keskiviikko 19. elokuuta 2015

Sebastian Coe on vahvempi kandidaatti kuin Sergei Bubka IAAF:n puheenjohtajaksi

Yleisurheilun MM-kisat alkavat Pekingissä keskiviikkona, vaikka urheilijat astuvat mondo-radalle vasta lauantaina. Ensimmäisenä lajina on valtapeli.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF valitsee keskiviikkona Pekingissä uuden puheenjohtajan senegalilaisen Lamine Diackin, 82, seuraajaksi.

Tehdään tämä nyt selväksi: Yleisurheiluliiton puheenjohtaja on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista urheilujohtajista. Lamine Diackin edeltäjä italialainen Primo Nebiolo istui puheenjohtajana kuolemaansa asti. Primo siirtyi taivallisille kilparadoille 76-vuotiaana, joten Diack on selvinnyt edeltäjäänsä paremmin. Hän voi seurata MM-yleisurheilua kunniavieraana, entisenä puheenjohtajana. Ja kun Lamine saapuu lehtereille, häntä tervehditään edelleenkin Mister Presidenttinä, silkasta arvostuksesta.

On siis ymmärrettävää, että herrat Sergei Bubka, 51, ja Sebastian Coe, 58, haluaisivat kovasti IAAF:n kuudenneksi puheenjohtajaksi. Se tarkoittaisi olympiakisojen keskeisimmän lajin kehittämistä seuraavien parinkymmenen vuoden ajan: olympiadeittain laskien: Rio 2016, Tokio 2020, ja sitten tasaiseen tahtiin 2024 (veikkaan Pariisia isännäksi), 2028, 2032, ehkä vielä 2036.

Olin Edmontonin MM-kisoissa 2001 toimittajana, kun Lamine Diack valittiin ensimmäisen kerran IAAF:n kongressin päätöksellä järjestön johtoon. Sitä ennen hän oli Primon kuoleman jälkeen vain hoitanut tehtävää parin vuoden ajan, väliaikaisesti. Muistan mustat autot ja viiden tähden hotellin pehmeät kokolattiamatot. En olisi uskonut Diackin voittoon, mutta Ranska oli Euroopassa hänen ”takuumiehenään”, eikä senegalilaisen asemaa ole sen kokouksen jälkeen horjuttanut oikeastaan mikään.

Kun nyt kirjoitan, että Sebastian Coe on erittäin todennäköisesti Diackin seuraaja, olen aika lailla puolueellinen. Olen jutellut Coen kanssa jo hänen urheiluvuosinaan, ja syönyt hänen kanssaan lounasta (no, oli siellä Ike Kanerva ja Mikko Vannikin). Olen opiskellut hänen harjoitusmenetelmiään ja lukenut hänen elämäkertansa.

Olen tavannut myös Sergei Bubkan muutamaan kertaan lehdistötilaisuuksissa. Siinä, missä Sebastian käyttää äidinkieltään vaivattomasti, siinä Sergei taivuttaa englantia venäläisellä aksentilla. Se ei ole tietenkään yhtä joustavaa kuin Loughboroughissa opiskelleen britin ”puhdas” englanti.

Lontoon olympiakisat 2012 olivat Sebastian Coen työnäyte. Niitä kisoja seurasin televisiosta. Tältä etäisyydeltä kisat näyttivät onnistuvan täydellisesti. Yes Sir, minä olen valintani tehnyt. 

Katsotaan nyt kuitenkin maltilla, miten keskiviikkona IAAF:n kongressissa käy.


Ei kommentteja: