Calvin Coolidge ja Paavo Nurmi tapasivat Valkoisessa talossa

21.2.1925 Kilpailu nro 20, voitto nro 18

Lauantain erikoinen tapaus oli vierailu Valkoisessa talossa presidentti Calvin Coolidgen vieraana. Urheilijaseurueeseen kuului Paavo Nurmen lisäksi kolme muuta kestävyysjuoksijaa: Illinois Athletic Clubin amerikkalainen Joie Ray ja suomalaiset Ilmar Primm ja Gunnar Nilsson. Lisäksi mukana oli amerikkalainen 10-ottelun olympiahopeamitalisti Emerson Norton.

New York Timesin lyhyessä uutisessa arvuuteltiin, millaista sananvaihtoa presidentin ja Nurmen välillä käytiin, kun juoksijasuuruuden ei oltu juuri englantia kuultu puhuvan.

Valkoisessa talossa käyntiin liittyy ikävä episodi, josta ei mielellään virallisesti puhuta. Ilmar Primille tarttui jotenkin Valkoisen talon pöytähopeita mukaan. Hän oli kleptomaani, joka ajatteli hyödyntää tilaisuutensa maksimaalisesti. Hänen aikeensa kuitenkin paljastuivat seurueen ollessa lähdössä pois. Onneksi! Nolo tilanne, joka tietenkin pilasi vierailun tunnelman.

Kaiken kaikkiaan tuo päivä ei ollut Nurmen parhaita. Liekö päivän värikkäät tapahtumat verottaneet hänen keskittymistään illan kilpailuun?

Illalla Nurmi voitti Verne Boothin Georgetownin yliopiston kisoissa 3000 jaardin tasoitusjuoksussa ajalla 7.46,4. Boothilla oli peräti 125 jaardin tasoitus! Jossakin lehdessä kerrottiin, että Nurmi epäonnistui ennätyksen rikkomisessa, toisessa kerrottiin, että Nurmi ei edes tavoitellut ennätystä. Jälkimmäinen ei voi pitää paikkaansa, sillä Nurmen aika on kuitenkin lähellä ennätystä.

Turkulaisjuoksijalla oli siinäkin mielessä huono päivä, että samoissa kisoissa Lloyd Hahn rikkoi 1500 metrin maailmanennätyksen ajallaan 3.55,8. Entinen ennätys oli Nurmen nimissä.

Ennätyslaskuri

Ennätyksiä 24, kilpailuja 20, voittoja 18

Paavo Nurmi voitti Philadelphiassa maaradalla

16.2.1925 Kilpailu nro 19, voitto nro 17

Paavo Nurmen ainoa vastustaja on aika, joka on
muille kilpailijoille näkymätön.

Paavo Nurmi piti yhden välipäivän, mutta jatkoi jo maanantaina kiertuettaan Philadelphiassa, 100 mailin päässä New Yorkista. Nyt Nurmi kilpaili ensimmäisen kerran Amerikan-kiertueellaan maaradalla. Hänelle merkittiin kolme maaradan ennätystä: maili, 1 ¾ mailia ja 2 mailia.

Kilpailut järjestettiin Philadelphiassa osteopatiakorkeakoulun kilpailuissa 103. Cavalryn Armory-hallissa. New York Timesin uutisessa seuraavana päivänä kerrottiin, että rata oli niin heikko, että kaatumista piti varoa kaiken aikaa.

Nurmen voittoaika kahdella maililla oli 9.30,4, eli nyt matkaan kului pehmeällä radalla yli puoli minuuttia kauemmin kuin kaksi päivää aikaisemmin Madison Square Gardenissa. Mailin väliaika oli 4.35,4 ja 1 ¾ mailin väliaika 8.17,4. Nurmen jälkeen toiseksi tuli Jimmy Connolly ja kolmanneksi Gunnar Nilsson.

Myös Willie Ritola pääsi maaradan ennätysmieheksi, sillä 3 ¼ mailin matkalla hän sai ajan 15.38, joka alitti reilusti Hannes Kolehmaisen 12-vuotiaan ennätysajan 16.09,6.

Nurmen ja Ritolan ennätykset olivat siis vain rataennätyksiä, sillä erillisiä maarataennätyksiä ei Amerikassakaan virallisesti noteerattu. Tosin lehdet kyllä uutisoivat, että Nurmi teki taas ennätyksiä! Tämä ennätysnälkä aiheutti useammankin kerran hämmennystä. Tästä Philadelphian kilpailusta oli Suomessa muutenkin erilaisia käsityksiä, sillä Karikon ja Kosken kirjaan "Yksin aikaa vastaan" Nurmelle on merkitty erikseen mailin ja kahden mailin tulokset, ikään kuin hän olisi voittanut kaksi kilpailua. Kilpailuja oli kuitenkin vain yksi, ja mailin aika oli "vain" väliaika.

Paavo Nurmen ylivoimaisuuden selittämisessä mentiin jo niin pitkälle, että The Brooklyn Daily Eaglessa (17.2.1925) kuvitettiin Paavo Nurmi juoksemassa haamua, aikaa vastaan. Feg Murrayn piirros oli tehty toimittaja George Trevorin artikkelin perusteella. 

Artikkelin mukaan Nurmella, "Nurmercury", oli lähtöviivalla aina näkymätön vastustaja, jolla ei ollut rintanumeroa, ja jota muut eivät voineet nähdä. Tämä vastustaja oli aika.

Ennätyslaskuri

Ennätyksiä 24, kilpailuja 19, voittoja 17