Masters-ennakointi onnistui 80-prosenttisesti

Kirjoitin lähes kuukausi sitten ennakon Masters-turnauksesta ja nimesin 10 kiinnostavinta pelaajaa. Katsotaanpa, miten heidän turnauksensa on sujunut nyt, kun cut on pudottanut noin puolet pelaajista katsomoon. Jatkoon siis meni 50 parasta ja tasatulokseen (+2) yltäneet pelaajat.

Vaikka tarkoitukseni on todistaa kaukonäköisyyttäni :) niin isoimmassa kysymyksessä olin kuitenkin aivan metsässä :(

Kirjoitushetkellä ei ollut tiedossa, että Tiger Woods osallistuu Mastersiin. Niinpä hänen synnyttämäänsä hypeä oli vaikea ennustaa. Nyt voi sanoa, että kahden kierroksen jälkeen 19. sijaa jakava Tiger (-2) on todellakin arvaamaton kortti kahdella viimeisellä kierroksella.

Toinen pelaaja, jonka haluan nostaa esille, on kolmatta sijaa jakava Justin Rose (-7). Kymmenennen kerran mukana oleva Rose on joka kerta läpäissyt cutin. US Openin 2013 voittaja ei halua jäädä yksinkertaiseksi major-voittajaksi!

Ennakoimistani pelaajista kahdeksan jatkaa viikonloppuna, eli onnistuin 80-prosenttisesti! Mutta käyn läpi pelaajat siinä järjestyksessä, kuin esittelin heidät 18.3.:

1 Rory McIlroy: T19. (-2)

Roryn tavoitteena on edelleen kolmas peräkkäinen major-voitto ja samalla Career Grand Slamin saavuttaminen. Alku ei ole vakuuttanut, mutta kaikki on Roryn omissa käsissä edelleen.

2 Phil Mickelson: 6. (-6)

Kesäkuussa 45 vuotta täyttävä Mickelson näytti epäilijöille, että huippu-ura ei suinkaan ole ohi, vaan Lefty jahtaa neljättä Masters-voittoaan noustakseen näin Tiger Woodsin rinnalle! Mickelson läpäisi cutin jo 21. kerran, eli hän on tässä suhteessa viikonlopun kokenein pelaaja.

3 Rickie Fowler: T33. (+1)

Pitäkääpä silmällä: Rickie Fowler oli CUT-rajan väärällä puolella, mutta teki kuuden viimeisen väylän aikana neljä birdietä! Nouseeko Top-10:iin? Kyllä. Nouseeko Top-6:een? Kyllä. Nouseeko Top-3:een….?

Jordan Spieth made history today. #TheMasters pic.twitter.com/rEs6rqVyyj
— PGA TOUR (@PGATOUR) April 10, 2015

4 Jordan Spieth: 1. (-14)

Aivan kuten ennakoin, 21-vuotias Spieth ”on tällä hetkellä PGA-kiertueen kuumin pelaaja”.  Mastersin ennätystulos 130 kilpailun puolivälissä takaa jo nyt paikan historiakirjoissa. Mutta pysyykö juniorin peli kasassa, kun ”isot tykit” alkavat lähestyä?

5 Bubba Watson: T19. (-2)

Mastersin voittoa puolustaa Bubba Watson, joka on niitä ”isoja tykkejä”, jotka voivat horjuttaa Spiethin itseluottamusta. Varmuutta: Watson pelaa 7. kerran Mastersissa, ja joka kerta hän on myös läpäissyt cutin.

6 Adam Scott: T12. (-3)

Vuonna 2013 Mastersin voittanut Adam Scott teki perjantaina eaglen 15. reiälle ja nosti sen myötä itsensä mukaan kärkikamppailuun. Scott on jo 12. kerran mukana Mastersin viikonloppukierroksilla.

7 Graeme McDowell:  T33. (+1)

Graeme McDowell selvitti cutin vasta kolmannen kerran urallaan, vaikka on mukana jo kahdeksannessa Mastersissa. Matkaa ensimmäiseen Top-10-sijoitukseen Mastersissa taitaa olla liikaa.

8 Martin Kaymer MC (+7)

Martin Kaymer on pelasi kahdeksannen kerran Mastersissa ja karsiutui viidennen kerran. ”Not my cup of coffee”, saksalainen varmaan miettii.

9 Henrik Stenson T50. (+2)

Henrik Stenson ylitti riman väpättäen. Masters on ollut Stensonille aina hankala turnaus, ja mailan katkaiseminen todistaa, että vaikeaa on tänäkin vuonna. Stensonin paras sijoitus T14 on viime vuodelta.

10 Mikko Ilonen MC (+3)

Mikko Ilonen osoitti hyviä otteita, mutta rima jäi vapisemaan ja tuli harmillisesti perässä alas. Huolellinen valmistautuminen Mastersiin ei tällä kertaa tuonut toivottua tulosta, mutta Ilosen otteet jättivät lupauksen hyvistä tuloksista seuraavissa turnauksissa.

YLE Puheen golfkeskustelu oli hieno kokemus

@MikkoIlonen 2nd shot on 13 this pm @themasters the best view in tournament golf? @GettySport pic.twitter.com/Z86HASZ0gE
— David Cannon (@Cannonball63) April 10, 2015

Olin torstaina Jouko Vuolteen toimittaman Yle Puheen Urheiluillan studiovieraana. Paljon olen saanut kokea toimittajaurani aikana, mutta tämä oli taas uusi ja hieno elämys! Parin tunnin live-lähetyksessä puhuimme puhelimessa Mikko Rantasen, Lassi Tilanderin, Timo Laitisen, Janne Marvailan ja Ursula Wikströmin kanssa. Lisäksi Jouko Vuolle oli haastatellut ennen lähetystä Mikko Ilosen valmentajan Timo Rauhalan, joka taisi olla Augustassa aamiaisella Mikko Ilosen kanssa. (Oheisessa David Cannonin kuvassa Mikko on Mastersin avauskierroksella Augusta Nationalin väylällä nro 13 lyömässä toista lyöntiään.)

Suomalaisen digitaalisen tuloskortin GameBookin Amerikan-toimintoja vetävä Mikko Rantanen kertoi lähetyksessä huiman tarinan siitä, kuinka hän rikkoi NCAA:n mestaruuskisojen toisella kierroksella vuonna 1994 Stonebridge Country Clubin kenttäennätyksen tuloksellaan 63 (-9). Georgia Techin joukkueessa pelannut Rantanen oli lehdistötilaisuudessa, kun tuli tieto, että Stanfordin Notah Begay oli onnistunut viimeisen reiän birdiessä ja siirtänyt Pete Dyen suunnitteleman kentän ennätyksen omiin nimiinsä 62 lyönnillä. Mikko Rantanen sai siis olla kenttäennätyksen haltija noin kolmen vartin verran!

Rantanen sijoittui kilpailussa lopulta 21:nneksi parantaen edellisvuoden sijoitustaan kolme pykälää. Vuonna 1993 Georgia Techin ykköspelaaja oli David Duval, ja vuonna 1994 Stewart Cink. Molemmista tuli myöhemmin The Open Championshipin voittajia.

Urheiluillan teemana oli ammattilaisgolf ja erityisesti torstaina käynnistynyt Masters. Keskustelu on ainakin jonkin aikaa kuunneltavissa Yle Areenassa: täältä.

Kirjoitin vähän aikaisemmin Urheilutoimittajain liiton blogiin parhaista pohjoismaisista major-suorituksista. Se on nyt Mastersin vuoksi ajankohtainen, joten tekstin voi lukea myös tämän postauksen lopusta, olkaa hyvä:

10 kaikkien aikojen parasta pohjoismaista miesten major-suoritusta

Pohjoismaisen golfin suurimmat saavutukset ovat naisten käsialaa. Annika Sörenstam voitti urallaan kymmenen majoria ja pelasi kahdeksan kertaa Solheim Cupissa. Entäpä kuka on kaikkien aikojen paras pohjoismainen miespelaaja?

Kysymys onkin yllättävän hankala, sillä miehistä kukaan ei ole voittanut major-turnausta. Ryder Cupissa ja World Cupissa voittoja on kyllä juhlittu. Mutta koska ensimmäinen pohjoismaalaisen miehen voittama major-turnaus lähestyy päivä päivältä, on parasta listata miesten toistaiseksi parhaat major-suoritukset. Jos nimittäin kävisi niin, että Mastersissa saataisiin vihdoinkin pohjoismaalainen pelaaja ykköseksi, niin tästä voi tarpeen tullen ottaa käyttöön paremmuuslistan!

Lähtökohtaisesti kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen major-turnauksessa on osoitus pelaajan kuulumisesta maailman eliittiin. Jos pelaaja onnistuu sijoittumaan Top-3:een useammin kuin kerran, hän on jo lähes supertähti. Mutta vain lähes. Sillä voitto on aina voitto!

Lähimpänä voittoa ovat olleet Tanskan Thomas Björn ja Ruotsin Jesper Parnevik. Björn on ollut peräti kolme kertaa toisena major-turnauksessa. The Openissa 2003 ja PGA Championshipissä ero kärkeen oli vain yksi lyönti. Vuoden 2000 Openissa Björn jakoi kakkossijan Ernie Elsin kanssa, mutta voitto ei ollut aivan lähellä: Tiger Woods oli peräti kahdeksan lyöntiä parempi Old Coursella pelatussa kisassa.

Kaikkien aikojen parhaat pohjoismaalaiset suoritukset miesten major-turnauksissa:

Numero 1:
1 lyönti kärkeen: Thomas Björn, Tanska, The Open 2003, sijoitus T2.
Thomas Björn johti kilpailua, kun kolme reikää oli pelaamatta. 16. väylällä hän joutui kuitenkin lyömään kolme kertaa päästäkseen ylös bunkkerista. Yhdysvaltojen Ben Curtis hyödynsi tanskalaisen jäätymisen ja nousi yhden lyönnin voittoon ennen Björniä ja Fijin Vijay Singhiä.

Numero 2:
1 lyönti kärkeen: Thomas Björn, Tanska, PGA Championship 2005, sijoitus T2.
Yhdysvaltain Phil Mickelson chippasi birdien viimeisellä reiällä ja vei voiton yhdellä lyönnillä ennen Thomas Björniä ja Australian Steve Elkingtonia.

Numero 3:
1 lyönti kärkeen: Jesper Parnevik, Ruotsi, The Open 1994, sijoitus 2.
Jesper Parnevikin viimeisen reiän bogi antoi voiton lopun hyvin pelanneelle Zimbabwen Nick Pricelle.

Numero 4:
2 lyöntiä kärkeen: Peter Hanson, Ruotsi, Masters 2012 sijoitus T3.
Kolmannen kierroksen jälkeen kärjessä ollut Peter Hanson päätyi jakamaan kolmatta sijaa kolmen muun pelaajan kanssa. Etelä-Afrikan Louis Oosthuizenin ja Bubba Watsonin välillä tarvittiin uusinta, jonka Watson voitti.

Numero 5:
2 lyöntiä kärkeen: Henrik Stenson PGA Championship 2014, sijoitus T3.
Pohjois-Irlannin Rory McIlroy voitti yhdellä lyönnillä ennen Phil Mickelsonia. Henrik Stenson jaRickie Fowler jakoivat kolmannen sijan kaksi lyöntiä kärjestä. Seitsemättä sijaa jakaneenMikko Ilosen ero McIlroyhin oli viisi lyöntiä.

Numero 6:
3 lyöntiä kärkeen: Henrik Stenson, Ruotsi, The Open 2013, sijoitus 2.
Yhdysvaltain Phil Mickelson pelasi erinomaisen päätöskierroksen 66 ja nousi kolmen lyönnin voittoon ennen Henrik Stensonia. Kolmen päivän jälkeen kärjessä ollut Lee Westwood putosi jakamaan kolmatta sijaa.

Numero 7:
3 lyöntiä kärkeen: Niclas Fasth, Ruotsi, The Open 2001, sijoitus 2.
Amerikkalainen David Duval voitti kolmella lyönnillä Niclas Fasthin. Mikko Ilonen jakoi kilpailussa yhdeksättä sijaa vain kahden lyönnin päässä Fasthista ja viisi lyöntiä kärjestä.

Numero 8:
3 lyöntiä kärkeen: Jonas Blixt, Ruotsi, Masters 2014, sijoitus T2.
Yhdysvaltain Bubba Watson voitti toisen kerran Mastersin. Yllätysnimet Jonas Blixt ja Yhdysvaltain Jordan Spieth jäivät kolme lyöntiä.

Numero 9:
3 lyöntiä kärkeen: Jesper Parnevik, Ruotsi, The Open 1997, sijoitus T2.
Jesper Parnevik lähti viimeiseen päivään kahden lyönnin johdossa. Yhdysvaltain Justin Leonard pelasi viimeisen kierroksen 65 ja nousi kolmen lyönnin voittoon ennen Parnevikia ja Pohjois-Irlannin Darren Clarkea.

Numero 10:
3 lyöntiä kärkeen Henrik Stenson PGA Championship 2013, sijoitus 3.
Yhdysvaltojen Jason Dufner voitti kahden lyönnin erolla maanmiehensä Jim Furykin. Henrik Stenson oli kolmas kolme lyöntiä kärjestä. Toinen ruotsalainen Jonas Blixt oli neljäs vain lyönnin päässä Stensonista.

Golfin Masters-turnaus pelataan 9.-12.4.2015.

Masters-turnauksen 10 kiinnostavinta pelaajaa

Golfkausi alkaa toden teolla kolmen viikon päästä (9.4.), kun Masters-turnaus käynnistyy. Odotettuun huipputapahtumaan liittyy poikkeuksellisen paljon kysymyksiä alkaen siitä, missä on Tiger Woods, kun turnaus alkaa? Joulukuussa 40 vuotta täyttävä Tiger on ollut pelillisesti raffissa, tai ehkä paremmin sairaslomalla, jo yli vuoden.

Elokuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun Tiger voitti viimeksi ammattilaisturnauksen. Se oli hänen uransa 79. PGA-kiertueen voitto. Vain Sam Snead (83) on hänen edellään PGA-voittojen määrässä. Mastersissa Tiger voitti viimeksi... hetkinen... kymmenen vuotta sitten!

Vaikka Tiger tekisikin paluun valonheittäjien loisteeseen, hän ei tällä kertaa ole Mastersin kiinnostavin pelaaja. Kaikki katseet ovat nyt kohdistuneet maailman ykköspelaajaan Rory McIlroyhin. Pohjoisirlantilainen on voittanut kaksi edellistä major-turnausta, mutta Mastersissa hän on vain kerran yltänyt kymmenen parhaan joukkoon!

Tässä on lista Masters-turnauksen kiinnostavimmista pelaajista:

1. Rory McIlroy: Tavoitteena kolmas peräkkäinen major-voitto ja samalla Career Grand Slamin saavuttaminen. Rorylla on kaikki muut majorit, vain Mastersin voitto puuttuu.
2. Phil Mickelson: "Lefty" voitti viidennen majorinsa, British Openin, vuonna 2013. Sen jälkeen hän rutisti toiseksi viime vuoden PGA Championshipissä. Mutta muuten tulokset herättävät kysymyksiä. Mickelson on voittanut Mastersin 2004, 2006 ja 2010, mutta onko kesäkuussa 45 vuotta täyttävän ”Leftyn” huippu-ura jo ohi. 
3. Rickie Fowler: Viime vuonna Rickie Fowler pelasi kaikissa neljässä major-turnauksessa erinomaisesti sijoittuen heikoimmillaankin viidenneksi. Lunastaako hän tänä vuonna amerikkalaisten toiveet nousemalla major-voittajaksi?
4. Jordan Spieth: Toni Hakulan entinen opiskelukaveri on tällä hetkellä PGA-kiertueen kuumin pelaaja. 21-vuotias Spieth voitti joulukuussa Hero World Challengen ja viime viikonlopun hermoja raastavassa uusinnassa Valspar Championshipin. Tässä välissä hän on pelannut kolme kertaa kymmenen parhaan joukkoon.
5. Bubba Watson: Mastersin voittoa puolustaa Bubba Watson, jolla on voitto myös vuodelta 2012. Hän on pelannut Augustassa kuusi kertaa, ja mennyt aina cutista läpi.
6. Adam Scott: Vuonna 2013 Mastersin voittanut Adam Scott on aina otettava huomioon, kun pohditaan arvoturnausten kärkeen sijoittuvia pelaajia. Scott voisi hyvinkin uusia parin vuoden takaisen täysosumansa.
7. Graeme McDowell: US Openin vuonna 2010 voittanut Graeme McDowell on kerännyt aivan toisenlaisen tilaston Mastersista kuin Bubba Watson. Pohjoisirlantilainen on ollut seitsemän kertaa mukana ja karsiutunut viikonlopun kierroksilta viidesti. Hänellä ei ole yhtään sijoitusta kymmenen parhaan joukkoon. Ehkä tänä vuonna…
8. Martin Kaymer: Saksalaispelaaja on pelannut seitsemän kertaa Masters-turnauksessa. Ensin hän jäi neljä kertaa peräkkäin cut-viivan väärälle puolelle. Kolme viime kertaa on sujunut paremmin. Kaksinkertaisen major-voittajan (US Open 2014 ja PGA Championship 2010) paras sijoitus tuli viime vuonna (T31). Joko nyt osuu keskelle?
9. Henrik Stenson: Ruotsin golfin ykköstähti Henrik Stenson on pelannut jo yhdeksän Masters-turnausta. Hänellä on hyviä sijoituksia kaikista muista majoreista, mutta viime vuoden T14 on vielä toistaiseksi hänen paras kirjauksensa Mastersista. Ensimmäinen ruotsalaismiehen major-voitto lähestyy!
10. Mikko Ilonen: Suomen Mr. Golf pelaa tänä vuonna ensimmäisen kerran ammattilaisurallaan Mastersissa. Hän oli amatöörinä mukana vuoden 2001 turnauksessa, mutta karsiutui niukasti viikonlopun kierroksilta. Nyt on varmasti jo aika pelata kisa päätyyn asti. Lahtelainen on ollut kaksi kertaa major-turnauksessa Top-10:ssä, The Openissa 2001 ja PGA Championshipissä 2014. Olisi aivan huippua, jos hän tekisi saman myös Mastersissa!

Augusta Nationalissa ei näy pieniä vihreitä miehiä, vaan suuria vihreätakkisia legendoja, jotka ovatkin Mastersissa erittäin näkyvässä roolissa. Kaikkein eniten esillä ovat kolme suurta: Jack Nicklaus, Arnold Palmer ja Gary Player. Respectiä!

"AugustaNationalMastersLogoFlowers" by pocketwiley - originally posted to Flickr as The Masters. Licensed under CC BY 2.0 via Wikimedia Commons.

Mikko Ilosen kausi tilastojen valossa: tasaista kehitystä

European Tourin Race to Dubai -rankingin voitti toistamiseen Rory McIlroy. Kauden 2014 päätöskilpailun voittanut Henrik Stenson sijoittui kokonaispisteissä pohjoisirlantilaisen jälkeen toiseksi ja Mikko Ilonen 18:nneksi. 

Ilonen sijoittui Race to Dubaissa viime vuonna ensimmäisen kerran 30 parhaan joukkoon, 23:nneksi. Silloin hyvä sijoitus tuli lähinnä yhden voiton ja kahden kakkossijan ansiosta. Kymmenen joukkoon hän pelasi yhteensä neljä kertaa.

Tänä vuonna lahtelaisen kehitys näkyy parhaiten rankingsijoituksen parantumisena viidellä pykälällä, 18:nneksi. Kauden saldona on kaksi voittoa ja yksi kakkossija, ja yhteensä seitsemän sijoitusta Top-10:iin.

Mistään suuresta harppauksesta ei ole kyse. Lyöntikeskiarvo oli viime vuonna 70,96, ja tänä vuonna aavistuksen parempi, 70,88.

Tilastot antavat jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka Ilonen on pelaajana kehittynyt. Toisaalta hän on vuosi vuodelta nostanut tasoaan ja päässyt pelaamaan kovempiin kisoihin, joissa kenttien viritykset ovat vastaavasti aina vaan haastavampia, ja vastustajat ovat samalla tasokkaampia.

Yksi parhaista mittareista, joka kertoo Mikon pelin parantumisesta, on onnistumisprosentti, joka kuvaa cut-rajan läpäisyä. Tällä kaudella hän on pelannut loppuun asti 76,92 prosenttia kisoista. Vain kuusi kertaa hän on karsiutunut cutissa. Vuosi sitten tuli myös kuusi karsiutumista, mutta silloin hän pelasi 23 turnausta eli kolme vähemmän kuin tällä kaudella. Silloinkin onnistumisprosentti oli jo hyvä, 73,91.

Mikko Ilonen tekee tietenkin valmentajansa Timo Rauhalan kanssa tarkat suunnitelmat alkavalle kaudelle. Mutta yhtenä tavoitteena voisi olla juuri huonojen turnausten kitkeminen entisestään. Toisaalta voisin kuvitella, että valmentajan näkökulmasta mielekkäämpi tavoite voisi olla huippusijoitusten määrän kasvattaminen.

Ensi kaudella Ilosen ohjelmassa on aikaisempaa enemmän turnauksia myös Yhdysvalloissa. Se voi tarkoittaa, että kilpailumäärää on lisääntyvän matkustamisen vuoksi vähennettävä. Kilpailujen ja kilpailumatkojen suunnittelu saakin tässä vaiheessa peliuraa aivan uuden painoarvon. Onkin todella mielenkiintoista seurata, millaisella ohjelmalla kaksikko Ilonen–Rauhala lähtee alkavaan kauteen 2015.

Mikä on R2D, Race to Dubai?

Mikko Ilonen pelasi Shanghaissa pelatussa BMW Mastersissa päätöspäivän tuulissa jaetulle 10. sijalle tuloksella 276 (-12). Lahtelaisen päätöspäivän huippuhetki osui seitsemännelle väylälle, missä hän upotti pitkän eagle-putin.

Ilosen tämän kauden seitsemäs Top-10 sijoitus on itse asiassa yksi hänen kuluvan vuoden parhaista kilpailuistaan PGA Championshipin seitsemännen sijan, Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden ja Irish Openin voiton ohella.

BMW Masters on Race to Dubai -pistekilpailun finaalisarjan ensimmäinen turnaus. Kolme tärkeää finaalisarjan turnausta on vielä edessä.

Ilonen sijoittui viime vuonna samassa BMW Mastersissa Lake Malaren Golf Clubilla jaetulle 48. sijalle. Hän paransi seuraavassa WGC - HSBC Champions -turnauksessa sijoittuen jaetulle 21. sijalle. Perheenlisäyksen vuoksi Mikko jätti Turkin kilpailun pelaamatta, mutta onnistui hyvin kauden päättävässä DP World Tour Championship -turnauksessa (T19.).

Onnistuneen loppukautensa ansiosta Mikko oli viime vuoden päätteeksi maailman rankingissa sijalla 84. Nyt Race to Dubai -finaalisarjan alkaessa Mikko oli rankingissa sijalla 37, mutta hän noussee BMW Mastersin hyvän sijoituksen ansiosta edelleen lähemmäs kärkeä.

Moni on varmaan ihmetellyt, mikä tämä R2D, tai Race to Dubai -finaalisarja oikein on. Yritän vähän avata tätä kieltämättä mutkikasta systeemiä.

Euroopan kiertueella on pelattu vuodesta 2009 lähtien Yhdysvaltain PGA-kiertueen FedExCupin tapaan loppuhuipennus. Race to Dubai -pistekilpailussa yritetään päästä mukaan kauden neljään viimeiseen turnaukseen. Näiden loka-marraskuulla pelattavien turnausten arvoa on nostettu bonusrahoilla. Race to Dubai -pisteitä kerätään European Tourilla koko kauden ajan. Finaalisarjan alkaessa kauden aikana kertyneet eurot muutetaan pisteiksi, ja kussakin jäljellä olevassa finaalikilpailussa on tarjolla 10 miljoonaa pistettä, voittajalle siitä lohkeaa 1,666,600 pistettä. Bonusrahat, eli tänä vuonna 5 miljoonaa dollaria, jaetaan Dubain päätöskilpailun jälkeen pistekilpailun 15 parhaalle.

Race to Dubain, epävirallisesti R2D, finaalisarjan tavoitteena on voittaa kuusinkertaisen British Open voittajan nimeä kantava Harry Vardon Trophy. Se on annettu vuodesta 1937 Euroopan rahalistan (Order of Merit) voittajalle. Vuodesta 2009 lähtien voittaja on siis ratkaistu Race to Dubain finaalisarjassa. Sen voittajia ovat olleet:

• 2009 Lee Westwood
• 2010 Martin Kaymer
• 2011 Luke Donald
• 2012 Rory McIlroy
• 2013 Henrik Stenson 

Pistekilpailun ohella finaalisarjan kisoissa on poikkeuksellisen isot rahapalkinnot. Tänä vuonna neljässä Race to Dubain finaalisarjan päätösturnauksessa on jaossa yhteensä 30,5 miljoonaa dollaria. Suurin palkintopotti, 8,5 miljoona dollaria, on WGC - HSBC Champions -turnauksessa.

Finaaliturnaukset ovat aikajärjestyksessä:

1) BMW Masters, pelataan Lake Malaren Golf Clubilla Shanghaissa (78 pelaajaa),

2) WGC - HSBC Champions, pelataan Sheshan International Golf Clubilla (80 pelaajaa),

3) Turkish Airlines Open, pelataan The Montgomerie Maxx Royal -kentällä Turkin Antalyassa (78 pelaajaa), ja

4) DP World Tour Championship, jota isännöi Jumeirah Golf Estates Dubaissa (60 parasta pelaajaa Race to Dubai -listalta Turkin turnauksen jälkeen).

Eli kun R2D-finaalisarjan kolmessa ensimmäisessä turnauksessa on mukana 78-80 pelaajaa, niin Euroopan kiertueen huipentavaan Dubain kilpailuun, DP World Tour Championshipiin, pääsee mukaan vain 60 parasta pelaajaa.

Ruotsalaisesta Henrik Stensonista tuli viime vuonna ensimmäinen pelaaja, joka voitti samalla kaudella FedExCupin ja Race to Dubain. Stensonin hyvä vuosi huipentui kaiken lisäksi viimeisen osakilpailun eli DP World Tour Championship -turnauksen voittoon turnauksen ennätystuloksella 263 (-25 alle ihannetuloksen).

Eurooppa on Ryder Cupin suosikki tilastojen valossa

Eurooppa on voittanut kaksi edellistä Ryder Cupia. Olisiko mahdollista, että voittoputki kasvaa Gleneaglesissa parin viikon päästä kolmeen voittoon?

Katsotaanpa, millainen joukkue Euroopalle tuli. Mukana on kaksi skandinaavia, joten aloitetaan heistä.

Otetaan ensiksi tanskalainen Thomas Björn, jota olen tullut seuranneeksi muita pelaajia tarkemmin sen vuoksi, että olen majoittunut samaan huoneistoon kuin hän. En kuitenkaan missään nimessä halua antaa samanlaista vaikutelmaa kuin Turun Sanomien edesmennyt legendaarinen urheilutoimittaja "Kankku" Kankamo, joka antoi ymmärtää yöpyneensä samassa vuoteessa Elizabeth Taylorin kanssa.

Minulla oli tilaisuus muutama vuosi sitten majoittua Espanjassa San Roquen kentällä samaan huoneistoon, jossa Björn asui pelatessaan ensimmäistä Ryder Cupiaan vuonna 1997. Björnin vierailusta todisti

oven pieleen laitettu hieno nimikyltti.

Björn oli mukana myös vuoden 2002 joukkueessa. Hänen RC-tilastonsa on mukavasti plussalla, 6 ottelua, 3 voittoa, 2 tappiota ja yksi tasattu. Pisteitä 3,5.

Ruotsin Henrik Stenson on myös kolmannessa Ryder Cupissaan. Hän oli jo mukana vuosina 2006 ja 2008, ja hänen tilillään on 7 ottelua ja 3 pistettä.

Siirrytään esittelyssä joukkueen rookie-luokkaan, joka ei kuitenkaan ole paarialuokkaa. Skotti Stephen Gallacher voitti Aura Golfissa amatöörien Euroopan mestaruuden 20 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on voittanut Euroopan kiertueella kolmesti. Hänen mukanaolonsa takaa Ryder Cupiin paikallisvärin ja samalla historiallisen kytköksen edelliseen ja ensimmäiseen Skotlannissa järjestettyyn Ryder Cupiin. Stephenin setä Bernard Gallacher oli mukana Muirfieldissä vuonna 1973, tuolloin vielä Ison-Britannian ja Irlannin joukkueessa.

Toinen ensikertalainen on Walesin Jamie Donaldson. Hänenkin ansioluettelossaan on kolme Euroopan kiertueen voittoa.

Ranskalainen 24-vuotias Victor Dubuisson on kolmas ensikertalainen kapteeni Paul McGinleyn joukkueessa. Nuorella ranskalaisella on vasta yksi ET-voitto.

Kapteeni McGinleyn valintoina joukkueeseen nousivat Gallacher, Lee Westwood ja Ian Poulter. Heistä Poulter on pelannut neljä kertaa Ryder Cupissa ja hänen rekordinsa näissä otteluissa on murskaava: 15 ottelua, 12 voittoa, kolme tappiota, ei yhtään tasattua, ja yhteensä 12 pistettä.

Toinen Ryder Cupin veteraani, jonka kapteeni nosti joukkueeseen, on kahdeksan kertaa Ryder Cupissa mukana ollut englantilainen Lee Westwood. Hän on pelannut 37 ottelua ja kerännyt yhteensä 21 pistettä.

Myös espanjalainen Sergio Garcia on saanut leiman Ryder Cupissa pelattavan reikäpelin taitajana. Hän on ollut mukana jo kuudessa Ryder Cupissa, pelannut 28 ottelua ja pisteitä hänelle on kertynyt 18.

Nyt on käyty läpi kahdeksan Euroopan joukkueen pelaajaa. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, mikä heitä yhdistää. Kenelläkään ei ole yhtään major-voittoa! Mutta onneksi joukkueessa on mukana vielä neljä pelaajaa, joilla on myös kokemusta kaikkein arvostetuimpien turnausten voittamisesta. Ja vielä niin, että heistä jokainen on pystynyt voittamaan vastustajien arvostaman US Openin.

Aloitetaan maailman tämän hetken ykköspelaajasta Rory McIlroysta, joka on voittanut neljä major-turnausta. Hän on ollut aiemmin kaksi kertaa Ryder Cupissa, pelannut yhdeksän ottelua ja kerännyt viisi pistettä.

Jatketaan esittelyä US Openin viime vuoden voittajalla englantilaisella Justin Rosella, jolla on kaksi Ryder Cupia takanaan. Niissä hän on  pelannut 9 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

McIlroyn lisäksi joukkueen toinen pohjoisirlantilainen pelaaja on Graeme McDowell, joka voitti US Openin neljä vuotta sitten. Hän on ollut Ryder Cupissa kolme kertaa, pelannut 12 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

Neljäs majoreita voittamaan pystynyt Euroopan joukkueen mailataituri on saksalainen Martin Kaymer, joka voitti kesäkuussa US Openin ja neljä vuotta sitten PGA Championshipin. Kaymer on juhlinut Ryder Cupin voittoa 2010 ja 2012, pelannut niissä kuusi ottelua keräten 3,5 pistettä.

Amerikkalaisten joukkue on paperilla jonkun verran vahvemman oloinen. Vaikutelma tulee siitä, että puolet joukkueesta on major-voittajia: Phil Mickelson (5 majoria),  Bubba Watson (2), Jim Furyk (1), Keegan Bradley (1), Zach Johnson (1) ja Webb Simpson (1).

Ensikertalaisia Yhdysvaltojen joukkueessa on kolme niin kuin Euroopankin joukkueessa: 21-vuotias Jordan Spieth, 24-vuotias Patrick Reed ja 35-vuotias Jimmy Walker.  

Kokenein Ryder Cup -pelaaja on Phil Mickelson, joka osallistuu jo kymmenennen kerran tähän mannerten väliseen huipputurnaukseen.

Mutta toisaalta, Eurooppa on viime vuosina ollut Ryder Cupissa niskanpäällä ja niinpä mukana olevien pelaajien aiemmin keräämien Ryder Cup -pisteiden (78-54,5) perusteella Eurooppa on kyllä kotikentällään Gleneaglesissa suosikkiasemassa.

Tässä vielä pelaajien menestysprosentit (pelatut ottelut/pisteet):

USA

Bradley 4 ottelua, 3 pistettä = 75 %

Johnson 11 ottelua, 6,5 pistettä = 59 %

Kuchar 7 ottelua, 4 pistettä = 57 %

Mahan 8 ottelua, 4,5 pistettä = 56 %

Simpson 4 ottelua, 2 pistettä = 50 %

Watson 11 ottelua, 5,5 pistettä = 50 %

Mickelson 38, ottelua 17 pistettä = 45 %

Furyk 30 ottelua, 11 pistettä = 37%

Fowler 3 ottelua, 1 piste = 33 %

Eurooppa

Poulter 15 ottelua, 12 pistettä = 80 %

Rose, 9 ottelua, 6 pistettä = 67 %

Garcia 28 ottelua, 18 = 64 %

Björn 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %

Kaymer 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %

Westwood 37 ottelua, 21 pistettä =57 %

McIlroy 9 ottelua, 5 pistettä = 56 %

McDowell 12 ottelua, 6 pistettä = 50 %

Stenson 7 ottelua, 3 pistettä = 43 %

Uskon, että Mikko Ilonen pelaa Ryder Cupissa

Mikko Ilosen valinta Euroopan Ryder Cupin joukkueeseen alkaa näyttää koko ajan todennäköisemmältä. Ilosen kanssa kapteenin kolmesta kutsusta kisaava skotti Marc Warren voitti viikonloppuna Tanskassa ensimmäisen Euroopan kiertueen kilpailunsa seitsemään vuoteen.

Mutta Tanskan voittonsa jälkeen Marc Warren kertoi yllättäen, että hän ei ole buukannut kalenteriinsa Ryder Cupin viikonloppua.

"Luulen, että se laiva on jo lähtenyt satamasta", Marc Warren kommentoi Made in Denmark -voittonsa jälkeen The Scotsman -sanomalehdessä.

Warren sijoittui Valhallassa PGA Championshipissä jaetulle 15. sijalle vain kaksi lyöntiä Mikko Ilosta heikommalla tuloksella. Tällä hetkellä hän vaikuttaisi kovakuntoisimmalta skotilta.

Yhdeksän pelaajaa on näillä näkymin varmasti joukkueessa, joskin joukkue nimetään vasta syyskuun alussa. Tämän hetken listoilla joukkueeseen kuuluvat Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell.

Warrenin lisäksi toinen pelaaja, jonka olisi voinut ajatella uhkaavan Ilosen valintaa, on englantilainen Ian Poulter. Toukokuisessa Mirrorin jutussa Euroopan joukkueen kapteeni Paul McGinley kaipaili Poulterilta kuitenkin tuoreita näyttöjä. Niitä ei ole tullut.

Näin ollen Irish Openin kesäkuussa voittanut Mikko Ilonen on PGA Championshipin seitsemännen sijansa ansiosta ison pykälän lähempänä valintaa. Luulen, että Euroopan joukkueen kapteni Paul McGinley antoi Iloselle keskittymisrauhan US PGA Championshipin jälkeen sillä ukaasilla, että julkisuuteen ei saa vuotaa mitään tästä asiasta.

Maailmanlistalla 46. sijalla oleva lahtelaisgolfari on tekemässä todella isoin kirjaimin suomalaista urheiluhistoriaa. Ryder Cup on yksi maailman tunnetuimmista ja seuratuimmista urheilutapahtumista. Reilun kuukauden kuluttua kisaturistit ainakin 75 eri maasta matkustavat Skotlannin Gleneaglesiin seuraamaan jännittävää kamppailua Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Ensimmäistä kertaa, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, on mukana myös suomalaispelaaja.

Maanantaina vapautui  myyntiin vielä 3000 lippua kisapäiville.

Ryder Cup ja Mikko Ilonen, unelma on jo lähellä

Mikko Ilosen erinomainen peli Valhallassa US PGA Championshipissä nosti hänen osakkeensa korkealle Euroopan Ryder Cup -joukkueen valinnoissa.

Joukkueeseen valitaan suoraan yhdeksän pelaajaa Euroopan jamaailman listoilta tämän kuun lopussa. Näiden listojen perusteella nyt näyttäisi siltä, että Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell kuuluvat joukkueeseen.

Tämän lisäksi irlantilainen kapteeni Paul McGinley valitsee kolme pelaajaa oman harkintansa mukaan. Tässä harkinnassa Mikko Ilonen on ollut mukana kaiken aikaa, mutta PGA Championshipin jaettu 7. sija painoi vaakaa Mikon kohdalla todella paljon. Hän hävisi Valhallassa joukkueeseen menossa olevista pelaajista vain Rorylle ja Henrikille.

Mutta ketkä muut pelaajat tavoittelevat noita kapteenin kolmea kutsukorttia?

Koska Ryder Cup pelataan Skotlannin Gleneaglesissa pitäisin lähes selvänä, että 33-vuotias skotti Marc Warren pelasi itsensä PGA Championshipissä joukkueeseen, vaikka hän hävisikin kaksi lyöntiä Iloselle. Warrenin kunto näyttää paremmalta kuin toisen skotin Stephen Gallacherin, joka putosi toisen päivän 77 lyönnin seurauksena PGA Championshipin viikonloppukierroksilta. Toisaalta 39-vuotiaan Gallacherin onnistuminen British Openissa (T15.) voi riittää jo valintaan, etenkin kun hänellä on ET-voitto Dubaista viime helmikuulta.

Mutta miksi ihmeessä Marc Warren pelaa tällä viikolla Made in Denmark -kisassa? Ehkä hänen pitää vielä vakuuttaa kapteeni McGinley nousukunnostaan. Tässä voisi myös olla Ilosen sauma joukkueeseen pääsyyn.

Mutta jos McGinley antaa kaksi korttia skoteille, sitä ei voi protestoida lajin perinteiden ja kyseisten pelaajien kotiyleisössä herättämien tunteiden vuoksi. Niinpä käteen jää yksi kortti. Siitä kamppailee Ilosen lisäksi nippu espanjalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia pelaajia.

Paineet brittipoliittiseen valintaan ovat aika pienet, sillä joukkueessa on näillä näkymin jo kaksi pohjoisirlantilaista (Rory ja Graeme), yksi englantilainen (Justin) ja yksi walesilainen (Jamie). Jos mukaan otetaan vielä kaksi skottia, on Brittein saarilta jo puolet koko joukkueesta.

Entä riittääkö Sergio Garcia yksin edustamaan vahvaa Espanjaa?

Miguel Angel Jimenez oli keväällä aivan pitelemätön, pelasi neljänneksi Mastersissa ja voitti Espanjan ET-kisan, mutta sen jälkeen 50-vuotiaan pelaajan kunto on kadonnut. PGA Championshipissä hän ei ollut lähelläkään jatkopaikaa.

Viime syksynä Kiinassa ison kilpailun voittanut Gonzalo Fdez-Castano hävisi Mikolle 11 lyöntiä PGA Championshipissä. Hän karsiutui aiemmin kesällä niin British Openista kuin US Openistakin.

Tammikuussa Abu Dhabissa voittanut Pablo Larrazabal oli aivan hukassa PGA Championshipin avauspäivänä eikä toisen päivän ryhtiliike (69) nostanut häntä enää jatkokierroksille. Larrazabalin tunnetuin golfsuoritus viimeisen puolen vuoden ajalta on Malesian Openista, missä hän joutui ampiaishyökkäyksen seurauksena syöksymään lampeen.

Ehkä vakavin uhka Ilosen valinnan kannalta onkin Italian 31-vuotias Francesco Molinari, joka on jo kahdesti (2010 ja 2012) ollut voittamassa Ryder Cupia. Vaikka hän hävisi Iloselle 11 lyöntiä PGA Championshipissä, hänellä on tasaiset esitykset tämän vuoden muista majoreista: T15. British Openissa, T23. US Openissa ja 50. Mastersissa.

Toisaalta Molinari  ei ole pystynyt voittamaan yhtään kilpailua pariin vuoteen. Mikolla sen sijaan on arvokkaat ET-voitot viime ja tältä vuodelta. Erityisesti Irish Openin voitto kesäkuussa voi olla ratkaiseva tekijä valinnassa.

Siihenkin on varauduttava, että kapteenin kolmas kutsu menee erilaisten golfpoliittisten näkökohtien perusteella jollekin espanjalaiselle tai englantilaiselle pelaajalle. Sen jälkeen Ilosen mahdollisuudet päästä joukkueeseen alkaisivat olla aika teoreettiset ja perustuisivat jonkun loukkaantumiseen. Sellaisen varaan ei tietenkään kannata laskea.

Kapteenin kannalta on huolestuttavaa, että Tanskan 43-vuotias Thomas Björn karsiutui PGA Championshipissä. British Openissa (T26.) ja Mastersissa (T8.) tanskalainen onnistui hyvin, mutta US Openin hän jätti kesäkuussa niskavaivaisena väliin. Kysymys siis kuuluu, mihin suuntaan hänen kuntonsa on nyt menossa? Ainakin hän aloitti vakuuttavasti Tanskassa tällä viikolla pelattavan ET-kisan.

Kukaan tuskin luopuu kevyin perustein paikastaan Ryder Cup -joukkueessa. Ja sellaista McGinley ei missään tapauksessa voisi esittää ainakaan Björnille, joka toimii puheenjohtajana ET:n kilpailutoimikunnassa. Juuri se nimitti hänet Ryder Cup -joukkueen kapteeniksi.

Eli Mikko Ilonen on kyllä hyvin, hyvin lähellä tulla valituksi ensimmäisenä suomalaisena pelaajana Ryder Cupiin. Kapteeni on kuullut Ilosen koputuksen, mutta ovelle koputtelee niin moni muukin hyvä pelaaja sponsoreineen ja muine tukijoukkoineen, että mitään varmaa ei vielä voi sanoa. Sen vuoksi lähimmät pari viikkoa ovatkin todella kutkuttavia suomalaisten golfin ystävien kannalta.

Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen Ryder Cup pelataan Gleneaglesissa 26.-28.9., mutta lippuja voi ostaa enää vain edeltäville harjoituspäiville.