajoittain oopperadiivan piirteitä, hän ei tarttunut tarjoukseen. Vahinko, sillä siitä olisi tullut varmasti vuosisadan esitys. Nyt emme voi tietää, olisiko kenties paikallinen bassobaritoni säestänyt Nurmen ravia, vai olisiko siihen tehtävään pitänyt kiinnnittää peräti kuningasbasso!
