keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Mahdollinen tarina Paavo Nurmesta

Karo Hämäläisen romaani ”Yksin” on hieno kaunokirjallinen teos. Saksalainen Willi F. Könitzer kirjoitti vuonna 1937 ”Nurmi”-nimisen romaanin, joten nyt oli totisesti aika saada myös suomalainen romaani Paavo Nurmesta.

Ilmeisesti Nurmi on ollut niin suuri hahmo, että romaanikirjailijat eivät ole aikaisemmin rohjenneet ottaa häntä romaaninsa päähenkilöksi. Nurmesta on kyllä tehty elokuva, ooppera ja teatterinäytelmä, mutta mikään niistä ei ole noussut suurten taideteosten sarjaan. Tätä taustaa vasten Karo Hämäläinen on tarttunut pelottomasti aiheeseensa ja tehnyt  romaanin Nurmesta ja samalla suomalaisen miehen mielenmaisemasta.

Hämäläinen itse rinnastaa romaaninsa Wäinö Aaltosen varpaillaan juoksevaan juoksijapatsaaseen (1925), joka löytyy Helsingistä, Turusta, Jyväskylästä ja Lausannesta. Minä vertaan romaania mieluummin Antero Raevuoren kirjaan "Paavo Nurmi, juoksijain kuningas".

Hämäläisen kirjaa voisi luonnehtia kevytversioksi Raevuoren neljännesvuosisata sitten kirjoittamasta elämäkerrasta. Raevuori teki aikanaan niin hienon työn Nurmi-elämäkerrassa, että hän ansaitsisi jonkinlaisen urheilukulttuurin erikoistunnustuksen suurtyöstään.

Mutta hyvin on myös Karo Hämäläinen haasteestaan selvinnyt. Siinä missä Raevuori kirjoitti tietokirjan käyttäen höysteenä fantasiaa, siinä Hämäläinen on kirjoittanut fantasiakirjan käyttäen höysteenä faktoja.

Joitakin yksittäisiä kohtia romaanista tekisi mieli korjata, mutta koska kyseessä on romaani, ei korjaamiseen pitäisi olla tarvetta. Romaanikirjailijalla on esimerkiksi lupa tehdä Nurmesta viulunsoittaja, vaikka asialla ei todellisuuspohjaa olisikaan. Paavo Nurmen poika Matti Nurmi kiisti voimakkaasti koko asian, kun kysyin häneltä isänsä viulunsoittoharrastuksesta.

Romaanikirjailija voi myös leikitellä ajatuksella, että Nurmi olisi lyönyt vetoa itseään vastaan. Mutta Paavo Nurmen henkilökuvaan sellainen ei minusta istu. Paavo Nurmi ei minusta ollut uhkapeluri, vaikka saattoi menettää rahoja pörssissä, kuten Hämäläinen kuvaa. Pidän pörssisijoittamista kuitenkin vastuullisena toimintana toisin kuin eettisesti tuomittavaa vedonlyömistä itseään vastaan.

Yksi pieni asiavirhe minua kiusaa. Paavo Nurmi ei voinut seurata Helsingin olympiakisoja televisiosta, koska kisojen televisiointi jäi lopulta suunnitelmien tasolle. Amerikkalaisprofessori James Schwoch on kirjoittanut tästä ansiokkaan artikkelin ”Transmission Impossible: Finland, the 1952 Olympics, and Cold War TV”, joka julkaistiin viime vuonna toimittamassani kirjassa Journalismi ajassa.

Toisaalta, romaanihenkilölle kaikki on mahdollista!

Kun miettii Karo Hämäläisen romaanin kokonaiskuvaa, niin viimeistään tällä kirjoitussuorituksella hän nostaa itsensä elossa olevien suomalaisten kaunokirjailijoitten A-luokkaan. Kyse ei ole vain urheiluromaanista, vaan ennen kaikkea kyseessä on haalean romanttinen tarina vanhenevan miehen ajatusmaailmasta.

Pelkäsin ensin lukea tätä romaania, koska tunnen Nurmen tarinan entuudestaan luettuani muun muassa Toivo T. Kailan, Paavo Karikon ja Mauno Kosken, Antero Raevuoren, Sulo Kolkan ja Helge Nygrénin sekä Risto Taimen kirjoittamat Nurmi-teokset.

Mutta tyylitaituri Hämäläinen juoksuttaa faktaa ja fiktiota kevyesti, eikä asioita jäädä hieromaan tarpeettoman pitkään. Tarina etenee, ja vastaan tulee sopivalla tempolla historiallisesti tuttuja asioita, ja toisaalta romaanikertomukseen istuvia yllättäviä käänteitä.

Natsikirjailijan kirja Nurmesta


Saksalaisen tohtori Willi Friedrich Könitzerin (1905–1947) romaani ”Nurmi” on mitä ilmeisimmin ensimmäinen romaani Paavo Nurmesta. Suomen Urheilulehti otsikoi (10.5.1937) ”Erikoislaatuinen kirja Nurmesta”.

Könitzer oli natsikirjailija, joka oli väitellyt tohtoriksi vuonna 1932 aiheenaan Friedrich Hölderlin, antiikin Kreikkaa ihaillut saksalainen filosofi ja runoilija. Könitzer oli Saksan yleisradion palveluksessa ollut toimittaja ja kirjailija. Ennen Nurmi-romaania hän oli  julkaissut kirjan ”Olympia 1936”. Toisen maailmansodan jälkeen Könitzerin kirjatuotanto, joka tuki kolmannen valtakunnan aatetta, päätyi Itä-Saksassa kiellettyjen kirjojen listoille. Sitä en tiedä, oliko jopa Nurmi-romaani noilla pannalistoilla. Kirjailija itse menehtyi Neuvostoliiton sotilaiden valvomalla Sachenhausenin vankileirillä vuonna 1947.

Könitzerin romaanin alkuperäisissä paperikansissa on ollut juoksukuva Paavo Nurmesta. Romaanin pääosassa on kuitenkin saksalainen sotilas Fritz Eckl, joka haavoittuu vuonna 1918 Suomen vapaussodassa ja näin entisen juoksijalupauksen elämä muuttuu liikuntakyvyn menettäneen raajarikon surulliseksi arjeksi.

Päähenkilö kuulee suomalaisesta juoksijalupauksesta Paavo Nurmesta, hänen olympiavoitoistaan ja ennätyksistään. Se innostaa invalidisoitunutta entistä urheilijalupausta.

Ecklin uskonnolliseen hurmokseen verrattava Nurmen ihailu, tahdonvoima, ja vaimon tuki saavat hänen liikuntakykynsä vähitellen palautumaan. Hän alkaa kävellä kainalosauvojen ja sitten kepin avulla. Hän päättää lähteä Amsterdamiin nähdäkseen ihmeellisen auttajansa.

Suomen Urheilulehti esitteli kirjan seuraavasti:  ”Tukholman kisojen 5000 m:n juoksusta ja Hannes Kolehmaisen voitosta saavat lujan urheiluinnostuksen kaksi henkilöä, Kolehmaisen nuori maanmies Nurmi ja saksalainen juoksija, tri Fritz Eckl (kirjoittaja?). Viimeksi mainittu oli jo katsottu varmaksi edustajaksi Berliinin olympialaisiin 1916, mutta sitten tuli maailmansota, hän joutui Suomen vapaussotaan, sai jalkansa halvatuiksi ja palasi raajarikkona takaisin kotimaahansa. Hänen viettäessään surullisia päiviä kotonaan perheensä parissa ajatuksineen ja kuvitelmineen kasvaa kaukaisessa Suomessa tuleva suurjuoksija. Nurmi keksitään eräällä sotilasmarssilla muitten asevelvollisten joukosta, hän kehittyy, kulkee voitosta voittoon, olympialaisista olympialaisiin ja hänestä tulee kansansa suuri mainosjuoksija.”

Saksalaisromaani on kasvutarina, jossa päämäärätietoisuus ja tahdonlujuus palkitaan: ”Paavo Nurmen nousu ja tavaton voimallisuus alkaa vaikuttaa ihmeellisesti sairaaseen Eckliin. Hänen sieluunsa tarttuu ikään kuin voimaa Nurmesta, jonka vaiheita hän on sairaan intohimoisella mielenkiinnolla seurannut vuodesta toiseen. Hän alkaa kuvitella omaavansa saman voiman, ja kun Ecklin vaimo tukee häntä siinä uskossa, alkaa tahdonvoiman avulla terveyskin palata. Tohtorimme alkaa kävellä kainalosauvojensa avulla, yrittää turvautua paljaaseen keppiin ja lähtee Amsterdamiin nähdäkseen ihmeellisen auttajansa. Liikunta ja verenkierron uudistaminen parantaa sairaan miltei kokonaan mutta hän uskoo että sen ihmeen on Nurmi saanut aikaan, ja hänestä tulee aivan toinen ihminen.”


Könitzerille Nurmi on myyttinen hahmo, kenties henkilökohtainen esikuva, joka antaa hänen romaaninsa päähenkilölle voimia. Hämäläisen luoma Nurmi saa ravintoa myyttisestä hahmosta, kansallissankarista, mutta se on samalla päähenkilön hyvin henkilökohtaista pohdiskelua. Hämäläisen kirjan nimi, ”Yksin”, on mestarillinen oivallus ja istuu kirjan tarinaan hyvin.

Ei kommentteja: