29.8.2014

Viimeinen maaottelu vuoden 1952 olympiastadionilla

Tässä viikonvaihteessa järjestettävä yleisurheilumaaottelu Ruotsia vastaan on poikkeuksellisen tunteellinen, koska nyt kohdataan Ruotsi viimeisen kerran samalla areenalla, jolla järjestettiin vuoden 1952 olympiakisat.

Olympiastadion menee ensi vuonna remonttiin ja on suljettuna 2016-2018. Uudistettu stadion avataan vasta vuonna 2019.

Tämä tarkoittaa sitä, että vuosien 2016 ja 2018 Ruotsi-maaottelut järjestetään jossakin muualla kuin Helsingissä.

Nyt on historiallinen mahdollisuus siirtää maaottelu Turkuun, missä järjestelykoneisto ja olosuhteet ovat Timanttiliiga-haaveiden seurauksena valmiiksi kansainvälisellä tasolla.

Kesäkuussa yli 10 000 katsojaa täytti Paavo Nurmi Gamesissa Turun Urheilupuiston lehterit. Kevyellä lisärakentamisella takasuoralle ja takakaarteeseen pystyisi virittämään varovaisesti ajatellen 3000-4000 paikkaa lisää.

Tämä voisi sopia hyvin Turun strategiaan nostaa profiiliaan Paavo Nurmen kotikaupunkina, vaikka Paavo Nurmen ammattilaiseksi julistaminen katkaisikin maaotteluvälit Suomen ja Ruotsin välillä moneksi vuodeksi. Ottamalla järjestelyvastuun maaottelusta Turku voisi symbolisesti osoittaa ruotsalaisille, että vanhoja ei enää muistella.

Luultavasti ainakin lauttayhtiöt pitäisivät ajatuksesta, että elo-syyskuun vaihteessa tuotaisiin laivalasteittain ruotsalaisia yleisurheilun ystäviä Turkuun. Edelleen vahvasta ruotsinkielisestä kulttuuristaan tunnetussa Åbossa ruotsalaiset kisaturistit viihtyisivät takuulla hyvin.

Turku olisi siinäkin mielessä luonteva valinta maaottelun isäntäkaupungiksi, että Aurajoen varrella järjestettiin erinomaiset Kalevan Kisat vain kolme vuotta sitten.

Ja edelleen, painavimpana kriteerinä voi pitää sitä, että turkulaisilla yleisurheilijoilla tuntuu olevan hyvä vaihe urallaan. Lapsuutensa seuraa Someron Esaa edelleen edustava Minna Nikkanen hyppäsi hienon Suomen ennätyksen 452 perjantaina Helsingin Narinkkatorilla Ruotsi-maaottelun avauslajissa seiväshypyssä. Runsaslukuisessa katsojajoukossa ennätyksen syntyä todisti muun muassa Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja Jukka Uunila, joka oli kesäkuussa seuraamassa myös Paavo Nurmi Gamesia.

Turkulaisseurojen urheilijoita löytyy runsaasti muistakin maaottelulajeista. Esimerkiksi Turun Urheiluliittoa edustava Nooralotta Neziri on naisten muotilajiksi nousseen 100  metrin aitajuoksun kärkinimi Suomessa. 

Turulla ei siis ole varteenotettavaa haastajaa maaottelun isännyyttä ajatellen. Jaa, ehkä Pasilassa SUL:n toimistossa joku voisi Tampereen Ratinaakin harkita. 

Päätöksiä vuosien 2016 ja 2018 maaottelujen järjestämisestä ei ole vielä Suomen Urheiluliitossa tehty, mutta tärkeää olisi tehdä nämä päätökset mielellään tämän vuoden aikana.

Mutta nautitaan nyt ensin tämän vuoden maaottelusta. Paperilla Ruotsi voittaa miesten ottelun, mutta naisten ottelussa Suomi vaikuttaa vahvemmalta. Tähän suuntaan osoittaa jo naisten ensimmäinen laji seiväshyppy, jonka Suomi voitti pistein 12-10.

Lauantaina maaottelu alkaa poikkeukselliseen aikaan vasta klo 18.00. Sunnuntaina kilpailut alkavat klo 13.30 miesten seiväshypyllä.

Kisaa sävyttää ensimmäinen some-maaottelu, johon suomalaiset voivat osallistua tviittaamalla #hyväsuomi.

Suomalaisilla naisgolfareilla on kisakiireitä Skotlannissa, Vihdissä ja Japanissa

Parhaat suomalaiset naisgolfarit palaavat tässä viikonvaihteessa tositoimiin lyhyen kesälomansa jälkeen. Naisten Euroopan kiertueen parhaimmisto pelaa Aberdeen Asset Management Ladies Scotland Openissa. 72 pelaajan joukossa on myös rautainen suomalaiskaksikko Minea Blomqvist-Kakko ja Noora Tamminen.

Rajoitettu pelaajamäärä johtuu siitä, että Scotland Open pelataan kolmipäiväisenä pro-am-kilpailuna. 72 huippuammattilaisen kanssa pelaa 72 julkkista ja amatööriä. Päätöskierrokselle pääsee 15 parasta pro-am-paria.

Suurin mielenkiinto kohdistuu luonnollisesti niihin 50 parhaaseen ammattilaiseen, jotka pääsevät kahden kierroksen jälkeen sunnuntain kierrokselle jakamaan 250 000 euron palkintorahoja.

Minni oli todella lähellä maailman kirkkainta huippua vuosina 2004-2008. Hänellä lienee tallella sama taito, mutta viimeisissä kilpailuissaan hän ei ole vain saanut osaamistaan esiin. Voisiko hän aloittaa nousunsa Skotlannista?

Noora Tamminen oli viime vuonna naisten Euroopan kiertueen kymmenenneksi paras tulokas. Hänellä on tältä vuodelta yksi sijoitus Top-10:ssä, mutta hänellä olisi kaikki edellytykset parempaankin.

Vihdin Hillside Golf & Country Clubilla pelataan samaan aikaan LET:n haastajakiertueen huippukilpailua HLR Golf Academy Open, jonka palkintopotti on suomalaisessa mittakaavassa muhkea 50 000 euroa.
Ensimmäistä kauttaan LET-ammattilaisena pelaava Krista Bakker ja kokenut Ursula Wikström johdattavat suomalaispelaajat Hillsideen. Heidän taitonsa punnitsee muun muassa ensimmäisen kerran kotimaassa ammattilaispaidassa pelaava Sanna Nuutinen.
Naisten Solheim Cup järjestetään vuoden kuluttua Saksassa. Tällä hetkellä parhaana suomalaisena Solheim Cup -listalla on Elina Nummenpää (49.) ennen Krista Bakkeria (52.).  Tärkein pisteiden keruuaika alkaa vuodenvaihteessa, jonka jälkeen järjestettävissä turnauksissa pisteet tuplaantuvat tämän vuoden tasosta.
Mielenkiintoisen vertailukohdan suomalaisten ammattilaispelaajien tasoon Vihdin LETAS-kisassa antaa Erkko Trophyssä naisten kisan voittoon noussut amatööri Marika Voss. Mutta todellisen tasonmittauksen suorittavat kovat ulkomaalaiset, jotka ovat tulleet HLR Golf Academy Openiin hakemaan LETAS-kiertueen mittakaavassa poikkeuksellisen suuria palkintorahoja.
Viime vuonna Vihdissä parhaana suomalaisena kuudenneksi sijoittunut amatööri Oona Vartiainen suuntaa Vihdin sijasta Japaniin MM-kisoihin. Hänen joukkuetoverinsa Espirito Santo Trophy -nimellä kulkevassa kilpailussa ovat Matilda Castrén ja Emily Penttilä. He tosin matkaavat toista reittiä kuin Vartiainen, sillä heidän opintonsa Yhdysvalloissa ovat juuri alkamassa. Heidän on kirjauduttava sisään opinahjoihinsa Florida State Universityyn ja Tulane Universityyn ennen kuin lentävät Japaniin.
Espirito Santo Trophyn avajaiset järjestetään tiistaina ja ensimmäinen kilpailupäivä on keskiviikkona. Neljä päivää kestävässä kilpailussa pelataan lyöntipeliä, ja joka päivä kaksi parasta tulosta lasketaan joukkueen tulokseksi.
Kaksi vuotta sitten Krista Bakker, Noora Tamminen ja Sanna Nuutinen sijoittuivat Turkissa samassa Espirito Santo Trophyssä historiallisesti pronssille.




24.8.2014

Tenniskulttuurin rakentaja Jarkko Nieminen joutuu tykkituleen US Openissa

Maskun ässäksi kutsuttu Jarkko Nieminen joutuu US Openin kaksinpelin ensimmäisellä kierroksella yhteen uransa kuumimmista paikoista, kun vastaan asettuu ATP-kiertueen paras syöttäjä Kroatian Ivo Karlovic.

Olisi väärin sanoa, että kyse on veteraanitenniksestä, vaikka molemmat siirtyivät ammattilaiseksi jo vuonna 2000. Molempien uran poikkeuksellisesta pituudesta huolimatta 33-vuotias Nieminen kohtaa 35-vuotiaan Karlovicin vasta ensimmäisen kerran US Openin avauskierroksen ottelussa.

Räjähtävistä lyönneistä ja rajuista suunnanmuutoksista koostuvassa tenniksessä yli 30-vuotiaiden pelaajien on vaikea pitää paikat siinä kunnossa, että pelaaminen huipputasolla on vuodesta toiseen mahdollista.

211-senttinen Karlovic on kiertueen pisin pelaaja, joka elää pelottavalla ykkössyötöllään. Hänellä on hyvä vuosi, sillä hän on noussut rankingissa takaisin 30 parhaan joukkoon. Kroaatti on tykittänyt ässiä kenttään siihen tahtiin, että hän on parantanut sijoitustaan vuodenvaihteesta viitisenkymmentä pykälää.

Toisaalta Jarkko Nieminen on samaan aikaan mennyt kaksinpelin rankingissa alaspäin 15 pykälää. Nyt hän on sijalla 54.

On kuitenkin muistettava, että Nieminen on yhä varteenotettava vastustaja kenelle hyvänsä. Hän on selviytynyt kaikissa kolmessa aiemmassa tämän vuoden Grand Slam -turnauksessa toiselle kierrokselle. Se on paremmin kuin kertaakaan vuoden 2008 jälkeen.

Nieminen on kompensoinut ranking-pudotustaan nelinpelissä, missä hän on tehnyt Henri Kontisen kanssa suomalaista tennishistoriaa. Ensin kaksikko eteni Roland Garrosilla Ranskan avoimissa toiselle kierrokselle, sitten he olivat mukana Wimbledonissa, ja tämän kuun alussa he voittivat Kitzbühelin ATP-turnauksen.

Niemisellä on nyt neljä ATP-voittoa nelinpelissä (2007, 2010, 2013 ja 2014) kahden kaksinpelivoiton lisäksi.  Hän veti Henri Kontisen Kitzbühelissä samaan suomalaisten ATP-voittajien kaartiin, jossa aiemmin olivat hänen lisäkseen vain Olli Rahnasto kahdella ja Leo Palin yhdellä nelinpelivoitolla.

US Openissa Nieminen ja Kontinen pelaavat nelinpeliä jo kolmannessa peräkkäisessä Grand Slam -turnauksessa. Kontinen osallistuu nyt uransa ensimmäiseen US Openiin. 

Nieminen pitääkin ymmärtää ennen kaikkea suomalaisen tenniskulttuurin rakentajana, eikä niinkään yksittäisenä huippuna, joka on tienannut palkintorahoina yli seitsemän miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Ainakin Turun seudulla sadat nuoret ovat käyneet Jarkko Niemisen tenniskoulussa. Moni on saanut kivan harrastuksen.

Mutta tie kilpatennikseen ja erityisesti kansainväliselle huipulle on pitkä ja kivinen. Sen tietää varsin hyvin esimerkiksi Jarkon pelikaveri Henri Kontinen. 24-vuotiaan lahjakkuuden uralle on osunut tukku ikäviä loukkaantumisia, mutta niistä huolimatta hän on sisukkaasti rakentanut uraa nelinpelin erikoismiehenä. 

Saapa nähdä, kehittyykö Niemisestä ja Kontisesta suomalaisen urheilun superkaksikko, Batman ja Robin. US Open antaa tästä osviittaa.









19.8.2014

Uskon, että Mikko Ilonen pelaa Ryder Cupissa

Mikko Ilosen valinta Euroopan Ryder Cupin joukkueeseen alkaa näyttää koko ajan todennäköisemmältä. Ilosen kanssa kapteenin kolmesta kutsusta kisaava skotti Marc Warren voitti viikonloppuna Tanskassa ensimmäisen Euroopan kiertueen kilpailunsa seitsemään vuoteen.

Mutta Tanskan voittonsa jälkeen Marc Warren kertoi yllättäen, että hän ei ole buukannut kalenteriinsa Ryder Cupin viikonloppua.

"Luulen, että se laiva on jo lähtenyt satamasta", Marc Warren kommentoi Made in Denmark -voittonsa jälkeen The Scotsman -sanomalehdessä.

Warren sijoittui Valhallassa PGA Championshipissä jaetulle 15. sijalle vain kaksi lyöntiä Mikko Ilosta heikommalla tuloksella. Tällä hetkellä hän vaikuttaisi kovakuntoisimmalta skotilta.

Yhdeksän pelaajaa on näillä näkymin varmasti joukkueessa, joskin joukkue nimetään vasta syyskuun alussa. Tämän hetken listoilla joukkueeseen kuuluvat Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell.

Warrenin lisäksi toinen pelaaja, jonka olisi voinut ajatella uhkaavan Ilosen valintaa, on englantilainen Ian Poulter. Toukokuisessa Mirrorin jutussa Euroopan joukkueen kapteeni Paul McGinley kaipaili Poulterilta kuitenkin tuoreita näyttöjä. Niitä ei ole tullut.

Näin ollen Irish Openin kesäkuussa voittanut Mikko Ilonen on PGA Championshipin seitsemännen sijansa ansiosta ison pykälän lähempänä valintaa. Luulen, että Euroopan joukkueen kapteni Paul McGinley antoi Iloselle keskittymisrauhan US PGA Championshipin jälkeen sillä ukaasilla, että julkisuuteen ei saa vuotaa mitään tästä asiasta.

Maailmanlistalla 46. sijalla oleva lahtelaisgolfari on tekemässä todella isoin kirjaimin suomalaista urheiluhistoriaa. Ryder Cup on yksi maailman tunnetuimmista ja seuratuimmista urheilutapahtumista. Reilun kuukauden kuluttua kisaturistit ainakin 75 eri maasta matkustavat Skotlannin Gleneaglesiin seuraamaan jännittävää kamppailua Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Ensimmäistä kertaa, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, on mukana myös suomalaispelaaja.

Maanantaina vapautui  myyntiin vielä 3000 lippua kisapäiville.

18.8.2014

Antti Ruuskanen kuittasi valmentajansa vanhan tappion

Yleisurheilun EM-kisat Zürichissä päättyivät keihäänheittäjien kaksoismitalijuhliin. Antti Ruuskasen mestaruus omalla ennätyksellä 88,01 summaa hienolla tavalla suomalaisten koko kisaviikon. Hämmästyttävän monet urheilijat tekivät omia ennätyksiään.

Ruuskasen ja pronssille heittäneen Tero Pitkämäen mitaleita osattiin odottaa, mutta sunnuntain positiivisin yllättäjä oli neljänneksi heittänyt Lassi Etelätalo. Hän oli hetken aikaa jopa pronssissa kiinni, kunnes tshekki Vjatseslav Vesely kiskaisi ohi ja nousi hopealle.

Kun Ruuskanen esitteli alkukesästä Paavo Nurmi Gamesin lehdistötilaisuudessa Turussa uutta vauhtijuoksutekniikkaansa, minulle tuli tunne, että tuossa steppailee menestystä rakentava urheilija. Ruuskanen kertoi, että hänen valmentajansa Aki Parviainen otti samanlaisen ristiaskelikon käyttöön ennen Edmontonin MM-kisoja 2001. Olin paikalla, kun Parviainen kiskaisi Edmontonissa hirmuheiton 91,31. Sillä kertaa löytyi kuitenkin yksi yliluonnollinen mies, joka repäisi siitä ohi: Jan Zelezny.

Nyt Zelezny oli Letzigrundin lehtereillä seuraamassa, miten hänen valmentamansa Vjatseslav Vesely vastasi Aki Parviaisen valmentaman Antti Ruuskasen ennätysheittoon 88,01. Hyvin Vesely yritti, mutta ei saanut Ruuskasta kiinni! Näin valmentaja Aki Parviainen sai tavallaan revanssin siitä, että Zelezny vei häneltä MM-kullan vuonna 2001.

Keihäsdraaman huipennuksena oli tietenkin palkintojenjako, missä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen Antti Pihlakoski pääsi ojentamaan EM-kultamitalin Ruuskaselle. Siinä pojat rakensivat Suomi-brändiä parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomen joukkue tavoitteli Zürichistä kahta mitalia, joten menestystavoitteet toteutuivat. Miesmuistiin ei yleisurheilun arvokisoissa ole ollut näin paljon hyviä suomalaissuorituksia. Yle Urheilun asiantuntija Mika Lehtimäki analysoi tuoreeltaan Urheiluruudussa, että suomalaisurheilijat tekivät 31 suoritusta ja 17 meni eristä tai karsinnoista eteenpäin. Näin laskien yli puolet joukkueesta onnistui!

Kolmen urheilijan (Minna Nikkanen, Nooralotta Neziri ja Sandra Eriksson) pettymyksissä oli jotain samaa. Arvaan, että heillä kaikilla oli odotukset pilvissä ja Sandrakin jo suunnitteli, ottaako paidan pois loppusuoralla. Epäonnistuminen pitää kuitenkin sisällään menestysmahdollisuuden tulevissa arvokisoissa. Siis mahdollisuuden.

Mutta mistä suomalaisten hyvä EM-vire sitten rakentui? Sanoisin, että joukkue joutui positiiviseen kierteeseen, jossa onnistuminen ruokki uusia onnistumisia. Kierteen rakentaminen on alkanut kyllä paljon ennen kisojen avajaisia.

Tässäpä tulee menestyskierteen analyysi:

1. Jukka Keskisalon paluu radoille

Väitän, että Jukka Keskisalon paluu oli suomalaiselle yleisurheilulle isompi asia kuin Jukalle itselleen. Pitkästä aikaa neljä suomalaista kestävyysjuoksijaa oli arvokisoissa, ja kaikki selviytyivät loppukilpailuun! Keskisalosta tuli vuoden 2006 Euroopan mestaruuden myötä yleisurheilun arvostettu ikoni, jonka tekemiset vaikuttavat isoon joukkoon yleisurheilun harrastajia ja seuraajia.

2. Jorma Kemppaisen rakentava ote valmennuksen johdossa

Keski-Suomesta lähtöisin oleva Jorma Kemppainen tulee syksyllä olleeksi kaksi vuotta Suomen Urheiluliiton valmennusjohtajana. Kemppaisella on positiivinen ote asioihin. Se tarttuu. Muistaako muuten joku vielä, että keihäänheittäjien valintajärjestelmä kyseenalaistettiin ennen kisoja?  Ei ne valinnat ihan huonosti osuneet.

3. Timanttiliiga, unelmista totta

Paavo Nurmi Gamesin taustayhteisö kertoi viime vuonna, että Turun Urheilupuistossa halutaan järjestää Timanttiliigan kilpailut vuonna 2017. Se tarkoitti heti, että parhaiden suomalaisten alkukesän tavoitteeksi tuli päästä Turun kisoihin kisaamaan maailman parhaita urheilijoita vastaan. Esimerkiksi moukarimörssäri David Söderberg sai kesäkuussa valtavan itseluottamustöötin napattuaan Turussa nipun kovia päänahkoja.

4. Hannamaari Latvalan reippaus

Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustava Hannamaari Latvala venyi hienosti 200 metrin loppukilpailuun. Mutta hän on myös muutakin kuin nopea: "Hantta" on positiivinen ja hyvä esiintyjä. Hän ei pelkää sanoa heti suorituksen jälkeen haastattelussa, että päässä ei ole yhtään ajatusta! Kun sen osaa sanoa iloisesti, haastattelulta ei enempää vaaditakaan. Kun joukkueessa on tällainen urheilija, hänestä tarttuu rohkeutta muihinkin urheilijoihin.

5. Oskari Mörön yllätys

Oskari Mörö paineli ennakkoluulottomasti 400 metrin aitojen loppukilpailuun, missä hän joutui valitettavasti sisäradalle. 13 askeleen rytmi ja sisärata on huono yhdistelmä. Mutta pelkästään loppukilpailuun pääsy ennätysajalla oli Möröltä yhtä kova juttu kuin Lassi Etelätalon neljäs sija keihäässä. Jotakin, jota ei voinut ennakoida.

6. Sanna Kämäräinen: lupa tuulettaa!

Kiekonheittäjä Sanna Kämäräisen selviytyminen kiekonheiton loppukilpailuun oli hieno saavutus. Kun hän avasi sen omalla ennätyksellään ja 60 metrin viivan yli kantaneella kaaarella, oli todellakin tuulettaminen paikallaan. Varmasti moni ajatteli, että loppukilpailun ensimmäisellä kierroksella ei saisi tuulettaa ja purkaa latausta niin kuin Sanna teki. Mutta haloo, se oli kyllä niin hieno onnistuminen, että se oli pakko kruunata juuri sellaisella juhlimisella.

7. Antti Ruuskasen positiivisuus

Kauaksi on tultu siitä, kun suomalainen keihäänheittäjä kommentoi MM-kisoissa Ylen toimittajalle: "Saksa on paska maa!" Nyt Urheiluruudussa kuultiin Euroopan mestari Antti Ruuskasen äitiä Aulikki Ruuskasta. Tämän mukaan peräänantamattomuus ja positiivisuus ovat Antin menestyksen taustalla. Kukapa sen paremmin osaisi sanoa kuin oma äiti.

8. Tero Pitkämäen suojakilpi

Antti Ruuskasella on ollut se onnellinen tilanne, että Suomen yleisurheilumenestyksestä kymmenen vuotta vastannut Tero Pitkämäki on toiminut tänä kesänä suojaavana kilpenä, kerännyt median huomion ja samalla paineet. Kaksikko on kilpaillut kuusi kertaa vastakkain. EM-kisoihin asti järjestys oli aina sama, mutta Zürichissä osat vaihtuivat. Niin, kuka puhuikaan Antti Ruuskasen peräänantamattomuudesta?

9. Tommi Evilän jäähyväiskiertue

Tommi Evilä kilpailee viimeistä kauttaan. Vaikka hän on saanut aikaan positiivista pöhinää vauhdinottoradoilla, ei kukaan pituushyppääjä päässyt EM-kisajoukkueeseen. Ei Tommikaan. Mutta jäähyväiskiertue on osoittanut Tommille ja kaikille muillekin, millaista arvostusta yleisurheilija voi nauttia. Turun Paavo Nurmi Gamesissa tamperelaishyppääjä itse kommentoi: "Tuntuihan se oudolta hypätä, kun 10 000 persettä nousi penkistä!"

10. Respect!

Urheilussa, niin kuin elämässä, tärkeintä on arvostaa tekemistä ja yrittämistä! Menestys tulee sen jälkeen. Voi olla, että tämä on olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen ajatus. Mutta, se nyt sopii hyvin tähän loppuun.




.

15.8.2014

Ryder Cup ja Mikko Ilonen, unelma on jo lähellä

Mikko Ilosen erinomainen peli Valhallassa US PGA Championshipissä nosti hänen osakkeensa korkealle Euroopan Ryder Cup -joukkueen valinnoissa.

Joukkueeseen valitaan suoraan yhdeksän pelaajaa Euroopan jamaailman listoilta tämän kuun lopussa. Näiden listojen perusteella nyt näyttäisi siltä, että Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell kuuluvat joukkueeseen.

Tämän lisäksi irlantilainen kapteeni Paul McGinley valitsee kolme pelaajaa oman harkintansa mukaan. Tässä harkinnassa Mikko Ilonen on ollut mukana kaiken aikaa, mutta PGA Championshipin jaettu 7. sija painoi vaakaa Mikon kohdalla todella paljon. Hän hävisi Valhallassa joukkueeseen menossa olevista pelaajista vain Rorylle ja Henrikille.

Mutta ketkä muut pelaajat tavoittelevat noita kapteenin kolmea kutsukorttia?

Koska Ryder Cup pelataan Skotlannin Gleneaglesissa pitäisin lähes selvänä, että 33-vuotias skotti Marc Warren pelasi itsensä PGA Championshipissä joukkueeseen, vaikka hän hävisikin kaksi lyöntiä Iloselle. Warrenin kunto näyttää paremmalta kuin toisen skotin Stephen Gallacherin, joka putosi toisen päivän 77 lyönnin seurauksena PGA Championshipin viikonloppukierroksilta. Toisaalta 39-vuotiaan Gallacherin onnistuminen British Openissa (T15.) voi riittää jo valintaan, etenkin kun hänellä on ET-voitto Dubaista viime helmikuulta.

Mutta miksi ihmeessä Marc Warren pelaa tällä viikolla Made in Denmark -kisassa? Ehkä hänen pitää vielä vakuuttaa kapteeni McGinley nousukunnostaan. Tässä voisi myös olla Ilosen sauma joukkueeseen pääsyyn.

Mutta jos McGinley antaa kaksi korttia skoteille, sitä ei voi protestoida lajin perinteiden ja kyseisten pelaajien kotiyleisössä herättämien tunteiden vuoksi. Niinpä käteen jää yksi kortti. Siitä kamppailee Ilosen lisäksi nippu espanjalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia pelaajia.

Paineet brittipoliittiseen valintaan ovat aika pienet, sillä joukkueessa on näillä näkymin jo kaksi pohjoisirlantilaista (Rory ja Graeme), yksi englantilainen (Justin) ja yksi walesilainen (Jamie). Jos mukaan otetaan vielä kaksi skottia, on Brittein saarilta jo puolet koko joukkueesta.

Entä riittääkö Sergio Garcia yksin edustamaan vahvaa Espanjaa?

Miguel Angel Jimenez oli keväällä aivan pitelemätön, pelasi neljänneksi Mastersissa ja voitti Espanjan ET-kisan, mutta sen jälkeen 50-vuotiaan pelaajan kunto on kadonnut. PGA Championshipissä hän ei ollut lähelläkään jatkopaikaa.

Viime syksynä Kiinassa ison kilpailun voittanut Gonzalo Fdez-Castano hävisi Mikolle 11 lyöntiä PGA Championshipissä. Hän karsiutui aiemmin kesällä niin British Openista kuin US Openistakin.

Tammikuussa Abu Dhabissa voittanut Pablo Larrazabal oli aivan hukassa PGA Championshipin avauspäivänä eikä toisen päivän ryhtiliike (69) nostanut häntä enää jatkokierroksille. Larrazabalin tunnetuin golfsuoritus viimeisen puolen vuoden ajalta on Malesian Openista, missä hän joutui ampiaishyökkäyksen seurauksena syöksymään lampeen.

Ehkä vakavin uhka Ilosen valinnan kannalta onkin Italian 31-vuotias Francesco Molinari, joka on jo kahdesti (2010 ja 2012) ollut voittamassa Ryder Cupia. Vaikka hän hävisi Iloselle 11 lyöntiä PGA Championshipissä, hänellä on tasaiset esitykset tämän vuoden muista majoreista: T15. British Openissa, T23. US Openissa ja 50. Mastersissa.

Toisaalta Molinari  ei ole pystynyt voittamaan yhtään kilpailua pariin vuoteen. Mikolla sen sijaan on arvokkaat ET-voitot viime ja tältä vuodelta. Erityisesti Irish Openin voitto kesäkuussa voi olla ratkaiseva tekijä valinnassa.

Siihenkin on varauduttava, että kapteenin kolmas kutsu menee erilaisten golfpoliittisten näkökohtien perusteella jollekin espanjalaiselle tai englantilaiselle pelaajalle. Sen jälkeen Ilosen mahdollisuudet päästä joukkueeseen alkaisivat olla aika teoreettiset ja perustuisivat jonkun loukkaantumiseen. Sellaisen varaan ei tietenkään kannata laskea.

Kapteenin kannalta on huolestuttavaa, että Tanskan 43-vuotias Thomas Björn karsiutui PGA Championshipissä. British Openissa (T26.) ja Mastersissa (T8.) tanskalainen onnistui hyvin, mutta US Openin hän jätti kesäkuussa niskavaivaisena väliin. Kysymys siis kuuluu, mihin suuntaan hänen kuntonsa on nyt menossa? Ainakin hän aloitti vakuuttavasti Tanskassa tällä viikolla pelattavan ET-kisan.

Kukaan tuskin luopuu kevyin perustein paikastaan Ryder Cup -joukkueessa. Ja sellaista McGinley ei missään tapauksessa voisi esittää ainakaan Björnille, joka toimii puheenjohtajana ET:n kilpailutoimikunnassa. Juuri se nimitti hänet Ryder Cup -joukkueen kapteeniksi.

Eli Mikko Ilonen on kyllä hyvin, hyvin lähellä tulla valituksi ensimmäisenä suomalaisena pelaajana Ryder Cupiin. Kapteeni on kuullut Ilosen koputuksen, mutta ovelle koputtelee niin moni muukin hyvä pelaaja sponsoreineen ja muine tukijoukkoineen, että mitään varmaa ei vielä voi sanoa. Sen vuoksi lähimmät pari viikkoa ovatkin todella kutkuttavia suomalaisten golfin ystävien kannalta.

Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen Ryder Cup pelataan Gleneaglesissa 26.-28.9., mutta lippuja voi ostaa enää vain edeltäville harjoituspäiville.