Rahat jaetaan avoimesti yleisurheilun MM-kisoissa Pekingissä

Maratonjuoksija Henri Manninen on ensimmäinen suomalainen urheilija, joka laittaa itsensä likoon Pekingissä alkavissa yleisurheilun MM-kisoissa.

Moukarimiehet David Söderberg ja Tuomas Seppänen sekä kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä ovat myös heti avauspäivänä karsimassa loppukilpailupaikoista.

Ensimmäinen suomalaisvoitto on kuitenkin kisoissa saavutettu jo ennen kuin Manninen kumartuu maratonin lähtöviivalle klo 02.35 Suomen aikaa (Pekingissä on kello silloin 07.35). Siis mitä? No, Antti Pihlakoski valittiin Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallitukseen samassa IAAF:n kongressissa, jossa Sebastian Coe valittiin puheenjohtajaksi. Jos ei Pihlakoski nyt aivan voittanut, niin ainakin vahvan pistesijan hän saavutti!

Pojasta polvi paranee. Antin edesmennyt Pentti-isä oli aikanaan vahvoja urheiluvaikuttajia lounaisessa Suomessa. Antti ottaa vähän isompaa reviiriä haltuun.

Pihlakoski on käyttänyt entistä mailerin kestävyyttä noustessaan yleisurheilun hierarkiassa. Tähän asti hänellä on ollut maine Ilkka Kanervan oikeana kätenä, mutta nyt tilanne on aivan uusi. Pihlakoski nousi urheilujohtajien raskaaseen sarjaan. Mutta... edelleenkin vertailu tapahtuu Kanervaan, joka oli IAAF:n hallituksessa 2003–2011.

Pihlakoski on kampanjoinut Suomen Urheiluliiton tuella voimakkaasti, ja kova yritys palkittiin Pekingissä. Tämä on nyt suomalaiselle yleisurheilulle herkullinen tilanne, koska maailman muuttuessa Euroopan painoarvo on myös muutoksessa. Nyt tapahtuu hissiliikettä moneen suuntaan. Turun Paavo Nurmi Gamesin kannalta Pihlakosken nousu isokenkäisten sarjaan ei ole lainkaan huono asia! Odotan entistä suuremmalla mielenkiinnolla Pihlakosken seuraavaa kolumnia Turun Sanomissa!

Aivan ensimmäisiä haasteita Coen johtamalle IAAF:lle on kuitenkin eurooppalaisen yhteisnäkemyksen löytäminen. Tämä tuli ilmeiseksi, kun vahvan, mutta tappioon päättyneen puheenjohtajakampanjan käynyt ukrainalainen Sergei Bubka lähti Pekingistä ennen kisojen alkua pois, perhesyihin vedoten.

Mutta jätetään nyt urheilupolitiikka Pihlakoskelle, ja keskitytään urheilemiseen. Suomi on voittanut MM-kisoissa yhteensä seitsemän maailmanmestaruutta ja yhteensä 21 mitalia. Se on tilastotietoa, jonka soisi muuttuvan lähipäivinä!

Suomen saavuttamat sijoitukset MM-yleisurheilussa:

Kulta: 7 kpl

Hopea: 8

Pronssi: 6

4-sija: 11

5-sija: 11

6-sija: 9

7-sija: 4

8-sija: 9

Miesten keihäänheitto ja 50 kilometrin kävely, sekä naisten esteet, seiväs ja keihäs ovat lähinnä ne lajit, joista voisi löytyä potkua yllä olevien numeroiden muuttamiseen. Ja urheilussa on aina mahdollista, että joku tekee jymy-yllätyksen!

Taaloja jaossa kahdeksalle parhaalle

Olen perehtynyt ammattilaisena1932 kansainväliseen kilpailukieltoon julistetun Paavo Nurmen elämään, joten tuntuu ristiriitaiselta kirjoittaa tähän myös Pekingin MM-kisoissa tarjolla olevat rahapalkinnot:

Kulta: 60.000 dollaria

Hopea: 30.000 dollaria

Pronssi: 20.000 dollaria

4-sija: 15.000 dollaria

5-sija: 10.000 dollaria

6-sija: 6000 dollaria

7-sija: 5000 dollaria

8-sija: 4000 dollaria

Uudesta maailmanennätyksestä on tarjolla lisäksi 100.000 dollarin bonus.

Sebastian Coe kirjoitti David Millerin kanssa
erinomaisen elämäkerran.

Tähän sopii lainaus Sebastian Coen erinomaisesta elämäkerrasta ”Running Free” (1981). Kirjan lopussa on vahvaa visiota siitä, että yleisurheilu muuttuu avoimeksi ammattilaisurheiluksi. Mutta tämä kehitys edellyttää kaikilta mukanaolijoilta vastuuta:

”It is inevitable that athletics will go Open, but it is vital that it does not just become licence to print money for the leading competitors and a handful of promoters and advertising agents collaborating with television. All of us at the top, including Ovett, Thompson, and Wells, ought to be thinking carefully not only of ourselves, but of what sort of sport we want to hand on to the next generation.”

Coe oli tuolloin hävinnyt Moskovan olympiakisoissa 800 metriä Steve Ovettille, mutta hän korjasi tilanteen voittamalla Ovettille povatun 1500 metriä. Olin takakaarteessa huutamasssa Sebille kannustusta kurkku suorana! Uskon, että hän ei voinut olla kuulematta sitä!

Vaikka Coen kirjassa esittämät ajatukset ovat visionäärisiä ja kypsiä, ikään kuin uraansa lopettelevan urheilijan näkemyksiä, hän jatkoi uraansa menestyksellä vielä muutaman vuoden ja voitti mailimatkan myös Los Angelesin olympiakisoissa 1984.

Mutta takaisin Pekingin MM-kisoihin! Toivon, että SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen lietsoo keihäsmiehet jälleen sellaiseen mielentilaan, että näyttöhalut kristallisoituvat vähintään yhdeksi mitaliksi. Ja samalla toivon, että mahdollisimman moni suomalaisurheilija yltää omalle ennätystasolleen ja pääsee jakamaan noita IAAF:n bonusrahoja.

Suomen ja Italian yleisurheiluakseli toimii

Suomen yleisurheilun kruununjalokivi Paavo Nurmi Games järjesti mediatapahtuman Helsingissä. Hotelli Crowne Plazassa oli kansainvälinen tunnelma muun muassa sen vuoksi, että paikalla oli italialaisen juoksijalegendan Francesco Aresen poika Emanuele Arese, joka vastaa Karhun operatiivisesta toiminnasta.

Emanuele Arese ja Paavo Nurmi Gamesin Jari Salonen alkavat tehdä
yhteistyötä, jossa molemmat voivat voittaa.

Karhun ja Paavo Nurmi Gamesin yhteistyön aloittaminen on merkittävä askel Turun nostamisessa maailman yleisurheilukartalla entistä näkyvämpään asemaan.

Emanuele Aresen tukikohta on Hollannissa, mutta Suomella on aivan erityinen positio Karhun maailmanvalloituksessa. 99-vuotias suomalainen tuotemerkki siirtyi viime vuonna Aresen perheen hallintaan. Se tarkoitti samalla sitä, että Karhua aletaan kehittää uudella intensiteetillä.

Aresen perheelle on kertynyt runsaasti kokemusta aikaisemmasta menestyksellisestä toiminnastaan Asicsin tuotemerkin parissa.

Yksi kehitystyön salainen tukipilari on Jyväskylän yliopisto. Emanuele Arese on tavannut  Jyväskylän yliopiston professorin Janne Avelan ja toivoo siltä suunnalta tieteellistä apua tuotekehitykseen. Avela jatkaa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa professori Paavo Komin luomalla biomekaniikan vaativalla saralla. Entisenä korkeushyppääjänä Avela ymmärtää erityisen hyvin kimmoisuutta ja niitä iskuja, joita juoksijoiden jalat juoksutossuissa ottavat vastaan.

Emanuele Arese on vakuuttunut siitä, että Jyväskylä-toimintalinja voi auttaa tulevaisuudessakin Karhun tuotekehitystä samalla tavalla kuin se auttoi vuonna 1986 kehittäessään mullistavan Fulcrum-pohjateknologian.

Emanuele Arese on itsekin ollut kovan luokan juoksija, mutta hän ei silti pääsisi 800 metrin ennätyksellään 1.51 Jari Salosen rakentaman Paavo Nurmi Gamesin 800 metrin osanottajalistalle kuin korkeintaan jäniksen roolissa. Salonen kertoi mediatilaisuudessa, että viime vuonna Paavo Nurmi Games oli IAAF:n listalla 51:ntenä. Ensi kesän tavoite on nousta 30 parhaan kilpailun joukkoon maailmassa. Osanottajilta vaaditaan siis entistä kovempaa tulostasoa.

Emanuele Arese uskoo, että retrohenkinen Karhun palaa
takaisin liikkuvien ihmisten suosikkikengäksi

Sen sijaan Emanuelen isä Francesco Arese oli mukana vuoden 1973 Paavo Nurmen kisojen 1500 metrillä, mutta kyyti oli kylmää. Münchenin olympiakisojen 800 metrin olympiavoittaja Dave Wottle voitti maagisella kirillään Aresen ja kotimaassa ylivoimaisena kirimiehenä tunnetun Pekka Päivärinnan.

Arese rakasti Suomea ja viihtyi täällä monena kesänä. Yksi selitys Suomi-rakkauteen on se, että hän voitti Helsingin EM-kisoissa 1971 sähköisen 1500 metrin kilpailun. Pekka Vasalalta odotettiin silloin huippusijoitusta,  mutta hän hyytyi yhdeksänneksi Aresen hurjastellessa mestaruuteen.

Francesco Arese on tässä viikonvaihteessa tärkeässä roolissa, sillä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsenenä hän on valitsemassa liitolle uutta puheenjohtajaa. Entinen mailerilupaus Antti Pihlakoski on mukana kilpailussa, ja hänen valintansa tukena on vahva suomalainen nimilista alkaen olympiakomitean puheenjohtajasta Risto Niemisestä ja EAA:n kunniapuheenjohtajasta Carl-Olaf Homénista aina Ilkka Kanervaan, Sari Essayahiin, Lasse Vireniin ja Tiina Lillakiin.

Pihlakosken, 53, kanssa puheenjohtajuudesta kisaavat ensi vuonna 70 vuotta täyttävä norjalainen Svein Arne Hansen ja entinen ranskalainen pikajuoksija Jean Gracia, joka täyttää tänä vuonna 60 vuotta.

Kannattaa siis seurata lauantaina uutisia EAA:n Bledin kokouksesta!

Antti Ruuskanen kuittasi valmentajansa vanhan tappion

Yleisurheilun EM-kisat Zürichissä päättyivät keihäänheittäjien kaksoismitalijuhliin. Antti Ruuskasen mestaruus omalla ennätyksellä 88,01 summaa hienolla tavalla suomalaisten koko kisaviikon. Hämmästyttävän monet urheilijat tekivät omia ennätyksiään.

Ruuskasen ja pronssille heittäneen Tero Pitkämäen mitaleita osattiin odottaa, mutta sunnuntain positiivisin yllättäjä oli neljänneksi heittänyt Lassi Etelätalo. Hän oli hetken aikaa jopa pronssissa kiinni, kunnes tshekki Vjatseslav Vesely kiskaisi ohi ja nousi hopealle.

Kun Ruuskanen esitteli alkukesästä Paavo Nurmi Gamesin lehdistötilaisuudessa Turussa uutta vauhtijuoksutekniikkaansa, minulle tuli tunne, että tuossa steppailee menestystä rakentava urheilija. Ruuskanen kertoi, että hänen valmentajansa Aki Parviainen otti samanlaisen ristiaskelikon käyttöön ennen Edmontonin MM-kisoja 2001. Olin paikalla, kun Parviainen kiskaisi Edmontonissa hirmuheiton 91,31. Sillä kertaa löytyi kuitenkin yksi yliluonnollinen mies, joka repäisi siitä ohi: Jan Zelezny.

Nyt Zelezny oli Letzigrundin lehtereillä seuraamassa, miten hänen valmentamansa Vjatseslav Vesely vastasi Aki Parviaisen valmentaman Antti Ruuskasen ennätysheittoon 88,01. Hyvin Vesely yritti, mutta ei saanut Ruuskasta kiinni! Näin valmentaja Aki Parviainen sai tavallaan revanssin siitä, että Zelezny vei häneltä MM-kullan vuonna 2001.

Keihäsdraaman huipennuksena oli tietenkin palkintojenjako, missä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen Antti Pihlakoski pääsi ojentamaan EM-kultamitalin Ruuskaselle. Siinä pojat rakensivat Suomi-brändiä parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomen joukkue tavoitteli Zürichistä kahta mitalia, joten menestystavoitteet toteutuivat. Miesmuistiin ei yleisurheilun arvokisoissa ole ollut näin paljon hyviä suomalaissuorituksia. Yle Urheilun asiantuntija Mika Lehtimäki analysoi tuoreeltaan Urheiluruudussa, että suomalaisurheilijat tekivät 31 suoritusta ja 17 meni eristä tai karsinnoista eteenpäin. Näin laskien yli puolet joukkueesta onnistui!

Kolmen urheilijan (Minna Nikkanen, Nooralotta Neziri ja Sandra Eriksson) pettymyksissä oli jotain samaa. Arvaan, että heillä kaikilla oli odotukset pilvissä ja Sandrakin jo suunnitteli, ottaako paidan pois loppusuoralla. Epäonnistuminen pitää kuitenkin sisällään menestysmahdollisuuden tulevissa arvokisoissa. Siis mahdollisuuden.

Mutta mistä suomalaisten hyvä EM-vire sitten rakentui? Sanoisin, että joukkue joutui positiiviseen kierteeseen, jossa onnistuminen ruokki uusia onnistumisia. Kierteen rakentaminen on alkanut kyllä paljon ennen kisojen avajaisia.

Tässäpä tulee menestyskierteen analyysi:

1. Jukka Keskisalon paluu radoille

Väitän, että Jukka Keskisalon paluu oli suomalaiselle yleisurheilulle isompi asia kuin Jukalle itselleen. Pitkästä aikaa neljä suomalaista kestävyysjuoksijaa oli arvokisoissa, ja kaikki selviytyivät loppukilpailuun! Keskisalosta tuli vuoden 2006 Euroopan mestaruuden myötä yleisurheilun arvostettu ikoni, jonka tekemiset vaikuttavat isoon joukkoon yleisurheilun harrastajia ja seuraajia.

2. Jorma Kemppaisen rakentava ote valmennuksen johdossa

Keski-Suomesta lähtöisin oleva Jorma Kemppainen tulee syksyllä olleeksi kaksi vuotta Suomen Urheiluliiton valmennusjohtajana. Kemppaisella on positiivinen ote asioihin. Se tarttuu. Muistaako muuten joku vielä, että keihäänheittäjien valintajärjestelmä kyseenalaistettiin ennen kisoja?  Ei ne valinnat ihan huonosti osuneet.

3. Timanttiliiga, unelmista totta

Paavo Nurmi Gamesin taustayhteisö kertoi viime vuonna, että Turun Urheilupuistossa halutaan järjestää Timanttiliigan kilpailut vuonna 2017. Se tarkoitti heti, että parhaiden suomalaisten alkukesän tavoitteeksi tuli päästä Turun kisoihin kisaamaan maailman parhaita urheilijoita vastaan. Esimerkiksi moukarimörssäri David Söderberg sai kesäkuussa valtavan itseluottamustöötin napattuaan Turussa nipun kovia päänahkoja.

4. Hannamaari Latvalan reippaus

Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustava Hannamaari Latvala venyi hienosti 200 metrin loppukilpailuun. Mutta hän on myös muutakin kuin nopea: "Hantta" on positiivinen ja hyvä esiintyjä. Hän ei pelkää sanoa heti suorituksen jälkeen haastattelussa, että päässä ei ole yhtään ajatusta! Kun sen osaa sanoa iloisesti, haastattelulta ei enempää vaaditakaan. Kun joukkueessa on tällainen urheilija, hänestä tarttuu rohkeutta muihinkin urheilijoihin.

5. Oskari Mörön yllätys

Oskari Mörö paineli ennakkoluulottomasti 400 metrin aitojen loppukilpailuun, missä hän joutui valitettavasti sisäradalle. 13 askeleen rytmi ja sisärata on huono yhdistelmä. Mutta pelkästään loppukilpailuun pääsy ennätysajalla oli Möröltä yhtä kova juttu kuin Lassi Etelätalon neljäs sija keihäässä. Jotakin, jota ei voinut ennakoida.

6. Sanna Kämäräinen: lupa tuulettaa!

Kiekonheittäjä Sanna Kämäräisen selviytyminen kiekonheiton loppukilpailuun oli hieno saavutus. Kun hän avasi sen omalla ennätyksellään ja 60 metrin viivan yli kantaneella kaaarella, oli todellakin tuulettaminen paikallaan. Varmasti moni ajatteli, että loppukilpailun ensimmäisellä kierroksella ei saisi tuulettaa ja purkaa latausta niin kuin Sanna teki. Mutta haloo, se oli kyllä niin hieno onnistuminen, että se oli pakko kruunata juuri sellaisella juhlimisella.

7. Antti Ruuskasen positiivisuus

Kauaksi on tultu siitä, kun suomalainen keihäänheittäjä kommentoi MM-kisoissa Ylen toimittajalle: "Saksa on paska maa!" Nyt Urheiluruudussa kuultiin Euroopan mestari Antti Ruuskasen äitiä Aulikki Ruuskasta. Tämän mukaan peräänantamattomuus ja positiivisuus ovat Antin menestyksen taustalla. Kukapa sen paremmin osaisi sanoa kuin oma äiti.

8. Tero Pitkämäen suojakilpi

Antti Ruuskasella on ollut se onnellinen tilanne, että Suomen yleisurheilumenestyksestä kymmenen vuotta vastannut Tero Pitkämäki on toiminut tänä kesänä suojaavana kilpenä, kerännyt median huomion ja samalla paineet. Kaksikko on kilpaillut kuusi kertaa vastakkain. EM-kisoihin asti järjestys oli aina sama, mutta Zürichissä osat vaihtuivat. Niin, kuka puhuikaan Antti Ruuskasen peräänantamattomuudesta?

9. Tommi Evilän jäähyväiskiertue

Tommi Evilä kilpailee viimeistä kauttaan. Vaikka hän on saanut aikaan positiivista pöhinää vauhdinottoradoilla, ei kukaan pituushyppääjä päässyt EM-kisajoukkueeseen. Ei Tommikaan. Mutta jäähyväiskiertue on osoittanut Tommille ja kaikille muillekin, millaista arvostusta yleisurheilija voi nauttia. Turun Paavo Nurmi Gamesissa tamperelaishyppääjä itse kommentoi: "Tuntuihan se oudolta hypätä, kun 10 000 persettä nousi penkistä!"

10. Respect!

Urheilussa, niin kuin elämässä, tärkeintä on arvostaa tekemistä ja yrittämistä! Menestys tulee sen jälkeen. Voi olla, että tämä on olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen ajatus. Mutta, se nyt sopii hyvin tähän loppuun.

.

Sunnuntai on EM-yleisurheilun superpäivä

Yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut alkavat tänään tiistaina Zürichissa, ja heti avauspäivänä saa peräti 14 suomalaisurheilijaa tulikasteensa. "Tulikaste" on hieman sotainen termi, mutta ei sinne Letzigrundille leikkimäänkään kukaan mene.

Suomen joukkue on melko suuri, mutta pistesijoja voi realistisesti odottaa vain muutamalta urheilijalta. Ja mitalikamppailut keskittyvät päätöspäivälle sunnuntaille. Se on tavallaan penkkiurheilijan kannalta mukavaa. Kisoja voi seurata muuten vaan alkupäivät, ja todellisen henkeä pidättävän jännittämisen voi jättää sunnuntaille.

Yleisurheiluhan on suomalaisten televisionkatsojien suosikki. Se johtuu varmaankin siitä, että yleisurheilun paremmuus ratkeaa helposti ymmärrettävästi. Se joka ylittää maalilinjan ensimmäisenä, on voittaja. Ja mielenkiintoa tietysti nostaa suomalaisten nuorten lupausten ja huippujen mukanaolo.

Tiistaina suomalaiset osallistuvat vain karsintoihin, mutta keskiviikkona uskoisin Nooralotta Nezirin juoksevan myös naisten 100 metrin aitajuoksun loppukilpailussa.

Torstaina SE-nainen Minna Nikkanen kamppailee suurella todennäköisyydellä seiväshypyn loppukilpailussa, ja Jukka Keskisalon luulisin juoksevan 3000 metrin esteiden finaalissa.

Perjantaina aamupäivällä Jarkko Kinnunen kävelee 50 kilometrin kilpailussa pistesijoista, ja samana iltana Hannamaari Latvala juoksee 200 metrin loppukilpailussa. Näin varmasti ainakin valmentaja Petteri Jouste on suunnitellut.

Lauantaina David Söderberg heittää moukarin loppukilpailussa. Lauantaina juostaan myös viestijuoksun alkueriä, mutta lähimpänä jatkopaikkaa olevalta miesten 4x100 metrin joukkueelta vaaditaan kyllä unelmajuoksua loppukilpailuun pääsemiseen. Sellaistahan sinne tietysti lähdetään hakemaan.

Suuren yleisön herkkulajit jäävät sunnuntaille. Ensin viiden aikaan Sandra Eriksson försöker att få medalj på 3000 meter hinder, ja heti perään suomalaiset ovat mitalitaistelussa myös keihäspaikalla. Tero Pitkämäki on Suomen joukkueen valttikortti lievästä loukkaantumisestaan huolimatta. Hänen varjonaan tänä kesänä ollut Antti Ruuskanen voisi hyvän päivän tullen pamauttaa 88-90 metrin kaaren ja napata kultamitalin Pielavedelle. En olisi siitä kovin yllättynyt. Ja Ruuskanen vaikuttaa sillä tavalla mukavalta kaverilta, että hänelle täysosuman kyllä suo.

Näin laskien Suomella on kolme vahvaa mitaliehdokasta, Eriksson, Pitkämäki ja Ruuskanen. Muillakin urheilijoilla on tietysti mahdollisuus venyä ja yllättää, mutta tässä kirjoituksessa esittelen vain varmimmat menestyjät. Jos ajatellaan maltillisesti, että kaksi kolmesta vahvasta kandidaatista onnistuu mitalijahdissaan, Suomen yleisurheilumaine on taas kerran pelastettu. 

Lisää tietoa esimerkiksi Suomen joukkueesta löytyy Suomen Urheiluliiton ylläpitämiltä yleisurheilusivuilta. 

Kisoja kannattaa seurata silläkin silmällä, että vuoden 2005 MM-kisat ja 2012 EM-kisat järjestänyt Antti Pihlakoski (toden totta, oli siellä muutama muukin järjestämässä) kuuluu Euroopan yleisurheiluliiton hallitukseen. Pihlakosken osakkeet ovat sillä tavalla hyvässä kurssissa, että hänestä voisi tulla ensi vuonna Euroopan yleisurheiluliiton puheenjohtaja. Siitä hyötyisi koko suomalainen yleisurheilu.