Seinäjoella muistetaan tässä viikonvaihteessa paikkakunnan
menestyneintä urheilijaa. Tero Pitkämäki? Ei, vaan viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola.
”Peräseinäjoen Susi” Ville Ritola voitti 1924 ja 1928
olympiakisoissa kahdeksan mitalia. Samalla, kun Peräseinäjoki kymmenisen vuotta
sitten yhdistyi Seinäjokeen, siirtyivät Peräseinäjoella säilytettävät Ritolan
olympiamitalit Seinäjoen alueelle. Näin Ritola on Seinäjoen menestynein
urheilija.
Ville Ritolan olympiavoitot:
1924 3000 m estejuoksu
1924 10 000 m
1924 3000 m joukkuejuoksu
1924 Maastojuoksun joukkuekilpailu
1928 5000 m
Sunnuntaina juhlitaan Ritolan syntymän 120-vuotisjuhlaa
komeasti. Villen oikea syntymäpäivä oli 18.1., mutta edeltävä sunnuntai sopii
juhlintaan mainiosti. Paikalla on muun muassa Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja
Jarmo Mäkelä, ja Ritolasta muutamia vuosia sitten elämäkerran kirjoittanut Ossi
Viita. Molemmilla on juhlapuheet tai puheenvuorot, ja lisäksi juhlassa
esitetään Ossi Viidan kirjoittama näytelmä, joka kertoo valaisee ja käsittelee Pariisin olympiakisojen tapahtumia.
En tiedä Paavo Nurmen lisäksi muita urheilijoita, joista on
katsottu tarpeelliseksi kirjoittaa näytelmä. Varmasti heitä on. Tapio
Rautavaaran tarinaa on kuvattu jollain tavalla elokuvassakin, joten varmaan
hänestä näytelmäkin on tehty. Samoin Matti Nykäsestä on tehty elokuva, mutta
onkohan näytelmää?
Ville Ritola vauhdissa Pennsylvaniassa. Kuvan lähde: Mark Will-Weber, Run for the Diamonds. |
Ville Ritola muutti 17-vuotiaana poikana Yhdysvaltoihin,
mutta hän tuli Amerikasta kaksi kertaa Eurooppaan edustamaan Suomea
olympiakisoissa. Ritola oli todellinen työn sankari. Hän työskenteli
Yhdysvalloissa ”karpenterina”, rakennusmiehenä, ja juoksi kilpaa töiden ohessa.
Ville menestyi Amerikan kilpailuissa hyvin. Yksi Ritolan menestyksellisistä
kilpailuista oli Pennsylvaniassa 1920-luvun alussa juostu Berwickin maraton
(matkana puolimaraton), josta oheinen juoksukuva on.
Ritola otti Yhdysvaltain kansalaisuuden vasta päätettyään
juoksu-uransa 1930-luvulla.
Takaisin kotimaahan Ritola muutti 1971. Paavo Nurmi antoi
lakimiehelleen Pekka Kareelle tehtäväksi järjestää asunnon Nurmen Lauttasaaren
taloista. Juoksijoiden kuningas eli tämän jälkeen itse enää parin vuoden ajan,
mutta viimeisinä elinvuosinaan Paavo sai Villestä arvokkaan ystävän. Ritola eli
vuoteen 1982.
Nurmi ja Ritola olivat yleisurheilun verrattomin ja
menestynein parivaljakko. ”Peräseinäjoen Susi” ja ”Turun Antilooppi” kiersivät
Amerikan sisäratoja kevättalvella 1925 murskaten ennätyksiä mielin määrin.
Molempien asioita hoiti managerina Hugo Qvist, joka järjesti kilpailuja niin,
että kaksikko juoksi tavallisesti eri matkoja. Näin superkaksikon keskinäiset
kohtaamiset saivat poikkeuksellista huomiota.
Ritolaa verrataan lähes aina Nurmeen. Molemmat pitivät
juoksemisesta, ja Amerikasta. Ja molemmille oli äärimmäisen tärkeää
edustaa juuri Suomea olympiakisoissa.
Monessa mielessä Ritola oli Nurmen vastakohta. Nurmi oli
vakavaluonteinen kaupunkilaispoika, joka teki kaksi menestyksekästä
kilpailukiertuetta Yhdysvaltoihin. Nurmi kotiutui Helsinkiin, joka tarjosi
tunnetulle liikemiehelle monia mahdollisuuksia. Ritola oli iloluonteinen
maalaispoika, joka eli Amerikassa siirtolaisena pääosan elämästään.
Ritola saattoi olla juoksijana jopa Nurmeakin lahjakkaampi.
Nurmi pysyi tahdonvoimallaan ja järjestelmällisellä harjoittelullaan kuitenkin
edellä. Vain muutaman kerran Ritola onnistui voittamaan Nurmen. Ikuiseksi
kahvipöytäkeskustelun aiheeksi kelpaa se, jaettiinko esimerkiksi Pariisin
olympiakisoissa Ritolan ja Nurmen kesken juoksumatkoja niin, että toinen antoi
toisen voittaa. Varmana pidetään, että Nurmelle tällaista ehdotettiin, mutta
hän otti nokkiinsa ja jäi 10 000 metriltä kokonaan pois.
Mutta yrittikö Ritola tosissaan Nurmen ohi Pariisin 5000
metrillä, vai antoiko hän Nurmen toteuttaa unelmansa 1500 metrin ja 5000 metrin
voittamisesta samana iltana? Ärsyttävä kysymys. Joka kerta, kun sen kysymyksen
kuulee, tulee lähinnä ärtynyt olo. Paavo sanoi vuosia myöhemmin, että kyllä
Ville tosissaan yritti. Pidetään tästä kiinni.