Mahdollinen tarina Paavo Nurmesta

Karo Hämäläisen romaani ”Yksin” on hieno kaunokirjallinen teos. Saksalainen Willi F. Könitzer kirjoitti vuonna 1937 ”Nurmi”-nimisen romaanin, joten nyt oli totisesti aika saada myös suomalainen romaani Paavo Nurmesta.

Ilmeisesti Nurmi on ollut niin suuri hahmo, että romaanikirjailijat eivät ole aikaisemmin rohjenneet ottaa häntä romaaninsa päähenkilöksi. Nurmesta on kyllä tehty elokuva, ooppera ja teatterinäytelmä, mutta mikään niistä ei ole noussut suurten taideteosten sarjaan. Tätä taustaa vasten Karo Hämäläinen on tarttunut pelottomasti aiheeseensa ja tehnyt  romaanin Nurmesta ja samalla suomalaisen miehen mielenmaisemasta.

Hämäläinen itse rinnastaa romaaninsa Wäinö Aaltosen varpaillaan juoksevaan juoksijapatsaaseen (1925), joka löytyy Helsingistä, Turusta, Jyväskylästä ja Lausannesta. Minä vertaan romaania mieluummin Antero Raevuoren kirjaan "Paavo Nurmi, juoksijain kuningas".

Hämäläisen kirjaa voisi luonnehtia kevytversioksi Raevuoren neljännesvuosisata sitten kirjoittamasta elämäkerrasta. Raevuori teki aikanaan niin hienon työn Nurmi-elämäkerrassa, että hän ansaitsisi jonkinlaisen urheilukulttuurin erikoistunnustuksen suurtyöstään.

Mutta hyvin on myös Karo Hämäläinen haasteestaan selvinnyt. Siinä missä Raevuori kirjoitti tietokirjan käyttäen höysteenä fantasiaa, siinä Hämäläinen on kirjoittanut fantasiakirjan käyttäen höysteenä faktoja.

Joitakin yksittäisiä kohtia romaanista tekisi mieli korjata, mutta koska kyseessä on romaani, ei korjaamiseen pitäisi olla tarvetta. Romaanikirjailijalla on esimerkiksi lupa tehdä Nurmesta viulunsoittaja, vaikka asialla ei todellisuuspohjaa olisikaan. Paavo Nurmen poika Matti Nurmi kiisti voimakkaasti koko asian, kun kysyin häneltä isänsä viulunsoittoharrastuksesta.

Romaanikirjailija voi myös leikitellä ajatuksella, että Nurmi olisi lyönyt vetoa itseään vastaan. Mutta Paavo Nurmen henkilökuvaan sellainen ei minusta istu. Paavo Nurmi ei minusta ollut uhkapeluri, vaikka saattoi menettää rahoja pörssissä, kuten Hämäläinen kuvaa. Pidän pörssisijoittamista kuitenkin vastuullisena toimintana toisin kuin eettisesti tuomittavaa vedonlyömistä itseään vastaan.

Yksi pieni asiavirhe minua kiusaa. Paavo Nurmi ei voinut seurata Helsingin olympiakisoja televisiosta, koska kisojen televisiointi jäi lopulta suunnitelmien tasolle. Amerikkalaisprofessori James Schwoch on kirjoittanut tästä ansiokkaan artikkelin ”Transmission Impossible: Finland, the 1952 Olympics, and Cold War TV”, joka julkaistiin viime vuonna toimittamassani kirjassa Journalismi ajassa.

Toisaalta, romaanihenkilölle kaikki on mahdollista!

Kun miettii Karo Hämäläisen romaanin kokonaiskuvaa, niin viimeistään tällä kirjoitussuorituksella hän nostaa itsensä elossa olevien suomalaisten kaunokirjailijoitten A-luokkaan. Kyse ei ole vain urheiluromaanista, vaan ennen kaikkea kyseessä on haalean romanttinen tarina vanhenevan miehen ajatusmaailmasta.

Pelkäsin ensin lukea tätä romaania, koska tunnen Nurmen tarinan entuudestaan luettuani muun muassa Toivo T. Kailan, Paavo Karikon ja Mauno Kosken, Antero Raevuoren, Sulo Kolkan ja Helge Nygrénin sekä Risto Taimen kirjoittamat Nurmi-teokset.

Mutta tyylitaituri Hämäläinen juoksuttaa faktaa ja fiktiota kevyesti, eikä asioita jäädä hieromaan tarpeettoman pitkään. Tarina etenee, ja vastaan tulee sopivalla tempolla historiallisesti tuttuja asioita, ja toisaalta romaanikertomukseen istuvia yllättäviä käänteitä.

Natsikirjailijan kirja Nurmesta

Saksalaisen tohtori Willi Friedrich Könitzerin (1905–1947) romaani ”Nurmi” on mitä ilmeisimmin ensimmäinen romaani Paavo Nurmesta. Suomen Urheilulehti otsikoi (10.5.1937) ”Erikoislaatuinen kirja Nurmesta”.

Könitzer oli natsikirjailija, joka oli väitellyt tohtoriksi vuonna 1932 aiheenaan Friedrich Hölderlin, antiikin Kreikkaa ihaillut saksalainen filosofi ja runoilija. Könitzer oli Saksan yleisradion palveluksessa ollut toimittaja ja kirjailija. Ennen Nurmi-romaania hän oli  julkaissut kirjan ”Olympia 1936”. Toisen maailmansodan jälkeen Könitzerin kirjatuotanto, joka tuki kolmannen valtakunnan aatetta, päätyi Itä-Saksassa kiellettyjen kirjojen listoille. Sitä en tiedä, oliko jopa Nurmi-romaani noilla pannalistoilla. Kirjailija itse menehtyi Neuvostoliiton sotilaiden valvomalla Sachenhausenin vankileirillä vuonna 1947.

Könitzerin romaanin alkuperäisissä paperikansissa on ollut juoksukuva Paavo Nurmesta. Romaanin pääosassa on kuitenkin saksalainen sotilas Fritz Eckl, joka haavoittuu vuonna 1918 Suomen vapaussodassa ja näin entisen juoksijalupauksen elämä muuttuu liikuntakyvyn menettäneen raajarikon surulliseksi arjeksi.

Päähenkilö kuulee suomalaisesta juoksijalupauksesta Paavo Nurmesta, hänen olympiavoitoistaan ja ennätyksistään. Se innostaa invalidisoitunutta entistä urheilijalupausta.

Ecklin uskonnolliseen hurmokseen verrattava Nurmen ihailu, tahdonvoima, ja vaimon tuki saavat hänen liikuntakykynsä vähitellen palautumaan. Hän alkaa kävellä kainalosauvojen ja sitten kepin avulla. Hän päättää lähteä Amsterdamiin nähdäkseen ihmeellisen auttajansa.

Suomen Urheilulehti esitteli kirjan seuraavasti:  ”Tukholman kisojen 5000 m:n juoksusta ja Hannes Kolehmaisen voitosta saavat lujan urheiluinnostuksen kaksi henkilöä, Kolehmaisen nuori maanmies Nurmi ja saksalainen juoksija, tri Fritz Eckl (kirjoittaja?). Viimeksi mainittu oli jo katsottu varmaksi edustajaksi Berliinin olympialaisiin 1916, mutta sitten tuli maailmansota, hän joutui Suomen vapaussotaan, sai jalkansa halvatuiksi ja palasi raajarikkona takaisin kotimaahansa. Hänen viettäessään surullisia päiviä kotonaan perheensä parissa ajatuksineen ja kuvitelmineen kasvaa kaukaisessa Suomessa tuleva suurjuoksija. Nurmi keksitään eräällä sotilasmarssilla muitten asevelvollisten joukosta, hän kehittyy, kulkee voitosta voittoon, olympialaisista olympialaisiin ja hänestä tulee kansansa suuri mainosjuoksija.”

Saksalaisromaani on kasvutarina, jossa päämäärätietoisuus ja tahdonlujuus palkitaan: ”Paavo Nurmen nousu ja tavaton voimallisuus alkaa vaikuttaa ihmeellisesti sairaaseen Eckliin. Hänen sieluunsa tarttuu ikään kuin voimaa Nurmesta, jonka vaiheita hän on sairaan intohimoisella mielenkiinnolla seurannut vuodesta toiseen. Hän alkaa kuvitella omaavansa saman voiman, ja kun Ecklin vaimo tukee häntä siinä uskossa, alkaa tahdonvoiman avulla terveyskin palata. Tohtorimme alkaa kävellä kainalosauvojensa avulla, yrittää turvautua paljaaseen keppiin ja lähtee Amsterdamiin nähdäkseen ihmeellisen auttajansa. Liikunta ja verenkierron uudistaminen parantaa sairaan miltei kokonaan mutta hän uskoo että sen ihmeen on Nurmi saanut aikaan, ja hänestä tulee aivan toinen ihminen.”

Könitzerille Nurmi on myyttinen hahmo, kenties henkilökohtainen esikuva, joka antaa hänen romaaninsa päähenkilölle voimia. Hämäläisen luoma Nurmi saa ravintoa myyttisestä hahmosta, kansallissankarista, mutta se on samalla päähenkilön hyvin henkilökohtaista pohdiskelua. Hämäläisen kirjan nimi, ”Yksin”, on mestarillinen oivallus ja istuu kirjan tarinaan hyvin.

Naisten Euroopan-kiertue vedenjakajalla

Naisten golfin Euroopan-kiertue (LET) on tullut vedenjakajalle. Alkavalla viikolla pelataan Ranskassa kauden viides major-turnaus, Evian Championship. Seuraavalla viikolla pelataan naisten Solheim Cup Saksassa. Näissä ei suomalaispelaajia nähdä.

Ursula Wikström on ollut koko kauden suomalaisten
ykköspelaaja. Kuva: Juha Taskinen.

Seuraavan kerran suomalaiset pelaavat pääkiertueella vasta 24.–27.9. Lacoste Ladies Open de France -turnauksessa. Mutta nyt tapahtuu iso jako suomalaisten LET-pelaajien keskuudessa.

Tähän asti Euroopan kiertueen kilpailuissa on saattanut olla mukana parhaimmillaan jopa 6–7 suomalaispelaajaa, mutta syksyn turnauksiin otetaan niin pienet pelaajamäärät, että käytännössä Lacosteen, ja etenkin sen jälkeen pelattaviin kahteen Kiinan kisaan sekä Intian turnaukseen pääsevät vain meidän kolme parasta eli Ursula Wikström (17. LET:n rankingissa), Noora Tamminen (28.) ja Minea Blomqvist-Kakko (83.). Jos peli kulkee, näissä syksyn kisoissa voi kartuttaa voittotilin euroja mukavasti.

Muiden suomalaisten ammattilaisten fokus on haastajakisoissa (LETAS), mistä rankingin viisi parasta saa ensi vuodelle LET-kortin. Tällä hetkellä Oona Vartiainen on viidentenä haastajakiertueen rankingissä, Krista Bakker kahdeksantena ja Sanna Nuutinen yhdeksäntenä. Kaksi lokakuun turnausta on vielä jäljellä, joten kolmikko on hyvissä hyökkäysasemissa.

Muut suomalaispelaajat alkavat jo nyt keskittyä syksyn LET-karsintoihin.

Nicole Broch Larsen voitti HLR Golf Academy Openin
kaksi vuotta sitten, ja nyt tuli voitto LET-kiertueella
Helsingborg Openissa.

Nicole Broch Larsen voitti ensimmäisen LET-turnauksensa

Helsingborgin turnaus päättyi sunnuntaina tanskalaisjuhliin. Nicole Broch Larsen voitti ensimmäisen LET-turnauksensa pelattuaan vahvasti kaikki neljä kierrosta. Hänet muistetaan Suomessa kahden vuoden takaa HLR Golf Academy Openista, missä hän aloitti ammattilaisuransa – heti voitolla! Vihdin Jokikunnassa oli kyse haastajakisasta, mutta kahdessa vuodessa Broch Larsen kasvoi voittajaksi myös LET:llä.

Paras suomalainen Helsingborg Openissa oli Ursula Wikström (T12.) ennen Minea Blomqvist-Kakkoa (T21.) ja Noora Tammista (T31.).

Suomalaiskolmikolla on kaikki mahdollisuudet kohennella asemiaan reilustikin syksyn kisoissa. Toivottavasti paikat pysyvät kunnossa, ja putit uppoavat jatkossakin.

Golfia ketun kanssa

Tein illalla nopean, noin kolmen tunnin, golfkierroksen Talman Master-kentällä. Pekan kanssa pelattiin etuysi, ja taivalsin sitten yksin takaysin.

Tai luulin pelaavani yksin. 17. väylällä avasin vasemmalle, ja pallo kopsahti parinsadan metrin päässä koivun runkoon. En kuitenkaan nähnyt mihin pallo pomppi. Löin varapallon väylän toiseen reunaan, ja lähdin etsimään ykköspalloa, kun huomasin keskellä väylää pallon. Tuohonko se pomppasikin?

Ei, se oli range-pallo. Mutta kuinka se täällä on? Laitoin ylimääräisen pallon taskuuni, koska range-pallo ei kuulu väylälle.

Kettu arvioi 18. väylän avauslyöntiä.

Sitten menin etsimään ykköspalloani, ja löysinkin sen pelattavasta paikasta. Juuri silloin minulle tuli erikoinen tunne, että minua seurataan, että joku katselee minua. Katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään. Chippasin pallon väylälle ja pelasin väylän normaalisti loppuun (no, tuplabogi).

Sen jälkeen kävelin viimeiselle lyöntipaikalle. Olin ainoa pelaaja. Kello oli jo vartin yli kahdeksan, joten ilta alkoi jo vähän hämärtää.

Sitten päätin rauhallisesti katsoa vielä ympäristöä. Ja silloin näin takatiillä yllättävän näyn: kettu tarkkaili puuhiani. Vähän se häiriintyi tajutessaan tulleensa nähdyksi. Mutta sitten se päätti istahtaa paikoilleen. 

Yritin ottaa siitä selfiekuvan (minä ja kettu), mutta ei minusta olisi luontokuvaajaksi. Kettua tuskin erottaa kuvasta, mutta siellä keskellä se on.

Ajattelin, että kettu säikähtää avauslyönnin kovaa ääntä, mutta tämä otus ei ollutkaan ensimmäistä kertaa draivia arvioimassa. Kaiken huipuksi se tuli perässäni vähän matkaa väylälle päin, mutta sitten se lähti jolkottamaan kohti rangea.

Niinpä! Olin tietenkin noukkinut siltä pudonneen pallon taskuuni. Sen täytyi nyt mennä hakemaan itselleen uusi pallo!

Pekingin MM-kisoista Rion olympiakisoihin

Yleisurheilun MM-kisat päättyvät tänään sunnuntaina Pekingissä. Viimeisenä suomalaisurheilijana esiintyi maratoonari Anne-Mari Hyryläinen. Ensimmäisen arvokisajuoksunsa 37-vuotias Hyryläinen juoksi kellontarkasti: aika 2.41,59 oikeutti 29. sijaan ja mikä parasta, se alitti sekunnilla Rio de Janeiron olympiarajan!

Eipä silti, Hyryläisellä oli jo ennestäänkin Rion tulos tehtynä, mutta nyt se tuli vielä arvokkaimmassa mahdollisessa paikassa. Maratonjuoksussahan on kaksi toisistaan poikkeavaa lajia: arvokisajuoksut, ja sopivissa olosuhteissa juostut vauhdikkaat kaupunkimaratonit. Hyryläinen todisti, että keltanokkanakin hän selviää arvokisamaratonista kunnialla.

Pekingin paras suomalaisnainen Minna Nikkanen sivusi seiväshypyn loppukilpailussa Suomen ennätystä 460 ja sijoittui kymmenenneksi. Se on paras suomalaissaavutus MM-tasolla seiväshypyssä!

Karsinnasta Nikkanen kiepsahti Pekingissä ensimmäiseen MM-loppukilpailuunsa ylitettyään 455. Jos kehitys jatkuu ensi vuoteen, hän voisi tavoitella Riossa jo olympiamitalia. Ylitä ensimmäisellä 470, ja olet kiinni mitalikamppailussa!

Kotimaahan jäänyttä Wilma Murtoa ja muita nuorempia hyppääjiä ajatellen loppukilpailuun vaadittu tulostaso ei ole mitenkään mahdottoman kaukana. 450–455 on vakiintunut MM-tasolla finaalikynnykseksi. Ja niin, 450 on myös Rion olympiavaatimus.

Seiväshypyn loppukilpailuun vaadittu tulos MM-kisoissa:

2001: 435

2003: 425

2005: 440

2007: 455

2009: 450

2011: 450

2013: 455

2015: 455

Naisten kolmiloikassa Kristiina Mäkelä jäi yhden sentin loppukilpailusta tuloksellaan 13,83. Kahden pitkän yliastutun jälkeen olisi toivonut, että onni olisi suosinut pitkää suomalaishyppääjää. Rion kisoihin päästäkseen Mäkelän pitäisi loikkia 14,20 loppukauden aikana tai ensivuonna alkukesästä. Mieluummin siis vielä tämän syksyn kisoissa!

Nooralotta Neziri aitoi 100 metrin alkuerissä yli metrin vastatuulessa 13,13, mutta sillä ei nyt menty välieriin. Olympiaraja 13,00 on NoLon ulottuvilla, ja se saattaa alittua vielä tällä kaudellakin.

3000 metrin esteissä Sandra Erikssson ja Camila Richardsson karsiutuivat loppukilpailusta. Finaaliin olisi pitänyt juosta 9.30. Sandra jäi tuosta tavoitteesta reilut yhdeksän sekuntia, mutta alitti silti Rion olympiarajan 9.45,0.

Sanna Kämäräinen karsiutui kiekonheitossa, ja Sanni Utriainen keihäänheitossa. Kummallakaan ei näyttänyt olevan aivan parasta puristusta Pekingin Linnunpesässä. Hellettä, yliyritystä, ja jännitystä?

Utriaisella on Rion olympiakisoihin oikeuttava tulos (vaatimus 62,00) tältä kaudelta, mutta Kämäräisen maaliskuussa heittämä tulos ei kanna Rioon asti. Sinne vaaditaan uusi 61-metrinen.

  

Tero Pitkämäki toi Pohjoismaiden ainoan mitalin

Urheilun aaltoliike on siinä vaiheessa, että Suomi oli Pekingissä ainoa mitalitilastoon yltänyt Pohjoismaa.

Keihäänheitto oli odotetusti Suomen vahvin laji, vaikka laji onkin kehittynyt maailmalla viime vuosina isoin harppauksin. Tero Pitkämäki (87,64) otti pronssimitalin ja täydensi MM-mitalisarjansa (kulta–hopea–pronssi). Antti Ruuskanen (87,12) oli viides, mutta loukkaantuneen Teemu Wirkkalan paikan saanut Ari Mannio jäi karsintaan vain niukasti yli 80 metrin kaarella.

Koko Pekingin keihäskolmikko voitaisiin nimetä välittömästi myös Rion olympiakisoihin, minne vaaditaan 83 metrin kaari. Mutta taas tulee kysymys, kuuluuko se kolmas paikka Manniolle, vai Wirkkalalle?

David Söderbergin kuudes sija moukarinheitossa on kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissuoritus MM-moukarissa. Vain Olli-Pekka Karjalaisen neljäs sija MM-Helsingissä 2005 menee edelle! Myös kymmenenneksi sijoittunut Tuomas Seppänen lukeutuu Suomen joukkueen onnistujiin. Rion olympiakisojen moukarinheiton tulosraja on järkyttävän kova 78,00. Se voi olla suomalaiskaksikolle, jopa Söderbergille, liikaa!

Veli-Matti "Aku" Partanen nousi Suomen
ykköskävelijäksi 18. sijallaan. Hän alitti
 samalla Rion olympiakisojen rajan.

50 kilometrin kävelyssä Aku Partanen selvisi maaliin 18:ntena. Myös Jarkko Kinnunen sinnitteli maaliin asti sijaluvulle 32, mutta Aleksi Ojalan matka päättyi dramaattisesti kesken. Kinnusella oli uran huonoin arvokisakävely. Alkaako ikä, 31 vuotta, jo painaa? No, Kinnusen taistelu kannatti, sillä hän pääsi, vasta 23-vuotiaan Partasen ohella, alle Rion olympiarajan. Ojalallakin on keväältä olympiakelpoinen tulos.

Henri Manninen juoksi maratonilla 35:nneksi. Suomalaismiehistä paras onnistuja MM-maratonilla on ollut Janne Holmén, joka oli aikanaan yhdeksäs Osakan MM-maratonilla.

Olympiaraja on 2.17. Sen alittamista voi yrittää jollakin vauhdikkaalla kaupunkimaratonilla. Viime syksynä Manninen alitti sen Berliinissä, mutta Rion olympianäyttöjen aikaikkuna ei ollut silloin vielä auennut. Sama pitäisi tehdä uudelleen tänä syksynä.

Suomalaisedustajat miesten MM-maratoneilla:

Helsinki 1983

14 Pertti Tiainen 2.12.

Stuttgart 1993

30 Harri Hänninen 2.28,07

Göteborg 1995

30 Harri Hänninen 2.22.43

Pariisi 2003

65 Jussi Utriainen 2.29.03

Helsinki 2005

39 Francis Kirwa 2.22.22

53 Yrjö Pesonen 2.25.39

Osaka 2009

9 Janne Holmén 2.19.36

Peking 2015

35 Henri Manninen 2.30,22

Rion olympiakisoihin on mahdollisuuksia muillakin kuin Pekingin MM-joukkueen urheilijoilla, mutta minä nostaisin valintakriteereissä korkealle ne urheilijat, jotka ovat MM-helteessä jo osoittaneet kilpailevansa vaaditulla olympiatasolla.

Amatöörinä ammattilaisten kisassa Pickalassa

Tällä viikolla pelataan Suomessa, sattumalta, miesten JA naisten ammattilaiskilpailut. Naiset pelaavat Hillside Golf & Country Clubilla Euroopan haastajakiertueen 3-päiväisen kilpailun perjantaista sunnuntaihin.

Juha Juvosen käskynjako ammattilaisille.

Miesten Pohjoismaiseen sarjaan kuuluva K-supermarket Kamppi Open alkaa Pickalassa jo torstaina, ja voittaja on selvillä kolmen pelipäivän jälkeen lauantaina.

Sain osallistua torstaina Pickalassa K-supermarket Kamppi Openin pro-am-kisaan. Pro-amit ovat tapahtumia, joilla on iso merkitys tapahtuman varainhankinnassa. Samalla ne toimivat tapahtumien parhaina markkinointitilaisuuksina.

Saimme pelata hyvässä kunnossa olevan Pickalan Park-kentän, joka on sama  kenttä, jolla ammattilaiset ratkaisevat Pohjoismaisen osakilpailun voiton.

Jari Haapanen, Kristian Krogh Johannessen, KV ja Ilkka Rokala.

Pelasin yhdessä vanhojen ystävieni Golfliiton myynti- ja markkinointijohtajan Ilkka Rokalan ja Lounais-Suomen Liikunnan ja Urheilun aluejohtajan Jari Haapasen kanssa. Meidän ryhmässä oli ammattilaisena yksi Pohjoismaisen kiertueen kuumista pelaajista, norjalainen Kristian Krogh Johannessen.

Kristian on viidentenä Pohjoismaisen kiertueen tilastoissa. Viime viikonloppuna hän jakoi neljättä sijaa Ruotsissa ja otti edellisviikolla Norjassa kauden ensimmäisen voittonsa.

Drammenista Oslon liepeiltä tulevan Kristianin kanssa oli mukava pelata, koska hän kertoi kierroksen aikana vähän itsestään, osallistui sopivalla tavalla meidän omaan hupailuumme, ja lisäksi hän näytti meille, millaista on golf, kun sitä pelataan huipputaidolla.

Näyttäähän se olevan aivan eri peliä, jota ammattilaiset pelaavat meihin klubitason amatööreihin verrattuna.

Kristian oli itse amatöörinä parhaimmillaan maailmanlistalla Top-60:ssä. Hän ehti pelata amatöörien tärkeimmät arvokisat British Amateur mukaan lukien. Lytham Trophyssä hän sijoittui pari vuotta sitten Albert Eckhardtin voittamassa kilpailussa kolmanneksi.

Drammenista kotoisin oleva Kristian on yksi niistä pelaajista, joita Pickalassa kannattaa seurata. Suomalaisista kiinnostavimpiin pelaajiin kuuluvat esimerkiksi Oliver Lindell, josta on Golfpisteellä tuore haastattelu, ja Albert Eckhardt.

Palataan vielä siihen tänään keskiviikkona pelattuun pro-am-kisaan. Meidän nelihenkinen joukkueemme sijoittui upeasti neljänneksi. Pelasimme siten, että avauksen jälkeen valittiin paras avaus, ja sen luo jokainen sai asettaa pallon ja lyödä kakkoslyönnin siitä. Sen jälkeen loppu pelattiin normaalisti omalla pallolla.

Tämä poikkeuksellinen pelitapa oli todella hauska. Se nopeutti peliä, ja antoi mahdollisuuden lyödä vapautuneesti. Joukkueen tuloksiin laskettiin kaksi parasta tulosta jokaiselta väylältä. Taitava Kristian innoitti meidän koko ryhmän pelaamaan erittäin hyvin ja sijoituimme joukkuekilpailussa hienosti neljänneksi!

Päivä oli hyvin järjestetty, kenttä oli hyvässä kunnossa, herkulliset ruokailut klubilla, elävä musiikki etc. Ei voi muuta kuin kiitellä ja olla kiitollinen, että sai olla mukana. Täytyy sanoa, että Suomen PGA (Markus Ervasti) ja Golfliitto (Juha Juvonen) olivat leiponeet kokoon todella herkullisen kakun!

Pickalassa ja Hillside Golf & Country Clubilla on mahdollisuus nähdä loppuviikolla todella hyvää golfia. Suosittelen!