Pekingin MM-kisoista Rion olympiakisoihin

Yleisurheilun MM-kisat päättyvät tänään sunnuntaina Pekingissä. Viimeisenä suomalaisurheilijana esiintyi maratoonari Anne-Mari Hyryläinen. Ensimmäisen arvokisajuoksunsa 37-vuotias Hyryläinen juoksi kellontarkasti: aika 2.41,59 oikeutti 29. sijaan ja mikä parasta, se alitti sekunnilla Rio de Janeiron olympiarajan!

Eipä silti, Hyryläisellä oli jo ennestäänkin Rion tulos tehtynä, mutta nyt se tuli vielä arvokkaimmassa mahdollisessa paikassa. Maratonjuoksussahan on kaksi toisistaan poikkeavaa lajia: arvokisajuoksut, ja sopivissa olosuhteissa juostut vauhdikkaat kaupunkimaratonit. Hyryläinen todisti, että keltanokkanakin hän selviää arvokisamaratonista kunnialla.

Pekingin paras suomalaisnainen Minna Nikkanen sivusi seiväshypyn loppukilpailussa Suomen ennätystä 460 ja sijoittui kymmenenneksi. Se on paras suomalaissaavutus MM-tasolla seiväshypyssä!

Karsinnasta Nikkanen kiepsahti Pekingissä ensimmäiseen MM-loppukilpailuunsa ylitettyään 455. Jos kehitys jatkuu ensi vuoteen, hän voisi tavoitella Riossa jo olympiamitalia. Ylitä ensimmäisellä 470, ja olet kiinni mitalikamppailussa!

Kotimaahan jäänyttä Wilma Murtoa ja muita nuorempia hyppääjiä ajatellen loppukilpailuun vaadittu tulostaso ei ole mitenkään mahdottoman kaukana. 450–455 on vakiintunut MM-tasolla finaalikynnykseksi. Ja niin, 450 on myös Rion olympiavaatimus.

Seiväshypyn loppukilpailuun vaadittu tulos MM-kisoissa:

2001: 435

2003: 425

2005: 440

2007: 455

2009: 450

2011: 450

2013: 455

2015: 455

Naisten kolmiloikassa Kristiina Mäkelä jäi yhden sentin loppukilpailusta tuloksellaan 13,83. Kahden pitkän yliastutun jälkeen olisi toivonut, että onni olisi suosinut pitkää suomalaishyppääjää. Rion kisoihin päästäkseen Mäkelän pitäisi loikkia 14,20 loppukauden aikana tai ensivuonna alkukesästä. Mieluummin siis vielä tämän syksyn kisoissa!

Nooralotta Neziri aitoi 100 metrin alkuerissä yli metrin vastatuulessa 13,13, mutta sillä ei nyt menty välieriin. Olympiaraja 13,00 on NoLon ulottuvilla, ja se saattaa alittua vielä tällä kaudellakin.

3000 metrin esteissä Sandra Erikssson ja Camila Richardsson karsiutuivat loppukilpailusta. Finaaliin olisi pitänyt juosta 9.30. Sandra jäi tuosta tavoitteesta reilut yhdeksän sekuntia, mutta alitti silti Rion olympiarajan 9.45,0.

Sanna Kämäräinen karsiutui kiekonheitossa, ja Sanni Utriainen keihäänheitossa. Kummallakaan ei näyttänyt olevan aivan parasta puristusta Pekingin Linnunpesässä. Hellettä, yliyritystä, ja jännitystä?

Utriaisella on Rion olympiakisoihin oikeuttava tulos (vaatimus 62,00) tältä kaudelta, mutta Kämäräisen maaliskuussa heittämä tulos ei kanna Rioon asti. Sinne vaaditaan uusi 61-metrinen.

  

Tero Pitkämäki toi Pohjoismaiden ainoan mitalin

Urheilun aaltoliike on siinä vaiheessa, että Suomi oli Pekingissä ainoa mitalitilastoon yltänyt Pohjoismaa.

Keihäänheitto oli odotetusti Suomen vahvin laji, vaikka laji onkin kehittynyt maailmalla viime vuosina isoin harppauksin. Tero Pitkämäki (87,64) otti pronssimitalin ja täydensi MM-mitalisarjansa (kulta–hopea–pronssi). Antti Ruuskanen (87,12) oli viides, mutta loukkaantuneen Teemu Wirkkalan paikan saanut Ari Mannio jäi karsintaan vain niukasti yli 80 metrin kaarella.

Koko Pekingin keihäskolmikko voitaisiin nimetä välittömästi myös Rion olympiakisoihin, minne vaaditaan 83 metrin kaari. Mutta taas tulee kysymys, kuuluuko se kolmas paikka Manniolle, vai Wirkkalalle?

David Söderbergin kuudes sija moukarinheitossa on kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissuoritus MM-moukarissa. Vain Olli-Pekka Karjalaisen neljäs sija MM-Helsingissä 2005 menee edelle! Myös kymmenenneksi sijoittunut Tuomas Seppänen lukeutuu Suomen joukkueen onnistujiin. Rion olympiakisojen moukarinheiton tulosraja on järkyttävän kova 78,00. Se voi olla suomalaiskaksikolle, jopa Söderbergille, liikaa!

Veli-Matti "Aku" Partanen nousi Suomen
ykköskävelijäksi 18. sijallaan. Hän alitti
 samalla Rion olympiakisojen rajan.

50 kilometrin kävelyssä Aku Partanen selvisi maaliin 18:ntena. Myös Jarkko Kinnunen sinnitteli maaliin asti sijaluvulle 32, mutta Aleksi Ojalan matka päättyi dramaattisesti kesken. Kinnusella oli uran huonoin arvokisakävely. Alkaako ikä, 31 vuotta, jo painaa? No, Kinnusen taistelu kannatti, sillä hän pääsi, vasta 23-vuotiaan Partasen ohella, alle Rion olympiarajan. Ojalallakin on keväältä olympiakelpoinen tulos.

Henri Manninen juoksi maratonilla 35:nneksi. Suomalaismiehistä paras onnistuja MM-maratonilla on ollut Janne Holmén, joka oli aikanaan yhdeksäs Osakan MM-maratonilla.

Olympiaraja on 2.17. Sen alittamista voi yrittää jollakin vauhdikkaalla kaupunkimaratonilla. Viime syksynä Manninen alitti sen Berliinissä, mutta Rion olympianäyttöjen aikaikkuna ei ollut silloin vielä auennut. Sama pitäisi tehdä uudelleen tänä syksynä.

Suomalaisedustajat miesten MM-maratoneilla:

Helsinki 1983

14 Pertti Tiainen 2.12.

Stuttgart 1993

30 Harri Hänninen 2.28,07

Göteborg 1995

30 Harri Hänninen 2.22.43

Pariisi 2003

65 Jussi Utriainen 2.29.03

Helsinki 2005

39 Francis Kirwa 2.22.22

53 Yrjö Pesonen 2.25.39

Osaka 2009

9 Janne Holmén 2.19.36

Peking 2015

35 Henri Manninen 2.30,22

Rion olympiakisoihin on mahdollisuuksia muillakin kuin Pekingin MM-joukkueen urheilijoilla, mutta minä nostaisin valintakriteereissä korkealle ne urheilijat, jotka ovat MM-helteessä jo osoittaneet kilpailevansa vaaditulla olympiatasolla.

Kuinka suuri keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on?

Keihäänheitto on perinteisesti ollut suomalaisten laji. Trendi on säilynyt viime vuosikymmeniin asti. Vuodesta 1983 järjestetyissä yleisurheilun MM-kisoissa Suomi on ollut neljällä kullalla ja neljällä hopealla menestynein maa miesten keihäänheitossa.

Tshekki on toinen maa, joka on yltänyt neljään kultamitaliin Jan Zeleznyn kolmen mestaruuden ja Vitezslav Veselyn yhden (2013) mestaruuden ansoista. Zelezny, Mr. Keihäänheitto, osallistui urallaan kahdeksan kertaa keihäänheittoon MM-kisoihin! Kolmen kullan lisäksi hän sai kaksi MM-pronssimitalia.

Andreas Thorkildsenillä on neljä mitalia, mutta niistä on vain yksi kultainen, muut ovat hopeita.

Monelle kenties yllättäen kolmanneksi eniten mitaleita haali urallaan Kreikan Kostas Gatsioudis, joka sai kaksi pronssia ja yhden hopean.

Tero Pitkämäki, Seppo Räty, Aki Parviainen ja Kimmo Kinnunen ovat kaikki mitaleilla laskien yhtä kovia heittäjiä MM-tasolla. Kaikilla on yksi kulta, ja sen jälkeen on kaikille tullut vielä yksi hopea.

Jos Pitkämäki laittaa ”duudsonilaisen” vaihteen päälle, hän voi ottaa kolmannen MM-mitalinsa ja nousta samalla kaikkien aikojen suomalaiseksi keihäänheittäjäksi MM-tasolla.

Antti Ruuskasella on mitaleita olympia- ja EM-kisoista,  mutta MM-mitali puuttuu. Karsinta ei oikein vakuuttanut, joten Ruuskasen mitali olisi suurempi yllätys kuin Pitkämäen.

Keskiviikkoiltapäivä on todella hienoa suomalaista urheilun juhlaa, sillä samaan aikaan kun Pitkämäki ja Ruuskanen heittävät keihäsmitaleista, hyppää Minna Nikkanen seiväspaikalla pistesijoituksesta. Ennätystään sivuavalla 460:llä Nikkanen voisi hyvinkin yltää pistesijoille. Ja muistetaan sekin, että 470:n ylittäminen ensimmäisellä voi olla jo mitalin arvoinen hyppy – se on pienellä venymisellä täysin mahdollisuuksien rajoissa Minnalle!

Jälkikirjoitus (15.9.2015): Tero PItkämäki saavutti Pekingissä MM-pronssia ja näin hän on ainoa suomalaisurheilija, jolla on kolme MM-mitalia, yksi kutakin lajia. Lisäksi hän saavutti ensimmäisenä suomalaisurheilijana Timanttiliigan kokonaisvoiton lajissaan. Eli nyt aletaan olla jo tilanteessa, että Pitkämäki haastaa tosissaan keihään kaikkien aikojen legendoja, kuten Jonni Myyrää, Matti Järvistä ja Seppo Rätyä.

Rahat jaetaan avoimesti yleisurheilun MM-kisoissa Pekingissä

Maratonjuoksija Henri Manninen on ensimmäinen suomalainen urheilija, joka laittaa itsensä likoon Pekingissä alkavissa yleisurheilun MM-kisoissa.

Moukarimiehet David Söderberg ja Tuomas Seppänen sekä kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä ovat myös heti avauspäivänä karsimassa loppukilpailupaikoista.

Ensimmäinen suomalaisvoitto on kuitenkin kisoissa saavutettu jo ennen kuin Manninen kumartuu maratonin lähtöviivalle klo 02.35 Suomen aikaa (Pekingissä on kello silloin 07.35). Siis mitä? No, Antti Pihlakoski valittiin Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallitukseen samassa IAAF:n kongressissa, jossa Sebastian Coe valittiin puheenjohtajaksi. Jos ei Pihlakoski nyt aivan voittanut, niin ainakin vahvan pistesijan hän saavutti!

Pojasta polvi paranee. Antin edesmennyt Pentti-isä oli aikanaan vahvoja urheiluvaikuttajia lounaisessa Suomessa. Antti ottaa vähän isompaa reviiriä haltuun.

Pihlakoski on käyttänyt entistä mailerin kestävyyttä noustessaan yleisurheilun hierarkiassa. Tähän asti hänellä on ollut maine Ilkka Kanervan oikeana kätenä, mutta nyt tilanne on aivan uusi. Pihlakoski nousi urheilujohtajien raskaaseen sarjaan. Mutta... edelleenkin vertailu tapahtuu Kanervaan, joka oli IAAF:n hallituksessa 2003–2011.

Pihlakoski on kampanjoinut Suomen Urheiluliiton tuella voimakkaasti, ja kova yritys palkittiin Pekingissä. Tämä on nyt suomalaiselle yleisurheilulle herkullinen tilanne, koska maailman muuttuessa Euroopan painoarvo on myös muutoksessa. Nyt tapahtuu hissiliikettä moneen suuntaan. Turun Paavo Nurmi Gamesin kannalta Pihlakosken nousu isokenkäisten sarjaan ei ole lainkaan huono asia! Odotan entistä suuremmalla mielenkiinnolla Pihlakosken seuraavaa kolumnia Turun Sanomissa!

Aivan ensimmäisiä haasteita Coen johtamalle IAAF:lle on kuitenkin eurooppalaisen yhteisnäkemyksen löytäminen. Tämä tuli ilmeiseksi, kun vahvan, mutta tappioon päättyneen puheenjohtajakampanjan käynyt ukrainalainen Sergei Bubka lähti Pekingistä ennen kisojen alkua pois, perhesyihin vedoten.

Mutta jätetään nyt urheilupolitiikka Pihlakoskelle, ja keskitytään urheilemiseen. Suomi on voittanut MM-kisoissa yhteensä seitsemän maailmanmestaruutta ja yhteensä 21 mitalia. Se on tilastotietoa, jonka soisi muuttuvan lähipäivinä!

Suomen saavuttamat sijoitukset MM-yleisurheilussa:

Kulta: 7 kpl

Hopea: 8

Pronssi: 6

4-sija: 11

5-sija: 11

6-sija: 9

7-sija: 4

8-sija: 9

Miesten keihäänheitto ja 50 kilometrin kävely, sekä naisten esteet, seiväs ja keihäs ovat lähinnä ne lajit, joista voisi löytyä potkua yllä olevien numeroiden muuttamiseen. Ja urheilussa on aina mahdollista, että joku tekee jymy-yllätyksen!

Taaloja jaossa kahdeksalle parhaalle

Olen perehtynyt ammattilaisena1932 kansainväliseen kilpailukieltoon julistetun Paavo Nurmen elämään, joten tuntuu ristiriitaiselta kirjoittaa tähän myös Pekingin MM-kisoissa tarjolla olevat rahapalkinnot:

Kulta: 60.000 dollaria

Hopea: 30.000 dollaria

Pronssi: 20.000 dollaria

4-sija: 15.000 dollaria

5-sija: 10.000 dollaria

6-sija: 6000 dollaria

7-sija: 5000 dollaria

8-sija: 4000 dollaria

Uudesta maailmanennätyksestä on tarjolla lisäksi 100.000 dollarin bonus.

Sebastian Coe kirjoitti David Millerin kanssa
erinomaisen elämäkerran.

Tähän sopii lainaus Sebastian Coen erinomaisesta elämäkerrasta ”Running Free” (1981). Kirjan lopussa on vahvaa visiota siitä, että yleisurheilu muuttuu avoimeksi ammattilaisurheiluksi. Mutta tämä kehitys edellyttää kaikilta mukanaolijoilta vastuuta:

”It is inevitable that athletics will go Open, but it is vital that it does not just become licence to print money for the leading competitors and a handful of promoters and advertising agents collaborating with television. All of us at the top, including Ovett, Thompson, and Wells, ought to be thinking carefully not only of ourselves, but of what sort of sport we want to hand on to the next generation.”

Coe oli tuolloin hävinnyt Moskovan olympiakisoissa 800 metriä Steve Ovettille, mutta hän korjasi tilanteen voittamalla Ovettille povatun 1500 metriä. Olin takakaarteessa huutamasssa Sebille kannustusta kurkku suorana! Uskon, että hän ei voinut olla kuulematta sitä!

Vaikka Coen kirjassa esittämät ajatukset ovat visionäärisiä ja kypsiä, ikään kuin uraansa lopettelevan urheilijan näkemyksiä, hän jatkoi uraansa menestyksellä vielä muutaman vuoden ja voitti mailimatkan myös Los Angelesin olympiakisoissa 1984.

Mutta takaisin Pekingin MM-kisoihin! Toivon, että SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen lietsoo keihäsmiehet jälleen sellaiseen mielentilaan, että näyttöhalut kristallisoituvat vähintään yhdeksi mitaliksi. Ja samalla toivon, että mahdollisimman moni suomalaisurheilija yltää omalle ennätystasolleen ja pääsee jakamaan noita IAAF:n bonusrahoja.

Sebastian Coe on vahvempi kandidaatti kuin Sergei Bubka IAAF:n puheenjohtajaksi

Yleisurheilun MM-kisat alkavat Pekingissä keskiviikkona, vaikka urheilijat astuvat mondo-radalle vasta lauantaina. Ensimmäisenä lajina on valtapeli.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF valitsee keskiviikkona Pekingissä uuden puheenjohtajan senegalilaisen Lamine Diackin, 82, seuraajaksi.

Tehdään tämä nyt selväksi: Yleisurheiluliiton puheenjohtaja on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista urheilujohtajista. Lamine Diackin edeltäjä italialainen Primo Nebiolo istui puheenjohtajana kuolemaansa asti. Primo siirtyi taivallisille kilparadoille 76-vuotiaana, joten Diack on selvinnyt edeltäjäänsä paremmin. Hän voi seurata MM-yleisurheilua kunniavieraana, entisenä puheenjohtajana. Ja kun Lamine saapuu lehtereille, häntä tervehditään edelleenkin Mister Presidenttinä, silkasta arvostuksesta.

On siis ymmärrettävää, että herrat Sergei Bubka, 51, ja Sebastian Coe, 58, haluaisivat kovasti IAAF:n kuudenneksi puheenjohtajaksi. Se tarkoittaisi olympiakisojen keskeisimmän lajin kehittämistä seuraavien parinkymmenen vuoden ajan: olympiadeittain laskien: Rio 2016, Tokio 2020, ja sitten tasaiseen tahtiin 2024 (veikkaan Pariisia isännäksi), 2028, 2032, ehkä vielä 2036.

Olin Edmontonin MM-kisoissa 2001 toimittajana, kun Lamine Diack valittiin ensimmäisen kerran IAAF:n kongressin päätöksellä järjestön johtoon. Sitä ennen hän oli Primon kuoleman jälkeen vain hoitanut tehtävää parin vuoden ajan, väliaikaisesti. Muistan mustat autot ja viiden tähden hotellin pehmeät kokolattiamatot. En olisi uskonut Diackin voittoon, mutta Ranska oli Euroopassa hänen ”takuumiehenään”, eikä senegalilaisen asemaa ole sen kokouksen jälkeen horjuttanut oikeastaan mikään.

Kun nyt kirjoitan, että Sebastian Coe on erittäin todennäköisesti Diackin seuraaja, olen aika lailla puolueellinen. Olen jutellut Coen kanssa jo hänen urheiluvuosinaan, ja syönyt hänen kanssaan lounasta (no, oli siellä Ike Kanerva ja Mikko Vannikin). Olen opiskellut hänen harjoitusmenetelmiään ja lukenut hänen elämäkertansa.

Olen tavannut myös Sergei Bubkan muutamaan kertaan lehdistötilaisuuksissa. Siinä, missä Sebastian käyttää äidinkieltään vaivattomasti, siinä Sergei taivuttaa englantia venäläisellä aksentilla. Se ei ole tietenkään yhtä joustavaa kuin Loughboroughissa opiskelleen britin ”puhdas” englanti.

Lontoon olympiakisat 2012 olivat Sebastian Coen työnäyte. Niitä kisoja seurasin televisiosta. Tältä etäisyydeltä kisat näyttivät onnistuvan täydellisesti. Yes Sir, minä olen valintani tehnyt. 

Katsotaan nyt kuitenkin maltilla, miten keskiviikkona IAAF:n kongressissa käy.

Pekingin MM-kisojen ovi on hiljalleen sulkeutumassa

Kuortaneen eliittikisat tarjoavat lauantaina parasta kotimaista yleisurheilua kesäkuisten Paavo Nurmi Gamesin jälkeen. Kuortaneen momentum tulee viime hetken MM-näytöistä. Pekingin kisajoukkue on ilmoitettava 10.8. ja muutamalla urheilijalla on vielä totinen näytön paikka.

Tv2:n kisalähetys alkaa klo 16.00. MM-näyttöjen antaminen on päällimmäinen asia, mutta on siellä muutenkin kiinnostavia lajeja. Keihäänheittäjät ovat perinteisesti viihtyneet Kuortaneella. Nyt kentällä on vielä uusi Mondo-pinnoite, joka antaa huipputulosten tekemiseen parhaat mahdollisuudet. Jatkuuko Antti Ruuskasen huippukunto?

Keihäänheiton lisäksi toinen odotettu laji on 800 metriä. Kalevan kisojen kirikisassa nuori Ville Lampinen piti Nicklas Sandellsia pilkkanaan. Kuortaneella on luvassa vauhdikasta menoa alusta lähtien. Nyt Villanovan yliopiston kirjoilla oleva Lampinen saa hyvän mahdollisuuden ennätyksensä 1.48,44 parantamiseen. MM-raja 1.46,00 on vielä tällä kaudella kaukana.

MM-kisoihin on valittu 12 urheilijaa. MM-kisoihin pääsee tekemällä kisarajan, tai sijoittumalla tilastossa riittävän korkealle. Osanottajakiintiöihin pääsy on epävarmempi kriteeri kuin kisarajan tekeminen, joten esittelen nyt ne suomalaisurheilijat, jotka ovat lähimpänä kiinteän MM-rajan saavuttamista.

Nooralotta Neziri

100 metrin aitajuoksun Suomen mestari Neziri on yhden sadasosan päässä kisarajasta 13,00. Joensuun tuulitulos 12,94 ei auta tässä tilanteessa mitään, mutta antaa tietenkin urheilijalle itselleen itseluottmusta siihen, että 13 sekuntia on alitettavissa tälläkin kaudella. Viime vuonna Neziri juoksi Suomen ennätykseksi 12,98.

Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  90%.

David Söderberg

Söderberg voitti moukarinheiton Suomen mestaruuden Porissa kauden kotimaisella kärkituloksella 74,68. Söderberg on ylittänyt MM-rajan 76,00 seitsemällä kaudella. Uskon, että parhaimmillaan vuonna 2003 peräti 78,83 heittänyt Söderberg nousee Kuortaneella kisakoneeseen.

Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  80%.

Hanna-Maari Latvala

100 metrin Suomen mestari Latvala tekee paluuta huippukuntoon. Kalevan kisojen 11,70 jäi vielä kauas vaadittavasta 11,33:sta. Viime kaudella Latvala juoksi 11,30 ja kaksi vuotta sitten 11,36. Hanna-Maarin mahdollisuudet ovat täysin olosuhteista kiinni. 200 metrillä MM-raja on 23,20. Tuntuisi siltä, että satanen olisi alkukaudesta jalkavaivasta kärsineelle ”Hantalle” parempi laji MM-kisoja ajatellen.

Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  60%.

Oskari Möröltä puuttuu vielä MM-kisarajan alitus.

Oskari Mörö

Mörö voitti 400 metrin aitojen Suomen mestaruuden ajalla 50,85. Juhannuksen Eurooppa Cupissa hän juoksi kesän parhaansa 50,07. MM-raja on 49,50.  Viime vuonna Mörö juoksi EM-kisoissa Suomen ennätyksen 49,08. Potentiaalia on, mutta tämä kesä on ollut täynnä pieniä ongelmia. Möröllä on pieniä mahdollisuuksia kisakoneeseen, mutta olosuhteet vaikuttavat pitkissä aidoissa erittäin paljon.

Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  60%.

Oskari Mörö 400 m aidat 50,85 #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/R6xnQM06WZ

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 2, 2015

Camilla Richardsson

Richardsson juoksi 3000 m esteissä alle 22-vuotiaiden EM-kisoissa neljänneksi ennätyksellään 9.46,34. Sen jälkeen hän on juossut Joensuussa 9.54 ja Porissa 9.53. MM-raja on lähellä, mutta oletettavasti Camillan kunto oli ajoitettu nuorten EM-kisoihin.  Olisi suuri ihme, jos hän parantaisi ennätystään alle 9.44:n, joka on Pekingin MM-raja. Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.

Sanni Utriainen

Utriainen on ainoa suomalainen 60 metrin ylittäjä (60,08) naisten keihäänheitossa tänä kesänä. MM-raja 61,00 ei ole oikeastaan kertaakaan ollut uhattuna. Oona Sormunen, joka oli kaksi vuotta sitten edellinen suomalainen 60 metrin ylittäjä, voitti Porissa Suomen mestaruuden. Utriaisella, ja ehkä Sormusellakin, on teoreettinen mahdollisuus heittää Kuortaneella MM-raja a 61,00.

Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.

Eero Haapala

Haapala voitti pituushypyn Suomen mestaruuden ja hän on kotimaan tilaston kärjessä 795 kaksi senttiä Henri Väyrysen edellä. MM-raja on 810. Haapala ja Väyrynen hyppäävät Kuortaneella aivan varmasti MM-lippu mielessä. Haapala hyppäsi kaksi vuotta sitten Suomen halliennätykseksi 811, mutta ulkona kahdeksan metriä on vielä ylittämättä.

Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.

Yleisurheilun MM-kisoihin on Suomesta valittu jo 12 urheilijaa:

Keihäänheitto

Tero Pitkämäki 89,09

Antti Ruuskanen 88,98

Ari Mannio 86,82

Maraton

Henri Manninen 2.16,43

50 km kävely

Jarkko Kinnunen 3.48,49

Veli-Matti Partanen 3.49,02

Aleksi Ojala 3.57,14

3000 m esteet

Sandra Eriksson 9.36,90

Maraton

Anne-Mari Hyryläinen 2.35,17

Seiväshyppy

Minna Nikkanen 456

Kolmiloikka

Kristiina Mäkelä 14,20

Kiekonheitto

Sanna Kämäräinen 61,07

Yleisurheilun MM-kisat Pekingissä 22.-30.8.2015.