Liikkumattomuus lamaannuttaa Suomen

Suomen kansantalous uhkaa pysähtyä. Syynä ei ole Eurooppaa sitkeässä otteessaan pitävä talouslama, vaan ihan meidän itsemme aiheuttama ongelma, liikkumattomuus.

Kun muutin 1970-luvulla Helsinkiin, kaverit valistivat, että Helsingissä ei kukaan kävele. Kaikki käyttävät dösää eli bussia, tai sporaa, siis raitiovaunua. Nykyään tätä liikkumattomuuden juhlaverkkoa täydentää metro.

Elintason nousun ansiosta koko maassa on ollut jo vuosikymmenien ajan sama mentaliteetti. Autolla on päästävä pankin, kaupan, terveyskeskuksen ja hautaustoimiston ovelle, koska kukaan ei kävele! 

Eipä ole sitten ihme, että Suomen terveydenhuoltomenot ovat THL:n tilastojen mukaan kasvaneet 1990-luvun lopulta kaksinkertaisiksi! Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, että tällä menolla kustannusten kasvu vain jatkuu. 

Ensin käveleminen loppuu omilla tietoisilla valinnoilla. Sitten nämä valinnat johtavat siihen, että käveleminen tulee koko hankalammaksi ja vastenmielisemmäksi. Ja seuraavassa vaiheessa on pakko syödä lääkkeitä, kun terveys on mennyt. Lopuksi heitetään multaa päälle.

Helsingissä järjestetään viikonloppuna Kansallinen liikuntafoorumi, jossa huippualustajien innoittamina pyritään ratkaisemaan tätä liikkumattomuuden ongelmaa. Valmiuksia alkaa löytyä niin yhteiskunnan ylimmiltä portailta kuin järjestöpuoleltakin. Avainkysymys on, miten saadaan liikkeelle ne, jotka eivät liiku (sic!).

Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen vakuutti ennakkohaastattelussa, että tämän päivän poliittiset päättäjät ovat tiedostaneet liikkumattomuuden ongelman. Hänen mukaansa aika alkaa olla kypsä ongelmaan tarttumiseen.

Valon 1. varapuheenjohtaja Tuija Brax painotti puolestaan, että ongelman ratkaisemisessa tarvitaan koko yhteiskuntaa. Järjestöissä tiedetään, mitä liikunnalla voi saada aikaan, mutta muiden tahojen on tultava apuun siinä, miten ihmisiä ohjataan ja houkutellaan liikkumaan, Brax muistutti.

Se suurin ongelma taitaa olla asenteissa.

Nyt tarvitaan uusia, ennakkoluulottomia ideoita. Pitäisikö liian vähän liikkuvia ihmisiä verottaa raskaammin? Tai pitäisikö heidän lääkelaskuihinsa lisätä "liikkumattomuusvero"?

Ja kumpi tehoaa paremmin, keppi vai porkkana? Miten olisi, jos hyväkuntoinen saisi ajokortin edullisemmin kuin huonokuntoinen?

Twitter-keskusteluun voi osallistua tunnuksella #liikuntafoorumi. Ja sunnuntaina klo 13 alkaen voi Yle Areenassa seurata liikuntafoorumin esitelmiä ja puheenvuoroja.

Golfin kotimaa Skotlanti äänestää itsenäisyydestään

Torstai on historiallinen päivä Skotlannissa. Kansanäänestyksellä ratkaistaan, itsenäistyykö saarivaltakunnan karu pohjoisosa, vai ei. Päätöksellä on suuria yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia. 

Olin vuonna 2002 Glasgow´n Hampden Parkilla todistamassa, kuinka Zinedine Zidane varmisti Real Madridille Mestareiden liigan voiton. Paikallinen hype olisi varmasti ollut luokkaa suurempi, ellei toinen loppuottelujoukkue Leverkusen olisi pudottanut Glasgow´sta kotoisin olevan Alex Fergusonin Manchester Unitedia finaalista. En muista, että olisin törmännyt silloin itsenäistymisvaatimuksiin mielenosoituksista puhumattakaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin olin Turnberryssä ja tapasin golflegenda Colin Montgomerien. Hän ei kannata itsenäistymistä, koska se tulisi liian kalliiksi. Ja kaikki tietävät, että Monty on todellinen skotti, kuten perustelukin todistaa!

Colin Montgomerie pitää itsenäistymistä kalliina ratkaisuna.

Mitä vaikutuksia kansanäänestyksen tuloksella olisi urheiluun? Mihin urheilulajeihin itsenäistyminen vaikuttaisi eniten?

Skotlanti pelaa jalkapallon EM-karsintoja nytkin omalla joukkueellaan. Se hävisi avausottelunsa maailmanmestari Saksalle 2-1. Jos Skotlanti erotetaan Englannista, Rangers ja Celtic voivat lopettaa haaveilunsa Englannin Valioliigaan siirtymisestä. Tai ainahan voi haaveilla. Eli jalkapallossa itsenäistymisen vaikutukset ovat hyvin pieniä.

Kymmenen prosenttia Ison-Britannian olympiavalmennettavista on skotlantilaisia. Lontoon olympiakisojen merkittävimpiä voittajia oli tennissankari Andy Murray. Hän on skotti, joka letkautti brittitoimittajille ennen vuoden 2006 jalkapallon MM-lopputurnausta, että voittajalla ei ole väliä, kunhan se ei ole Englanti. Hän sai silloin negatiivista palautetta, eikä hän ole tänä vuonna ottanut mitään kantaa itsenäistymiseen.

Olympiavalmennuksessa olevat skotit saavat tällä hetkellä harjoitella muiden kovatasoisten brittien kanssa valmennuskeskuksissa, jotka ovat poikkeuksetta rajan eteläpuolella. Itsenäistyvän Skotlannin pitäisi nopeasti rakentaa kansainvälisen tason urheilukeskuksia, mutta mistä sellaiset rahat otettaisiin?

Brittien olympiavalmennettavista joka kymmenes on skotti. Mikäli Skotlanti itsenäistyy, urheilun rahoitus pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen.

Skotlantilaisille golfareille itsenäistyminen antaisi mahdollisuuden päästä olympiakisoihin. Nykyisellään Pohjois-Irlannin ja Englannin parhaimmisto on vielä niin paljon skottien edellä, että yhteisjoukkueeseen ei skottigolfareilla ole asiaa. Mikäli Skotlanti itsenäistyy, esimerkiksi skotti Stephen Gallacher voisi selviytyä Rion golfviheriöille. Mutta niin, mitä sitten?

Golfia hallinnoiva R&A pitää majaansa St Andrews´ssa, siis Skotlannissa. Itsenäistymisen isoin muutos koskisi ehkä The Open Championship -turnausta. Kaksi seuraavaa Openia pelataan Skotlannin puolella, vuonna 2017 on päätetty pelata Royal  Birkdalen kentällä eli rajan eteläpuolella, sitten 2018 palataan takaisin pohjoiseen Carnoustien kentälle.

Skotlannin asema golfin historiassa on niin kiistaton, että itsenäistyminen tuskin lisäisi skottikenttien viehätysvoimaa esimerkiksi pohjoismaisten pelaajien keskuudessa. Skotlanti on jo nyt siinä asemassa, että sinne tehdyt golfmatkat ovat kuin pyhiinvaellusmatkoja.

Ryder Cup pelataan reilun viikon kuluttua Skotlannissa ja neljän vuoden päästä Ranskassa. Vuoden 2022 Ryder Cupia aikoo hakea seitsemän maata: Itävalta, Saksa, Tanska, Portugali, Espanja, Italia ja Turkki. Virallinen haku on jätettävä helmikuun puoliväliin mennessä. Nykysuunnitelman mukaan Ryder Cup pelattaisiin seuraavan kerran golfin kotisaarella vasta 2030-luvulla. Ehkä kansanäänestyksen tuloksen jättämät haavat ovat jo silloin umpeutuneet.

The Open turnausta kutsutaan ajoittain epävirallisesti British Openiksi. Mutta miten kutsuttaisiin itsenäisessä Skotlannissa pelattavaa The Openia? Pian alkaisi keskustelu siitä, että Englannin pitäisi saada oma major-turnaus ja Skotlannin oma. Kumpi niistä luopuisi historiallisesta perinteestä, joka ulottuu vuoteen 1860?

Ja nimistä puheen ollen. Nyt Englanti, Skotlanti ja Wales ovat samalla suurella saarella, eli ne ovat yhdessä Iso-Britannia, Great Britain. Jos Skotlanti lähtee omille teilleen, jääkö jäljelle pelkkä Britannia vai Etelä-Britannia?

Rajan rakentaminen Skotlannin ja Englannin välille lisäisi monenlaisia jännitteitä. Mutta torstaina nähdään, mitä skotlantilaiset itse haluavat. 

Eurooppa on Ryder Cupin suosikki tilastojen valossa

Eurooppa on voittanut kaksi edellistä Ryder Cupia. Olisiko mahdollista, että voittoputki kasvaa Gleneaglesissa parin viikon päästä kolmeen voittoon?

Katsotaanpa, millainen joukkue Euroopalle tuli. Mukana on kaksi skandinaavia, joten aloitetaan heistä.

Otetaan ensiksi tanskalainen Thomas Björn, jota olen tullut seuranneeksi muita pelaajia tarkemmin sen vuoksi, että olen majoittunut samaan huoneistoon kuin hän. En kuitenkaan missään nimessä halua antaa samanlaista vaikutelmaa kuin Turun Sanomien edesmennyt legendaarinen urheilutoimittaja "Kankku" Kankamo, joka antoi ymmärtää yöpyneensä samassa vuoteessa Elizabeth Taylorin kanssa.

Minulla oli tilaisuus muutama vuosi sitten majoittua Espanjassa San Roquen kentällä samaan huoneistoon, jossa Björn asui pelatessaan ensimmäistä Ryder Cupiaan vuonna 1997. Björnin vierailusta todisti

oven pieleen laitettu hieno nimikyltti.

Björn oli mukana myös vuoden 2002 joukkueessa. Hänen RC-tilastonsa on mukavasti plussalla, 6 ottelua, 3 voittoa, 2 tappiota ja yksi tasattu. Pisteitä 3,5.

Ruotsin Henrik Stenson on myös kolmannessa Ryder Cupissaan. Hän oli jo mukana vuosina 2006 ja 2008, ja hänen tilillään on 7 ottelua ja 3 pistettä.

Siirrytään esittelyssä joukkueen rookie-luokkaan, joka ei kuitenkaan ole paarialuokkaa. Skotti Stephen Gallacher voitti Aura Golfissa amatöörien Euroopan mestaruuden 20 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on voittanut Euroopan kiertueella kolmesti. Hänen mukanaolonsa takaa Ryder Cupiin paikallisvärin ja samalla historiallisen kytköksen edelliseen ja ensimmäiseen Skotlannissa järjestettyyn Ryder Cupiin. Stephenin setä Bernard Gallacher oli mukana Muirfieldissä vuonna 1973, tuolloin vielä Ison-Britannian ja Irlannin joukkueessa.

Toinen ensikertalainen on Walesin Jamie Donaldson. Hänenkin ansioluettelossaan on kolme Euroopan kiertueen voittoa.

Ranskalainen 24-vuotias Victor Dubuisson on kolmas ensikertalainen kapteeni Paul McGinleyn joukkueessa. Nuorella ranskalaisella on vasta yksi ET-voitto.

Kapteeni McGinleyn valintoina joukkueeseen nousivat Gallacher, Lee Westwood ja Ian Poulter. Heistä Poulter on pelannut neljä kertaa Ryder Cupissa ja hänen rekordinsa näissä otteluissa on murskaava: 15 ottelua, 12 voittoa, kolme tappiota, ei yhtään tasattua, ja yhteensä 12 pistettä.

Toinen Ryder Cupin veteraani, jonka kapteeni nosti joukkueeseen, on kahdeksan kertaa Ryder Cupissa mukana ollut englantilainen Lee Westwood. Hän on pelannut 37 ottelua ja kerännyt yhteensä 21 pistettä.

Myös espanjalainen Sergio Garcia on saanut leiman Ryder Cupissa pelattavan reikäpelin taitajana. Hän on ollut mukana jo kuudessa Ryder Cupissa, pelannut 28 ottelua ja pisteitä hänelle on kertynyt 18.

Nyt on käyty läpi kahdeksan Euroopan joukkueen pelaajaa. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, mikä heitä yhdistää. Kenelläkään ei ole yhtään major-voittoa! Mutta onneksi joukkueessa on mukana vielä neljä pelaajaa, joilla on myös kokemusta kaikkein arvostetuimpien turnausten voittamisesta. Ja vielä niin, että heistä jokainen on pystynyt voittamaan vastustajien arvostaman US Openin.

Aloitetaan maailman tämän hetken ykköspelaajasta Rory McIlroysta, joka on voittanut neljä major-turnausta. Hän on ollut aiemmin kaksi kertaa Ryder Cupissa, pelannut yhdeksän ottelua ja kerännyt viisi pistettä.

Jatketaan esittelyä US Openin viime vuoden voittajalla englantilaisella Justin Rosella, jolla on kaksi Ryder Cupia takanaan. Niissä hän on  pelannut 9 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

McIlroyn lisäksi joukkueen toinen pohjoisirlantilainen pelaaja on Graeme McDowell, joka voitti US Openin neljä vuotta sitten. Hän on ollut Ryder Cupissa kolme kertaa, pelannut 12 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

Neljäs majoreita voittamaan pystynyt Euroopan joukkueen mailataituri on saksalainen Martin Kaymer, joka voitti kesäkuussa US Openin ja neljä vuotta sitten PGA Championshipin. Kaymer on juhlinut Ryder Cupin voittoa 2010 ja 2012, pelannut niissä kuusi ottelua keräten 3,5 pistettä.

Amerikkalaisten joukkue on paperilla jonkun verran vahvemman oloinen. Vaikutelma tulee siitä, että puolet joukkueesta on major-voittajia: Phil Mickelson (5 majoria),  Bubba Watson (2), Jim Furyk (1), Keegan Bradley (1), Zach Johnson (1) ja Webb Simpson (1).

Ensikertalaisia Yhdysvaltojen joukkueessa on kolme niin kuin Euroopankin joukkueessa: 21-vuotias Jordan Spieth, 24-vuotias Patrick Reed ja 35-vuotias Jimmy Walker.  

Kokenein Ryder Cup -pelaaja on Phil Mickelson, joka osallistuu jo kymmenennen kerran tähän mannerten väliseen huipputurnaukseen.

Mutta toisaalta, Eurooppa on viime vuosina ollut Ryder Cupissa niskanpäällä ja niinpä mukana olevien pelaajien aiemmin keräämien Ryder Cup -pisteiden (78-54,5) perusteella Eurooppa on kyllä kotikentällään Gleneaglesissa suosikkiasemassa.

Tässä vielä pelaajien menestysprosentit (pelatut ottelut/pisteet):

USA

Bradley 4 ottelua, 3 pistettä = 75 %

Johnson 11 ottelua, 6,5 pistettä = 59 %

Kuchar 7 ottelua, 4 pistettä = 57 %

Mahan 8 ottelua, 4,5 pistettä = 56 %

Simpson 4 ottelua, 2 pistettä = 50 %

Watson 11 ottelua, 5,5 pistettä = 50 %

Mickelson 38, ottelua 17 pistettä = 45 %

Furyk 30 ottelua, 11 pistettä = 37%

Fowler 3 ottelua, 1 piste = 33 %

Eurooppa

Poulter 15 ottelua, 12 pistettä = 80 %

Rose, 9 ottelua, 6 pistettä = 67 %

Garcia 28 ottelua, 18 = 64 %

Björn 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %

Kaymer 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %

Westwood 37 ottelua, 21 pistettä =57 %

McIlroy 9 ottelua, 5 pistettä = 56 %

McDowell 12 ottelua, 6 pistettä = 50 %

Stenson 7 ottelua, 3 pistettä = 43 %