Tapasin eilen kaksi Münchenin 1972 olympiakisojen veteraania, joukkueen ylijohtajan Pekka Kareen ja Saksan olympiakomitean palkkalistoilla toimineen avustajan Markku Nurmisen. Oli hienoa päästä todistamaan vanhojen kaverusten tapaaminen 50 vuoden tauon jälkeen.
 |
| Markku Nurminen ja Pekka Kare. |
Pekka lahjoitti yhdessä tekemämme muistelmakirjansa (Pekka Kare – Raudan ja runon mies muistelee) Markulle, joka puolestaan lahjoitti Pekalle pullon laatuviiniä ja hienoja valokuvia.
Markku Nurminen oli kisojen aikaan vasta 24-vuotias nuorukainen Jämsänkoskelta. Hän oli mennyt jokunen vuosi aikaisemmin Saksaan opiskelemaan kauppatieteitä. Eräänä päivänä hän huomasi aivan sattumalta, että Saksan olympiakomitea kokoaa avustajia eri maiden joukkueille lähestyvien olympiakisojen ajaksi. Markku päätti koettaa onneaan ja riemu olikin suuri, kun hän sai ilmoituksen, että hänet oli hyväksytty Suomen joukkueen avustajaksi.
Markku teki heti hyvän vaikutuksen Suomen joukkueen ylijohtajaan Pekka Kareeseen, joka järjesti Markulle majoituksen Suomen joukkueen majapaikkaan ja siihen liittyen asiaan kuuluvat akkreditoinnit ja kulkuluvat.
 |
| Markku Nurminen, Raimo Suikkanen ja Pekka Kare. |
Raimo Suikkasen syntymäpäivät
Kerran kun Markku vastasi puhelimeen, langan toisessa päässä oli Tarmo Manni. Hänellä oli selvät ohjeet: Raimo Suikkanen täyttää 30 vuotta, joten hänelle pitäisi hankkia 30 ruusua ja täytekakku.
Suomen pyöräilyn kärkinimiin lukeutunut Raimo Suikkanen oli leskiäidin poika, jonka uraa näyttelijälegenda Tarmo Manni pönkitti. Viime vuonna kuollut Suikkanen kilpaili Méxicon ja Münchenin olympiakisoissa, teki pyöräilyssä useita Suomen ennätyksiä ja voitti useita Suomen mestaruuksia. Hän kilpaili hyvällä kansallisella tasolla myös maastohiihdossa.
Markku Nurminen teki töitä käskettyä. Raimo Suikkanen sai kakkunsa ja Suomen joukkue sai tunnelmaa kohottavaa ohjelmaa Ramin syntymäpäivien myötä.
Terrori-isku
Kisakylän alla oli joukkoliikenteen pysäkit ja parkkihallit. Aikaisin 5. syyskuuta Markku meni majapaikan alla olevaan halliin hakemaan aamupostia ja näki poliisiauton. Hän jäi seuraamaan tilannetta ja kuuli, että kisakylässä oli ammuttu ja tilanne oli päällä. Hän jäi seuraamaan poliisin toimintaa. Paikalle tuli myös muuta väkeä. Eräs suomalainen toimittaja katsoi kateellisena Markun kaulassa roikkuvia kulkulupia. Toimittaja ehdotti, että Markku menisi vähän tutkimaan, että mitä siellä kulmilla oikein tapahtuu, ja tulisi sitten kertomaan. Markulla oli kuitenkin sen verran älliä, että hän ei lähtenyt seikkailemaan terroristien valtaaman Israelin majapaikan nurkille.
Markku kertoi, että Saksan poliisi ei selvästikään ollut osannut varautua terrori-iskuun. Esimerkiksi poliisien asusteet viestittivät enemmän epävirallisuutta kuin voimaa ja turvallisuutta. Muutenkin poliisin toimintaa kritisoitiin jälkeenpäin. Läheisellä lentokentällä puhjennut tulitaistelu oli poliisilta huonosti organisoitu. Terrori-isku vaati kaikkiaan 17 ihmisen hengen.
Tuntui suorastaan terapeuttiselta, kun olympiaveteraanit pääsivät puhumaan tuosta järkyttävästä Mustan syyskuun tekemästä terrori-iskusta ja sen jälkiselvittelystä.
 |
| Liisa Hagelberg ja Pekka Kare. |
Liisa Hagelberg
Suomen olympiajoukkueen virallisena attaseana Méxicon ja Münchenin olympiakisoissa toimi ulkoministeriössä ensimmäisenä naisena merkittävää uraa luonut Liisa Hagelberg. Hän oli uinnin Suomen mestari, jonka isä Emil Hagelberg oli toiminut itsenäisen Suomen ensimmäisenä lipunkantajana Antwerpenin olympiakisoissa 1920.
Pari vuotta sitten 100-vuotiaana kuollut Liisa Hagelberg oli kielitaitoisena ja edustavana diplomaattina tärkeä tuki Suomen joukkueelle Münchenissä.
Silvia Sommerlath
Oli mukava päästä kuuntelemaan myös sitä, kun Pekka Kare ja Markku Nurminen muistelivat lämpimästi 18-vuotiasta Silvia Sommerlathia, joka toimi Münchenin olympiakisoissa VIP-emäntänä. Kisavieraiden joukossa oli myös ruotsalainen kruununprinssi, ja loppuhan on historiaa. Kaarle Kustaasta tuli pian kisojen jälkeen Ruotsin kuningas, ja muutaman vuoden kuluttua kielitaitoisesta Silviasta tuli Ruotsin kuningatar, joka nauttii suurta arvostusta myös muiden kuin hänet Münchenin kisoissa tavanneiden suomalaisten joukossa.
Kalle Virtapohja: Pekka Kare – Raudan ja runon mies muistelee. 2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti