Naisten Euroopan-kiertue vedenjakajalla

Naisten golfin Euroopan-kiertue (LET) on tullut vedenjakajalle. Alkavalla viikolla pelataan Ranskassa kauden viides major-turnaus, Evian Championship. Seuraavalla viikolla pelataan naisten Solheim Cup Saksassa. Näissä ei suomalaispelaajia nähdä.

Ursula Wikström on ollut koko kauden suomalaisten
ykköspelaaja. Kuva: Juha Taskinen.

Seuraavan kerran suomalaiset pelaavat pääkiertueella vasta 24.–27.9. Lacoste Ladies Open de France -turnauksessa. Mutta nyt tapahtuu iso jako suomalaisten LET-pelaajien keskuudessa.

Tähän asti Euroopan kiertueen kilpailuissa on saattanut olla mukana parhaimmillaan jopa 6–7 suomalaispelaajaa, mutta syksyn turnauksiin otetaan niin pienet pelaajamäärät, että käytännössä Lacosteen, ja etenkin sen jälkeen pelattaviin kahteen Kiinan kisaan sekä Intian turnaukseen pääsevät vain meidän kolme parasta eli Ursula Wikström (17. LET:n rankingissa), Noora Tamminen (28.) ja Minea Blomqvist-Kakko (83.). Jos peli kulkee, näissä syksyn kisoissa voi kartuttaa voittotilin euroja mukavasti.

Muiden suomalaisten ammattilaisten fokus on haastajakisoissa (LETAS), mistä rankingin viisi parasta saa ensi vuodelle LET-kortin. Tällä hetkellä Oona Vartiainen on viidentenä haastajakiertueen rankingissä, Krista Bakker kahdeksantena ja Sanna Nuutinen yhdeksäntenä. Kaksi lokakuun turnausta on vielä jäljellä, joten kolmikko on hyvissä hyökkäysasemissa.

Muut suomalaispelaajat alkavat jo nyt keskittyä syksyn LET-karsintoihin.

Nicole Broch Larsen voitti HLR Golf Academy Openin
kaksi vuotta sitten, ja nyt tuli voitto LET-kiertueella
Helsingborg Openissa.

Nicole Broch Larsen voitti ensimmäisen LET-turnauksensa

Helsingborgin turnaus päättyi sunnuntaina tanskalaisjuhliin. Nicole Broch Larsen voitti ensimmäisen LET-turnauksensa pelattuaan vahvasti kaikki neljä kierrosta. Hänet muistetaan Suomessa kahden vuoden takaa HLR Golf Academy Openista, missä hän aloitti ammattilaisuransa – heti voitolla! Vihdin Jokikunnassa oli kyse haastajakisasta, mutta kahdessa vuodessa Broch Larsen kasvoi voittajaksi myös LET:llä.

Paras suomalainen Helsingborg Openissa oli Ursula Wikström (T12.) ennen Minea Blomqvist-Kakkoa (T21.) ja Noora Tammista (T31.).

Suomalaiskolmikolla on kaikki mahdollisuudet kohennella asemiaan reilustikin syksyn kisoissa. Toivottavasti paikat pysyvät kunnossa, ja putit uppoavat jatkossakin.

Golfia ketun kanssa

Tein illalla nopean, noin kolmen tunnin, golfkierroksen Talman Master-kentällä. Pekan kanssa pelattiin etuysi, ja taivalsin sitten yksin takaysin.

Tai luulin pelaavani yksin. 17. väylällä avasin vasemmalle, ja pallo kopsahti parinsadan metrin päässä koivun runkoon. En kuitenkaan nähnyt mihin pallo pomppi. Löin varapallon väylän toiseen reunaan, ja lähdin etsimään ykköspalloa, kun huomasin keskellä väylää pallon. Tuohonko se pomppasikin?

Ei, se oli range-pallo. Mutta kuinka se täällä on? Laitoin ylimääräisen pallon taskuuni, koska range-pallo ei kuulu väylälle.

Kettu arvioi 18. väylän avauslyöntiä.

Sitten menin etsimään ykköspalloani, ja löysinkin sen pelattavasta paikasta. Juuri silloin minulle tuli erikoinen tunne, että minua seurataan, että joku katselee minua. Katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään. Chippasin pallon väylälle ja pelasin väylän normaalisti loppuun (no, tuplabogi).

Sen jälkeen kävelin viimeiselle lyöntipaikalle. Olin ainoa pelaaja. Kello oli jo vartin yli kahdeksan, joten ilta alkoi jo vähän hämärtää.

Sitten päätin rauhallisesti katsoa vielä ympäristöä. Ja silloin näin takatiillä yllättävän näyn: kettu tarkkaili puuhiani. Vähän se häiriintyi tajutessaan tulleensa nähdyksi. Mutta sitten se päätti istahtaa paikoilleen. 

Yritin ottaa siitä selfiekuvan (minä ja kettu), mutta ei minusta olisi luontokuvaajaksi. Kettua tuskin erottaa kuvasta, mutta siellä keskellä se on.

Ajattelin, että kettu säikähtää avauslyönnin kovaa ääntä, mutta tämä otus ei ollutkaan ensimmäistä kertaa draivia arvioimassa. Kaiken huipuksi se tuli perässäni vähän matkaa väylälle päin, mutta sitten se lähti jolkottamaan kohti rangea.

Niinpä! Olin tietenkin noukkinut siltä pudonneen pallon taskuuni. Sen täytyi nyt mennä hakemaan itselleen uusi pallo!

Pekingin MM-kisoista Rion olympiakisoihin

Yleisurheilun MM-kisat päättyvät tänään sunnuntaina Pekingissä. Viimeisenä suomalaisurheilijana esiintyi maratoonari Anne-Mari Hyryläinen. Ensimmäisen arvokisajuoksunsa 37-vuotias Hyryläinen juoksi kellontarkasti: aika 2.41,59 oikeutti 29. sijaan ja mikä parasta, se alitti sekunnilla Rio de Janeiron olympiarajan!

Eipä silti, Hyryläisellä oli jo ennestäänkin Rion tulos tehtynä, mutta nyt se tuli vielä arvokkaimmassa mahdollisessa paikassa. Maratonjuoksussahan on kaksi toisistaan poikkeavaa lajia: arvokisajuoksut, ja sopivissa olosuhteissa juostut vauhdikkaat kaupunkimaratonit. Hyryläinen todisti, että keltanokkanakin hän selviää arvokisamaratonista kunnialla.

Pekingin paras suomalaisnainen Minna Nikkanen sivusi seiväshypyn loppukilpailussa Suomen ennätystä 460 ja sijoittui kymmenenneksi. Se on paras suomalaissaavutus MM-tasolla seiväshypyssä!

Karsinnasta Nikkanen kiepsahti Pekingissä ensimmäiseen MM-loppukilpailuunsa ylitettyään 455. Jos kehitys jatkuu ensi vuoteen, hän voisi tavoitella Riossa jo olympiamitalia. Ylitä ensimmäisellä 470, ja olet kiinni mitalikamppailussa!

Kotimaahan jäänyttä Wilma Murtoa ja muita nuorempia hyppääjiä ajatellen loppukilpailuun vaadittu tulostaso ei ole mitenkään mahdottoman kaukana. 450–455 on vakiintunut MM-tasolla finaalikynnykseksi. Ja niin, 450 on myös Rion olympiavaatimus.

Seiväshypyn loppukilpailuun vaadittu tulos MM-kisoissa:

2001: 435

2003: 425

2005: 440

2007: 455

2009: 450

2011: 450

2013: 455

2015: 455

Naisten kolmiloikassa Kristiina Mäkelä jäi yhden sentin loppukilpailusta tuloksellaan 13,83. Kahden pitkän yliastutun jälkeen olisi toivonut, että onni olisi suosinut pitkää suomalaishyppääjää. Rion kisoihin päästäkseen Mäkelän pitäisi loikkia 14,20 loppukauden aikana tai ensivuonna alkukesästä. Mieluummin siis vielä tämän syksyn kisoissa!

Nooralotta Neziri aitoi 100 metrin alkuerissä yli metrin vastatuulessa 13,13, mutta sillä ei nyt menty välieriin. Olympiaraja 13,00 on NoLon ulottuvilla, ja se saattaa alittua vielä tällä kaudellakin.

3000 metrin esteissä Sandra Erikssson ja Camila Richardsson karsiutuivat loppukilpailusta. Finaaliin olisi pitänyt juosta 9.30. Sandra jäi tuosta tavoitteesta reilut yhdeksän sekuntia, mutta alitti silti Rion olympiarajan 9.45,0.

Sanna Kämäräinen karsiutui kiekonheitossa, ja Sanni Utriainen keihäänheitossa. Kummallakaan ei näyttänyt olevan aivan parasta puristusta Pekingin Linnunpesässä. Hellettä, yliyritystä, ja jännitystä?

Utriaisella on Rion olympiakisoihin oikeuttava tulos (vaatimus 62,00) tältä kaudelta, mutta Kämäräisen maaliskuussa heittämä tulos ei kanna Rioon asti. Sinne vaaditaan uusi 61-metrinen.

  

Tero Pitkämäki toi Pohjoismaiden ainoan mitalin

Urheilun aaltoliike on siinä vaiheessa, että Suomi oli Pekingissä ainoa mitalitilastoon yltänyt Pohjoismaa.

Keihäänheitto oli odotetusti Suomen vahvin laji, vaikka laji onkin kehittynyt maailmalla viime vuosina isoin harppauksin. Tero Pitkämäki (87,64) otti pronssimitalin ja täydensi MM-mitalisarjansa (kulta–hopea–pronssi). Antti Ruuskanen (87,12) oli viides, mutta loukkaantuneen Teemu Wirkkalan paikan saanut Ari Mannio jäi karsintaan vain niukasti yli 80 metrin kaarella.

Koko Pekingin keihäskolmikko voitaisiin nimetä välittömästi myös Rion olympiakisoihin, minne vaaditaan 83 metrin kaari. Mutta taas tulee kysymys, kuuluuko se kolmas paikka Manniolle, vai Wirkkalalle?

David Söderbergin kuudes sija moukarinheitossa on kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissuoritus MM-moukarissa. Vain Olli-Pekka Karjalaisen neljäs sija MM-Helsingissä 2005 menee edelle! Myös kymmenenneksi sijoittunut Tuomas Seppänen lukeutuu Suomen joukkueen onnistujiin. Rion olympiakisojen moukarinheiton tulosraja on järkyttävän kova 78,00. Se voi olla suomalaiskaksikolle, jopa Söderbergille, liikaa!

Veli-Matti "Aku" Partanen nousi Suomen
ykköskävelijäksi 18. sijallaan. Hän alitti
 samalla Rion olympiakisojen rajan.

50 kilometrin kävelyssä Aku Partanen selvisi maaliin 18:ntena. Myös Jarkko Kinnunen sinnitteli maaliin asti sijaluvulle 32, mutta Aleksi Ojalan matka päättyi dramaattisesti kesken. Kinnusella oli uran huonoin arvokisakävely. Alkaako ikä, 31 vuotta, jo painaa? No, Kinnusen taistelu kannatti, sillä hän pääsi, vasta 23-vuotiaan Partasen ohella, alle Rion olympiarajan. Ojalallakin on keväältä olympiakelpoinen tulos.

Henri Manninen juoksi maratonilla 35:nneksi. Suomalaismiehistä paras onnistuja MM-maratonilla on ollut Janne Holmén, joka oli aikanaan yhdeksäs Osakan MM-maratonilla.

Olympiaraja on 2.17. Sen alittamista voi yrittää jollakin vauhdikkaalla kaupunkimaratonilla. Viime syksynä Manninen alitti sen Berliinissä, mutta Rion olympianäyttöjen aikaikkuna ei ollut silloin vielä auennut. Sama pitäisi tehdä uudelleen tänä syksynä.

Suomalaisedustajat miesten MM-maratoneilla:

Helsinki 1983

14 Pertti Tiainen 2.12.

Stuttgart 1993

30 Harri Hänninen 2.28,07

Göteborg 1995

30 Harri Hänninen 2.22.43

Pariisi 2003

65 Jussi Utriainen 2.29.03

Helsinki 2005

39 Francis Kirwa 2.22.22

53 Yrjö Pesonen 2.25.39

Osaka 2009

9 Janne Holmén 2.19.36

Peking 2015

35 Henri Manninen 2.30,22

Rion olympiakisoihin on mahdollisuuksia muillakin kuin Pekingin MM-joukkueen urheilijoilla, mutta minä nostaisin valintakriteereissä korkealle ne urheilijat, jotka ovat MM-helteessä jo osoittaneet kilpailevansa vaaditulla olympiatasolla.