Rahat jaetaan avoimesti yleisurheilun MM-kisoissa Pekingissä

Maratonjuoksija Henri Manninen on ensimmäinen suomalainen urheilija, joka laittaa itsensä likoon Pekingissä alkavissa yleisurheilun MM-kisoissa.

Moukarimiehet David Söderberg ja Tuomas Seppänen sekä kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä ovat myös heti avauspäivänä karsimassa loppukilpailupaikoista.

Ensimmäinen suomalaisvoitto on kuitenkin kisoissa saavutettu jo ennen kuin Manninen kumartuu maratonin lähtöviivalle klo 02.35 Suomen aikaa (Pekingissä on kello silloin 07.35). Siis mitä? No, Antti Pihlakoski valittiin Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallitukseen samassa IAAF:n kongressissa, jossa Sebastian Coe valittiin puheenjohtajaksi. Jos ei Pihlakoski nyt aivan voittanut, niin ainakin vahvan pistesijan hän saavutti!

Pojasta polvi paranee. Antin edesmennyt Pentti-isä oli aikanaan vahvoja urheiluvaikuttajia lounaisessa Suomessa. Antti ottaa vähän isompaa reviiriä haltuun.

Pihlakoski on käyttänyt entistä mailerin kestävyyttä noustessaan yleisurheilun hierarkiassa. Tähän asti hänellä on ollut maine Ilkka Kanervan oikeana kätenä, mutta nyt tilanne on aivan uusi. Pihlakoski nousi urheilujohtajien raskaaseen sarjaan. Mutta... edelleenkin vertailu tapahtuu Kanervaan, joka oli IAAF:n hallituksessa 2003–2011.

Pihlakoski on kampanjoinut Suomen Urheiluliiton tuella voimakkaasti, ja kova yritys palkittiin Pekingissä. Tämä on nyt suomalaiselle yleisurheilulle herkullinen tilanne, koska maailman muuttuessa Euroopan painoarvo on myös muutoksessa. Nyt tapahtuu hissiliikettä moneen suuntaan. Turun Paavo Nurmi Gamesin kannalta Pihlakosken nousu isokenkäisten sarjaan ei ole lainkaan huono asia! Odotan entistä suuremmalla mielenkiinnolla Pihlakosken seuraavaa kolumnia Turun Sanomissa!

Aivan ensimmäisiä haasteita Coen johtamalle IAAF:lle on kuitenkin eurooppalaisen yhteisnäkemyksen löytäminen. Tämä tuli ilmeiseksi, kun vahvan, mutta tappioon päättyneen puheenjohtajakampanjan käynyt ukrainalainen Sergei Bubka lähti Pekingistä ennen kisojen alkua pois, perhesyihin vedoten.

Mutta jätetään nyt urheilupolitiikka Pihlakoskelle, ja keskitytään urheilemiseen. Suomi on voittanut MM-kisoissa yhteensä seitsemän maailmanmestaruutta ja yhteensä 21 mitalia. Se on tilastotietoa, jonka soisi muuttuvan lähipäivinä!

Suomen saavuttamat sijoitukset MM-yleisurheilussa:

Kulta: 7 kpl

Hopea: 8

Pronssi: 6

4-sija: 11

5-sija: 11

6-sija: 9

7-sija: 4

8-sija: 9

Miesten keihäänheitto ja 50 kilometrin kävely, sekä naisten esteet, seiväs ja keihäs ovat lähinnä ne lajit, joista voisi löytyä potkua yllä olevien numeroiden muuttamiseen. Ja urheilussa on aina mahdollista, että joku tekee jymy-yllätyksen!

Taaloja jaossa kahdeksalle parhaalle

Olen perehtynyt ammattilaisena1932 kansainväliseen kilpailukieltoon julistetun Paavo Nurmen elämään, joten tuntuu ristiriitaiselta kirjoittaa tähän myös Pekingin MM-kisoissa tarjolla olevat rahapalkinnot:

Kulta: 60.000 dollaria

Hopea: 30.000 dollaria

Pronssi: 20.000 dollaria

4-sija: 15.000 dollaria

5-sija: 10.000 dollaria

6-sija: 6000 dollaria

7-sija: 5000 dollaria

8-sija: 4000 dollaria

Uudesta maailmanennätyksestä on tarjolla lisäksi 100.000 dollarin bonus.

Sebastian Coe kirjoitti David Millerin kanssa
erinomaisen elämäkerran.

Tähän sopii lainaus Sebastian Coen erinomaisesta elämäkerrasta ”Running Free” (1981). Kirjan lopussa on vahvaa visiota siitä, että yleisurheilu muuttuu avoimeksi ammattilaisurheiluksi. Mutta tämä kehitys edellyttää kaikilta mukanaolijoilta vastuuta:

”It is inevitable that athletics will go Open, but it is vital that it does not just become licence to print money for the leading competitors and a handful of promoters and advertising agents collaborating with television. All of us at the top, including Ovett, Thompson, and Wells, ought to be thinking carefully not only of ourselves, but of what sort of sport we want to hand on to the next generation.”

Coe oli tuolloin hävinnyt Moskovan olympiakisoissa 800 metriä Steve Ovettille, mutta hän korjasi tilanteen voittamalla Ovettille povatun 1500 metriä. Olin takakaarteessa huutamasssa Sebille kannustusta kurkku suorana! Uskon, että hän ei voinut olla kuulematta sitä!

Vaikka Coen kirjassa esittämät ajatukset ovat visionäärisiä ja kypsiä, ikään kuin uraansa lopettelevan urheilijan näkemyksiä, hän jatkoi uraansa menestyksellä vielä muutaman vuoden ja voitti mailimatkan myös Los Angelesin olympiakisoissa 1984.

Mutta takaisin Pekingin MM-kisoihin! Toivon, että SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen lietsoo keihäsmiehet jälleen sellaiseen mielentilaan, että näyttöhalut kristallisoituvat vähintään yhdeksi mitaliksi. Ja samalla toivon, että mahdollisimman moni suomalaisurheilija yltää omalle ennätystasolleen ja pääsee jakamaan noita IAAF:n bonusrahoja.

Suomen ja Italian yleisurheiluakseli toimii

Suomen yleisurheilun kruununjalokivi Paavo Nurmi Games järjesti mediatapahtuman Helsingissä. Hotelli Crowne Plazassa oli kansainvälinen tunnelma muun muassa sen vuoksi, että paikalla oli italialaisen juoksijalegendan Francesco Aresen poika Emanuele Arese, joka vastaa Karhun operatiivisesta toiminnasta.

Emanuele Arese ja Paavo Nurmi Gamesin Jari Salonen alkavat tehdä
yhteistyötä, jossa molemmat voivat voittaa.

Karhun ja Paavo Nurmi Gamesin yhteistyön aloittaminen on merkittävä askel Turun nostamisessa maailman yleisurheilukartalla entistä näkyvämpään asemaan.

Emanuele Aresen tukikohta on Hollannissa, mutta Suomella on aivan erityinen positio Karhun maailmanvalloituksessa. 99-vuotias suomalainen tuotemerkki siirtyi viime vuonna Aresen perheen hallintaan. Se tarkoitti samalla sitä, että Karhua aletaan kehittää uudella intensiteetillä.

Aresen perheelle on kertynyt runsaasti kokemusta aikaisemmasta menestyksellisestä toiminnastaan Asicsin tuotemerkin parissa.

Yksi kehitystyön salainen tukipilari on Jyväskylän yliopisto. Emanuele Arese on tavannut  Jyväskylän yliopiston professorin Janne Avelan ja toivoo siltä suunnalta tieteellistä apua tuotekehitykseen. Avela jatkaa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa professori Paavo Komin luomalla biomekaniikan vaativalla saralla. Entisenä korkeushyppääjänä Avela ymmärtää erityisen hyvin kimmoisuutta ja niitä iskuja, joita juoksijoiden jalat juoksutossuissa ottavat vastaan.

Emanuele Arese on vakuuttunut siitä, että Jyväskylä-toimintalinja voi auttaa tulevaisuudessakin Karhun tuotekehitystä samalla tavalla kuin se auttoi vuonna 1986 kehittäessään mullistavan Fulcrum-pohjateknologian.

Emanuele Arese on itsekin ollut kovan luokan juoksija, mutta hän ei silti pääsisi 800 metrin ennätyksellään 1.51 Jari Salosen rakentaman Paavo Nurmi Gamesin 800 metrin osanottajalistalle kuin korkeintaan jäniksen roolissa. Salonen kertoi mediatilaisuudessa, että viime vuonna Paavo Nurmi Games oli IAAF:n listalla 51:ntenä. Ensi kesän tavoite on nousta 30 parhaan kilpailun joukkoon maailmassa. Osanottajilta vaaditaan siis entistä kovempaa tulostasoa.

Emanuele Arese uskoo, että retrohenkinen Karhun palaa
takaisin liikkuvien ihmisten suosikkikengäksi

Sen sijaan Emanuelen isä Francesco Arese oli mukana vuoden 1973 Paavo Nurmen kisojen 1500 metrillä, mutta kyyti oli kylmää. Münchenin olympiakisojen 800 metrin olympiavoittaja Dave Wottle voitti maagisella kirillään Aresen ja kotimaassa ylivoimaisena kirimiehenä tunnetun Pekka Päivärinnan.

Arese rakasti Suomea ja viihtyi täällä monena kesänä. Yksi selitys Suomi-rakkauteen on se, että hän voitti Helsingin EM-kisoissa 1971 sähköisen 1500 metrin kilpailun. Pekka Vasalalta odotettiin silloin huippusijoitusta,  mutta hän hyytyi yhdeksänneksi Aresen hurjastellessa mestaruuteen.

Francesco Arese on tässä viikonvaihteessa tärkeässä roolissa, sillä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsenenä hän on valitsemassa liitolle uutta puheenjohtajaa. Entinen mailerilupaus Antti Pihlakoski on mukana kilpailussa, ja hänen valintansa tukena on vahva suomalainen nimilista alkaen olympiakomitean puheenjohtajasta Risto Niemisestä ja EAA:n kunniapuheenjohtajasta Carl-Olaf Homénista aina Ilkka Kanervaan, Sari Essayahiin, Lasse Vireniin ja Tiina Lillakiin.

Pihlakosken, 53, kanssa puheenjohtajuudesta kisaavat ensi vuonna 70 vuotta täyttävä norjalainen Svein Arne Hansen ja entinen ranskalainen pikajuoksija Jean Gracia, joka täyttää tänä vuonna 60 vuotta.

Kannattaa siis seurata lauantaina uutisia EAA:n Bledin kokouksesta!

Aamulenkki: Urheiluboikotti on menneen ajan ase

Nyt on pakko kirjoittaa muutama sana Venäjä-pakotteista. Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Tero Hakolan uutinen "Kanerva vastustaa urheiluboikottia". 

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva toivoo, että urheilu säästyy boikoteilta. Hän on sitä mieltä, että kisat tulee siirtää toiseen maahan lähinnä siinä tapauksessa, että isäntämaa on sodassa "laajassa mielessä" tai käy sotaa oman maansa kansalaisia vastaan.

Boikottipuheiden taustalla on El Pais -lehden viikon takaisesta uutisesta virinnyt julkinen keskustelu.  Ilmeisesti EU-komissiossa on ihan vakavasti harkittu Venäjän sulkemista EU:n urheilutapahtumien ulkopuolelle osana talouspakotteita.

Kanerva ja Suomen pääministeri Alexander Stubb ovat oikeasti urheiluihmisiä, jotka ymmärtävät urheilun olevan osa eurooppalaista kulttuuria. Heille urheilu on enemmän kuin vain politiikan kassara, jonka avulla voisi  uhitellen kopautella Kremlin portteja.

Boikottien aikakausi liittyi kylmän sodan jälkinäytökseen, vaikka ensimmäiset boikottiolympiakisat järjestettiin jo Montrealissa vuonna 1976. Silloin osa Afrikan maista osoitti mieltään Etelä-Afrikan apartheid-politiikan vastaisen linjan lipsumisen vuoksi.

Vuonna 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter pelasi kovaa peliä Neuvostoliittoa vastaan. Länsimaiden laajalla olympiaboikotilla haluttiin painostaa Neuvostoliittoa, joka oli hyökännyt edellisvuonna Afganistaniin.

Vuonna 1984 useimmat sosialistiset maat järjestivät Neuvostoliiton johdolla vastaboikotin ja jäivät pois Los Angelesin olympiakisoista: "kun ette tulleet meidän kisoihin, me ei tulla teidän kisoihin". Jälkiarvioiden mukaan kyseessä oli lähinnä Moskovan suuri pelko siitä, että Neuvostoliiton ja muiden sosialistimaiden urheilijat olisivat loikanneet suurin joukoin Yhdysvaltoihin.

Vielä vuonna 1988 koettiin pienimuotoinen boikotti, kun Pohjois-Korea, joka oli virallisesti isäntämaan eli Etelä-Korean kanssa sodassa, sai aikaan pienen tukiboikotin liittolaismaidensa keskuudessa. Niinpä Kuuba ja Albania jäivät pois kisoista.

Boikottien seurauksena monessa lajissa mitalit menivät uusjakoon. Tuskinpa boikoteilla juuri muita vaikutuksia oli.

Voi vain kuvitella, miten sosiaalinen media olisi kuplinut, jos sellainen olisi noiden boikottikisojen aikana ollut jo olemassa. Nyt Facebookiin on perustettu Venäjälle myönnettyä jalkapallon MM-turnausta boikotoimaan kannustava yhteisö "Boycott Russia World Cup 2018".  Toistaiseksi siellä näyttää oleva 1261 tykkääjää. Se ei ole kansainväliselle sivustolle erityisen suuri määrä.

Juuri nyt tuntuisi aivan mahdottomalta, että Suomen hallitus kieltäisi esimerkiksi A-maajoukkueen osallistumisen jalkapallon MM-karsintoihin: Suomi boikotoi MM-jalkapalloa!

Sen sijaan jokainen suomalainen jalkapallon ystävä voi henkilökohtaisesti ratkaista, päättääkö lähteä Pietariin tai Moskovaan katsomaan MM-kisoja. Siihen päätökseen Venäjän poliittinen johto voi vaikuttaa omilla toimillaan ratkaisevan paljon.