Wilma Murto, JTSK

Wilma Murto sulatteli jouluruokia omaperäisellä tavalla hyppäämällä uuden seiväshypyn Suomen ennätyksen 445 (22- ja 19-vuotiaiden sarjoissa). Tulos on samalla toiseksi paras 17-vuotiaan hyppäämä tulos Euroopassa. Angelica Bengtssonin Euroopan ennätys on 447.

Wilma Murto haki syksyllä Santahaminan olympialeiriltä
eväitä olympiavuoteen.

Someron monitoimihallissa 27.12. syntynyt SE-tulos on hämmentävän hyvä, monestakin eri syystä: 1) Kyseessä oli hallikauden ensimmäinen kilpailu, 2) Wilma hyppäsi edellisen vuoksi vain 12 askeleen vauhdilla, ja 3) Wilman kesä meni pilalle jalkavamman vuoksi.

Viime talvena Wilma hyppäsi junioreiden Suomen ennätyksen 440, mutta kesällä parhaaksi jäi 430. Nyt syntynyt tulos 445 on tärkeä ennen kaikkea Wilman oman itseluottamuksen kannalta. Tällä tuloksella hänet valitaan jo Amsterdamin EM-kisoihin, ja Rio de Janeiron olympiaraja on vain viiden sentin päässä.

Itse asiassa Wilma hyppäsi Somerolla kolme yritystä myös 450:stä, ja viimeinen yritys oli hyvin lähellä onnistumista. Katso kolmas yritys tästä: 

Best try on 450 https://t.co/GEPjh3swtq

— Wilma Murto (@wilmamurto) December 28, 2015

Se 450 on tuttu korkeus Wilmalle, sillä hän jahtasi sitä viime kesänä päästäkseen Pekingin MM-kisoihin. Jahti ei tuottanut tulosta, mutta hallitulos 440 oli niin hyvä, että Wilma olisi ollut rankingin perusteella oikeutettu hyppäämään MM-kisoissa. Loppujen lopuksi röntgenkuva paljasti, että jalkavammassa oli kyse veneluun murtumasta. Sen sijaan, että olisi matkustanut MM-kisoihin Kiinaan, Wilma päätti kilpailukautensa kuin seinään.

Suomen olympiakomiteassa oltiin hyvin hereillä ja sieltä tuli suureen pettymykseen kautensa päättäneelle Wilmallekin kutsu Santahaminaan olympialeirille. Uskon, että sieltä tarttui sellaista innostusta, joka nostaa Wilman mukaan Rion olympiajoukkueeseen.

Terveisiä Eliza McCartneylle

Wilman kovin kilpakumppani ei ole tällä hetkellä Suomen paras seiväshyppääjä Minna Nikkanen, joka hävisi Somerolla ensimmäisen kerran Wilmalle jäätyään 435:een. Wilman tuloksia verrataan maailmanlaajuisesti… ja vertauskohteena on Uuden-Seelannin Eliza McCartney. Hän hyppäsi Aucklandin lämmössä pari viikkoa sitten uuden junioreiden maailmanennätyksen 464 parantaen Ruotsin Angelica Bengtssonin neljä vuotta vanhaa ennätystä sentillä.

Eliza McCartney täytti joulukuun alussa 19 vuotta, joten hän on puolitoista vuotta kesäkuussa 17 vuotta täyttänyttä Wilmaa vanhempi. McCartney saattaa vielä tänä talvena parantaa ME-tulostaan 464:stä joitakin senttejä. Mihin McCartney ME-numerot tulevina viikkoina nostaakaan, sinne Wilmankin katse nousee.

 Jarno Koivusen seivästalli

Valmentaja Jarno Koivusella on käsissään nyt tämän vuoden paras suomalainen naisyleisurheilija Minna Nikkanen, ja lupaavin suomalaisjuniori, Wilma Murto. Näiden kahden suomalaisen yleisurheilun kruununjalokiven ohjaaminen on erittäin vaativaa, sillä hyppääjät ovat kehityskaarellaan aivan erilaisessa vaiheessa. Kymmenen vuotta vanhempi Nikkanen nirhaisee omaa ennätystään 460 lähinnä sentti kerrallaan ylemmäs. Murto sen sijaan voi yltää suuriinkin kertaparannuksiin.

Koivunen toimii valmentajana Turun Seudun Urheiluakatemiassa. Itse aikanaan 535 hypännyt Koivunen tuntee seiväshypyn tekniikan läpikotaisin, ja hän osaa selvästikin ohjata urheilijoita juuri sopivalla vaatimustasolla.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Nikkanen ja Murto ovat niin kiinnostavia urheilijoita, että kaksikon ympärillä alkaa liikkua monenlaisia neuvojia. Se on osa menestyksen kaavaa. Silloin valmentaja saa kyllä tehdä urheilijan kanssa rauhassa töitä, kun tuloksia ei vielä tule. Mutta kun lupaavia tuloksia alkaa syntyä, kasvaa myös kiinnostus, luonnollisesti. Niinpä tärkeintä, mitä Suomen Urheiluliitto voi nyt tehdä, on pyrkiä takaamaan hyvä harjoittelurauha Koivusen ”tallille”.

 Turku paras kaupunki yleisurheilijalle

Turku on tällä hetkellä yleisurheilijalle paras mahdollinen kaupunki. Harjoitusolosuhteet ovat huippuluokkaa kesällä ja talvella, ja Paavo Nurmi Games on jo nyt yksi Euroopan arvostetuimmista yleisurheilukilpailuista. Minna Nikkasen ansiosta naisten seiväshyppy on ollut jo aikaisemmin PNG:n lajiohjelmassa, mutta Wilman nousu Minnan haastajaksi takaa sen, että naisten seiväshyppy on tulevissakin Paavo Nurmen kisoissa yksi odotetuimmista lajeista.

Wilmalla on tiedossa todella mielenkiintoinen kesä, sillä Paavo Nurmi Gamesin, Amsterdamin EM-kisojen ja Rion olympiakisojen lisäksi kilpailuohjelmaan kuuluu ehkä kaikkein tärkeimpänä myös U20 MM-kisat. Ne piti järjestää Venäjällä Kazanissa, mutta IAAF otti Venäjältä järjestelyvastuun pois. Kolme maata oli kiinnostunut lyhyellä varoitusajalla ottamaan nuorten MM-kisat järjestettäväkseen,  mutta vain Puolan Bydgoszcz jätti määräaikaan mennessä hakupaperit. IAAF:n hallitus päättää isännyydestä lyhyellä pohdinnalla, jo 7. tammikuuta.

Karttaan vilkaisu kertoo, että Bydgoszcz on suomalaisille urheilijoille jonkun verran kiinnostavampi paikkakunta kuin Kazan. Se ero on melko tarkkaan tuhat kilometriä. Puolan Bydgoszcz on puolet lähempänä Helsinkiä kuin Venäjän Kazan.

Ensi kesän Timanttiliigassa hypätään naisten seivästä muun muassa Roomassa 2.6. ja Birminghamissa 5.6., mutta nämä kilpailut ovat ehkä ennemmin Minna Nikkasen kuin Wilma Murron ohjelmassa.

Jos Paavo Nurmi Games nousee Timanttiliigaan 2017, on naisten seiväshyppy siinäkin tapauksessa yksi kiinnostavimmista lajeista.

P.S.

Ai niin: Wilma tviittasi syksyllä, että hänen treeniohjelmassaan on merkintä JTSK. Se tarkoittaa, että Joku Tekee Sen Kuitenkin. Se on siis merkattu poikkeuksellisen raskaan harjoituksen yhteyteen.

Tutustu Wilman kotisivuihin täällä. 

Naisten kilpagolfin taso kehittyy oikeaan suuntaan

Naisten golfin Euroopan kiertueen karsinnat päättyivät Marokossa suomalaisittain enemmän harmitukseen kuin iloon. Neljä pelaajaa pääsi pelaamaan neljän kierroksen jälkeen vielä viimeisen ratkaisevan kierroksen. Kukaan heistä ei pelannut tiistaina päätöskierroksella kuitenkaan kilpailun parasta kierrostaan.

Mutta kun katsotaan kokonaiskuvaa, niin naisten kilpagolf on mennyt Suomessa vuosi vuodelta huimasti eteenpäin.

”Ykkösketjun” pelaajat Ursula Wikström (LET ranking 17.), Noora Tamminen (33.) ja Minea Blomqvist-Kakko (65.) sekä LET Accessin kautta ensi kaudelle vahvan kortin pelannut Krista Bakker ovat esittäneet lupaavia otteita koko kauden ajan. Krista ylsi yhteen haastajakiertueen voittoonkin.

Oona Vartianen maajoukkueasussa vuonna 2013.

Marokossa esiintynyt ”kakkosketju” on nyt vahvempi kuin koskaan. Oona Vartiainen pelasi Marokon karsinnassa itsensä 30 parhaan joukkoon. Se takaa hänellekin täyden LET-kortin, ja lisäksi hän pääsee mukaan Golfliiton olympiaryhmään.

Vartiainen sijoittui karsinnassa 22:nneksi. Linda Henriksson (32.), Elina Nummenpää (36.) ja Sanna Nuutinen (65.) olivat muut koko karsinnan loppuun asti pelanneet. He saavat myös halutessaan LET-kategorian, eli ensi kaudella voidaan nähdä kymmenkunta suomalaista naisten Euroopan kiertueen kilpailuissa, sillä ymmärtääkseni myös Leena Makkonen ja Marika Voss saavat halutessaan heikon kategorian LET:lle sillä perusteella, että osallistuivat viimeiseen karsintaan.

Krista Bakker teki kesken kauden mielenkiintoisen muutoksen omaan ohjelmaansa. Hänellä oli vahva LET-kategoria, mutta hän siirtyi kuitenkin kesän alussa haastajakiertueelle ja sai siellä menestymällä varmistettua ensi kaudelle LET-paikan.

Sanna Nuutinen ja Janne Marvaila
urheilutoimittajien tilaisuudessa.

Sen jälkeen, kun Janne Marvaila muutama vuosi sitten valittiin Golfliiton huippu-urheilupäälliköksi, on naisten kilpagolf mennyt vuosi vuodelta eteenpäin. Tiedän, että Jannea on arvosteltu, sillä tuloksia haluttaisiin nähdä heti, eikä monikaan näe, että siellä taustalla tehtävällä työllä olisi mitään arvoa. Menestyksen rakentaminen vaatii kuitenkin vuosia. Ja tämä vuosi on taas kerran vahvistanut, että suomalaisessa kilpagolfissa on oikea suunta.

Tietenkin yksilöurheilu lähtee ennen kaikkea hyvistä yksilöistä. Marokon LET-karsinnan paras suomalainen Oona Vartiainen nousi pari vuotta sitten maajoukkueen tukipilariksi. Tällä kaudella hän voitti yhden haastajakiertueen kilpailun, ja pelasi karsintafinaalissakin vahvasti. 

Sanna Nuutinen on toinen kakkosketjun vahva persoona, vaikka karsintafinaalissa etenkin viimeinen kierros jäi vaisuksi. Sanna opiskeli Yhdysvalloissa urheilupsykologiaa ja hän oli tällä osaamisellaan tärkeä lenkki amatöörimaajoukkueessa.

Sanna on hyvä esiintymään. Hän on kertonut muun muassa urheilutoimittajille golfin henkisestä puolesta. Se on arvokasta taustatyötä golfsanoman levittämisessä.

Naisten golfiin on tässä mainittujen pelaajien lisäksi tulossa paljon hyvää energiaa, hyviä yksilöitä. Toivottavasti kaikki energia suunnataan hyvässä hengessä suomalaisten menestyksen rakentamiseen.