In Memoriam: Kel Nagle (1920–2015)

Golfin British Openin voittaja Kel Nagle kuoli 29. tammikuuta Sydneyssä. Hän voitti The Open Championshipin juhlaturnauksen St Andrews´ssa vuonna 1960, tasan sata vuotta ensimmäisestä The Open –turnauksesta. Hänen voittonsa tuli kahden lyönnin erolla Arnold Palmeriin, joka voitti turnauksen kahtena seuraavana vuonna.

Nagle oli 1960-luvulla kaikkiaan kuusi kertaa kymmenen parhaan joukossa The Openissa. Hän oli yli neljännesvuosisadan ajan yksi Australian golfin suuria tähtiä saavuttaen yhteensä 61 voittoa Australian PGA-kiertueella. Hänet valittiin golfin Hall of Famen jäseneksi vuonna 2007, ja hän oli myös R&A:n kunniajäsen.

Hänen paras vuotensa saattoi olla 1965, jolloin hän jakoi The Openissa viidennen sijan, mutta ylsi muissa kolmessa major-turnauksessa uransa parhaisiin saavutuksiin: Masters T15., US Open 2. ja PGA Championship T20.

Kel Nagle voitti viisinkertaisen Open-voittajan Peter Thomsonin kanssa Canada Cupin eli nykyisen World Cupin kahdesti, vuosina 1954 ja 1959.

It's with a heavy heart we advise the passing of one of our greats, Kel Nagle #FarewellKel http://t.co/G9LJGxqtRE pic.twitter.com/Npncrcu2NZ
— PGA of Australia (@PGAofAustralia) January 28, 2015

In memoriam: Charles Sifford (1922–2015)

Tiistaina 92-vuotiaana kuollut Charles Sifford (1922–2015) oli ensimmäinen tummaihoinen golfari, joka murtautui valkoisten hallinnoimassa golfissa korkeimmalle tasolle, US PGA:n jäseneksi ja PGA-kiertueen osakilpailuvoittajaksi. 1967 Charlie voitti Greater Hartford Openin, ensimmäisen PGA-turnauksensa, ja vuonna 1969 Los Angeles Openin. Hän oli tuolloin jo 47-vuotias.

Sifford ei ollut ainoa rotusyrjinnästä kärsineistä tummaihoisista golfareista. Mutta juuri hän onnistui murtamaan PGA:n ”white-only” säännöt ja periaatteen. Caddiena aloittaneesta Charliesta tuli ”golfin Jackie Robinson”, ennakkoluulojen ja vanhojen sääntöjen murtaja. Robinson pelasi ensimmäisenä afroamerikkalaisena major-liigan baseballia vuonna 1947. Robinson kysyi 1950-luvulla National Negro Open -turnauksia hallinneelta Siffordilta: "Oletko luovuttaja?" Ei ollut.

Charlie Sifford pääsi näyttöjensä ansiosta pelaamaan yhä tasokkaampiin turnauksiin. Vuonna 1957 hän voitti Long Beach Openin, joka oli yhteisturnaus US PGA:n kanssa. Neljä vuotta myöhemmin hänen oikeustaistelunsa tuotti tulosta, PGA muutti sääntöjään, ja 39-vuotias Sifford sai ensimmäisenä tummaihoisena pelaajana PGA:n täysjäsenyyden.

Charlie Siffordin elämäntarina ja pelit kerrotaan vuonna 1992 ilmestyneessä elämäkerrassa ”Just let me play”. Myöhemmällä iällään Sifford sai runsaasti tunnustusta.

Voi olla, että hän arvosti kaikkein eniten Tiger Woodsin lausuntoa: ”Isoisä, jota minulla ei koskaan ollut.”

 Kun Sifford valittiin golfin Hall of Fameen vuonna 2004, hän pyysi Gary Playeriä pitämään esittelypuheen. Viiime vuonna presidentti Barack Obama luovutti Charles Siffordille arvokkaimman siviilille myönnettävän tunnustuksen Yhdysvalloissa, Presidential Medal of Freedom -mitalin.

Charlie Sifford and Tiger Woods at the 1998 Nissan Open (AP). Woods called Sifford "the grandpa I never had." pic.twitter.com/LpHOivnAl3
— Golf.com (@golf_com) February 4, 2015

Paavo Nurmelle sataa haasteita, Newarkissa ennätykset nro 17 ja 18

4.2.1926 Kilpailu nro 13, ennätykset nro 17 ja 18

Paavo Nurmi voitti Gunnar Nilsonia ja August Fageria vastaan käymänsä kilpailun Newarkissa ja teki kaksi maailmanennätystä. 2 ½ mailin (4023 metriä) kilpailun voittoaika oli 11.59,8. Väliaika (10.55,0) 4000 jaardin kohdalla alitti englantilaisen Al Shrubbin 20 vuotta vanhan ennätyksen, mutta kahden ja puolen mailin loppuaika oli peräti 14,4 sekuntia huonompi kuin Willie Ritolan väliaika edellispäivänä Madison Square Gardenissa!

Nurmi ohitti 4000 metriä ajassa 11.55,6. Tällä metrimatkalla amerikkalaiset eivät olleet aiemmin ennätyksiä kirjanneet. Joillakin listoilla tämä on laskettu mukaan ennätyksiin, vaikka Ritolan vauhti edellispäivänä oli varmasti kovempi. Hänelle ei vain kellotettu tuolla kohtaa virallista väliaikaa. Kaikkia uutisia ei kirjoitettu paikallisissa lehdissä kahden ennätyksen pohjalta. Mutta olkoon, lasketaan nyt tässä myös metrimatkan aika ennätykseksi.

Nurmen tilastoihin merkittiin siis kaksi ennätystä, ja 12. voitto 13. kilpailussa.

Harrisburgissa ilmestynyt The Evening News kertoi, että Shrubb juoksi tuloksensa ulkoradalla. Shrubbin tulosta pidettiin vuosikaudet suorastaan ihmeellisenä tuloksena, ”magic time”.

Tämän viikon iso kilpailu on lauantaina edessä oleva Wilco A.C.:n 3000 metriä. Siitä on kirjoiteltu alkuviikolla jo runsaasti. Keskiviikkona Joie Ray vetäytyi tältä matkalta. Hän ilmoitti juoksevansa 1500 metriä ja haastavansa Paavo Nurmen. Ray antoi lehdille tiedoksi haasteensa, jonka mukaan hän oli vuosikaudet ollut valmis kilpailemaan ketä tahansa vastaan millä tahansa matkalla, joten nyt Nurmenkin tulisi ottaa hänen haasteensa vastaan tällä lyhyemmällä matkalla.

Manageri Hugo Quist kuitenkin kertoi (Logansport Pharos-Tribune, 5.2.1925), että Nurmi ei voi tällä aikataululla mitenkään muuttaa kilpailuohjelmaansa. Hän on valmistautunut juoksemaan lauantaina pidemmän matkan.

Muitakin haasteita oli ilmassa. Olympiavoittaja Charlie Paddock oli esittänyt Paavolle haasteen 100 jaardin tasoitusjuoksuun. Paavo saisi viisi jaardia eteen. Paddockilla oli nimissään 100 ja 200 metrin ja vastaavien jaardimatkojen maailmanennätykset, joten haaste ei ollut Nurmen kannalta mitenkään mielekäs.

Nurmelle alettiin puuhata myös 800 metrin kilpailua parasta amerikkalaista puolimaileria Al Helffrichiä vastaan. Lisäksi lehdissä kirjoitettiin, että Paavo oli kutsuttu juoksemaan Pariisin oopperaan, minne rakennettaisiin häntä varten 200 metriä pitkä juoksurata.

Paavo Nurmen elämäntarinaa kerrottiin jatkokertomuksena mm. Lincoln Evening Journalissa. Charles E. Parker oli kirjoittanut tarinan, ja se esiteltiin ikään kuin Parker olisi haastatellut Nurmea. Ehkä joku haastattelutilanne oli ollutkin. Käytännössä Parker lienee saanut apua tekstin tekemiseen monilta suomalaisilta. New Yorkissa asui tuolloin 4000 suomalaista, ja siellä ilmestyi kuusi suomalaista sanomalehteä, neljä suomen ja kaksi ruotsin kielellä. Avustajia ja taustojen kertojia oli siis runsaasti.

Paavo kertoi Parkerin jutussa muun muassa, että hän söi ensimmäisen kerran lihaa vasta 18-vuotiaana. Suunnilleen samoihin aikoihin hän alkoi juoda kahvia.

Ennätyslaskuri

nro 17: 4000 jaardia 10.55,0

nro 18: 4000 metriä 11.55,6

Paavo Nurmi palasi ennätysten tielle

3.2.1925 Kilpailu nro 12, ennätys nro 16

Paavo Nurmi kilpaili jälleen tiistaina kahden välipäivän jälkeen. Edellisen viikonlopun kaksi vaatimatonta kilpailua olivat enää kaukainen muisto vain. Western Unionin kisoissa Madison Square Gardenissa New Yorkissa matkana oli 2 1/4 mailia eli 3620 metriä. Loppuaika 10.19,0 oli uusi ennätys, ja toimittajat pääsivät taas ylistämään Nurmea, vaikka Willie Ritola juoksi 5000 metrillä uuden ennätyksen 14.31,0 ja paranteli väliaikoina kahta muutakin ennätystä. Myös kävelijä Willie Plant ylsi uuteen ennätykseen.

Nurmen aika oli jo 16. ennätys hänen Amerikan-kiertueellaan.

Itse asiassa joissakin lehdissä suurinta huomiota Nurmen ohella sai Joie Ray, joka voitti mailin hienolla ajalla jääden vain kaksi kymmenystä Nurmen maailmanennätyksestä. 

Paavo Nurmi, jonka kaksi edellistä kilpailua olivat olleet vilustumisen takia pettymyksiä, ei antanut kanssakilpailijoilleen tällä kertaa tasoitusta. Ilmar Prim ja August Fager jäivät suosiolla Nurmesta yli kierroksen, mutta Amerikan oma poika Verne Booth ei halunnut tulla kierroksella ohitetuksi ja hän kiri maalilinjalle ennen Nurmea (siis noin 140 metriä Nurmelle kuitenkin hävinneenä).

Paavo Nurmen markkina-arvo ei ollut kärsinyt parista vaatimattomammasta
kilpailusta, sillä hänen mahdollinen kilpailemisensa Fitchburgissa
oli jo paikallisen lehden pääuutinen!

Tämä Verne Boothin merkillinen pinnistys sai The Brooklyn Daily Eaglen toimittajan George Trevorin tekemään johtopäätöksen, että Nurmen vahvuus on vain kestävyydessä. Jos vain joku amerikkalaisista jaksaisi roikkua Nurmen mukana viimeiselle kierrokselle, niin silloin suomalainenkin olisi lyötävissä! Niinpä!

Kahden kilpailun ajan kestänyt pienoinen lama ei näyttänyt vaikuttaneen Nurmen maineeseen. Bostonin lähistöllä ilmestyvä Fitchburg Sentinel veti etusivun pääotsikoksi kilpailupäivänä 3.2.1925, että Nurmi saattaa keväällä tulla kaupunkiin juoksemaan!

Nurmen kilpailukaruselli oli taas täydessä vauhdissa, sillä seuraava kilpailu oli ohjelmassa heti keskiviikkona.

Ennätyslaskuri

nro 16: 2 ¼ mailia 10.19,0, kilpailu nro 12, voitto nro 11.

Paavo Nurmi voitti Bostonissa – ei ennätystä

31.1.1925 Kilpailu nro 11, ei ennätystä

Paavo Nurmi juoksi Bostonissa lauantaina (31.1.1925) kaksi mailia ja voitti tavallisella ajalla 9.16,2. Se oli kuitenkin siinä mielessä hämmästyttävä suoritus, että edellispäivänä hän oli vilustuneena joutunut tyytymään huomattavasti vaatimattomampaan voittoaikaan.

Bostonin lyhyt rata, 12 kierrosta maililla, ei tarjonnut hyvää lähtökohtaa kovalle tulokselle, mutta ei Nurmi muutenkaan ollut parhaassa iskussaan. Hän oli matkustanut taas joko yöjunalla yli 200 mailin matkan New Yorkista Bostoniin, tai sitten käyttänyt koko päivän junassa ennen illan kilpailua.

Plattsburgh Daily Press -lehden uutinen paljastaa bostonilaisten pettymyksen Nurmen esitykseen: ”Nurmi in poor form tho he won at Boston.” Eli Nurmi huonossa kunnossa, vaikka voittikin Bostonissa. Otsikoissa todettiin myös, että tämä oli jo toinen vaatimaton esitys, ja lisäksi arveltiin, että Nurmi kärsii ylirasituksesta.

Uutistoimisto AP:n toimittajan kirjoittamassa artikkelissa kritisoitiin, että Nurmi kilpaili Bostonissa lauantaina, aivan kuten edellisiltana New Yorkissakin, samoja suomalais-amerikkalaisen seuran juoksijoita vastaan, joilla ei ole oikeasti edellytyksiä haastaa Nurmea. Lisäksi todettiin, että Nurmi oli kieltänyt näiltä niin perjantaina kuin lauantainakin kaiken tasoituksen. Lisäksi AP uutisoi, että Nurmi olisi kieltänyt perjantaina Jimmy Connollyn osallistumisen kilpailuun.

Todellinen testi Nurmen kunnosta olisi luvassa seuraavana lauantaina Brooklynissä Wilco A.C.:n kisoissa, missä matkana on 3000 metriä ja vastaan asettuu Joie Ray. Myös Eddie Kirby, Yhdysvaltojen olympiaedustajia, on tulossa kilpailuun.

Ennen Wilco A.C::n kisoja Nurmen ohjelmassa on tiistaina Western Unionin kisat Madison Square Gardenissa ja seuraavana iltana on ohjelmassa vielä Newark A.C.:n kilpailut.

The News Heraldissa (2.2.1925) oli promoottori Tex Rickardin haastattelu, jossa hän arvioi jo 50 000 amerikkalaisen nähneen Nurmen juoksevan. Kassatuloina se tarkoittaisi 50 000 dollaria. Rickard nostikin Nurmen yhdeksi Amerikan suurimmista kassamagneeteista Jack Dempseyn ja Babe Ruthin rinnalle. Näin Nurmi olisi ottanut pikajuoksija Charlie Paddockin paikan. Artikkelin kirjoittanut Henry L. Farrell muistutti, että Dempseyn tili kahdesta ottelusta vuonna 1923 oli 750 000 dollaria. Babe Ruth puolestaan tienaa vuodessa 52 000 dollaria New York Yankeesilta ja ehkä 10 000 dollaria muina tuloina. Farrell muistutti, että amatöörinä Nurmi sen sijaan saattoi kuitata vain kahdeksan dollarin päiväkorvauksen! 

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 11, kymmenes voitto, ei uutta ennätystä (ennätyksiä koossa 15)

Paavo Nurmi jäi sairaana ilman ennätystä

30.1.1925  Kilpailu nro 10, ei ennätystä

Paavo Nurmi voitti New Yorkissa Fordhamin hallissa 1 1/8 mailin kilpailun flunssastaan huolimatta. Morningside A.C.:n kilpailuissa vastassa oli neljä maanmiestä, kuten lehtitieto (The Republican-journal 31.1.25)  tiesi kertoa. Vastassa oli siis neljä Finnish-American Athletic Clubin juoksijaa: Gustav Nilsson, Ilmar Prim, August Fager ja Louis Tikkanen. Nurmen aika 5.19,4 oli hänen kiertueensa heikoin aika. (Joissain tilastoissa on merkitty että Nurmi olisi juossut samana päivänä maailmanennätyksen 4.58,0, mutta tähän on tullut jossain vaiheessa jokin sekaannus.)

The Daily Times pohjusti jo Paavo Nurmen Bostonin-kisaa.

Nurmen kanssa juosseet olivat tasokkaita maantiekiitäjiä. August Fager oli ottanut jo Yhdysvaltain kansalaisuuden ja hän sijoittui edelliskesänä Pariisin olympiakisojen maastojuoksussa hopealle Yhdysvaltain joukkueessa. Ilmar Prim, tai Primmi, niin kuin jotkut ovat kirjoittaneet, oli alkujaan Raunio. Hän oli voittanut Yhdysvaltain mestaruuden 10 000 metrillä kesällä 1924.

Kun nyt kerran ennätystä ei tullut, Nurmen kilpailutulos painui The Republican-journalisssa yhden palstan uutiseksi.Joissakin lehdissä oli tarkempaakin tietoa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Paavo Nurmi jäi kokonaan ilman ennätystä. Franklinissa Pennsylvaniassa ilmestynyt The News Herald tiesi kertoa, että Nurmi juoksi vasten omaa tahtoaan. Mieluummin hän olisi hoitanut vilustumistaan. Itse asiassa Paavo oli hoitanut päivällä sitä vilustumistaan turkkilaisessa saunassa. Toisen lehtitiedon mukaan kyse oli suomalaisesta saunasta, mutta apuna olisi käytetty turkkilaisia pyyhkeitä. Lisäksi Paavo oli päivällä uinut ja ilmeisesti loukannut vähän jalkaansa.

Kun kilpailut olivat alkamassa, Nurmi ei ollut vielä saapunut paikalle. Joukko juoksijoita lähetettiin tarkistamaan Nurmen kotiin, mistä on kyse. Manageri Hugo Quist oli Ogden Daily Eaglen mukaan itse hakemassa Paavoa tämän kotoa. Lentävä suomalainen oli tuolloin ollut vuoteen omana, mutta lähti kuitenkin hakijoiden mukaan, ja hyppäsi starttiviivalle ilman lämmittelyä. Se selittää vaatimatonta aikaa, joka oli parikymmentä sekuntia Nurmen ennätystä heikompi.

Sairastumisestaan huolimatta Nurmi oli kertonut juoksevansa heti seuraavana iltana Bostonissa.

The Scranton Republican tiesi tarkentaa, että Nurmen kilpailu oli puolitoista tuntia myöhässä. Tässäkin uutisessa kerrottiin, että Nurmi ei tehnyt lainkaan alkuverryttelyä. Lehdessä oli myös uutinen, että Bostonin yleisurheiluväki pääsee illalla ensimmäisen kerran näkemään Nurmen, joka vilustumisestaan huolimatta yrittää lehden mukaan uutta ennätystä.

Ennätyslaskuri (ei ennätystä)

Kilpailu nro 10, yhdeksäs voitto, ei uutta ennätystä (ennätyksiä koossa 15)