Hiihto kriisissä

Hiihtoväki odottelee talvea pelonsekaisin tuntein. Viime talvesta tuli Iivo Niskaselle täydellinen välivuosi. Juuri mikään ei onnistunut ladulla.

No, ei nyt lähdetä liioittelulinjalle. Yksi asia sentään onnistui. Miesten viestijoukkue palasi MM-mitalien makuun vuosikausien korpivaelluksensa jälkeen. Planican 4x10 kilometrin viestissä Ristomatti Hakola, Iivo Niskanen, Perttu Hyvärinen ja Niko Anttola hiihtivät Norjan jälkeen hopealle.

Edellisen kerran miesten viestikvartetti oli ollut MM-mitaleilla 14 vuotta aikaisemmin Liberecissä vuonna 2009.

Kaikki hiihdon ystävät ovat odottaneet uteliaina, miten tuo Planican viestihopea näkyisi hiihtoliiton markkinoinnissa. Tuntuu järkyttävältä kirjoittaa: Ei mitenkään. Sen sijaan olemme saaneet lukea toinen toistaan huolestuttavampia uutisia hiihtorintamalta. Muisto upeasta viestisaavutuksesta on sulanut ja taitaa valua hulevesien mukana viemäreihin.

Helsingissä hypättiin Alppilan hyppyrimäestä vuosina 1905–1939.
Keskellä on VR:n asuintalo Toralinna ja pitkä juna, joka on Eläintarhan kohdalla.
Museovirasto.

 

 

Hiihtoliitto yritti hurmata pääkaupunkia Helsinki Ski Weeks -tapahtumalla. Se järjestettiin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla helsinkiläiset tuntuivat innostuvan, kun hiihto valtasi Olympiastadionin. 

Tapahtuman onnistumista ei tarvitse ihmetellä, sillä hiihdolla ja mäkihypyllä on Helsingissä vanhastaan vahva asema. Esimerkiksi 1970-luvun alussa kaupungin alueella oli toistakymmentä pientä hyppyrimäkeä.

Viime talvena ainutlaatuisen huippu-urheilun stadionshow´n rakentaminen oli kuitenkin täydellisessä vastatuulessa, kun kirkkain tähti Iivo Niskanen puuttui Stadionsprintin osanottajalistalta.

Hiihtotapahtuman järjestäminen Helsingissä maaliskuun lopussa uhmaa luonnonlakeja ja järjestäjät yrittivät turhaan pienentää sääriskiä ennakkolipunmyynnillä. Kun kisapäivänä satoi vettä oikein kunnolla, tuloksena oli iso pettymys.

Järjestettyään Stadionsprintin kaksi kertaa tappiollisesti hiihtoliitto päätti luopua liiton talouden kivijalaksi kaavaillusta tapahtumasta. Jos liiton tähtiurheilija kääntää peukkunsa alaspäin, liiton ei kannata väkisin yrittää vesisateessa rakentaa talvista lumielämystä.

 

Muutenkin viime kaudella saatiin tämän tästä kuulla hiihtorintaman suunnasta soraääniä. Suksenpohjat rahisivat pahasti. Liiton ja mäkihyppääjien välillä oli jännitteitä. Planican MM-kisojen yhteydessä uutisoitiin Perttu Hyvärisen sopimusrikkomuksesta, sakkorangaistuksesta ja lopulta siitä, onko henkilökohtaisella managerilla lupa myydä Pertun käyttämä hiihtoasu. Yleisö söi popcornia kotisohvillaan ja odotti vain saippuanäytelmän seuraavaa jaksoa.

Kylmän sodan kasvot paljastuivat alkukesällä Iivo Niskasen ilmoitettua, että hän jää pois hiihtomaajoukkueen toiminnasta. Jos katsoo asiaa hänen kannaltaan, maajoukkueesta oli tullut pelkkä rasite. Hän laski pystyvänsä valmentautumaan haluamallaan tavalla ilman liiton valmennusapua. Eikä ensi talvena ole edes arvokilpailuja. Maailmancupin tulokset kertovat, jatkaako Iivo yksinäisenä sutena myös tämän koekauden jälkeen vai palaako hän liiton riveihin.

 

Iivon päätös maajoukkueen ulkopuolelle jäämisestä tarkoitti sitä, että Hiihtoliiton kaupallisella johtajalla Jari-Pekka Joupilla ei ollut yhteistyökumppaneille myytävänä sitä, mistä kumppanit olisivat halunneet maksaa. Esimerkiksi viestihiihdon mitalijoukkuetta on mahdoton myydä kumppaneille, jos Iivo ei ole mukana kuvioissa. Pattitilanne. 

Jo keväällä tiedettiin, että liiton rahat olivat lopussa. YT-neuvottelut päättyivät kesällä koko henkilökunnan kahden kuukauden lomautukseen. Se koski hiihtoliittoa ja sen kaupallista yhtiötä Nordic Ski Finlandia.

Elokuun alussa kaupallinen johtaja Jouppi jätti työnsä.

Valitettavasti kansantalouden asiantuntijat katselevat tulevaisuutta kulmat kurtussa. Rakennusala on kriisissä, korot ovat korkealla eikä inflaatiota pidättele oikein mikään. Valoa näkyy ehkä vasta parin vuoden päästä. Nämä ovat huonoja uutisia hiihtoliiton etsiessä epätoivoisesti uusia yhteistyökumppaneita.

 

Kaikkea ei ole vielä menetetty Suomen hiihdossa. Kunhan saadaan lumi maahan, kansa alkaa odottaa uutisia maailmancupista. Paljon on kiinni siitä, miten avaus onnistuu. Maailmancup käynnistyy Rukalta marraskuun viimeisessä viikonvaihteessa. Silloin kilpaillaan maastohiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn osakilpailuissa.

Salpausselän kisat järjestetään maaliskuun alussa ja maailmancupin kausi huipentuu maaliskuun puolivälissä Falunissa.

Kerttu Niskanen voitti viime kaudella ensimmäisen kerran maailmancupin distanssicupin ja oli kokonaiskilpailussa kolmas. Arvokisojen kestomenestyjä Krista Lähteenmäki piti hiihtoväkeä keväällä sellaisessa jännityksessä, että latupaikkakunnilta kuului äänekäs helpotuksen huokaus, kun tieto Kristan päätöksestä jatkaa uraansa tuli julki. Lisäksi viime talven valopilkku nuorten maailmanmestari Niko Anttola singahti uutena tähtenä kiertoradalleen. Sen sijaan Iivo Niskanen ylsi maailmancupissa vain yhden kerran kolmen parhaan joukkoon. Hänellä on kyllä edelleen mahdollisuudet villitä hiihtokansaa, mikäli onnistuu löytämään uudelleen taatun podiumvauhtinsa.

Myönteiset uutiset kilpaladuilta ovat ensimmäinen edellytys sille, että hiihtoliitto voi nousta talouskurimuksesta jaloilleen. 

P.S. Talvea odotellessa kannattaa lukea hiihtokirjoja. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Immo Kuutsan tarinaan tai puusuksien valmistamiseen, joista olen kirjoittanut täällä. Ja tietenkin suosittelen myös "kiellettyjen kirjojen" joukkoon luokiteltua Iivo-kirjaani, josta kerron täällä.

P.S. 2: Urheilun talousvaikeuksien juuret ovat jo 1970-luvulla, jolloin urheilu ostettiin ulos Veikkauksesta. Kirjoitin aiheesta eli urheilun kriisin taustoista täällä.

Hiihtämisen kulttuurihistoriaa

Suomalainen urheilukansa odottaa hiihtokauden alkua poikkeuksellisen kärsimättömästi. Maailmancup alkaa perinteiseen tapaan Rukalta marraskuun lopulla.

Iivo Niskanen, 30, oli viime talvena kiistatta maailman paras perinteisen tyylin hiihtäjä. Kun hänen pahin haastajansa Aleksandr Bolšunov, samoin kuin koko Venäjän hiihtomaajoukkue, on Venäjän hyökkäyssodan vuoksi suljettu pois kansainvälisistä hiihtokilpailuista, tulee maailmancupiin jakoon pisteitä, jotka normaalioloissa olisivat menneet venäläisille.

Iivo on voittanut urallaan toistaiseksi kahdeksan maailmancupin osakilpailua ja ollut yhteensä 18 kertaa palkintosijoilla. Ei voi sanoa, että alkavalla kaudella voittaminen olisi venäläisten poissaolon vuoksi helpompaa kuin aikaisemmin. Norjalaiset, ruotsalaiset ja ranskalaiset pyrkivät varmasti nostamaan tasoaan tässä tilanteessa. Silti Iivolta voinee odottaa vähintään samanlaisia sijoituksia kuin viime kaudella, jolloin hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi.

Kalle Virtapohja: Iivo, kirjoituksia mestarin urasta.

Mc-pisteiden uudistus 

Hiihdon ystävien kannattaa opetella viimeistään nyt mainion Etusuora-sivuston hiihdon verkko-osoite etusuora.com/hiihto. Se on täydellisyyttä hipova palvelu, joka kertoo kaiken olennaisen maastohiihdosta. Sieltä voi tarkistaa muun muassa hiihdon maailmancupin pistelaskutavan muutoksen. Vielä viime talvena vain 30 parasta sai pisteitä mc-osakilpailuista, jatkossa pisteille yltää 50 parasta. 

Onko tällä muutoksella merkitystä Iivon kannalta? Luultavasti ei. Hänelle on olennaisempaa pysyä jatkuvasti Top-20:ssä, sillä silloin pysyy palkintorahoissa kiinni.

Iivo sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kaudella 2019/20 kuudenneksi ja viime kaudella 2021/22 kolmanneksi. Nyt on aivan luonnollista tähdätä vielä korkeammalle.

Yleisradio näyttää kahdeksan maailmancupin 15 osakilpailusta ja loputkin on katsottavissa Viasat/Viaplayn kautta.

Jos kauden avauksen suhteen odotukset ovat koholla, niin varmasti yhtä paljon odotetaan maastohiihdon maailmancupin päätösosakilpailua, joka järjestetään 100-vuotisjuhliaan viettävissä Salpausselän kisoissa Lahdessa. Kannattaa laittaa allakkaan viikonloppu 24.–26. maaliskuuta ja käydä ainakin yhtenä päivänä aistimassa perinteistä Salppurin tunnelmaa.

 

Iivo-kirja

Tänä syksynä ilmestynyt uusin kirjani Iivo, kirjoituksia mestarin urasta (ReadMe 2022) on minulle poikkeuksellisen henkilökohtainen kirja. En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut niin paljon itsestäni.

Se oli luonteva ratkaisu sen jälkeen, kun ymmärsin, ettei Iivo Niskanen halunnut uransa tässä vaiheessa käyttää aikaansa kirjan tekemiseen. Kirjasta ei siis tullut Iivon koko tarinaa, mutta ainakin se on urheilun ammattilaisen silmin tehty välitilinpäätös. Ja mitä itse pidän vielä arvokkaampana, kirjasta tuli nyt eräänlainen kulttuurihistoriallinen analyysi, miksi hiihto on suomalaisille niin rakas laji.

Tarinan yksi alkupisteistä oli Pyeongchangin hiihtomuseo, jossa muutama vuosi sitten ihmettelin, kuinka korealaiset kokivat suorastaan keksineensä suksen, vaikka korealainen hiihtokulttuuri on hyvin ohutta verrattuna suomalaiseen.

Suomen Urheilumuseo päätettiin perustaa 1930-luvulla toteutetun suuren suksikeräyksen kokoelmien sijoittamista varten. Tänä vuonna Tahdoksi nimensä muuttaneen Urheilumuseon vanhin esine on ajatukset kauas historian hämäriin johdattava suosta löytynyt suksi. Se löytyi Viitasaarelta, ja joku muinaissuomalainen on hiihdellyt sillä noin 2400 vuotta sitten.

Tutustu Tahdon uusittuun näyttelyyn ja palveluihin: https://tahto.com

Luonnollisesti kirjani keskittyy Iivon tarinaan. Pohdiskelen hänen henkisen ja fyysisen voimansa alkujuuria. Tilastoista kiinnostuneet löytävät kirjasta Iivon täydelliset kilpailutilastot maailmancupin kilpailuista ja arvokisoista. Urheilunystävän aika menee takuulla rattoisasti maailmancupin avausta ja Planican MM-hiihtoja odotellessa Suomen tämän hetken parhaan urheilijan tulosten ja tilastojen parissa.

 

Kalle Virtapohja: Iivo, kirjoituksia mestarin urasta (ReadMe 2022).

Suksissa Suomen turva

Lumisen talven ja lukuviikon päätteeksi on mukava nostaa esiin kolme kirjoittamaani teosta, joissa hiihto on vahvasti esillä. Kirjojen kannet näkyivät taustalla taannoisessa Tomi Lindblomin juontamassa Alfa TV:n ohjelmassa Pekingin talviolympiakisojen alla. Olin vieraana samassa ohjelmassa urheiluoikeuden professorin Antti Aineen kanssa keskustelemassa kansainvälisestä urheilusta ja siihen vaikuttavista jännitteistä.

Ruutukaappaus Tomi Lindblomin ohjelmasta
"Ulkopolitiikka polttopisteessä" (Alfa TV).

Omat hiihtokilometrini jäivät tänä talvena vähiin, mutta suksenjälkiä on tullut painopaperille sitäkin enemmän.

 

Juuso Walden

 

Kirjassa Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021) esittelen vuorineuvos Juuso Waldenin ylläpitämää Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelmaa ja sen huipulle nostamia urheilijoita. Yhtiön suurin urheilusankari oli 1950-luvun hiihtokuningas Veikko Hakulinen, joka saavutti ”Juuson tallissa” kolme olympiakultaa ja kolme maailmanmestaruutta.

Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelman ansiosta yhtiö keskitti hiihtäjät Jämsänkoskelle muun muassa sen vuoksi, että yhtiön pohjoisimmalla tehdaspaikkakunnalla oli totuttu lumisiin talviin.

Jämsänkosken Ilveksestä tuli Suomen ja luultavasti maailmankin paras hiihtoseura.

Juuson hyväksyntä oli myös Kaipolan hiihtokeskuksen rakentamisella 1960-luvun puolivälissä. Maailman parhaat mäkimiehet tulivat Kaipolan suurmäkeen hyppäämään, ja mäkimontussa oli yleisöä monituhantisesti.

Pidin maaliskuussa kolme esitelmää Juuso-kirjan pohjalta. Jämsänkoskella Taidetalo Pässinmäkeen ahtautui peräti 37 kuulijaa. Juuson tarina kiinnostaa.

 

Tahko Pihkala

 

Lauri ”Tahko” Pihkalalle hiihto oli sydämen asia. Urheilu oli hänelle väline Suomen itsenäisyyden hankkimiseksi, vahvistamiseksi ja puolustamiseksi. Hän kirjoitti Suojelukuntalaisen Lehdessä (nro 7, 1922) sata vuotta sitten: ”Talvessa maamme takeet, suksissa Suomen turva!”

Tahko oivalsi ensimmäisenä, että suomalainen maastohiihto pitää viedä järvien jäiltä ja tasamaalta mäkiseen maastoon, jos mielitään menestyä kansainvälisissä hiihtokilpailuissa ja etenkin Holmenkollenilla. Tahko sai aikaan Lahden Hiihtoseuran perustamisen vuonna 1922. Sen tärkein tehtävä oli toteuttaa Holmenkollenia vastaavat kilpailut. Salpausselän kisat järjestettiin ensimmäisen kerran 1923.

Kirjoittamani elämäkerta Lauri Pihkala – koko kansan Tahko (Docendo 2022) ilmestyy 20.4.2022. Luulen, että muun muassa Ukrainan sodan synnyttämä epävarmuus selittää sitä, että kirja on jo monessa kirjastossa ennakkovarauksessa. Ihmisiä kiinnostaa, mitä Tahko oikein ajatteli.

 

Pekka Kare

 

Varatuomari Pekka Kare tunnetaan painonnostomiehenä. Painonnostoliiton kunniapuheenjohtajana hän on edelleen painonnoston ja keppijumpan puolestapuhuja. 

Pekka on ollut myös intohimoinen hiihtäjä. Finlandia-hiihto kuului takavuosina hänen kalendaarisiin tapahtumiinsa. Lisäksi hän hiihti monet kerrat Vaskoolihiihdossa ja Kvarton yöhiihdossa sekä joitakin kertoja myös Keski-Euroopan suurissa maratonhiihdoissa.

Pekka Kareen tarina alkaa luovutetusta Karjalasta, sillä hän on kotoisin Perojoelta Viipurin maalaiskunnasta. Vaikka evakkotaipaleet vaikuttivat koulunkäyntiin hänestä tuli lopulta juristi ja varatuomari.

Pekan merkittävin tehtävä urheilussa oli Münchenin olympiajoukkueen ylijohtajana toimiminen 1972. Tuskin mikään ylittää kammottavuudessaan sitä tilannetta, kun johtaa suurta suomalaisjoukkuetta, ja herää puhelinsoittoon, että arabiterroristit ovat hyökänneet kisakylään. Kirja Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee ilmestyy 14.5.2022.

 

Loimaan hiihtohistoriallinen seminaari

Ja vielä lopuksi mainitsen Loimaan hiihtohistoriallisen seminaarin, jonka järjestimme Jouko Pukin ja Timo Siukosen kanssa Sarka-museossa 18.3.2022. Teimme seminaarin pohjalta julkaisun (pdf), joka ilmestyy näinä päivinä.