Bernd Wiesberger on kasvamassa isoksi nimeksi golfin European Tourilla

Itävallan Bernd Wiesberger on murtautunut tällä kaudella lopullisesti golfin Euroopan kiertueen kärkinimien joukkoon. Pitkä itävaltalainen taistelee tällä hetkellä Royal County Townin kentällä Irlannin Newcastlessa Dubai Duty Free Irish Openin voitosta. Kolmen kierroksen jälkeen hän on kolmen lyönnin päässä kärjessä päätöspäivään lähtevästä Tanskan Sören Kjeldsenistä.

Bernd Wiesberger (oik.) teki hyvän vaikutuksen Portugal
Mastersin Pro-am-turnauksessa 2013.

Minulla oli hieno mahdollisuus pelata pari vuotta sitten Portugal Mastersin Pro-am-turnauksessa Wiesbergerin kanssa. Hän sijoittui tuolloin Vilamourassa Oceanicon Victoria-kentällä jaetulle kolmannelle sijalle Englannin David Lynnin voittamassa kisassa.

Victoria-kenttä on Arnold Palmerin kenttäsuunnittelun tulosta. Aivan kentän vieressä olevat majoitustilat ovat myös erittäin korkeatasoiset, joten Oceanico useine eri kenttineen sopii hyvin suomalaisgolfarin lomakohteeksi.

Wiesberger osoittautui fiksuksi ja ajattelevaksi pelaajaksi, jolla on yllättävän hyvät yleistiedot muun muassa  suomalaisesta urheilusta.

Oceanico Victoria on yksi Euroopan huippukentistä.

Olenkin seurannut mielenkiinnolla hänen edesottamuksiaan tuon yhdessä pelatun kierroksen jälkeen.

Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Wiesberger on ollut jo viiden peräkkäisen kauden ajan ET:n turnauksissa kahdesti vuodessa kolmen parhaan joukossa. Toistaiseksi paras kausi 2012 toi kaksi ET-voittoa, joista toinen oli Itävallassa pelattu kotikisa. 

Pari kärkisijoitusta kaudessa takaa hyvät ansiot ja poistaa paineet, saako seuraavalle kaudelle pelioikeuden. Se tarkoittaa myös sitä, että keskittymisen voi kohdistaa kauden isoihin kisoihin, kun
ei tarvitse murehtia syksyn ET-

Aivan Oceanico Victorian vieressä on hieno hotelli, jonka
altaaseen on mukava pulahtaa aamu-uinnille.

karsintoja.

Tänä vuonna Wiesberger on jo nyt ollut kahdesti kolmen joukossa. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tietoa, kuinka Irish Open sunnuntaina päättyy, joten kolmaskin Top-3-sijoitus voi olla tuloillaan. Erityisen hyvin hän pelasi huhtikuisessa Masters-turnauksessa sijoittuen jaetulle 22. sijalle.

Wiesbergerin toistaiseksi paras major-sijoitus tuli viime vuonna PGA Championshipissä samassa kilpailussa missä Mikko Ilonen pelasi seitsemänneksi: Itävaltalainen oli kolme päivää kärkikahinoissa, mutta hiipui lopussa hieman sijoittuen tasaisessa kisassa 15:nneksi.

Impressive comeback from @BWiesberger (1-1), comes back from 2 down to beat @TheSergioGarcia (1-1) 2&1. pic.twitter.com/Bab9iIaT1R

— The European Tour (@EuropeanTour) May 1, 2015

P.S. Irish Open ratkesi kolmen miehen uusinnassa, jonka voitti birdiellä Tanskan Sören Kjeldsen. Wiesberger ja Eddie Pepperel tekivät uusinnassa par-tulokset, ja päätyivät jakamaan kisan kakkossijaa.

Masters-turnauksen 10 kiinnostavinta pelaajaa

Golfkausi alkaa toden teolla kolmen viikon päästä (9.4.), kun Masters-turnaus käynnistyy. Odotettuun huipputapahtumaan liittyy poikkeuksellisen paljon kysymyksiä alkaen siitä, missä on Tiger Woods, kun turnaus alkaa? Joulukuussa 40 vuotta täyttävä Tiger on ollut pelillisesti raffissa, tai ehkä paremmin sairaslomalla, jo yli vuoden.

Elokuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun Tiger voitti viimeksi ammattilaisturnauksen. Se oli hänen uransa 79. PGA-kiertueen voitto. Vain Sam Snead (83) on hänen edellään PGA-voittojen määrässä. Mastersissa Tiger voitti viimeksi... hetkinen... kymmenen vuotta sitten!

Vaikka Tiger tekisikin paluun valonheittäjien loisteeseen, hän ei tällä kertaa ole Mastersin kiinnostavin pelaaja. Kaikki katseet ovat nyt kohdistuneet maailman ykköspelaajaan Rory McIlroyhin. Pohjoisirlantilainen on voittanut kaksi edellistä major-turnausta, mutta Mastersissa hän on vain kerran yltänyt kymmenen parhaan joukkoon!

Tässä on lista Masters-turnauksen kiinnostavimmista pelaajista:

1. Rory McIlroy: Tavoitteena kolmas peräkkäinen major-voitto ja samalla Career Grand Slamin saavuttaminen. Rorylla on kaikki muut majorit, vain Mastersin voitto puuttuu.
2. Phil Mickelson: "Lefty" voitti viidennen majorinsa, British Openin, vuonna 2013. Sen jälkeen hän rutisti toiseksi viime vuoden PGA Championshipissä. Mutta muuten tulokset herättävät kysymyksiä. Mickelson on voittanut Mastersin 2004, 2006 ja 2010, mutta onko kesäkuussa 45 vuotta täyttävän ”Leftyn” huippu-ura jo ohi. 
3. Rickie Fowler: Viime vuonna Rickie Fowler pelasi kaikissa neljässä major-turnauksessa erinomaisesti sijoittuen heikoimmillaankin viidenneksi. Lunastaako hän tänä vuonna amerikkalaisten toiveet nousemalla major-voittajaksi?
4. Jordan Spieth: Toni Hakulan entinen opiskelukaveri on tällä hetkellä PGA-kiertueen kuumin pelaaja. 21-vuotias Spieth voitti joulukuussa Hero World Challengen ja viime viikonlopun hermoja raastavassa uusinnassa Valspar Championshipin. Tässä välissä hän on pelannut kolme kertaa kymmenen parhaan joukkoon.
5. Bubba Watson: Mastersin voittoa puolustaa Bubba Watson, jolla on voitto myös vuodelta 2012. Hän on pelannut Augustassa kuusi kertaa, ja mennyt aina cutista läpi.
6. Adam Scott: Vuonna 2013 Mastersin voittanut Adam Scott on aina otettava huomioon, kun pohditaan arvoturnausten kärkeen sijoittuvia pelaajia. Scott voisi hyvinkin uusia parin vuoden takaisen täysosumansa.
7. Graeme McDowell: US Openin vuonna 2010 voittanut Graeme McDowell on kerännyt aivan toisenlaisen tilaston Mastersista kuin Bubba Watson. Pohjoisirlantilainen on ollut seitsemän kertaa mukana ja karsiutunut viikonlopun kierroksilta viidesti. Hänellä ei ole yhtään sijoitusta kymmenen parhaan joukkoon. Ehkä tänä vuonna…
8. Martin Kaymer: Saksalaispelaaja on pelannut seitsemän kertaa Masters-turnauksessa. Ensin hän jäi neljä kertaa peräkkäin cut-viivan väärälle puolelle. Kolme viime kertaa on sujunut paremmin. Kaksinkertaisen major-voittajan (US Open 2014 ja PGA Championship 2010) paras sijoitus tuli viime vuonna (T31). Joko nyt osuu keskelle?
9. Henrik Stenson: Ruotsin golfin ykköstähti Henrik Stenson on pelannut jo yhdeksän Masters-turnausta. Hänellä on hyviä sijoituksia kaikista muista majoreista, mutta viime vuoden T14 on vielä toistaiseksi hänen paras kirjauksensa Mastersista. Ensimmäinen ruotsalaismiehen major-voitto lähestyy!
10. Mikko Ilonen: Suomen Mr. Golf pelaa tänä vuonna ensimmäisen kerran ammattilaisurallaan Mastersissa. Hän oli amatöörinä mukana vuoden 2001 turnauksessa, mutta karsiutui niukasti viikonlopun kierroksilta. Nyt on varmasti jo aika pelata kisa päätyyn asti. Lahtelainen on ollut kaksi kertaa major-turnauksessa Top-10:ssä, The Openissa 2001 ja PGA Championshipissä 2014. Olisi aivan huippua, jos hän tekisi saman myös Mastersissa!

Augusta Nationalissa ei näy pieniä vihreitä miehiä, vaan suuria vihreätakkisia legendoja, jotka ovatkin Mastersissa erittäin näkyvässä roolissa. Kaikkein eniten esillä ovat kolme suurta: Jack Nicklaus, Arnold Palmer ja Gary Player. Respectiä!

"AugustaNationalMastersLogoFlowers" by pocketwiley - originally posted to Flickr as The Masters. Licensed under CC BY 2.0 via Wikimedia Commons.

In Memoriam: Kel Nagle (1920–2015)

Golfin British Openin voittaja Kel Nagle kuoli 29. tammikuuta Sydneyssä. Hän voitti The Open Championshipin juhlaturnauksen St Andrews´ssa vuonna 1960, tasan sata vuotta ensimmäisestä The Open –turnauksesta. Hänen voittonsa tuli kahden lyönnin erolla Arnold Palmeriin, joka voitti turnauksen kahtena seuraavana vuonna.

Nagle oli 1960-luvulla kaikkiaan kuusi kertaa kymmenen parhaan joukossa The Openissa. Hän oli yli neljännesvuosisadan ajan yksi Australian golfin suuria tähtiä saavuttaen yhteensä 61 voittoa Australian PGA-kiertueella. Hänet valittiin golfin Hall of Famen jäseneksi vuonna 2007, ja hän oli myös R&A:n kunniajäsen.

Hänen paras vuotensa saattoi olla 1965, jolloin hän jakoi The Openissa viidennen sijan, mutta ylsi muissa kolmessa major-turnauksessa uransa parhaisiin saavutuksiin: Masters T15., US Open 2. ja PGA Championship T20.

Kel Nagle voitti viisinkertaisen Open-voittajan Peter Thomsonin kanssa Canada Cupin eli nykyisen World Cupin kahdesti, vuosina 1954 ja 1959.

It's with a heavy heart we advise the passing of one of our greats, Kel Nagle #FarewellKel http://t.co/G9LJGxqtRE pic.twitter.com/Npncrcu2NZ
— PGA of Australia (@PGAofAustralia) January 28, 2015

Charles Sifford saa Presidential Medal of Freedomin

Ensi maanantaina tehdään ainutlaatuista urheiluhistoriaa, kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama luovuttaa 92-vuotiaalle Charles Siffordille Presidential Medal of Freedom -mitalin. Se on arvokkain siviilille myönnettävä tunnustus Yhdysvalloissa.

Aikaisemmin vastaava "respectin" osoitus on tarjottu vain kahdelle golfarille, Arnold Palmerille vuonna 2004 ja seuraavana vuonna Jack Nicklaukselle. Mutta tällä kertaa valintaan liittyy aivan toisen mittaluokan tunteet. Nyt on kyse yhteiskunnallisesti ja eettisesti merkittävästä valinnasta, sillä Charles Sifford on rotuerottelun vastaisen taistelun elävä symboli.

Sifford on yksi niistä harvoista pelaajista, joilla oli aikanaan rohkeutta uhmata valkoisten erityisasemaa golfissa. Sifford voitti 1950-luvulla kuusi kertaa National Negro Open -turnauksen. Mutta Masters-turnaukseen hänellä ei ollut mitään asiaa.  Sitä johti rautaisella kädellä Clifford Roberts. Jos jonkun "naama ei miellyttänyt", Roberts järjesti porttikiellon.

Roberts keksi muuttaa Masters-turnauksen kutsuturnaukseksi voidakseen pitää värilliset pelaajat poissa kentältään. Hänen kerrotaan lausuneen, että Augustassa caddiet ovat aina mustia ja pelaajat valkoisia.

Tätä maailmankuvaa afroamerikkalaiset urheilijat lähtivät uhmaamaan. Jackie Robinson oli ennakkoluulojen murtaja baseballissa. Hän pelasi ensimmäisenä afroamerikkalaisena major-liigan baseballia vuonna 1947. Mutta golfia pelattiin vielä rasistisemmassa ilmapiirissä kuin baseballia. Robinson kysyikin kerran Siffordilta, oletko luovuttaja.

Mailapoikana aloittanut Charlie ei tosiaankaan ollut luovuttaja. Vähitellen hän pääsi pelaamaan kovatasoisempiin turnauksiin. Vuonna 1957 hän voitti sensaatiomaisesti Long Beach Openin, joka oli yhteisturnaus Yhdysvaltain PGA:n kanssa. Neljä vuotta myöhemmin oikeustaistelu tuotti tulosta ja hän sai ensimmäisenä tummaihoisena pelaajana PGA:n täysjäsenyyden, 39-vuotiaana. Mutta Mastersin ovet pysyivät suljettuina.

Kerrotaan, että kun Charlie pelasi vuonna 1962 Canadian Openin avauskierroksen 67 lyönnillä, Royal Montreal Golf Clubille tuli puhelu Augustasta. Sen jälkeen ilmoitustaululle ilmestyi lappu, että vanhasta käytännöstä poiketen kyseisenä vuonna Canadian Openin voittaja ei saakaan automaattista kutsua Masters-turnaukseen.

Vuonna 1967 Charlie voitti ensimmäisenä värillisenä PGA-kiertueen turnauksen Greater Hartford Openin, ja vuonna 1969 Los Angeles Openin. Hän oli tuolloin jo 47-vuotias.

Masters-turnaukseen Sifford ei siis koskaan päässyt. Lee Elder oli ensimmäinen afroamerikkalainen, joka pääsi pelaamaan Augustan viheriöille vuonna 1975.  Mutta ehkä jonkinlaisena hyvityksenä Sifford valittiin ensimmäisenä mustana pelaajana golfin Hall of Fameen vuonna 2004.

Maailman parhaalle golfarille Tiger Woodsille Charles Sifford on suuri sankari. Hän on kutsunut Siffordia isoisäksi, jota hänellä ei koskaan ollut. Woods on halunnut näin antaa oman tunnustuksensa miehelle, joka taisteli parhaat pelivuotensa tuulimyllyjä vastaan päästäkseen pelaamaan samoihin kisoihin parhaiden pelaajien kanssa. 14 major-turnausta voittanut Tiger Woods on myös sanonut, että Siffordin tekemien uhrausten ansiosta hänellä on tänä päivänä mahdollisuus pelata golfia.

Virheetön Mikko Ilonen Volvo World Match Play Championship -juhlaturnauksen voittoon

Mikko Ilonen otti uransa arvokkaimman voiton London Golf Clubilla Ashissa pelatussa Euroopan kiertueen reikäpelimestaruusturnauksessa. Ilonen voitti turnauksen ykkössijoitetun Ruotsin Henrik Stensonin jännittävässä ja tasaisessa finaalissa 3&1.

Volvo World Match Play Championshipistä tuli pohjoismainen näytös, eräänlainen Suomi-Ruotsi-ottelu, kun Ilonen voitti sunnuntaiaamun välierässään Joost Luitenin ja Stenson omassa ottelussaan George Coetzeen.

Tuulisessa säässä pelattu iltapäivän finaali alkoi tasaisesti, mutta kahdeksannelta väylältä alkaen Stenson joutui takaa-ajajan asemaan eikä pystynyt enää tavoittamaan lahtelaista.

Ilonen kuittasi uransa suurimmat palkintorahat, 650 000 euroa. Euroopan kiertueen Race to Dubai -rankingiin niistä lasketaan 375 000 euroa. Lisäksi hän nousee voiton ansiosta uransa parhaaseen sijoitukseen maailman rankingissa, arviolta 40 parhaan joukkoon.

Heti palkintojenjaon jälkeen Ilonen oli Viasatin tv-haastattelussa lähinnä hämmentynyt siitä, mitä oli juuri tehnyt.

"On mahdotonta kuvailla tunteita juuri nyt", hän sanoi rauhallisesti valtava palkintovaasi sylissään.

"Henrikin voittaminen oli uskomatonta. Minulla  ei ollut varaa löysätä yhtään. Tiesin, että Stenson on vahva erityisesti par5-väylillä."

"En tehnyt virheitä, se oli voiton avain", mestari analysoi.

World Match Play Championship on urheilumarkkinoinnin gurun Mark McCormackin luomus. Useimmiten turnaus on päättynyt jonkun major-voittajan juhliin.

Ensimmäisen World Match Play Championshipin voitti tasan 50 vuotta sitten Arnold Palmer. Eniten voittoja on Ernie Elsillä, joka on ollut seitsemän kertaa ykkösenä. Severiano Ballesteros ja Gary Player ovat voittaneet viisi kertaa. 

Ilonen ja Stenson olivat finaalin alkaessa siinä mielessä samassa sarjassa, että kummallakaan ei ole vielä major-voittoa vyöllään.

Mutta Stenson oli finaalin ehdoton suosikki Ryder Cup -kokemustensa ja viime vuoden saavutustensa perusteella. Hänellä ei ollut myöskään yhtään tappiota alkulohkosta, vaikka avauspäivän peli George Coetzeen kanssa päättyikin tasan.

Mikko sen sijaan hävisi avausottelunsa Joost Luitenille. Sen jälkeen lahtelainen voitti reikäpelimestaruutta puolustaneen turnauksen kakkossijoitetun Graeme McDowellin ja Alexander Levyn. Puolivälierässään Ilonen pudotti turnauksen kolmossijoitetun Ranskan Victor Dubuissonin ja välierässään Joost Luitenin.

Volvo World Match Play Championshipin voitolla Ilonen antoi Ryder Cup -valitsijoille ison huomautuksen siitä, että hän on reikäpelissä yksi maailman huipuista.

Ilonen olisi todellakin ollut oiva valinta Gleneaglesissa viime kuussa pelattuun Ryder Cupiin, sillä hän voitti London Golf Clubilla kolme Euroopan joukkueessa pelannutta tähteä, eli Stensonin, Dubuissonin ja McDowellin.

Mikko Iloselle alkaa vähitellen tulla aikamoinen "Ruotsin-tappajan" maine, jota Stensonin kukistaminen entisestään vahvistaa.

Voittaessaan Scandinavian Mastersin 2007 Mikko jätti taakseen kakkossijaa jakamaan Ruotsin Peter Hedblomin neljän muun pelaajan kanssa. Kun Mikko voitti Nordea Mastersin 2013, hän jätti kakkoseksi Ruotsin Jonas Blixtin. Ja voittaessaan aiemmin tänä vuonna Irish Openin Mikko jätti varjoonsa muun muassa kolmatta sijaa jakaneen Ruotsin Kristoffer Brobergin.

Stenson on tämän hetken viidenneksi paras pelaaja maailmassa. Hänen kohdallaan voittopaineet olivat varmasti vielä suuremmat kuin Ilosella, sillä ruotsalaisella ei ole vielä yhtään henkilökohtaista voittoa tältä vuodelta.

Stenson siirtyi finaalissa  johtoon neljännen väylän birdiellä. Ilonen kuittasi tasoituksen heti seuraavalla väylällä ja kahdeksannella väylällä lahtelainen siirtyi ensimmäisen kerran johtoon. Sen jälkeen ruotsalainen oli loppuun asti takaa-ajajana, ja Ilonen takaa-ajettuna. Puolivälissä Ilonen johti yhdellä, ja sen jälkeen alkoi takalenkillä totinen voittokamppailu. 

Kirjaan tähän finaalin ratkaisuvaiheet, koska tässä on kyseessä suomalaisen golfhistorian toistaiseksi merkittävin voitto:

Väylä 10, tiiauspaikalla Ilonen 1up:

Stensonin lähes täydellinen yli 300 metriä pitkä avaus muutaman metrin ohi lipusta. Stensonille näytti tulevan varma tasoitus, mutta... Tässä oli yksi ottelun kulminaatiopisteistä, sillä Ilonen venyi Stensonin tavoin birdie-tulokseen.

Väylä 11, tiiauspaikalla Ilonen 1up:

Ilonen käytti momentumin ja Stensonin edellisväylällä syntyneen hämmennyksen ja kasvatti birdiellään johtonsa kahteen reikään.

Väylä 12, Ilonen 2up:

Par3, Ilonen avasi bunkkeriin. Stenson tiesi, että nyt on loistava mahdollisuus kaventaa kokonaistilanne. Mutta seurauksena oli epäonnistunut avaus vasemmalle raffiin. Stensonin kakkonen tuli Mikon pallon viereen griinibunkkeriin. Mikko nosti toisen lyöntinsä lipun juureen, samoin Stenson kolmantensa. Mikko upotti omansa ja siirtyi jo 3up-johtoon.

Väylä 13, Ilonen 3up:

Par5, Mikon avaus raffiin, Stensonin vastaus bunkkeriin. Ratkaisu siirtyi viheriölle, missä Stensonilla oli sama puttilinja kuin Ilosella. Ilosen viiden metrin putti meni lipun viereen, mutta Stenson upotti 4-metrisen birdieputtinsa ja näin ruotsalaisen takaa-ajo tuotti tulosta.

Väylä 14, Ilonen 2up:

Par3, veden yli. Stenson avasi liian kauas, viheriön takana olevaan semiraffiin. Varmasti esiintyneen Ilosen vastaus putosi viheriölle vain kolmen metrin päähän reiästä. Stensonin chippi meni vain aavistuksen ohi reiästä, mutta Ilosen birdieputti upposi kuppiin ilman lisäkysymyksiä.

Väylä 15, Ilonen 3up:

Ilosen avaus meni väyläbunkkeriin, jonka jälkeen Stenson sai etulyöntiaseman. Ilonen nosti pallon taitavasti väylälle, ja tykitti kolmannen lyöntinsä viheriölle, mutta Stenson upotti birdien ja kavensi Ilosen johdon kahteen.

Väylä 16, Ilonen 2up:

Par3, Stenson avasi viheriölle, mutta Ilonen tuli samoille mitoille, vain vähän kauemmas lipusta kuin ruotsalainen. Ilosen lähes kymmenen metrin putti meni vain aavistuksen ohi, Stensonin yritys oli vaisumpi. Reikä tasattiin ja tilanne ennen kahta viimeistä reikää oli kaksi reikää Ilosen hyväksi.

Väylä 17, Ilonen 2up:

Par4, 368 jaardia, siis vajaat 350 metriä. Stenson avasi (lähes 300 metriä) semiraffin puolelle, Ilonen vastasi 270 metrin avauksella väylälle. Iloselle jäi 64 metriä matkaa, Stensonille 55 metriä. Ilosen kakkoslyönti meni vähän viheriön yli, mutta spinni toi pallon rinteestä takaisin pariin metriin lipusta. Stensonin kakkoslyönti jäi lyhyeksi ja ruotsalaisen tehtäväksi jäi kätellä finaalin voittajaa.

Ilosen voittotulos kirjattiin 3&1, eli hänellä oli tavoittamaton kolmen reiän johto kun pelaamatta oli enää yksi reikä.