Näytetään tekstit, joissa on tunniste golf. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste golf. Näytä kaikki tekstit

20.7.2023

Golfia Mikko Ilosen voittomaisemissa

Kun 151. The Open Championship alkoi tänään Royal Liverpoolin kentällä Hoylakessa, muutamat suomalaiset saattoivat palata nostalgisiin tunnelmiin. Mikko Ilonen voitti nimittäin Hoylakessa British Amateurin vuonna 2000 ja singahti tuntemattomuudesta golfmaailman tähtikartalle. Samana vuonna hän pääsi amatöörinä ensimmäisen kerran mukaan ammattilaisten The Open -turnaukseen, mutta ei päässyt cutista läpi.

Mackenzie & Ebertin toimisto on uusinut Royal Liverpoolin 17. reiän.


Seuraavana vuonna hän pelasi Royal Lytham & St. Annesin kentällä ensimmäisen kerran ammattilaisena The Openissa ja oli kuin kotonaan sijoittuen yhdeksänneksi. Se olikin vuosien ajan hänen paras major-sijoituksensa.

 

Royal Liverpoolin kenttä ei ole enää sama kenttä, jolla Ilonen saavutti huikean amatöörivoittonsa. Viimeksi Martin Ebertin toimisto on laittanut kentän toiseksi viimeisen eli 17. reiän uusiksi. Se on lyhyt par-3, nimeltään ”Little Eye”, mittaa 136 jaardia. Se pelataan nykyään kohti merta, kun aiemmin se suuntautui sisämaahan.

Uudistus on erittäin suuri, mutta Royal Liverpoolin golfkenttä, jossa pelattiin jo vuonna 1869, on tottunut siihen, että aika ajoin kenttää on uusittava. Martin Ebert kertoo 17. reiän uusimisesta oheisella Golf Digestin YouTube-nauhoitteella: Ebert kertoo 17. reiän uusimisesta

Jos haluat sukeltaa syvemmälle The Openin historiaan ja tunnelmiin, kannattaa katsoa myös tämä Cookie Jar Golfin YouTube-kenttäesittely: Cookie Jar Golf

Mackenzie & Ebertin toimisto on tullut suomalaisille golfin harrastajille tutuksi muun muassa Vierumäen Classicin ja Pickalassa tehtyjen uudistusten ansiosta. Tuntuu uskomattomalta, että sama toimisto työskentelee myös noilla maailman kuuluisimmilla kentillä.

 

Kun Royal Liverpool isännöi edellisen kerran The Openia vuonna 2014, voittajaksi pelasi Rory McIlroy. Sinä vuonna Rory voitti kaksi major-turnausta, sillä hän voitti myös PGA Championshipin Valhallassa, missä Mikko Ilonen pelasi koko uransa parhaan major-turnauksen sijoittuessaan seitsemänneksi.

Siitä edellinen The Open Hoylaken maisemissa pelattiin vuonna 2006. Silloin voittoon pelasi Tiger Woods. Mikko Ilonen sijoittui sillä kertaa 16:nneksi.

Tiger Woods oli mukana tämän vuoden ensimmäisessä major-turnauksessa ja pääsi Mastersissa kahden kierroksen jälkeen cutista läpi, mutta joutui jalkavaivan vuoksi keskeyttämään. Sen jälkeen tehdyn nilkkaleikkauksen jäljiltä häntä ei ole nähty kauden muissa majoreissa.

Tänä vuonna The Openissa on mukana kaksi suomalaista, Sami Välimäki ja Kalle Samooja. Se on kova paikka suomalaiskaksikolle. – Lisäys: Sami Välimäki pääsi ensimmäisen kerran major-turnauksen cutista läpi!

28.9.2018

Golfvuoden 2018 yhteenvetoa

Maailman golfhuiput ratkovat parhaillaan paremmuutta Ryder Cupissa, joka pelataan ensimmäisen kerran Ranskassa. Suomalaispelaajia ei vieläkään saatu mukaan joukkueeseen, vaikka Mikko Korhonen voitti ensimmäisen Euroopan kiertueen kilpailunsa, ja pääsi ensimmäisen kerran mukaan Major-turnaukseen, PGA Championshipiin.
Mikko Ilonen on pelannut kahdesti tuossa PGA Championshipissä. Hänkin karsiutui Korhosen tavoin ensimmäisellä yrittämällään, mutta toisella kerralla vuonna 2014 Ilonen sijoittui seitsemänneksi. Siinä on hyvä ajatusmalli Mikko Korhoselle, joka oli vuosien ajan tasainen puurtaja, jonka tasaisuus kostautui alkuvuosina Euroopan kiertueella. Tasaisuudesta ei ollut hyötyä, jos karsiutui viikonlopun rahakierroksilta. Nyt hän on nostanut tekemisensä tasoa kauttaaltaan ja onnistunut nostamaan sen tasaisuutensa todelliseksi vahvuudekseen.
Mikko Korhonen on ottanut Iloselta Suomen ykköspelaajan aseman. Suuri kysymys golfpiireissä kuuluu, mihin suuntaan Mikko Ilosen peli nyt kääntyy. Saako hän takaisin sen varmuuden, jolla hän vuonna 2014 haastoi maanosan parhaita pelaajia Henrik Stensonista alkaen, vai mitä tässä tapahtuu?
Siinä mielessä, että Ilosta neljä vuotta vanhempi Tiger Woods onnistui viiden vuoden tauon jälkeen voittamaan PGA-kiertueen kilpailun ja nousemaan takaisin huipulle, ei iän pitäisi vielä rajoittaa ensi vuonna 40 vuotta täyttävän Ilosenkaan peliä. Aika tietysti näyttää, mitä tapahtuu.

Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat.
Ennakoin vuonna 2015 ilmestyneen
kirjan alkusanoissa, että Tigerilla
on mahdollisuus palata huipulle.

Tätä kirjoittaessa piti ottaa hyllystä kolme vuotta sitten ilmestynyt ensimmäinen golfkirjani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat. Kirjoitin kirjan alkusanoissa, että Tigerilla on edelleen mahdollisuudet palata maailman ykköseksi. Nyt hän on noussut 13:nneksi. Matkaa sinne kärkeen vielä on, mutta nyt eipä se enää ketään yllättäisi, jos Tiger hilaisi itsensä aivan sinne kärkeen. Kirja ilmestyi siihen asti kaikkien aikojen parhaan suomalaiskauden eli 2014 jälkeen. Mikko Ilonen oli voittanut tuona vuonna kaksi Euroopan kiertueen kilpailua ja noussut niiden ansiosta maailmantilastossa 37:nneksi. Siinä on tekemistä muille suomalaisille vielä joksikin aikaa. Mutta ei se tekemätön paikka ole.
Suomalaisen golfin tämän kauden suurin sensaatio on Korhosen hyvistä esityksistä huolimatta Kim Koivun menestys. Rookie-vuosi Challenge Tourilla jäi lyhyeksi, kun Koivu nousi kolmen voiton jälkeen suoraan Euroopan pääkiertueelle. Näistä kolmesta voitosta ”makein” oli tietenkin Vierumäen voitto kotiyleisön edessä. Voitto ratkesi kaiken lisäksi vasta uusinnassa, joten se tarjosi paikalla olleille golfin ystäville ikimuistoisen elämyksen.
Kirjoitin yhdessä Riina Haran kanssa Vierumäen golfin 30-vuotishistoriikin, jonka nimeksi tuli Golfia kaikille. Kirjan virallinen julkistus tapahtui vasta viikko sitten Vierumäen Golfseuran 30-vuotisjuhlien yhteydessä. Mutta kirja valmistui jo Vierumäen Challenge Tourin kilpailun aikaan ja sain olla ylpeänä todistamassa, kun historiaprojektin aikanaan käynnistänyt Jyrki Aaltonen luovutti kirjan lämpiäiskappaleen Vierumäen CT-kisan juuri voittaneelle Kim Koivulle.
Vierumäellä oli onnistuneet 30-vuotisjuhlat. Juhlapäivänä pelattiin Martin Ebertin ohjeilla uudistettu Classic-kenttä, ja illalla juhlittiin Country Clubilla. Kenttien nimet ovat mitä ovat, mutta Vierumäen kannattaisi markkinoida Classicia nimellä ”New Classic”. Jos olet joskus pelannut vanhan Classicin, sinun voi olla vaikea ymmärtää, kuinka siitä on saatu muokattua nykyisenlainen helmi. Se haastaa jopa Cooke-kentän.

Vierumäki on noussut määrätietoisella työllä suomalaisen golfin veturiksi. Kansainvälinen juniorikilpailu pelattiin Vierumäellä ensimmäisen kerran vuonna 2012. Se on viitoittanut Vierumäen aseman huippupelaajien ponnahduslautana. Tuon junnukisan voittajista ovat ponnistaneet kansainväliseen menestykseen Ruotsin Julia Engström ja oma Oliver Lindellimme, joka on väläytellyt jo Euroopan kiertueellakin.
Elämme toiveissa, että Vierumäki saa paketin kasaan ja pystyy jatkamaan Challenge Tourin osakilpailun järjestäjänä myös ensi vuonna ja pystyy rakentamaan tietään kohti tavoitteena olevaa Euroopan pääkiertueen tasoa. Vierumäki tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön suurten golftapahtumien järjestämiseen, kun majoitustilat löytyvät aivan kenttien vierestä. Ja tällä hetkellä Vierumäen molemmat kentät kuuluvat Suomen kiinnostavimpiin.

25.8.2017

Hyvä seurahenki Pickalan vahvuutena

Hyvän seurahengen merkitys on tullut vahvasti esiin, kun olen perehtynyt Pickala Golfin toimintaan. Ystäväni Timo Eskeli on Pickala Golf ry:n puheenjohtaja, ja yhteishengen merkitys on toistunut muun muassa hänen puheissaan. Ja se toistuu lähes kaikkien pickalalaisten puheissa.
Yhdessä tekeminen on arvokas asia. Pickalan kokee yhteiseksi asiaksi 1900 Pickalan jäsentä. Se on suuri tekijä Siuntiossa alkaen vaikka niinkin maanläheisestä asiasta kuin veroeuroista. Ja Siuntion tulevaisuutta ajatellen Pickalan kehitysvisiot ovat erityisen kiinnostavia.
Pickala on Suomen suurin golfkeskus: Kolme täysimittaista kenttää ja lisäksi kuuden reiän Garden-kenttä, eli yhteensä 60 reikää.
Pickalan asukkaiden Ryder Cup pelattiin Garden-kentällä.

Kun Asuntosäätiö osti vuonna 1960 Störsvikin kartanon maat ja sen ympäriltä alueita, säätiölle tuli kerralla yli 600 hehtaaria maata.
Asuntosäätiön työnäyte oli kansainvälistäkin tunnustusta saaneen Tapiolan puistokaupungin rakentaminen. Muistan vieläkin, kun teimme 1970-luvulla Kouvolasta luokkaretken Helsinkiin. Tuolloin kävimme katsomassa myös Tapiolaa. Se oli sen ajan nähtävyys.
Pickalaa on rakennettu samoilla periaatteilla kuin Tapiolaa. Ihmisten hyvinvointi on ollut suunnittelun ja kaavoituksen lähtökohtana. Missään muualla Suomessa ei ole onnistuttu rakentamaan yhtä aikaa golfkenttää ja pysyvää asutusta yhtä suunnitelmallisesti kuin Pickalassa. Pickalan erityisluonteeseen kuuluu, että osa kenttien läheisyydessä sijaitsevista asunnoista on tarkoitettu vain kesäasunnoiksi.
Tuoreimman esimerkin Pickalan alueen rakentamisesta tarjoavat Minivillat, jotka nousivat viime vuonna entiselle jättömaalle. Tai siis minä en ainakaan osannut vielä pari vuotta sitten katsoa, että siinähän on loistava paikka golfareiden mökeille. Kysykää niistä minivilloista tarkemmin Anna Kyyhkyseltä tai Kati Lehesmaalta.
Tänä vuonna on kulunut 30 vuotta siitä, kun Pickala Golf ry perustettiin. Yhdistyksen toiminta on ollut kunnianhimoista, reipasta, ja iloista. Golfliitto on jo ties kuinka monta kertaa palkinnut Pickalan muun muassa vuoden kilpaseurana, ja naisystävällisenä seurana.
Markus Suojoki (vas.), Timo Eskeli ja Sanna Haavisto ovat
pickalalaisille tuttuja avainhenkilöitä.
Hyvän seurahengen lisäksi Pickalan toiminnassa korostuu laadukkuus. Golfakatemia oli laadukas jo Mika Piltzin valmennuskauden aikana, mutta nyt Pasi Purhosen ja Jan Forsellin tavoitteena on kehittää akatemiaa vieläkin paremmaksi.
Vaikka ylivoimaisesti suurin osa Pickalan noin 1900 jäsenestä on tavallisia klubipelaajia, on seuran riveissä myös joitakin ammattilaisia. Linda Henriksson ja Marika Voss pelaavat naisten haastajakiertueella ja pyrkivät saamaan paikan Euroopan kiertueella. Se on tavoite, vaikka naisten Euroopan kiertue LET onkin tällä hetkellä kriisissä.
Koska pelejä on vähän, suomalaiset naisammattilaiset keräsivät tarmonsa ja päättivät järjestää kotimaassa naisten oman tapahtuman. Pink Pro Am Challenge pelataan Pickalassa lauantaina 2. syyskuuta. Tapahtuman pääyhteistyökumppaniksi on tänä vuonna lupautunut Suomen Golfliitto, joka on oivaltanut Pickalan tapahtuman arvon lajin ja erityisesti naisten golfin kokonaismarkkinoinnin kannalta. Sattumalta tuona samana päivänä klubilla juhlitaan myös Pickalan 30-vuotista taivalta.
Pink Pro Am Challenge 2017 -tapahtuma käynnistyy lauantaina 2. päivä syyskuuta klo 12.

Kentänhoito Pickalassa

Golfissa ”kaikki” perustuu kenttien kuntoon. Pickalassa on kenttämestarina Markus Suojoki. Lisäksi Pickalan kentän kehittämisryhmällä on oma kenttämestarinsa, Pekka Karttunen. Heidän johdollaan tehdään erinomaista työtä.
Seaside-kentän viheriöiden uudistaminen on kansainvälisestikin tunnetun kenttäsuunnittelijan Martin Ebertin käsialaa. Hänen toimistonsa on painanut sormenjälkensä useiden suomalaiskenttien lisäksi myös sellaisiin klassikkokenttiin kuin Royal Troon, Trump Turnberry ja Royal Portrush.
Turnberry on isännöinyt The Open Championshipiä vuosina 1977, 1986, 1994 ja 2009. Royal Portrush on ollut kerran The Openin isäntänä, vuonna 1951. Kun Portrushin kenttä vuonna 1888 avattiin, siellä oli kaksi kenttää, edistyksellisesti omat kentät miehille ja naisille!
Royal Troon kasvoi 18-reikäiseksi links-kentäksi vuonna 1884. Siellä järjestettiin ensimmäisen kerran The Open vuonna 1923, jolloin nuori englantilainen Arthur Havers löi viimeisen lyöntinsä suoraan bunkkerista reikään. Tuolla taitavalla lyönnillä hän onnistui saamaan ratkaisevan yhden lyönnin edun Walter Hageniin. The Open on järjestetty Royal Troonilla myös 1950, 1962, 1973, 1982, 1989, 1997 ja 2004.

Pickala menestyy kilpailuissa

Mutta Pickalastahan nyt piti puhua. Seuran hyvä menestys kotimaisissa arvokisoissa on jatkunut nyt 30-vuotisjuhlavuonna. Tänä vuonna nuorten joukkuemestaruuden voittaneessa joukkueessa pelasivat Henni Mustonen, Liv Lemström, Ida Horttanainen, Perre Papunen, Jaapo Jämsä, Jesse Waaralinna, Samu Rytsölä, Aleksi Heikkinen ja Sakari Kuosmanen. Joukkueen valmentajana Salo Golfin piilovaikealla kentällä oli Pasi Purhonen.

Senioriladyjen EM-joukkuekilpailut järjestettiin
Pickalassa vuonna 2002.
Nuorten menestys on hyvää jatkoa Pickalan vanhempien pelaajien aloittamalle menestyksekkäälle ketjulle. Kansainvälisesti menestyneistä Pickalan pelaajista täytyy ensimmäisenä mainita henkilökohtaiset EM-mitalistit Marco Willberg ja Anna-Maria Lehtonen. Iso suunnannäyttäjä oli parhaina vuosinaan myös Annukka Taukojärvi, jonka kansainvälinen ura päättyi Pickalassa järjestetyissä senioriladyjen EM-joukkuekisoissa vuonna 2002.
 Pickalan historiasta ja visioista voi lukea tarkemmin keväällä kirjoittamastani historiikista ”Suuria tekoja ja vahvoja visioita. Pickala Golf 30 vuotta.” Juuri painosta tulleen kirjan on taittanut Aleksi Mustonen, 30-vuotias pickalalainen, jolla on hämmästyttävä visuaalinen taito. Sanoisin, että Aleksi ei ole visualistina vain singelitasoa, vaan hän tekee visuaalisen suunnittelijan työtä 0-tasoituksella. Olen itsekin suorittanut graafisesta suunnittelusta approbaturin. Se antaa juuri sellaisen pohjan, että ymmärrän kumartaa, kun tapaan todellisen mestarin.


24.11.2016

Naisten golfissa on nähty sinivalkoinen invaasio vuonna 2016

Ursula Wikström on ensimmäisenä suomalaisena golfarina yltänyt urallaan naisten Euroopan kiertueen kokonaisansioissa yli 600 000 euron. Minea Blomqvist-Kakko, Ursulan taistelupari yli kymmenen vuoden ajalta, on kerännyt Euroopasta myös yli puoli miljoonaa palkintorahoina.
Ursula Wikström Kuva: Tristan Jones/LET
Näiden kahden leidin esimerkki on avannut tien seuraavalle sukupolvelle. Noora Tamminen, Oona Vartiainen, Linda Henriksson, Krista Bakker ja Elina Nummenpää ovat tulleet vahvasti kuvaan mukaan. Tällä kaudella Noora taitaa nousta jopa suomalaisten ykköspelaajaksi Ladies European Tourin rankingissa. Juuri tällä hetkellä hän on viisi lyöntiä Ursulan edellä, kun Qatarin kisaa on jäljellä vielä kaksi kierrosta.*  LET-rankingissa Noora on 34:s ja Ursula 35:s.
Tietenkin Dubain päätöskilpailu voi vielä kääntää tilanteen joulukuussa.
Naisten ammattilaisgolfissa ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista tilannetta, että näin moni suomalainen pystyy hyvänä päivänä tunkeutumaan missä tahansa LET-kisassa 30 parhaan joukkoon, eli kunnon palkintorahoille. Toistaiseksi vähintään yksi suomalaispelaaja on ollut jo kahdeksassa turnauksessa tällä kaudella 20 parhaan joukossa! 
Mistä tämä vahva myötätuuli johtuu? Golfliiton monivuotinen ruotsalainen päävalmentaja Staffan Johansson, jonka pesti päättyi tähän vuoteen, on varmaan yksi henkilö, jota voi kiittää. Johansson toi mukanaan kokemusta ja näkemystä ammattimaisesta toiminnasta. Hänen vaikutuksensa ulottui tähän seuraavaan sukupolveen, vaikka amatöörien EM- ja MM-kisojen mitaleita tuotiin kyllä Mikael Mustosen johtamilla kisareissuilla.
Minua hämmästyttää, että ne mitalit eivät riittäneet nostamaan Mustosta seuraavaksi päävalmentajaksi. Mutta kai liiton johdossa ajateltiin, että Mustonen toimi vain Staffan Johanssonin luoman kehyksen sisällä. Mikä ei kuitenkaan poista Mustosen ratkaisevaa panosta.
Mutta toki Suomesta löytyy kovemmatkin näytöt esittänyt valmentaja. 
Olympiagolfarit Ursula Wikström ja Noora Tamminen ovat Petteri Nykyn henkilökohtaisia valmennettavia. Kun vielä muistetaan, että viimeistä vuottaan Florida State Universityn listoilla pelaava ja opiskeleva Matilda Castrén on hioutunut Nykyn koulussa, on Petteri Nykky ollut ehdottomasti kahden viime vuoden aikana vahvimmat näytöt antanut suomalainen golfvalmentaja.
Matilda Castrénin erinomaisuus on varmaan jäänyt kotimaassa huomaamatta. Hän on rikkonut oman koulunsa ennätyksiä ja voittanut yliopistourallaan jo kuusi kilpailua! Ensi vuoden mielenkiintoisin asia golfrintamalla onkin seurata mitä tapahtuu, kun Matilda, kaikella todennäköisyydellä, jättää amatöörikentät.
Matilda Castrén ei ole ainoa suomalainen, joka on menestynyt yliopistogolfissa. Emily Penttilä päätti kaupalliset opintonsa Tulanen yliopistossa New Orleansissa viime keväänä ja siirtyi kesällä ammattilaiseksi. Neljä yliopistovuotta muokkasivat hänestä huippugolfarin, joka pääsi jo kaksi vuotta sitten karsinnoista kuin vahingossa naisten US Openiin. Marras-joulukuun vaihteessa hän pelaa LPGA:n viimeisessä karsintaturnauksessa. Hänellä on kakkosvaiheen karsintatulosten perusteella kaikki mahdollisuudet mennä päätyyn asti ja pukea LPGA-mekko ylleen ensimmäisenä suomalaisena sitten Minni Blomqvistin!

* Noora Tamminen oli myös lopputuloksissa viisi lyöntiä Ursula Wikströmin edellä. Suomalaisten sijotukset Qatarissa
15) Noora Tamminen, 
34) Ursula Wikström ja Oona Vartiainen, 
62) Linda Henriksson. 

3.4.2016

Masters-turnaus avaa golfkauden 2016

Golfin ystäville tammi-, helmi-, ja maaliskuu ovat merkillistä harmaata aluetta. Ei olla enää vanhan vuoden puolella, mutta uusi golfkausikaan ei ole vielä oikeastaan alkanut. Sillä huhtikuun alussa pelattava Masters-turnaus on klassinen merkki golfin kilpailukauden alkamisesta. Torstaihin asti pitää vielä odottaa.

On olemassa suuria golfkirjoja, ja sitten vähän suurempia.
Masters-turnauksessa on vain kahdesti nähty suomalaisväriä. Mikko Ilonen oli mukana vuonna 2001 ja uudelleen viime vuonna. Tänä vuonna mennään ilman suomalaisia. Mutta jännitettävää kyllä riittää.

Suurin mielenkiinto kohdistuu Rory McIlroyn peliin. Häneltä puuttuu vain Mastersin voitto, että hänet voitaisiin varauksetta lisätä golfin suurien legendojen joukkoon. Siis niiden pelaajien kastiin, jotka ovat urallaan voittaneet Grand Slamin eli kaikki neljä major-turnausta.


Bobby Jonesin unelmakenttä


Golfissa vain yksi pelaaja on onnistunut voittamaan neljä arvoturnausta saman vuoden aikana. Bobby Jonesilla oli ”täydellinen” vuosi 1930, jolloin hän voitti kaksi arvostetuinta ammattilaisten ja kaksi arvostetuinta amatöörien kisaa. Sen jälkeen hän lopetti kuin seinään, lyöttäytyi yhteen tehokkaan organisaattorin Clifford Robertsin kanssa ja pyysi unelmakenttänsä suunnittelijaksi skotti Alister MacKenzien.

Näin syntyi Augusta National, jolla voitiin pelata ensimmäinen Masters-turnaus vuonna 1934. Se nousi nopeasti yhdeksi arvostetuimmista golfturnauksista, ja nykyisin sillä on oma kiistaton asemansa yhtenä ammattilaisgolfin arvoturnauksista yhdessä US Openin, The Openin ja PGA Championshipin kanssa.


Ketkä ovat golfin suurnimiä?


Golfissa pelaajan suuruus mitataan major-voittojen lukumäärällä. Jack Nicklaus, 18 majoria, ja Tiger Woods, 14 majoria. Nämä luvut kaikki golfarit osaavat ulkoa. Tiger Woods ei pelaa tämän vuoden turnauksessa, mutta hän elättelee vielä toiveita paluusta huipulle.

Suurinta arvostusta nauttivat ne pelaajat, jotka ovat pystyneet voittamaan kaikki neljä major-turnausta uransa aikana.

Ensimmäisenä Grand Slamin sai täyteen Gene Sarazen (1935), sen jälkeen Ben Hogan (1953), Gary Player (1965) ja Jack Nicklaus (1966) liittyivät tähän eliittikerhoon. Tiger Woods (2000) on viimeinen lisäys tälle listalle.


Eurooppalaisille vaikea turnaus


Eurooppalaisille Masters on aina ollut vaikeimmin voitettava major-turnaus. Viimeksi Mastersissa puettiin eurooppalaispelaajalle voittajan vihreä takki… hetkinen, hetkinen… 2000-luvulla kukaan eurooppalainen ei ole voittanut Mastersia! Viimeksi Eurooppa pääsi röyhistelemään, kun José-Maria Olázabal voitti vuonna 1999.

Viime vuodesta muistetaan Jordan Spiethin uskomaton varmuus. Nuori amerikkalainen jätti Phil Mickelsonin ja Justin Rosen neljän lyönnin päähän ja sivusi samalla Tiger Woodsin nimissä ollutta Mastersin alhaisinta voittotulosta, -18.

Tänä vuonna voittajan takkia hamuavat etenkin australialaiset. Jason Day on maailmanlistan ykkönen, ja Adam Scott johtaa PGA Tourin rankingia.

Lassi Tilanderin humoristinen lahja


Suomalaisen golfkirjallisuuden Grand Old Man Lassi Tilander antoi minulle humoristisen lahjan tehtyäni viime vuonna kirjan golfin suurista turnauksista. Kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat" on 222 sivua, ja ainakin omasta mielestäni siinä on todella paljon tietoa ja tarinoita.

En päässyt kuitenkaan paljoa leijumaan, tai ainakin tulin nopeasti alas, sillä Lassin lahjoittamassa kirjassa, ”The Complete Encyclopedia of Golf” on 648 sivua, siis 648 suurta sivua. Urheilutoimittaja Derek Lawrensonin mammuttikirja ilmestyi vuonna 1999. Jos kirjaa lukee sivun päivässä, sen saa kahdessa vuodessa luettua!

Kaikki on niin suhteellista, etenkin golfissa.

31.1.2016

Golfin olympialiekki palaa jo komeasti

Suomen parhaiden golfammattilaisten kausi on käynnistynyt komeasti kahdessa Euroopan kiertueen kisassa. Mikko Ilonen on saanut pelin takaisin oikeille raiteille vaisun viime kauden jälkeen. Ilonen oli Abu Dhabissa jaetulla 22. ja Qatarissa vielä paremmin, jaetulla 13. sijalla.

Roope Kakko on avannut samoissa kisoissa jaetuilla sijoilla 70 ja 29, ja Mikko Korhonen on vastaavasti kerännyt sijoitukset 69 ja 59. 

On mielenkiintoista seurata, jatkaako kolmikko myös seuraavassa Dubain kisassa samalla tasolla. Korhosen lopetus Qatarissa (kaksi eagle-tulosta kolmella viimeisellä väylällä) kertoo jotakin piilossa olevasta potentiaalista.

Kolmen muskettisoturin kehitys viime vuodesta on ollut silmiinpistävää. Viime vuonna tähän aikaan Roope Kakko pelasi haastajakiertueen kisoja ja Ilonen oli 50:s Abu Dhabissa, mutta karsiutui Qatarissa. Korhonen oli viime vuonna mukana Qatarissa jääden cutin läpäisseistä viimeiseksi eli sijalle 74. Abu Dhabin kisaan hän ei viime vuonna osallistunut.

Jokainen kärkitrion pelaaja on siis selvästi nostanut pelinsä tasoa. Kahden turnauksen perusteella on vielä aikaista arvioida, onko nyt alkamassa kaikkien aikojen suomalainen golfvuosi. Kauempaa katsoen näyttäisi,  että nyt kisataan siitä, ketkä kaksi pääsevät pelaamaan Rio de Janeiron olympiaturnaukseen.

Kärjen takanakin tapahtuu kaiken aikaa positiivista liikettä. Janne Kasken peli kulkee Aasiassa. Hän pelaa tänä vuonna Aasian- ja Kiinan-kiertueilla. Ja Lauri Ruuska avasi vuoden 2016 Gecko Tourilla Espanjassa mukavalla Top-3-sijoituksella.

Toni Hakula pelasi viime kaudella Kanadan-kiertueella. Hän läpäisi kymmenessä turnauksessa vain kolme kertaa cutin. Tulokset eivät tietenkään vastanneet odotuksia. Nyt hän on raivannut itselleen paikan Latinalaisen Amerikan PGA-kiertueelle. Se voi olla hyvä ponnahduslauta ylöspäin.




5.1.2016

Golfvuosi 2016

Golfvuosi 2016 on poikkeuksellisen mielenkiintoinen olympiakisojen vuoksi. Parhailla suomalaisgolfareilla on mahdollisuus osallistua, ja menestyä, Rio de Janeiron olympiakisoissa elokuussa. Mutta tähän vuoteen mahtuu muutenkin todella monta jännittävää kilpailua.

Roope Kakko, EGS:n range.
Roope Kakko oli viime kaudella yksi 37 voittajasta miesten Euroopan kiertueella. Naisten rintamalla kansainvälisesti kovin suoritus oli Ursula Wikströmin viides sija Kiinassa pelatussa World Ladies Championship –turnauksessa. Hyvä henkilökohtainen suoritus nosti myös Suomen joukkueen viidenneksi. Ursulan joukkuekaverina pelasi Noora Tamminen.

Miesten Euroopan kiertueen ensimmäiset osakilpailut pelattiin kaukomailla jo viime vuoden puolella. Mikko Ilonen, erittäin hyvän ja tasaisen kauden viime vuonna pelannut Mikko Korhonen ja Roope Kakko eivät kuitenkaan ole vielä aloittaneet kilpailemista.

Roope Kakko hakee pelituntumaa Floridasta ja avaa kautensa luultavasti 21.1. alkavassa Abu Dhabin turnauksessa, tai sen jälkeen pelattavissa Dohan tai Dubain turnauksissa. Tällä hetkellä Roope on Mikko Ilosen kanssa todennäköisimmin mukana Rion olympiakisoissa. Varamiehen paikalta Rion kisoja miettii tällä hetkellä Mikko Korhonen.
Roope Kakko – jatkuuko nousu kohti
Euroopan kärkeä myös vuonna 2016?

Miesten haastajakiertueella pelaa säännöllisesti kolme suomalaista, Teemu Pulkkanen, Jaakko Mäkitalo ja Teemu Bakker. Sieltäkin on, teoriassa, hyvällä voittoputkella, vielä mahdollista nousta olympiakisoihin asti.

Naisten olympiaedustajat olisivat tällä hetkellä Ursula Wikström ja Noora Tamminen. Mutta Krista Bakker ja Minea Blomqvist-Kakko ovat valmiina kiilaamaan heidän ohitseen rankingissa, jos kärkiparin ote yhtään lipsuu.

Naisten kotimaisena pääkilpailuna on viime vuosina ollut Hill Side Golf & Country Clubilla pelattu naisten haastajakiertueen (LETAS) kilpailu. Kilpailun järjestäminen varmistui maaliskuun alussa.* Sama paikka kuin aikaisemmin, mutta nyt nimenä on Evli Ladies Finnish Open. Ajankohta on kilpapelaajille ihanteellinen. Hienoa on myös se, että Hanna-Leena ja Jari Ronkainen ovat edelleen kuvioissa mukana, vaikka he eivät enää kannakaan taloudellista vastuuta. Hanna-Leena on tehnyt viime vuosina todella arvokasta työtä naisten golfin arvostuksen nostamiseksi. Jossain vaiheessa Golfliitto varmastikin noteeraa tämän taustatyön merkityksen. Uskataisin uskoa näin.

Miesten haastajakiertueen kotimaan kilpailu on järjestetään* Vierumäellä olympiakisojen aikana. Parhaat suomalaiset siis puuttuvat silloin rivistä, mutta ei Mikko Ilonen ole viime vuosina kotimaan haastajakisoja muutenkaan pelannut. Arvokasta on, että haastajakiertue pysyy Suomessa. Siinä on tuulahdus suuren maailman tunnelmaa. Ehkä joku suomalaispelaaja, ammattilainen tai amatööri, käyttää tänä vuonna kotikenttäedun hyväkseen samalla tavalla kuin Roope Kakko vuonna 2004! 

* Päivitin tiedot naisten ja miesten haastajakiertueen kilpailuista 10. maaliskuuta. Hienoa, että molempien kilpailujen järjestämistä päätettiin jatkaa kotimaassa.

Golfvuoden 2016 tärkeitä päivämääriä


Tammikuu

15.–17.1. Eurasia Cup, Malesia, miesten joukkuekilpailu, jossa Euroopan 12 miehen joukkue kohtaa Aasian joukkueen Ryder Cupin hengessä. Kapteenina on Euroopan Ryder Cupin kapteeni Darren Clarke. Kristoffer Broberg ja Sören Kjeldsen edustavat pohjoismaisia värejä Euroopan joukkueessa.

Helmikuu

12.–14.2. ISPS Handa New Zealand Women´s Open, naisten Euroopan kiertueen ensimmäinen kilpailu.

Maaliskuu

10.3.–13.3. World Ladies Championship, Mission Hills, Kiina. Turnauksessa pelataan henkilökohtainen kilpailu ja joukkuekilpailu 2 pelaajan joukkuein. Suomella on puolustettavana Ursula Wikströmin ja Noora Tammisen saavuttama 5. sija.

Huhtikuu

31.3.–3.4. ANA Inspiration, Mission Hills, USA, naisten ensimmäinen major-turnaus.
7.–10.4. Masters, Augusta, Georgia, USA, miesten ensimmäinen major-turnaus.

Kesäkuu

2.–5.6. Nordea Masters, Bro Hof Slott GC, Ruotsi, miesten Euroopan kiertueen turnaus.
9.–12.6. KPMG Women´s PGA Championship, Sahalee CC, USA, naisten toinen major-turnaus.
16.–19.6. US Open, Oakmont CC, Pennsylvania, USA, miesten toinen major-turnaus.
17.–19.6. Pilsen Golf Masters, Tshekki, viimeinen naisten Euroopan kiertueen turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

Heinäkuu

5.–9.7. Amatöörien EM-joukkuekilpailut, naiset Islannissa, miehet Ranskassa
7.–10.7. US Women’s Open, CordeValle, USA, naisten kolmas major-turnaus, ja samalla viimeinen naisten turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.
7.–10.7. AAM Scottish Open, Castle Stuart Golf Links, Inverness, Skotlanti, viimeinen miesten Euroopan kiertueen kilpailu, joka vaikuttaa olympiarankingiin.
11.7. Lopullinen olympiaranking valmistuu.
14.–17.7. The Open Championship, Royal Troon GC, Skotlanti, miesten kolmas major-turnaus.
15.7. Olympiaturnauksen osanottajat julkistetaan.
20.–23.7. Naisten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus Hooks GK, Smoolanti, Ruotsi. Matilda Castrén saavutti viime vuonna EM-pronssia.
28.–31.7. Ricoh Women´s British Open, Woburn, Englanti, naisten neljäs major-turnaus.
28.–31.7. PGA Championship, Baltusrol GC, New Jersey, USA, miesten neljäs ja viimeinen major.

Elokuu

3.–6.8. Miesten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus, Estonian GC, Viro.
4.–7.8. Swedish Challenge hosted by Robert Karlsson, Katrineholms GK, Ruotsi, miesten haastajakiertueen turnaus.
11.–14.8. Miesten haastajakiertueen, Challenge Tourin, turnaus Vierumäen Cooke-kentällä. 
11.–14.8. Olympiaturnaus, miehet, Rio de Janeiro
18.–21.8. Olympiaturnaus, naiset, Rio de Janeiro
25.–28.8. Made in Denmark, Himmerland Golf&Spa Resort, Farsö, Tanska, miesten Euroopan kiertueen viimeinen näyttöjen antamismahdollisuus Ryder Cupiin.
26.–28.8. Evli Ladies Finnish Open, naisten haastajakiertueen (Letas) kilpailu Hill Side Golf & Country Club, Jokikunta, Vihti
29.8. Euroopan kapteeni Darren Clarke valitsee kolme villin kortin pelaajaa Ryder Cupiin.

Syyskuu

8.–11.9 Swedish Open, paikka avoin, naisten LET-kiertueen mahdollinen kilpailu
14.–17.9. Amatöörien, naisten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.
15.–18.9. The Evian Championship, Ranska, naisten viides ja viimeinen major-turnaus.
21.–24.9. Amatöörien, miesten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.
30.9.–2.10. Ryder Cup, Hazeltine National GC, Minnesota, USA




30.12.2015

Tiger Woods avasi viimeisetkin portit värillisille golfareille

Tiger Woodsin 40-vuotissyntymäpäivää vietetään kuin kenen hyvänsä vanhuksen merkkisyntymäpäivää katsellen taaksepäin 40-vuotista työuraa ja sen saavutuksia. Ero on siinä, että Eldrick Tont Woodsin ura alkoi jo syntymähetkellä.




Isä antoi Tigerille jo varhain golfmailan, ja siitä tulikin pojan paras kaveri, isän lisäksi. Tiger on voittanut 14 major-turnausta ja yhteensä 79 PGA-kiertueen ammattilaiskisaa. Hänen edellään on molemmissa tilastoissa vain yksi pelaaja, 18 majoria voittanut Jack Nicklaus, ja 82 PGA-voiton Sam Snead.

Tigerin ura jatkui aika lailla nousujohteisesti isän kuolemaan 2006 asti. Sen jälkeen aallokko on keinuttanut Tigeria niin paljon, että hänen tulevaisuudestaan golfin parissa ei tiedetä tällä hetkellä juuri mitään varmaa. Nimi tulee kyllä näkymään golfkentillä tulevina vuosinakin, mutta missä roolissa? Se ainakin tiedetään, että hän osallistuu syksyllä 2016 Ryder Cupiin Yhdysvaltain kapteenin David Love III:n varakapteenina.

Mutta Tiger Woodsin merkitys on paljon suurempi kuin 14 majorin voittaminen. Hän raivasi loputkin esteet värillisten golfareiden menestyksen tieltä. Ennen Tigerin ensimmäistä Masters-voittoa vuonna 1997 värilliset pelaajat olivat harvinaisuuksia suurten turnausten kärkisijoilla.

Tigerin menestys teki myös mustasta ihonväristä normaalin. Sittemmin rajoja on rikottu lisää, ja jopa Augusta Nationalin jäseneksi on kutsuttu tummaihoinen, ja vieläpä nainen, Condoleezza Rice.

Parhaimmillaan Tigerin ylivoima toi mieleen Jesse Owensin, joka voitti Berliinin olympiakisoissa 1936 neljä kultamitalia todistaen samalla, että natsien palvoma arjalainen rotu ei suinkaan ollut ylivertainen muihin rotuihin nähden.

Kovinkaan moni ei varmaan tiedä, että Yhdysvalloissa valmisteltiin tosi mielellä Berliinin olympiakisojen boikotoimista, koska natsit syrjivät juutalaisia, katolisia ja ilmeisesti protestanttejakin. Yhdysvaltojen kritiikki saatiin vaikenemaan vasta kun KOK:n kriittinen amerikkalaisjäsen Ernest Lee Jahncke potkittiin pois olympiakomiteasta ja tilalle otettiin Berliinin kisoille myönteinen Avery Brundage.

Ennen olympiakisoja Jesse Owens ei suinkaan ollut Yhdysvaltojen ykköstykki, vaan maailman nopeimpana miehenä pidettiin toista tummaihoista pikajuoksijaa, Ben Johnsonia. Hän vaati, että Yhdysvaltojen on osallistuttava olympiakisoihin. Hänen mielestään etelävaltioiden mustien asema tulee korjata ensin, ennen kuin aletaan neuvoa muita maita rotukysymyksissä.

Johnsonille kävi kuitenkin ikävästi, sillä hän reväytti reitensä, eikä päässyt olympiakisoihin mukaan. Jesse Owens sen sijaan loisti kisoissa, ja hänestä kisojen valokuvatuin urheilija, Hitlerin harmiksi.

Owens oli voittojensa ansiosta yksi tienraivaaja rotukysymyksessä. Toinen oli 1960-luvun supertähti Muhammad Ali. Mutta golf säilyi valkoisten viimeisenä linnakkeena Tiger Woodsin päiviin asti. Siis meidän päiviimme asti.


Tiger Woodsin suurin merkitys on siinä, että hän opetti jokaisella major-voitollaan golfareitakin näkemään ihmisen, hyveineen ja paheineen, ihonvärin takaa.