torstai 24. lokakuuta 2019

Keravalaisia suurmiehiä

Keravan Urheilijoiden historian kirjoittaminen on avannut sellaiset padot, että aivan hirvittää. Historian suurmiehet ovat marssineet yksi toisensa jälkeen vastaan. Otetaan nyt vaikka Väinö Felix Lindén, kalterijääkäristä armeijan ylilääkäriksi kohonnut kotiseutumies, joka aikanaan asui Keravan Hakalantiellä.
Hän teki Keravan Urheilijoille rahalahjoituksen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Piti vähän tutkia Lindénin taustoja tarkemmin.
Lindén piti vastaanottoaan Villa Helleborgissa, Keravan Aurinkomäellä. Siellä hänen luonaan kävivät usein sellaiset suomalaisen historian suurmiehet kuin Eino Leino ja Lauri Malmberg. Saattoi olla juuri Lindén, joka Helsingin Normaalilyseossa latinaa oppineena alkoi kutsua tätä iloista seuruetta nimellä Colleqium Keravaense. Jäsenten nimet vaikuttaisivat olevan puhdasta Leinoa: Eino Leino oli Muste, Väinö Lindén oli Myrkky ja suojeluskuntain ylipäällikkö Lauri Malmberg oli Miekka.

Iloinen seurue saattoi joskus kokoontua myös rautatien toisella puolella. Kirjailija-pappi Arvi Järventaus tuli Lapista mielikuvituksellisten lappalaistarinoidensa kanssa Keravalle papiksi vuonna 1923. Hän asettui Wanhaan Pappilaan, missä Leino ja Lindén myös vierailivat. Järventaus sulautui luontevasti tähän iloiseen seurapiiriin. Hänestä tuli Sana, tietenkin, koska hän oli pappi. Jostain syystä häntä kutsuttiin myös nimellä Rippi.
Keravan Wanha Pappila on yksi suomalaisen kulttuurin parhaiten piilotettuja suuria aarteita. Itse säveltäjämestari Jean Sibelius asui siellä keväällä 1899. Se oli hänen parasta luomiskauttaan.

Kun mietitään Keravan katuja ja teitä tallanneita suurmiehiä, ei pidä unohtaa Juho Kusti Paasikiveä, joka osti Jukolan tilan vuonna 1917 ja asui siellä kolmen vuosikymmenen ajan presidentiksi tuloonsa asti.
Kerava on vaalinut hienosti Paasikiven perintöään, on Paasikivenkatu ja on Paasikivenaukio. Ja on hieno pääpatsas. Ensi vuonna Paasikivi nousee taas esille, sillä marraskuussa 2020 tulee 150 vuotta hänen syntymästään.
Kirjaston kulmalla olevassa patsaassa Paasikiven pää on sijoitettu jonkinlaisen paasikiven päälle, joten ehkä tässä yhteydessä voisi puhua vain paasikiven patsaasta. Tai ehkä sittenkin Paasikiven patsaasta. Isolla alkukirjaimella on tässä vissi merkitys.
Siinä kadun toisella puolella on ainakin selvästi kokovartalopatsas. Se esittää Keravan Urheilijoiden kunniajäsentä, kaksinkertaista olympiavoittajaa Volmari Iso-Holloa. Patsaan syntytarina kertoo Keravan Urheilijoiden ja Keravan kaupungin vahvasta yhteistyöstä. Käytännössä seura keräsi, ja kerjäsi, rahat. Sitä keräystä oli suunnittelemassa yksi Keravan suurista pojista, Väinö J. Nurmimaa. Yhteistyön merkeissä kaupunki tarjosi patsaalle paraatipaikan. Patsas valmistui 25 vuotta sitten, vuonna 1994.

P.S. Internetistä löytyy Heikki Simolan kaksi vuotta sitten kirjoittama mainio artikkeli: Väinö Felix Lindén – Kalterijääkäristä Myrkyksi, Collegium Keravaensen seikkailuja. Se löytyy selaimen hakutoiminnoilla. Suosittelen!