Irlannin vanhin golfklubi on pian 135-vuotias

Suomessa on kaksi irlantilaisen golfin verratonta asiantuntijaa, Tomi Paju ja Jari Laakkio. He tuntevat suuren osan Irlannin ja Pohjois-Irlannin lähes 400 golfkentästä ja lähes kaikki vihreän saaren links-kentät.

Craigavad House on Royal Belfast Golf Clubin jämerä klubitalo.

Vierailin hiljattain heidän johtamansa ryhmän mukana Royal Belfast Golf Clubilla, joka on Irlannin vanhin golfklubi. Se aloitti toimintansa jo vuonna 1881, siis pian 135 vuotta sitten.  Nykyisessä klubitalossa on erikseen ”formal”-oleskelutilat, jonne tavallisesti pukeudutaan pikkutakkiin, ja ”normal”-puoli, jonne voi mennä villapuserossakin. Klubihuoneiston seiniltä löytyy vaikuttavia valokuvia Irlannin golfin historiasta.

Irlannin golfin perustajiksi luetaan kolme herraa: Thomas Sinclair, kapteeni Harrison ja Mr. Baillie. Thomas Sinclair lomaili ja pelasi golfia kesällä 1881 St Andrews’ssa ja kotiin palattuaan hän haki käsiinsä Musselburghista Irlantiin muuttaneen skotti George L. Baillien. Sinclair teki aloitteen seuran, Belfast Golf Club, perustamisesta. John Harrison antoi seuran käyttöön korvauksetta maitaan Kinnegarista, jonne Baillien johdolla rakennettiin nopeasti 6-reikäinen golfkenttä. Harrisonista tuli marraskuussa perustetun klubin ensimmäinen puheenjohtaja, Bailliesta rahastonhoitaja, ja Sinclairista klubin ensimmäinen kapteeni.

Kinnegarin kenttä sijaitsi ymmärtääkseni nykyisen Holywood Golf Clubin seutuvilla, mutta lähempänä rantaa. Kentän rakentamisessa ei liikoja aikailtu, ja niinpä ensimmäinen kilpailu voitiin järjestää jo tapaninpäivänä 1881.

Kun Walesin prinssi vieraili Irlannissa vuonna 1885, golfarit olivat aktiivisia ja pyysivät tulevan kuningas Edward VII:n kenttänsä suojelijaksi. Näin siitä tuli Royal Belfast Golf Club.

Tapasin irlantilaisen 1970-luvun tähtipelaajan
Eddie Pollandin San Roguen golfklubilla
Espanjassa.

Seura muutti ensimmäisen maailmansodan jälkeen nykyiselle paikalleen, viitisen kilometriä itään alkuperäisen kentän sijainnista. Päärakennukseksi tuli 1851–52 uusklassiseen tyyliin rakennettu Craigavad House, joka toimii tänäkin päivänä klubirakennuksena.

Uuden kentän suunnittelijaksi kutsuttiin englantilainen golfkenttäsuunnittelun huippunimi Harry S. Colt. Uusi kenttä voitiin avata pelaajille syyskuussa 1926. Ensi vuonna tulee siis kuluneeksi 90 vuotta golfin peluuta nykyisissä maisemissa.

Kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium 2015) kerron hieman myös irlantilaisen golfin historiasta. Tapasin muutama vuosi sitten Espanjassa Eddie Pollandin, joka pelasi vuonna 1973 Ryder Cupissa. Polland on lähtöisin Newcastlesta, joka on County Downin alueella sijaitseva pikkukaupunki. Hän pelasi myös useita kertoja World Cupissa, mutta ei yltänyt suurvoittoihin hyvistä yrityksistä huolimatta.

Polland kertoi, että hän on asettunut pysyvästi Espanjaan. Mieli ei kaipaa enää sateiseen ja viileään Irlantiin.

Sittemmin Irlannin golf on asettunut aivan golfmaailman kirkkaimmalle huipulle, kun Padraig Harrington, Darren Clarke, Graeme McDowell ja Rory McIlroy ovat yltäneet muutaman vuoden sisällä useisiin major-voittoihin.

The Open palaa Pohjois-Irlantiin vuonna 2019

The Openin paluu yli 60 vuoden jälkeen Royal Portrushiin
 vuonna 2019 oli iso uutinen Pohjois-Irlannissa.

Irlannin golfin suuri vuosi oli 1951, jolloin Royal Portrush isännöi British Open –turnausta. Se on toistaiseksi ainoa kerta, kun The Open on päästetty pois Britannian pääsaarelta. 

Niinpä Irlannissa onkin suuri innostus siitä, että The Open palaa Royal Portrushin kentälle vuonna 2019. Tämä asia sai lopullisen sinetin samaan aikaan, kun olimme pelimatkalla Irlannissa.

Suomessa ei ehkä aivan käsitetä, miten isosta asiasta major-turnauksen isännöinnissä on kyse, mutta paikalliset lehdet kirjoittivat tästä tulevasta suurtapahtumasta painomustetta säästämättä. Irlannin pohjoisosissa odotetaan jo nyt innokkaasti The Openia, 200 000 kisaturistia, ja heidän mukanaan tuomia puntia.

Emily Kristine Pedersen voitti ensimmäisen LET-kisansa

Yksi viikonlopun suurista urheilu-uutisista uhkaa jäädä Suomessa täysin pimentoon. 19-vuotias tanskalainen Emily Kristine Pedersen voitti Intiassa Hero Indian Openissa ensimmäisen naisten Euroopan kiertueen kilpailunsa. Samalla hän nousi tämän vuoden tulokaslistan kärkeen, Rookie of the Year. Nimi kannattaa panna nyt mieleen.

Emily Pedersen (lyömässä) voitti Aura Golfissa naisten
EM-kultaa vuonna 2013. Intiassa hän otti ensimmäisen
voittonsa naisten Euroopan kiertueella.

Pedersenin uraa on ollut mielenkiintoista seurata siitä lähtien, kun hän 16-vuotiaana voitti Aura Golfissa naisten Euroopan mestaruuden vuonna 2013. Samassa kilpailussa sijoittui kolmanneksi Krista Bakker.

Pedersen pelasi Aura Golfissa vahvasti ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Haastattelin häntä silloin avauskierroksen jälkeen, ja hän puhui erinomaisella englannilla ilman tanskalaisaksenttia. Hän kertoi silloin muun muassa valmentajistaan ja unelmastaan nousta yhdeksi maailman parhaista pelaajista. Hero Indian Openin voiton myötä hän on askeleen lähempänä unelmansa toteutumista.

  

Emily Pedersen pelasi Euroopan joukkueessa Junior Ryder Cupissa vuosina 2012 ja 2014 ja Ping Junior Solheim Cupissa 2014. Hän voitti vuonna 2014 myös arvostetun British Ladies Amateurin.

Ammattilaiseksi hän siirtyi viime syksynä hyvin sujuneen LET-karsinnan jälkeen. Tällä kaudella hän on sijoittunut kärkikymmenikköön myös Turkish Airlines Openissa (7.), Deloittessa (2.), Scottish Openissa (8.) ja Lacostessa (2.). Hero Indian Openin voitto kruunaa siis hänen erinomaisen tulokaskautensa hienolla tavalla.

Ursula Wikström oli Intiassa voittokamppailussa,
mutta taipui kahdeksanneksi. Kuva: Juha Taskinen

Pedersen voitti Intiassa kahdeksanneksi sijoittuneen Ursula Wikströmin kuudella lyönnillä sekä jaetulle 20. sijalle sijoittuneet Minea Blomqvist-Kakon ja Noora Tammisen 11 lyönnillä.

Tämän kauden LET:n rankingissa Pedersen nousi voitollaan seitsemänneksi. Ursula Wikström on sijalla 19, Noora Tamminen sijalla 34 ja Minea Blomqvist-Kakko sijalla 71.

Suomalaiskolmikko nähdään myös seuraavassa LET-kiertueen kilpailussa Kiinan Sanya Ladies Openissa, joka pelataan marraskuun alussa.

Mietteitä golfammattilaisuudesta

Yksi amatöörigolfin mielenkiintoisimmista arvoturnauksista The Spirit International päättyi keskiviikkona edelliskerran tapaan isäntämaan eli Yhdysvaltojen voittoon. Whispering Pinesin golfklubilla pelattava turnaus on maailman parhaimpiin kuuluvien amatööripelaajien turnaus, jossa pelaavat kahden miehen ja kahden naisen joukkueet.

Itse asiassa samassa kisassa on peräti viisi eri kilpailua. Miesten ja naisten henkilökohtaiset kilpailut, miesten ja naisten erilliset parikilpailut (best ball) ja lisäksi miesten ja naisten tuloksista laskettu kokonaiskilpailu.

Lauri Ruuska, Kristian Kulokorpi, Matilda Casrén ja Emily Penttilä muodostivat Suomen joukkueen. Emilyllä on ymmärtääkseni viimeinen vuosi menossa Tulanessa, mutta Matilda on vasta kolmannen vuoden Junior-opiskelija Florida State Universityssä. Jos olen laskenut oikein. Opiskeluaikanaan molemmat ovat joka tapauksessa kehittyneet pelaajina isoja askelia.

Putti kohdilleen ja baanalle, tuumii Lauri Ruuska.

Keskustelin alkusyksystä Lauri Ruuskan kanssa Pickalassa ja silloin hän kertoi ammattilaissuunnitelmistaan. Ammattilaisuus on iso askel, ja ilmeisesti pelaaja itse tietää parhaiten, milloin se askel on otettava. Siinä taitaa olla parempi, jos ulkopuoliset malttavat olla jakamatta omia neuvojaan.

Sanon nyt kuitenkin kaikille ammattilaisuudesta haaveileville, että se polku on paljon kivikkoisempi, mitä majoreita televisiosta katsoessa voisi kuvitella. Iso päätös, joka ei muuta vielä mitään.  Oman toiminnan on oltava ammattimaista jo monta vuotta ennen tuota siirtymää. Ammattilaisen status ei tee kenestäkään yhtään parempaa pelaajaa vain sen vuoksi, että hän pelaa ammattilaiskisoja. Sen vuoksi ei ole ollenkaan huono asia, jos nuoret suomalaispelaajat malttavat siirtää tuota päätöstä.

Tämä tuli nyt mieleen, kun katselin Spiritin tuloksia. En kuitenkaan tarkoita, että Lauri Ruuska ei olisi kypsä siirtymään ammattilaiseksi, jos hän itse niin päättää.

Spirit Internationalin tuloslistaa katsoessa näkee, että Lauri on päässyt amatöörigolfissa hyvin lähelle maailman kärkeä. Hän sijoittui miesten henkilökohtaisessa kilpailussa jaetulle viidennelle sijalle 18 pelaajan joukossa.

Spirit International on siis se erikoinen turnaus, jossa henkilökohtaisen kisan paremmuus ratkaistaan laskemalla parin alittavat reikätulokset, siis birdiet ja eaglet yhteen.  Lauri Ruuska teki kolmen kierroksen kisassa 13 birdietä. Kristian Kulokorpi teki puolestaan neljä birdietä ja yhden eaglen.

Naisten kisassa Emily Penttilä sai 10 birdietä ja Matilda Castrén 9. Tasainen kaksikko sijoittui naisten parikisassa jaetulle kolmannelle sijalle.  Meksikon Maria Fassi teki 17 birdietä ja naisten ainoan eaglen. Painetaan nimi mieleen. Suomen edelle naisten kisassa sijoittuivat vain Meksiko ja Englanti. Espanja, Ruotsi ja Japani päätyivät samaan tulokseen Suomen kanssa.

Miesten parikisassa Suomi jakoi kymmenennen sijan, ja kokonaiskilpailussa Suomi jakoi Korean kanssa seitsemännen sijan.

Jotain suomalaisessa golfvalmennuksessa tehdään oikein, kun viime vuosina on noussut lukuisia amatöörejä aivan maailman kärjen tuntumaan.

Third place as a team at @thespiritgolf 2015 💪🏼 #GoFinland 🇫🇮 pic.twitter.com/rCPTup5Yai

— Matilda Castren (@CastrenMatilda) October 14, 2015

Urho Kekkosen jalkapallosaavutuksista 100 vuotta

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen muistetaan hyvin urheiluhenkisyydestään. Monelle varttuneemmalle kuntoilijalle tulee mieleen ”perässähiihtäminen”, kun puhe kääntyy Kekkoseen. Hän hiihti presidenttivuosinaan 1400 kilometriä talvessa, ja nosti määrän jopa 2000 kilometriin 73-vuotiaana lääkärin kerrottua, että hänellä on rinnassaan 40-vuotiaan sydän.

Mutta Kekkonen oli ennen kaikkea korkeushyppääjä. Hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1924. Vauhditonta kolmiloikkaa hän hyppäsi 972, joka oli epävirallinen maailmanennätys. Hänellä oli myös luontaista nopeutta, sillä 100 metriä meni parhaimmillaan aikaan 11,0. Pituutta Kekkonen hyppäsi 665, kolmiloikkaa 14,06, ja korkeutta 185.

Urho Kekkonen takarivissä toinen vas.

Kekkosen urheilu-uran alku oli todellista monipuolisuusurheilua. Hän voimisteli, hiihti, paini ja harrasti siis kaikkia mahdollisia lajeja, sillä Kekkoset asuivat Kajaanissa urheilukentän lähellä.

Kajaanin VPK:n urheiluseuran toimintaa oli elvytetty vuonna 1911 ja silloin perustettiin palokunnan voimistelu- ja urheiluseura. Vuonna 1914 se sai nimekseen Kipinä. Kekkonen liittyi muiden yhteiskoululaisten tavoin vapaapalokuntaan. Ari Uino kertoo kirjoissaan Rillit pois ja riman yli (1999) ja Nuori Urho Kekkonen (1985), että Kekkonen osallistui myös VPK:n urheiluseuran toimintaan aktiivisesti ja hänet nimitettiin seuran sihteeriksi ja kutsuttiin johtokuntaan jo ennen kuin hän oli täyttänyt 14 vuotta.

Hän pelasi jalkapalloa Kajaanin Kipinän joukkueessa vuonna 1915. Kuva löytyy edellä mainitusta Uinon kirjasta Nuori Urho Kekkonen. Muut pelaajat olivat Aarne Salonen, Eino Kemppainen, Arttu Vepsäläinen, Hannes Hartikainen, Kalle Piirainen, Vilho Martikainen, Antti Luttinen ja Matti Leinonen. Millaisia otteluita pojat mahtoivat hienoissa edustusasuissaan pelata? Voittivat kenties Kajaanin tai Kainuun piirin mestaruuden? Ja mitä mahtoi elämä tarjota muille joukkueen pelaajille?

Kekkosen oma elämänpolkuhan oli ainutlaatuinen ja huipentui neljännesvuosisadan kestäneeseen ajanjaksoon tasavallan presidenttinä.

Yleisurheilussa Kekkonen saavutti ensimmäisen piirinmestaruutensa 1500 metrin juoksussa vuonna 1916 ajalla 5.00,4. Samana vuonna hänestä tuli Kipinän puheenjohtaja, siis 16-vuotiaana! Hänen kykynsä huomattiin siis varhain, mistä yhtenä osoituksena toiminta SVUL:n Kainuun piirin sihteerinä 1917–1921.

Skotlannin golf yhdistyy: naiset ja miehet samaan organisaatioon

Vuosi sitten Gleneaglesissa järjestetty Ryder Cup on kantanut hyvää hedelmää Skotlannin golfkentillä. Skotlannin hallitus lupasi Ryder Cupin innoittamana golfille miljoona euroa aikuisten harrastuksen lisäämiseen, perheiden golfin kehittämiseen ja junioriohjelmaan.

Miljoonan euron lisäpanostus jaksotetaan neljälle vuodelle. Jo 90 klubia on lähtenyt määrätietoisesti kehittämään toimintaansa uudessa Get into Golf -ohjelmassa. 

”Olemme erittäin kiitollisia Skotlannin hallitukselle tästä lisärahoituksesta”, sanoi Skotlannin golfliiton varapääsihteeri Andy Salmon Golfbusinessnews.comin sivuilla.

Skotlannissa on nyt 223 000 golfaria. Kokonaismäärässä on hienoista kasvua, mutta Skotlannissa rekisteröidään myös aktiivipelaajat erikseen. Ja aktiivien määrä on hieman laskussa. Junioriohjelma on saanut heti hyviä tuloksia. Golfia harrastavien tyttöjen määrä on noussut Skotlannissa vuoden aikana kolme prosenttia.

Naisten golf ottaa kehitysloikkia

Isoin mullistus on kuitenkin tapahtumassa organisaatiotasolla. Skotlannissa on tähän päivään asti ollut erikseen miesten (SGU) ja naisten (SLGA) golfliitot. Organisaatiot on puristettu tänä syksynä yhteen, ja virallisesti yhteinen polku alkaa lokakuun alussa.

Skotlannin golfin yhdistäminen samaan organisaatioon on osa lajin tasa-arvokehitystä. Naisten golf on edelleen paljon miesten golfia jäljessäesimerkiksi ammattilaisten palkintorahoissa. Tasa-arvokehitystä vauhdittaa ensi vuoden olympiaturnaus. Riossa miehet ja naiset pelaavat samalla kentällä, samoilla ehdoilla ja samoista palkinnoista.

Golf oli Skotlannissa niin miesten oma harrastus, että naiset perustivat omia klubejaan ja kehittivät harrastuta keskenään. Itse asiassa naisten golfliitto perustettiin Skotlannissa vuonna 1904 ennen miesten SGU:ta!

Skotlannin golfia kehitetään miljoonalla eurolla. Kuvassa näkyy
St Andrews´n kaupunki Castle Course -kentän suunnasta.

Louise Suggs kuoli St Andrews´n jäsenenä

Royal Golf Club of St Andrews hyväksyi ensimmäiset naiset jäsenikseen vasta tämän vuoden alussa. Historiaa ensimmäisenä naisjäseninä tekivät mm. Annika Sörenstam, Louise Suggs, Dame Laura Davies ja Prinsessa Anne.

Heistä Louise Suggs kuoli viime kuun alussa 91-vuotiaana Floridassa. Hän oli LPGA:n perustajia ja yksi kaikkein menestyneimmistä naispelaajista.

Vuonna 1957 Louise Suggs saavutti ensimmäisenä naisena Career Grand Slamin. Silloin oli kulunut 12 vuotta hänen ensimmäisestä major-voitostaan. Kaikkiaan hän voitti urallaan 11 naisten major-titteliä. Vain Patty Berg (15) ja Mickey Wright (13) ovat tilastoissa hänen edellään.

Golfkirjani on mukana Golf55+ kampanjassa

Sain hyviä uutisia. Golfkirjani Golf, suuret  turnaukset, suuret voittajat, pääsee mukaan keski-ikäisille ja vanhemmillekin golfareille ja lajista kiinnostuneille suunnatun Golf55plussan markkinointikampanjaan!

Kalle Virtapohja: Golf, suuret, turnaukset, suuret voittajat

Golf55+ on hanke, jolla halutaan madaltaa golfin tutustumiskynnystä sekä parantaa uusein harrastajien ja nykyisten seniorigolfareiden elämänlaatua terveellisen harrastuksen avulla.

Golfkirjani on ilmestynyt tänä vuonna. Auditoriumin kustantamassa kirjassa kerrotaan tarinoita major-turnauksista ja niiden voittajista. Sain kirjan tekemisessä apua erityisesti Lassi Tilanderilta ja Mika Wikströmiltä. Myös Ville Kalliala ja Seppo Soratie antoivat tärkeitä kommentteja, samoin golfvalokuviin erikoistunut Kai Kilappa.

Tärkeää oli myös kannustus ja taustatuki, jota sain esimerkiksi Teemu Tyryltä ja muutamilta muilta. Idea lähti siitä, kun aloimme eri yhteyksissä laskeskella Suomessa pelanneita major-voittajia. Pääsimme lopulta 14 mies- ja 6 naispelaajaan.

Kaiken kaikkiaan kirjan tekeminen oli parin vuoden hauska projekti, joka antoi paljon. Oli mukava lukea vanhoja golflehtien vuosikertoja ja tutustua vanhaan golfkirjallisuuteen. Esimerkiksi C.G.E. Mannerheimin kirjastosta löysin yhden golfkirjallisuuden klassikoista, P.A. Vailen teoksen ”Modern Golf”.

P.A. Vaille: Modern Golf

Kirjoitin myös golfin suomalaisesta varhaishistoriasta, mutta jätin sen lopulta tästä kirjasta pois. En usko, että se olisi kovinkaan paljon tavallisia golfareita kiinnostanut.

Sen sijaan oli mielenkiintoista perehtyä niihin suomalaisen kilpagolfin kehitysvuosiin, joiden aikana esimerkiksi Jusa Hämäläinen ja Kari Salonen avasivat uraa myöhempien vuosikymmenien suomalaisgolfareille.

Suomalaisessa kilpagolfissa on ollut kaksi erittäin voimakasta keskusta, Lahti ja Kotka. Lahdessa, missä Lassi Tilanderkin vaikutti jo 1960-luvun alussa, kehittyi Veikko Kankkosen ja kumppanien ansiosta vahva kilpailullinen kulttuuri, joka on ollut siivittämässä monia pelaajia. Esimerkiksi Anssi Kankkosen tai Kalle Väinölän läpimurto ei jäänyt kauaksi. Lopulta Mikko Ilosesta tuli se pelaaja, joka raivasi sen tien Euroopan huipulle asti.

Ilonen on ainoana suomalaisena miespelaajana päässyt pelaamaan major-turnauksia ja menestynytkin. Vuosi sitten hän sijoittui PGA Championshipissä jaetulle seitsemännelle sijalle. Vaikka tämä kausi on mennytkin pelillisessä laskusuhdanteessa, Ilosen pelaamisessa on vahvaa kunnianhimoa ja tavoittellisuutta.

Euroopan kiertueella Ilonen on voittanut viisi kertaa. Roope Kakosta tuli tänä vuonna vasta toinen suomalainen ET-voittaja. Suomalaisten voitot miesten Euroopan kiertueella:

• 2007 Mikko Ilonen Indonesia Open
• 2007 Mikko Ilonen Scandinavian Masters
• 2013 Mikko Ilonen Nordea Masters
• 2014 Mikko Ilonen Irish Open
• 2014 Mikko Ilonen Volvo World Match Play Championship
• 2015 Roope Kakko Madeira Islands Open

Toinen kilpapelaajia poikkeuksellisella tavalla tuottanut keskus on Kotka. Kymen Golfin riveistä ovat nousseet esimerkiksi Ursula Wikström, Hanna-Leena Ronkainen ja Tapio Pulkkanen. Wikström on tällä hetkellä naisten ykköspelaaja Suomessa, ja Pulkkanen on ottanut Pohjoismaiden kiertueella jo useita voittoja.

Kirjassa esitellään tietenkin myös naisten suurturnaukset ja parhaat naispelaajat samoin kuin parhaat suomalaiset.

Minea Blomqvist-Kakko on sijoittunut parhaimmillaan jaetulle kahdeksannelle sijalle naisten British Openissa (2004). Hänen lisäkseen naisten majoreissa ovat suomalaisista pelanneet Ursula Wikström, Riikka Hakkarainen, Jenni Kuosa ja Emily Penttilä.

Kirjani yhtenä tarkoituksena on auttaa golfin ystäviä suomalaisten pelaajien seuraamisessa. Kirjasta saa taustatietoa, joka antaa perspektiiviä ja auttaa arvottamaan suomalaisten saavutuksia.