Masters-turnaus avaa golfkauden 2016

Golfin ystäville tammi-, helmi-, ja maaliskuu ovat merkillistä harmaata aluetta. Ei olla enää vanhan vuoden puolella, mutta uusi golfkausikaan ei ole vielä oikeastaan alkanut. Sillä huhtikuun alussa pelattava Masters-turnaus on klassinen merkki golfin kilpailukauden alkamisesta. Torstaihin asti pitää vielä odottaa.

On olemassa suuria golfkirjoja, ja sitten vähän suurempia.

Masters-turnauksessa on vain kahdesti nähty suomalaisväriä. Mikko Ilonen oli mukana vuonna 2001 ja uudelleen viime vuonna. Tänä vuonna mennään ilman suomalaisia. Mutta jännitettävää kyllä riittää.

Suurin mielenkiinto kohdistuu Rory McIlroyn peliin. Häneltä puuttuu vain Mastersin voitto, että hänet voitaisiin varauksetta lisätä golfin suurien legendojen joukkoon. Siis niiden pelaajien kastiin, jotka ovat urallaan voittaneet Grand Slamin eli kaikki neljä major-turnausta.

Bobby Jonesin unelmakenttä

Golfissa vain yksi pelaaja on onnistunut voittamaan neljä arvoturnausta saman vuoden aikana. Bobby Jonesilla oli ”täydellinen” vuosi 1930, jolloin hän voitti kaksi arvostetuinta ammattilaisten ja kaksi arvostetuinta amatöörien kisaa. Sen jälkeen hän lopetti kuin seinään, lyöttäytyi yhteen tehokkaan organisaattorin Clifford Robertsin kanssa ja pyysi unelmakenttänsä suunnittelijaksi skotti Alister MacKenzien.

Näin syntyi Augusta National, jolla voitiin pelata ensimmäinen Masters-turnaus vuonna 1934. Se nousi nopeasti yhdeksi arvostetuimmista golfturnauksista, ja nykyisin sillä on oma kiistaton asemansa yhtenä ammattilaisgolfin arvoturnauksista yhdessä US Openin, The Openin ja PGA Championshipin kanssa.

Ketkä ovat golfin suurnimiä?

Golfissa pelaajan suuruus mitataan major-voittojen lukumäärällä. Jack Nicklaus, 18 majoria, ja Tiger Woods, 14 majoria. Nämä luvut kaikki golfarit osaavat ulkoa. Tiger Woods ei pelaa tämän vuoden turnauksessa, mutta hän elättelee vielä toiveita paluusta huipulle.

Suurinta arvostusta nauttivat ne pelaajat, jotka ovat pystyneet voittamaan kaikki neljä major-turnausta uransa aikana.

Ensimmäisenä Grand Slamin sai täyteen Gene Sarazen (1935), sen jälkeen Ben Hogan (1953), Gary Player (1965) ja Jack Nicklaus (1966) liittyivät tähän eliittikerhoon. Tiger Woods (2000) on viimeinen lisäys tälle listalle.

Eurooppalaisille vaikea turnaus

Eurooppalaisille Masters on aina ollut vaikeimmin voitettava major-turnaus. Viimeksi Mastersissa puettiin eurooppalaispelaajalle voittajan vihreä takki… hetkinen, hetkinen… 2000-luvulla kukaan eurooppalainen ei ole voittanut Mastersia! Viimeksi Eurooppa pääsi röyhistelemään, kun José-Maria Olázabal voitti vuonna 1999.

Viime vuodesta muistetaan Jordan Spiethin uskomaton varmuus. Nuori amerikkalainen jätti Phil Mickelsonin ja Justin Rosen neljän lyönnin päähän ja sivusi samalla Tiger Woodsin nimissä ollutta Mastersin alhaisinta voittotulosta, -18.

Tänä vuonna voittajan takkia hamuavat etenkin australialaiset. Jason Day on maailmanlistan ykkönen, ja Adam Scott johtaa PGA Tourin rankingia.

Lassi Tilanderin humoristinen lahja

Suomalaisen golfkirjallisuuden Grand Old Man Lassi Tilander antoi minulle humoristisen lahjan tehtyäni viime vuonna kirjan golfin suurista turnauksista. Kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat" on 222 sivua, ja ainakin omasta mielestäni siinä on todella paljon tietoa ja tarinoita.

En päässyt kuitenkaan paljoa leijumaan, tai ainakin tulin nopeasti alas, sillä Lassin lahjoittamassa kirjassa, ”The Complete Encyclopedia of Golf” on 648 sivua, siis 648 suurta sivua. Urheilutoimittaja Derek Lawrensonin mammuttikirja ilmestyi vuonna 1999. Jos kirjaa lukee sivun päivässä, sen saa kahdessa vuodessa luettua!

Kaikki on niin suhteellista, etenkin golfissa.

Solheim Cupissa taas vahvaa ruotsalaisväriä

Kävin golfhistorian ykkösgurun Lassi Tilanderin kanssa pelaamassa Nordcenterissä , kun klubiravintolassa tuli vastaan Erkki Välimaa, yksi lahtelaisen golfkoulun ensimmäisistä huippukasvateista. Season Golfin toimitusjohtajana nykyään toimiva Välimaa pelasi samaan aikaan amatöörien arvoturnauksia Suomen maajoukkueessa, kun Lassi Tilander oli maajoukkueen kapteenina. Noilta hienoilta reissuilta Välimaalla on muun muassa David Duvalin päänahka, mutta Phil Mickelson jäi kuitenkin kukistamatta!

Keskustelu kääntyi perjantaina Saksassa St. Leon-Rotin kentällä alkavaan Solheim Cupiin, joka on naisten golfin merkittävin joukkuekilpailu.

Eurooppa puolustaa voittoa joukkueella, jossa on taas kerran vahva ruotsalaisväritys. Anna Nordqvist on mukana joukkueessa neljännen ja Carolina Hedwall kolmannen kerran. Joukkueen kapteeni on Carin Koch. Hedwall voitti muutama vuosi sitten Talissa Finnair Mastersin, ja itse asiassa myös kapteeni Koch on voittanut Talissa, nimittäin Finnish Amateur Openin vuonna 1989. Hän pelasi tuolloin vielä tyttönimellään Hjalmarsson, kuten Lassi Tilander, 81, hyvin muisti.

Kirjoitan tänä vuonna ilmestyneessä kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat” Solheim Cupista seuraavasti:

Golfkirja löytyy ainakin Akateemisen kirjakaupan
 hyllyiltä tai verkkokaupoista.

 ”Naisten vastine miesten Ryder Cupille on norjalais-amerikkalaisen liikemiehen Karsten Solheimin käynnistämä Solheim Cup, joka pelataan Euroopan ja Yhdysvaltojen joukkueiden välillä. Yhdysvallat dominoi aluksi vuodesta 1990 lähtien joka toinen vuosi järjestettyä turnausta.  Vuoden 2013 Solheim Cupin jälkeen Yhdysvallat on tilastoissa niskanpäällä kahdeksalla voitollaan Euroopan viittä voittoa vastaan.

Eurooppa on viime vuosina parantanut tahtiaan ja vuonna 2013 se pystyi ensimmäisen kerran saavuttamaan toisen peräkkäisen voiton ja samalla voittamaan ensimmäisen kerran Amerikan maaperällä. Kaiken lisäksi Coloradossa savutettu voitto tuli ennätyksellisen ylivoimaisesti 18–10. Euroopan historiallisen voittojoukkueen sankari oli ensimmäisenä pelaajana Solheim Cupin historiassa kaikki viisi otteluaan voittanut Ruotsin 24-vuotias Caroline Hedwall.

Hedwallilla oli takanaan menestyksekäs amatööriura. Hän voitti kahdesti Euroopan mestaruuden (2007 ja 2009) ja vuonna 2010 Oklahoma State Universityn opiskelija juhli Yhdysvaltojen henkilökohtaista yliopistomestaruutta (NCAA). Hän nousi naisten Euroopan kiertueelle karsintojen kautta ja voitti tulokaskaudellaan 2011 neljä LET:n osakilpailua. Yksi näistä oli Talissa pelattu Finnair Masters, jossa toiseksi tuli Hollannin Christel Boeljon ja kolmanneksi neljä kertaa Solheim Cupissa pelannut ruotsalainen Carin Koch. Vuoden 2015 Solheim Cupissa on Kochin vuoro toimia Euroopan joukkueen kapteenina.

Coloradon Solheim Cupissa "Carro" pelasi viimeisenä päivänä Yhdysvaltojen Michelle Wietä vastaan. Wien piti olla suosikki, olihan hänen tilillään tuolloin kaksi voittoa LPGA-kiertueelta ja lukuisia hyviä sijoituksia naisten majoreista.  Mutta Hedwall piti päänsä kylmänä. Ruotsalaisen voitto varmistui tasaisessa ottelussa vasta viimeisellä väylällä, kuten ruotsalaisen Jens Lindin SVT:lle tekemä televisiodokumentti kertoo.”

Jos haluat ostaa kirjan Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat, se onnistuu kätevästi esimerkiksi kustantajani Auditoriumin kautta.

Kirjan teksti jatkuu vähän myöhemmin näin:

”Ruotsilla on naisten ammattilaisgolfissa erittäin vahva asema. Se on isännöinyt kahdesti Solheim Cupia. Vuonna 2003 pelattiin Barsebäckissä ja 2007 Halmstadissa. Kahdeksan kertaa Solheim Cupissa pelannut Annika Sörenstam on tuonut eniten arvostusta Ruotsin golfille. Yhtä moneen edustuskertaan Solheim Cupissa ylsivät tosin myös Helen Alfredsson ja Sophie Gustafsson, mutta heiltä puuttuu Sörenstamin karisma.

Sörenstamin vanavedessä Ruotsista on tullut runsaasti maailman kärkitason pelaajia. Vuonna 2011 Finnair Mastersin voittanut Caroline Hedwall todistaa yhtenä uuden sukupolven uusista tähdistä, että jatkuvuutta löytyy. Hedwall on jo 11. ruotsalaispelaaja, joka on pelannut Solheim Cupissa.

Ruotsissa osataan arvostaa yrittämistä ja menestymistä. Esimerkiksi Annika Sörenstamin lapsuusvuosien kotiklubilla Bro-Bålstassa on palkintohuone, jossa on supertähden palkintoja ja kuvia kertomassa siitä, mistä tähti ponnisti maailmalle. Bro-Bålsta on Tukholman liepeillä sijaitseva samanlainen metsäkenttä, jollaisia Suomessakin on runsaasti. Suomesta voi siis aivan yhtä hyvin nousta pelaajia maailman huipulle, kun kerran Ruotsistakin on noustu.

Sörenstam opiskeli Arizonan yliopistossa pari vuotta kunnes siirtyi vuonna 1992 ammattilaiseksi. Hän saavutti urallaan yhteensä 93 ammattilaisvoittoa, joista 72 LPGA Tourilla. Naisten Euroopan kiertueella hän voitti 17 kertaa. 

Vuonna 2013 uutisoitiin, että Sörenstam perustaa menestyville yliopistopelaajille oman palkinnon Annika Awardin, joka vastaa miespelaajille jo kauan jaettua Haskins-palkintoa. Kilpasiskot, valmentajat ja median edustajat äänestivät seuraavana vuonna ensimmäisen Annika Awardin presented by 3M saajaksi UCLA:n Alison Leen.

Samaan aikaan perustettiin myös Rolex Annika Major Award -niminen palkinto, joka jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 parhaiten vuoden viidessä majorissa menestyneelle pelaajalle. Pisteitä sai sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon. Michelle Wie sai ensimmäisen palkinnon yhdellä voitolla ja yhdellä kakkossijalla. Hän joutui sormivamman vuoksi jättämään Wegmans LPGA Championshipin pelaamatta ja lisäksi hän joutui keskeyttämään kauden viimeisen majorin, Evianin.

Urheilijana ja urheiluvaikuttajana Annika Sörenstam on noussut maailman ykkösketjuun. Esimerkiksi vuonna 2013 Golf Inc. valitsi hänet ainoana naisena golfin vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle.”

Koska pidän numeroista, tein kirjaan jonkun verran taulukoita. Jos olet ostanut kirjan, voit itse tehdä korjauksen taulukkoon sivulle 182 (Ruotsalaispelaajat Solheim Cupissa), koska Anna Nordqvist ja Caroline Hedwall ovat siis mukana myös tämän viikon Solheim Cupissa.

Ruotsalaispelaajat Solheim Cupissa

8 kertaa Annika Sörenstam 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007

8 kertaa Helen Alfredsson 1990, 1992, 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2009

8 kertaa Sophie Gustafson 1998, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011

6 kertaa Liselotte Neumann 1990, 1992, 1994, 1996, 1998, 2000

5 kertaa Catrin Nilsmark 1992, 1994, 1996, 1998, 2000

5 kertaa Maria Hjorth 2002, 2005, 2007, 2009, 2011

4 kertaa Carin Koch 2000, 2002, 2003, 2005

4 kertaa Anna Nordqvist 2009, 2011, 2013 ja 2015

3 kertaa Caroline Hedwall 2011, 2013, 2015

1 kerta Charlotta Sörenstam 1998

1 kerta Linda Wessberg 2007

Euroopan joukkue tämän vuoden Solheim Cupissa:

Carlota Ciganda (s. 1990) Espanja, joukkueessa myös 2013

Sandra Gal (1985) Saksa, myös 2011

Caroline Hedwall (1989) Ruotsi, myös 2011, 2013

Charley Hull (1996) Englanti, myös 2013

Karine Icher (1979) Ranska, myös 2002, 2013

Caroline Masson (1989) Saksa, myös 1989

Catriona Matthew (1969) Skotlanti, myös 1998, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013

Azahara Munoz (1987) Espanja, myös 2011, 2013

Gwladys Nocera (1975) Ranska, myös 2005, 20007, 2009

Anna Nordqvist (1987) Ruotsi, myös 2009, 2011, 2013

Melissa Reid (1987) Englanti, myös 2011

Suzann Pettersen (1981) Norja, myös 2002, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013

Yli sadan kierroksen golfkausi

Olen pelannut tänä vuonna enemmän golfia kuin koskaan aikaisemmin. Takana on kotimaan kentillä yli sata kierrosta!  Niistä tosin parikymmentä on tullut Talman Par3-kentällä. Sen väylät ja viheriöt ovat olleet koko kauden hyvässä kunnossa, ja nyt kun se on iltaisin valaistuna, kautta voi jatkaa vielä iltavaloissa.

Pitkällä kentällä olen pelannut 85 kertaa. Niistä seitsemän kierrosta on jäänyt vajaiksi lähinnä valon loppumisen vuoksi. Ja onhan siinä mukana Hirsalan kaksi  Early Bird -puolikastakin, jotka alkoivat aamuviiden aikaan. Pauli Pesonen on kyllä uskomaton organisaattori, kun hän tuollaisiakin erikoistapahtumia pyörittää. Takavuosina hän järjesti vähän isompiakin juttuja, muun muassa Challenge Tourin kisoja.

Parhaan kierroksen, 85, pelasin Harjattulassa Mikko Ervastin kanssa. Toisaalta yhdeksän kierrosta vaati yli 100 lyöntiä. Niistä osa tuli kyllä takatiiltä, mikä on niitä katastrofeja jollain tavalla lieventävä seikka.

Talmassa pelataan joka vuosi Suomen parhaat mestikset. Nytkin oli mukana pitkälti toistasataa pelaajaa. Sijoituin  komeasti 100 parhaan joukkoon, sijalle 94. Karsiuduin siis kolmannen eli finaalipäivän kierrokselta.

Kesän hienoimpiin hetkiin kuului urheilutoimittajien Ryder Cup Himoksessa. Olin Helsingin Kerhon voittajajoukkueessa, ja pääsin höykyttämään vanhaa työkaveriani Etelä-Suomen Sanomien asiantuntevaa urheilutoimittajaa Juha Hölttää ensin Foursomessa Seppo Jolkkosen kanssa, ja iltapäivällä kaksinpelissä. Tutustuin Juhaan jo 30 vuotta sitten Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimituksessa. Silloin Juha suunnisti, minä juoksin. Nyt molemmat viihdymme viheriöillä.

Lassi Tilander on golfin kävelevä tietosanakirja.

Parasta tässä golfkaudessa ovat olleet kierrokset golfin kävelevän tietosanakirjan Lassi Tilanderin kanssa. Olemme käyneet hedelmällisiä keskusteluja muun muassa tulevan golfkirjani teemoista. Lassi on pelannut joskus parempienkin pelaajien kanssa, muun muassa viisinkertaisen major-voittaja Peter Thomsonin kanssa.

Hän on toiminut myös useaan otteeseen maajoukkueen kapteenina, esimerkiksi vuonna 1960 Merionissa. missä Jack Nicklaus teki Eisenhower Trophyn ennätystuloksen 269. Ennätys meni rikki vasta tänä syksynä, kun Espanjaa edustava Jon Rahm pelasi tuloksen 263!

Organisoidessaan Jack Nicklauksen vierailua Talissa 1987 Lassi  huomasi yleisön joukossa Mauri Vikströmin, joka pelasi vuonna 1960 Merionissa Nicklauksen kanssa.

Lassi haki Maurin mestarin luokse, esitteli heidät vanhoina pelikavereina, ja Nicklaus lausui hienosti: "It was a long time ago!" 

Niinpä, siitä Nicklauksen vierailusta on kulunut nyt täsmälleen saman verran aikaa, 27 vuotta! 

Ei ole vaikea tunnustaa, että pelaajana(kin) Lassi on kiistatta minua parempi. Olemme pelanneet neljä kertaa, ja kolmesti voittajan onnitteleminen on jäänyt minun velvollisuudekseni. Toisaalta kierrokset Lassin kanssa ovat niin hienoja, että joka kerta on itsellänikin ollut voittajan olo.