”Golfaa Naiselle Ammatti” tuotti 47 ammattia Kullo Golfissa

Tämän kauden ensimmäinen Golfaa Naiselle Ammatti –tapahtuma pelattiin lauantaina Kullo Golfissa. Lähes sata pelaajaa sai aikaan 47 ammattia köyhien kehitysmaiden naisille.

Hyväntekeväisyystapahtumassa kilpailu ei ole niin tärkeää kuin osallistuminen, mutta kilpailussa erotellaan aina paremmuus. Kulloossa parhaiten pelannut pari Suvi Airola & Juuso Vuoristo sai Deturin matkalahjakortit.

Tsemppiterveisiä kehitysmaiden yrittäjänaisille!

Vaikka suomalainen yhteiskunta on vaikeassa taloudellisessa umpisolmussa, tuntuu hyvältä, että ihmisillä on edelleen kykyä ajatella myös maailman köyhimmissä oloissa elävien ihmisten auttamista, vaikka omassakin taloudessa on suunnittelemista.

Golfaa Naiselle Ammatti –tapahtuma on hyvä esimerkki siitä, millaista osaamista ja näkemystä suomalaisilla naisilla on. Tapahtuman osanottajien puolesta on paikallaan antaa kiitokset Naisten Pankin aktiiveille Rauni Suhoselle, Teija Mikkilälle ja Leena Vilppulalle energisestä uurastuksesta.

Kaikkiaan Naisten Pankki on kerännyt yli kahdeksan miljoonaa euroa. Kirkon Ulkomaanavun kautta on kanavoitu kehitysmaihin apua vuodesta 2007 lähtien.

Tietoa muista Golfaa Naiselle Ammatti –tapahtumista löydät täältä.

Paavo Nurmi voitti mailin Harvardin radalla

22.5.1925 Kilpailu 52, voitto nro 49

Paavo Nurmen Amerikan-kiertueen toiseksi viimeinen kilpailu oli mailin juoksu Harvardin radalla Cambridgessä, Bostonin liepeillä.

Nurmen voittoaika 4.15,2 oli pettymys 45 000 katsojalle etenkin siihen nähden, miten paljon kilpailusta oli kirjoitettu etukäteen, ja kuinka varmana pidettiin Paavo Nurmen pystymistä ME-aikansa 4.10 parantamiseen.

Mutta Paavolla oli takana elämänsä rankin talvi. Yli 50 kilpailua. Jalkojen herkkyys oli kuin muisto vain, vaikka hieroja Eino Hakoniemi oli pehmittänyt Juoksijoiden Kuninkaan lihaksia uutterasti.

Tämän kilpailun olisi pitänyt jo riittää todistamaan ahneille kisajärjestäjille, että Paavo ei tahallaan jättänyt ennätyksiä rikkomatta. Kun puolen vuoden ajan liikuttiin tasolla, joka oli 99-prosenttisesti muille sen ajan juoksijoille täysin mahdoton, ei Paavokaan voinut jatkuvasti uusia ennätyksiä juosta.

Kisajärjestäjät löivät itse omalla reklaamillaan epärealistisia odotuksia Phantom Finnin kilpailuihin. Kun odotukset eivät toteutuneet, syy oli Nurmen, vaikka kisajärjestäjillä olisi kyllä ollut peiliin katsomisen paikka.

Tämä Harvardin kilpailu antoi Paavolle jo merkin siitä, että kiertueen päätös Al Helfrichiä vastaan ei tulisi olemaan helppo.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 52, ennätyksiä 29.

In Memoriam Peter Tallberg (1937–2015)

Yleisradio kertoi KOK:n ainoan suomalaisjäsenen Peter Tallbergin menehtymisestä. Tallberg oli suuri suomalainen urheilujohtaja, joka nautti arvostusta KOK:ssa, kansainvälisissä purjehtijapiireissä, ja luonnollisesti kotimaassa.

Tallberg teki ainutlaatuisen uran urheilussa. Hän oli Moskovan olympiakisoissa 1980 Suomen joukkueen lipunkantajana ja samoissa kisoissa hän purjehti poikansa Mathiaksen kanssa 11:nneksi.

Ne olivat Peter Tallbergille jo viidennen olympiakisat. Vaikka hän oli Tokiossa vuonna 1964 neljäs ja olisi uudemman pistelaskutavan mukaan sijoittunut mitaleille, hän itse muisteli lämpimimmin juuri tuota Moskovan kisaa yhdessä Mathiaksen kanssa. Aika harvinaista on, että isä ja poika ovat olympiakisoissa samassa joukkueessa!

Peter Tallberg seurasi Erik von Frenckelliä Kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä. ”Petskin” vuonna 1976 alkaneen KOK-kauden merkittävimpiä asioita oli urheilijavaliokunnan toiminnan käynnistäminen ja puheenjohtajuus.

Peter Tallberg 1937–2015

KOK-uransa lisäksi Tallberg oli Kansainvälisen purjehtijaliiton puheenjohtaja (1986–1994), ja Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n ensimmäinen toiminnanjohtaja.

”Kiveenhakkaajat” Arto Teronen ja Jouko Vuolle kirjoittivat viime vuonna Peter Tallbergin elämäkerran ”Urana olympiakisat. Peter Tallbergin tuulinen elämä”. Kirjassa käydään läpi Tallbergin uran hienoja hetkiä, mutta siinä on paljon tarinaa myös vastatuuliosuuksilta, kuten perheyrityksen valtataistelusta.

Oli koskettava kuulla aivan hiljattain Joukolta, kuinka Peter viime kuussa sanoi hänelle, että tämä on sitten viimeinen kerta, kun keskustelemme.

Sain urheilutoimittajana useaan otteeseen haastatella Tallbergia. Viimeisen kerran keskustelin hänen kanssaan reilu vuosi sitten Suomen olympiakomitean tiloissa Pasilassa. Luulen, että Peter katseli niitä tiloja jonkinlaisella haikeudella, olihan hänenkin työhuoneensa ollut 1990-luvulla samassa kerroksessa.

Peter Tallbergin kuoleman jälkeen Suomi on nyt ensimmäisen kerran ilman edustajaa Kansainvälisessä olympiakomiteassa sitten vuoden 1908. Tallbergilla oli omia kaavailuja seuraaja-asian järjestämiseksi, mutta hänen menehtymisensä voi muuttaa tilanteen suomalaisen urheilun kannalta kohtalokkaalla tavalla.

Terosen ja Vuolteen kirjassa Tallbergin seuraajakysymys ei vielä ollut ajankohtainen. Sen sijaan Tallberg pohdiskelee, että Euroopan mailla on KOK:ssa 49 jäsentä, kun Afrikalla on vain 20 jäsentä. 

Muutenkin KOK:n Eurooppa-keskeisyys taitaa olla murenemassa. Tallberg arvelee kirjassa, että Peking tullaan valitsemaan tämän vuoden heinäkuussa vuoden 2022 talviolympiakisojen isäntäkaupungiksi.  

Terosen ja Vuolteen kirja päättyy hienolla tavalla Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajan Thomas Bachin haastatteluun, ja tämän miekkailun entisen maailmanmestarin loppusanoihin: ”Kiitos Peter!”

Paavo Nurmen Amerikan-kiertue on huipentumassa

Paavo Nurmi on 16.5.1925 mennessä juossut 51 kilpailua Yhdysvalloissa ja voittanut 48 kertaa. Hän kilpaili länsirannikolta palattuaan kahteen kertaan suomalaisten seurojen kilpailuissa Bostonin liepeillä, ja jäljellä oli vielä kaksi odotettua kilpailua, maili ja 880 jaardia.

Joissakin lähteissä kerrotaan, että Paavo olisi kilpaillut New Yorkissa myös lauantaina 16.5., mutta sellaisesta kilpailusta ei amerikkalaisissa sanomalehdessä ole mitään mainintaa. Kun ajatellaan, kuinka intensiivisesti Nurmen jokaista juoksuaskelta tuolloin seurattiin, pidän lähes mahdottomana, että hänellä olisi ollut joku ”vähäpätöinen” kilpailu Brooklynissä, josta toimittajilla ei olisi ollut mitään tietoa.

Oletan, että tuo päivämäärä on jäänyt roikkumaan tilastoihin sen vuoksi, että päätöskilpailua suunniteltiin aluksi siihen päivään. Syystä tai toisesta päätöskilpailu siirtyi kymmenen päivää myöhemmäksi.

Jos Paavo Nurmi olisikin käynyt juoksemassa tuona päivänä jonkun koulun tapahtumassa näytösluonteisesti pari ratakierrosta, sitä ei mitenkään voi merkitä kilpailuluetteloon, koska mitään vahvistusta tällaisellekaan tapahtumalle ei ole löydettävissä.

Näin ollen olen päätymässä tarkan sanomalehtien lukemisen perusteella siihen, että Paavo Nurmen oikea kilpailumäärä vuoden Amerikan-kiertueella oli 53 kilpailua. Eri lähteissä tämä kilpailumäärä vaihtelee, mutta pitäisin kiinni tästä (53) luvusta.

Lehdissä kirjoitettiin runsaasti siitä, että Nurmi haluaa päättää viiden kuukauden kilpailukiertueensa maailmanennätyksiin maililla ja 880 jaardilla. Mailin ulkorataennätys 4.10,4 oli Nurmen omissa nimissä, ja Ted Meredithin 880 jaardin ennätys oli 1.52,2. Mailin ennätystä Nurmi yrittäisi 22.5. ja 880 jaardin ennätystä päätöskilpailussaan New Yorkin Yankee Stadiumilla 26.5.

Golfin olympiahistoria hämmentää

Olen muutaman vuoden ajan yrittänyt perehtyä golfin olympiahistoriaan. Täytyy sanoa, että se on todella merkillinen keitos. Mitä enemmän tietoa löydän, sitä merkillisemmältä kokonaiskuva alkaa näyttää.

Siis ensimmäiset olympiaturnaukset Pariisi 1900 ja St Louis 1904 ovat ihan OK. Ne ovat tavallaan herttaista ja pienimuotoista urheilun varhaishistoriaa. Mutta Lontoon olympiakisat 1908 hämmentävät.

The Times –lehdessä kerrottiin jo vuotta ennen Lontoon kisoja lajiohjelmat, ja golf oli siellä mukana muiden lajien joukossa. Suunnitelmissa oli järjestää miesten henkilökohtainen turnaus siten, että korkeintaan 30 pelaajaa yhdestä maasta saisi osallistua. Turnaus oli tarkoitus pelata 36 reiän lyöntipelinä. Lisäksi tarkoituksena oli järjestää joukkuekilpailu 6-miehisin joukkuein siten, että neljän parhaan tulokset otettaisiin mukaan.

The Times julkaisi vuoden 1908 alussa useita artikkeleita olympiagolfista. Turnaus oli tarkoitus järjestää Englannissa kolmella lähekkäin sijaitsevalla kentällä: St George´s, Cinque Ports ja Prince´s (Sandwich).

Ja turnaukselle oli katsottu ajankohtakin, kolme ensimmäistä päivää kesäkuusta.

Mutta niin vain R&A ilmoitti, että heitä ei ole informoitu. Ja näin he pistivät sen verran kapuloita rattaisiin, että Lontoossa ei sitten olympiagolfia pelattu. Näin alkoi golfin pitkä, yli 100 vuotta kestänyt taival olympiaperheen ulkopuolella.

Tämä tuli nyt vaan mieleen, kun Helsingin Sanomissa oli tänään Ari Pusan kirjoittama arvio kirjastani Golf – suuret turnaukset, suuret voittajat.  Juttu oli näyttävällä paikalla lehdessä. Kun menin aamulla Golf Talmaan, antoi ensimmäiseksi vastaan tullut Rainer Helling heti palautetta artikkelista. Lue Ari Pusan kirja-arvio täältä.

Olympiaranking

Historia on mielenkiintoista, mutta niin on tulevaisuuskin. Tänään on enää 451 vuorokautta, vain reilu vuosi, Rio de Janeiron olympiakisojen alkamiseen. Huh, kuinka nopeasti aika menee!

Tarkistin suomalaisten golfareiden olympiarankingin tällä hetkellä: Mikko Ilonen on tukevasti sijalla 23, mutta muita miehiä ei tällä hetkellä ole maailmanlistalla noin 300 parhaan joukossa, minkä olympiarankingissa 60 joukkoon sijoittuminen  edellyttäisi: 2 pelaajaa /maa; 15 parhaan joukosta tosin 4 pelaajaa /maa.

Naisten olympiaturnaukseen ovat vahvimmin tällä hetkellä varaamassa paikkoja Ursula Wikström (olympiarankingissa 50:s) ja Noora Tamminen (54:s).

Paavo Nurmi juoksi Worcesterissa sateessa ja mudassa

11.5.1925 Kilpailu nro 51, voitto numero 48

Paavo Nurmi piti yhden välipäivän ja kilpaili maanantaina 11.5. uudelleen Worcesterin seudulla, Bostonin länsipuolella. Tällä kertaa Greendalen radalla käyty kilpailu sai lisämaustetta märästä ja mutaisesta radasta, mikä selittää 1,5 mailin tasoitusjuoksun vaatimattoman voittoajan 7.22,0.

Paikallinen Suomi Club oli saanut poikkeuksellisen supertähden kilpailuihinsa, mutta taivaan voimat olivat tällä kertaa vastaan. Sade pilasi tapahtuman tunnelman, eikä katsojiakaan tullut odotusten mukaan paikalle. Vain 500 innokkainta osti pääsylipun, mikä kertoo epätoivoisista olosuhteista.

Nurmi majoittui Fitchburgissa Raymond-hotellissa ja Fitchburg Centinelin artikkelin mukaan viihtyi hyvin. Hän tapasi muun muassa painija Väinö Ketosen, joka oli yhdeksän vuotta vanhempi kuin Nurmi. Ketonen oli tuolloin ammattilaispainin keskisarjan hallitseva maailmanmestari.

Ketonen oli lähtöisin Tampereelta. Hän paini ensin Tampereen Yrityksessä ja siirtyi sitten viipurilaiseen Karjalan Tarmoon, jonka riveissä hän voitti kevyen sarjan Suomen mestaruuden vuonna 1910. Sen jälkeen hän siirtyi Englannin kautta Amerikkaan tienaamaan ammattipainijana. Tai kuten tuohon aikaan ilmaistiin, "antautui" ammattipainijaksi.

Ammattipaini oli Yhdysvalloissa 1910- ja 1920-luvuilla sukua ammattinyrkkeilylle. Ketosen lailla monet suomalaiset tienasivat ammattipainijoina.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 51, ennätyksiä 29.

Paavo Nurmi sai luvan kilpailla Fitchburgissa

9.5.1925 Kilpailu nro 50, voitto numero 47

Paavo Nurmen kilpailulupa Fitchburgin lauantain kilpailuun tuli viime hetkillä. Edellispäivänä lehdet saattoivat uutisoida, että AAU:n pääsihteeri Frederick W. Rubien oli antanut Paavo Nurmelle luvan kilpailemiseen.

Nurmen edellinen kilpailu oli edelliseltä viikonlopulta länsirannikolta, ja nyt oltiin siis itärannikon tuntumassa Fitchburgissa, Massachusettsin osavaltiossa, 200 mailia New Yorkista pohjoiseen.

Nurni, Ville Ritola ja heidän managerinsa Hugo Quist olivat olleet tutkinnassa useamman viikon ajan sen jälkeen, kun Quistin väitetysti esittämä 1500 dollarin vaatimus osallistumisesta Drake Relays –kisoihin Kansas Cityssä oli tullut julkisuuteen. Syytteen mukaan Nurmen starttihinta oli 1000 dollaria ja Ritolan 500 dollaria. Syytteen mukaan ajatuksena oli maksaa Nurmen matkat New Yorkista Des Moinesiin Iowaan ja takaisin sekä Nurmen kotimatka Suomeen.

Paavo Nurmi voitti San Franciscossa Lloyd Hahnin,
ja The Ogden Standard Examiner julkaisi kuvan
noin viikkoa myöhemmin.

Nurmi oli luonnollisesti tutkinnan pääkohde, vaikka Quist hoiti kaikki sopimusneuvottelut. Kilpailuluvan myöntäminen jo sovittuihin kilpailuihin, kuten Fitchburgiin, perustui Nurmen vetovoimaan. Järjestävä seura pystyi laittamaan taloutensa kerralla kuntoon, kun katsomot pullistelivat uteliaista ihmisistä Nurmen juostessa radalla.

Samaan aikaan kun Nurmen mahdollisia starttirahavaatimuksia tutkittiin, hänen suuruuttaan edelleen ylistettiin. Esimerkiksi The Ogden Standard Examiner julkaisi 8.5. kuvan San Franciscon Kezar Memorial –stadionin avajaiskilpailuista, missä Nurmi oli voittanut Lloyd Hahnin.

Fitchburgissa, ennen Reipas AC -urheiluseuran kilpailua, Nurmi antoi lausunnon, että hänen yhteistyönsä manageri Quistin kanssa on päättynyt.

Fitchburg Sentinel kertoi, että Nurmi saapui kaupunkiin lauantaiaamuna ja osallistuu kilpailuun klo 15.30 Crocker Fieldissä. Harrisburg Sunday Courierin mukaan kilpailuun saapui 7000 katsojaa. Tämä oli kuitenkin vain järjestäjien tavoite. Vasta maanantaina ilmestynyt paikallinen Fitchburg Centinel kertoi, että epätietoisuus Nurmen kilpailuluvasta oli tehnyt kilpailujen markkinoinnin vaikeaksi. Toisaalta järjestäjät pitivät lippujen hintoja korkealla. Niinpä katsomossa oli vain 2000 katsojaa.

Nurmi voitti 1,5 mailin tasoitusjuoksun ajalla 6.52,5.  Tasoitukset olivat 65–80 jaardia, mutta Nurmi tavoitti edellään lähteneet jo kilpailun puoliväliin mennessä. Mailin väliaika oli 4.32. Los Angelesissa Nurmi oli juossut kymmenen sekuntia paremmin, joka mainittiin nyt ennätykseksi. Hallissa Nurmi oli kuitenkin kahteen otteeseen juossut ajan 6.39,4, joka oli kaikkien aikojen paras aika tuolla matkalla.

Nurmi antoi Crocker Fieldin kentälle kehut. Hänen mukaansa rata on yksi parhaista, joilla hän on juossut. Samassa yhteydessä hän kuitenkin moitti jyrkkiä kaarteita.

Kilpailuihin osallistui suomalaistaustaisia juoksijoita Hurja- ja Tarmo-nimisistä seuroista.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 50, ennätyksiä 29