Havahduin tänään lukiessani Helsingin Sanomien nostalgiapalstaa. Juuso Waldenin kuolemasta uutisoitiin 50 vuotta sitten. Vuorineuvos kuoli 65-vuotiaana marraskuun 19. päivä 1972.
 |
| Reed-yhtymää vastaan käydyt englantilaisottelut kuuluivat Juuson suuriin saavutuksiin. UPM:n arkisto. |
Kirjoittamani elämäkerta Juuso Walden – urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021) ilmestyi vuosi sitten syksyllä. Silloin puhuimme mm. Juuson pojan Laurin kanssa, että tähän syksyyn voisi ehkä jotakin muistotapahtumaakin viritellä.
Vuosi on niin lyhyt aika, että hyvä suunnitelma jäi lähes kokonaan toteutumatta lähinnä omien kirjoituskiireitteni vuoksi. Viime viikolla puserrettiin Urheilumuseon eli Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHDON ammattilaisten kanssa SVUL:n vuosisata -niminen suurteos kirjapainoon. Se on ensimmäinen tutkimus, joka kohdistuu Suomen Valtakunnan Urheiluliiton koko historiaan. Kirjoitan siitä lisää toisella kertaa.
Aivan kokonaan en Juusoa ole unohtanut. Pidän avoimen Juuso Walden -esitelmän Zoom-etäyhteydellä tiistaina (22.11.2022 – kuinkapa sattuikin näin hauska palindromipäivämäärä). Esitelmän tilasi Seinäjoki Lakeus -niminen rotaryklubi. Minulla on lupa välittää linkki, jos joku haluaisi kuunnella klo 18 alkavaa puolen tunnin esitelmääni.
Elämäkertakirjani toi uusia sävyjä Juuson tarinaan. Hän oli värikäs persoona, joka johti Yhtyneitä Paperitehtaita menestyksellisesti kunnes hänen äitinsä kenraalitar Anni Walden kuoli vuonna 1962. Anni oli omalta nimeltään Konkola. Suku oli 1800-luvulla kehittynyt Jämsän seudun mahtisuvuksi.
Kenraalittaren myötä katkesi elävä yhteys kenraali Waldenin ajan yhtiöön. Yhtiön liiketoimet Italiassa olivat suuri pettymys. Alkoholisoituva Juuso alkoi simputtaa yhtiön johtoporrasta 1960-luvun aikana yhä pahemmin. Lopulta velkaantuneen yhtiön puhevalta siirtyi Kansallis-Osake-Pankille, joka siirsi Juuson hienovaraisesti mutta päättäväisesti syrjään toimitusjohtajan tehtävistä 1960-luvun lopussa.
 |
| Juuson tavaramerkkinä oli englantilaistyylinen lippis. Hän liikkui Land Roverilla, jota kutsuttiin hänen komentovaunukseen. UPM:n arkisto. |
Monet ovat halunneet omia Juuson, jolla oli poikkeuksellisen vahva henkilöbrändi: Land Rover komentovaununa ja englantilaishenkinen lippis helposti tunnistettavana päähineenä. Jalkapallopiirien ja valkeakoskelaisten lisäksi Juuso oli kummisedän roolissa monessa muussakin urheilulajissa ja monella muullakin tehdaspaikkakunnalla kuin jalkapallossa ja Valkeakoskella. Jämsänkosken, Kaipolan, Simpeleen ja Myllykosken suuruuden ajat osuivat yksiin Juuso Waldenin parhaisiin työvuosiin.
Myllykoskella tuskin kukaan enää muistaa, että Juuson aikana sinne rakennettiin 1940-luvun oloihin moderni sisäurheiluhalli. Se halli saattoi antaa virikkeitä siihen, että Otaniemen uusi urheiluhalli rakennettiin ja otettiin käyttöön olympiavuoden alussa 1952.
Yhtiön vahva urheiluohjelma oli osa sitä patriarkaalisen johtamisen järjestelmää, jota Juuso isänsä peruja vaali. Juuso kutsui itseään”Vanha isäksi” ja piti hyvää huolta henkilökunnastaan. Hän perusti maatiloja ja palkkasi puutarhureita, jotta tehtaiden työväelle riittäisi kaikissa olosuhteissa ruokaa. Kun Juuson perustama Yhtyneiden Paperitehtaiden laivasto vei paperituotteita Englantiin, se toi paluumatkalla sarvipäitä ja ankkoja kotimaahan.
 |
| Juuso (oik.) toimi monien valtiovierailujen yhteydessä teollisuusvierailujen isäntänä. Kuvassa on Neuvostoliiton korkeinta johtoa. UPM:n arkisto. |
Jalkapallon lisäksi Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelman päälajeja olivat yleisurheilu, hiihto sekä kenraalin ajoilta periytynyt ampumaurheilu. Muita lajeja, joissa Yhtyneiden Paperitehtaiden henkilökunnan edustajat kilpailivat korkealla tasolla, olivat mm. ampumahiihto, soutu, suunnistus, paini, pikaluistelu, uinti ja naisvoimistelu.
Myös painonnostajat saivat merkittävää aineellista ja henkistä tukea Juusolta. Kerron siitä enemmän kirjassani Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee (2022).
Naiset pääsivät yleisurheilussa jo varhain mukaan yhtiön mestaruuskilpailuihin, jonka seurauksena Yhtyneiden Paperitehtaiden naisurheilijoita oli mukana myös Helsingin olympiakisoissa Suomen joukkueessa. Naisten urheilusta puhuttaessa on mainittava myös tunturityttöjen ohjelma. Yhtiö alkoi jo 1930-luvun lopulla lähettää naistyöntekijöitä Lappiin hiihtämään ja vaeltamaan.
Juuso Walden kehitti myös suomalaista valmennusosaamista tuomalla Suomeen ulkomaalaisia valmentajia ainakin jalkapalloon ja mäkihyppyyn. Vaikka uutta tietoa ja osaamista jaettiin aluksi vain yhtiön urheilijoille ja pelaajille, vähitellen osaaminen siirtyi myös yhtiön ulkopuolelle.
Tämän blogipostauksen kaikki valokuvat ovat UPM:n arkistosta Valkeakoskelta, ja ne liittyvät viime vuonna valmistuneeseen kirjaprojektiini. Kirjan tekemisessä sain arvokasta apua UPM:n arkiston johtajalta Ari Siréniltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti