Paavo Nurmi voitti Portlandissa

9.2.1925 Kilpailu nro 15, ei ennätystä

Paavo Nurmi kilpaili maanantaina Portlandissa (Maine), yli 300 mailin päässä New Yorkista. Matkana oli 3000 jaardia, mutta lyhyellä 115 metrin radalla ennätystä ei ollut kovinkaan realistista edes odottaa. Nurmen voittoaika oli 8.14.4. ME jäi 16 sekunnin päähän.

Nurmi ohitti American Legion Gamesissa muut osanottajat, Sullivanin, Ludvellin ja Whittierin kahdesti.

Mainen yliopiston Carl Ring sivusi 45 jaardin aitajuoksussa maailmanennätystä, joten oma poika tavallaan vähän pelasti ennätyksiä katsomaan tulleen yleisön tunnelmaa, vaikka kuuluisa Nurmi ei tällä kertaa ennätystä rikkonutkaan.

Viikonloppuna ennen Portlandin kilpailua Yhdysvaltain yleisurheiluliitto AAU oli käsitellyt Paavo Nurmen ja italialaisen kävelijän Uno Frigerion kilpailuohjelmaa. Asia liittyi heidän saamiinsa kilpailukorvauksiin. New York Times uutisoi 9.2.1925, että Nurmen kilpailuohjelmaan kuuluvat seuraavat kilpailut:

9.2. American Legion, Portland, Maine

12.2. 106th Field Artillery, Buffalo

13.2. Syracuse University

14.2. New York A.C., Madison Square Garden

16.2. Philadelphia College of Osteopathy

20.2. Georgetown University, Washington D.C.

21.2. Georgetown University, Washington D.C.

23.2. John Hopkins University, 5th Regiment, Baltimore

24.2. Cathedral benefit games, Madison Square Garden

28. National AAU Championships Louisville, Ky

2.3. 71st Regiment A.A.

4.3. 106th Infantry A.A., Brooklyn

5.3. Hamilton, Ontario

6.3. Toronto, Ontario

7.3. 174th Regiment, Buffalo, N.Y.

9.3. Milwaukee Wis.

12.3. Greek-American A.C., New York

S.J. Woolf on ollut katsomassa Paavo Nurmen
kilpailua ja piirtänyt vauhdikkaan kuvan,
 ilmeisesti jonkun hallikilpailun alkumetreiltä. 

Tämä 17 kilpailun lista oli tiedossa muissakin toimituksissa. Lista palveli useita eri tarkoituksia. Urheilun amatööriaatetta valvovien johtajien oli listan perusteella helppo pitää Nurmea silmällä, toimittajilla oli mahdollisuus mennä seuraamaan Nurmen kilpailuja, ja saman mahdollisuuden se tarjosi yleisölle, kun se nyt laajalevikkisessä New York Timesissa  julkaistiin.

Urheilujohtajien valvonta liittyi siihen, että kilpailujen järjestäjien tuli maksaa AAU:lle Nurmen ja Frigerion kisoista. Näillä rahoilla AAU puolestaan maksaisi ulkomaisille urheilijatähdille (8 dollaria päivä) ja palauttaisi kassaan lopulta jäävät rahat lopuksi takaisin seuroille. 

Tässä vaiheessa oli tiedossa suunnitelma, että Nurmi suunnitteli paluuta Suomeen maailskuun lopussa, vaikka häntä olikin kutsuttu moniin paikkoihin.

Nurmi kertoi AAU:n johdolle, että 1920 Antwerpenin olympiakisojen jälkeen hän oli saanut n 12 kutsua tulla kilpailemaan Amerikkaan. Kutsujina oli amerikansuomalaisia. Juuri sen vuoksi Nurmen isänmaallisessa kilpailuohjelmassa oli myös New Yorkin ulkopuolella olevia kilpailuja, että Nurmen maanmiehillä olisi mahdollisuus nähdä Phantom Finn juoksemassa.

New York Times seurasi tarkasti Nurmea. Esimerkiksi 1. helmikuuta lehdessä oli koko sivun artikkeli Nurmesta, jota verrattiin antiikin jumaliin, jotka pystyivät liikkumaan ilmassa. Koko sivun artikkeli oli kuvitettu S.J. Woolfin piirroksella Nurmesta (drawn from life). Toimittaja John H. Finleyn artikkelin otsikkona on runollinen ”Nurmi, marvel of fleetness and grace”. Hienossa artikkelissa Finley, joka oli itsekin käynyt Suomessa, ja kävellyt sen maanteillä, aloittaa kertomalla  kuinka Pheidippides suoritti ensimmäisen maratonjuoksun tullessaan kertomaan sotavoitosta ateenalaisille. Useaan otteeseen tarinassa viitataan antiikin jumaliin, mutta siinä siteerataan myös Kalevalaa, ja otetaan esille sen sankareita, kuten Lemminkäinen. Ja sitten kerrotaan Paavo Nurmen kotikaupungista:

”Juoksija on syntynyt Turussa (Abo), joka on Suomen muinainen pääkaupunki, maan sivistyksen kehto. Täällä ensimmäiset kristityt kastettiin Aurajoen keltaisessa vedessä, tänne emokirkko pystytettiin. Täällä avattiin ensimmäinen yliopisto vuonna 1640. Täällä painettiin, ensimmäinen kirja. Täällä ovat edelleen pystyssä ensimmäisen linnoituksen muurit. Täällä on kirjoitettu pääosa Suomen 700-vuotisesta historiasta. Mutta noin sata vuotta sitten tulipalo pyyhkäisi vanhan gloorian muistoihin. Uudet hallintorakennukset ja taidegalleriat on pystytetty, ja yliopisto on avattu uudelleen. Mutta pääkaupunki on siirtynyt Helsinkiin.”

Lennokkaan ja asiantuntevan tekstin kirjoittaneesta John Huston Finleystä tuli myöhemmin New York Timesin päätoimittaja.

  

Ennätyslaskuri

Ei uutta ennätystä, (ennätyksiä koossa 19), kilpailu nro 15, voitto nro 14.

In Memoriam: Billy Casper (1931–2015)

Kolminkertainen golfin major-voittaja Billy Casper kuoli kotonaan sydänkohtaukseen 83-vuotiaana lauantaina 7. helmikuuta. Hän oli ollut viime viikkoina pitkään sairaalahoidossa.

Casper voitti US Openin vuonna 1959, ja uudelleen vuonna 1966 (uusinnassa Arnold Palmeria vastaan) sekä Masters-turnauksen vuonna 1970 (uusinnassa Gene Littleriä vastaan). Hän oli PGA Championshipissä neljä kertaa kolmen parhaan joukossa, ja The Openissakin parhaimmillaan neljäs.

Casper oli kaikkien aikojen menestynein amerikkalainen Ryder Cup –pelaaja. Hän oli mukana pelaajana kahdeksan kertaa (1961–1975) ja lisäksi kapteenina kerran, vuonna 1979. Yhdysvallat voitti joka kerta! Casper on voittanut enemmän pisteitä Ryder Cupissa (23,5) kuin kukaan muu amerikkalaispelaaja. Arnold Palmer, Jack Nicklaus tai Tiger Woods eivät tässä tilastossa pärjää Casperille.

Casperia on monesti kutsuttu aliarvostetuimmaksi huippupelaajaksi. 51 PGA-kiertueen voitollaan hän kuitenkin kuuluu ammattilaisgolfin legendoihin. Hän voitti PGA-kiertueen rahalistan kahdesti, 1966 ja 1968.

51-Time TOUR winner Billy Casper has passed away at age 83: http://t.co/GT9xP393d4 pic.twitter.com/jP9ObEj1R1
— PGA TOUR (@PGATOUR) February 8, 2015

Paavo Nurmelle ennätys nro 19 Brooklynissä

7.2.1925 Kilpailu nro 14, ennätys nro 19

Paavo Nurmelle merkittiin kiertueen 19. ennätys ja 13. voitto 14. kisassa Wilco A.A.:n kisoissa, jotka järjestettiin 13. Reg. Armory-hallissa Brooklynissä.

Lehdissä kirjoitettiin jo etukäteen, että Paavo Nurmen tavoitteena oli alittaa yhdeksän minuuttia kahdella maililla. The Charleston Daily Mail tiesi kertoa, että Nurmi aloitti kyllä vauhdilla, mutta kilpailun puutteessa vauhti putosi. Voittoaika 9.08,0 alitti vain neljällä kymmenyksellä Joie Rayn vanhan ennätyksen Se oli myös viimeinen Rayn nimissä ollut ennätys.

Willie Ritola keskeytti kilpailun. Hän oli aikaisemmin hävinnyt mailin tasoitusjuoksun Columbian John Theobaldille, joten ilta ei mennyt lainkaan Ritolan suunnitelmiensa mukaan.

Uusia haasteita sateli Nurmelle. Ohiossa ilmestynyt The Evening Review uutisoi (7.2.1925), että James W. Coffroth neuvotteli saadakseen Paavo Nurmen kilpailemaan Osprey-nimistä hevosta vastaan. Haasteen mukaan Nurmen tulisi juosta puoli mailia ja Osprey juoksisi mailin. Tällaista kilpailua ei kuitenkaan koskaan käyty.

Brooklyn Daily Eagle (8.2.) puolestaan uutisoi, että Washingtonissa Georgetownin yliopiston rataa pidennetään 21.2. kilpailuihin, jotta Nurmen mahdollisuudet uuden ennätyksen tekemiseen paranevat. Näin siitä saadaan kohtuullinen, 12 kierrosta mailille, eli kierroksen pituudeksi tulee 134 metriä.

Ennätyslaskuri

Ennätys  matka     aika

nro 19:  2 mailia   9.08,0

In Memoriam: Kel Nagle (1920–2015)

Golfin British Openin voittaja Kel Nagle kuoli 29. tammikuuta Sydneyssä. Hän voitti The Open Championshipin juhlaturnauksen St Andrews´ssa vuonna 1960, tasan sata vuotta ensimmäisestä The Open –turnauksesta. Hänen voittonsa tuli kahden lyönnin erolla Arnold Palmeriin, joka voitti turnauksen kahtena seuraavana vuonna.

Nagle oli 1960-luvulla kaikkiaan kuusi kertaa kymmenen parhaan joukossa The Openissa. Hän oli yli neljännesvuosisadan ajan yksi Australian golfin suuria tähtiä saavuttaen yhteensä 61 voittoa Australian PGA-kiertueella. Hänet valittiin golfin Hall of Famen jäseneksi vuonna 2007, ja hän oli myös R&A:n kunniajäsen.

Hänen paras vuotensa saattoi olla 1965, jolloin hän jakoi The Openissa viidennen sijan, mutta ylsi muissa kolmessa major-turnauksessa uransa parhaisiin saavutuksiin: Masters T15., US Open 2. ja PGA Championship T20.

Kel Nagle voitti viisinkertaisen Open-voittajan Peter Thomsonin kanssa Canada Cupin eli nykyisen World Cupin kahdesti, vuosina 1954 ja 1959.

It's with a heavy heart we advise the passing of one of our greats, Kel Nagle #FarewellKel http://t.co/G9LJGxqtRE pic.twitter.com/Npncrcu2NZ
— PGA of Australia (@PGAofAustralia) January 28, 2015

In memoriam: Charles Sifford (1922–2015)

Tiistaina 92-vuotiaana kuollut Charles Sifford (1922–2015) oli ensimmäinen tummaihoinen golfari, joka murtautui valkoisten hallinnoimassa golfissa korkeimmalle tasolle, US PGA:n jäseneksi ja PGA-kiertueen osakilpailuvoittajaksi. 1967 Charlie voitti Greater Hartford Openin, ensimmäisen PGA-turnauksensa, ja vuonna 1969 Los Angeles Openin. Hän oli tuolloin jo 47-vuotias.

Sifford ei ollut ainoa rotusyrjinnästä kärsineistä tummaihoisista golfareista. Mutta juuri hän onnistui murtamaan PGA:n ”white-only” säännöt ja periaatteen. Caddiena aloittaneesta Charliesta tuli ”golfin Jackie Robinson”, ennakkoluulojen ja vanhojen sääntöjen murtaja. Robinson pelasi ensimmäisenä afroamerikkalaisena major-liigan baseballia vuonna 1947. Robinson kysyi 1950-luvulla National Negro Open -turnauksia hallinneelta Siffordilta: "Oletko luovuttaja?" Ei ollut.

Charlie Sifford pääsi näyttöjensä ansiosta pelaamaan yhä tasokkaampiin turnauksiin. Vuonna 1957 hän voitti Long Beach Openin, joka oli yhteisturnaus US PGA:n kanssa. Neljä vuotta myöhemmin hänen oikeustaistelunsa tuotti tulosta, PGA muutti sääntöjään, ja 39-vuotias Sifford sai ensimmäisenä tummaihoisena pelaajana PGA:n täysjäsenyyden.

Charlie Siffordin elämäntarina ja pelit kerrotaan vuonna 1992 ilmestyneessä elämäkerrassa ”Just let me play”. Myöhemmällä iällään Sifford sai runsaasti tunnustusta.

Voi olla, että hän arvosti kaikkein eniten Tiger Woodsin lausuntoa: ”Isoisä, jota minulla ei koskaan ollut.”

 Kun Sifford valittiin golfin Hall of Fameen vuonna 2004, hän pyysi Gary Playeriä pitämään esittelypuheen. Viiime vuonna presidentti Barack Obama luovutti Charles Siffordille arvokkaimman siviilille myönnettävän tunnustuksen Yhdysvalloissa, Presidential Medal of Freedom -mitalin.

Charlie Sifford and Tiger Woods at the 1998 Nissan Open (AP). Woods called Sifford "the grandpa I never had." pic.twitter.com/LpHOivnAl3
— Golf.com (@golf_com) February 4, 2015

Paavo Nurmelle sataa haasteita, Newarkissa ennätykset nro 17 ja 18

4.2.1926 Kilpailu nro 13, ennätykset nro 17 ja 18

Paavo Nurmi voitti Gunnar Nilsonia ja August Fageria vastaan käymänsä kilpailun Newarkissa ja teki kaksi maailmanennätystä. 2 ½ mailin (4023 metriä) kilpailun voittoaika oli 11.59,8. Väliaika (10.55,0) 4000 jaardin kohdalla alitti englantilaisen Al Shrubbin 20 vuotta vanhan ennätyksen, mutta kahden ja puolen mailin loppuaika oli peräti 14,4 sekuntia huonompi kuin Willie Ritolan väliaika edellispäivänä Madison Square Gardenissa!

Nurmi ohitti 4000 metriä ajassa 11.55,6. Tällä metrimatkalla amerikkalaiset eivät olleet aiemmin ennätyksiä kirjanneet. Joillakin listoilla tämä on laskettu mukaan ennätyksiin, vaikka Ritolan vauhti edellispäivänä oli varmasti kovempi. Hänelle ei vain kellotettu tuolla kohtaa virallista väliaikaa. Kaikkia uutisia ei kirjoitettu paikallisissa lehdissä kahden ennätyksen pohjalta. Mutta olkoon, lasketaan nyt tässä myös metrimatkan aika ennätykseksi.

Nurmen tilastoihin merkittiin siis kaksi ennätystä, ja 12. voitto 13. kilpailussa.

Harrisburgissa ilmestynyt The Evening News kertoi, että Shrubb juoksi tuloksensa ulkoradalla. Shrubbin tulosta pidettiin vuosikaudet suorastaan ihmeellisenä tuloksena, ”magic time”.

Tämän viikon iso kilpailu on lauantaina edessä oleva Wilco A.C.:n 3000 metriä. Siitä on kirjoiteltu alkuviikolla jo runsaasti. Keskiviikkona Joie Ray vetäytyi tältä matkalta. Hän ilmoitti juoksevansa 1500 metriä ja haastavansa Paavo Nurmen. Ray antoi lehdille tiedoksi haasteensa, jonka mukaan hän oli vuosikaudet ollut valmis kilpailemaan ketä tahansa vastaan millä tahansa matkalla, joten nyt Nurmenkin tulisi ottaa hänen haasteensa vastaan tällä lyhyemmällä matkalla.

Manageri Hugo Quist kuitenkin kertoi (Logansport Pharos-Tribune, 5.2.1925), että Nurmi ei voi tällä aikataululla mitenkään muuttaa kilpailuohjelmaansa. Hän on valmistautunut juoksemaan lauantaina pidemmän matkan.

Muitakin haasteita oli ilmassa. Olympiavoittaja Charlie Paddock oli esittänyt Paavolle haasteen 100 jaardin tasoitusjuoksuun. Paavo saisi viisi jaardia eteen. Paddockilla oli nimissään 100 ja 200 metrin ja vastaavien jaardimatkojen maailmanennätykset, joten haaste ei ollut Nurmen kannalta mitenkään mielekäs.

Nurmelle alettiin puuhata myös 800 metrin kilpailua parasta amerikkalaista puolimaileria Al Helffrichiä vastaan. Lisäksi lehdissä kirjoitettiin, että Paavo oli kutsuttu juoksemaan Pariisin oopperaan, minne rakennettaisiin häntä varten 200 metriä pitkä juoksurata.

Paavo Nurmen elämäntarinaa kerrottiin jatkokertomuksena mm. Lincoln Evening Journalissa. Charles E. Parker oli kirjoittanut tarinan, ja se esiteltiin ikään kuin Parker olisi haastatellut Nurmea. Ehkä joku haastattelutilanne oli ollutkin. Käytännössä Parker lienee saanut apua tekstin tekemiseen monilta suomalaisilta. New Yorkissa asui tuolloin 4000 suomalaista, ja siellä ilmestyi kuusi suomalaista sanomalehteä, neljä suomen ja kaksi ruotsin kielellä. Avustajia ja taustojen kertojia oli siis runsaasti.

Paavo kertoi Parkerin jutussa muun muassa, että hän söi ensimmäisen kerran lihaa vasta 18-vuotiaana. Suunnilleen samoihin aikoihin hän alkoi juoda kahvia.

Ennätyslaskuri

nro 17: 4000 jaardia 10.55,0

nro 18: 4000 metriä 11.55,6