Paavo Nurmi ja Mikko Ilonen San Franciscossa

2.5.1925 Kilpailu numero 48, voitto numero 45

Joskus asiat menevät jotenkin merkillisesti. Tämän vuoden alusta asti olen seurannut poikkeuksellisen tarkasti Paavo Nurmen 90 vuoden takaista Amerikan-kiertuetta ja Mikko Ilosen tämän kauden golfpelejä.

Tässä viikonvaihteessa näiden kahden suuren suomalaisen urheilijan polut kohtaavat hämmentävällä tavalla. Mikko Ilonen pääsi varamiehenä mukaan epäviralliseen reikäpelin MM-turnaukseen ja pelasi tällä viikolla kolme ottelua San Franciscossa TPC Harding Parkissa. Ja 90 vuotta sitten Paavo Nurmi juoksi San Franciscossa kahdessa kilpailussa, lauantaina ja sunnuntaina.

TPC Harding Park on golfkenttä, joka on saanut nimensä San Franciscossa vuonna 1923 kesken virkakautensa kuolleen Yhdysvaltain presidentin Warren G. Hardingin mukaan. Harding oli innokas golfari, mutta virkakauden paineet olivat ilmeisesti liian suuria hänen terveydelleen.

Hardingin seuraajaksi valittiin Calvin Coolidge, joka sitten kutsui Paavo Nurmen Valkoiseen taloon helmikuussa 1925.

Oakland Tribune julkaisi Paavo Nurmesta poikkeuksellisen kuvasarjan.

Erikoisia sattumia: Ensinnäkin Ilonen pelaa yhtä elämänsä hienointa turnausta samoilla kulmilla, missä Paavo Nurmi juoksi tasan 90 vuotta aikaisemmin. Lisäksi Ilonen pelaa Yhdysvaltain presidentin mukaan nimetyllä kentällä, ja Nurmi oli tavannut helmikuussa 1925 Hardingin seuraajan. Jos Harding ei olisi kuollut San Franciscossa, tuskin kenttäkään olisi hänen mukaansa nimetty. Vähintäänkin erikoista!

2. päivä toukokuuta Nurmi siis juoksi San Franciscossa uudella Kezar Memorial -stadionilla Golden Gate Parkissa 1,5 mailia kilpailussa, jota seurasi 5000–8000 katsojaa. Nurmi kuului neljän tähtiurheilijan seurueeseen, jotka osallistuivat Pacific Athletic Associationin järjestämiin stadionin avajaiskilpailuihin. Nurmen lisäksi seurueeseen kuuluivat Ville Ritola, Lloyd Hahn ja kävelijä Willie Plant.

Nurmi voitti oman matkansa ajalla 6.56,7. Aika oli katsojien odotuksiin nähden vaatimaton, ja Nurmen esitystä kutsuttiinkin lehdissä näytösjuoksuksi. Toisaalta Nurmi oli jo ennalta todennut, että Kezar Memorialin uusi rata on liian pehmeä ennätyksiä ajatellen. Sen verran reipasta vauhtia Nurmi kuitenkin piti, että hänen vastustajansa Lloyd Hahn joutui keskeyttämään. Ville Ritolan voittoaika 3000 jaardilla oli 8.02,4.

Nurmi oli sellainen megatähti, että esimerkiksi Oakland Tribune julkaisi seuraavana päivänä poikkeuksellisen laajan tuoreen kuvasarjan Nurmen juoksutyylistä urheiluosastonsa lähtösivulla.

Vaikka suomalaiset eivät ennätyksiin yltäneetkään, ylsi paikallinen Glenn ”Tiny” Hartfrant kiekonheitossa maailmanennätyskirjoihin heitettyään 47,89.

Hartfrant ei ollut aivan kuka tahansa jässikkä, sillä hän oli Pariisin olympiakisoissa edellisenä kesänä kuulantyönnössä hopealla amerikkalaisten ottaessa kolmoisvoiton. Neljänneksi Pariisissa sijoittui muuten suomalainen Hannes Torpo vain 19 sentin päässä pronssimitalista.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 48, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi voitti toistamiseen Los Angelesissa

30.4.1925 Kilpailu numero 47, voitto numero 44

Paavo Nurmi voitti Los Angelesin Coliseumilla 1,5 mailin kilpailun ajalla 6.42,5. Lehdissä oli erilaisia tietoja katsojien määrästä vaihdellen yleisimmin 32.000:sta 50.000:een.

Nurmen 2000 jaardin väliaika oli 5.03,6. Lisäksi hänelle otettiin hyvä väliaika myös 1 ¼ maililla, 5.36,0 (joidenkin lehtitietojen mukaan 5.35,0).

Koska edellisestä kilpailusta oli kulunut viisi päivää, voimme olettaa, että tässä välissä Paavo on käynyt muun muassa Hollywoodissa. Tästä käynnistä on kuuluisa valokuva, missä Mary Pickford lähettää puolisoaan Douglas Fairbanksia ja Paavoa leikkimielisesti matkaan. Herroilla on kuitenkin puvut päällään, joten kyse on tietenkin vain poseerauksesta.

Los Angelesin kilpailusta Nurmi matkusti perjantaina San Franciscoon, missä hänellä oli tiedossa kilpailut lauantaina ja sunnuntaina.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 47, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi jätti hopi-intiaanit vaivatta taakseen Los Angelesissa

25.4.1925 Kilpailu numero 46, voitto numero 43

Paavo Nurmi kilpaili lauantaina 25.4. Los Angelesissa kahdeksaa hopi-intiaania vastaan. Coliseumilla 30 000 katsojan, joidenkin lähteiden mukaan jopa 40 000 katsojan edessä juostussa kilpailussa Nurmi jätti intiaanit kolmen mailin kilpailussa kauas taakseen ja askelsi voittoon mukavalla ajalla 14.15,9. Amerikan ulkoradoilla ei ollut aiemmin juostu yhtä kovaa.

Kun Paavo Nurmi oli tammi-helmikuussa tehnyt selväksi, että amerikkalaisten parhaimmilla juoksijoilla ei ole mahdollisuuksia häntä vastaan, keksi ilmeisesti jonkinlaiseksi manageriksi siirtynyt 100 metrin olympiavoittaja Charles Paddock järjestää Paavo Nurmen vastustajiksi kestävyydestään tunnettuja intiaaneja.

Ennen juoksun alkua intiaaniurhot kättelivät sulkapäähineiset heimopäälliköt, jotka tietenkin toivoivat omien juoksijoidensa menestystä. Lyhyen ja äänettömän filmitallennuksen voi katsoa täältä.

Oakland Tribunen mukaan Nurmea vastassa oli nimenomaan hopi-intiaaneja. Toisissa lähteissä mainitaan, että Nurmi juoksi Shearman-intiaaneja vastaan. Tästä todisteena intiaanien paidoissa oli iso S-kirjain. Ehkä intiaanit tulivat Shearman-nimisestä reservaatista?

Joka tapauksessa intiaaneja vastaan juokseminen oli erikoinen, sirkusmainen tempaus. Katsojien joukossa on voinut vuonna 1925 olla ihmisiä, jotka itse tai joiden sukulaiset olivat noin 40 vuotta aikaisemmin todella juosseet intiaaneja pakoon.

Toisaalta rotu-opit olivat muodikkaita 1920-luvulla. Valkoihoisen suurjuoksijan suvereeni voitto "alemman rodun" edustajista on saattanut lämmittää joitakin paikalla olleita katsojia ja vahvistaa rotuopillista ajattelua "ylemmästä" ja "alemmasta" rodusta. Paavo Nurmella itsellään tuskin on ollut mitään tietoa tällaisista konnotaatioista.

Tätä rotuasiaa pitää tarkastella nimenomaan historiallisesta perspektiivistä. Samaan aikaan, kun Nurmi juoksi intiaanien kanssa, käytiin Tennesseessä kuuluisaa Daytonin apinaoikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnissä oli kyse siitä, oliko John Scoles -niminen opettaja rikkonut osavaltion lakia opettaessaan valtion koulussa kehitysoppia. Amerikansuomalainen kuplettilaulaja Antti Syrjäniemi levytti muutama vuosi myöhemmin tämän oikeudenkäynnin innoittamana menestyskappaleensa, "Daytonin apinajutun".

Samoissa kilpailuissa amerikkalaistunut Jonni Myyrä voitti keihäänheiton. Myyrä oli voittanut keihäässä olympiakultaa 1920 ja 1924. Myyrällä oli epäonnea yritystoiminnassa ja hän poistui hämärissä oloissa Pariisin olympiakisoista Amerikkaan mukanaan pankin rahat. Se on kuitenkin toinen tarina.

Ennätyslaskuri
Kilpailuja 46, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi avasi ulkoratakautensa Chicagossa

19.4.1925 Kilpailu numero 45, voitto numero 42

Paavo Nurmi matkusti Ville Ritolan kanssa St. Paulin lauantain kilpailusta noin 650 kilometrin päähän Chicagoon, missä voitti heti seuraavana päivänä 3000 metriä ajalla 8.49,4.

Kyseessä oli kauden ensimmäinen ulkoratakilpailu, ja pahasta vilustumisestaan toipunut Nurmi juoksi pitkähihainen verryttelypusero yllään. Silti hänen onnistui voittaa Ville Ritola. Nurmen taktiikkana oli peestaa Ritolaa, ja kiristää lopussa edelle. Eroa Ritolaan kertyi lopulta noin 30 metriä, joten ei Ritolallakaan ollut paras päivänsä.

Vaikka kilpailua kiusasi kylmä sää, Grant Parkin stadionille oli tullut 3500 ihmistä lähinnä Nurmea katsomaan

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 45, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi voitti Fennia Clubin kisoissa toisenkin matkan

18.4.1925 Kilpailu numero 44, voitto numero 41

Paavo Nurmi oli kilpaillut jo Kanadassa ja Detroitissa sairaana, eikä se tietenkään ollut järkevää sairastumisen hoitoa. Hän palasi ”kotiin” New Yorkiin sairastamaan Detroitin (7.4.) kilpailun jälkeen. Maanantain Kansas Cityn kilpailu ei sopinut potilaan ohjelmaan terveydellisesti, eikä maantieteellisesti.

Ville Ritola (vas.), Paavo Nurmi ja Ugo Frigerio olivat pukeutuneet Montrealissa
huhtikuun alussa lämpimästi kuten Lincoln Evening Journalin kuva 17.4. kertoi,
mutta silti Nurmi sairastui ja joutui jättämään Kansas Cityn kilpailun väliin.

Nurmen 2000 kilometrin matka New Yorkista Pullman-junalla Minneapolisiin kesti toista vuorokautta. Hän saapui perille keskiviikkona ja otti siis ensimmäisen voiton torstaina ¾ maililla sen jälkeen kun Kansas Cityn poisjäännistä langetettu kilpailukielto oli purettu.

Nurmi sai olla Minneapolisin ja St. Paulin kaksoiskaupungissa, Twin Cityssä, Fennia Clubin vieraana keskiviikosta lauantaihin. Lauantaina hän voitti St. Paulin Hippodromilla 2 ½ mailin kilpailun ajalla 6.54,3 ennen James Connollya. Ville ”Willie” Ritola voitti kaksi mailia ylivoimaisesti ajalla 9.27,2.

Kaksipäiväiset kilpailut, joiden välissä oli yksi vapaapäivä, on monissa kirjallisissa lähteissä merkitty peräkkäisille päiville, 16. ja 17.4., mutta jälkimmäinen kilpailu oli kuitenkin amerikkalaisten sanomalehtitietojen mukaan yhden välipäivän jälkeen lauantaina 18.4..

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 44, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi sai juosta St. Paulissa

16.4.1925 Kilpailu numero 43, voitto numero 40

Paavo Nurmi oli muutaman päivän väliaikaisessa kilpailukiellossa, mutta 16.4. lehdet saattoivat uutisoida, että Nurmi on jälleen hyvissä kirjoissa (”good standing”). Ongelma syntyi, kun Nurmi ei juossut Kansas Cityn kisoissa maanantaina. Kilpailukiellon oli langettanut alueellinen Western Association of the AAU.

Nurmi oli jättänyt Kansas Cityn maanantaisen kilpailun väliin vilustumisen ja nielurisatulehduksen (tonsilitis) vuoksi. Kansas Cityn kisojen järjestäjät olivat markkinoineet tapahtumaa Nurmen nimellä kauan aikaa, joten heidän kiukkunsa oli niin suuri, että suomalaisen ei olisi sallittu kilpailla missään muuallakaan.

Koska Nurmi peruutti osanottonsa AAU:n pääsihteerin Frederick Rubienilta tulleella sähkeellä, kisojen järjestelyistä vastannut tohtori J.A.Reilly peruutti kiukuissaan koko kilpailut!

Tämä Kansas Cityn tapaus aiheutti paljon ongelmia, ja saattoi olla osittain aiheuttamassa välirikkoa Nurmen ja manageri Hugo Quistin kanssa. Palaan tähän tapaukseen tulevissa blogeissa. Nyt keskitytään St. Paulin torstaiseen kisaan.

Paavo Nurmi voitti St. Paulin Hippodromilla 16.4. flunssatoipilaanakin ¾ mailin kilpailun melko vaatimattomalla ajalla 3.14. Toiseksi sijoittui Jimmy Connolly. Nurmen voittoaika löytyy The Ogden Standard-Examiner -lehdestä. Sen sijaan useimmissa kirjallisissa lähteissä on maininta, että aika ei ole tiedossa.

Amerikkalaisen käytännöllisen uutisoinnin periaatteiden mukaan ajat olivat kiinnostavia vain silloin, kun ennätyksiä rikottiin! Sen vuoksi monissa lehdissä tyydyttiin kertomaan tästä kilpailusta, että Nurmi voitti.

Ville ”Willie” Ritola paransi 5000 jaardilla omaa maailmanennätystään ajalla 13.39. Kilpailuissa oli myös mielenkiintoinen ”ikämiesnäytös”, kun Enderlingistä kotoisin ollut 68-vuotias J.C. Harper juoksi 50 jaardia ajassa 7,4.

2500 metrin kävelyssä tehtiin myös maailmanennätys, kun Willie Plant sai ajan 10.37. Ugo Frigerion ennätys parani kymmenellä sekunnilla.

St. Paulissa järjestettiin kaksipäiväiset kilpailut, mutta välissä oli yksi lepopäivä ja toinen kilpailu on edessä lauantaina.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 43, ennätyksiä 29