Voiko zikavirus pilata Rion olympiakisat?

Kansainvälinen terveysjärjestö WHO julisti maanantai-iltana Suomen aikaa maailmanlaajuisen hätätilan zikaviruksen vuoksi. Zika leviää tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, Väli-Amerikassa ja Karibialla. Tähän mennessä 24 maasta on raportoitu viime kuukausina uusia zikavirustapauksia.

Riskiryhmässä ovat raskaana olevat naiset, koska taudin pelätään vammauttavan sikiöitä ja aiheuttavan pienipäisyyttä. Varmuutta tästä yhteydestä ei vielä ole.

Tauti leviää hyttysten pistoista, ja ilmeisesti myös veren mukana. Oireita ovat kuume, ihottuma ja  nivelkipu.

Tauti ei herätä vielä suuria tunteita Euroopassa, koska sen ärhäkkä levinneisyys on kaukana, toisella puolella maapalloa.

Our new @healthmap #Zika page is coming soon. Shows stunning disease spread across the Americas in 6 months. pic.twitter.com/csD0SnW12v

— John Brownstein (@johnbrownstein) January 29, 2016

Mutta zikaa on jo Meksikossa, ja Huffington Postin haastatteleman asiantuntijan mukaan on vain ajan kysymys, koska se leviää Yhdysvaltojen puolelle. Sen jälkeen länsimaissakin varmasti havahdutaan.

Jo nyt on yksittäisiä tartuntoja löydetty amerikkalaisilta ja kanadalaisilta, jotka ovat palanneet Etelä-Amerikasta.

#Zika virus: everything you need to know about the mosquito that spreads it https://t.co/hAquF0Bqtc pic.twitter.com/Fi4fkdQl1o

— BBC News (World) (@BBCWorld) January 29, 2016

Rio de Janeiron olympiakisojen avajaiset ovat aika tarkalleen puolen vuoden päästä, 5. elokuuta. Sitä ennen Brasiliaan pitäisi tehdä lukuisia harjoitusmatkoja, kisamatkoja, tutustumismatkoja.

Olympiakomitean vastuulla on ohjeistaa Etelä-Amerikkaan matkustavat urheilijat ja valmentajat tehokkaiden hyttysmyrkkyjen, pitkien hihojen ja pitkälahkeisten housujen käyttöön.

Mutta miten kukaan voi kontrolloida sitä, miten kisaturistit saavat tartuntoja? New York Timesin artikkelissa arvioitiin, että peräti 200.000 Yhdysvaltain kansalaista on menossa Rioon kisoja seuraamaan. Suuret ongelmat alkavat viimeistään siinä vaiheessa, kun turistit palaavat kotiin.

Sama koskee eurooppalaisia, ja suomalaisia kisaturisteja. Talvikeleissä suomalaiset lääkärit voivat vielä naureskella zikavirukselle, mutta elokuussa, kun kisaturistit tulevat Brasiliasta takaisin, onkin toinen ääni kellossa.

Maallikkona voi vain toivoa, että zikan leviäminen rauhoittuu ennen kesää. Ehkä joku pystyy kehittämään taudilta suojaavan rokotteen ennen Rion kisoja? Kumpikin ajatus tuntuu nyt  kovin epätodennäköiseltä.

Voiko zikavirus pilata Rion olympiakisat? Valitettavasti on olemassa suuri vaara, että näin käy.

Toisaalta Rio de Janeiron pormestari Eduardo Paes lohduttaa eurooppalaisia Kiinan tietotoimiston uutisessa. Pormestarin mukaan olympiakisat järjestetään keskellä Brasilian talvea, jolloin tauti ei leviä niin ärhäkästi. Hänen mielestään ongelma on nyt pahimmillaan. Uutisen mukaan Brasiliassa on muutamassa kuukaudessa syntynyt yli 4000 lasta, jotka ovat syntyneet microcephaly-vauvoina, pienipäisinä.

#ZikaVirus not threat for #Olympics2016 in August when Brazil in winter: Rio mayor https://t.co/XNHzdcQX04 pic.twitter.com/NsEAp3vqU6

— China Xinhua News (@XHNews) January 31, 2016

P.S. (3.2.2016) Vuonna 1956 Melbournen olympiakisojen ratsastukset järjestettiin Tukholmassa Australian tiukkojen karanteenimääräysten vuoksi. Jos #zikavirus ei asetu, vaan vastatoimista huolimatta pysyy kuukaudesta toiseen ärhäkkänä, voi keskusteluun nousta joidenkin, lähinnä naisten, lajien siirtäminen pois Rio de Janeirosta ja Brasiliasta. Tällöin yksittäisten lajien järjestämistä saatetaan lyhyellä varoitusajalla tarjota myös Suomeen.

Ville Ritolaa juhlitaan Seinäjoella

Seinäjoella muistetaan tässä viikonvaihteessa paikkakunnan menestyneintä urheilijaa. Tero Pitkämäki? Ei, vaan viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola.

”Peräseinäjoen Susi” Ville Ritola voitti 1924 ja 1928 olympiakisoissa kahdeksan mitalia. Samalla, kun Peräseinäjoki kymmenisen vuotta sitten yhdistyi Seinäjokeen, siirtyivät Peräseinäjoella säilytettävät Ritolan olympiamitalit Seinäjoen alueelle. Näin Ritola on Seinäjoen menestynein urheilija.

Ville Ritolan olympiavoitot:

1924 3000 m estejuoksu

1924 10 000 m

1924 3000 m joukkuejuoksu

1924 Maastojuoksun joukkuekilpailu

1928 5000 m

Sunnuntaina juhlitaan Ritolan syntymän 120-vuotisjuhlaa komeasti. Villen oikea syntymäpäivä oli 18.1., mutta edeltävä sunnuntai sopii juhlintaan mainiosti. Paikalla on muun muassa Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä, ja Ritolasta muutamia vuosia sitten elämäkerran kirjoittanut Ossi Viita. Molemmilla on juhlapuheet tai puheenvuorot, ja lisäksi juhlassa esitetään Ossi Viidan kirjoittama näytelmä, joka kertoo valaisee ja käsittelee Pariisin olympiakisojen tapahtumia.

En tiedä Paavo Nurmen lisäksi muita urheilijoita, joista on katsottu tarpeelliseksi kirjoittaa näytelmä. Varmasti heitä on. Tapio Rautavaaran tarinaa on kuvattu jollain tavalla elokuvassakin, joten varmaan hänestä näytelmäkin on tehty. Samoin Matti Nykäsestä on tehty elokuva, mutta onkohan näytelmää?

Ville Ritola vauhdissa Pennsylvaniassa. Kuvan lähde:
Mark Will-Weber, Run for the Diamonds.

Ville Ritola muutti 17-vuotiaana poikana Yhdysvaltoihin, mutta hän tuli Amerikasta kaksi kertaa Eurooppaan edustamaan Suomea olympiakisoissa. Ritola oli todellinen työn sankari. Hän työskenteli Yhdysvalloissa ”karpenterina”, rakennusmiehenä, ja juoksi kilpaa töiden ohessa. Ville menestyi Amerikan kilpailuissa hyvin. Yksi Ritolan menestyksellisistä kilpailuista oli Pennsylvaniassa 1920-luvun alussa juostu Berwickin maraton (matkana puolimaraton), josta oheinen juoksukuva on. 

Ritola otti Yhdysvaltain kansalaisuuden vasta päätettyään juoksu-uransa 1930-luvulla.

Takaisin kotimaahan Ritola muutti 1971. Paavo Nurmi antoi lakimiehelleen Pekka Kareelle tehtäväksi järjestää asunnon Nurmen Lauttasaaren taloista. Juoksijoiden kuningas eli tämän jälkeen itse enää parin vuoden ajan, mutta viimeisinä elinvuosinaan Paavo sai Villestä arvokkaan ystävän. Ritola eli vuoteen 1982.

Nurmi ja Ritola olivat yleisurheilun verrattomin ja menestynein parivaljakko. ”Peräseinäjoen Susi” ja ”Turun Antilooppi” kiersivät Amerikan sisäratoja kevättalvella 1925 murskaten ennätyksiä mielin määrin. Molempien asioita hoiti managerina Hugo Qvist, joka järjesti kilpailuja niin, että kaksikko juoksi tavallisesti eri matkoja. Näin superkaksikon keskinäiset kohtaamiset saivat poikkeuksellista huomiota.  

Ritolaa verrataan lähes aina Nurmeen. Molemmat pitivät juoksemisesta, ja Amerikasta. Ja molemmille oli äärimmäisen tärkeää edustaa juuri Suomea olympiakisoissa.

Monessa mielessä Ritola oli Nurmen vastakohta. Nurmi oli vakavaluonteinen kaupunkilaispoika, joka teki kaksi menestyksekästä kilpailukiertuetta Yhdysvaltoihin. Nurmi kotiutui Helsinkiin, joka tarjosi tunnetulle liikemiehelle monia mahdollisuuksia. Ritola oli iloluonteinen maalaispoika, joka eli Amerikassa siirtolaisena pääosan elämästään.

Ritola saattoi olla juoksijana jopa Nurmeakin lahjakkaampi. Nurmi pysyi tahdonvoimallaan ja järjestelmällisellä harjoittelullaan kuitenkin edellä. Vain muutaman kerran Ritola onnistui voittamaan Nurmen. Ikuiseksi kahvipöytäkeskustelun aiheeksi kelpaa se, jaettiinko esimerkiksi Pariisin olympiakisoissa Ritolan ja Nurmen kesken juoksumatkoja niin, että toinen antoi toisen voittaa. Varmana pidetään, että Nurmelle tällaista ehdotettiin, mutta hän otti nokkiinsa ja jäi 10 000 metriltä kokonaan pois.

Mutta yrittikö Ritola tosissaan Nurmen ohi Pariisin 5000 metrillä, vai antoiko hän Nurmen toteuttaa unelmansa 1500 metrin ja 5000 metrin voittamisesta samana iltana? Ärsyttävä kysymys. Joka kerta, kun sen kysymyksen kuulee, tulee lähinnä ärtynyt olo. Paavo sanoi vuosia myöhemmin, että kyllä Ville tosissaan yritti. Pidetään tästä kiinni.

Golfvuosi 2016

Golfvuosi 2016 on poikkeuksellisen mielenkiintoinen olympiakisojen vuoksi. Parhailla suomalaisgolfareilla on mahdollisuus osallistua, ja menestyä, Rio de Janeiron olympiakisoissa elokuussa. Mutta tähän vuoteen mahtuu muutenkin todella monta jännittävää kilpailua.

Roope Kakko, EGS:n range.

Roope Kakko oli viime kaudella yksi 37 voittajasta miesten Euroopan kiertueella. Naisten rintamalla kansainvälisesti kovin suoritus oli Ursula Wikströmin viides sija Kiinassa pelatussa World Ladies Championship –turnauksessa. Hyvä henkilökohtainen suoritus nosti myös Suomen joukkueen viidenneksi. Ursulan joukkuekaverina pelasi Noora Tamminen.

Miesten Euroopan kiertueen ensimmäiset osakilpailut pelattiin kaukomailla jo viime vuoden puolella. Mikko Ilonen, erittäin hyvän ja tasaisen kauden viime vuonna pelannut Mikko Korhonen ja Roope Kakko eivät kuitenkaan ole vielä aloittaneet kilpailemista.

Roope Kakko hakee pelituntumaa Floridasta ja avaa kautensa luultavasti 21.1. alkavassa Abu Dhabin turnauksessa, tai sen jälkeen pelattavissa Dohan tai Dubain turnauksissa. Tällä hetkellä Roope on Mikko Ilosen kanssa todennäköisimmin mukana Rion olympiakisoissa. Varamiehen paikalta Rion kisoja miettii tällä hetkellä Mikko Korhonen.

Roope Kakko – jatkuuko nousu kohti
Euroopan kärkeä myös vuonna 2016?

Miesten haastajakiertueella pelaa säännöllisesti kolme suomalaista, Teemu Pulkkanen, Jaakko Mäkitalo ja Teemu Bakker. Sieltäkin on, teoriassa, hyvällä voittoputkella, vielä mahdollista nousta olympiakisoihin asti.

Naisten olympiaedustajat olisivat tällä hetkellä Ursula Wikström ja Noora Tamminen. Mutta Krista Bakker ja Minea Blomqvist-Kakko ovat valmiina kiilaamaan heidän ohitseen rankingissa, jos kärkiparin ote yhtään lipsuu.

Naisten kotimaisena pääkilpailuna on viime vuosina ollut Hill Side Golf & Country Clubilla pelattu naisten haastajakiertueen (LETAS) kilpailu. Kilpailun järjestäminen varmistui maaliskuun alussa.* Sama paikka kuin aikaisemmin, mutta nyt nimenä on Evli Ladies Finnish Open. Ajankohta on kilpapelaajille ihanteellinen. Hienoa on myös se, että Hanna-Leena ja Jari Ronkainen ovat edelleen kuvioissa mukana, vaikka he eivät enää kannakaan taloudellista vastuuta. Hanna-Leena on tehnyt viime vuosina todella arvokasta työtä naisten golfin arvostuksen nostamiseksi. Jossain vaiheessa Golfliitto varmastikin noteeraa tämän taustatyön merkityksen. Uskataisin uskoa näin.

Miesten haastajakiertueen kotimaan kilpailu on järjestetään* Vierumäellä olympiakisojen aikana. Parhaat suomalaiset siis puuttuvat silloin rivistä, mutta ei Mikko Ilonen ole viime vuosina kotimaan haastajakisoja muutenkaan pelannut. Arvokasta on, että haastajakiertue pysyy Suomessa. Siinä on tuulahdus suuren maailman tunnelmaa. Ehkä joku suomalaispelaaja, ammattilainen tai amatööri, käyttää tänä vuonna kotikenttäedun hyväkseen samalla tavalla kuin Roope Kakko vuonna 2004! 

* Päivitin tiedot naisten ja miesten haastajakiertueen kilpailuista 10. maaliskuuta. Hienoa, että molempien kilpailujen järjestämistä päätettiin jatkaa kotimaassa.

Golfvuoden 2016 tärkeitä päivämääriä

Tammikuu

15.–17.1. Eurasia Cup, Malesia, miesten joukkuekilpailu, jossa Euroopan 12 miehen joukkue kohtaa Aasian joukkueen Ryder Cupin hengessä. Kapteenina on Euroopan Ryder Cupin kapteeni Darren Clarke. Kristoffer Broberg ja Sören Kjeldsen edustavat pohjoismaisia värejä Euroopan joukkueessa.

Helmikuu

12.–14.2. ISPS Handa New Zealand Women´s Open, naisten Euroopan kiertueen ensimmäinen kilpailu.

Maaliskuu

10.3.–13.3. World Ladies Championship, Mission Hills, Kiina. Turnauksessa pelataan henkilökohtainen kilpailu ja joukkuekilpailu 2 pelaajan joukkuein. Suomella on puolustettavana Ursula Wikströmin ja Noora Tammisen saavuttama 5. sija.

Huhtikuu

31.3.–3.4. ANA Inspiration, Mission Hills, USA, naisten ensimmäinen major-turnaus.

7.–10.4. Masters, Augusta, Georgia, USA, miesten ensimmäinen major-turnaus.

Kesäkuu

2.–5.6. Nordea Masters, Bro Hof Slott GC, Ruotsi, miesten Euroopan kiertueen turnaus.

9.–12.6. KPMG Women´s PGA Championship, Sahalee CC, USA, naisten toinen major-turnaus.

16.–19.6. US Open, Oakmont CC, Pennsylvania, USA, miesten toinen major-turnaus.

17.–19.6. Pilsen Golf Masters, Tshekki, viimeinen naisten Euroopan kiertueen turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

Heinäkuu

5.–9.7. Amatöörien EM-joukkuekilpailut, naiset Islannissa, miehet Ranskassa

7.–10.7. US Women’s Open, CordeValle, USA, naisten kolmas major-turnaus, ja samalla viimeinen naisten turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

7.–10.7. AAM Scottish Open, Castle Stuart Golf Links, Inverness, Skotlanti, viimeinen miesten Euroopan kiertueen kilpailu, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

11.7. Lopullinen olympiaranking valmistuu.

14.–17.7. The Open Championship, Royal Troon GC, Skotlanti, miesten kolmas major-turnaus.

15.7. Olympiaturnauksen osanottajat julkistetaan.

20.–23.7. Naisten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus Hooks GK, Smoolanti, Ruotsi. Matilda Castrén saavutti viime vuonna EM-pronssia.

28.–31.7. Ricoh Women´s British Open, Woburn, Englanti, naisten neljäs major-turnaus.

28.–31.7. PGA Championship, Baltusrol GC, New Jersey, USA, miesten neljäs ja viimeinen major.

Elokuu

3.–6.8. Miesten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus, Estonian GC, Viro.

4.–7.8. Swedish Challenge hosted by Robert Karlsson, Katrineholms GK, Ruotsi, miesten haastajakiertueen turnaus.

11.–14.8. Miesten haastajakiertueen, Challenge Tourin, turnaus Vierumäen Cooke-kentällä. 

11.–14.8. Olympiaturnaus, miehet, Rio de Janeiro

18.–21.8. Olympiaturnaus, naiset, Rio de Janeiro

25.–28.8. Made in Denmark, Himmerland Golf&Spa Resort, Farsö, Tanska, miesten Euroopan kiertueen viimeinen näyttöjen antamismahdollisuus Ryder Cupiin.
26.–28.8. Evli Ladies Finnish Open, naisten haastajakiertueen (Letas) kilpailu Hill Side Golf & Country Club, Jokikunta, Vihti

29.8. Euroopan kapteeni Darren Clarke valitsee kolme villin kortin pelaajaa Ryder Cupiin.

Syyskuu

8.–11.9 Swedish Open, paikka avoin, naisten LET-kiertueen mahdollinen kilpailu

14.–17.9. Amatöörien, naisten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.

15.–18.9. The Evian Championship, Ranska, naisten viides ja viimeinen major-turnaus.

21.–24.9. Amatöörien, miesten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.

30.9.–2.10. Ryder Cup, Hazeltine National GC, Minnesota, USA

Wilma Murto, JTSK

Wilma Murto sulatteli jouluruokia omaperäisellä tavalla hyppäämällä uuden seiväshypyn Suomen ennätyksen 445 (22- ja 19-vuotiaiden sarjoissa). Tulos on samalla toiseksi paras 17-vuotiaan hyppäämä tulos Euroopassa. Angelica Bengtssonin Euroopan ennätys on 447.

Wilma Murto haki syksyllä Santahaminan olympialeiriltä
eväitä olympiavuoteen.

Someron monitoimihallissa 27.12. syntynyt SE-tulos on hämmentävän hyvä, monestakin eri syystä: 1) Kyseessä oli hallikauden ensimmäinen kilpailu, 2) Wilma hyppäsi edellisen vuoksi vain 12 askeleen vauhdilla, ja 3) Wilman kesä meni pilalle jalkavamman vuoksi.

Viime talvena Wilma hyppäsi junioreiden Suomen ennätyksen 440, mutta kesällä parhaaksi jäi 430. Nyt syntynyt tulos 445 on tärkeä ennen kaikkea Wilman oman itseluottamuksen kannalta. Tällä tuloksella hänet valitaan jo Amsterdamin EM-kisoihin, ja Rio de Janeiron olympiaraja on vain viiden sentin päässä.

Itse asiassa Wilma hyppäsi Somerolla kolme yritystä myös 450:stä, ja viimeinen yritys oli hyvin lähellä onnistumista. Katso kolmas yritys tästä: 

Best try on 450 https://t.co/GEPjh3swtq

— Wilma Murto (@wilmamurto) December 28, 2015

Se 450 on tuttu korkeus Wilmalle, sillä hän jahtasi sitä viime kesänä päästäkseen Pekingin MM-kisoihin. Jahti ei tuottanut tulosta, mutta hallitulos 440 oli niin hyvä, että Wilma olisi ollut rankingin perusteella oikeutettu hyppäämään MM-kisoissa. Loppujen lopuksi röntgenkuva paljasti, että jalkavammassa oli kyse veneluun murtumasta. Sen sijaan, että olisi matkustanut MM-kisoihin Kiinaan, Wilma päätti kilpailukautensa kuin seinään.

Suomen olympiakomiteassa oltiin hyvin hereillä ja sieltä tuli suureen pettymykseen kautensa päättäneelle Wilmallekin kutsu Santahaminaan olympialeirille. Uskon, että sieltä tarttui sellaista innostusta, joka nostaa Wilman mukaan Rion olympiajoukkueeseen.

Terveisiä Eliza McCartneylle

Wilman kovin kilpakumppani ei ole tällä hetkellä Suomen paras seiväshyppääjä Minna Nikkanen, joka hävisi Somerolla ensimmäisen kerran Wilmalle jäätyään 435:een. Wilman tuloksia verrataan maailmanlaajuisesti… ja vertauskohteena on Uuden-Seelannin Eliza McCartney. Hän hyppäsi Aucklandin lämmössä pari viikkoa sitten uuden junioreiden maailmanennätyksen 464 parantaen Ruotsin Angelica Bengtssonin neljä vuotta vanhaa ennätystä sentillä.

Eliza McCartney täytti joulukuun alussa 19 vuotta, joten hän on puolitoista vuotta kesäkuussa 17 vuotta täyttänyttä Wilmaa vanhempi. McCartney saattaa vielä tänä talvena parantaa ME-tulostaan 464:stä joitakin senttejä. Mihin McCartney ME-numerot tulevina viikkoina nostaakaan, sinne Wilmankin katse nousee.

 Jarno Koivusen seivästalli

Valmentaja Jarno Koivusella on käsissään nyt tämän vuoden paras suomalainen naisyleisurheilija Minna Nikkanen, ja lupaavin suomalaisjuniori, Wilma Murto. Näiden kahden suomalaisen yleisurheilun kruununjalokiven ohjaaminen on erittäin vaativaa, sillä hyppääjät ovat kehityskaarellaan aivan erilaisessa vaiheessa. Kymmenen vuotta vanhempi Nikkanen nirhaisee omaa ennätystään 460 lähinnä sentti kerrallaan ylemmäs. Murto sen sijaan voi yltää suuriinkin kertaparannuksiin.

Koivunen toimii valmentajana Turun Seudun Urheiluakatemiassa. Itse aikanaan 535 hypännyt Koivunen tuntee seiväshypyn tekniikan läpikotaisin, ja hän osaa selvästikin ohjata urheilijoita juuri sopivalla vaatimustasolla.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Nikkanen ja Murto ovat niin kiinnostavia urheilijoita, että kaksikon ympärillä alkaa liikkua monenlaisia neuvojia. Se on osa menestyksen kaavaa. Silloin valmentaja saa kyllä tehdä urheilijan kanssa rauhassa töitä, kun tuloksia ei vielä tule. Mutta kun lupaavia tuloksia alkaa syntyä, kasvaa myös kiinnostus, luonnollisesti. Niinpä tärkeintä, mitä Suomen Urheiluliitto voi nyt tehdä, on pyrkiä takaamaan hyvä harjoittelurauha Koivusen ”tallille”.

 Turku paras kaupunki yleisurheilijalle

Turku on tällä hetkellä yleisurheilijalle paras mahdollinen kaupunki. Harjoitusolosuhteet ovat huippuluokkaa kesällä ja talvella, ja Paavo Nurmi Games on jo nyt yksi Euroopan arvostetuimmista yleisurheilukilpailuista. Minna Nikkasen ansiosta naisten seiväshyppy on ollut jo aikaisemmin PNG:n lajiohjelmassa, mutta Wilman nousu Minnan haastajaksi takaa sen, että naisten seiväshyppy on tulevissakin Paavo Nurmen kisoissa yksi odotetuimmista lajeista.

Wilmalla on tiedossa todella mielenkiintoinen kesä, sillä Paavo Nurmi Gamesin, Amsterdamin EM-kisojen ja Rion olympiakisojen lisäksi kilpailuohjelmaan kuuluu ehkä kaikkein tärkeimpänä myös U20 MM-kisat. Ne piti järjestää Venäjällä Kazanissa, mutta IAAF otti Venäjältä järjestelyvastuun pois. Kolme maata oli kiinnostunut lyhyellä varoitusajalla ottamaan nuorten MM-kisat järjestettäväkseen,  mutta vain Puolan Bydgoszcz jätti määräaikaan mennessä hakupaperit. IAAF:n hallitus päättää isännyydestä lyhyellä pohdinnalla, jo 7. tammikuuta.

Karttaan vilkaisu kertoo, että Bydgoszcz on suomalaisille urheilijoille jonkun verran kiinnostavampi paikkakunta kuin Kazan. Se ero on melko tarkkaan tuhat kilometriä. Puolan Bydgoszcz on puolet lähempänä Helsinkiä kuin Venäjän Kazan.

Ensi kesän Timanttiliigassa hypätään naisten seivästä muun muassa Roomassa 2.6. ja Birminghamissa 5.6., mutta nämä kilpailut ovat ehkä ennemmin Minna Nikkasen kuin Wilma Murron ohjelmassa.

Jos Paavo Nurmi Games nousee Timanttiliigaan 2017, on naisten seiväshyppy siinäkin tapauksessa yksi kiinnostavimmista lajeista.

P.S.

Ai niin: Wilma tviittasi syksyllä, että hänen treeniohjelmassaan on merkintä JTSK. Se tarkoittaa, että Joku Tekee Sen Kuitenkin. Se on siis merkattu poikkeuksellisen raskaan harjoituksen yhteyteen.

Tutustu Wilman kotisivuihin täällä. 

Nämä 6 ryhmää iloitsevat eniten golfin paluusta olympiakisoihin

Enää seitsemän kuukautta ja sitten tiedämme, ketkä edustavat Suomea Rio de Janeiron olympiakisojen golfturnauksessa. Kahdeksan kuukauden kuluttua tiedämme, kuinka olympiagolf suomalaisilta sujuu. Näin aika rientää!

Golfin paluu olympiakisoihin 112 vuoden jälkeen herättää edelleen ristiriitaisia tunteita. Kirjoitan niistä kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Tiger Woods oli se megatähti, jonka vuoksi KOK kiinnostui golfista.
Photo courtesy of the World Golf Hall of Fame and  Getty Images.

Old Tom, golfin suurin legenda.
Kuva: IOC

Odotukset Rion olympiagolfia kohtaan ovat valtavat, vaikka kakusta puuttuu se suurin koriste. Kun golfille tasoitettiin vuosituhannen alussa tietä olympiaperheeseen, oli tärkeänä kiihokkeena silloin maailman kiinnostavimman urheilijan Tiger Woodsin saaminen mukaan viiden renkaan kisoihin.

Nyt näyttää aika selvältä, että Tiger ei Yhdysvaltojen kisajoukkueeseen mahdu. Mutta, ei tässäkään vielä ole viimeistä sanaa välttämättä kuultu. 

Oletetaan, että Tiger pysyy terveenä. Hän voisi voittaa ensin pari tavallista PGA-kisaa ja sen jälkeen US Openin. Teoriassa Tiger voi yhä omilla teoillaan raivata tiensä Rioon. Tigerilla on 14 majoria vyöllään. Olympiavoitto olisi hieno kruunu komealle uralle. No, kaunis ajatus ainakin...

Golfin historia on major-turnausten voittajien historiaa. Old Tom Morris (1821–1908) on lähes pyhimyksen asemassa golfhistorian harrastajien keskuudessa. Eikä Old Tomilla ole mitään tekemistä olympiakisojen kanssa! Tämä on yksi syy, miksi monet vierastavat edelleen golfin olympiaturnausta. Golf on luonut suuret sankaritarunsa ilman olympiarenkaita. 

Lisäksi osa ihmisistä vastustaa aina muutosta. Ei siis ihme, että olympiagolfillakin omat sitkeät vastustajansa. 

Mutta katsotaanpa, ketkä ovat eniten innoissaan golfin paluusta olympiakisoihin.

1. Golfin markkinamiehet

Golf on saavuttanut valtavan maailmanlaajuisen suosion. Jopa 60 miljoonaa golfaria. Mutta lajin kasvu taisi saavuttaa rajansa jo muutama vuosi sitten. Tarvittiin jokin uusi juju, jolla lajin suosiota ja näkyvyyttä voisi vielä kasvattaa. Se juju on olympialajin status.

Entinen KOK:n virkailija Anthony Scanlon on tehnyt IGF:ssä töitä
olympiaturnauksen eteen. Kuva: IOC / A.Meylan

2. Kansainvälisen olympiakomitean lordit

KOK haluaa varmistaa asemansa maailman mahtavimpana urheiluliikkeenä. Kaksi lajia puuttui sitkeästi olympialordien valvontavallasta. Toinen oli moottoriurheilu, ja toinen oli golf. Kun golfväki itse aktivoitui ja halusi päästä olympiakisoihin, KOK:n herrat solmivat kätensä kiitolliseen iltarukoukseen. 

Olympiamuseossa on nyt
golfaiheinen näyttely.

Tästä KOK:n innostuksesta on hyvänä todisteena Lausannen olympiamuseossa parhaillaan avoinna oleva näyttely, jossa esitellään uutta olympialajia. Tammikuun loppuun asti auki olevan näyttelyn nimi on Swing!

Siis, g-o-l-f on Lausannen olympiamuseon uuden näyttelyn aiheena! Mitä mahtaa siinä museon edessä juokseva Paavo Nurmen patsas tästä ajatella? Paavo muistelee varmaan omaa golfiaan vuonna 1940. Vieläkin harmittaa, kun Taisto Mäki sai nopeammin tuntuman tuosta merkillisestä lajista! 

3. Hereillä olevat kansalliset olympiakomiteat

Kansainvälisessä urheilussa tapahtuu harvoin niin suuria murroksia, kuin vuonna 2016, kun golfarit liittyvät mukaan olympiakisoihin. Niissä maissa, missä urheilujohto on tilanteen tasalla, on golfin tuoma uusi ulottuvuus otettu täysimääräisesti hyötykäyttöön. Golfin avulla voi uudistaa vanhoja käytäntöjä, mielikuvia ja verkostoja. Golf tarjoaa suuren mahdollisuuden. Onkohan meillä mietitty, miten ryppyotsaista urheilua voisi golfin avulla muokata nykyistä kevyemmäksi ja rennommaksi?

4. Suomalaiset tv-katsojat

Suomalaisille television katsojille golf on jäänyt aika vieraaksi lajiksi. Siis niille, jotka eivät ole niin golfiin hurahtaneita, että haluavat nähdä maksukanavilta maailman parhaiden pelaajien svingejä. Yleisradion kanavilla parasta golfia on ollut Euroopan haastajakiertueen kotimaan kilpailut, joita on viime vuosina näytetty jälkilähetyksinä. Tavallisen urheilusta kiinnostuneen suomalaisen silmiin golf ei Ylen kanavilta tule. 

Mutta ensi kesä tekee poikkeuksen. Rion olympiakisoissa golf näkyy kahden viikon ajan. Naiset pelaavat neljän päivän kilpailun, ja miehet samoin neljän päivän kilpailun. Ja luonnollisesti pari päivää näytetään harjoituksia ja tehdään ennakkojuttuja. Uskon, että suomalaisia golfareita on jo koulutettu tätä uutta mediatilannetta varten.

5. Suomalaisten golfarien managerit

Olympiakisoissa on tarkat määräykset, joilla rajoitetaan urheilijoiden henkilökohtaisten sponsoreiden näkyvyys minimiin. Silti suomalaisten golfareiden managereiden tulisi tällä hetkellä tehdä enemmän töitä kuin koskaan, sillä elokuussa 2016 ne suomalaiset golfarit, jotka pelaavat Riossa, saavat enemmän julkisuutta, kuin kaikki suomalaiset golfarit ovat saaneet yhteensä koko 2000-luvulla!

No, lasketaan Mikko Ilonen tästä erilleen. Mikko on kyllä saanut aika paljon julkisuutta. Mutta hänen takanaan tulevien kohdalla tilanne on täysin uusi. Vaikka Riossa esiinnytään ”vain” sinivalkoisissa Suomi-väreissä, niin useiden tuntien televisionäkyvyys ja kymmenien palstametrien lehtinäkyvyys on kyllä muutettavissa dollareiksi, tai euroiksi. Mutta jos manageri aloittaa työnsä vasta Rion kisojen jälkeen, niin silloin pendolinokin on jo mennyt.

6. Golfhistorian harrastajat

Young Tom. Photo courtesy of
the University of St Andrews Library.

Rion olympiaturnauksen voittaja nousee aivan ainutlaatuiseen seuraan. Luonnollisesti yksi rinnastus tehdään edellisiin olympiavoittajiin. Vuonna 1900 Pariisissa voittajia olivat  amerikkalaiset Charles Sands ja Margaret Abbott. Neljä vuotta myöhemmin naisten kisa jätettiin pois, ja miesten henkilökohtaisen kultamitalin voitti Kanadan George Lyon. Joukkuekilpailussa oli mukana vain kolme joukkuetta Yhdysvalloista.

Mutta Rion voittajaa ei tietenkään pidä rinnastaa näihin sinänsä kunnianarvoisiin pioneereihin. Hehän olivat amatöörejä. Rion golfkisassa ei taida olla mukana yhtään amatööriä. Siellä pelaavat kunkin maan parhaat golfarit, jotka saavat osanotto-oikeuden ammattilaisten rankinglistan perusteella. (Teoriassa amatöörikin voisi mahtua mukaan.)

Niinpä Rion voittajat voidaan rinnastaa kaikkein suurimpiin nimiin golfin historiassa. Tässä yhteydessä voisi nostaa esille golfin kaikkien aikojen menestyksekkäimmän isä-poika-parin. Old Tom Morris voitti neljä kertaa British Openin 1861–1867. Hänen poikansa Young Tom Morris voitti Openin samoin neljä kertaa vuosina 1868–1872. Young Tom voitti Openin neljä kertaa peräkkäin, sillä vuonna 1871 ei turnausta pelattu lainkaan, koska kiertopalkintona ollut vyö meni kolmen peräkkäisen voiton myötä Young Tom Morrisille. Uusi kiertopalkinto saatiin hankittua vasta seuraavaksi vuodeksi.

Jos olympiagolfin ansiosta tehdään golfin historiaa tunnetuksi, niin se on kyllä kaikkien golfin harrastajien etu.

In Memoriam Mal Whitfield (1924–2015)

Helsingin olympiakisojen legendaarisiin voittajiin kuulunut amerikkalainen Mal Whitfield kuoli viime viikolla (18.11.) 91-vuotiaana, joten lienee paikallaan kirjoittaa muutama rivi hän muistokseen ja muistella samalla vuoden 1952 olympiakisoja.

Whitfield oli tummaihoinen juoksija, joka oli jo Lontoon olympiakisoissa 1948 voittanut kultaa 800 metrillä ja 4x400 metrin viestissä. Henkilökohtaisella 400 metrillä hän sai Lontoossa pronssia.

Helsingin kisoihin 1952 Whitfield sai kehitettyä jälleen erinomaisen kunnon, vaikka olikin sotinut edellisvuonna Koreassa. Whitfieldin nimi on jäänyt suomalaisille hyvin muistiin 800 metrin kultamitalin ansiosta. Hän juoksi myös Yhdysvaltain 4x400 metrin viestin ankkurina, mutta ei onnistunut ohittamaan Jamaikaa. Näin pitkässä viestissä tuli ”vain” hopeaa.

Whitfieldin ennätysaika 800 metrillä 1.47,9 on uskomattoman hyvä, murskaradalla juostuna!

Löysin sattumalta Youtubesta mielenkiintoisen US Armyn propagandavideon ”The Big Picture” Helsingin olympiakisoista. Selostuksessa on pieniä asiavirheitä, liittyen esimerkiksi Paavo Nurmen olympiasaavutuksiin, mutta ei kannata antaa näiden seikkojen häiritä tunnelmaa. Filmi on mainio ajankuva kylmän sodan vuosilta. Siinä on hienoa kuvaa muun muassa Käpylän olympiakylästä, jonka suunnittelijakaartiin kuului muun muassa turkulainen arkkitehti Pekka Sivula. Filmissä näytetään muun muassa, kuinka Mal Whitfield voittaa 800 metriä.

Filmissä tulee myös mielenkiintoisella tavalla esille 5-ottelukilpailun sotilaallinen luonne. Sitä filmissä ei kerrota, että siviileille avattiin ensimmäisen kerran ovet tähän lajiin juuri Suomen kisoissa. Amerikkalaisille laji näytti edelleen olevan sotilasviisiottelu.

Filmillä ei myöskään kerrota, että 5-ottelu kisattiin Hämeenlinnassa Ahvenistolla, ja joukkueet olivat majoitettuina Aulangolle. Hämeenlinna oli olympiakaupunkina yli viikon ajan, sillä olympiatuli saapui Kaurialaan 17.7.1952, olympiaviikon avajaiset järjestettiin 20.7., ensimmäinen 5-ottelulaji, ratsastus, kisattiin 21.7., ja viimeinen laji, maastojuoksu 25.7., jolloin oli myös palkintojenjako.

Todella herkullinen tunnelmapala filmillä on koripallo-ottelu Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä, samoin kuin Kisahallin nyrkkeilyistä kertova osuus. Siinä näkyy myös yksi urheiluhistorian merkillisyys, kun Ingemar Johansson* välttelee raskaan sarjan loppuottelussa Yhdysvaltain Ed Sandersia niin paljon, että tulee hylätyksi!

Siinä kävi niin erikoisesti, että Stenmark ei saanut lainkaan mitalia, koska hänen katsottiin otelleen niin epäurheilijamaisesti. Täysin ansaitsemansa olympiahopean hän sai vasta 30 vuotta myöhemmin, vuonna 1982.

P.S. * Kirjoitin ensin nyrkkeilijä Ingemar Johanssonin paikalle alppihiihtäjä Ingemar Stenmarkin nimen. Merkillinen oikosulku minulta. Kiitos lukija palautteesta!

Vielä muutama ajatus Lauri Lehtisen olympiavoitosta

Olen lueskellut tällä viikolla Arto Terosen ja Jouko Vuolteen uusinta Kiveen hakatut –kirjaa (”Urheilun valoja ja varjoja”). On mukava lukea artikkeli, ja kuunnella Yle Areenasta samasta aiheesta heidän radiopohdiskelujaan.

Kiveen hakattujen tarinat ja kuvat tukevat toisiaan.
Miten mahtoi olla, mutkitteliko Lauri Lehtinen
 tarkoituksella? Vai oliko hänelle
 vain määrätty mutkainen elämänpolku?

Nyt juutuin olympiavoittaja Lauri Lehtisen tarinaan. Siis siihen juttuun, kun Helsingin Tovereita edustanut Lehtinen juoksi Los Angelesin olympiakisoissa 5000 metrillä voittoon ja ”mutkitteli” sen verran loppusuoralla, että amerikkalainen Ralph Hill ei päässyt loppusuoralla ohi.

Vielä edellisvuonna Paavo Nurmi pystyi pitämään muut suomalaiset kestävyysjuoksijat ”herran nuhteessa”, mutta vuonna 1932 kaikki oli toisin. Nurmi tavoitteli kruunua uralleen ja siirtyi kohti maratonia keskittyen koko vuoden 1932 harjoittelussaan Los Angelesin olympiamaratonin voittamiseen.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto jahtasi puolestaan ruotsalaisen puheenjohtajansa Sigfrid Edströmin ja Amerikan yleisurheilun ykkösmiehen Avery Brundagen johdolla Paavo Nurmea saadakseen hänet kiinni amatöörisääntöjen rikkomisesta.

Näin ratamatkoille tuli tilaa, ja sekös innosti nuorempia suomalaisjuoksijoita. Helsingin Tovereiden Lauri Lehtinen näki tilaisuutensa ja viritti itsensä maailmanennätyskuntoon.

Olympiakisojen aattovuonna Nurmi, 34, oli vielä näyttänyt Lehtiselle kantapäitään kahden mailin ME-juoksussa, mutta kesäkuussa 1932 Lehtinen murskasi Paavo Nurmen kahdeksan vuotta vanhan 5000 metrin ME-ajan. Lehtisen ennätysaika oli 14,16,9,  mutta IAAF:n silloisen käytännön mukaan se pyöristettiin ennätyskirjoihin numeroihin 14.17,0.

Lehtinen juoksi muitakin kovia aikoja ennen Losiin lähtöä, ja ilmeisesti hän innostui virittämään konettaan ylikierroksille jo kotimaassa, tai pitkän laivamatkan tuoman tauon jälkeen hän harjoitteli liian kovaa Amerikan puolella juuri ennen kisoja. Joka tapauksessa hän oli Los Angelesissa ylikunnossa, ja punnersi väkisin olympiavoittoon ajalla 14.30,0. Puoli metriä hävinneelle amerikkalaiselle Ralph Hillille annettiin sama aika.

Mitä siinä loppusuoralla tapahtui? Lehtinen tuli keulilla kaarteesta, ja haki jalkojensa alle pitävämpää pohjaa kakkosradalta. Samaan aikaan Hill yritti Lehtisen ohi oikealta, mutta jenkki ei arvannut mennä kolmannelle radalle. Katsomoon näytti siltä, että suomalainen blokkaa tien. No tavallaan, kyllä. Mutta sitten kokematon Hill teki virheen, muutti suuntaa, ja kääntyi sisäradalle. Lehtinen otti samalla askeleen sisemmäs. Ja Coliseumin yleisö oli raivoissaan.

Ymmärrän täysin amerikkalaisten raivon. He olisivat halunneet nähdä oman pojan yllätysvoiton, mutta suomalainen ennakkosuosikki näytti juoksevan edessä mutkitellen sitä mukaa, kuin Hill yritti ohittaa.

Tätä loppusuoraa onkin juostu sitten vuosikymmenien ajan uudelleen ja uudelleen. Monet urheilutoverit ja toimittajat tuomitsivat ilmeisesti kymmenien tuhansien amerikkalaiskatsojien buuauksen synnyttämässä joukkopsykoottisessa tunnelmassa Lehtisen voiton. Onneton Lehtinen taisi ottaa syytökset pahasti itseensä, koska hän ei halunnut Losin loppusuorasta koskaan puhua.

Mahtoiko hän juosta itse sitä loppusuoraa vielä vuosien kuluttua painajaisissaan? Jos hän olisi päässyt uudelleen samaan tilanteeseen, olisiko hän valinnut juoksulinjansa toisin? Entäs jos Hill olisi yrittänyt ohi jo takasuoralla?

Kun hieman sinivalkoisin silmin katsoo sitä loppusuoraa Youtubesta, niin ei voi kuin ihmetellä, miksi Hill ei jatkanut määrätietoisesti ohitusyritystään sieltä oikealta, jos voimia oli jäljellä? Vai oliko niitä? Hän itse sähläsi sen kultasaumansa.  

Juoksun jälkinäytökset ovat menneet olympiahistoriaan monina versioina. Ruotsalaiset Sune Sylvén ja Ove Karlsson kirjoittavat omassa olympiahistoriassaan, että Lehtinen olisi tarjonnut kultamitaliaan hyvitykseksi Hillille. Hauska tarina, mutta ei taida pitää paikkaansa.

Palkintojenjako järjestettiin seuraavana päivänä, ja Lehtinen pyysi Hilliä nousemaan viereensä ylimmälle korokkeelle. Hill kieltäytyi. Sen sijaan Hill vaihtoi Lehtisen kanssa olympiarintamerkkinsä.

Berliinissä 1936 Lehtinen juoksi 5000 metrillä Gunnar Höckertin jäljessä hopealle. Kulta 1932 ja hopea 1936 olympiakisoista oli, ja on, hieno saavutus reumaa sairastaneelta mieheltä!

Siihen ruotsalaisten ihmeelliseen tarinaan kultamitalin tarjoamisesta Hillille: Lehtinen kyllä luopui kultamitalistaan. Hän antoi sen talvisodassa kaatuneen Gunnar Höckertin muistoa kunnioittaakseen suomalaiselle sotilaalle. Sotilaat valitsivat mitalin saajaksi Matti Mäkisen, Simpeleen tehtaan isännöitsijän.

Lukekaa lisää Terosen ja Vuolteen Kiveen hakatuista. Lukekaa, ja ihmetelkää elämän kummallisuuksia!

Kuka voisi olla KOK:n edustaja Suomessa Tallbergin jälkeen?

Suomi menetti toukokuussa ainoan edustajansa Kansainvälisessä olympiakomiteassa (KOK) Peter Tallbergin menehdyttyä.  Tallberg oli suunnitellut, että hän jatkaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen 2017, ja valmistelee paikan Roger Talermolle, Suomen olympiakomitean entiselle puheenjohtajalle.

Tallberg oli jo alustanut KOK:ssa maaperää vaihdokseen, mutta realistisesti ajatellen Tallbergin kuolema muutti asetelmat täydellisesti. Tallberg ennusti viime syksynä ilmestyneessä elämäkerrassaan aivan oikein, että Peking saa vuoden 2022 talviolympiakisojen isännyyden. Hän siis tiesi tämän lähes vuotta ennen kuin päätös sinetöitiin.

Tallberg ennustaa kirjassa myös sen, että Euroopan asema KOK:ssa tulee muuttumaan. Aasia ja Afrikka tulevat vahvistamaan asemiaan Euroopan kustannuksella. Suomella oli pitkään kaksi edustajaa KOK:ssa, mutta 2000-luku on menty yhdellä miehellä. Kahta edustajaa Suomi ei enää saa, mutta saako enää yhtäkään?

Golf oli yksi Tallbergille KOK:ssa jyvitetyistä lajeista. Se tapa, jolla golf olympiaperheeseen palaa, suosii suomalaisia pelaajia. Tallberg oli mukana tätä pakettia sinetöimässä.

Risto Nieminen on avainasemassa, kun keskustellaan
Suomen asemasta KOK:ssa.

Torstain Helsingin Sanomissa oli toimittaja Ari Pusan artikkeli siitä, että peräti kuusi suomalaista urheilujohtajaa on jollain tavalla tyrkyllä Kansainväliseen olympiakomiteaan. Lue juttu täältä. Tosin Suomen olympiakomitean ja Valon puheenjohtajasta Risto Niemisestä todetaan, että 65-vuotiaana hän on jo liian vanha.

Muut vaihtoehdot ovat Roger Talermo, taitoluistelija Susanna Rahkamo, purjehtija Sari Multala, jääkiekkoilija Emma Terho ja keihäänheittäjä Tapio Korjus. Kirjoitan lajit sen vuoksi tähän, että talvilajien edustajilla voi olla paremmat saumat, sillä talvilajeissa Suomi kuuluu edelleen maailman parhaisiin urheilumaihin. 

Tämä HS:n artikkeli on kaiken kaikkiaan surullinen juttu. Kysehän on siitä, että KOK on itse itseään täydentävä epädemokraattinen järjestö. Suomalaisten into päästä mukaan ei merkitse yhtään mitään. Kyse on siitä, kuka sinne herrakerhoon halutaan kutsua.

Tässä mielessä Amer Sportsin entinen toimitusjohtaja, kansainvälisesti ylivoimaisesti verkottunein Roger Talermo on ainoa kortti, jota Suomen oikeasti kannattaa KOK:n suuntaan heiluttaa.  Jos suomalaiset yrittävät ajaa kaksilla tai useammilla kärryillä, yritykset päätyvät suohon.

Nyt on syytä kiireesti koota avainhenkilöt samaan pöytään ja sopia etenemisestä. Ainoa henkilö, joka tämän tilanteen voi pelastaa, on Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen. Jos Nieminen kutsuu suomalaiset urheilujohtajat miettimään etenemistä tässä asiassa, ei kukaan voi jättää kutsua väliin.

Mutta siis, vaikka Talermoa sitten yksissä tuumin tuettaisiinkin kotimaassa, ei sekään vielä takaa, että suomalainen urheilujohtaja saataisiin takaisin mukaan KOK:n sisäpiiriin. Jos näin onnettomasti kävisi, että suomalaisten yli 100 vuotta kestänyt KOK-edustajien ketju lopullisesti katkeaa, suomalaiset eivät pääse enää jatkossa päättämään mm. olympiakisojen lajeista tai urheilijakiintiöistä.

Olympiajoukkue haki Santahaminasta vauhtia Rioon

Suomen olympiakomitean kolmas olympialeiri järjestettiin tiistaina Santahaminassa. Lontoon 2012 kesäkisojen ja Sotshin 2014 talvikisojen edellä pidetyt  leirit olivat niin onnistuneita, että olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski komensi urheilijat jälleen yhteiselle valmistautumisleirille. Tavoitteena on herättää sellaista ”teamspirittiä”, joka auttaa myös ensi kesänä Rio de Janeiron olympiakisoissa.

Yhteistyössä on voimaa!

Kojonkoski tuo nyt korkojen kera takaisin niitä oppeja, joita hän on 14 vuodenaikana maailmalta kerännyt.

200 urheilijan suora rivistö, lipunnosto, ja Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni taustalla kuuluvien satunnaisten harjoituslaukausten säestämänä... ne nostivat tunnelman jo ennen iltapäivän tehtävärataa huippuunsa. Kun tilaisuuden vielä avasi valtiovallan edustajana eduskunnan varapuhemies Paula Risikko kannustuspuheellaan, oli tunnelma suunnilleen niin korkealla, kuin se olisi ollut pitämättä jääneissä vuoden 1940 olympiakisoissa, joita varten Santahaminan urheilukentän ympärillä olevat rakennukset aikanaan rakennettiin.

Tuuli Petäjä-Sirén

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen oli tällä kertaa nautinnollisessa tarkkailijan roolissa. Hänen oli vaikea pidätellä innostustaan seuratessaan suomalaisten huippu-urheilijoiden kisailua ja ponnistelua omien joukkueidensa puolesta. Tehtävät olivat todella rankkoja alkaen BTR-vaunun työntämisestä!

Paikalla oli painin MM-hopeamitalisti Petra Olli, jonka pahimmat kuhmut olivat jo laskeneet, oli Lontoon purjelautailun olympiahopeamitalisti Tuuli Petäjä-Sirén, joka oli jättänyt alle 2-vuotiaan Islansa kotiin, ja oli myös Pekingin olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela, joka taisteli Santahaminassa ilman haulikkoaan.

Viime päivien kohutuin suomalaisurheilija Alisa Vainio, 17, ei kuitenkaan ollut mukana. 20-vuotiaiden Euroopan ennätyksen maratonilla juossut Alisa kutsutaan sen sijaan nuorten olympialeirille.

Olympiakomitean linja tuntuu järkevältä. Alisan hienolta syysjuoksulta ei kukaan halua ottaa pois arvoa, mutta maltti on syytä säilyttää. On parempi, ettei yhdestä juoksusta innostuta  liikaa.

Pekingin MM-kisoista Rion olympiakisoihin

Yleisurheilun MM-kisat päättyvät tänään sunnuntaina Pekingissä. Viimeisenä suomalaisurheilijana esiintyi maratoonari Anne-Mari Hyryläinen. Ensimmäisen arvokisajuoksunsa 37-vuotias Hyryläinen juoksi kellontarkasti: aika 2.41,59 oikeutti 29. sijaan ja mikä parasta, se alitti sekunnilla Rio de Janeiron olympiarajan!

Eipä silti, Hyryläisellä oli jo ennestäänkin Rion tulos tehtynä, mutta nyt se tuli vielä arvokkaimmassa mahdollisessa paikassa. Maratonjuoksussahan on kaksi toisistaan poikkeavaa lajia: arvokisajuoksut, ja sopivissa olosuhteissa juostut vauhdikkaat kaupunkimaratonit. Hyryläinen todisti, että keltanokkanakin hän selviää arvokisamaratonista kunnialla.

Pekingin paras suomalaisnainen Minna Nikkanen sivusi seiväshypyn loppukilpailussa Suomen ennätystä 460 ja sijoittui kymmenenneksi. Se on paras suomalaissaavutus MM-tasolla seiväshypyssä!

Karsinnasta Nikkanen kiepsahti Pekingissä ensimmäiseen MM-loppukilpailuunsa ylitettyään 455. Jos kehitys jatkuu ensi vuoteen, hän voisi tavoitella Riossa jo olympiamitalia. Ylitä ensimmäisellä 470, ja olet kiinni mitalikamppailussa!

Kotimaahan jäänyttä Wilma Murtoa ja muita nuorempia hyppääjiä ajatellen loppukilpailuun vaadittu tulostaso ei ole mitenkään mahdottoman kaukana. 450–455 on vakiintunut MM-tasolla finaalikynnykseksi. Ja niin, 450 on myös Rion olympiavaatimus.

Seiväshypyn loppukilpailuun vaadittu tulos MM-kisoissa:

2001: 435

2003: 425

2005: 440

2007: 455

2009: 450

2011: 450

2013: 455

2015: 455

Naisten kolmiloikassa Kristiina Mäkelä jäi yhden sentin loppukilpailusta tuloksellaan 13,83. Kahden pitkän yliastutun jälkeen olisi toivonut, että onni olisi suosinut pitkää suomalaishyppääjää. Rion kisoihin päästäkseen Mäkelän pitäisi loikkia 14,20 loppukauden aikana tai ensivuonna alkukesästä. Mieluummin siis vielä tämän syksyn kisoissa!

Nooralotta Neziri aitoi 100 metrin alkuerissä yli metrin vastatuulessa 13,13, mutta sillä ei nyt menty välieriin. Olympiaraja 13,00 on NoLon ulottuvilla, ja se saattaa alittua vielä tällä kaudellakin.

3000 metrin esteissä Sandra Erikssson ja Camila Richardsson karsiutuivat loppukilpailusta. Finaaliin olisi pitänyt juosta 9.30. Sandra jäi tuosta tavoitteesta reilut yhdeksän sekuntia, mutta alitti silti Rion olympiarajan 9.45,0.

Sanna Kämäräinen karsiutui kiekonheitossa, ja Sanni Utriainen keihäänheitossa. Kummallakaan ei näyttänyt olevan aivan parasta puristusta Pekingin Linnunpesässä. Hellettä, yliyritystä, ja jännitystä?

Utriaisella on Rion olympiakisoihin oikeuttava tulos (vaatimus 62,00) tältä kaudelta, mutta Kämäräisen maaliskuussa heittämä tulos ei kanna Rioon asti. Sinne vaaditaan uusi 61-metrinen.

  

Tero Pitkämäki toi Pohjoismaiden ainoan mitalin

Urheilun aaltoliike on siinä vaiheessa, että Suomi oli Pekingissä ainoa mitalitilastoon yltänyt Pohjoismaa.

Keihäänheitto oli odotetusti Suomen vahvin laji, vaikka laji onkin kehittynyt maailmalla viime vuosina isoin harppauksin. Tero Pitkämäki (87,64) otti pronssimitalin ja täydensi MM-mitalisarjansa (kulta–hopea–pronssi). Antti Ruuskanen (87,12) oli viides, mutta loukkaantuneen Teemu Wirkkalan paikan saanut Ari Mannio jäi karsintaan vain niukasti yli 80 metrin kaarella.

Koko Pekingin keihäskolmikko voitaisiin nimetä välittömästi myös Rion olympiakisoihin, minne vaaditaan 83 metrin kaari. Mutta taas tulee kysymys, kuuluuko se kolmas paikka Manniolle, vai Wirkkalalle?

David Söderbergin kuudes sija moukarinheitossa on kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissuoritus MM-moukarissa. Vain Olli-Pekka Karjalaisen neljäs sija MM-Helsingissä 2005 menee edelle! Myös kymmenenneksi sijoittunut Tuomas Seppänen lukeutuu Suomen joukkueen onnistujiin. Rion olympiakisojen moukarinheiton tulosraja on järkyttävän kova 78,00. Se voi olla suomalaiskaksikolle, jopa Söderbergille, liikaa!

Veli-Matti "Aku" Partanen nousi Suomen
ykköskävelijäksi 18. sijallaan. Hän alitti
 samalla Rion olympiakisojen rajan.

50 kilometrin kävelyssä Aku Partanen selvisi maaliin 18:ntena. Myös Jarkko Kinnunen sinnitteli maaliin asti sijaluvulle 32, mutta Aleksi Ojalan matka päättyi dramaattisesti kesken. Kinnusella oli uran huonoin arvokisakävely. Alkaako ikä, 31 vuotta, jo painaa? No, Kinnusen taistelu kannatti, sillä hän pääsi, vasta 23-vuotiaan Partasen ohella, alle Rion olympiarajan. Ojalallakin on keväältä olympiakelpoinen tulos.

Henri Manninen juoksi maratonilla 35:nneksi. Suomalaismiehistä paras onnistuja MM-maratonilla on ollut Janne Holmén, joka oli aikanaan yhdeksäs Osakan MM-maratonilla.

Olympiaraja on 2.17. Sen alittamista voi yrittää jollakin vauhdikkaalla kaupunkimaratonilla. Viime syksynä Manninen alitti sen Berliinissä, mutta Rion olympianäyttöjen aikaikkuna ei ollut silloin vielä auennut. Sama pitäisi tehdä uudelleen tänä syksynä.

Suomalaisedustajat miesten MM-maratoneilla:

Helsinki 1983

14 Pertti Tiainen 2.12.

Stuttgart 1993

30 Harri Hänninen 2.28,07

Göteborg 1995

30 Harri Hänninen 2.22.43

Pariisi 2003

65 Jussi Utriainen 2.29.03

Helsinki 2005

39 Francis Kirwa 2.22.22

53 Yrjö Pesonen 2.25.39

Osaka 2009

9 Janne Holmén 2.19.36

Peking 2015

35 Henri Manninen 2.30,22

Rion olympiakisoihin on mahdollisuuksia muillakin kuin Pekingin MM-joukkueen urheilijoilla, mutta minä nostaisin valintakriteereissä korkealle ne urheilijat, jotka ovat MM-helteessä jo osoittaneet kilpailevansa vaaditulla olympiatasolla.