Yleisurheilun MM-kisat alkavat Pekingissä keskiviikkona,
vaikka urheilijat astuvat mondo-radalle vasta lauantaina. Ensimmäisenä lajina
on valtapeli.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF valitsee
keskiviikkona Pekingissä uuden puheenjohtajan senegalilaisen Lamine Diackin,
82, seuraajaksi.
Tehdään tämä nyt selväksi: Yleisurheiluliiton puheenjohtaja
on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista urheilujohtajista. Lamine Diackin edeltäjä
italialainen Primo Nebiolo istui puheenjohtajana kuolemaansa asti. Primo siirtyi taivallisille kilparadoille 76-vuotiaana, joten Diack on selvinnyt edeltäjäänsä paremmin. Hän voi
seurata MM-yleisurheilua kunniavieraana, entisenä puheenjohtajana. Ja kun
Lamine saapuu lehtereille, häntä tervehditään edelleenkin Mister Presidenttinä,
silkasta arvostuksesta.
On siis ymmärrettävää, että herrat Sergei Bubka, 51, ja Sebastian Coe, 58,
haluaisivat kovasti IAAF:n kuudenneksi puheenjohtajaksi. Se tarkoittaisi olympiakisojen
keskeisimmän lajin kehittämistä seuraavien parinkymmenen vuoden ajan: olympiadeittain
laskien: Rio 2016, Tokio 2020, ja sitten tasaiseen tahtiin 2024 (veikkaan
Pariisia isännäksi), 2028, 2032, ehkä vielä 2036.
Olin Edmontonin MM-kisoissa 2001 toimittajana, kun Lamine
Diack valittiin ensimmäisen kerran IAAF:n kongressin päätöksellä järjestön johtoon. Sitä ennen hän oli Primon kuoleman jälkeen vain hoitanut
tehtävää parin vuoden ajan, väliaikaisesti. Muistan mustat autot ja viiden
tähden hotellin pehmeät kokolattiamatot. En olisi uskonut Diackin voittoon, mutta
Ranska oli Euroopassa hänen ”takuumiehenään”, eikä senegalilaisen asemaa ole
sen kokouksen jälkeen horjuttanut oikeastaan mikään.
Kun nyt kirjoitan, että Sebastian Coe on erittäin
todennäköisesti Diackin seuraaja, olen aika lailla puolueellinen. Olen jutellut
Coen kanssa jo hänen urheiluvuosinaan, ja syönyt hänen kanssaan lounasta (no,
oli siellä Ike Kanerva ja Mikko Vannikin). Olen opiskellut hänen
harjoitusmenetelmiään ja lukenut hänen elämäkertansa.
Olen tavannut myös Sergei Bubkan muutamaan kertaan
lehdistötilaisuuksissa. Siinä, missä Sebastian käyttää äidinkieltään
vaivattomasti, siinä Sergei taivuttaa englantia venäläisellä aksentilla. Se ei
ole tietenkään yhtä joustavaa kuin Loughboroughissa opiskelleen britin
”puhdas” englanti.
Lontoon olympiakisat 2012 olivat Sebastian Coen työnäyte.
Niitä kisoja seurasin televisiosta. Tältä etäisyydeltä kisat näyttivät
onnistuvan täydellisesti. Yes Sir, minä olen valintani tehnyt.
Katsotaan nyt
kuitenkin maltilla, miten keskiviikkona IAAF:n kongressissa käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti