Tiger Woods avasi viimeisetkin portit värillisille golfareille

Tiger Woodsin 40-vuotissyntymäpäivää vietetään kuin kenen hyvänsä vanhuksen merkkisyntymäpäivää katsellen taaksepäin 40-vuotista työuraa ja sen saavutuksia. Ero on siinä, että Eldrick Tont Woodsin ura alkoi jo syntymähetkellä.

79 career PGA Tour victories. 14 major championships. And A LOT of red shirts. Happy 40th birthday, Tiger! pic.twitter.com/cXBj2bX4Zx

— Golf Channel (@GolfChannel) December 30, 2015

Isä antoi Tigerille jo varhain golfmailan, ja siitä tulikin pojan paras kaveri, isän lisäksi. Tiger on voittanut 14 major-turnausta ja yhteensä 79 PGA-kiertueen ammattilaiskisaa. Hänen edellään on molemmissa tilastoissa vain yksi pelaaja, 18 majoria voittanut Jack Nicklaus, ja 82 PGA-voiton Sam Snead.

Tigerin ura jatkui aika lailla nousujohteisesti isän kuolemaan 2006 asti. Sen jälkeen aallokko on keinuttanut Tigeria niin paljon, että hänen tulevaisuudestaan golfin parissa ei tiedetä tällä hetkellä juuri mitään varmaa. Nimi tulee kyllä näkymään golfkentillä tulevina vuosinakin, mutta missä roolissa? Se ainakin tiedetään, että hän osallistuu syksyllä 2016 Ryder Cupiin Yhdysvaltain kapteenin David Love III:n varakapteenina.

Mutta Tiger Woodsin merkitys on paljon suurempi kuin 14 majorin voittaminen. Hän raivasi loputkin esteet värillisten golfareiden menestyksen tieltä. Ennen Tigerin ensimmäistä Masters-voittoa vuonna 1997 värilliset pelaajat olivat harvinaisuuksia suurten turnausten kärkisijoilla.

Tigerin menestys teki myös mustasta ihonväristä normaalin. Sittemmin rajoja on rikottu lisää, ja jopa Augusta Nationalin jäseneksi on kutsuttu tummaihoinen, ja vieläpä nainen, Condoleezza Rice.

Parhaimmillaan Tigerin ylivoima toi mieleen Jesse Owensin, joka voitti Berliinin olympiakisoissa 1936 neljä kultamitalia todistaen samalla, että natsien palvoma arjalainen rotu ei suinkaan ollut ylivertainen muihin rotuihin nähden.

Kovinkaan moni ei varmaan tiedä, että Yhdysvalloissa valmisteltiin tosi mielellä Berliinin olympiakisojen boikotoimista, koska natsit syrjivät juutalaisia, katolisia ja ilmeisesti protestanttejakin. Yhdysvaltojen kritiikki saatiin vaikenemaan vasta kun KOK:n kriittinen amerikkalaisjäsen Ernest Lee Jahncke potkittiin pois olympiakomiteasta ja tilalle otettiin Berliinin kisoille myönteinen Avery Brundage.

Ennen olympiakisoja Jesse Owens ei suinkaan ollut Yhdysvaltojen ykköstykki, vaan maailman nopeimpana miehenä pidettiin toista tummaihoista pikajuoksijaa, Ben Johnsonia. Hän vaati, että Yhdysvaltojen on osallistuttava olympiakisoihin. Hänen mielestään etelävaltioiden mustien asema tulee korjata ensin, ennen kuin aletaan neuvoa muita maita rotukysymyksissä.

Johnsonille kävi kuitenkin ikävästi, sillä hän reväytti reitensä, eikä päässyt olympiakisoihin mukaan. Jesse Owens sen sijaan loisti kisoissa, ja hänestä kisojen valokuvatuin urheilija, Hitlerin harmiksi.

Owens oli voittojensa ansiosta yksi tienraivaaja rotukysymyksessä. Toinen oli 1960-luvun supertähti Muhammad Ali. Mutta golf säilyi valkoisten viimeisenä linnakkeena Tiger Woodsin päiviin asti. Siis meidän päiviimme asti.

Tiger Woodsin suurin merkitys on siinä, että hän opetti jokaisella major-voitollaan golfareitakin näkemään ihmisen, hyveineen ja paheineen, ihonvärin takaa.

Wake up ladies and gentlemen, children of all ages. A happy 40th to @TigerWoods. #GOAT https://t.co/gXeWXLZp6q pic.twitter.com/YXr9m0idIu

— GC Tiger Tracker (@GCTigerTracker) December 30, 2015

Virheetön Mikko Ilonen Volvo World Match Play Championship -juhlaturnauksen voittoon

Mikko Ilonen otti uransa arvokkaimman voiton London Golf Clubilla Ashissa pelatussa Euroopan kiertueen reikäpelimestaruusturnauksessa. Ilonen voitti turnauksen ykkössijoitetun Ruotsin Henrik Stensonin jännittävässä ja tasaisessa finaalissa 3&1.

Volvo World Match Play Championshipistä tuli pohjoismainen näytös, eräänlainen Suomi-Ruotsi-ottelu, kun Ilonen voitti sunnuntaiaamun välierässään Joost Luitenin ja Stenson omassa ottelussaan George Coetzeen.

Tuulisessa säässä pelattu iltapäivän finaali alkoi tasaisesti, mutta kahdeksannelta väylältä alkaen Stenson joutui takaa-ajajan asemaan eikä pystynyt enää tavoittamaan lahtelaista.

Ilonen kuittasi uransa suurimmat palkintorahat, 650 000 euroa. Euroopan kiertueen Race to Dubai -rankingiin niistä lasketaan 375 000 euroa. Lisäksi hän nousee voiton ansiosta uransa parhaaseen sijoitukseen maailman rankingissa, arviolta 40 parhaan joukkoon.

Heti palkintojenjaon jälkeen Ilonen oli Viasatin tv-haastattelussa lähinnä hämmentynyt siitä, mitä oli juuri tehnyt.

"On mahdotonta kuvailla tunteita juuri nyt", hän sanoi rauhallisesti valtava palkintovaasi sylissään.

"Henrikin voittaminen oli uskomatonta. Minulla  ei ollut varaa löysätä yhtään. Tiesin, että Stenson on vahva erityisesti par5-väylillä."

"En tehnyt virheitä, se oli voiton avain", mestari analysoi.

World Match Play Championship on urheilumarkkinoinnin gurun Mark McCormackin luomus. Useimmiten turnaus on päättynyt jonkun major-voittajan juhliin.

Ensimmäisen World Match Play Championshipin voitti tasan 50 vuotta sitten Arnold Palmer. Eniten voittoja on Ernie Elsillä, joka on ollut seitsemän kertaa ykkösenä. Severiano Ballesteros ja Gary Player ovat voittaneet viisi kertaa. 

Ilonen ja Stenson olivat finaalin alkaessa siinä mielessä samassa sarjassa, että kummallakaan ei ole vielä major-voittoa vyöllään.

Mutta Stenson oli finaalin ehdoton suosikki Ryder Cup -kokemustensa ja viime vuoden saavutustensa perusteella. Hänellä ei ollut myöskään yhtään tappiota alkulohkosta, vaikka avauspäivän peli George Coetzeen kanssa päättyikin tasan.

Mikko sen sijaan hävisi avausottelunsa Joost Luitenille. Sen jälkeen lahtelainen voitti reikäpelimestaruutta puolustaneen turnauksen kakkossijoitetun Graeme McDowellin ja Alexander Levyn. Puolivälierässään Ilonen pudotti turnauksen kolmossijoitetun Ranskan Victor Dubuissonin ja välierässään Joost Luitenin.

Volvo World Match Play Championshipin voitolla Ilonen antoi Ryder Cup -valitsijoille ison huomautuksen siitä, että hän on reikäpelissä yksi maailman huipuista.

Ilonen olisi todellakin ollut oiva valinta Gleneaglesissa viime kuussa pelattuun Ryder Cupiin, sillä hän voitti London Golf Clubilla kolme Euroopan joukkueessa pelannutta tähteä, eli Stensonin, Dubuissonin ja McDowellin.

Mikko Iloselle alkaa vähitellen tulla aikamoinen "Ruotsin-tappajan" maine, jota Stensonin kukistaminen entisestään vahvistaa.

Voittaessaan Scandinavian Mastersin 2007 Mikko jätti taakseen kakkossijaa jakamaan Ruotsin Peter Hedblomin neljän muun pelaajan kanssa. Kun Mikko voitti Nordea Mastersin 2013, hän jätti kakkoseksi Ruotsin Jonas Blixtin. Ja voittaessaan aiemmin tänä vuonna Irish Openin Mikko jätti varjoonsa muun muassa kolmatta sijaa jakaneen Ruotsin Kristoffer Brobergin.

Stenson on tämän hetken viidenneksi paras pelaaja maailmassa. Hänen kohdallaan voittopaineet olivat varmasti vielä suuremmat kuin Ilosella, sillä ruotsalaisella ei ole vielä yhtään henkilökohtaista voittoa tältä vuodelta.

Stenson siirtyi finaalissa  johtoon neljännen väylän birdiellä. Ilonen kuittasi tasoituksen heti seuraavalla väylällä ja kahdeksannella väylällä lahtelainen siirtyi ensimmäisen kerran johtoon. Sen jälkeen ruotsalainen oli loppuun asti takaa-ajajana, ja Ilonen takaa-ajettuna. Puolivälissä Ilonen johti yhdellä, ja sen jälkeen alkoi takalenkillä totinen voittokamppailu. 

Kirjaan tähän finaalin ratkaisuvaiheet, koska tässä on kyseessä suomalaisen golfhistorian toistaiseksi merkittävin voitto:

Väylä 10, tiiauspaikalla Ilonen 1up:

Stensonin lähes täydellinen yli 300 metriä pitkä avaus muutaman metrin ohi lipusta. Stensonille näytti tulevan varma tasoitus, mutta... Tässä oli yksi ottelun kulminaatiopisteistä, sillä Ilonen venyi Stensonin tavoin birdie-tulokseen.

Väylä 11, tiiauspaikalla Ilonen 1up:

Ilonen käytti momentumin ja Stensonin edellisväylällä syntyneen hämmennyksen ja kasvatti birdiellään johtonsa kahteen reikään.

Väylä 12, Ilonen 2up:

Par3, Ilonen avasi bunkkeriin. Stenson tiesi, että nyt on loistava mahdollisuus kaventaa kokonaistilanne. Mutta seurauksena oli epäonnistunut avaus vasemmalle raffiin. Stensonin kakkonen tuli Mikon pallon viereen griinibunkkeriin. Mikko nosti toisen lyöntinsä lipun juureen, samoin Stenson kolmantensa. Mikko upotti omansa ja siirtyi jo 3up-johtoon.

Väylä 13, Ilonen 3up:

Par5, Mikon avaus raffiin, Stensonin vastaus bunkkeriin. Ratkaisu siirtyi viheriölle, missä Stensonilla oli sama puttilinja kuin Ilosella. Ilosen viiden metrin putti meni lipun viereen, mutta Stenson upotti 4-metrisen birdieputtinsa ja näin ruotsalaisen takaa-ajo tuotti tulosta.

Väylä 14, Ilonen 2up:

Par3, veden yli. Stenson avasi liian kauas, viheriön takana olevaan semiraffiin. Varmasti esiintyneen Ilosen vastaus putosi viheriölle vain kolmen metrin päähän reiästä. Stensonin chippi meni vain aavistuksen ohi reiästä, mutta Ilosen birdieputti upposi kuppiin ilman lisäkysymyksiä.

Väylä 15, Ilonen 3up:

Ilosen avaus meni väyläbunkkeriin, jonka jälkeen Stenson sai etulyöntiaseman. Ilonen nosti pallon taitavasti väylälle, ja tykitti kolmannen lyöntinsä viheriölle, mutta Stenson upotti birdien ja kavensi Ilosen johdon kahteen.

Väylä 16, Ilonen 2up:

Par3, Stenson avasi viheriölle, mutta Ilonen tuli samoille mitoille, vain vähän kauemmas lipusta kuin ruotsalainen. Ilosen lähes kymmenen metrin putti meni vain aavistuksen ohi, Stensonin yritys oli vaisumpi. Reikä tasattiin ja tilanne ennen kahta viimeistä reikää oli kaksi reikää Ilosen hyväksi.

Väylä 17, Ilonen 2up:

Par4, 368 jaardia, siis vajaat 350 metriä. Stenson avasi (lähes 300 metriä) semiraffin puolelle, Ilonen vastasi 270 metrin avauksella väylälle. Iloselle jäi 64 metriä matkaa, Stensonille 55 metriä. Ilosen kakkoslyönti meni vähän viheriön yli, mutta spinni toi pallon rinteestä takaisin pariin metriin lipusta. Stensonin kakkoslyönti jäi lyhyeksi ja ruotsalaisen tehtäväksi jäi kätellä finaalin voittajaa.

Ilosen voittotulos kirjattiin 3&1, eli hänellä oli tavoittamaton kolmen reiän johto kun pelaamatta oli enää yksi reikä.

Golfin kotimaa Skotlanti äänestää itsenäisyydestään

Torstai on historiallinen päivä Skotlannissa. Kansanäänestyksellä ratkaistaan, itsenäistyykö saarivaltakunnan karu pohjoisosa, vai ei. Päätöksellä on suuria yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia. 

Olin vuonna 2002 Glasgow´n Hampden Parkilla todistamassa, kuinka Zinedine Zidane varmisti Real Madridille Mestareiden liigan voiton. Paikallinen hype olisi varmasti ollut luokkaa suurempi, ellei toinen loppuottelujoukkue Leverkusen olisi pudottanut Glasgow´sta kotoisin olevan Alex Fergusonin Manchester Unitedia finaalista. En muista, että olisin törmännyt silloin itsenäistymisvaatimuksiin mielenosoituksista puhumattakaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin olin Turnberryssä ja tapasin golflegenda Colin Montgomerien. Hän ei kannata itsenäistymistä, koska se tulisi liian kalliiksi. Ja kaikki tietävät, että Monty on todellinen skotti, kuten perustelukin todistaa!

Colin Montgomerie pitää itsenäistymistä kalliina ratkaisuna.

Mitä vaikutuksia kansanäänestyksen tuloksella olisi urheiluun? Mihin urheilulajeihin itsenäistyminen vaikuttaisi eniten?

Skotlanti pelaa jalkapallon EM-karsintoja nytkin omalla joukkueellaan. Se hävisi avausottelunsa maailmanmestari Saksalle 2-1. Jos Skotlanti erotetaan Englannista, Rangers ja Celtic voivat lopettaa haaveilunsa Englannin Valioliigaan siirtymisestä. Tai ainahan voi haaveilla. Eli jalkapallossa itsenäistymisen vaikutukset ovat hyvin pieniä.

Kymmenen prosenttia Ison-Britannian olympiavalmennettavista on skotlantilaisia. Lontoon olympiakisojen merkittävimpiä voittajia oli tennissankari Andy Murray. Hän on skotti, joka letkautti brittitoimittajille ennen vuoden 2006 jalkapallon MM-lopputurnausta, että voittajalla ei ole väliä, kunhan se ei ole Englanti. Hän sai silloin negatiivista palautetta, eikä hän ole tänä vuonna ottanut mitään kantaa itsenäistymiseen.

Olympiavalmennuksessa olevat skotit saavat tällä hetkellä harjoitella muiden kovatasoisten brittien kanssa valmennuskeskuksissa, jotka ovat poikkeuksetta rajan eteläpuolella. Itsenäistyvän Skotlannin pitäisi nopeasti rakentaa kansainvälisen tason urheilukeskuksia, mutta mistä sellaiset rahat otettaisiin?

Brittien olympiavalmennettavista joka kymmenes on skotti. Mikäli Skotlanti itsenäistyy, urheilun rahoitus pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen.

Skotlantilaisille golfareille itsenäistyminen antaisi mahdollisuuden päästä olympiakisoihin. Nykyisellään Pohjois-Irlannin ja Englannin parhaimmisto on vielä niin paljon skottien edellä, että yhteisjoukkueeseen ei skottigolfareilla ole asiaa. Mikäli Skotlanti itsenäistyy, esimerkiksi skotti Stephen Gallacher voisi selviytyä Rion golfviheriöille. Mutta niin, mitä sitten?

Golfia hallinnoiva R&A pitää majaansa St Andrews´ssa, siis Skotlannissa. Itsenäistymisen isoin muutos koskisi ehkä The Open Championship -turnausta. Kaksi seuraavaa Openia pelataan Skotlannin puolella, vuonna 2017 on päätetty pelata Royal  Birkdalen kentällä eli rajan eteläpuolella, sitten 2018 palataan takaisin pohjoiseen Carnoustien kentälle.

Skotlannin asema golfin historiassa on niin kiistaton, että itsenäistyminen tuskin lisäisi skottikenttien viehätysvoimaa esimerkiksi pohjoismaisten pelaajien keskuudessa. Skotlanti on jo nyt siinä asemassa, että sinne tehdyt golfmatkat ovat kuin pyhiinvaellusmatkoja.

Ryder Cup pelataan reilun viikon kuluttua Skotlannissa ja neljän vuoden päästä Ranskassa. Vuoden 2022 Ryder Cupia aikoo hakea seitsemän maata: Itävalta, Saksa, Tanska, Portugali, Espanja, Italia ja Turkki. Virallinen haku on jätettävä helmikuun puoliväliin mennessä. Nykysuunnitelman mukaan Ryder Cup pelattaisiin seuraavan kerran golfin kotisaarella vasta 2030-luvulla. Ehkä kansanäänestyksen tuloksen jättämät haavat ovat jo silloin umpeutuneet.

The Open turnausta kutsutaan ajoittain epävirallisesti British Openiksi. Mutta miten kutsuttaisiin itsenäisessä Skotlannissa pelattavaa The Openia? Pian alkaisi keskustelu siitä, että Englannin pitäisi saada oma major-turnaus ja Skotlannin oma. Kumpi niistä luopuisi historiallisesta perinteestä, joka ulottuu vuoteen 1860?

Ja nimistä puheen ollen. Nyt Englanti, Skotlanti ja Wales ovat samalla suurella saarella, eli ne ovat yhdessä Iso-Britannia, Great Britain. Jos Skotlanti lähtee omille teilleen, jääkö jäljelle pelkkä Britannia vai Etelä-Britannia?

Rajan rakentaminen Skotlannin ja Englannin välille lisäisi monenlaisia jännitteitä. Mutta torstaina nähdään, mitä skotlantilaiset itse haluavat. 

Eurooppa on Ryder Cupin suosikki tilastojen valossa

Eurooppa on voittanut kaksi edellistä Ryder Cupia. Olisiko mahdollista, että voittoputki kasvaa Gleneaglesissa parin viikon päästä kolmeen voittoon?

Katsotaanpa, millainen joukkue Euroopalle tuli. Mukana on kaksi skandinaavia, joten aloitetaan heistä.

Otetaan ensiksi tanskalainen Thomas Björn, jota olen tullut seuranneeksi muita pelaajia tarkemmin sen vuoksi, että olen majoittunut samaan huoneistoon kuin hän. En kuitenkaan missään nimessä halua antaa samanlaista vaikutelmaa kuin Turun Sanomien edesmennyt legendaarinen urheilutoimittaja "Kankku" Kankamo, joka antoi ymmärtää yöpyneensä samassa vuoteessa Elizabeth Taylorin kanssa.

Minulla oli tilaisuus muutama vuosi sitten majoittua Espanjassa San Roquen kentällä samaan huoneistoon, jossa Björn asui pelatessaan ensimmäistä Ryder Cupiaan vuonna 1997. Björnin vierailusta todisti

oven pieleen laitettu hieno nimikyltti.

Björn oli mukana myös vuoden 2002 joukkueessa. Hänen RC-tilastonsa on mukavasti plussalla, 6 ottelua, 3 voittoa, 2 tappiota ja yksi tasattu. Pisteitä 3,5.

Ruotsin Henrik Stenson on myös kolmannessa Ryder Cupissaan. Hän oli jo mukana vuosina 2006 ja 2008, ja hänen tilillään on 7 ottelua ja 3 pistettä.

Siirrytään esittelyssä joukkueen rookie-luokkaan, joka ei kuitenkaan ole paarialuokkaa. Skotti Stephen Gallacher voitti Aura Golfissa amatöörien Euroopan mestaruuden 20 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on voittanut Euroopan kiertueella kolmesti. Hänen mukanaolonsa takaa Ryder Cupiin paikallisvärin ja samalla historiallisen kytköksen edelliseen ja ensimmäiseen Skotlannissa järjestettyyn Ryder Cupiin. Stephenin setä Bernard Gallacher oli mukana Muirfieldissä vuonna 1973, tuolloin vielä Ison-Britannian ja Irlannin joukkueessa.

Toinen ensikertalainen on Walesin Jamie Donaldson. Hänenkin ansioluettelossaan on kolme Euroopan kiertueen voittoa.

Ranskalainen 24-vuotias Victor Dubuisson on kolmas ensikertalainen kapteeni Paul McGinleyn joukkueessa. Nuorella ranskalaisella on vasta yksi ET-voitto.

Kapteeni McGinleyn valintoina joukkueeseen nousivat Gallacher, Lee Westwood ja Ian Poulter. Heistä Poulter on pelannut neljä kertaa Ryder Cupissa ja hänen rekordinsa näissä otteluissa on murskaava: 15 ottelua, 12 voittoa, kolme tappiota, ei yhtään tasattua, ja yhteensä 12 pistettä.

Toinen Ryder Cupin veteraani, jonka kapteeni nosti joukkueeseen, on kahdeksan kertaa Ryder Cupissa mukana ollut englantilainen Lee Westwood. Hän on pelannut 37 ottelua ja kerännyt yhteensä 21 pistettä.

Myös espanjalainen Sergio Garcia on saanut leiman Ryder Cupissa pelattavan reikäpelin taitajana. Hän on ollut mukana jo kuudessa Ryder Cupissa, pelannut 28 ottelua ja pisteitä hänelle on kertynyt 18.

Nyt on käyty läpi kahdeksan Euroopan joukkueen pelaajaa. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, mikä heitä yhdistää. Kenelläkään ei ole yhtään major-voittoa! Mutta onneksi joukkueessa on mukana vielä neljä pelaajaa, joilla on myös kokemusta kaikkein arvostetuimpien turnausten voittamisesta. Ja vielä niin, että heistä jokainen on pystynyt voittamaan vastustajien arvostaman US Openin.

Aloitetaan maailman tämän hetken ykköspelaajasta Rory McIlroysta, joka on voittanut neljä major-turnausta. Hän on ollut aiemmin kaksi kertaa Ryder Cupissa, pelannut yhdeksän ottelua ja kerännyt viisi pistettä.

Jatketaan esittelyä US Openin viime vuoden voittajalla englantilaisella Justin Rosella, jolla on kaksi Ryder Cupia takanaan. Niissä hän on  pelannut 9 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

McIlroyn lisäksi joukkueen toinen pohjoisirlantilainen pelaaja on Graeme McDowell, joka voitti US Openin neljä vuotta sitten. Hän on ollut Ryder Cupissa kolme kertaa, pelannut 12 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

Neljäs majoreita voittamaan pystynyt Euroopan joukkueen mailataituri on saksalainen Martin Kaymer, joka voitti kesäkuussa US Openin ja neljä vuotta sitten PGA Championshipin. Kaymer on juhlinut Ryder Cupin voittoa 2010 ja 2012, pelannut niissä kuusi ottelua keräten 3,5 pistettä.

Amerikkalaisten joukkue on paperilla jonkun verran vahvemman oloinen. Vaikutelma tulee siitä, että puolet joukkueesta on major-voittajia: Phil Mickelson (5 majoria),  Bubba Watson (2), Jim Furyk (1), Keegan Bradley (1), Zach Johnson (1) ja Webb Simpson (1).

Ensikertalaisia Yhdysvaltojen joukkueessa on kolme niin kuin Euroopankin joukkueessa: 21-vuotias Jordan Spieth, 24-vuotias Patrick Reed ja 35-vuotias Jimmy Walker.  

Kokenein Ryder Cup -pelaaja on Phil Mickelson, joka osallistuu jo kymmenennen kerran tähän mannerten väliseen huipputurnaukseen.

Mutta toisaalta, Eurooppa on viime vuosina ollut Ryder Cupissa niskanpäällä ja niinpä mukana olevien pelaajien aiemmin keräämien Ryder Cup -pisteiden (78-54,5) perusteella Eurooppa on kyllä kotikentällään Gleneaglesissa suosikkiasemassa.

Tässä vielä pelaajien menestysprosentit (pelatut ottelut/pisteet):

USA

Bradley 4 ottelua, 3 pistettä = 75 %

Johnson 11 ottelua, 6,5 pistettä = 59 %

Kuchar 7 ottelua, 4 pistettä = 57 %

Mahan 8 ottelua, 4,5 pistettä = 56 %

Simpson 4 ottelua, 2 pistettä = 50 %

Watson 11 ottelua, 5,5 pistettä = 50 %

Mickelson 38, ottelua 17 pistettä = 45 %

Furyk 30 ottelua, 11 pistettä = 37%

Fowler 3 ottelua, 1 piste = 33 %

Eurooppa

Poulter 15 ottelua, 12 pistettä = 80 %

Rose, 9 ottelua, 6 pistettä = 67 %

Garcia 28 ottelua, 18 = 64 %

Björn 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %

Kaymer 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %

Westwood 37 ottelua, 21 pistettä =57 %

McIlroy 9 ottelua, 5 pistettä = 56 %

McDowell 12 ottelua, 6 pistettä = 50 %

Stenson 7 ottelua, 3 pistettä = 43 %

Uskon, että Mikko Ilonen pelaa Ryder Cupissa

Mikko Ilosen valinta Euroopan Ryder Cupin joukkueeseen alkaa näyttää koko ajan todennäköisemmältä. Ilosen kanssa kapteenin kolmesta kutsusta kisaava skotti Marc Warren voitti viikonloppuna Tanskassa ensimmäisen Euroopan kiertueen kilpailunsa seitsemään vuoteen.

Mutta Tanskan voittonsa jälkeen Marc Warren kertoi yllättäen, että hän ei ole buukannut kalenteriinsa Ryder Cupin viikonloppua.

"Luulen, että se laiva on jo lähtenyt satamasta", Marc Warren kommentoi Made in Denmark -voittonsa jälkeen The Scotsman -sanomalehdessä.

Warren sijoittui Valhallassa PGA Championshipissä jaetulle 15. sijalle vain kaksi lyöntiä Mikko Ilosta heikommalla tuloksella. Tällä hetkellä hän vaikuttaisi kovakuntoisimmalta skotilta.

Yhdeksän pelaajaa on näillä näkymin varmasti joukkueessa, joskin joukkue nimetään vasta syyskuun alussa. Tämän hetken listoilla joukkueeseen kuuluvat Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell.

Warrenin lisäksi toinen pelaaja, jonka olisi voinut ajatella uhkaavan Ilosen valintaa, on englantilainen Ian Poulter. Toukokuisessa Mirrorin jutussa Euroopan joukkueen kapteeni Paul McGinley kaipaili Poulterilta kuitenkin tuoreita näyttöjä. Niitä ei ole tullut.

Näin ollen Irish Openin kesäkuussa voittanut Mikko Ilonen on PGA Championshipin seitsemännen sijansa ansiosta ison pykälän lähempänä valintaa. Luulen, että Euroopan joukkueen kapteni Paul McGinley antoi Iloselle keskittymisrauhan US PGA Championshipin jälkeen sillä ukaasilla, että julkisuuteen ei saa vuotaa mitään tästä asiasta.

Maailmanlistalla 46. sijalla oleva lahtelaisgolfari on tekemässä todella isoin kirjaimin suomalaista urheiluhistoriaa. Ryder Cup on yksi maailman tunnetuimmista ja seuratuimmista urheilutapahtumista. Reilun kuukauden kuluttua kisaturistit ainakin 75 eri maasta matkustavat Skotlannin Gleneaglesiin seuraamaan jännittävää kamppailua Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Ensimmäistä kertaa, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, on mukana myös suomalaispelaaja.

Maanantaina vapautui  myyntiin vielä 3000 lippua kisapäiville.

Ryder Cup ja Mikko Ilonen, unelma on jo lähellä

Mikko Ilosen erinomainen peli Valhallassa US PGA Championshipissä nosti hänen osakkeensa korkealle Euroopan Ryder Cup -joukkueen valinnoissa.

Joukkueeseen valitaan suoraan yhdeksän pelaajaa Euroopan jamaailman listoilta tämän kuun lopussa. Näiden listojen perusteella nyt näyttäisi siltä, että Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell kuuluvat joukkueeseen.

Tämän lisäksi irlantilainen kapteeni Paul McGinley valitsee kolme pelaajaa oman harkintansa mukaan. Tässä harkinnassa Mikko Ilonen on ollut mukana kaiken aikaa, mutta PGA Championshipin jaettu 7. sija painoi vaakaa Mikon kohdalla todella paljon. Hän hävisi Valhallassa joukkueeseen menossa olevista pelaajista vain Rorylle ja Henrikille.

Mutta ketkä muut pelaajat tavoittelevat noita kapteenin kolmea kutsukorttia?

Koska Ryder Cup pelataan Skotlannin Gleneaglesissa pitäisin lähes selvänä, että 33-vuotias skotti Marc Warren pelasi itsensä PGA Championshipissä joukkueeseen, vaikka hän hävisikin kaksi lyöntiä Iloselle. Warrenin kunto näyttää paremmalta kuin toisen skotin Stephen Gallacherin, joka putosi toisen päivän 77 lyönnin seurauksena PGA Championshipin viikonloppukierroksilta. Toisaalta 39-vuotiaan Gallacherin onnistuminen British Openissa (T15.) voi riittää jo valintaan, etenkin kun hänellä on ET-voitto Dubaista viime helmikuulta.

Mutta miksi ihmeessä Marc Warren pelaa tällä viikolla Made in Denmark -kisassa? Ehkä hänen pitää vielä vakuuttaa kapteeni McGinley nousukunnostaan. Tässä voisi myös olla Ilosen sauma joukkueeseen pääsyyn.

Mutta jos McGinley antaa kaksi korttia skoteille, sitä ei voi protestoida lajin perinteiden ja kyseisten pelaajien kotiyleisössä herättämien tunteiden vuoksi. Niinpä käteen jää yksi kortti. Siitä kamppailee Ilosen lisäksi nippu espanjalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia pelaajia.

Paineet brittipoliittiseen valintaan ovat aika pienet, sillä joukkueessa on näillä näkymin jo kaksi pohjoisirlantilaista (Rory ja Graeme), yksi englantilainen (Justin) ja yksi walesilainen (Jamie). Jos mukaan otetaan vielä kaksi skottia, on Brittein saarilta jo puolet koko joukkueesta.

Entä riittääkö Sergio Garcia yksin edustamaan vahvaa Espanjaa?

Miguel Angel Jimenez oli keväällä aivan pitelemätön, pelasi neljänneksi Mastersissa ja voitti Espanjan ET-kisan, mutta sen jälkeen 50-vuotiaan pelaajan kunto on kadonnut. PGA Championshipissä hän ei ollut lähelläkään jatkopaikaa.

Viime syksynä Kiinassa ison kilpailun voittanut Gonzalo Fdez-Castano hävisi Mikolle 11 lyöntiä PGA Championshipissä. Hän karsiutui aiemmin kesällä niin British Openista kuin US Openistakin.

Tammikuussa Abu Dhabissa voittanut Pablo Larrazabal oli aivan hukassa PGA Championshipin avauspäivänä eikä toisen päivän ryhtiliike (69) nostanut häntä enää jatkokierroksille. Larrazabalin tunnetuin golfsuoritus viimeisen puolen vuoden ajalta on Malesian Openista, missä hän joutui ampiaishyökkäyksen seurauksena syöksymään lampeen.

Ehkä vakavin uhka Ilosen valinnan kannalta onkin Italian 31-vuotias Francesco Molinari, joka on jo kahdesti (2010 ja 2012) ollut voittamassa Ryder Cupia. Vaikka hän hävisi Iloselle 11 lyöntiä PGA Championshipissä, hänellä on tasaiset esitykset tämän vuoden muista majoreista: T15. British Openissa, T23. US Openissa ja 50. Mastersissa.

Toisaalta Molinari  ei ole pystynyt voittamaan yhtään kilpailua pariin vuoteen. Mikolla sen sijaan on arvokkaat ET-voitot viime ja tältä vuodelta. Erityisesti Irish Openin voitto kesäkuussa voi olla ratkaiseva tekijä valinnassa.

Siihenkin on varauduttava, että kapteenin kolmas kutsu menee erilaisten golfpoliittisten näkökohtien perusteella jollekin espanjalaiselle tai englantilaiselle pelaajalle. Sen jälkeen Ilosen mahdollisuudet päästä joukkueeseen alkaisivat olla aika teoreettiset ja perustuisivat jonkun loukkaantumiseen. Sellaisen varaan ei tietenkään kannata laskea.

Kapteenin kannalta on huolestuttavaa, että Tanskan 43-vuotias Thomas Björn karsiutui PGA Championshipissä. British Openissa (T26.) ja Mastersissa (T8.) tanskalainen onnistui hyvin, mutta US Openin hän jätti kesäkuussa niskavaivaisena väliin. Kysymys siis kuuluu, mihin suuntaan hänen kuntonsa on nyt menossa? Ainakin hän aloitti vakuuttavasti Tanskassa tällä viikolla pelattavan ET-kisan.

Kukaan tuskin luopuu kevyin perustein paikastaan Ryder Cup -joukkueessa. Ja sellaista McGinley ei missään tapauksessa voisi esittää ainakaan Björnille, joka toimii puheenjohtajana ET:n kilpailutoimikunnassa. Juuri se nimitti hänet Ryder Cup -joukkueen kapteeniksi.

Eli Mikko Ilonen on kyllä hyvin, hyvin lähellä tulla valituksi ensimmäisenä suomalaisena pelaajana Ryder Cupiin. Kapteeni on kuullut Ilosen koputuksen, mutta ovelle koputtelee niin moni muukin hyvä pelaaja sponsoreineen ja muine tukijoukkoineen, että mitään varmaa ei vielä voi sanoa. Sen vuoksi lähimmät pari viikkoa ovatkin todella kutkuttavia suomalaisten golfin ystävien kannalta.

Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen Ryder Cup pelataan Gleneaglesissa 26.-28.9., mutta lippuja voi ostaa enää vain edeltäville harjoituspäiville.