Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Ruuskanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Ruuskanen. Näytä kaikki tekstit

30.8.2015

Pekingin MM-kisoista Rion olympiakisoihin

Yleisurheilun MM-kisat päättyvät tänään sunnuntaina Pekingissä. Viimeisenä suomalaisurheilijana esiintyi maratoonari Anne-Mari Hyryläinen. Ensimmäisen arvokisajuoksunsa 37-vuotias Hyryläinen juoksi kellontarkasti: aika 2.41,59 oikeutti 29. sijaan ja mikä parasta, se alitti sekunnilla Rio de Janeiron olympiarajan!

Eipä silti, Hyryläisellä oli jo ennestäänkin Rion tulos tehtynä, mutta nyt se tuli vielä arvokkaimmassa mahdollisessa paikassa. Maratonjuoksussahan on kaksi toisistaan poikkeavaa lajia: arvokisajuoksut, ja sopivissa olosuhteissa juostut vauhdikkaat kaupunkimaratonit. Hyryläinen todisti, että keltanokkanakin hän selviää arvokisamaratonista kunnialla.

Pekingin paras suomalaisnainen Minna Nikkanen sivusi seiväshypyn loppukilpailussa Suomen ennätystä 460 ja sijoittui kymmenenneksi. Se on paras suomalaissaavutus MM-tasolla seiväshypyssä!

Karsinnasta Nikkanen kiepsahti Pekingissä ensimmäiseen MM-loppukilpailuunsa ylitettyään 455. Jos kehitys jatkuu ensi vuoteen, hän voisi tavoitella Riossa jo olympiamitalia. Ylitä ensimmäisellä 470, ja olet kiinni mitalikamppailussa!

Kotimaahan jäänyttä Wilma Murtoa ja muita nuorempia hyppääjiä ajatellen loppukilpailuun vaadittu tulostaso ei ole mitenkään mahdottoman kaukana. 450–455 on vakiintunut MM-tasolla finaalikynnykseksi. Ja niin, 450 on myös Rion olympiavaatimus.

Seiväshypyn loppukilpailuun vaadittu tulos MM-kisoissa:
2001: 435
2003: 425
2005: 440
2007: 455
2009: 450
2011: 450
2013: 455
2015: 455


Naisten kolmiloikassa Kristiina Mäkelä jäi yhden sentin loppukilpailusta tuloksellaan 13,83. Kahden pitkän yliastutun jälkeen olisi toivonut, että onni olisi suosinut pitkää suomalaishyppääjää. Rion kisoihin päästäkseen Mäkelän pitäisi loikkia 14,20 loppukauden aikana tai ensivuonna alkukesästä. Mieluummin siis vielä tämän syksyn kisoissa!

Nooralotta Neziri aitoi 100 metrin alkuerissä yli metrin vastatuulessa 13,13, mutta sillä ei nyt menty välieriin. Olympiaraja 13,00 on NoLon ulottuvilla, ja se saattaa alittua vielä tällä kaudellakin.

3000 metrin esteissä Sandra Erikssson ja Camila Richardsson karsiutuivat loppukilpailusta. Finaaliin olisi pitänyt juosta 9.30. Sandra jäi tuosta tavoitteesta reilut yhdeksän sekuntia, mutta alitti silti Rion olympiarajan 9.45,0.

Sanna Kämäräinen karsiutui kiekonheitossa, ja Sanni Utriainen keihäänheitossa. Kummallakaan ei näyttänyt olevan aivan parasta puristusta Pekingin Linnunpesässä. Hellettä, yliyritystä, ja jännitystä?

Utriaisella on Rion olympiakisoihin oikeuttava tulos (vaatimus 62,00) tältä kaudelta, mutta Kämäräisen maaliskuussa heittämä tulos ei kanna Rioon asti. Sinne vaaditaan uusi 61-metrinen.
  

Tero Pitkämäki toi Pohjoismaiden ainoan mitalin


Urheilun aaltoliike on siinä vaiheessa, että Suomi oli Pekingissä ainoa mitalitilastoon yltänyt Pohjoismaa.

Keihäänheitto oli odotetusti Suomen vahvin laji, vaikka laji onkin kehittynyt maailmalla viime vuosina isoin harppauksin. Tero Pitkämäki (87,64) otti pronssimitalin ja täydensi MM-mitalisarjansa (kulta–hopea–pronssi). Antti Ruuskanen (87,12) oli viides, mutta loukkaantuneen Teemu Wirkkalan paikan saanut Ari Mannio jäi karsintaan vain niukasti yli 80 metrin kaarella.

Koko Pekingin keihäskolmikko voitaisiin nimetä välittömästi myös Rion olympiakisoihin, minne vaaditaan 83 metrin kaari. Mutta taas tulee kysymys, kuuluuko se kolmas paikka Manniolle, vai Wirkkalalle?

David Söderbergin kuudes sija moukarinheitossa on kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissuoritus MM-moukarissa. Vain Olli-Pekka Karjalaisen neljäs sija MM-Helsingissä 2005 menee edelle! Myös kymmenenneksi sijoittunut Tuomas Seppänen lukeutuu Suomen joukkueen onnistujiin. Rion olympiakisojen moukarinheiton tulosraja on järkyttävän kova 78,00. Se voi olla suomalaiskaksikolle, jopa Söderbergille, liikaa!

Veli-Matti "Aku" Partanen nousi Suomen
ykköskävelijäksi 18. sijallaan. Hän alitti
 samalla Rion olympiakisojen rajan.
50 kilometrin kävelyssä Aku Partanen selvisi maaliin 18:ntena. Myös Jarkko Kinnunen sinnitteli maaliin asti sijaluvulle 32, mutta Aleksi Ojalan matka päättyi dramaattisesti kesken. Kinnusella oli uran huonoin arvokisakävely. Alkaako ikä, 31 vuotta, jo painaa? No, Kinnusen taistelu kannatti, sillä hän pääsi, vasta 23-vuotiaan Partasen ohella, alle Rion olympiarajan. Ojalallakin on keväältä olympiakelpoinen tulos.

Henri Manninen juoksi maratonilla 35:nneksi. Suomalaismiehistä paras onnistuja MM-maratonilla on ollut Janne Holmén, joka oli aikanaan yhdeksäs Osakan MM-maratonilla.

Olympiaraja on 2.17. Sen alittamista voi yrittää jollakin vauhdikkaalla kaupunkimaratonilla. Viime syksynä Manninen alitti sen Berliinissä, mutta Rion olympianäyttöjen aikaikkuna ei ollut silloin vielä auennut. Sama pitäisi tehdä uudelleen tänä syksynä.

Suomalaisedustajat miesten MM-maratoneilla:
Helsinki 1983
14 Pertti Tiainen 2.12.

Stuttgart 1993
30 Harri Hänninen 2.28,07

Göteborg 1995
30 Harri Hänninen 2.22.43

Pariisi 2003
65 Jussi Utriainen 2.29.03

Helsinki 2005
39 Francis Kirwa 2.22.22
53 Yrjö Pesonen 2.25.39

Osaka 2009
9 Janne Holmén 2.19.36

Peking 2015
35 Henri Manninen 2.30,22

Rion olympiakisoihin on mahdollisuuksia muillakin kuin Pekingin MM-joukkueen urheilijoilla, mutta minä nostaisin valintakriteereissä korkealle ne urheilijat, jotka ovat MM-helteessä jo osoittaneet kilpailevansa vaaditulla olympiatasolla.



25.8.2015

Kuinka suuri keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on?

Keihäänheitto on perinteisesti ollut suomalaisten laji. Trendi on säilynyt viime vuosikymmeniin asti. Vuodesta 1983 järjestetyissä yleisurheilun MM-kisoissa Suomi on ollut neljällä kullalla ja neljällä hopealla menestynein maa miesten keihäänheitossa.

Tshekki on toinen maa, joka on yltänyt neljään kultamitaliin Jan Zeleznyn kolmen mestaruuden ja Vitezslav Veselyn yhden (2013) mestaruuden ansoista. Zelezny, Mr. Keihäänheitto, osallistui urallaan kahdeksan kertaa keihäänheittoon MM-kisoihin! Kolmen kullan lisäksi hän sai kaksi MM-pronssimitalia.

Andreas Thorkildsenillä on neljä mitalia, mutta niistä on vain yksi kultainen, muut ovat hopeita.

Monelle kenties yllättäen kolmanneksi eniten mitaleita haali urallaan Kreikan Kostas Gatsioudis, joka sai kaksi pronssia ja yhden hopean.

Tero Pitkämäki, Seppo Räty, Aki Parviainen ja Kimmo Kinnunen ovat kaikki mitaleilla laskien yhtä kovia heittäjiä MM-tasolla. Kaikilla on yksi kulta, ja sen jälkeen on kaikille tullut vielä yksi hopea.

Jos Pitkämäki laittaa ”duudsonilaisen” vaihteen päälle, hän voi ottaa kolmannen MM-mitalinsa ja nousta samalla kaikkien aikojen suomalaiseksi keihäänheittäjäksi MM-tasolla.

Antti Ruuskasella on mitaleita olympia- ja EM-kisoista,  mutta MM-mitali puuttuu. Karsinta ei oikein vakuuttanut, joten Ruuskasen mitali olisi suurempi yllätys kuin Pitkämäen.


Keskiviikkoiltapäivä on todella hienoa suomalaista urheilun juhlaa, sillä samaan aikaan kun Pitkämäki ja Ruuskanen heittävät keihäsmitaleista, hyppää Minna Nikkanen seiväspaikalla pistesijoituksesta. Ennätystään sivuavalla 460:llä Nikkanen voisi hyvinkin yltää pistesijoille. Ja muistetaan sekin, että 470:n ylittäminen ensimmäisellä voi olla jo mitalin arvoinen hyppy – se on pienellä venymisellä täysin mahdollisuuksien rajoissa Minnalle!

Jälkikirjoitus (15.9.2015): Tero PItkämäki saavutti Pekingissä MM-pronssia ja näin hän on ainoa suomalaisurheilija, jolla on kolme MM-mitalia, yksi kutakin lajia. Lisäksi hän saavutti ensimmäisenä suomalaisurheilijana Timanttiliigan kokonaisvoiton lajissaan. Eli nyt aletaan olla jo tilanteessa, että Pitkämäki haastaa tosissaan keihään kaikkien aikojen legendoja, kuten Jonni Myyrää, Matti Järvistä ja Seppo Rätyä.

7.8.2015

Pekingin MM-kisojen ovi on hiljalleen sulkeutumassa

Kuortaneen eliittikisat tarjoavat lauantaina parasta kotimaista yleisurheilua kesäkuisten Paavo Nurmi Gamesin jälkeen. Kuortaneen momentum tulee viime hetken MM-näytöistä. Pekingin kisajoukkue on ilmoitettava 10.8. ja muutamalla urheilijalla on vielä totinen näytön paikka.

Tv2:n kisalähetys alkaa klo 16.00. MM-näyttöjen antaminen on päällimmäinen asia, mutta on siellä muutenkin kiinnostavia lajeja. Keihäänheittäjät ovat perinteisesti viihtyneet Kuortaneella. Nyt kentällä on vielä uusi Mondo-pinnoite, joka antaa huipputulosten tekemiseen parhaat mahdollisuudet. Jatkuuko Antti Ruuskasen huippukunto?

Keihäänheiton lisäksi toinen odotettu laji on 800 metriä. Kalevan kisojen kirikisassa nuori Ville Lampinen piti Nicklas Sandellsia pilkkanaan. Kuortaneella on luvassa vauhdikasta menoa alusta lähtien. Nyt Villanovan yliopiston kirjoilla oleva Lampinen saa hyvän mahdollisuuden ennätyksensä 1.48,44 parantamiseen. MM-raja 1.46,00 on vielä tällä kaudella kaukana.

MM-kisoihin on valittu 12 urheilijaa. MM-kisoihin pääsee tekemällä kisarajan, tai sijoittumalla tilastossa riittävän korkealle. Osanottajakiintiöihin pääsy on epävarmempi kriteeri kuin kisarajan tekeminen, joten esittelen nyt ne suomalaisurheilijat, jotka ovat lähimpänä kiinteän MM-rajan saavuttamista.

Nooralotta Neziri


100 metrin aitajuoksun Suomen mestari Neziri on yhden sadasosan päässä kisarajasta 13,00. Joensuun tuulitulos 12,94 ei auta tässä tilanteessa mitään, mutta antaa tietenkin urheilijalle itselleen itseluottmusta siihen, että 13 sekuntia on alitettavissa tälläkin kaudella. Viime vuonna Neziri juoksi Suomen ennätykseksi 12,98.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  90%.

David Söderberg


Söderberg voitti moukarinheiton Suomen mestaruuden Porissa kauden kotimaisella kärkituloksella 74,68. Söderberg on ylittänyt MM-rajan 76,00 seitsemällä kaudella. Uskon, että parhaimmillaan vuonna 2003 peräti 78,83 heittänyt Söderberg nousee Kuortaneella kisakoneeseen.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  80%.

Hanna-Maari Latvala


100 metrin Suomen mestari Latvala tekee paluuta huippukuntoon. Kalevan kisojen 11,70 jäi vielä kauas vaadittavasta 11,33:sta. Viime kaudella Latvala juoksi 11,30 ja kaksi vuotta sitten 11,36. Hanna-Maarin mahdollisuudet ovat täysin olosuhteista kiinni. 200 metrillä MM-raja on 23,20. Tuntuisi siltä, että satanen olisi alkukaudesta jalkavaivasta kärsineelle ”Hantalle” parempi laji MM-kisoja ajatellen.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  60%.

Oskari Möröltä puuttuu vielä MM-kisarajan alitus.

Oskari Mörö


Mörö voitti 400 metrin aitojen Suomen mestaruuden ajalla 50,85. Juhannuksen Eurooppa Cupissa hän juoksi kesän parhaansa 50,07. MM-raja on 49,50.  Viime vuonna Mörö juoksi EM-kisoissa Suomen ennätyksen 49,08. Potentiaalia on, mutta tämä kesä on ollut täynnä pieniä ongelmia. Möröllä on pieniä mahdollisuuksia kisakoneeseen, mutta olosuhteet vaikuttavat pitkissä aidoissa erittäin paljon.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  60%.





Camilla Richardsson


Richardsson juoksi 3000 m esteissä alle 22-vuotiaiden EM-kisoissa neljänneksi ennätyksellään 9.46,34. Sen jälkeen hän on juossut Joensuussa 9.54 ja Porissa 9.53. MM-raja on lähellä, mutta oletettavasti Camillan kunto oli ajoitettu nuorten EM-kisoihin.  Olisi suuri ihme, jos hän parantaisi ennätystään alle 9.44:n, joka on Pekingin MM-raja. Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.

Sanni Utriainen


Utriainen on ainoa suomalainen 60 metrin ylittäjä (60,08) naisten keihäänheitossa tänä kesänä. MM-raja 61,00 ei ole oikeastaan kertaakaan ollut uhattuna. Oona Sormunen, joka oli kaksi vuotta sitten edellinen suomalainen 60 metrin ylittäjä, voitti Porissa Suomen mestaruuden. Utriaisella, ja ehkä Sormusellakin, on teoreettinen mahdollisuus heittää Kuortaneella MM-raja a 61,00.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.


Eero Haapala


Haapala voitti pituushypyn Suomen mestaruuden ja hän on kotimaan tilaston kärjessä 795 kaksi senttiä Henri Väyrysen edellä. MM-raja on 810. Haapala ja Väyrynen hyppäävät Kuortaneella aivan varmasti MM-lippu mielessä. Haapala hyppäsi kaksi vuotta sitten Suomen halliennätykseksi 811, mutta ulkona kahdeksan metriä on vielä ylittämättä.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.

Yleisurheilun MM-kisoihin on Suomesta valittu jo 12 urheilijaa:


Keihäänheitto
Tero Pitkämäki 89,09
Antti Ruuskanen 88,98
Ari Mannio 86,82

Maraton
Henri Manninen 2.16,43

50 km kävely
Jarkko Kinnunen 3.48,49
Veli-Matti Partanen 3.49,02
Aleksi Ojala 3.57,14

3000 m esteet
Sandra Eriksson 9.36,90

Maraton
Anne-Mari Hyryläinen 2.35,17

Seiväshyppy
Minna Nikkanen 456

Kolmiloikka
Kristiina Mäkelä 14,20

Kiekonheitto
Sanna Kämäräinen 61,07

Yleisurheilun MM-kisat Pekingissä 22.-30.8.2015.



21.10.2014

Golfari vastaan keihäänheittäjä

Helsingin Sanomien arvostettu urheilutoimittaja Ari Pusa avasi golfin Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden voittaneelle Mikko Iloselle oven jopa Vuoden urheilijaksi.

Kun Pusa laittaa oven raolleen, on asiaa syytä tarkastella vakavasti. Monipuolisesti urheilun hallitsevalla toimittajalla on ollut pitkään suomalaisen urheilun näköalapaikalla.

(Tässä kävi niin hullusti, että kirjoitin aamulla toimittaja Jussi-Pekka Reposen kirjoittaneen kyseisen jutun. Nyt Mestareiden liigan tauolla on hyvä korjata jutun kirjoittajan nimi oikein: kyllä siinä Ari Pusan laadukas kädenjälki näkyy.)

Tämä vuosi on siitä poikkeuksellinen, että Vuoden urheilijaksi on ehdolla olympiavoittaja, nimittäin parisprintin korkeimmalle korokkeelle Sotshin olympiakisoissa noussut kaksikko Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi.

Vuoden urheilijan viittaa soviteltiin kesällä myös Antti Ruuskaselle, joka voitti keihäänheiton Euroopan mestaruuden. Keihäänheitto on se tekninen voimalaji, jossa suomalaiset ovat olleet maailman parhaita yli sadan vuoden ajan.

Ensimmäinen suomalainen keihäänheiton suurvoittaja oli myöhempi jääkärimajuri Julius Saaristo, joka voitti kahden käden yhteistuloksella kultaa legendaarisissa Tukholman olympiakisoissa vuonna 1912. Sen jälkeen keihäänheitto on jäänyt suomalaisten tavaramerkiksi maailmalla ja suomalaisten penkkiurheilijoiden rakastamaksi lajiksi.

Kun Helsingin Sanomat nostaa golfari Mikko Ilosen vakavasti haastamaan keihäänheiton Euroopan mestaria ja hiihdon olympiavoittajia, ollaan suomalaisessa urheilussa kääntämässä uutta lehteä.

Tähän sopii hyvin tarina oman aikansa Tiger Woodsista, Harry Vardonista. Hän voitti kuusi British Open -turnausta ja yhden US Openin, kunnes ensimmäinen maailmansota katkaisi urheilutoiminnan useaksi vuodeksi. Jerseyläinen ei enää palannut sodan jälkeen samalle tasolle.

Vardon, golfin sen ajan supertähti, osallistui kerran sekanelinpeliin, jossa hänen pelikumppaninaan oli naispelaaja, ja he pelasivat kahta keihäänheittäjää vastaan. Sääntöjä oli luonnollisesti hieman mukautettu. Silloin kävi niin, että golfarit voittivat.

Varmaa on, että Vuoden urheilijan valinta herättää tänä syksynä enemmän tunteita kuin vuosiin.



18.8.2014

Antti Ruuskanen kuittasi valmentajansa vanhan tappion

Yleisurheilun EM-kisat Zürichissä päättyivät keihäänheittäjien kaksoismitalijuhliin. Antti Ruuskasen mestaruus omalla ennätyksellä 88,01 summaa hienolla tavalla suomalaisten koko kisaviikon. Hämmästyttävän monet urheilijat tekivät omia ennätyksiään.

Ruuskasen ja pronssille heittäneen Tero Pitkämäen mitaleita osattiin odottaa, mutta sunnuntain positiivisin yllättäjä oli neljänneksi heittänyt Lassi Etelätalo. Hän oli hetken aikaa jopa pronssissa kiinni, kunnes tshekki Vjatseslav Vesely kiskaisi ohi ja nousi hopealle.

Kun Ruuskanen esitteli alkukesästä Paavo Nurmi Gamesin lehdistötilaisuudessa Turussa uutta vauhtijuoksutekniikkaansa, minulle tuli tunne, että tuossa steppailee menestystä rakentava urheilija. Ruuskanen kertoi, että hänen valmentajansa Aki Parviainen otti samanlaisen ristiaskelikon käyttöön ennen Edmontonin MM-kisoja 2001. Olin paikalla, kun Parviainen kiskaisi Edmontonissa hirmuheiton 91,31. Sillä kertaa löytyi kuitenkin yksi yliluonnollinen mies, joka repäisi siitä ohi: Jan Zelezny.

Nyt Zelezny oli Letzigrundin lehtereillä seuraamassa, miten hänen valmentamansa Vjatseslav Vesely vastasi Aki Parviaisen valmentaman Antti Ruuskasen ennätysheittoon 88,01. Hyvin Vesely yritti, mutta ei saanut Ruuskasta kiinni! Näin valmentaja Aki Parviainen sai tavallaan revanssin siitä, että Zelezny vei häneltä MM-kullan vuonna 2001.

Keihäsdraaman huipennuksena oli tietenkin palkintojenjako, missä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen Antti Pihlakoski pääsi ojentamaan EM-kultamitalin Ruuskaselle. Siinä pojat rakensivat Suomi-brändiä parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomen joukkue tavoitteli Zürichistä kahta mitalia, joten menestystavoitteet toteutuivat. Miesmuistiin ei yleisurheilun arvokisoissa ole ollut näin paljon hyviä suomalaissuorituksia. Yle Urheilun asiantuntija Mika Lehtimäki analysoi tuoreeltaan Urheiluruudussa, että suomalaisurheilijat tekivät 31 suoritusta ja 17 meni eristä tai karsinnoista eteenpäin. Näin laskien yli puolet joukkueesta onnistui!

Kolmen urheilijan (Minna Nikkanen, Nooralotta Neziri ja Sandra Eriksson) pettymyksissä oli jotain samaa. Arvaan, että heillä kaikilla oli odotukset pilvissä ja Sandrakin jo suunnitteli, ottaako paidan pois loppusuoralla. Epäonnistuminen pitää kuitenkin sisällään menestysmahdollisuuden tulevissa arvokisoissa. Siis mahdollisuuden.

Mutta mistä suomalaisten hyvä EM-vire sitten rakentui? Sanoisin, että joukkue joutui positiiviseen kierteeseen, jossa onnistuminen ruokki uusia onnistumisia. Kierteen rakentaminen on alkanut kyllä paljon ennen kisojen avajaisia.

Tässäpä tulee menestyskierteen analyysi:

1. Jukka Keskisalon paluu radoille

Väitän, että Jukka Keskisalon paluu oli suomalaiselle yleisurheilulle isompi asia kuin Jukalle itselleen. Pitkästä aikaa neljä suomalaista kestävyysjuoksijaa oli arvokisoissa, ja kaikki selviytyivät loppukilpailuun! Keskisalosta tuli vuoden 2006 Euroopan mestaruuden myötä yleisurheilun arvostettu ikoni, jonka tekemiset vaikuttavat isoon joukkoon yleisurheilun harrastajia ja seuraajia.

2. Jorma Kemppaisen rakentava ote valmennuksen johdossa

Keski-Suomesta lähtöisin oleva Jorma Kemppainen tulee syksyllä olleeksi kaksi vuotta Suomen Urheiluliiton valmennusjohtajana. Kemppaisella on positiivinen ote asioihin. Se tarttuu. Muistaako muuten joku vielä, että keihäänheittäjien valintajärjestelmä kyseenalaistettiin ennen kisoja?  Ei ne valinnat ihan huonosti osuneet.

3. Timanttiliiga, unelmista totta

Paavo Nurmi Gamesin taustayhteisö kertoi viime vuonna, että Turun Urheilupuistossa halutaan järjestää Timanttiliigan kilpailut vuonna 2017. Se tarkoitti heti, että parhaiden suomalaisten alkukesän tavoitteeksi tuli päästä Turun kisoihin kisaamaan maailman parhaita urheilijoita vastaan. Esimerkiksi moukarimörssäri David Söderberg sai kesäkuussa valtavan itseluottamustöötin napattuaan Turussa nipun kovia päänahkoja.

4. Hannamaari Latvalan reippaus

Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustava Hannamaari Latvala venyi hienosti 200 metrin loppukilpailuun. Mutta hän on myös muutakin kuin nopea: "Hantta" on positiivinen ja hyvä esiintyjä. Hän ei pelkää sanoa heti suorituksen jälkeen haastattelussa, että päässä ei ole yhtään ajatusta! Kun sen osaa sanoa iloisesti, haastattelulta ei enempää vaaditakaan. Kun joukkueessa on tällainen urheilija, hänestä tarttuu rohkeutta muihinkin urheilijoihin.

5. Oskari Mörön yllätys

Oskari Mörö paineli ennakkoluulottomasti 400 metrin aitojen loppukilpailuun, missä hän joutui valitettavasti sisäradalle. 13 askeleen rytmi ja sisärata on huono yhdistelmä. Mutta pelkästään loppukilpailuun pääsy ennätysajalla oli Möröltä yhtä kova juttu kuin Lassi Etelätalon neljäs sija keihäässä. Jotakin, jota ei voinut ennakoida.

6. Sanna Kämäräinen: lupa tuulettaa!

Kiekonheittäjä Sanna Kämäräisen selviytyminen kiekonheiton loppukilpailuun oli hieno saavutus. Kun hän avasi sen omalla ennätyksellään ja 60 metrin viivan yli kantaneella kaaarella, oli todellakin tuulettaminen paikallaan. Varmasti moni ajatteli, että loppukilpailun ensimmäisellä kierroksella ei saisi tuulettaa ja purkaa latausta niin kuin Sanna teki. Mutta haloo, se oli kyllä niin hieno onnistuminen, että se oli pakko kruunata juuri sellaisella juhlimisella.

7. Antti Ruuskasen positiivisuus

Kauaksi on tultu siitä, kun suomalainen keihäänheittäjä kommentoi MM-kisoissa Ylen toimittajalle: "Saksa on paska maa!" Nyt Urheiluruudussa kuultiin Euroopan mestari Antti Ruuskasen äitiä Aulikki Ruuskasta. Tämän mukaan peräänantamattomuus ja positiivisuus ovat Antin menestyksen taustalla. Kukapa sen paremmin osaisi sanoa kuin oma äiti.

8. Tero Pitkämäen suojakilpi

Antti Ruuskasella on ollut se onnellinen tilanne, että Suomen yleisurheilumenestyksestä kymmenen vuotta vastannut Tero Pitkämäki on toiminut tänä kesänä suojaavana kilpenä, kerännyt median huomion ja samalla paineet. Kaksikko on kilpaillut kuusi kertaa vastakkain. EM-kisoihin asti järjestys oli aina sama, mutta Zürichissä osat vaihtuivat. Niin, kuka puhuikaan Antti Ruuskasen peräänantamattomuudesta?

9. Tommi Evilän jäähyväiskiertue

Tommi Evilä kilpailee viimeistä kauttaan. Vaikka hän on saanut aikaan positiivista pöhinää vauhdinottoradoilla, ei kukaan pituushyppääjä päässyt EM-kisajoukkueeseen. Ei Tommikaan. Mutta jäähyväiskiertue on osoittanut Tommille ja kaikille muillekin, millaista arvostusta yleisurheilija voi nauttia. Turun Paavo Nurmi Gamesissa tamperelaishyppääjä itse kommentoi: "Tuntuihan se oudolta hypätä, kun 10 000 persettä nousi penkistä!"

10. Respect!

Urheilussa, niin kuin elämässä, tärkeintä on arvostaa tekemistä ja yrittämistä! Menestys tulee sen jälkeen. Voi olla, että tämä on olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen ajatus. Mutta, se nyt sopii hyvin tähän loppuun.




.