sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Suksissa Suomen turva

Lumisen talven ja lukuviikon päätteeksi on mukava nostaa esiin kolme kirjoittamaani teosta, joissa hiihto on vahvasti esillä. Kirjojen kannet näkyivät taustalla taannoisessa Tomi Lindblomin juontamassa Alfa TV:n ohjelmassa Pekingin talviolympiakisojen alla. Olin vieraana samassa ohjelmassa urheiluoikeuden professorin Antti Aineen kanssa keskustelemassa kansainvälisestä urheilusta ja siihen vaikuttavista jännitteistä.


Ruutukaappaus Tomi Lindblomin ohjelmasta
"Ulkopolitiikka polttopisteessä" (Alfa TV).

Omat hiihtokilometrini jäivät tänä talvena vähiin, mutta suksenjälkiä on tullut painopaperille sitäkin enemmän.

 

Juuso Walden

 

Kirjassa Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021) esittelen vuorineuvos Juuso Waldenin ylläpitämää Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelmaa ja sen huipulle nostamia urheilijoita. Yhtiön suurin urheilusankari oli 1950-luvun hiihtokuningas Veikko Hakulinen, joka saavutti ”Juuson tallissa” kolme olympiakultaa ja kolme maailmanmestaruutta.

Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelman ansiosta yhtiö keskitti hiihtäjät Jämsänkoskelle muun muassa sen vuoksi, että yhtiön pohjoisimmalla tehdaspaikkakunnalla oli totuttu lumisiin talviin.

Jämsänkosken Ilveksestä tuli Suomen ja luultavasti maailmankin paras hiihtoseura.

Juuson hyväksyntä oli myös Kaipolan hiihtokeskuksen rakentamisella 1960-luvun puolivälissä. Maailman parhaat mäkimiehet tulivat Kaipolan suurmäkeen hyppäämään, ja mäkimontussa oli yleisöä monituhantisesti.

Pidin maaliskuussa kolme esitelmää Juuso-kirjan pohjalta. Jämsänkoskella Taidetalo Pässinmäkeen ahtautui peräti 37 kuulijaa. Juuson tarina kiinnostaa.

 

Tahko Pihkala

 

Lauri ”Tahko” Pihkalalle hiihto oli sydämen asia. Urheilu oli hänelle väline Suomen itsenäisyyden hankkimiseksi, vahvistamiseksi ja puolustamiseksi. Hän kirjoitti Suojelukuntalaisen Lehdessä (nro 7, 1922) sata vuotta sitten: ”Talvessa maamme takeet, suksissa Suomen turva!”

Tahko oivalsi ensimmäisenä, että suomalainen maastohiihto pitää viedä järvien jäiltä ja tasamaalta mäkiseen maastoon, jos mielitään menestyä kansainvälisissä hiihtokilpailuissa ja etenkin Holmenkollenilla. Tahko sai aikaan Lahden Hiihtoseuran perustamisen vuonna 1922. Sen tärkein tehtävä oli toteuttaa Holmenkollenia vastaavat kilpailut. Salpausselän kisat järjestettiin ensimmäisen kerran 1923.

Kirjoittamani elämäkerta Lauri Pihkala – koko kansan Tahko (Docendo 2022) ilmestyy 20.4.2022. Luulen, että muun muassa Ukrainan sodan synnyttämä epävarmuus selittää sitä, että kirja on jo monessa kirjastossa ennakkovarauksessa. Ihmisiä kiinnostaa, mitä Tahko oikein ajatteli.

 

Pekka Kare

 

Varatuomari Pekka Kare tunnetaan painonnostomiehenä. Painonnostoliiton kunniapuheenjohtajana hän on edelleen painonnoston ja keppijumpan puolestapuhuja. 

Pekka on ollut myös intohimoinen hiihtäjä. Finlandia-hiihto kuului takavuosina hänen kalendaarisiin tapahtumiinsa. Lisäksi hän hiihti monet kerrat Vaskoolihiihdossa ja Kvarton yöhiihdossa sekä joitakin kertoja myös Keski-Euroopan suurissa maratonhiihdoissa.

Pekka Kareen tarina alkaa luovutetusta Karjalasta, sillä hän on kotoisin Perojoelta Viipurin maalaiskunnasta. Vaikka evakkotaipaleet vaikuttivat koulunkäyntiin hänestä tuli lopulta juristi ja varatuomari.

Pekan merkittävin tehtävä urheilussa oli Münchenin olympiajoukkueen ylijohtajana toimiminen 1972. Tuskin mikään ylittää kammottavuudessaan sitä tilannetta, kun johtaa suurta suomalaisjoukkuetta, ja herää puhelinsoittoon, että arabiterroristit ovat hyökänneet kisakylään. Kirja Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee ilmestyy 14.5.2022.

 

Loimaan hiihtohistoriallinen seminaari

Ja vielä lopuksi mainitsen Loimaan hiihtohistoriallisen seminaarin, jonka järjestimme Jouko Pukin ja Timo Siukosen kanssa Sarka-museossa 18.3.2022. Teimme seminaarin pohjalta julkaisun (pdf), joka ilmestyy näinä päivinä.

maanantai 14. maaliskuuta 2022

Yleisradion arkistossa

Olen kirjoittanut viime vuosina useita arkistojuttuja. Viimeksi kirjoitin Yleisradion arkistosta Tiedonhallinnan ja arkistoinnin erikoislehti Failiin. Lehden tämän vuoden ensimmäinen numero, jonka kanteen tuli aikanaan koko kansan rakastaman Teija Sopasen valokuva, on tällä hetkellä painossa.

Arkisto-sana viittaa paikkaan, missä paperiarkit ovat järjestyksessä. Sanan etymologia juontaa vanhasta kreikasta ja latinasta. Kreikassa sana on tarkoittanut hallitusta ja julkista hallintorakennusta, kaupungintaloa. Sanalla on ollut myös järjestykseen ja historiaan viittaavia merkityksiä. Verbi arkhein tarkoitti olla ensimmäinen. 

Paremman kuvan sanan merkityksestä saa sen antonyymin, vastakohdan, kautta. Järjestyksen vastakohta on anarkia.

 

Teija Sopanen (Faili 1/2022)

 

Arkistojen maailma on kiehtova. Voin sanoa tämän työskenneltyäni tietokirjailijana useissa erilaisissa arkistoissa tietoa etsien ja kirjoitettuani muiden kirjoitustöideni ohella useita arkistojuttuja Failiin arkistojen käyttäjän näkökulmasta.

Tässä on listaus niistä arkistoista, joista olen kirjoittanut. Sarja alkoi Orimattilan UKK-arkistosta, jonne Tampereelta löytyneet UKK:n kirjeet toimitettiin:

 

·      Kalle Kaiharin ja UKK:n kirjeet, Faili 1/2020

·      Urheiluarkisto, Faili 3/2020

·      Helsingin kaupunginarkisto, Faili 4/2020.

·      UPM:n arkiston Juuso Waldenin aineistot, Faili 1/2021

·      Meurmanien yksityisarkisto, Faili 2/2021

·      Yleisradion arkisto, Faili 1/2022

 

Yleisradion arkisto on monipuolinen liikkuvan kuvan, äänen ja kirjallisen aineiston tallentaja. Eikä sovi unohtaa Yleisradion arkiston mittavaa valokuvakokoelmaakaan. Failin juttua varten sain käyttööni valokuvia muun muassa sota-ajan ankeina aikoina filmitähdeksi nousseesta Helena Karasta ja keravalaisesta opettajasta Kauko Saarentauksesta, josta tuli yksi television alkuaikojen tunnetuimmista uutistenlukijoista. Ja lehden kanteen saatiin valokuva kaikkien aikojen kuuluttajasta Teija Sopasesta.

 

 

 

Lauri "Tahko" Pihkala oli innokas valokuvaaja.

 

Yleisradion arkistosta sain arvokasta apua kirjoittaessani huhtikuun puolen välin tienoilla ilmestyvän Lauri ”Tahko” Pihkalan elämäkerran. Hän oli radiourheilun pioneeri, joka luki ensimmäisen radioidun olympialähetyksen Amsterdamin olympiakisoista vuonna 1928.

Kun varhaisissa uutisfilmeissä haluttiin kertoa urheilusta, oli Tahko Pihkala ikoninen hahmo lukuisissa uutisvälähdyksissä näkyvissä. Mutta palaan hänen tarinaansa toisella kertaa.



JA LOPUKSI: Tämä poikkeuksellinen "arkistopäivä" sai hienoa jatkoa, kun illalla avasin sähköpostini. Suomen Kuvalehti oli julkaissut juttuni Kansallisarkiston tekoälyhankkeesta. En odottanut näin nopeaa toimintaa. Positiivinen yllätys!





perjantai 28. tammikuuta 2022

Koko kansan Tahko

Ajattelin kirjoittaa Kallen-päivän kunniaksi muutaman ajatuksen Lauri Pihkalasta. Hänen esikoispoikansa Kalle Kasper menehtyi varhain. Tuntuu jotenkin riipaisevalta, että Tahkon ideoima merkittävä liikuntajärjestö Suomen Latu perustettiin Kallen-päivänä vuonna 1938.

Olen perehtynyt parin vuoden ajan Tahkon elämäntarinaan. Docendo julkaisee kirjan huhtikuun lopulla. Viimeisiä pilkkuja viedään parhaillaan tekstissä paikasta toiseen.

Jos haluat varmistaa kirjan Lauri Pihkala, koko kansan Tahko, saamisen tuoreeltaan, suosittelen ennakkotilauksen tekemistä verkkokirjakauppaan, sillä kirjapainoilla on tällä hetkellä vaikeuksia saada painopaperia. 



Lisää tietoa huhtikuussa ilmestyvästä Tahko-kirjasta löytyy vaikka Docendon sivuilta.


 

Sama ennakkotilauskehotus koskee myös toista tämän kevään kirjaani Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee. Kirjapainot kärsivät tällä hetkellä paperipulasta, joten tässä tilanteessa ennakkotilaaminen varmistaa sen, että saat kirjan käsiisi. 

Ennakkotilauksia kannattaa tehdä verkkokauppojen kautta. Tässä lisätietoa Pekan muistelmakirjasta.


Jos et halua kahta uutta kirjaa kirjahyllyysi, kannattaa tehdä lähikirjastoon ennakkovaraus. Varsinkin Pekka Kareen kirjan painosmäärä riipppuu täysin ennakomyynnistä.

 

Tahko kirjoitti aina. Finlandia-katsaus 31, 1944.


 

Tahkoa saamme kiittää monesta asiasta, kuten hiihtolomasta ja pesäpallosta. Pääsen kertomaan Tahkosta Suomalaisille historiapäiville. Lahdessa perinteisesti järjestettävä korkeatasoinen historiatapahtuma toteutetaan nyt verkossa. Oma esitelmäni kuuluu maisteri Lotta Vuorion johtamaan sessioon Urheilun etiikka ja moraali. Se alkaa perjantaina 4.2.2022 klo 15.15 ja kestää puolitoista tuntia. Oman esitelmäni otsikko on ”Unelma täydellisestä lomasta. Kun Tahko Pihkala houkutteli Juuso Waldenia natsien lomajärjestöön”. Session muut alustajat ovat Riikka Turtiainen ja Juha Kanerva, molemmat ansioituneita urheiluhistorian tuntijoita.

Päivän päätteeksi järjestetään vielä Suomen Urheiluhistoriallisen seuran puheenjohtajan Heikki Roiko-Jokelan johdolla paneelikeskustelu klo 17.00–17.45. 

Virtuaalitapahtumaa pääsee seuraamaan Suomalaisten historiapäivien kotisivujen kautta.


 

Muistutuksena: Nyt on vielä pari päivää mahdollisuus osallistua kirja-arvontaan. Pääsin vierailemaan Menneisyyden jäljillä -podcastissa, ja siinä yhteydessä päätettiin toteuttaa arvonta viime syksynä ilmestyneestä kirjastani Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna. Tässä on tietoa podcast-vierailusta ja kirja-arvonnasta, johon voi ilmoittautua sunnuntaihin (30.1.2022) asti.


 

Minulla on ensi viikolle toinenkin hauska tai jännittävä allakkamerkintä. Pääsen Alfa TV:n toimittajan Tomi Lindblomin vieraaksi keskustelemaan Pekingin tulevista olympialaisista. Kisat ovat alkamassa maailmanpolitiikan näkökulmasta herkällä hetkellä. Jännitteitä oli ilmassa myös vuonna 2008 Venäjä aloittaessa Georgian sodan samaan aikaan, kun kesäolympiakisat alkoivat Pekingissä. Suora lähetys alkaa tiistaina 1.2.2022 klo 19.30.

keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Nyt tilattavissa kirja Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee

Viime syksynä ilmestyneestä omakustanteesta Liuksialan kartano Kangasalla -kirjasta tuli hyvää palautetta, joten jatketaanpa samalla linjalla. Keväällä omakustannekirjojen pienille markkinoille tulee varatuomari Pekka Kareen muistelmateos Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee. Kirjan ulkoasusta vastaa Mikael Manninen, jonka kanssa tein aikanaan vuoden urheilukirjaksi ehdolla olleen Suomen Ampumaurheiluliiton historian Sata tarkkaa vuotta

Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee.



Suomen Painonnostoliiton kunniapuheenjohtajan Pekka Kareen muistelmat ilmestyvät toukokuun puolivälissä. Kirjasta otetaan vain pieni, tarkkaan rajattu painos. 
Vinkki: Kannattaa tehdä ennakkovaraus Suomalaisen kirjakaupan tai Prisman verkkokaupan kautta, jos haluat lukea tämän ainutlaatuisen muistelmakirjan tai hankkia sen lahjaksi. Joku tonttu on sanonut, että joululahjat kannattaa hankkia ajoissa!
Suomalaisen kirjakaupan verkkokauppaan pääsee täältä

Kauppaneuvos Jukka Uunila antoi sysäyksen tämän muistelmakirjan tekemiseen vuonna 2015. Minä olen syönyt sittemmin Siuntiossa monet herkulliset meriahvenet. Kirjojen tekemisessä pätee sellainen totuus, että joidenkin kirjojen tekeminen vaatii enemmän meriahvenia kuin toisten.

Käsikirjoitukseen tuli joulukuussa ikävä lisä Jukka Uunilan poismenon johdosta. Onneksi kirjan kummisetä tiesi, että Pekan kirja on jo pitkällä.
Jukka olisi varmasti tullut Pekan kirjan julkistamistilaisuuteen, mutta tätä kirjaa on tehty enemmän sellaisella rauhallisemmalla Dolomitenlauf-tahdilla kuin millään sprinttisähinällä. 
Pekka toimi Jukka Uunilan jälkeen Veikkauksen kirjapaino Kvarton toimitusjohtajana parin vuosikymmenen ajan. He olivat hyvä työpari.

Ja mitä Matti Ahde sanoikaan Pekasta: Kekkosen kaveri. Työnjako oli suunnilleen sellainen, että Uunila pysyi kaukana Kekkosesta, ja Pekka hoiti suhteet Päämieheen.
Pekka on kertonut minulle Viipurista ja Valkeakoskesta, Helsingin rakentamisesta ja Siuntion Fanjunkarsin torpan jälleenrakentamisesta. Olen kuullut kolmen säätiön perustamisvaiheista ja saanut jännittää, mitä Münchenin olympiakylässä tapahtui syyskuussa 1972.

Olen kuunnellut runoja ja lukenut runoja. Niin, ja laulua kolmannella: Olemme myös laulaneet Pekan työhuoneessa! 

Kun Pekka juhli ysikymppisiään viime syksynä Siuntion Artallissa, hän lauloi vierailleen Ystävän laulun. Se oli paras syntymäivälaulu, jonka olen kuullut.

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Menneisyyden jäljillä – ja podcastin aiheena Juuso Walden

Pääsin vierailemaan Menneisyyden jäljillä -podcastin jaksossa #52, joka perustui syksyllä vuorineuvos Juuso Waldenista kirjoittamaani urheilupainotteiseen kirjaan Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021). Koska en ole aikaisemmin esiintynyt podcastissa, kerron vähän kokemuksiani ja tunnelmiani.

 


 Ensiksi kerron kuitenkin Menneisyyden jäljillä -podcastista, joka on parhaita podcasteja, joita tiedän. Maisteri Lotta Vuorio on aina paneutunut aiheeseensa ja antaa tilaa vieraalleen. Jaksot vangitsevat kuulijan, kun Lotta kuljettaa keskustelua niin taitavasti.

Olen kuunnellut napit korvilla lähes kaikki Menneisyyden jäljillä -podcastin jaksot. Kaikki aiheet eivät tosin ole olleet aivan suurimman kiinnostukseni kohteita, mutta hyvää keskustelua on aina mukava kuunnella.

Lotta Vuorio on tutkinut itse englantilaista 1800-luvun liikuntaa kokemuksellisuuden näkökulmasta, jos olen oikein ymmärtänyt. Siinä on kyllä haastetta.

Lotta ei vain tyydy tekemään podcasteja, vaan hän myös markkinoi jaksoja sosiaalisessa mediassa. Kun Menneisyyden jäljillä on itsenäinen podcast, kuulijoiden ei ole helppo löytää sen äärelle. Sen vuoksi sosiaalisen media tarjoaa erinomaisen kanavan markkinointiin ja tiedon jakamiseen.

Jos minä jakaisin tieteen popularisoinnista palkintoja, nostaisin Menneisyyden jäljillä -podcastin podiumille.

Ja mainitaan lisäksi sportti. Sen lisäksi, että Lotta Vuorio valmistelee Helsingin yliopistossa yleisen historian oppiaineessa väitöskirjaansa, hänellä on mielenkiintoinen harrastus. Hän on jalkapalloerotuomari, joka on toiminut myös kansainvälisissä peleissä.

 

Lotta Vuorio – menneisyyden jäljillä.



Entä miltä tuntui osallistua podcastiin, jossa aiheena on oma kirjani? Kuulun siihen kirjailijoiden koulukuntaan, joka varoo puhumasta tulevista kirjoistaan. Kyllä, kyllä, ymmärrän toki, että kirjoja pitäisi markkinoida jo ennalta. Mutta on niin paljon helpompi puhua, kun kirja on valmis.

Toisaalta olen varmaan aika rasittava lähipiirilleni, kun paneudun johonkin aiheeseen. On aikoja, jolloin voisin puhua tekeillä olevasta kirja-aiheestani loputtomiin. Arkistoista nousee tämän tästä esiin niin uskomattoman hienoja tarinoita!

Paras hetki kirjasta puhumiseen on ehdottomasti se, kun kirja on valmistunut ja julkistettu. Jos silloin pääsee puhumaan omasta aiheestaan, mikään ei tunnu palkitsevammalta. Sen vuoksi oli hienoa vierailla Menneisyyden jäljillä -podcastissa.

Olen tekemässä myös omaa urheiluhistoriallista podcastia, jonka tekemisessä olen saanut Lotta Vuoriolta arvokkaita neuvoja. Ajatuksena on jakaa niitä hienoja tarinoita, joista olen kirjoittanut kirjoissani.

Sovimme Lotan kanssa myös kirja-arvonnasta. Jos kuuntelet Menneisyyden jäljillä -podcastin jakson Juuso Waldenista, saat sen lopussa tietoa osallistumisesta arvontaan, tai voit osallistua arvontaan Menneisyyden jäljillä Facebook-sivulla tästä linkistä.

Ai miltä se Menneisyyden jäljillä -podcast kuulostaa? Voit kuunnella jakson #52 Juuso Waldenista tästä linkistä.

 


Osallistu kirja-arvontaan 30.1.2022 mennessä.

tiistai 11. tammikuuta 2022

Olavi Rinteenpää (1924–2022)

Vanhin elossa ollut suomalainen olympiaurheilija keravalainen hammasteknikko Olavi Rinteenpää nukkui pois maanantaina 10.1.2022. Hän oli kuollessaan 97-vuotias.

Olavi Rinteenpää (oik.) kuuntelee ohjeita Paavolta ja
 Hannekselta.  Suomen Urheiluarkiston kuva kirjasta
Mies josta tehtiin patsas. Paavo Nurmen ennätykset,
 maine ja perintö (Docendo 2017).
 

Puhuin juuri puhelimisessa Antero Raevuoren kanssa, kun hän mainitsi huomanneenssa uutisen Olavi Rinteenpään poismenosta. Soitin seuraavaksi Kerava-seuran puheenjohtajalle Satu Saaristolle, joka tietää Keravalla sen, mikä on tietämisen arvoista. Niin tälläkin kertaa. Juuri Satu oli antanut suru-uutisen Suomen Tietotoimistolle omaisilta luvan saatuaan.

Satu tiesi kertoa, että Olavi oli katsellut viimeiseksi kultahääkuvaa, jossa hän on tyytyväisenä nyt jo edesmenneen vaimonsa Hillevin kanssa.

Keravan Aurinkomäellä on vaikuttava paikallisten tähtien Walk of Fame. Olavi Rinteenpää sai sinne oman tähtensä vuonna 2015. On turha arvailla, kuinka paljon sankari itse enää siinäkään vaiheessa ymmärsi saamastaan tunnustuksesta. Keravan kaupungille ja keravalaisille on kuitenkin merkittävä asia, että yksi 1950-luvun parhaista estejuoksijoista oli keravalainen.


Estejuoksu oli tullut Volmari Iso-Hollon ansiosta keravalaisten lajiksi jo ennen sotia.

Rinteenpää juoksi maailman parhaan ajan 8.44,4, esteissä vuonna 1953. Kukaan ei ollut siihen mennessä juossut sellaista vauhtia. Yrittäjiä oli kyllä Suomessakin ollut: Volmari Iso-Hollo ja Paavo Nurmikin viipyivät aikanaan estematkalla yli yhdeksän minuuttia.

Minä kirjoitin ensimmäisen kerran Olavi Rinteenpäästä Paavo Nurmi -kirjassani ”Mies josta tehtiin patsas”. Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen osallistuivat Helsingin olympiakisojen jälkeen juoksijoiden palaveriin, jossa pohdittiin, kuinka maailman kärki saavutetaan. Rinteenpään neljäs sija Helsingin olympiakisoissa oli jäänyt suomalaisten parhaaksi kestävyysjuoksusaavutukseksi. Silloin se ei täyttänyt odotuksia.

Bernin EM-kisoissa 1954 Rinteenpää voitti EM-hopeaa. Nyt voi sanoa, että Olavi Rinteenpää oli suurjuoksija kaikilla mittareilla. 

Toisen kerran kirjoitin Olavi Rinteenpäästä lyhyesti viime vuonna ilmestyneessä Kerava-seuran Kotikaupunkini Kerava 21 -julkaisussa. Mainitsen artikkelissani Rinteenpään keravalaisena urheilusankarina, vaikka hän edustikin huippuvuosinaan Helsingin Kisa-Veikkoja. 

Olavin veli Aulis Rinteenpää oli myös kansallisen tason kestävyysjuoksija. Veljekset keräsivät HKV:lle mitaleita ja pisteitä SM-viesteissä.

Aulis Rinteenpää asui sitten vanhoilla päivillään Kauniaisissa samassa talossa kuin Antero Raevuori. Jolta siis kuulin Olavin poismenosta. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.


Hieman yllätyin sitä, että en ollut kirjoittanut tähän Aamulenkki-blogiini Olavi Rinteenpäästä muuta kuin sivumainintoja Volmari Iso-Hollon yhteydessä. Mutta se taisi olla hänen osansa yleisemminkin. Tässä on yksi blogipostaus tässä hengessä

 

maanantai 10. tammikuuta 2022

Tutkiva urheilutoimittaja Andrew Jennings (1943–2022)

Urheilutoimittamisen uuden aallon ykkösnimi Andrew Jennings menehtyi lauantaina 8. tammikuuta nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli kuollessaan 78-vuotias. Jennings oli tutkiva toimittaja, joka aloitti uudenlaisen urheilujournalismin. Jos urheilussa ei pelata reilua peliä, se pitää kertoa. Tämä oli hänen oppinsa. 

Andrew Jennings 1943–2022. Kuva: AIPS.

Andrew Jennings syntyi Skotlannissa, mutta hän muutti jo varhain Lontooseen. Hän opiskeli Hullin yliopistossa ja pääsi töihin The Sunday Timesin tutkivaan toimitukseen vuonna 1967. Työskenneltyään eri lehdessä hän päätyi BBC:n Radio Four -kanavan Checkpoint-ohjelman tutkivaksi toimittajaksi.

Andrew Jenningsin ensimmäinen kirja Scotland Yard’s Cocaine Connection herätti jo huomiota. Se viitoitti hänen toimintaansa seuraavina vuosina. Suurin myytti, joka työläiskodissa kasvanutta toimittajaa häiritsi, oli Kansainvälinen olympiakomitea. Tuhannet toimittajat kulkivat Jenningsin mielestä lammaslaumana epädemokraattisen valtakoneiston tiedottajina sen sijaan, että olisivat uutisoineet kuulemistaan ja näkemistään epäkohdista.

Jennings kirjoitti yhdessä Vyv Simsonin kanssa bestselleriksi nousseen kirjan The Lords of the Rings vuonna 1992. Siinä hän hyökkäsi KOK:n puheenjohtajaa Juan Antonio Samaranchia vastaan kyseenalaistaen maailman johtavan urheilujärjestön ykköspomon pyyteettömyyden. Natsiyhteydet saivat Samaranchinkin näyttämään natsilta.

Jennings kirjoitti vuonna 1996 uuden version menestyskirjasta. The New Lords of the Rings -kirjassa vyörytettiin lisää syytteitä urheilun korruptiosta ja dopingtestien manipuloinnista.

Olin kuuntelemassa Jenningsiä Tanskan Vingstedissä Sport, Media and Civil Society – seminaarissa vuonna 1997. Muistan, kuinka hän kertoi pettyneensä toimittajiin, jotka eivät kerro yleisölle, mitä tietävät. Hän oli surullinen, että toimittajat hakeutuvat suurimpien urheilujohtajien lähipiiriin, mainiten Juan Antonio Samaranchin, Joao Havelangen ja Primo Nebiolon, ja sulkevat silmänsä sen sijaan, että kertoisivat lukijoilleen, kuulijoilleen tai katsojilleen, mitä näkevät.


Jennings oli valovoimainen esiintyjä. Sanoin hänelle, että tule Suomeen kouluttamaan suomalaisia urheilutoimittajia. Selvä juttu, hän vastasi.

Työskentelin parin vuoden ajan Jyväskylän yliopiston Mediainstituutissa. Silloin järjestin seminaarin, jonka tähtiesiintyjäksi Jennings saapui. Matkalla Jyväskylään hän poikkesi Pasilaan kouluttamaan Yleisradion urheilutoimitusta.

Jenningsin vierailu onnistui hyvin. Hän kirjoitti Keskisuomalaisen perustamalle Sunnuntaisuomalaiselle matkansa jälkitunnelmissa yhden artikkelin, jonka sain kääntää.

2000-luvulla Jennings jatkoi terrierimäisesti urheilumaailman epäkohtien sitkeää paljastamista. Nyt kohteeksi tuli maailman suurimman lajin jalkapallon kattojärjestö FIFA. Sepp Blatterin valtakausi päätttyi FIFA:n puheenjohtajana korruptioskandaaliin vuonna 2015.

Andrew Jennings antoi uutteruudellaan ja lahjomattomuudellaan mallin kaikille maailman toimittajile.

Kansainvälinen urheilutoimittajain liitto AIPS kertoi Jenningsin kuolemasta verkkosivuillaan maanantaina.


P.S. FIFA:n toimintaa seurattiin suurennuslasilla vuonna 2014. En muistanutkaan, että jo silloin ongelmaksi koettiin Qatarin MM-turnaus, joka on määrä pelata tänä vuonna 2022. Silloisia pohdintojani asiasta löytyy täältä.

Tässä on pohdintojani Sepp Blatterin lähdöstä FIFA:n puheenjohtajan paikalta vuonna 2015. Politiikka oli kovasti mukana kuvassa, sillä EU:n johtavien poliitikkojenkin piti kääntää peukalonsa alas, että Blatter ymmärtäisi tilanteen vakavuuden. Voit lukea postauksen täältä.

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Syntymäpäiväjuhlia 5. tammikuuta

On aivan käsittämätöntä, millainen juhlapäivä tästä viidennestä päivästä tammikuuta on minulle tullut. Viime syksynä ilmestyi vuorineuvos Juuso Waldenista kirjoittamani elämäkerta Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021). Juuso syntyi Pietarissa 5. tammikuuta 1907.
Juuso Walden, urheilumies ja
viimeinen patruuna (Readme 2021).

Olen hyvilläni saamastani lukijapalautteesta, ja nyt entistäkin kiitollisempi kotiseutuneuvos Kauko Sorjoselle, joka mahdollisti kirjan kirjoittamisen. Niin, tänään 5. tammikuuta on myös Kauko Sorjosen syntymäpäivä! Hän täyttää tänään 80 vuotta. Lämpimät onnittelut Jyväskylään! 

Joku voi nyt kuvitella, että Kauko Sorjonen ehdotti minulle aihetta, koska hänellä on sama syntymäpäivä kuin Juusolla. Mutta oikeasti se meni toisinpäin. Kauko kysyi, olisiko minulla aihetta, joka sopisi kirjoitettavaksi hänen perustamansa säätiön hankkimassa Pässinmäen kiinteistössä, siis Jämsänkosken tehtaan isännöitsijän entisessä edustuskodissa. Enkä todellakaan ottanut syntymäpäiväkalenteria esiin, jotta löytäisin päähenkilön, joka olisi syntynyt 5. tammikuuta. On siis vain selittämätön sattuma, että Kaukolla ja Juusolla on sama syntymäpäivä. 

Tahko kirjoitti vuosikymmenien ajan
Suomen Kuvalehteen.

Mutta sitten… tämä on äärest’ kummallista: Olen parin vuoden ajan valmistellut, kirjoittanut ja viime aikoina viimeistellyt huhtikuussa ilmestyvää professori Lauri Pihkalan elämäkertaa (Lauri Pihkala, koko kansan Tahko, Docendo 2022). Lauri-poika syntyi tällä samalla päivämäärällä Pihtiputaan kirkkoherran Aleksanteri Gummeruksen nuorimpana lapsena vuonna 1888.
Lauri Pihkala oli suomalaisen urheilun pääarkkitehteja 1900-luvulla. Hän osallistui itse kahdesti olympiakisoihin vuosina 1908 ja 1912. Tukholman olympiakisoissa hänen oma juoksunsa 800 metrin alkuerässä epäonnistui, mutta hänen tärkein työmaansa niissä kisoissa oli Hannes Kolehmaisen saavutusten, kolmen olympiavoiton, nostaminen kansakunnan tietoisuuteen ja niiden voittojen merkityksellistäminen. Niillä oli suuri merkitys Suomen kansakunnan synnylle hyvin pitkälle sen ansiosta, että Tahko sitoi ne voitot kansakunnan kohtaloon.
Tahko kirjoitti tuohon aikaan Suomen Urheilulehteen ja Helsingin Sanomiin. Juuri niihin aikoihin Helsingin Sanomat ohitti Uuden Suomen, ja siitä alkoi Hesarin nousu ei vain Suomen vaan Pohjoismaiden suurimmaksi sanomalehdeksi.

Pesäpallon isä myhäilee Itä-Länsi-ottelussa 1959.
Kuvakaappaus Finlandia-katsaus 430.

Eikä tässä vielä kaikki. Pari vuotta sitten ilmestyi kirjoittamani Keravan Urheilijoiden historiikki. Sen kannessa ylittää vesiestettä kaksinkertainen olympiavoittaja Volmari Iso-Hollo. Olisi enemmän kuin merkillistä, jos tänään olisi myös Volmari Iso-Hollon syntymäpäivä... Ja kyllä vain, Volmari Iso-Hollo syntyi Ylöjärvellä 5. tammikuuta vuonna 1907. Siis samana päivänä ja samana vuonna kuin vuorineuvos Juuso Walden. 
Hiomattomaksi lopuksi haluan mainita senkin, että omaan ajatteluuni suunnattomasti vaikuttanut semiootikko Umberto Eco olisi täyttänyt tänään 90 vuotta, jos olisi saanut elää. 
Eli nyt on kaikki perusteet tapailla mummuni aikanaan suosimaa syntymäpäivälaulua:
Sun syntymäpäiväs on koittanut, elä-, elä-, elä-, eläköön!