Yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut alkavat tänään tiistaina Zürichissa, ja heti avauspäivänä saa peräti 14 suomalaisurheilijaa tulikasteensa. "Tulikaste" on hieman sotainen termi, mutta ei sinne Letzigrundille leikkimäänkään kukaan mene.
Suomen joukkue on melko suuri, mutta pistesijoja voi realistisesti odottaa vain muutamalta urheilijalta. Ja mitalikamppailut keskittyvät päätöspäivälle sunnuntaille. Se on tavallaan penkkiurheilijan kannalta mukavaa. Kisoja voi seurata muuten vaan alkupäivät, ja todellisen henkeä pidättävän jännittämisen voi jättää sunnuntaille.
Yleisurheiluhan on suomalaisten televisionkatsojien suosikki. Se johtuu varmaankin siitä, että yleisurheilun paremmuus ratkeaa helposti ymmärrettävästi. Se joka ylittää maalilinjan ensimmäisenä, on voittaja. Ja mielenkiintoa tietysti nostaa suomalaisten nuorten lupausten ja huippujen mukanaolo.
Yleisurheiluhan on suomalaisten televisionkatsojien suosikki. Se johtuu varmaankin siitä, että yleisurheilun paremmuus ratkeaa helposti ymmärrettävästi. Se joka ylittää maalilinjan ensimmäisenä, on voittaja. Ja mielenkiintoa tietysti nostaa suomalaisten nuorten lupausten ja huippujen mukanaolo.
Tiistaina suomalaiset osallistuvat vain karsintoihin, mutta keskiviikkona uskoisin Nooralotta Nezirin juoksevan myös naisten 100 metrin aitajuoksun loppukilpailussa.
Torstaina SE-nainen Minna Nikkanen kamppailee suurella todennäköisyydellä seiväshypyn loppukilpailussa, ja Jukka Keskisalon luulisin juoksevan 3000 metrin esteiden finaalissa.
Perjantaina aamupäivällä Jarkko Kinnunen kävelee 50 kilometrin kilpailussa pistesijoista, ja samana iltana Hannamaari Latvala juoksee 200 metrin loppukilpailussa. Näin varmasti ainakin valmentaja Petteri Jouste on suunnitellut.
Lauantaina David Söderberg heittää moukarin loppukilpailussa. Lauantaina juostaan myös viestijuoksun alkueriä, mutta lähimpänä jatkopaikkaa olevalta miesten 4x100 metrin joukkueelta vaaditaan kyllä unelmajuoksua loppukilpailuun pääsemiseen. Sellaistahan sinne tietysti lähdetään hakemaan.
Suuren yleisön herkkulajit jäävät sunnuntaille. Ensin viiden aikaan Sandra Eriksson försöker att få medalj på 3000 meter hinder, ja heti perään suomalaiset ovat mitalitaistelussa myös keihäspaikalla. Tero Pitkämäki on Suomen joukkueen valttikortti lievästä loukkaantumisestaan huolimatta. Hänen varjonaan tänä kesänä ollut Antti Ruuskanen voisi hyvän päivän tullen pamauttaa 88-90 metrin kaaren ja napata kultamitalin Pielavedelle. En olisi siitä kovin yllättynyt. Ja Ruuskanen vaikuttaa sillä tavalla mukavalta kaverilta, että hänelle täysosuman kyllä suo.
Näin laskien Suomella on kolme vahvaa mitaliehdokasta, Eriksson, Pitkämäki ja Ruuskanen. Muillakin urheilijoilla on tietysti mahdollisuus venyä ja yllättää, mutta tässä kirjoituksessa esittelen vain varmimmat menestyjät. Jos ajatellaan maltillisesti, että kaksi kolmesta vahvasta kandidaatista onnistuu mitalijahdissaan, Suomen yleisurheilumaine on taas kerran pelastettu.
Lisää tietoa esimerkiksi Suomen joukkueesta löytyy Suomen Urheiluliiton ylläpitämiltä yleisurheilusivuilta.
Kisoja kannattaa seurata silläkin silmällä, että vuoden 2005 MM-kisat ja 2012 EM-kisat järjestänyt Antti Pihlakoski (toden totta, oli siellä muutama muukin järjestämässä) kuuluu Euroopan yleisurheiluliiton hallitukseen. Pihlakosken osakkeet ovat sillä tavalla hyvässä kurssissa, että hänestä voisi tulla ensi vuonna Euroopan yleisurheiluliiton puheenjohtaja. Siitä hyötyisi koko suomalainen yleisurheilu.
Lisää tietoa esimerkiksi Suomen joukkueesta löytyy Suomen Urheiluliiton ylläpitämiltä yleisurheilusivuilta.
Kisoja kannattaa seurata silläkin silmällä, että vuoden 2005 MM-kisat ja 2012 EM-kisat järjestänyt Antti Pihlakoski (toden totta, oli siellä muutama muukin järjestämässä) kuuluu Euroopan yleisurheiluliiton hallitukseen. Pihlakosken osakkeet ovat sillä tavalla hyvässä kurssissa, että hänestä voisi tulla ensi vuonna Euroopan yleisurheiluliiton puheenjohtaja. Siitä hyötyisi koko suomalainen yleisurheilu.
