Nämä 6 ryhmää iloitsevat eniten golfin paluusta olympiakisoihin

Enää seitsemän kuukautta ja sitten tiedämme, ketkä edustavat Suomea Rio de Janeiron olympiakisojen golfturnauksessa. Kahdeksan kuukauden kuluttua tiedämme, kuinka olympiagolf suomalaisilta sujuu. Näin aika rientää!

Golfin paluu olympiakisoihin 112 vuoden jälkeen herättää edelleen ristiriitaisia tunteita. Kirjoitan niistä kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Tiger Woods oli se megatähti, jonka vuoksi KOK kiinnostui golfista.
Photo courtesy of the World Golf Hall of Fame and  Getty Images.

Old Tom, golfin suurin legenda.
Kuva: IOC

Odotukset Rion olympiagolfia kohtaan ovat valtavat, vaikka kakusta puuttuu se suurin koriste. Kun golfille tasoitettiin vuosituhannen alussa tietä olympiaperheeseen, oli tärkeänä kiihokkeena silloin maailman kiinnostavimman urheilijan Tiger Woodsin saaminen mukaan viiden renkaan kisoihin.

Nyt näyttää aika selvältä, että Tiger ei Yhdysvaltojen kisajoukkueeseen mahdu. Mutta, ei tässäkään vielä ole viimeistä sanaa välttämättä kuultu. 

Oletetaan, että Tiger pysyy terveenä. Hän voisi voittaa ensin pari tavallista PGA-kisaa ja sen jälkeen US Openin. Teoriassa Tiger voi yhä omilla teoillaan raivata tiensä Rioon. Tigerilla on 14 majoria vyöllään. Olympiavoitto olisi hieno kruunu komealle uralle. No, kaunis ajatus ainakin...

Golfin historia on major-turnausten voittajien historiaa. Old Tom Morris (1821–1908) on lähes pyhimyksen asemassa golfhistorian harrastajien keskuudessa. Eikä Old Tomilla ole mitään tekemistä olympiakisojen kanssa! Tämä on yksi syy, miksi monet vierastavat edelleen golfin olympiaturnausta. Golf on luonut suuret sankaritarunsa ilman olympiarenkaita. 

Lisäksi osa ihmisistä vastustaa aina muutosta. Ei siis ihme, että olympiagolfillakin omat sitkeät vastustajansa. 

Mutta katsotaanpa, ketkä ovat eniten innoissaan golfin paluusta olympiakisoihin.

1. Golfin markkinamiehet

Golf on saavuttanut valtavan maailmanlaajuisen suosion. Jopa 60 miljoonaa golfaria. Mutta lajin kasvu taisi saavuttaa rajansa jo muutama vuosi sitten. Tarvittiin jokin uusi juju, jolla lajin suosiota ja näkyvyyttä voisi vielä kasvattaa. Se juju on olympialajin status.

Entinen KOK:n virkailija Anthony Scanlon on tehnyt IGF:ssä töitä
olympiaturnauksen eteen. Kuva: IOC / A.Meylan

2. Kansainvälisen olympiakomitean lordit

KOK haluaa varmistaa asemansa maailman mahtavimpana urheiluliikkeenä. Kaksi lajia puuttui sitkeästi olympialordien valvontavallasta. Toinen oli moottoriurheilu, ja toinen oli golf. Kun golfväki itse aktivoitui ja halusi päästä olympiakisoihin, KOK:n herrat solmivat kätensä kiitolliseen iltarukoukseen. 

Olympiamuseossa on nyt
golfaiheinen näyttely.

Tästä KOK:n innostuksesta on hyvänä todisteena Lausannen olympiamuseossa parhaillaan avoinna oleva näyttely, jossa esitellään uutta olympialajia. Tammikuun loppuun asti auki olevan näyttelyn nimi on Swing!

Siis, g-o-l-f on Lausannen olympiamuseon uuden näyttelyn aiheena! Mitä mahtaa siinä museon edessä juokseva Paavo Nurmen patsas tästä ajatella? Paavo muistelee varmaan omaa golfiaan vuonna 1940. Vieläkin harmittaa, kun Taisto Mäki sai nopeammin tuntuman tuosta merkillisestä lajista! 

3. Hereillä olevat kansalliset olympiakomiteat

Kansainvälisessä urheilussa tapahtuu harvoin niin suuria murroksia, kuin vuonna 2016, kun golfarit liittyvät mukaan olympiakisoihin. Niissä maissa, missä urheilujohto on tilanteen tasalla, on golfin tuoma uusi ulottuvuus otettu täysimääräisesti hyötykäyttöön. Golfin avulla voi uudistaa vanhoja käytäntöjä, mielikuvia ja verkostoja. Golf tarjoaa suuren mahdollisuuden. Onkohan meillä mietitty, miten ryppyotsaista urheilua voisi golfin avulla muokata nykyistä kevyemmäksi ja rennommaksi?

4. Suomalaiset tv-katsojat

Suomalaisille television katsojille golf on jäänyt aika vieraaksi lajiksi. Siis niille, jotka eivät ole niin golfiin hurahtaneita, että haluavat nähdä maksukanavilta maailman parhaiden pelaajien svingejä. Yleisradion kanavilla parasta golfia on ollut Euroopan haastajakiertueen kotimaan kilpailut, joita on viime vuosina näytetty jälkilähetyksinä. Tavallisen urheilusta kiinnostuneen suomalaisen silmiin golf ei Ylen kanavilta tule. 

Mutta ensi kesä tekee poikkeuksen. Rion olympiakisoissa golf näkyy kahden viikon ajan. Naiset pelaavat neljän päivän kilpailun, ja miehet samoin neljän päivän kilpailun. Ja luonnollisesti pari päivää näytetään harjoituksia ja tehdään ennakkojuttuja. Uskon, että suomalaisia golfareita on jo koulutettu tätä uutta mediatilannetta varten.

5. Suomalaisten golfarien managerit

Olympiakisoissa on tarkat määräykset, joilla rajoitetaan urheilijoiden henkilökohtaisten sponsoreiden näkyvyys minimiin. Silti suomalaisten golfareiden managereiden tulisi tällä hetkellä tehdä enemmän töitä kuin koskaan, sillä elokuussa 2016 ne suomalaiset golfarit, jotka pelaavat Riossa, saavat enemmän julkisuutta, kuin kaikki suomalaiset golfarit ovat saaneet yhteensä koko 2000-luvulla!

No, lasketaan Mikko Ilonen tästä erilleen. Mikko on kyllä saanut aika paljon julkisuutta. Mutta hänen takanaan tulevien kohdalla tilanne on täysin uusi. Vaikka Riossa esiinnytään ”vain” sinivalkoisissa Suomi-väreissä, niin useiden tuntien televisionäkyvyys ja kymmenien palstametrien lehtinäkyvyys on kyllä muutettavissa dollareiksi, tai euroiksi. Mutta jos manageri aloittaa työnsä vasta Rion kisojen jälkeen, niin silloin pendolinokin on jo mennyt.

6. Golfhistorian harrastajat

Young Tom. Photo courtesy of
the University of St Andrews Library.

Rion olympiaturnauksen voittaja nousee aivan ainutlaatuiseen seuraan. Luonnollisesti yksi rinnastus tehdään edellisiin olympiavoittajiin. Vuonna 1900 Pariisissa voittajia olivat  amerikkalaiset Charles Sands ja Margaret Abbott. Neljä vuotta myöhemmin naisten kisa jätettiin pois, ja miesten henkilökohtaisen kultamitalin voitti Kanadan George Lyon. Joukkuekilpailussa oli mukana vain kolme joukkuetta Yhdysvalloista.

Mutta Rion voittajaa ei tietenkään pidä rinnastaa näihin sinänsä kunnianarvoisiin pioneereihin. Hehän olivat amatöörejä. Rion golfkisassa ei taida olla mukana yhtään amatööriä. Siellä pelaavat kunkin maan parhaat golfarit, jotka saavat osanotto-oikeuden ammattilaisten rankinglistan perusteella. (Teoriassa amatöörikin voisi mahtua mukaan.)

Niinpä Rion voittajat voidaan rinnastaa kaikkein suurimpiin nimiin golfin historiassa. Tässä yhteydessä voisi nostaa esille golfin kaikkien aikojen menestyksekkäimmän isä-poika-parin. Old Tom Morris voitti neljä kertaa British Openin 1861–1867. Hänen poikansa Young Tom Morris voitti Openin samoin neljä kertaa vuosina 1868–1872. Young Tom voitti Openin neljä kertaa peräkkäin, sillä vuonna 1871 ei turnausta pelattu lainkaan, koska kiertopalkintona ollut vyö meni kolmen peräkkäisen voiton myötä Young Tom Morrisille. Uusi kiertopalkinto saatiin hankittua vasta seuraavaksi vuodeksi.

Jos olympiagolfin ansiosta tehdään golfin historiaa tunnetuksi, niin se on kyllä kaikkien golfin harrastajien etu.

Jo 90 vuotta ensimmäisestä Ruotsi-maaottelusta

Ennakkosuosikki Ruotsi aikoo ottaa kaiken ilon irti viikonlopun yleisurheilumaaottelussa Suomea vastaan. Kyseessä on juhlamaaottelu, sillä ensimmäisen kerran maat kohtasivat maaottelun merkeissä Eläintarhassa vuonna 1925.

Suomi voitti avausmaaottelun lukemin 99–85. Yksi maaottelun rivitaistelijoista oli urheilutoimittaja Harri Eljanko, jonka tapasin vuonna 2001 vain vähän ennen hänen kuolemaansa. Eljanko (silloin vielä Ekqvist) sijoittui 800 metrillä toiseksi Ruotsin Erik Bylehnin jälkeen ajalla 1.58,5. Seuraavassa maaottelussa Tukholmassa 1927 Bylehn vei jälleen voiton, Harri Larva oli toinen ja Eljanko jätettiin neljänneksi ajalla 1.58,9.

Ensimmäisessä maaottelussa syntyi yksi uusi Suomen ennätys, kun Ville Pörhölä työnsi kuulaa 14,87. Erik Åström päästeli 400 metriä ajassa 49,0 sivuten voimassa ollutta Suomen ennätystä. Ensimmäisen maaottelun paras tulos oli kuitenkin Paavo Nurmen 10 000 metrin voittoaika 30.40,2. 5000 metriä Nurmi tyytyi voittamaan ajalla 14.53,1.

Muista ensimmäisen maaottelun sankareista on mainittava myös kaksoisvoittaja Ville Tuulos, joka hallitsi niin pituutta (700) kuin kolmiloikkaa (15.00).

Ensimmäisissä maaotteluissa esiintyi urheilijana myös herra nimeltä Armas Wahlstedt, joka sijoittui korkeudessa kolmanneksi tuloksella 185. Seuraavassa maaottelussa Tukholmassa 1927 Wahlstedt paransi tulostaan viisi senttiä ja voitti maaottelun! Myöhemmin hän suomensi nimensä Valsteeksi, ja vaikutti vuosikaudet Suomen päävalmentajana. Tänä vuonna on ilmestynyt Hannu Pelttarin erinomainen kirja ”Valmentaja Valste”, johon yleisurheilusta kiinnostuneiden kannattaa tutustua!

Paavo Nurmi jäi pois 1927, Ruotsi voitti

Toinen maaottelu järjestettiin siis 1927 Tukholmassa. Paavo Nurmi jäi pois maaottelusta, ja Ruotsi otti murskavoiton. 

Kolmas maaottelu järjestettiin 1929, ja jälleen taisteltiin Eläintarhan legendaarisella kentällä. Suomi voitti niukasti kolmella pisteellä. Yksi maaottelun historiallinen piirre oli, että Yleisradio lähetti Sulo Kolkan radioselostuksen radioaalloilla: "Simeoni täällä, Eläintarhan päällä!" Ruotsin yleisradion selostajana oli toimittajalegenda Sven Jerring.

Ruotsi-otteluiden tunnekuohut riistäytyivät
jo kolmannessa, vuoden 1929 ottelussa.

Suhteisiin tuli säröjä jo 1929 

Tunteet kävivät kuumina 1929, ja maaottelun jälkeen tunnettu ruotsalaistoimittaja Torsten "Pekka" Tegnér jopa kyseenalaisti maaotteluiden jatkon. Sen jälkeen ruotsalaislehtien kirjoittelusta sydämistynyt Suomen Urheiluliiton (silloin vielä SVUL:n Urheilujaosto) puheenjohtaja Urho Kekkonen piti radioesitelmän, jossa hän totesi tulevaisuudesta, että Ruotsin kanssa on sovittu vuoden 1931 maaottelusta, mutta jatkossa Suomelle sopivampi maaotteluvastustaja voisi olla Ranska, Englanti, Unkari tai Saksa. 

Kun Kekkosen radiopuhetta referoitiin, maininta Saksasta jäi pois. Se antoi ruotsalaisille aiheen ilkkua, että suomalaiset haluaisivat käydä maaotteluita vain heikompiaan vastaan. Tämän johdosta Kekkosen oli vielä palattava samaan asiaan ja selvennettävä, että kyllä hän radiossa myös Saksan mainitsi! Valitettavasti tuon ajan tekniikka ei sallinut kaikkien ohjelmien tallentamista, joten Kekkosen radioesitelmää ei ole enää kuultavissa.

Monesti sanotaan virheellisesti, että ruotsalaisten urheilujohtajien aktiivisuus Paavo Nurmen ammattilaiseksi julistamisessa oli syynä maaottelusuhteiden katkeamiseen 1930-luvulla, mutta Nurmi ei ollut osallisena maaotteluriidoissa, jotka välirikon oikeasti aiheuttivat!

Välirikko paheni vuoden 1929 maaottelun jälkeen lokakuussa, kun Urheilujaosto ei antanut suomalaisten kestävyysjuoksutähtien Martti Marttelinin ja Väinö Sipilän matkustaa Ruotsiin kilpailemaan eväten heidän kilpailulupansa. Taustalla oli suomalaisten tyytymättömyys siihen, että suomalaistähdet kävivät Ruotsissa kilpailemassa tuottaen ruotsalaisille kisajärjestäjille suuret pääsylipputulot, mutta ruotsalaisia oli paljon vaikeampi saada Suomeen kilpailemaan. 

Ruotsin yleisurheiluliiton puheenjohtaja Bo Ekelund kirjoittikin (15.11.1929) Kekkoselle sovinnollisesti pahoitellen ruotsalaislehtien kirjoittelua ja ehdottaen, että vuosittain sovittaisiin urheilijavaihdosta: suomalaisille urheilijoille Ruotsissa ja ruotsalaisille urheilijoille Suomessa yhtä monta kisastarttia.

Keskusteluyhteys Kekkosen ja Ekelundin välillä jatkui. Kekkonen (kirje 14.11.1930) kuitenkin peruutti (tai siirsi myöhempään ajankohtaan, mikä on käytännössä sama asia) tapaamisen Ekelundin kanssa vedoten kahteen seikkaan: Suomen urheilujärjestöjen uudelleenorganisointi (erikoisliittokysymys) oli pahasti kesken, ja toiseksi Lauri Pihkala oli matkustamassa Ruotsiin puhumaan Ekelundin kanssa samoista asioista: 1) ruotsalaisten kokemuksista suomalaisten urheilijoiden vierailuista, 2) urheilijavaihdon tulevaisuudesta, 3) Pihkalan esittämästä B-maaottelusta, ja 4) seuraavan vuoden 1931 maaottelusta.

Vaikeudet jatkuivat, sillä Ruotsin esittämä päivämäärä vuoden 1931 maaotteluun ei sopinut suomalaisille. Ekelund kirjoittikin vuoden 1931 alussa Kekkoselle, että mikäli ruotsalaisten esittämä ajankohta ei suomalaisille sovi, Ruotsin täytyy löytää joku toinen vastustaja.

Kekkonen kävi kesäkuussa Ruotsissa seuraamassa Ruotsi-Norja-maaottelua ja neuvottelemassa Ekelundin kanssa Suomen ja Ruotsin välisistä urheilusuhteista. UK kirjoitti keskusteluista muistion (17.6.1931) Urheilujaoston johtokunnalle, jossa hän muun muassa toteaa: ”Siitä tulin vakuutetuksi, että maaottelu on voitettava. Uudesta sopimuksesta puhuminen ennen maaottelua on tarpeetonta, sen ratkaisee stadionyleisön ja sanomalehtien käytös.”

Lopputuloksena oli, että Suomen voittoon päättyneen tunteita kuohuttaneen vuoden 1931 maaottelun jälkeen Kekkonen ilmoitti bankettipuheessaan maaottelusuhteiden katkaisemisesta Ruotsiin:

”Urheilullinen itsetunto ja kateus johtavat siihen, että maaotteluista tulee taisteluita, joihin kiinnitetään niin paljon työtä ja huolta, että jää kyseenalaiseksi, onko tällaisten maaottelujen olemassaolon tuottama hyöty oikeassa suhteessa uhrauksiin. Maaottelut muodostuvat niin kuluttaviksi, raskaiksi ja verisiksi, jos niin saa sanoa, että ne toisinaan tuntuvat liian tosilta ollakseen urheilua.”

”On tarpeetonta kysyä, kumpi tähän on syypää. Ensi sijassa olosuhteet, kansojen erilainen luonne jne. Mutta eräässä suhteessa meillä suomalaisilla on ollut syytä tänne lahden taakse kohdistettuun tyytymättömyyteen. Niin hullun rohkeata kuin onkin kohdistaa moitteita neljättä valtiomahtia vastaan, en voi olla lausumatta julki Suomessa yleistä käsitystä siitä, että täkäläinen urheilulehdistö koko verhoamattoman vihamielisellä asenteellaan Suomen ja suomalaisten urheilua kohtaan on mitä tuntuvimmin huonontanut maittemme urheilusuhteita. Me suomalaiset emme ole paljoon hyvään tottuneet, emmekä kenties sitä kestäkään, mutta me toivomme sittenkin hiukan parempaa kuin mitä usein olemme saaneet osaksemme.”

”Minusta tuntuu, että tämän tarkastelun jälkeen voidaan todeta, että maaottelun jatkaminen nykyisessä muodossaan ei käy päinsä. ”

Siinä se tuli sanottua. Kekkonen oli puhunut!

Mahdollinen tarina Paavo Nurmesta

Karo Hämäläisen romaani ”Yksin” on hieno kaunokirjallinen teos. Saksalainen Willi F. Könitzer kirjoitti vuonna 1937 ”Nurmi”-nimisen romaanin, joten nyt oli totisesti aika saada myös suomalainen romaani Paavo Nurmesta.

Ilmeisesti Nurmi on ollut niin suuri hahmo, että romaanikirjailijat eivät ole aikaisemmin rohjenneet ottaa häntä romaaninsa päähenkilöksi. Nurmesta on kyllä tehty elokuva, ooppera ja teatterinäytelmä, mutta mikään niistä ei ole noussut suurten taideteosten sarjaan. Tätä taustaa vasten Karo Hämäläinen on tarttunut pelottomasti aiheeseensa ja tehnyt  romaanin Nurmesta ja samalla suomalaisen miehen mielenmaisemasta.

Hämäläinen itse rinnastaa romaaninsa Wäinö Aaltosen varpaillaan juoksevaan juoksijapatsaaseen (1925), joka löytyy Helsingistä, Turusta, Jyväskylästä ja Lausannesta. Minä vertaan romaania mieluummin Antero Raevuoren kirjaan "Paavo Nurmi, juoksijain kuningas".

Hämäläisen kirjaa voisi luonnehtia kevytversioksi Raevuoren neljännesvuosisata sitten kirjoittamasta elämäkerrasta. Raevuori teki aikanaan niin hienon työn Nurmi-elämäkerrassa, että hän ansaitsisi jonkinlaisen urheilukulttuurin erikoistunnustuksen suurtyöstään.

Mutta hyvin on myös Karo Hämäläinen haasteestaan selvinnyt. Siinä missä Raevuori kirjoitti tietokirjan käyttäen höysteenä fantasiaa, siinä Hämäläinen on kirjoittanut fantasiakirjan käyttäen höysteenä faktoja.

Joitakin yksittäisiä kohtia romaanista tekisi mieli korjata, mutta koska kyseessä on romaani, ei korjaamiseen pitäisi olla tarvetta. Romaanikirjailijalla on esimerkiksi lupa tehdä Nurmesta viulunsoittaja, vaikka asialla ei todellisuuspohjaa olisikaan. Paavo Nurmen poika Matti Nurmi kiisti voimakkaasti koko asian, kun kysyin häneltä isänsä viulunsoittoharrastuksesta.

Romaanikirjailija voi myös leikitellä ajatuksella, että Nurmi olisi lyönyt vetoa itseään vastaan. Mutta Paavo Nurmen henkilökuvaan sellainen ei minusta istu. Paavo Nurmi ei minusta ollut uhkapeluri, vaikka saattoi menettää rahoja pörssissä, kuten Hämäläinen kuvaa. Pidän pörssisijoittamista kuitenkin vastuullisena toimintana toisin kuin eettisesti tuomittavaa vedonlyömistä itseään vastaan.

Yksi pieni asiavirhe minua kiusaa. Paavo Nurmi ei voinut seurata Helsingin olympiakisoja televisiosta, koska kisojen televisiointi jäi lopulta suunnitelmien tasolle. Amerikkalaisprofessori James Schwoch on kirjoittanut tästä ansiokkaan artikkelin ”Transmission Impossible: Finland, the 1952 Olympics, and Cold War TV”, joka julkaistiin viime vuonna toimittamassani kirjassa Journalismi ajassa.

Toisaalta, romaanihenkilölle kaikki on mahdollista!

Kun miettii Karo Hämäläisen romaanin kokonaiskuvaa, niin viimeistään tällä kirjoitussuorituksella hän nostaa itsensä elossa olevien suomalaisten kaunokirjailijoitten A-luokkaan. Kyse ei ole vain urheiluromaanista, vaan ennen kaikkea kyseessä on haalean romanttinen tarina vanhenevan miehen ajatusmaailmasta.

Pelkäsin ensin lukea tätä romaania, koska tunnen Nurmen tarinan entuudestaan luettuani muun muassa Toivo T. Kailan, Paavo Karikon ja Mauno Kosken, Antero Raevuoren, Sulo Kolkan ja Helge Nygrénin sekä Risto Taimen kirjoittamat Nurmi-teokset.

Mutta tyylitaituri Hämäläinen juoksuttaa faktaa ja fiktiota kevyesti, eikä asioita jäädä hieromaan tarpeettoman pitkään. Tarina etenee, ja vastaan tulee sopivalla tempolla historiallisesti tuttuja asioita, ja toisaalta romaanikertomukseen istuvia yllättäviä käänteitä.

Natsikirjailijan kirja Nurmesta

Saksalaisen tohtori Willi Friedrich Könitzerin (1905–1947) romaani ”Nurmi” on mitä ilmeisimmin ensimmäinen romaani Paavo Nurmesta. Suomen Urheilulehti otsikoi (10.5.1937) ”Erikoislaatuinen kirja Nurmesta”.

Könitzer oli natsikirjailija, joka oli väitellyt tohtoriksi vuonna 1932 aiheenaan Friedrich Hölderlin, antiikin Kreikkaa ihaillut saksalainen filosofi ja runoilija. Könitzer oli Saksan yleisradion palveluksessa ollut toimittaja ja kirjailija. Ennen Nurmi-romaania hän oli  julkaissut kirjan ”Olympia 1936”. Toisen maailmansodan jälkeen Könitzerin kirjatuotanto, joka tuki kolmannen valtakunnan aatetta, päätyi Itä-Saksassa kiellettyjen kirjojen listoille. Sitä en tiedä, oliko jopa Nurmi-romaani noilla pannalistoilla. Kirjailija itse menehtyi Neuvostoliiton sotilaiden valvomalla Sachenhausenin vankileirillä vuonna 1947.

Könitzerin romaanin alkuperäisissä paperikansissa on ollut juoksukuva Paavo Nurmesta. Romaanin pääosassa on kuitenkin saksalainen sotilas Fritz Eckl, joka haavoittuu vuonna 1918 Suomen vapaussodassa ja näin entisen juoksijalupauksen elämä muuttuu liikuntakyvyn menettäneen raajarikon surulliseksi arjeksi.

Päähenkilö kuulee suomalaisesta juoksijalupauksesta Paavo Nurmesta, hänen olympiavoitoistaan ja ennätyksistään. Se innostaa invalidisoitunutta entistä urheilijalupausta.

Ecklin uskonnolliseen hurmokseen verrattava Nurmen ihailu, tahdonvoima, ja vaimon tuki saavat hänen liikuntakykynsä vähitellen palautumaan. Hän alkaa kävellä kainalosauvojen ja sitten kepin avulla. Hän päättää lähteä Amsterdamiin nähdäkseen ihmeellisen auttajansa.

Suomen Urheilulehti esitteli kirjan seuraavasti:  ”Tukholman kisojen 5000 m:n juoksusta ja Hannes Kolehmaisen voitosta saavat lujan urheiluinnostuksen kaksi henkilöä, Kolehmaisen nuori maanmies Nurmi ja saksalainen juoksija, tri Fritz Eckl (kirjoittaja?). Viimeksi mainittu oli jo katsottu varmaksi edustajaksi Berliinin olympialaisiin 1916, mutta sitten tuli maailmansota, hän joutui Suomen vapaussotaan, sai jalkansa halvatuiksi ja palasi raajarikkona takaisin kotimaahansa. Hänen viettäessään surullisia päiviä kotonaan perheensä parissa ajatuksineen ja kuvitelmineen kasvaa kaukaisessa Suomessa tuleva suurjuoksija. Nurmi keksitään eräällä sotilasmarssilla muitten asevelvollisten joukosta, hän kehittyy, kulkee voitosta voittoon, olympialaisista olympialaisiin ja hänestä tulee kansansa suuri mainosjuoksija.”

Saksalaisromaani on kasvutarina, jossa päämäärätietoisuus ja tahdonlujuus palkitaan: ”Paavo Nurmen nousu ja tavaton voimallisuus alkaa vaikuttaa ihmeellisesti sairaaseen Eckliin. Hänen sieluunsa tarttuu ikään kuin voimaa Nurmesta, jonka vaiheita hän on sairaan intohimoisella mielenkiinnolla seurannut vuodesta toiseen. Hän alkaa kuvitella omaavansa saman voiman, ja kun Ecklin vaimo tukee häntä siinä uskossa, alkaa tahdonvoiman avulla terveyskin palata. Tohtorimme alkaa kävellä kainalosauvojensa avulla, yrittää turvautua paljaaseen keppiin ja lähtee Amsterdamiin nähdäkseen ihmeellisen auttajansa. Liikunta ja verenkierron uudistaminen parantaa sairaan miltei kokonaan mutta hän uskoo että sen ihmeen on Nurmi saanut aikaan, ja hänestä tulee aivan toinen ihminen.”

Könitzerille Nurmi on myyttinen hahmo, kenties henkilökohtainen esikuva, joka antaa hänen romaaninsa päähenkilölle voimia. Hämäläisen luoma Nurmi saa ravintoa myyttisestä hahmosta, kansallissankarista, mutta se on samalla päähenkilön hyvin henkilökohtaista pohdiskelua. Hämäläisen kirjan nimi, ”Yksin”, on mestarillinen oivallus ja istuu kirjan tarinaan hyvin.

Yhteenveto Paavo Nurmen Amerikan-kiertueesta

Seurasin amerikkalaisista lehdistä viiden kuukauden ajan Paavo Nurmen vuoden 1925 Amerikan-kiertuetta päivä päivältä ja kirjoitin jokaisesta kilpailusta blogi-postauksen. Nyt Paavo Nurmen 118-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kokosin kirjoitukset kuukausittain yhteen.

Tammikuu

11 kilpailua, 10 voittoa, vain yksi tappio tasoitusjuoksussa. Tammikuun kisat löytyvät täältä.

Helmikuu

12 kilpailua, 11 voittoa, vain yksi tappio tasoitusjuoksussa. Helmikuun kisat löytyvät täältä.

Maaliskuu

15 kilpailua, 14 voittoa, yksi keskeytys. Maaliskuun kisat löytyvät täältä.

Huhtikuu

9 kilpailua, 9 voittoa. Huhtikuun kisat löytyvät täältä.

Toukokuu

6 kilpailua, 5 voittoa. Toukokuun kisat löytyvät täältä.

Sanoisin, että tuosta yllä olevista linkeistä löytyy koottuna yksi maailman merkittävimmistä kilpailukiertueista, The Tour. Toivottavasti juoksun ystävät löytävät kisaraportit!

Paavo Nurmen Amerikan-kiertueesta voi lukea myös Yleisurheilu.fi -palvelusta.