Naisten kilpagolfin taso kehittyy oikeaan suuntaan

Naisten golfin Euroopan kiertueen karsinnat päättyivät Marokossa suomalaisittain enemmän harmitukseen kuin iloon. Neljä pelaajaa pääsi pelaamaan neljän kierroksen jälkeen vielä viimeisen ratkaisevan kierroksen. Kukaan heistä ei pelannut tiistaina päätöskierroksella kuitenkaan kilpailun parasta kierrostaan.

Mutta kun katsotaan kokonaiskuvaa, niin naisten kilpagolf on mennyt Suomessa vuosi vuodelta huimasti eteenpäin.

”Ykkösketjun” pelaajat Ursula Wikström (LET ranking 17.), Noora Tamminen (33.) ja Minea Blomqvist-Kakko (65.) sekä LET Accessin kautta ensi kaudelle vahvan kortin pelannut Krista Bakker ovat esittäneet lupaavia otteita koko kauden ajan. Krista ylsi yhteen haastajakiertueen voittoonkin.

Oona Vartianen maajoukkueasussa vuonna 2013.

Marokossa esiintynyt ”kakkosketju” on nyt vahvempi kuin koskaan. Oona Vartiainen pelasi Marokon karsinnassa itsensä 30 parhaan joukkoon. Se takaa hänellekin täyden LET-kortin, ja lisäksi hän pääsee mukaan Golfliiton olympiaryhmään.

Vartiainen sijoittui karsinnassa 22:nneksi. Linda Henriksson (32.), Elina Nummenpää (36.) ja Sanna Nuutinen (65.) olivat muut koko karsinnan loppuun asti pelanneet. He saavat myös halutessaan LET-kategorian, eli ensi kaudella voidaan nähdä kymmenkunta suomalaista naisten Euroopan kiertueen kilpailuissa, sillä ymmärtääkseni myös Leena Makkonen ja Marika Voss saavat halutessaan heikon kategorian LET:lle sillä perusteella, että osallistuivat viimeiseen karsintaan.

Krista Bakker teki kesken kauden mielenkiintoisen muutoksen omaan ohjelmaansa. Hänellä oli vahva LET-kategoria, mutta hän siirtyi kuitenkin kesän alussa haastajakiertueelle ja sai siellä menestymällä varmistettua ensi kaudelle LET-paikan.

Sanna Nuutinen ja Janne Marvaila
urheilutoimittajien tilaisuudessa.

Sen jälkeen, kun Janne Marvaila muutama vuosi sitten valittiin Golfliiton huippu-urheilupäälliköksi, on naisten kilpagolf mennyt vuosi vuodelta eteenpäin. Tiedän, että Jannea on arvosteltu, sillä tuloksia haluttaisiin nähdä heti, eikä monikaan näe, että siellä taustalla tehtävällä työllä olisi mitään arvoa. Menestyksen rakentaminen vaatii kuitenkin vuosia. Ja tämä vuosi on taas kerran vahvistanut, että suomalaisessa kilpagolfissa on oikea suunta.

Tietenkin yksilöurheilu lähtee ennen kaikkea hyvistä yksilöistä. Marokon LET-karsinnan paras suomalainen Oona Vartiainen nousi pari vuotta sitten maajoukkueen tukipilariksi. Tällä kaudella hän voitti yhden haastajakiertueen kilpailun, ja pelasi karsintafinaalissakin vahvasti. 

Sanna Nuutinen on toinen kakkosketjun vahva persoona, vaikka karsintafinaalissa etenkin viimeinen kierros jäi vaisuksi. Sanna opiskeli Yhdysvalloissa urheilupsykologiaa ja hän oli tällä osaamisellaan tärkeä lenkki amatöörimaajoukkueessa.

Sanna on hyvä esiintymään. Hän on kertonut muun muassa urheilutoimittajille golfin henkisestä puolesta. Se on arvokasta taustatyötä golfsanoman levittämisessä.

Naisten golfiin on tässä mainittujen pelaajien lisäksi tulossa paljon hyvää energiaa, hyviä yksilöitä. Toivottavasti kaikki energia suunnataan hyvässä hengessä suomalaisten menestyksen rakentamiseen.

Nämä 6 ryhmää iloitsevat eniten golfin paluusta olympiakisoihin

Enää seitsemän kuukautta ja sitten tiedämme, ketkä edustavat Suomea Rio de Janeiron olympiakisojen golfturnauksessa. Kahdeksan kuukauden kuluttua tiedämme, kuinka olympiagolf suomalaisilta sujuu. Näin aika rientää!

Golfin paluu olympiakisoihin 112 vuoden jälkeen herättää edelleen ristiriitaisia tunteita. Kirjoitan niistä kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Tiger Woods oli se megatähti, jonka vuoksi KOK kiinnostui golfista.
Photo courtesy of the World Golf Hall of Fame and  Getty Images.

Old Tom, golfin suurin legenda.
Kuva: IOC

Odotukset Rion olympiagolfia kohtaan ovat valtavat, vaikka kakusta puuttuu se suurin koriste. Kun golfille tasoitettiin vuosituhannen alussa tietä olympiaperheeseen, oli tärkeänä kiihokkeena silloin maailman kiinnostavimman urheilijan Tiger Woodsin saaminen mukaan viiden renkaan kisoihin.

Nyt näyttää aika selvältä, että Tiger ei Yhdysvaltojen kisajoukkueeseen mahdu. Mutta, ei tässäkään vielä ole viimeistä sanaa välttämättä kuultu. 

Oletetaan, että Tiger pysyy terveenä. Hän voisi voittaa ensin pari tavallista PGA-kisaa ja sen jälkeen US Openin. Teoriassa Tiger voi yhä omilla teoillaan raivata tiensä Rioon. Tigerilla on 14 majoria vyöllään. Olympiavoitto olisi hieno kruunu komealle uralle. No, kaunis ajatus ainakin...

Golfin historia on major-turnausten voittajien historiaa. Old Tom Morris (1821–1908) on lähes pyhimyksen asemassa golfhistorian harrastajien keskuudessa. Eikä Old Tomilla ole mitään tekemistä olympiakisojen kanssa! Tämä on yksi syy, miksi monet vierastavat edelleen golfin olympiaturnausta. Golf on luonut suuret sankaritarunsa ilman olympiarenkaita. 

Lisäksi osa ihmisistä vastustaa aina muutosta. Ei siis ihme, että olympiagolfillakin omat sitkeät vastustajansa. 

Mutta katsotaanpa, ketkä ovat eniten innoissaan golfin paluusta olympiakisoihin.

1. Golfin markkinamiehet

Golf on saavuttanut valtavan maailmanlaajuisen suosion. Jopa 60 miljoonaa golfaria. Mutta lajin kasvu taisi saavuttaa rajansa jo muutama vuosi sitten. Tarvittiin jokin uusi juju, jolla lajin suosiota ja näkyvyyttä voisi vielä kasvattaa. Se juju on olympialajin status.

Entinen KOK:n virkailija Anthony Scanlon on tehnyt IGF:ssä töitä
olympiaturnauksen eteen. Kuva: IOC / A.Meylan

2. Kansainvälisen olympiakomitean lordit

KOK haluaa varmistaa asemansa maailman mahtavimpana urheiluliikkeenä. Kaksi lajia puuttui sitkeästi olympialordien valvontavallasta. Toinen oli moottoriurheilu, ja toinen oli golf. Kun golfväki itse aktivoitui ja halusi päästä olympiakisoihin, KOK:n herrat solmivat kätensä kiitolliseen iltarukoukseen. 

Olympiamuseossa on nyt
golfaiheinen näyttely.

Tästä KOK:n innostuksesta on hyvänä todisteena Lausannen olympiamuseossa parhaillaan avoinna oleva näyttely, jossa esitellään uutta olympialajia. Tammikuun loppuun asti auki olevan näyttelyn nimi on Swing!

Siis, g-o-l-f on Lausannen olympiamuseon uuden näyttelyn aiheena! Mitä mahtaa siinä museon edessä juokseva Paavo Nurmen patsas tästä ajatella? Paavo muistelee varmaan omaa golfiaan vuonna 1940. Vieläkin harmittaa, kun Taisto Mäki sai nopeammin tuntuman tuosta merkillisestä lajista! 

3. Hereillä olevat kansalliset olympiakomiteat

Kansainvälisessä urheilussa tapahtuu harvoin niin suuria murroksia, kuin vuonna 2016, kun golfarit liittyvät mukaan olympiakisoihin. Niissä maissa, missä urheilujohto on tilanteen tasalla, on golfin tuoma uusi ulottuvuus otettu täysimääräisesti hyötykäyttöön. Golfin avulla voi uudistaa vanhoja käytäntöjä, mielikuvia ja verkostoja. Golf tarjoaa suuren mahdollisuuden. Onkohan meillä mietitty, miten ryppyotsaista urheilua voisi golfin avulla muokata nykyistä kevyemmäksi ja rennommaksi?

4. Suomalaiset tv-katsojat

Suomalaisille television katsojille golf on jäänyt aika vieraaksi lajiksi. Siis niille, jotka eivät ole niin golfiin hurahtaneita, että haluavat nähdä maksukanavilta maailman parhaiden pelaajien svingejä. Yleisradion kanavilla parasta golfia on ollut Euroopan haastajakiertueen kotimaan kilpailut, joita on viime vuosina näytetty jälkilähetyksinä. Tavallisen urheilusta kiinnostuneen suomalaisen silmiin golf ei Ylen kanavilta tule. 

Mutta ensi kesä tekee poikkeuksen. Rion olympiakisoissa golf näkyy kahden viikon ajan. Naiset pelaavat neljän päivän kilpailun, ja miehet samoin neljän päivän kilpailun. Ja luonnollisesti pari päivää näytetään harjoituksia ja tehdään ennakkojuttuja. Uskon, että suomalaisia golfareita on jo koulutettu tätä uutta mediatilannetta varten.

5. Suomalaisten golfarien managerit

Olympiakisoissa on tarkat määräykset, joilla rajoitetaan urheilijoiden henkilökohtaisten sponsoreiden näkyvyys minimiin. Silti suomalaisten golfareiden managereiden tulisi tällä hetkellä tehdä enemmän töitä kuin koskaan, sillä elokuussa 2016 ne suomalaiset golfarit, jotka pelaavat Riossa, saavat enemmän julkisuutta, kuin kaikki suomalaiset golfarit ovat saaneet yhteensä koko 2000-luvulla!

No, lasketaan Mikko Ilonen tästä erilleen. Mikko on kyllä saanut aika paljon julkisuutta. Mutta hänen takanaan tulevien kohdalla tilanne on täysin uusi. Vaikka Riossa esiinnytään ”vain” sinivalkoisissa Suomi-väreissä, niin useiden tuntien televisionäkyvyys ja kymmenien palstametrien lehtinäkyvyys on kyllä muutettavissa dollareiksi, tai euroiksi. Mutta jos manageri aloittaa työnsä vasta Rion kisojen jälkeen, niin silloin pendolinokin on jo mennyt.

6. Golfhistorian harrastajat

Young Tom. Photo courtesy of
the University of St Andrews Library.

Rion olympiaturnauksen voittaja nousee aivan ainutlaatuiseen seuraan. Luonnollisesti yksi rinnastus tehdään edellisiin olympiavoittajiin. Vuonna 1900 Pariisissa voittajia olivat  amerikkalaiset Charles Sands ja Margaret Abbott. Neljä vuotta myöhemmin naisten kisa jätettiin pois, ja miesten henkilökohtaisen kultamitalin voitti Kanadan George Lyon. Joukkuekilpailussa oli mukana vain kolme joukkuetta Yhdysvalloista.

Mutta Rion voittajaa ei tietenkään pidä rinnastaa näihin sinänsä kunnianarvoisiin pioneereihin. Hehän olivat amatöörejä. Rion golfkisassa ei taida olla mukana yhtään amatööriä. Siellä pelaavat kunkin maan parhaat golfarit, jotka saavat osanotto-oikeuden ammattilaisten rankinglistan perusteella. (Teoriassa amatöörikin voisi mahtua mukaan.)

Niinpä Rion voittajat voidaan rinnastaa kaikkein suurimpiin nimiin golfin historiassa. Tässä yhteydessä voisi nostaa esille golfin kaikkien aikojen menestyksekkäimmän isä-poika-parin. Old Tom Morris voitti neljä kertaa British Openin 1861–1867. Hänen poikansa Young Tom Morris voitti Openin samoin neljä kertaa vuosina 1868–1872. Young Tom voitti Openin neljä kertaa peräkkäin, sillä vuonna 1871 ei turnausta pelattu lainkaan, koska kiertopalkintona ollut vyö meni kolmen peräkkäisen voiton myötä Young Tom Morrisille. Uusi kiertopalkinto saatiin hankittua vasta seuraavaksi vuodeksi.

Jos olympiagolfin ansiosta tehdään golfin historiaa tunnetuksi, niin se on kyllä kaikkien golfin harrastajien etu.

Ensimmäinen golfari Linnan juhlissa

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhliin Linnassa osallistuu ensimmäisen kerran golfaripariskunta, kun Euroopan kiertueella ensimmäisen voittonsa saavuttanut Roope Kakko astelee Linnan parketille yhdessä vaimonsa Minea Blomqvist-Kakon kanssa.

Mikko Ilonen sai kaksi vuotta sitten kutsun Linnaan. Hän osallistui juhliin yksin, koska Kati-vaimo oli juuri synnyttänyt tyttären, perheen toisen lapsen. Mutta oliko Mikko Ilonen ensimmäinen golfari Linnan juhlilla?

Kaksi golfmiestä on nostettava tässä yhteydessä esiin. Carl Gustav Emil Mannerheim, ja Eljas Erkko. Jälkimmäinen oli muun muassa kustantaja ja päätoimittaja, mutta hän oli myös 1920-luvulla diplomaattina Englannissa. Kun Erkko kuului niihin pioneereihin, jotka 1930-luvun alussa ennen Taliin siirtymistä (1932) pelasivat Töölön Pallokentällä, niin arvelen hänen tutustuneen golfiin jo aiemmin, Lontoon suurlähetystössä toimiessaan. 

Englantilaisvaikutteita Erkko on saanut vaimoltaan Violetilta ja hänen englantilaisilta sukulaisiltaaan. Olisi pieni ihme, jos heidän joukossaan ei ole ollut myös golfareita.

Kenties Erkko on tavannut Lontoossa lordi Balfourin, joka oli tuolloin jo "iällä". Tämän golfinnostus tunnettiin Suomessa asti jo 1900-luvun alkuvuosina, vaikka laji olikin meillä vielä vieras.

Pelasiko Mannerheim jo Pietarissa?

On hyvin mahdollista, että Mannerheim tutustui golfiin jo aikaisemmin kuin Erkko. Tähän tulokseen pääsee loogisella päättelyllä. Todisteita ei sen sijaan taida olla jäljellä. Mutta Pietarissa toimi 9-reikäinen golfkenttä, ”English Golf Club”, ilmeisesti vuodesta 1902 lähtien.

Mannerheimin mailoissa on jonkun verran käytön jälkiä.

Noihin aikoihin Mannerheim kuului Pietarin tunnetuimpiin ja sporttisimpiin upseereihin, ja hänen tähtensä nousi erityisesti Aasiaan 1906–1908 tehdyn tiedustelu- ja tutkimusmatkan ansiosta. Hän menestyi ratsastuskilpailuissa ja oli taitava metsästäjä, eli hän on liikkunut juuri niissä piireissä, joissa golfiakin aloiteltiin.

Keisariperheessä golf oli niin tärkeä harrastus, että kun he tulivat Virolahdelle kesänviettoon 1912, heille rakennettiin sinne oma golfkenttä.

Mihail Mihailovitsh Romanov (1861-1929), tsaari Nikolai II:n Ranskassa asunut sukulainen, oli intohimoinen golfin harrastaja. Mihail oli käynyt Skotlannissa St Andrews´ssa ja rakennuttanut kotiinsa Cannesiin 9-reikäisen golfkentän. Hän tilasi tunnetun golfkenttien suunnittelijan Harry Coltin suunnittelemaan uuden 18-reikäisen golfkentän. Se valmistui vuonna 1891 ja se tunnetaan edelleen nimellä The Old Course, Cannes - Mandelieu.

Mihail Mihailovitshin isä Mihail Nikolajevitsh (1832-1909) oli vapaamielisen, maaorjuuden lopettaneen ja muita merkittäviä uudistuksia tehneen tsaari Aleksanteri II:n (1818-1881) veli. Eli Mihail Mihailovitsh oli Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n (1872-1918) isän Aleksanteri III:n serkku, ja Mihailin lapset olivat Nikolai II:n pikkuserkkuja. Mihail oli vain seitsemän vuotta Nikolai II:sta vanhempi, joten Mihail on hyvin voinut olla tsaari Nikolaille vaikutteiden antaja. Tosin Mihailin mainetta rasitti avioliitto alasäätyisen Merenbergin Sophien kanssa, minkä vuoksi hänellä ei ollut paluuta Venäjälle.

Ruotsinkielisenä Mannerheimilla on ollut erinomainen mahdollisuus saada myös kirjallisuudesta golfvaikutteita. Ensimmäinen maininta golfista suomalaisissa lehdissä löytyy arkistotutkimusteni perusteella ruotsinkielisestä Sporten-lehdestä. Sporten oli Alexander Hinzen  ja Frans Mexmontanin vuonna 1881 perustama urheilu- ja ulkoilulehti. Mexmontan jäi pois jo ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Hinze luopui lehdestään vasta vuonna 1893.

Vuonna 1886 lehdessä mainostettiin ruotsalaisen Viktor Balckin Illustrated Idrottsbok -kirjaa, jonka kuvituksesta vastasivat Carl Larsson ja Bruno Liljefors. Sporten-lehden julkaisemassa mainoksessa mainitaan golf yhtenä Balckin kirjassa esiteltävistä lajeista.

Kirjassa onkin peräti viisi sivua golfin esittelyä. Siinä on muun muassa kuvat kuudesta golfmailasta. Urheilukirjallisuutta oli tuolloin hyvin vähän saatavilla, joten Balckin kirjaa on tilattu myös Suomeen. Ainakin Ivar Wilskmanilla oli kyseinen kirja, oikeammin kirjasarja.

Risto Forssin artikkeli Mannerheimin golfharrastuksesta

Erinomainen urheilutoimittaja Risto Forss kirjoitti Helsingin Sanomiin (11.6.1993) artikkelin

”Golf oli Marskin salaperäisempi urheiluharrastus”. Hän oli tehnyt haastatteluja Karlovy Varyn kylpyläkaupungissa, missä entinen valtionhoitaja, myöhemmin marsalkka ja tasavallan presidentti, Mannerheim vieraili useita kertoja 1920-luvulla. Mannerheim vieraili Karlovy Varyssa viimeisen kerran 1932.

Risto Forss oli löytänyt haastateltavakseen lääketieteen tohtori Jiri Brozin, joka oli lähes 80-vuotias. Broz oli nuorukaisena seuraillut herrojen peliä kauempaa, ja tunnistanut pitkän Mannerheimin.

Forss kertoo jutussa, että Mannerheim asui tavallisesti Karlovy Varyn korkeimmalla rinteellä sijaitsevassa hotelli Bristolissa ja pelasi golfia alhaalla Gejzir-puistossa kulkevan Teplajoen (lämminjoki) varrella. Matkaa hotellilta kentälle kertyi pari kilometriä.

Yhdeksänreikäinen golfkenttä oli perustettu jo 1904. Broz esitteli Risto Forssille muun muassa Mannerheimin aikana toimineen klubitalon, joka oli tuolloin 1990-luvun alussa enää varastokäytössä: täynnä autonrenkaita. Niin ajat muuttuvat!

Laskuvarjopallot ovat olleet hyvä lisä Mannerheimin golfharjoitteluun.

 Pelioppinsa Mannerheim ammensi muun muassa P. A. Vaillen kirjoittamasta Modern Golf -oppaasta, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1909. Hänen jäämistössään on kahdeksan hikkorimailaa ja golfbägi.

Erikoisin Mannerheimin golfvarusteista on laatikollinen laskuvarjopalloja. Englantilaisvalmisteisten pallojen ideana on, että pallon laskuvarjo jarruttaa pallon lentoa niin, että lyöntiä voi harjoitella pienemmälläkin piha-alueella. ”Välttämätön aloittelijalle”, lukee John Jaques & Son Ltd:n mainoslauseessa pakkauksen kannessa.

Varusteet olivat ajanmukaiset, sillä Mannerheimin kaapeista löytyy golfkentillä käytettyjä vaatteita, kuten tweedpuku liiveineen ja karkeasta kankaasta valmistettu loden-takki, joka kyllä soveltuu ehkä paremmin metsästykseen kuin golfiin.

Mannerheimin pelitaidoista ei sen sijaan ole tietoa, mutta HS (20.6.1939) kertoi, että hän oli mukana Talin golfkentällä ainakin silloin, kun Britannian kotimaan joukkojen ylitarkastaja kenraali Walter Kirke oli Helsingissä vierailulla. Ohjelmassa oli myös Taliin tutustuminen.

Minusta Mannerheimia voi pitää, suurella todennäköisyydellä, ensimmäisenä golfarina, joka on osallistunut Linnan juhliin.

Mixu Paatelaiselle voitto nro 1 Dundee Unitedissa

Oletteko koskaan miettineet, kuka on tunnetuin suomalainen Skotlannissa. Sauli Niinistö? Jean Sibelius? Teemu Selänne? Ei, ei ja ei. Skotlannissa vuosikaudet asunut jalkapallomaajoukkueen entinen päävalmentaja Mixu Paatelainen on aivan omassa luokassaan. Hänet voisi hyvin nimittää jonkinlaiseksi Suomen kunniakonsuliksi Skotlannissa, sen tason Suomi-peeärrää hän siellä tekee.

Paatelainen aloitti pari viikkoa sitten työt Skotlannin Valioliigassa viimeisenä olevan Dundee Unitedin päävalmentajana. Paatelaiselle kyseessä oli ainakin jossain määrin vanha kunniavelka, sillä hän siirtyi nuorena pelaajana samaan seuraan Valkeakosken Hakasta. Dundee Unitedissa hän pelasi vuodet 1987–1992 ja teki 133 ottelussa 33 maalia. Niiden ansiosta hänet on valittu seuran Hall of Fameen.

Puhe kunniavelasta voi tuntua turhan sentimentaaliselta, kun puhutaan ammattiurheilusta. Mutta uskokaa pois! Kyllä tunneasiat vaikuttavat myös ammattilaisiin. Ja jos joku ajattelee, että Mixulla ei olisi tunteita, niin kannattaa miettiä kahteen kertaan. Voi jopa olla, että hänellä on niitä tunteita liiaksikin.

Mixu Paatelainen tuntee skotlantilaisen elämäntavan,
johon kuuluvat jalkapallo ja golf. Olen kerran pelannut
Mixun vieraana hänen kotikentällään.

Toisaalta Mixu ajautui maajoukkueen päävalmentajana pahaan umpikujaan. Äänekkäät fanit kääntyivät häntä vastaan, kun EM-karsinnassa pilviin karanneet odotukset eivät toteutuneetkaan. Maajoukkueen fanien käyttäytymisen täytyi tuntua todella pahalta aikanaan 70 maaottelua pelanneesta legendasta.

Tavallaan ymmärrän, että Palloliiton hallituksen piti toimia keväällä. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomalaista jalkapalloa potkut eivät vieneet eteenpäin, vaan taaksepäin. Sitä on kuitenkin turha enää jossitella. Paatelainen tekee nyt töitä Skotlannissa, ja piste.

Joukkueen valmentaminen on siitä erikoista, että valmentajan pitää käyttää monenlaisia keinoja, muutakin kuin kehumista. Dundee hävisi Mixun ensimmäisen ottelun Heartsille 0–1, ja sen jälkeen tuli sarjajohtaja Celticiltä nokkaan 5–0. Celtic-tappion jälkeen Mixu sanoi, että oman joukkueen peliesitys oli roskaa. Tätä tuomiota media vatvoi, ja Mixu heitti vielä löylyä lisää samasta luukusta: joukkueeseen on tulossa muutoksia!

Viesti meni perille, ja joukkue taisteli lauantaina Mixulle ensimmäisen voiton (1–0) vastassa olleesta Ross Countystä. Syyskuun ja lokakuun liigassa ilman voittoja pelannut United palkitsi näin valmentajan lisäksi Tannadice Parkin 5500 katsojaa.

Toivoa on vielä, että United pystyy nousemaan alhosta ja säilyttämään sarjapaikkansa ilman karsintoja. Yksi voitto ei vielä siihen riitä.

Mutta sitä avausvoittoa on syytä juhlistaa. En kyllä tiedä, miten Mixu juhlii. Ehkä hän suo itselleen nopean yhdeksän reiän golfkierroksen kotinsa lähellä sijaitsevalla Burntislandin historiallisella golfklubilla.

Irlannin vanhin golfklubi on pian 135-vuotias

Suomessa on kaksi irlantilaisen golfin verratonta asiantuntijaa, Tomi Paju ja Jari Laakkio. He tuntevat suuren osan Irlannin ja Pohjois-Irlannin lähes 400 golfkentästä ja lähes kaikki vihreän saaren links-kentät.

Craigavad House on Royal Belfast Golf Clubin jämerä klubitalo.

Vierailin hiljattain heidän johtamansa ryhmän mukana Royal Belfast Golf Clubilla, joka on Irlannin vanhin golfklubi. Se aloitti toimintansa jo vuonna 1881, siis pian 135 vuotta sitten.  Nykyisessä klubitalossa on erikseen ”formal”-oleskelutilat, jonne tavallisesti pukeudutaan pikkutakkiin, ja ”normal”-puoli, jonne voi mennä villapuserossakin. Klubihuoneiston seiniltä löytyy vaikuttavia valokuvia Irlannin golfin historiasta.

Irlannin golfin perustajiksi luetaan kolme herraa: Thomas Sinclair, kapteeni Harrison ja Mr. Baillie. Thomas Sinclair lomaili ja pelasi golfia kesällä 1881 St Andrews’ssa ja kotiin palattuaan hän haki käsiinsä Musselburghista Irlantiin muuttaneen skotti George L. Baillien. Sinclair teki aloitteen seuran, Belfast Golf Club, perustamisesta. John Harrison antoi seuran käyttöön korvauksetta maitaan Kinnegarista, jonne Baillien johdolla rakennettiin nopeasti 6-reikäinen golfkenttä. Harrisonista tuli marraskuussa perustetun klubin ensimmäinen puheenjohtaja, Bailliesta rahastonhoitaja, ja Sinclairista klubin ensimmäinen kapteeni.

Kinnegarin kenttä sijaitsi ymmärtääkseni nykyisen Holywood Golf Clubin seutuvilla, mutta lähempänä rantaa. Kentän rakentamisessa ei liikoja aikailtu, ja niinpä ensimmäinen kilpailu voitiin järjestää jo tapaninpäivänä 1881.

Kun Walesin prinssi vieraili Irlannissa vuonna 1885, golfarit olivat aktiivisia ja pyysivät tulevan kuningas Edward VII:n kenttänsä suojelijaksi. Näin siitä tuli Royal Belfast Golf Club.

Tapasin irlantilaisen 1970-luvun tähtipelaajan
Eddie Pollandin San Roguen golfklubilla
Espanjassa.

Seura muutti ensimmäisen maailmansodan jälkeen nykyiselle paikalleen, viitisen kilometriä itään alkuperäisen kentän sijainnista. Päärakennukseksi tuli 1851–52 uusklassiseen tyyliin rakennettu Craigavad House, joka toimii tänäkin päivänä klubirakennuksena.

Uuden kentän suunnittelijaksi kutsuttiin englantilainen golfkenttäsuunnittelun huippunimi Harry S. Colt. Uusi kenttä voitiin avata pelaajille syyskuussa 1926. Ensi vuonna tulee siis kuluneeksi 90 vuotta golfin peluuta nykyisissä maisemissa.

Kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium 2015) kerron hieman myös irlantilaisen golfin historiasta. Tapasin muutama vuosi sitten Espanjassa Eddie Pollandin, joka pelasi vuonna 1973 Ryder Cupissa. Polland on lähtöisin Newcastlesta, joka on County Downin alueella sijaitseva pikkukaupunki. Hän pelasi myös useita kertoja World Cupissa, mutta ei yltänyt suurvoittoihin hyvistä yrityksistä huolimatta.

Polland kertoi, että hän on asettunut pysyvästi Espanjaan. Mieli ei kaipaa enää sateiseen ja viileään Irlantiin.

Sittemmin Irlannin golf on asettunut aivan golfmaailman kirkkaimmalle huipulle, kun Padraig Harrington, Darren Clarke, Graeme McDowell ja Rory McIlroy ovat yltäneet muutaman vuoden sisällä useisiin major-voittoihin.

The Open palaa Pohjois-Irlantiin vuonna 2019

The Openin paluu yli 60 vuoden jälkeen Royal Portrushiin
 vuonna 2019 oli iso uutinen Pohjois-Irlannissa.

Irlannin golfin suuri vuosi oli 1951, jolloin Royal Portrush isännöi British Open –turnausta. Se on toistaiseksi ainoa kerta, kun The Open on päästetty pois Britannian pääsaarelta. 

Niinpä Irlannissa onkin suuri innostus siitä, että The Open palaa Royal Portrushin kentälle vuonna 2019. Tämä asia sai lopullisen sinetin samaan aikaan, kun olimme pelimatkalla Irlannissa.

Suomessa ei ehkä aivan käsitetä, miten isosta asiasta major-turnauksen isännöinnissä on kyse, mutta paikalliset lehdet kirjoittivat tästä tulevasta suurtapahtumasta painomustetta säästämättä. Irlannin pohjoisosissa odotetaan jo nyt innokkaasti The Openia, 200 000 kisaturistia, ja heidän mukanaan tuomia puntia.

Emily Kristine Pedersen voitti ensimmäisen LET-kisansa

Yksi viikonlopun suurista urheilu-uutisista uhkaa jäädä Suomessa täysin pimentoon. 19-vuotias tanskalainen Emily Kristine Pedersen voitti Intiassa Hero Indian Openissa ensimmäisen naisten Euroopan kiertueen kilpailunsa. Samalla hän nousi tämän vuoden tulokaslistan kärkeen, Rookie of the Year. Nimi kannattaa panna nyt mieleen.

Emily Pedersen (lyömässä) voitti Aura Golfissa naisten
EM-kultaa vuonna 2013. Intiassa hän otti ensimmäisen
voittonsa naisten Euroopan kiertueella.

Pedersenin uraa on ollut mielenkiintoista seurata siitä lähtien, kun hän 16-vuotiaana voitti Aura Golfissa naisten Euroopan mestaruuden vuonna 2013. Samassa kilpailussa sijoittui kolmanneksi Krista Bakker.

Pedersen pelasi Aura Golfissa vahvasti ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Haastattelin häntä silloin avauskierroksen jälkeen, ja hän puhui erinomaisella englannilla ilman tanskalaisaksenttia. Hän kertoi silloin muun muassa valmentajistaan ja unelmastaan nousta yhdeksi maailman parhaista pelaajista. Hero Indian Openin voiton myötä hän on askeleen lähempänä unelmansa toteutumista.

  

Emily Pedersen pelasi Euroopan joukkueessa Junior Ryder Cupissa vuosina 2012 ja 2014 ja Ping Junior Solheim Cupissa 2014. Hän voitti vuonna 2014 myös arvostetun British Ladies Amateurin.

Ammattilaiseksi hän siirtyi viime syksynä hyvin sujuneen LET-karsinnan jälkeen. Tällä kaudella hän on sijoittunut kärkikymmenikköön myös Turkish Airlines Openissa (7.), Deloittessa (2.), Scottish Openissa (8.) ja Lacostessa (2.). Hero Indian Openin voitto kruunaa siis hänen erinomaisen tulokaskautensa hienolla tavalla.

Ursula Wikström oli Intiassa voittokamppailussa,
mutta taipui kahdeksanneksi. Kuva: Juha Taskinen

Pedersen voitti Intiassa kahdeksanneksi sijoittuneen Ursula Wikströmin kuudella lyönnillä sekä jaetulle 20. sijalle sijoittuneet Minea Blomqvist-Kakon ja Noora Tammisen 11 lyönnillä.

Tämän kauden LET:n rankingissa Pedersen nousi voitollaan seitsemänneksi. Ursula Wikström on sijalla 19, Noora Tamminen sijalla 34 ja Minea Blomqvist-Kakko sijalla 71.

Suomalaiskolmikko nähdään myös seuraavassa LET-kiertueen kilpailussa Kiinan Sanya Ladies Openissa, joka pelataan marraskuun alussa.