Ville Ritolaa juhlitaan Seinäjoella

Seinäjoella muistetaan tässä viikonvaihteessa paikkakunnan menestyneintä urheilijaa. Tero Pitkämäki? Ei, vaan viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola.

”Peräseinäjoen Susi” Ville Ritola voitti 1924 ja 1928 olympiakisoissa kahdeksan mitalia. Samalla, kun Peräseinäjoki kymmenisen vuotta sitten yhdistyi Seinäjokeen, siirtyivät Peräseinäjoella säilytettävät Ritolan olympiamitalit Seinäjoen alueelle. Näin Ritola on Seinäjoen menestynein urheilija.

Ville Ritolan olympiavoitot:

1924 3000 m estejuoksu

1924 10 000 m

1924 3000 m joukkuejuoksu

1924 Maastojuoksun joukkuekilpailu

1928 5000 m

Sunnuntaina juhlitaan Ritolan syntymän 120-vuotisjuhlaa komeasti. Villen oikea syntymäpäivä oli 18.1., mutta edeltävä sunnuntai sopii juhlintaan mainiosti. Paikalla on muun muassa Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä, ja Ritolasta muutamia vuosia sitten elämäkerran kirjoittanut Ossi Viita. Molemmilla on juhlapuheet tai puheenvuorot, ja lisäksi juhlassa esitetään Ossi Viidan kirjoittama näytelmä, joka kertoo valaisee ja käsittelee Pariisin olympiakisojen tapahtumia.

En tiedä Paavo Nurmen lisäksi muita urheilijoita, joista on katsottu tarpeelliseksi kirjoittaa näytelmä. Varmasti heitä on. Tapio Rautavaaran tarinaa on kuvattu jollain tavalla elokuvassakin, joten varmaan hänestä näytelmäkin on tehty. Samoin Matti Nykäsestä on tehty elokuva, mutta onkohan näytelmää?

Ville Ritola vauhdissa Pennsylvaniassa. Kuvan lähde:
Mark Will-Weber, Run for the Diamonds.

Ville Ritola muutti 17-vuotiaana poikana Yhdysvaltoihin, mutta hän tuli Amerikasta kaksi kertaa Eurooppaan edustamaan Suomea olympiakisoissa. Ritola oli todellinen työn sankari. Hän työskenteli Yhdysvalloissa ”karpenterina”, rakennusmiehenä, ja juoksi kilpaa töiden ohessa. Ville menestyi Amerikan kilpailuissa hyvin. Yksi Ritolan menestyksellisistä kilpailuista oli Pennsylvaniassa 1920-luvun alussa juostu Berwickin maraton (matkana puolimaraton), josta oheinen juoksukuva on. 

Ritola otti Yhdysvaltain kansalaisuuden vasta päätettyään juoksu-uransa 1930-luvulla.

Takaisin kotimaahan Ritola muutti 1971. Paavo Nurmi antoi lakimiehelleen Pekka Kareelle tehtäväksi järjestää asunnon Nurmen Lauttasaaren taloista. Juoksijoiden kuningas eli tämän jälkeen itse enää parin vuoden ajan, mutta viimeisinä elinvuosinaan Paavo sai Villestä arvokkaan ystävän. Ritola eli vuoteen 1982.

Nurmi ja Ritola olivat yleisurheilun verrattomin ja menestynein parivaljakko. ”Peräseinäjoen Susi” ja ”Turun Antilooppi” kiersivät Amerikan sisäratoja kevättalvella 1925 murskaten ennätyksiä mielin määrin. Molempien asioita hoiti managerina Hugo Qvist, joka järjesti kilpailuja niin, että kaksikko juoksi tavallisesti eri matkoja. Näin superkaksikon keskinäiset kohtaamiset saivat poikkeuksellista huomiota.  

Ritolaa verrataan lähes aina Nurmeen. Molemmat pitivät juoksemisesta, ja Amerikasta. Ja molemmille oli äärimmäisen tärkeää edustaa juuri Suomea olympiakisoissa.

Monessa mielessä Ritola oli Nurmen vastakohta. Nurmi oli vakavaluonteinen kaupunkilaispoika, joka teki kaksi menestyksekästä kilpailukiertuetta Yhdysvaltoihin. Nurmi kotiutui Helsinkiin, joka tarjosi tunnetulle liikemiehelle monia mahdollisuuksia. Ritola oli iloluonteinen maalaispoika, joka eli Amerikassa siirtolaisena pääosan elämästään.

Ritola saattoi olla juoksijana jopa Nurmeakin lahjakkaampi. Nurmi pysyi tahdonvoimallaan ja järjestelmällisellä harjoittelullaan kuitenkin edellä. Vain muutaman kerran Ritola onnistui voittamaan Nurmen. Ikuiseksi kahvipöytäkeskustelun aiheeksi kelpaa se, jaettiinko esimerkiksi Pariisin olympiakisoissa Ritolan ja Nurmen kesken juoksumatkoja niin, että toinen antoi toisen voittaa. Varmana pidetään, että Nurmelle tällaista ehdotettiin, mutta hän otti nokkiinsa ja jäi 10 000 metriltä kokonaan pois.

Mutta yrittikö Ritola tosissaan Nurmen ohi Pariisin 5000 metrillä, vai antoiko hän Nurmen toteuttaa unelmansa 1500 metrin ja 5000 metrin voittamisesta samana iltana? Ärsyttävä kysymys. Joka kerta, kun sen kysymyksen kuulee, tulee lähinnä ärtynyt olo. Paavo sanoi vuosia myöhemmin, että kyllä Ville tosissaan yritti. Pidetään tästä kiinni.

Paavo Nurmi sai luvan kilpailla Fitchburgissa

9.5.1925 Kilpailu nro 50, voitto numero 47

Paavo Nurmen kilpailulupa Fitchburgin lauantain kilpailuun tuli viime hetkillä. Edellispäivänä lehdet saattoivat uutisoida, että AAU:n pääsihteeri Frederick W. Rubien oli antanut Paavo Nurmelle luvan kilpailemiseen.

Nurmen edellinen kilpailu oli edelliseltä viikonlopulta länsirannikolta, ja nyt oltiin siis itärannikon tuntumassa Fitchburgissa, Massachusettsin osavaltiossa, 200 mailia New Yorkista pohjoiseen.

Nurni, Ville Ritola ja heidän managerinsa Hugo Quist olivat olleet tutkinnassa useamman viikon ajan sen jälkeen, kun Quistin väitetysti esittämä 1500 dollarin vaatimus osallistumisesta Drake Relays –kisoihin Kansas Cityssä oli tullut julkisuuteen. Syytteen mukaan Nurmen starttihinta oli 1000 dollaria ja Ritolan 500 dollaria. Syytteen mukaan ajatuksena oli maksaa Nurmen matkat New Yorkista Des Moinesiin Iowaan ja takaisin sekä Nurmen kotimatka Suomeen.

Paavo Nurmi voitti San Franciscossa Lloyd Hahnin,
ja The Ogden Standard Examiner julkaisi kuvan
noin viikkoa myöhemmin.

Nurmi oli luonnollisesti tutkinnan pääkohde, vaikka Quist hoiti kaikki sopimusneuvottelut. Kilpailuluvan myöntäminen jo sovittuihin kilpailuihin, kuten Fitchburgiin, perustui Nurmen vetovoimaan. Järjestävä seura pystyi laittamaan taloutensa kerralla kuntoon, kun katsomot pullistelivat uteliaista ihmisistä Nurmen juostessa radalla.

Samaan aikaan kun Nurmen mahdollisia starttirahavaatimuksia tutkittiin, hänen suuruuttaan edelleen ylistettiin. Esimerkiksi The Ogden Standard Examiner julkaisi 8.5. kuvan San Franciscon Kezar Memorial –stadionin avajaiskilpailuista, missä Nurmi oli voittanut Lloyd Hahnin.

Fitchburgissa, ennen Reipas AC -urheiluseuran kilpailua, Nurmi antoi lausunnon, että hänen yhteistyönsä manageri Quistin kanssa on päättynyt.

Fitchburg Sentinel kertoi, että Nurmi saapui kaupunkiin lauantaiaamuna ja osallistuu kilpailuun klo 15.30 Crocker Fieldissä. Harrisburg Sunday Courierin mukaan kilpailuun saapui 7000 katsojaa. Tämä oli kuitenkin vain järjestäjien tavoite. Vasta maanantaina ilmestynyt paikallinen Fitchburg Centinel kertoi, että epätietoisuus Nurmen kilpailuluvasta oli tehnyt kilpailujen markkinoinnin vaikeaksi. Toisaalta järjestäjät pitivät lippujen hintoja korkealla. Niinpä katsomossa oli vain 2000 katsojaa.

Nurmi voitti 1,5 mailin tasoitusjuoksun ajalla 6.52,5.  Tasoitukset olivat 65–80 jaardia, mutta Nurmi tavoitti edellään lähteneet jo kilpailun puoliväliin mennessä. Mailin väliaika oli 4.32. Los Angelesissa Nurmi oli juossut kymmenen sekuntia paremmin, joka mainittiin nyt ennätykseksi. Hallissa Nurmi oli kuitenkin kahteen otteeseen juossut ajan 6.39,4, joka oli kaikkien aikojen paras aika tuolla matkalla.

Nurmi antoi Crocker Fieldin kentälle kehut. Hänen mukaansa rata on yksi parhaista, joilla hän on juossut. Samassa yhteydessä hän kuitenkin moitti jyrkkiä kaarteita.

Kilpailuihin osallistui suomalaistaustaisia juoksijoita Hurja- ja Tarmo-nimisistä seuroista.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 50, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi voitti toisenkin kerran San Franciscossa

3.5.1925 Kilpailu numero 49, voitto numero 46

San Franciscon uusi Kezar Memorial –stadion vihittiin lauantaina ja Paavo Nurmi oli kaksipäiväisten vihkiäiskilpailujen suurin tähti. Kilpailut jatkuivat sunnuntaina 3.5., jolloin Nurmi juoksi 2 mailin kilpailussa voittoon ajalla 9.35,2. Vaikka aika ei hiponut ennätyksiä, onnistui turkulainen jättämään maanmiehensä Ville ”Willie” Ritolan kymmenen sekunnin päähän.

Kilpailut olivat samalla Pacific Athletic Associationin mestaruuskilpailut, eli osavaltion mestaruuskilpailut, joiden järjestelyistä vastasi Olympic Club. Sunnuntaina lehtereillä oli noin 10.000 katsojaa.

Kahdesta San Franciscon viikonlopun kilpailusta oli maksettu manageri Hugo Quistille Chicagossa ennalta 1200 dollaria. Lehdet kirjoittivat kilpailujen jälkeen, että Paavo Nurmen, Ville Ritolan ja seurueen muiden tähtiurheilijoiden matkoista ja majoituksesta oli kertynyt lähes tuo etukäteen maksettu summa. Quist palautti kisajärjestäjille 16 dollaria, kuten muun muassa New York Times itärannikollakin uutisoi.

Toisaalta järjestäjät olivat keränneet kahtena päivänä 9181 dollarin pääsylipputulot, joten järjestelyistä vastanneen Olympic Clubin puheenjohtajalla William F. Humphreyllä ei ollut mitään valittamista.

Kezar Memorial Stadium tuli sotien jälkeen tunnetuksi San Francisco 49ers –joukkueen kotistadionina. Alkuperäinen stadion purettiin kuitenkin vuonna 1989. Vanhasta stadionista saa halutessaan jotain mielikuvaa, jos katsoo ”Dirty Harry” –elokuvan, jonka kohtauksia kuvattiin vanhalla Kezar Memorial Stadiumilla.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 49, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi ja Mikko Ilonen San Franciscossa

2.5.1925 Kilpailu numero 48, voitto numero 45

Joskus asiat menevät jotenkin merkillisesti. Tämän vuoden alusta asti olen seurannut poikkeuksellisen tarkasti Paavo Nurmen 90 vuoden takaista Amerikan-kiertuetta ja Mikko Ilosen tämän kauden golfpelejä.

Tässä viikonvaihteessa näiden kahden suuren suomalaisen urheilijan polut kohtaavat hämmentävällä tavalla. Mikko Ilonen pääsi varamiehenä mukaan epäviralliseen reikäpelin MM-turnaukseen ja pelasi tällä viikolla kolme ottelua San Franciscossa TPC Harding Parkissa. Ja 90 vuotta sitten Paavo Nurmi juoksi San Franciscossa kahdessa kilpailussa, lauantaina ja sunnuntaina.

TPC Harding Park on golfkenttä, joka on saanut nimensä San Franciscossa vuonna 1923 kesken virkakautensa kuolleen Yhdysvaltain presidentin Warren G. Hardingin mukaan. Harding oli innokas golfari, mutta virkakauden paineet olivat ilmeisesti liian suuria hänen terveydelleen.

Hardingin seuraajaksi valittiin Calvin Coolidge, joka sitten kutsui Paavo Nurmen Valkoiseen taloon helmikuussa 1925.

Oakland Tribune julkaisi Paavo Nurmesta poikkeuksellisen kuvasarjan.

Erikoisia sattumia: Ensinnäkin Ilonen pelaa yhtä elämänsä hienointa turnausta samoilla kulmilla, missä Paavo Nurmi juoksi tasan 90 vuotta aikaisemmin. Lisäksi Ilonen pelaa Yhdysvaltain presidentin mukaan nimetyllä kentällä, ja Nurmi oli tavannut helmikuussa 1925 Hardingin seuraajan. Jos Harding ei olisi kuollut San Franciscossa, tuskin kenttäkään olisi hänen mukaansa nimetty. Vähintäänkin erikoista!

2. päivä toukokuuta Nurmi siis juoksi San Franciscossa uudella Kezar Memorial -stadionilla Golden Gate Parkissa 1,5 mailia kilpailussa, jota seurasi 5000–8000 katsojaa. Nurmi kuului neljän tähtiurheilijan seurueeseen, jotka osallistuivat Pacific Athletic Associationin järjestämiin stadionin avajaiskilpailuihin. Nurmen lisäksi seurueeseen kuuluivat Ville Ritola, Lloyd Hahn ja kävelijä Willie Plant.

Nurmi voitti oman matkansa ajalla 6.56,7. Aika oli katsojien odotuksiin nähden vaatimaton, ja Nurmen esitystä kutsuttiinkin lehdissä näytösjuoksuksi. Toisaalta Nurmi oli jo ennalta todennut, että Kezar Memorialin uusi rata on liian pehmeä ennätyksiä ajatellen. Sen verran reipasta vauhtia Nurmi kuitenkin piti, että hänen vastustajansa Lloyd Hahn joutui keskeyttämään. Ville Ritolan voittoaika 3000 jaardilla oli 8.02,4.

Nurmi oli sellainen megatähti, että esimerkiksi Oakland Tribune julkaisi seuraavana päivänä poikkeuksellisen laajan tuoreen kuvasarjan Nurmen juoksutyylistä urheiluosastonsa lähtösivulla.

Vaikka suomalaiset eivät ennätyksiin yltäneetkään, ylsi paikallinen Glenn ”Tiny” Hartfrant kiekonheitossa maailmanennätyskirjoihin heitettyään 47,89.

Hartfrant ei ollut aivan kuka tahansa jässikkä, sillä hän oli Pariisin olympiakisoissa edellisenä kesänä kuulantyönnössä hopealla amerikkalaisten ottaessa kolmoisvoiton. Neljänneksi Pariisissa sijoittui muuten suomalainen Hannes Torpo vain 19 sentin päässä pronssimitalista.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 48, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi avasi ulkoratakautensa Chicagossa

19.4.1925 Kilpailu numero 45, voitto numero 42

Paavo Nurmi matkusti Ville Ritolan kanssa St. Paulin lauantain kilpailusta noin 650 kilometrin päähän Chicagoon, missä voitti heti seuraavana päivänä 3000 metriä ajalla 8.49,4.

Kyseessä oli kauden ensimmäinen ulkoratakilpailu, ja pahasta vilustumisestaan toipunut Nurmi juoksi pitkähihainen verryttelypusero yllään. Silti hänen onnistui voittaa Ville Ritola. Nurmen taktiikkana oli peestaa Ritolaa, ja kiristää lopussa edelle. Eroa Ritolaan kertyi lopulta noin 30 metriä, joten ei Ritolallakaan ollut paras päivänsä.

Vaikka kilpailua kiusasi kylmä sää, Grant Parkin stadionille oli tullut 3500 ihmistä lähinnä Nurmea katsomaan

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 45, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi voitti Fennia Clubin kisoissa toisenkin matkan

18.4.1925 Kilpailu numero 44, voitto numero 41

Paavo Nurmi oli kilpaillut jo Kanadassa ja Detroitissa sairaana, eikä se tietenkään ollut järkevää sairastumisen hoitoa. Hän palasi ”kotiin” New Yorkiin sairastamaan Detroitin (7.4.) kilpailun jälkeen. Maanantain Kansas Cityn kilpailu ei sopinut potilaan ohjelmaan terveydellisesti, eikä maantieteellisesti.

Ville Ritola (vas.), Paavo Nurmi ja Ugo Frigerio olivat pukeutuneet Montrealissa
huhtikuun alussa lämpimästi kuten Lincoln Evening Journalin kuva 17.4. kertoi,
mutta silti Nurmi sairastui ja joutui jättämään Kansas Cityn kilpailun väliin.

Nurmen 2000 kilometrin matka New Yorkista Pullman-junalla Minneapolisiin kesti toista vuorokautta. Hän saapui perille keskiviikkona ja otti siis ensimmäisen voiton torstaina ¾ maililla sen jälkeen kun Kansas Cityn poisjäännistä langetettu kilpailukielto oli purettu.

Nurmi sai olla Minneapolisin ja St. Paulin kaksoiskaupungissa, Twin Cityssä, Fennia Clubin vieraana keskiviikosta lauantaihin. Lauantaina hän voitti St. Paulin Hippodromilla 2 ½ mailin kilpailun ajalla 6.54,3 ennen James Connollya. Ville ”Willie” Ritola voitti kaksi mailia ylivoimaisesti ajalla 9.27,2.

Kaksipäiväiset kilpailut, joiden välissä oli yksi vapaapäivä, on monissa kirjallisissa lähteissä merkitty peräkkäisille päiville, 16. ja 17.4., mutta jälkimmäinen kilpailu oli kuitenkin amerikkalaisten sanomalehtitietojen mukaan yhden välipäivän jälkeen lauantaina 18.4..

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 44, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi sai juosta St. Paulissa

16.4.1925 Kilpailu numero 43, voitto numero 40

Paavo Nurmi oli muutaman päivän väliaikaisessa kilpailukiellossa, mutta 16.4. lehdet saattoivat uutisoida, että Nurmi on jälleen hyvissä kirjoissa (”good standing”). Ongelma syntyi, kun Nurmi ei juossut Kansas Cityn kisoissa maanantaina. Kilpailukiellon oli langettanut alueellinen Western Association of the AAU.

Nurmi oli jättänyt Kansas Cityn maanantaisen kilpailun väliin vilustumisen ja nielurisatulehduksen (tonsilitis) vuoksi. Kansas Cityn kisojen järjestäjät olivat markkinoineet tapahtumaa Nurmen nimellä kauan aikaa, joten heidän kiukkunsa oli niin suuri, että suomalaisen ei olisi sallittu kilpailla missään muuallakaan.

Koska Nurmi peruutti osanottonsa AAU:n pääsihteerin Frederick Rubienilta tulleella sähkeellä, kisojen järjestelyistä vastannut tohtori J.A.Reilly peruutti kiukuissaan koko kilpailut!

Tämä Kansas Cityn tapaus aiheutti paljon ongelmia, ja saattoi olla osittain aiheuttamassa välirikkoa Nurmen ja manageri Hugo Quistin kanssa. Palaan tähän tapaukseen tulevissa blogeissa. Nyt keskitytään St. Paulin torstaiseen kisaan.

Paavo Nurmi voitti St. Paulin Hippodromilla 16.4. flunssatoipilaanakin ¾ mailin kilpailun melko vaatimattomalla ajalla 3.14. Toiseksi sijoittui Jimmy Connolly. Nurmen voittoaika löytyy The Ogden Standard-Examiner -lehdestä. Sen sijaan useimmissa kirjallisissa lähteissä on maininta, että aika ei ole tiedossa.

Amerikkalaisen käytännöllisen uutisoinnin periaatteiden mukaan ajat olivat kiinnostavia vain silloin, kun ennätyksiä rikottiin! Sen vuoksi monissa lehdissä tyydyttiin kertomaan tästä kilpailusta, että Nurmi voitti.

Ville ”Willie” Ritola paransi 5000 jaardilla omaa maailmanennätystään ajalla 13.39. Kilpailuissa oli myös mielenkiintoinen ”ikämiesnäytös”, kun Enderlingistä kotoisin ollut 68-vuotias J.C. Harper juoksi 50 jaardia ajassa 7,4.

2500 metrin kävelyssä tehtiin myös maailmanennätys, kun Willie Plant sai ajan 10.37. Ugo Frigerion ennätys parani kymmenellä sekunnilla.

St. Paulissa järjestettiin kaksipäiväiset kilpailut, mutta välissä oli yksi lepopäivä ja toinen kilpailu on edessä lauantaina.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 43, ennätyksiä 29