Nyt on pakko kirjoittaa muutama sana Venäjä-pakotteista.
Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Tero Hakolan uutinen "Kanerva
vastustaa urheiluboikottia".
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin
parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva toivoo, että urheilu
säästyy boikoteilta. Hän on sitä mieltä, että kisat tulee siirtää toiseen
maahan lähinnä siinä tapauksessa, että isäntämaa on sodassa "laajassa
mielessä" tai käy sotaa oman maansa kansalaisia vastaan.
Boikottipuheiden taustalla on El Pais -lehden viikon takaisesta
uutisesta virinnyt julkinen keskustelu.
Ilmeisesti EU-komissiossa on ihan vakavasti harkittu Venäjän sulkemista
EU:n urheilutapahtumien ulkopuolelle osana talouspakotteita.
Kanerva ja Suomen pääministeri Alexander Stubb ovat oikeasti
urheiluihmisiä, jotka ymmärtävät urheilun olevan osa eurooppalaista kulttuuria.
Heille urheilu on enemmän kuin vain politiikan kassara, jonka avulla voisi uhitellen kopautella Kremlin portteja.
Boikottien aikakausi liittyi kylmän sodan jälkinäytökseen,
vaikka ensimmäiset boikottiolympiakisat järjestettiin jo Montrealissa vuonna
1976. Silloin osa Afrikan maista osoitti mieltään Etelä-Afrikan
apartheid-politiikan vastaisen linjan lipsumisen vuoksi.
Vuonna 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter pelasi
kovaa peliä Neuvostoliittoa vastaan. Länsimaiden laajalla olympiaboikotilla
haluttiin painostaa Neuvostoliittoa, joka oli hyökännyt edellisvuonna
Afganistaniin.
Vuonna 1984 useimmat sosialistiset maat järjestivät
Neuvostoliiton johdolla vastaboikotin ja jäivät pois Los Angelesin
olympiakisoista: "kun ette tulleet meidän kisoihin, me ei tulla teidän
kisoihin". Jälkiarvioiden mukaan kyseessä oli lähinnä Moskovan suuri pelko
siitä, että Neuvostoliiton ja muiden sosialistimaiden urheilijat olisivat
loikanneet suurin joukoin Yhdysvaltoihin.
Vielä vuonna 1988 koettiin pienimuotoinen boikotti, kun
Pohjois-Korea, joka oli virallisesti isäntämaan eli Etelä-Korean kanssa
sodassa, sai aikaan pienen tukiboikotin liittolaismaidensa keskuudessa. Niinpä Kuuba
ja Albania jäivät pois kisoista.
Boikottien seurauksena monessa lajissa mitalit menivät
uusjakoon. Tuskinpa boikoteilla juuri muita vaikutuksia oli.
Voi vain kuvitella, miten sosiaalinen media olisi kuplinut,
jos sellainen olisi noiden boikottikisojen aikana ollut jo olemassa. Nyt
Facebookiin on perustettu Venäjälle myönnettyä jalkapallon MM-turnausta
boikotoimaan kannustava yhteisö "Boycott Russia World Cup 2018". Toistaiseksi siellä näyttää oleva 1261
tykkääjää. Se ei ole kansainväliselle sivustolle erityisen suuri määrä.
Juuri nyt tuntuisi aivan mahdottomalta, että Suomen hallitus
kieltäisi esimerkiksi A-maajoukkueen osallistumisen jalkapallon MM-karsintoihin:
Suomi boikotoi MM-jalkapalloa!
Sen sijaan jokainen suomalainen jalkapallon ystävä voi
henkilökohtaisesti ratkaista, päättääkö lähteä Pietariin tai Moskovaan
katsomaan MM-kisoja. Siihen päätökseen Venäjän poliittinen johto voi vaikuttaa
omilla toimillaan ratkaisevan paljon.
