Kiinalaisvoitto Volvo China Openissa tuli kriittisellä hetkellä

Golfin Euroopan kiertueen ensimmäinen kiinalainen voittaja Kiinassa, Volvo China Openissa, kruunattiin sunnuntaina lajin kannalta hyvin kriittisellä hetkellä. Helpottunut Wu Ashun, 29, sai ottaa onnittelut vastaan sen jälkeen, kun viimeisessä ryhmässä pelannut englantilainen David Howell teki viimeiselle reiälle bogin.

On mielenkiintoista nähdä, aloittaako Wu kiinalaisten vyöryn golfin ammattilaiskisojen kärkipaikoille. Veikkaanpa, että siihen vyöryyn menee vielä monta vuotta.

The Telegraphissa oli tällä viikolla James Corriganin artikkeli (linkki artikkeliin) siitä, kuinka Kiinan kansantasavallan presidentti Xi Jingping on aloittanut valtavan golfin vastaisen kampanjan maassaan. Presidentin silmissä golf rinnastuu virkamiesten korruptioon eikä hän halua virkamiestensä sekaantuvan Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman peliin.

Presidentti Xin kampanja alkoi vajaa kuukausi sitten ilmoituksella 66 "laittoman" golfkentän sulkemisesta. Dan Washburn, joka on julkaissut kirjan The Forbidden Game: Golf and the Chinese Dream, kirjoitti tämän kuun alussa CNN Moneyn nettisivuilla Kiinan paluusta takaisin puhemies Maon 1960-luvulle, jolloin golf kiellettiin Kiinassa "miljonäärien pelinä".

Golfin vastainen kampanja alkoi samoihin aikoihin, kun Tiger Woodsin oli kerrottu sijoittavan lähes 17 miljoonaa dollaria pekingiläisen golfkohteen muokkaamiseen ja rakentamiseen. Woodsin oli tarkoitus viime viikolla julkistaa suunnitelmiaan, mutta ilmeisesti presidentti Xin nostattama "takatalvi" sotkee Tigerin operaatiota. Ainakaan minun silmiini ei osunut uutisia Tigerin rakennusprojektista.

Tätä taustaa vasten Wun voitto Volvo China Openissa tuli lajin kannalta kriittisellä hetkellä. On tärkeä osoittaa maan johdolle, että kiinalaiset voivat olla tässä lajissa yhtä hyviä kuin eurooppalaiset tai amerikkalaiset. Toisaalta Wun voi olla vaikea saada julkista tunnustusta hienosta voitostaan ainakaan viranomaisten suunnalta.

Dan Washburn kertoo, että Guangdongin maakunnassa on otettu käyttöön erityinen ilmiantopuhelin, jos viranomaisten havaitaan pelaavan golfia. Sen johdosta golfia harrastavien virkamiesten täytyykin käydä pelaamassa väärällä nimellä.

Ainakin yksi kaupallisen ministeriön korkea virkamies on nostettu varoittavaksi esimerkiksi siitä, että hän oli osallistunut "yrityksen golftapahtumaan". Washburn kirjoittaa, että Kiinassa on menossa sellainen vaihe, jossa tutkintaan joutuminen tarkoittaa käytännössä syylliseksi julistamista.

Olympiakisojen ansiosta golfin asema on Kiinassa kuitenkin jollain tavalla turvattu. Kiinan valtionjohto janoaa olympiamenestystä, ja ensi vuonna sitä on mahdollista saada Rio de Janeiron kisoissa myös golfista.

Eikä golf Kiinasta lopu, vaikka 66 kenttää suljettaisiinkin. Maahan jää edelleen yli 500 kenttää!

And here he is - Wu Ashun, the first Chinese player to win a ET event on home soil. #VolvoChinaOpen http://t.co/TuPNQX555z
— The European Tour (@EuropeanTour) April 26, 2015

Paavo Nurmi jätti hopi-intiaanit vaivatta taakseen Los Angelesissa

25.4.1925 Kilpailu numero 46, voitto numero 43

Paavo Nurmi kilpaili lauantaina 25.4. Los Angelesissa kahdeksaa hopi-intiaania vastaan. Coliseumilla 30 000 katsojan, joidenkin lähteiden mukaan jopa 40 000 katsojan edessä juostussa kilpailussa Nurmi jätti intiaanit kolmen mailin kilpailussa kauas taakseen ja askelsi voittoon mukavalla ajalla 14.15,9. Amerikan ulkoradoilla ei ollut aiemmin juostu yhtä kovaa.

Kun Paavo Nurmi oli tammi-helmikuussa tehnyt selväksi, että amerikkalaisten parhaimmilla juoksijoilla ei ole mahdollisuuksia häntä vastaan, keksi ilmeisesti jonkinlaiseksi manageriksi siirtynyt 100 metrin olympiavoittaja Charles Paddock järjestää Paavo Nurmen vastustajiksi kestävyydestään tunnettuja intiaaneja.

Ennen juoksun alkua intiaaniurhot kättelivät sulkapäähineiset heimopäälliköt, jotka tietenkin toivoivat omien juoksijoidensa menestystä. Lyhyen ja äänettömän filmitallennuksen voi katsoa täältä.

Oakland Tribunen mukaan Nurmea vastassa oli nimenomaan hopi-intiaaneja. Toisissa lähteissä mainitaan, että Nurmi juoksi Shearman-intiaaneja vastaan. Tästä todisteena intiaanien paidoissa oli iso S-kirjain. Ehkä intiaanit tulivat Shearman-nimisestä reservaatista?

Joka tapauksessa intiaaneja vastaan juokseminen oli erikoinen, sirkusmainen tempaus. Katsojien joukossa on voinut vuonna 1925 olla ihmisiä, jotka itse tai joiden sukulaiset olivat noin 40 vuotta aikaisemmin todella juosseet intiaaneja pakoon.

Toisaalta rotu-opit olivat muodikkaita 1920-luvulla. Valkoihoisen suurjuoksijan suvereeni voitto "alemman rodun" edustajista on saattanut lämmittää joitakin paikalla olleita katsojia ja vahvistaa rotuopillista ajattelua "ylemmästä" ja "alemmasta" rodusta. Paavo Nurmella itsellään tuskin on ollut mitään tietoa tällaisista konnotaatioista.

Tätä rotuasiaa pitää tarkastella nimenomaan historiallisesta perspektiivistä. Samaan aikaan, kun Nurmi juoksi intiaanien kanssa, käytiin Tennesseessä kuuluisaa Daytonin apinaoikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnissä oli kyse siitä, oliko John Scoles -niminen opettaja rikkonut osavaltion lakia opettaessaan valtion koulussa kehitysoppia. Amerikansuomalainen kuplettilaulaja Antti Syrjäniemi levytti muutama vuosi myöhemmin tämän oikeudenkäynnin innoittamana menestyskappaleensa, "Daytonin apinajutun".

Samoissa kilpailuissa amerikkalaistunut Jonni Myyrä voitti keihäänheiton. Myyrä oli voittanut keihäässä olympiakultaa 1920 ja 1924. Myyrällä oli epäonnea yritystoiminnassa ja hän poistui hämärissä oloissa Pariisin olympiakisoista Amerikkaan mukanaan pankin rahat. Se on kuitenkin toinen tarina.

Ennätyslaskuri
Kilpailuja 46, ennätyksiä 29

Näin Mikko Ilonen saa paikan WGC-reikäpeliin

Mikko Ilonen on pudonnut alkukaudesta maailmanlistalla sijalle 67, ja tämän johdosta hänen osallistumisensa 9,25 miljoonan dollarin World Golf Championships Cadillac Match Play -turnaukseen on ollut vaakalaudalla. TPC Harding Parkissa San Franciscossa pelattavaan WGC-turnaukseen pääsee maailmanlistan 64 parasta pelaajaa, joten kolmannella varasijalla olleen Ilosen osallistuminen on jäänyt peruutusten varaan.

Mikko Ilonen pelaa itse parasta aikaa Shanghaissa Volvo China Openissa, eikä voi omilla toimillaan vaikuttaa enää osallistumiseensa WGC-turnaukseen.

Etelä-Afrikan Tim Clark on potenut kyynärpäätään koko alkukauden ja hän joutui jäämään muun muassa Masters-turnauksesta pois. Luke Donald osallistuu puolestaan veljensä häihin, joten häneltä vapautuu toinen paikka.

Näille kahdelle vapautuvalle paikalle ovat nousemassa Espanjan Miquel Angel Jimenez ja Italian Francesco Molinari. Molinarilla on kuitenkin ollut rannevaivaa, jonka vuoksi hän ilmoitti viikko sitten pitävänsä taukoa toukokuun puolelle. JOS Molinari pitää ilmoituksestaan kiinni ja peruuttaa paikkansa tämän perjantain aikana WGC-reikäpeliin, on Mikko Ilosen paikka varmistettu.

Tietysti 64 pelaajan joukossa voi olla muitakin "salapotilaita", joten Ilosen osallistuminen voi toteutua myös jotain muutakin reittiä kuin Molinarin poisjäännin kautta. Tässä on kuitenkin Molinarin oma poisjäänti-ilmoitus Twitterissä:

- I decided to rest for a few more weeks. I hope to be ready for the Spanish Open in 3 weeks time. Thanks for your support!
— Francesco Molinari (@F_Molinari) April 16, 2015

WGC Match Play pelataan nyt ensimmäisen kerran samankaltaisella formaatilla kuin viime syksyn Euroopan kiertueen Volvo World Match Play Championship. Siitähän meillä suomalaisilla on lämpimät muistot viime syksyltä, kun Mikko Ilonen voitti mestaruuden kukistamalla Ruotsin Henrik Stensonin.

WGC Cadillac Match Play -turnauksen pelaajat jaetaan 16 alkulohkoon, joissa jokainen kohtaa kerran toisensa (round-robin) kertaalleen. Tämän jälkeen 16 parasta etenee pudotuspeleihin, joista vain voittajat etenevät jatkoon.

Turnaus alkaa poikkeuksellisesti jo keskiviikkona 29.4. ja päättyy sunnuntaina 3. toukokuuta.

Paavo Nurmi sai juosta St. Paulissa

16.4.1925 Kilpailu numero 43, voitto numero 40

Paavo Nurmi oli muutaman päivän väliaikaisessa kilpailukiellossa, mutta 16.4. lehdet saattoivat uutisoida, että Nurmi on jälleen hyvissä kirjoissa (”good standing”). Ongelma syntyi, kun Nurmi ei juossut Kansas Cityn kisoissa maanantaina. Kilpailukiellon oli langettanut alueellinen Western Association of the AAU.

Nurmi oli jättänyt Kansas Cityn maanantaisen kilpailun väliin vilustumisen ja nielurisatulehduksen (tonsilitis) vuoksi. Kansas Cityn kisojen järjestäjät olivat markkinoineet tapahtumaa Nurmen nimellä kauan aikaa, joten heidän kiukkunsa oli niin suuri, että suomalaisen ei olisi sallittu kilpailla missään muuallakaan.

Koska Nurmi peruutti osanottonsa AAU:n pääsihteerin Frederick Rubienilta tulleella sähkeellä, kisojen järjestelyistä vastannut tohtori J.A.Reilly peruutti kiukuissaan koko kilpailut!

Tämä Kansas Cityn tapaus aiheutti paljon ongelmia, ja saattoi olla osittain aiheuttamassa välirikkoa Nurmen ja manageri Hugo Quistin kanssa. Palaan tähän tapaukseen tulevissa blogeissa. Nyt keskitytään St. Paulin torstaiseen kisaan.

Paavo Nurmi voitti St. Paulin Hippodromilla 16.4. flunssatoipilaanakin ¾ mailin kilpailun melko vaatimattomalla ajalla 3.14. Toiseksi sijoittui Jimmy Connolly. Nurmen voittoaika löytyy The Ogden Standard-Examiner -lehdestä. Sen sijaan useimmissa kirjallisissa lähteissä on maininta, että aika ei ole tiedossa.

Amerikkalaisen käytännöllisen uutisoinnin periaatteiden mukaan ajat olivat kiinnostavia vain silloin, kun ennätyksiä rikottiin! Sen vuoksi monissa lehdissä tyydyttiin kertomaan tästä kilpailusta, että Nurmi voitti.

Ville ”Willie” Ritola paransi 5000 jaardilla omaa maailmanennätystään ajalla 13.39. Kilpailuissa oli myös mielenkiintoinen ”ikämiesnäytös”, kun Enderlingistä kotoisin ollut 68-vuotias J.C. Harper juoksi 50 jaardia ajassa 7,4.

2500 metrin kävelyssä tehtiin myös maailmanennätys, kun Willie Plant sai ajan 10.37. Ugo Frigerion ennätys parani kymmenellä sekunnilla.

St. Paulissa järjestettiin kaksipäiväiset kilpailut, mutta välissä oli yksi lepopäivä ja toinen kilpailu on edessä lauantaina.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 43, ennätyksiä 29

Ola Fogelberg oli ensimmäinen suomalainen satiirikko

Pekka Puupään isä Ola Fogelberg (1894–1952) oli minun tietojeni mukaan ensimmäinen suomalainen satiirikko. Hän kritisoi ensimmäistä maailmansotaa Suomen Urheilulehdessä julkaistuissa piirroksissa vuonna 1914.

Saksalaisten Zeppeliini on vaarassa, jos se lentää Suomeen.

Fogelberg piirsi Pekka Puupää -sarjakuvaa 27 vuotta 1925–1952. Ensimmäinen Pekka Puupää ilmestyi Kuluttajain Lehdessä 30.4.1925. Meneillään on siis Pekka Puupään 90-vuotisjuhlavuosi.

Ennen Pekka Puupää -sarjakuvaa "Fogeli från Ågeli" kuvitti sosialidemokraattista Kurikka-pilalehteä. Hän piirsi myös Janne Ankkasta (1917–1918) Suomen Kuvalehteen. Se oli ensimmäisiä suomalaisia jatkosarjakuvia. Hän oli myös animaatioelokuvan pioneeri.

Fogelbeg oli Suomen paras puolimaileri. Hän voitti Suomen mestaruuden 1914 ja juoksi ensimmäisenä Suomessa, Suomen maaperällä, 800 metriä alle kaksi minuuttia (1.59,3).

Pettersson antaa saksalaisille kyytiä.

Hän oli kotoisin porvarillisesta perheestä. Äiti oli baltiansaksalaisia, isä reviisorina Posti- ja lennätinhallituksessa. Mutta Fogeli suuntautui itse osuustoimintaliikkeeseen. Hänestä tuli Työväen Urheilulehden ensimmäinen päätoimittaja ja hän piirsi muun muassa Työväen Urheiluliiton lipun.

Väinö Tanner palkkasi hänet  Osuusliike Elannon mainospiirtäjäksi ja pian hänestä tuli Elannon ensimmäinen mainospäällikkö.

Vuonna 1914 Fogelin satiiri liittyi elokuussa puhjenneeseen suursotaan. Suomen oma armeija oli lakkautettu yli kymmenen vuotta aikaisemmin. Elokuussa pohdittiin runsaasti, miten ja milloin Suomi joutuu mukaan sotaan, vai joutuuko. Yleisesti pelättiin, että Saksa hyökkää Venäjän pääkaupunkiin Pietariin muun muassa Suomen kautta. Maihinnousu Suomen rannikolle? Tai Tornion kautta? Sen vuoksi maata linnoitettiin voimakkaasti. Esimerkiksi Saarijärvellä tehtiin linnoitustöitä. Kauhavalle sijoitettiin kasakoita. Ja rannikot olivat luonnollisesti täydessä valmiudessa.

Tässä ilmastossa Fogeli piirsi ensin neljän piirroksen sarjan Urheilulehteen. Ne julkaistiin otsikolla: Mihin suomalaisia urheilijoita käytettäisiin sodassa?

Oitin Kanuunalla on mielenkiintoien ase,
kuumat kuulat!

• Elmer Niklander, "Oitin Kanuuna", heittelisi kuumia kuulia rukkaset kädessä saksalaisten niskaan.
• Yrjö Koivisto hyppäisi seipäällä "vihollislinnoitukseen" eli saksalaisten miehittämille muureille.
• Johan Pettersson heittäisi saksalaista sotilasta kuin moukaria.
• Hannes Kolehmainen toimisi kuriirina, joka juoksisi karkuun saksalaisilta ratsumiehiltä.

Syyskuussa Urheilulehdessä ilmestyi lisää Ola Fogelbergin tekemiä pilapiirroksia: 

• Jonni Myyrä yrittää kuumalla keihäällä pudottaa Zeppeliinin.
• Armas Taipale heittelee räjähtäviä kiekkoja vihollisen niskaan.

Suomalaiset sotivat piirroksissa saksalaisia vastaan. Sensuurin vuoksi muuta vaihtoehtoa ei tietenkään tsaarin suuriruhtinaskunnassa julkaistussa lehdessä ollut. Satiiri kohdistuu mielestäni sodan mielettömyyteen yleisellä tasolla. Kyseisten urheilijoiden suhtautumisesta sotaan minulla ei ole tarkempaa tietoa. Tai sen verran, että Yrjö Koivistosta tuli jääkäriluutnantti, joka kaatui Petsamossa huhtikuun alussa 1920.

Hannes Kolehmainen oli luonteeltaan vähemmän sotaisa, vaikka hän värväytyikin Yhdysvaltain kansalliskaartiin vuonna 1916. Näin hän pääsi harjoittelemaan New Yorkissa 14. rykmentin salissa. Mutta kun rykmentti määrättiin taistelutehtäviin New Mexicoon Pancho Villan tultua 1500 miehen kanssa rajan yli, Kolehmainen kieltäytyi lähtemästä mukaan aiheuttaen pienen skandaalin. Mutta se on jo toinen tarina.

Näin Vuoden urheilija valitaan

Vuoden urheilijan välinta lähestyy kovaa vauhtia. Joidenkin mielestä aika kuluu varmaan tuskallisen hitaasti. Mutta enää ei kannata liikaa jännittää, sillä urheilutoimittajat ovat jo äänestäneet Vuoden urheilijasta ja valmentajasta, ja tieto julkistetaan Urheilugaalassa ensi tiistaina.

Vuoden urheilija Tero Pitkämäki jakoi viime kesänä Turussa
Paavo Nurmi Gamesin yhteydessä  nimikirjoituksia.

Urheilutoimittajat ovat valinneet Vuoden urheilijan vuodesta 1947 lähtien. Ensimmäisellä kerralla valittiin yhdistetyn ja hiihdon edustaja Heikki Hasu ja pikaluistelija Lassi Parkkinen. Kesälajin edustajat ovat tulleet usemmin valituiksi, mutta melkein tasatahtia valinnat ovat jakautuneet kesä- ja talvilajeihin.

Jossain vaiheessa haluttiin taata naisurheilijoillekin näkyvyyttä, ja sen vuoksi äänestettiin myös Vuoden naisurheilijasta. Sitten se meni siihen, että naiset keräsivät sekä naisurheilijan ja Vuoden urheilijan palkinnot. Joten nykyisin äänestys koskee vain Vuoden urheilijaa, joka voi olla joko mies, nainen, tai pari. Tai joukkue.

Tein lyhyen SlideShare-esityksen aiemmista valinnoista. Joukkueurheilijat eivät yleensä sijoitu tässä äänestyksessä korkealle. Vain kaksi kertaa on jalkapalloilija, Jari Litmanen ja Sami Hyypiä, valittu Vuoden urheilijaksi. Molempien meriitit ovat olleet Euroopan kentiltä. Joukkuelajien urheilijoiden vaisu menestys selittyy osittain sillä, että joukkuelajien äänet jakautuvat joukkueiden pelaajien ja menestyneen maa- tai seurajoukkueen kesken. En jaksa uskoa, että Urheilutoimittajain Liitto hyväksyisi sellaista äänestyskuponkia, jossa olisi vain yhden lajin urheilijoita. Esimerkiksi jääkiekkoilijoita. Se katsottaisiin taktikoinniksi ja yhden lajin suosimiseksi.

Vuoden urheilijaksi on valittu kolme kertaa useammin mies kuin nainen. Se johtuu valintojen pitkästä historiasta. Pikajuoksija Mona-Lisa Pursiainen oli ensimmäinen Vuoden urheilijaksi valittu naisurheilija vuonna 1973. Seuraavan vuonna Euroopan mestari Riitta Salin jatkoi kärjessä. Sittemin naiset ovat olleet lähes yhtä monta kertaa Vuoden urheilijana kuin miehet.

Se, että naiset eivät tulleet 1940-, 1950- ja 1960-luvuilla kertaakaan valituiksi Vuoden urheilijoiksi kertoo osittain sen ajan urheilutoimittajien arvomaailmasta. Mutta vielä enemmän se kertoo sen ajan naisurheilusta, ja vastaavasti viime vuosikymmenet todistavat vahvasta kehityksestä naisurheilussa. Naisurheilijoita oli takavuosikymmeninä selvästi vähemmän kuin miehiä, he menestyivät heikommin, ja heidän suhtautumisensa urheilemiseen oli ehkä amatöörimäisempi kuin miehillä. 1970-luvulle saakka valmentaja saattoi ajatella, että naisurheilija ei kestä kovaa harjoittelua. Olympiakisoissa naisten annettiin juosta maraton vasta 1984.

Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki valittiin vuosi sitten Vuoden urheilijaksi MM-hopeansa turvin. Se oli Pitkämäelle jo toinen valinta. Pitkämäki on siis vallassa oleva Vuoden urheilija, kunnes seuraaja saadaan valittua, ja julkistettua.

Kirjoitin Vuoden urheilijan valinnasta aikaisemmin Urheilutoimittajain Liiton sivuille, jos haluat vilkaista.

Tässä ovat kaikki aikaisemmat Vuoden urheilijat:

1947 Mikko Hietanen, kestävyysjuoksu ja Lassi Parkkinen, pikaluistelu

1948 Heikki Hasu, hiihto ja yhdistetty

1949 Viljo Heino, kestävyysjuoksu

1950 Heikki Hasu, hiihto ja yhdistetty

1951 Veikko Karvonen, kestävyysjuoksu

1952 Veikko Hakulinen, hiihto

1953 Veikko Hakulinen, hiihto

1954 Veikko Hakulinen, hiihto

1955 Voitto Hellsten, pikajuoksu

1956 Antti Hyvärinen, mäkihyppy

1957 Olavi Vuorisalo, kestävyysjuoksu

1958 Vilho Ylönen, kivääriammunta

1959 Juhani Järvinen, pikaluistelu

1960 Veikko Hakulinen, hiihto

1961 Kalevi Huuskonen, ampumahiihto

1962 Pentti Nikula, seiväshyppy

1963 Pentti Eskola, pituushyppy

1964 Eero Mäntyranta, hiihto

1965 Jouko Launonen, pikaluistelu

1966 Eero Mäntyranta, hiihto

1967 Eero Tapio, paini

1968 Kaarlo Kangasniemi, painonnosto

1969 Kaarlo Kangasniemi, painonnosto

1970 Kalevi Oikarainen, hiihto

1971 Juha Väätäinen, kestävyysjuoksu

1972 Lasse Virén, kestävyysjuoksu

1973 Mona-Lisa Pursiainen, pikajuoksu

1974 Riitta Salin, pikajuoksu

1975 Heikki Ikola, ampumahiihto

1976 Lasse Virén, kestävyysjuoksu

1977 Pertti Ukkola, paini

1978 Helena Takalo, hiihto

1979 Pertti Karppinen, soutu

1980 Pertti Karppinen, soutu

1981 Heikki Ikola, ampumahiihto

1982 Keke Rosberg, rata-autoilu

1983 Tiina Lillak, keihäänheitto

1984 Marja-Liisa Kirvesniemi, hiihto

1985 Matti Nykänen, mäkihyppy

1986 Marjo Matikainen, hiihto

1987 Marjo Matikainen, hiihto

1988 Matti Nykänen, mäkihyppy

1989 Marjo Matikainen, hiihto

1990 Päivi Alafrantti, keihäänheitto

1991 Kimmo Kinnunen, keihäänheitto

1992 Toni Nieminen, mäkihyppy

1993 Juha Kankkunen, ralliautoilu

1994 Jani Sievinen, uinti

1995 Jari Litmanen, jalkapallo

1996 Heli Rantanen, keihäänheitto

1997 Mika Myllylä, hiihto

1998 Mika Häkkinen, autourheilu

1999 Mika Myllylä, hiihto

2000 Arsi Harju, kuulantyöntö

2001 Sami Hyypiä, jalkapallo

2002 Samppa Lajunen, yhdistetty

2003 Hanna-Maria Seppälä, uinti

2004 Marko Yli-Hannuksela, paini

2005 Janne Ahonen, mäkihyppy

2006 Jukka Keskisalo, kestävyysjuoksu

2007 Tero Pitkämäki, keihäänheitto

2008 Satu Mäkelä-Nummela, haulikkoammunta

2009 Aino-Kaisa Saarinen, hiihto

2010 Minna Kauppi, suunnistus

2011 Kaisa Mäkäräinen, ampumahiihto

2012 Tuuli Petäjä-Sirén, purjehdus

2013 Tero Pitkämäki, keihäänheitto

Paavo Nurmen Amerikan-kiertue alkoi New Yorkista

6.1.1925 – Kilpailut nro:t 1 ja 2.

Juoksijoiden kuningas Paavo Nurmi jätti lähtemättömän jäljen urheiluhistoriaan Pariisin olympiakisoissa 1924 ja etenkin seuraavan talven Amerikan-kiertueella. Vuoden 1925 alussa alkaneella kilpailukiertueella turkulaisella oli epäinhimillinen ohjelma. Viiden kuukauden aikana hän kilpaili 55 kertaa.

Kiertue käynnistyi loppiaisena 6.1. kunnianhimoisesti. Nurmen ohjelmassa oli Madison Square Gardenissa maili ja 5000 metriä – saman illan aikana.

Paavo Nurmi tiesi osittain mistä on kyse, sillä hän oli onnistunut voittamaan edelliskesänä Pariisin olympiakisoissa 1500 metriä ja 5000 metriä olympiaennätyksillä – saman illan aikana.

The Brooklyn Daily Eagle kutsui Nurmea heti
nimellä Phantom Finn.

Nykyinen Madison Square Garden sijaitsee kutakuinkin Manhattanin ytimessä. Nurmen juostessa se sijaitsi muutaman korttelin etelämpänä. Legendaarisen urheilupyhäkön lähikorttelista nousee kohti taivaita monumentaalinen Empire State Building.  1920-luvulla Manhattan oli matalampi. Empire State Building rakennettiin vasta 1930-luvun alussa.

Silloin jättiläisen nimi oli Paavo Nurmi. Hän oli harjoitellut New Yorkissa kolmisen viikkoa laivamatkan jälkeen. Mutta hän ei ollut itse millään tavalla varma siitä, mitä tulee tapahtumaan. Hän ei ollut koskaan juossut hallikilpailuja. Valmistautumisaika oli jäänyt lyhyeksi. Eikä hän puhunut englantia.

Toisaalta New Yorkissa oli tuhansia suomalaisia. Tuohon aikaan Amerikassa oli lehtitiedon mukaan peräti 300 000 suomalaissiirtolaista. Minunkin isäni isoäiti oli yksi heistä. Ehkä hänkin odotti Nurmen avauskilpailua uteliaana, en tiedä. Lehdet ainakin kirjoittivat painomustetta säästämättä Nurmesta ja loivat valtavat odotukset.

6.1. Madison Square Garden oli loppuunmyyty. Hallin ulkopuolelle jäi 5000 pettynyttä ihmistä. Mutta hallin sisäpuolella saattoi aistia sähköisyyden, ja sankan tupakansavun!

The Indianapolis News kertoi sisämaassa
Nurmen ennätyksistä ja Rayn tappiosta.

Nurmen ohjelma ei ollut vain rasittava ja palautumiskykyä testaava. Hänelle oli lisäksi hankittu kovimmat mahdolliset vastustajat: Amerikan paras keskimatkojen juoksija Joie Ray mailille, ja Pariisiin varjo Ville "Willie" Ritola 5000 metrille.

Madison Square Gardenin puinen juoksurata oli vain 140 metriä pitkä. Se oli käytännössä koko ajan kaarrosta vasemmalle. Nurmen pitkälle askeleelle sen ei teoriassa olisi pitänyt sopia.

Mutta Paavo Nurmi mukautui yllättävän nopeasti "resonanssiin". Hän sai 1500 metrin väliajaksi 3.56, joka oli illan ensimmäinen maailmanennätys! Ja hän onnistui pysymään loppuun asti kärjessä. Maalissa hän pysäytti kellot aikaan 4.13,6. Toinen maailmanennätys!

Tämän jälkeen Nurmi pääsi hierojansa Eino Hakoniemen käsittelyyn, kunnes oli astuttava uudelleen täpötäyteen halliin. Katsomossa tunnelma oli ehkä vieläkin jännittyneempi kuin toista tuntia aikaisemmin mailin juoksun alkaessa. Nurmi oli osoittautunut maineensa veroiseksi kukistaessaan Joie Rayn. Mutta pystyisikö hän väsyneenä vastamaan amerikansuomalaisen Ritolan kovaan vauhtiin?

Pystyipä hyvinkin. Nurmella oli sama taktiikka kuin maililla. Hän tarkkaili alkumatkan, ja 33. kierroksella hän kiihdytti kärkeen.  Phantom Finn sai voittoajaksi 14.44,6. Se oli Nurmen kolmas ennätys saman illan aikana. Kaikki ennätykset olivat aikaisemmin olleet Joie Rayn nimissä!

On helppo uskoa, että Nurmen kilpailukalenterin tyhjät päivät täyttyivät tämän jälkeen pikavauhdilla.

Ennätyslaskuri

Nurmen tekemät  ennätykset Amerikan-kiertueella:

Ennätys matka tulos

• nro 1: 1500 m  3.56,0
• nro 2: Maili     4.13,6
• nro 3: 5000 m 14.44,6

Seuraava kilpailu on 15. tammikuuta. Seuraa Nurmen kilpailukiertuetta Aamulenkki-blogista!

P.S. Kaikki vuoden 1925 Amerikan-kiertueen kilpailuraportit löytyvät kuukausittain toimitettuina täältä.

Viro antaa mallia Suomelle

Osallistuin Tartossa Viron Urheiluhistoriallisen seuran 25-vuotisjuhlille. Viron Urheilumuseossa, joka on Postimuseon yhteydessä, oli paikalla noin 60 urheiluhistorian harrastajaa. Päivä herätti paljon ajatuksia virolaisten menestyksestä.

Urheilumuseossa erityisen vaikutuksen teki sopivan humoristinen voimailuosasto, missä painija Georg Lurichin ja muiden virolaisten voimamiesten muistoa vaalitaan elävästi.

Kerroin omassa esityksessäni suomalaisista urheilusankareista ja urheiluelämästä vuonna 1914. Päivän aikana tuli luontevana vastaparina mieleen Viro vuonna 2014.

Tarton yliopisto jouluvaloissa.

Tuntuu siltä, että me olemme Suomessa kadottaneet jotakin, joka Virossa on edelleen elävänä läsnä.

Raul Rebane osaa imagonrakentamisen. 

Elämys ei vaadi miljoonien eurojen perusinvestointeja. Hienosti toteutetussa pienessä Postimuseossa voi esimerkiksi morsettamista kokeilemalla palata 1800-luvun tunnelmiin. 

Viestit kertovat inhimillisestä taidosta, rohkeudesta, uskosta ja yrittämisestä.

Viron lippu hulmuaa ja jouluvalot loistavat komeasti, kuten Tarton yliopiston päärakennuksessa. 

Aktiivinen osallistuminen kertoo aidosta yhteisöllisyydestä. Eletään yhdessä. Osallistutaan. Ei jäädä itsetyytyväisyyteen eikä etenkään tukehduta liialliseen itsekriittisyyteen.

Vaikka Suomessa monet perusteettomasti kuvittelevat, että Suomi on isoveli ja Viro perässä vedettävä pikkuveli, niin Tarton kauniita jouluvalaistuja katuja astellessa alkoi mieleen tulla aivan päinvastaisia ajatuksia.

Edward Decin ja Richard Ryanin itseohjautuvuusteorian mukaan sisäisen motivaation ja onnellisuuden lähteitä ovat:

1. vapaaehtoisuus
2. kyvykkyys ja 
3. yhteenkuuluvuus.

Postimuseo tekee historian eläväksi. 

Nämä ehdot näyttäisivät täyttyvän virolaisten urheiluhistorian harrastajien keskuudessa. On tärkeää muodostaa yhteenkuuluvaisuuden foorumeita ja antaa arvoa sille, johon on yhdessä ylletty.

Meidän oma kyynistynyt ilmapiirimme vesittää sitä, mitä  me olemme saaneet aikaan ja mikä olisi kallisarvoista etenkin meidän itsemme kannalta. Erehdymme pitämään väheksyntää ja ilkeilyä kansanhuvina. Me olemme Suomessa jollain tavalla onnistuneet hukkaamaan sen olennaisen taidon, miten voisimme antaa toinen toisillemme hyvää.

Viron urheilumuseossa järjestetyssä juhlaseminaarissa jaettiin vahvoja kokemuksia kunnioittavassa ilmapiirissä.

Urheiluhistorioitsija Enn Mainla täytti hiljattain 70 vuotta.

Viron urheiluhistoriallisen seuran puheenjohtaja Enn Mainla täytti muutama päivä sitten 70 vuotta, joten juhlaan oli runsaasti aihetta. Juhlaseminaarissa viestintäkonsultti Raul Rebane kertoi muun muassa kiekonheiton olympiavoittajan Gerd Kanterin imagonrakennuksesta. Olin itse urheilutoimittajana Osakassa  2007, kun Kanter voitti maailmanmestaruuden, ja Pekingissä 2008, kun Kanter voitti olympiakultaa. Kanterin tiimin toiminta on kaiken aikaa vaikuttanut erittäin ammattitaitoiselta.

Toinen minuun suuresti vaikuttanut esitys oli Postimees-lehden urheilutoimittajan Priit Pulleritsin innostava ja sytyttävä esitelmä työstään urheilutoimittajana.

Toivoisin, että meillä Suomessakin voitaisiin ottaa jalka pois jarrupolkimelta ja antaa enemmän arvoa sille kaikelle hyvällä, jota meillä on yllin kyllin ympärillämme.