torstai 28. marraskuuta 2019

Supertähdet Iso-Hollo ja Saarentaus

Vanha valokuva yhdistää kaksi tunnettua keravalaista Volmari Iso-Hollon ja Kauko Saarentauksen. Kuvassa yhdistyy hienolla tavalla fyysinen suorituskyky henkiseen voimaan.
Estejuoksun kaksinkertaisena olympiavoittajana Iso-Hollo nautti valtavaa arvostusta Keravalla ja koko Suomessa. Hän tutustui maailman tähtiin, kuten elokuvaohjaaja Leni Riefenstahliin. Samoin hän tutustui ”Ihmisveturi” Emil Zatopekiin.
”Vomma” oli innostava esimerkki. Hänellä on täytynyt olla osansa siihen, että keravalainen Olavi Rinteenpää juoksi Helsingin olympiakisoissa 3000 metrin estejuoksussa neljänneksi ja saavutti EM-hopeaa vuonna 1954. Kun Jouko Kuha juoksi 3000 metrin maailmanennätyksen kesällä 1968, hän kävi Keravalla keskustelemassa estejuoksun suurimman olympiasankarin Iso-Hollon kanssa.

Volmari Iso-Hollo Kauko Saarentauksen haastateltavana.
Mutta kuka tunnistaisi herrojen välissä olevan hattupään?
Iso-Hollo oli yksi tunnetuimmista suomalaisista ennen television aikakautta.
Hattupäinen Kauko Saarentaus, joka haastattelee valokuvassa Iso-Holloa vuonna 1949, oli itse suunnistanut Keravan Urheilijoiden riveissä. Hän tunsi Iso-Hollon henkilökohtaisesti. 
Myös Saarentauksesta tuli kuuluisuus. Hänestä kehkeytyi yksi televisioaikakauden tähdistä, sillä hän oli television ensimmäisiä uutistenlukijoita vuodesta 1959.
Televisiouutiset olivat suoranainen instituutio 1960-luvulla. Uutistenlukijat Saarentaus ja Heikki Kahila tulivat lopulta liian suosituiksi. Esimerkiksi Jaakko Okker kritisoi Antenni-lehdessä, että uutiset olivat Kahilan ja Saarentauksen ”pärstäkertoimen varassa”.
Emeritusprofessori Raimo Salokankaan 1990-luvulla kirjoittamassa Yleisradion historian 2. osassa ”Aikansa oloinen” kerrotaan noista dramaattisista vaiheista asiapohjalta. Uutispäällikkö Ralf Friberg koki, että Saarentaus oli jollain tavalla saanut toimituksen häntä vastaan. Onneton tilanne, joka esimiehen piti tietenkin ratkaista. Saarentauksen ja Kahilan syrjäyttämiseen tarvittiin iso operaatio, joka päättyi lopulta Fribergin voittoon. Seuraavaksi Saarentaus siirtyi vetämään kulttimaineeseen noussutta Jatkoaikaa. Saarentauksen jälkeen, tai ehkä osin samaankin aikaan, Jatkoaikaa tuli vetämään nuori räväkkä toimittaja nimeltään Hannu Taanila, mestarillinen rienaaja herran armosta.
Saarentaus oli varsinaiselta ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja karismaattisena uutistenlukijana hän oli luonut itsestään lähtemättömästi viisaan miehen kuvan. Niinpä hän löysi radion Viisasten kerhosta lopulta omimman peliareenansa. Hän veti Viisasten kerhoa yli kymmenen vuotta.
Viisasten kerhosta on todettava, että sen perusti Tauno Rautiainen vuonna 1945. Ohjelmaa tehtiin uskomattomasti peräti 50 vuotta, vaikka Rautiainen itse menehtyi 50-vuotiaana vuonna 1962.
Kun tässä nyt tuli muisteltua Yleisradion vahvaa keravalaista historiaa, niin ehkä nyt lopetamme supersuositun ”Tervetuloa aamukahville”-ohjelman juontajan Niilo Tarvajärven sanoihin: ”Ylös, ulos ja lenkille!”

maanantai 18. marraskuuta 2019

Volmari Iso-Hollo ja Jorma Hyttinen

Viikkoni alkoi erinomaisesti. Kävin, kuin aamulenkillä, kylässä Sirpa ja Jorma Hyttisen luona Saviolla, tai tarkemmin Kannistossa. Jorma on valmentanut Keravan Urheilijoissa yleisurheilijoita SM-mitaleille viidellä vuosikymmenellä. Hän ei osannut sanoa mitalien tarkkaa lukumäärää, mutta noin 160 SM-mitalin kokonaismäärästä voi puhua. Tuskinpa Suomesta löytyy toista edelleen aktiivista yleisurheiluvalmentajaa, joka olisi valmentanut yhtä menestyksellisesti. Tänäkin vuonna mitalitili karttui muutamalla mitalilla.
Jorma Hyttisen valmentamia SM-mitalisteja on noin 80. Se tarkoittaa lähes sataa tarinaa, joissa tavoitteet, työnteko, onnistuminen ja epäonnistuminen ovat vaihdelleet. Opettavia tarinoita. Hienoja tarinoita. Ja onhan tietysti mukana suuria pettymyksiäkin. 
Sitten teimme sellaisen pyhiinvaellusretken, josta olen Jormalle ikuisesti kiitollinen. Kävimme katsomassa Volmari Iso-Hollon lapsuuden kodin paikan Saviolla. Iso-Hollon perhe muutti Ylöjärveltä Keravalle Volmarin ollessa 3-vuotias.
Seuraavaksi kävimme Savion urheilukentällä, jossa oli aikanaan 300 metriä pitkä neliratainen kiertävä juoksurata. Sillä on ollut ajoittain hyvin suuri merkitys Keravan yleisurheilijoille. Esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten Keravalla ei ollut muuta urheilukenttää. Silloin elettiin välivaihetta, kun nykyisen kirjaston takana ollut entinen Keravan työväenyhdistyksen kenttä ei ollut enää käytössä, eikä Kalevan urheilupuiston kenttää ollut vielä rakennettu. Edes rakennuspäätöstä ei ollut.
Jorma Hyttinen huokaa, että 20 vuotta on pitänyt taistella urheilukentästä. Se kaikki aika on ollut pois valmentamisesta. Eli voi vaan hiljaa miettiä, miten paljon niitä SM-mitaleita olisikaan, jos olosuhteet olisivat olleet kaiken aikaa kohdillaan.
Kävimme katsomassa Savion Gummitehtaan tehdaskiinteistön. Tehdas ilmeisesti aikanaan rakensi sen Savion urheilukentän. Ympäristössä oli nimittäin tehtaan työntekijöiden asuntoja, joten urheilukenttä on ollut hyvä kokoontumispaikka nuorisolle esimerkiksi 1950- tai 1960-luvuilla.

Jorma Hyttinen muisteli Volmari Iso-Hollon hautajaispäivää.
Siitä tuli kesällä 50 vuotta. 
Nyt Savion yleisurheilukentän muistona on hieno kestopäällysteinen 100 metrin juoksusuora. Vieressä entisen yleisurheilukentän paikalla on Savion pesäpallokenttä. Aikanaan siinä lähistöllä oli myös Savion hyppyrimäki ja hyvät hiihtomaastot.
Kävimme katsomassa myös Ali-Keravalla vanhan suojeluskunnan kentän paikan, joka toimi Keravan Urheilijoiden kenttänä esimerkiksi siihen aikaan, kun Volmari Iso-Hollo tai Matti Järvinen urheilivat Keravan Urheilijoissa. Talvisin kentälle jäädytettiin luistinrata. Kun kaupunki oli ostanut työväenyhdistyksen kentän keskustasta, Keravan Urheilijoiden toiminta siirtyi uudelle kentälle nykyisen kirjaston taakse. Sen jälkeen Ali-Keravalla entisen suojeluskunnan kentän nurmipinta poistettiin ja siihen rakennettiin pesäpallokenttä. Nyt paikalla on rivitaloja.

Volmari Iso-Hollo on saanut nimensä Aurinkomäelle.
Kävimme myös Aurinkomäellä, missä on Keravan Walk of Fame. Siinä on paikallisten suuruuksien laattoja. Sieltä löytyvät muun muassa kahden estejuoksijan nimet, Keravan Urheilijoiden ikonisen Volmari Iso-Hollon lisäksi siellä on myös HKV:n riveissä urheilleen Olavi Rinteenpään nimi. Ja onhan siellä muitakin tähtiä, kuten Pentti Saarikoski, Olli Sampola, Olli Veijola, on parikin Sariolaa ja monta muuta.
Seuraavaksi käytiin katsastamassa Volmari Iso-Hollon patsas, jonka vihki Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Ilkka Kanerva Tuusulan Kalevan kisojen aikaan vuonna 1994. Jorma Hyttinen oli Keravan Urheilijoiden rahankeräystalkoissa mukana myyden patsaan rahoittamiseksi ehkä satoja uusintapainoksia Volmari Iso-Hollon kirjasta Mailista maratoniin. Minulla on kirjahyllyssäni kirjan ensimmäinen painos vuodelta 1937.
Jorma näytti minulle myös Volmari Iso-Hollon kotitalon ja ne portinpylväät, joihin kuuluisa olympiaportti oli ”Vomman” aikana kiinnitetty. Nyt alkuperäinen olympiaportti on Turussa Iso-Hollon tyttären tyttärellä, joka sattumoisin urheili lapsuudessaan Jorma Hyttisen ohjaamassa ryhmässä. Portin kopio on Keravan kaupungilla.
Huomaan karskin valmentajan herkistyvän, kun hän muistelee vanhan vihreän puutalon yläkerrassa Volmari Iso-Hollon kanssa käymiään urheilukeskusteluja.
Vaikuttavaa oli käydä myös Keravan hautausmaalla katsomassa Volmari Iso-Hollon hautaa. Jorma Hyttinen oli lippuvartiossa hautajaispäivänä. Hän muistaa edelleen hyvin voimallisesti sen päivän 50 vuotta sitten. Se oli aurinkoinen kesäpäivä. Kesken kaiken tuli voimakas vesisade. Taivas pudotti vedet saattoväen niskaan aivan kuin ottaakseen osaa suureen suruun. Sadetta kesti vain lyhyen hetken. Sen jälkeen päivä jatkui kauniina. Se on kaunis muisto rakastetun kaksinkertaisen olympiavoittajan hautajaisista.