Paavo Nurmi voitti mailin Harvardin radalla

22.5.1925 Kilpailu 52, voitto nro 49

Paavo Nurmen Amerikan-kiertueen toiseksi viimeinen kilpailu oli mailin juoksu Harvardin radalla Cambridgessä, Bostonin liepeillä.

Nurmen voittoaika 4.15,2 oli pettymys 45 000 katsojalle etenkin siihen nähden, miten paljon kilpailusta oli kirjoitettu etukäteen, ja kuinka varmana pidettiin Paavo Nurmen pystymistä ME-aikansa 4.10 parantamiseen.

Mutta Paavolla oli takana elämänsä rankin talvi. Yli 50 kilpailua. Jalkojen herkkyys oli kuin muisto vain, vaikka hieroja Eino Hakoniemi oli pehmittänyt Juoksijoiden Kuninkaan lihaksia uutterasti.

Tämän kilpailun olisi pitänyt jo riittää todistamaan ahneille kisajärjestäjille, että Paavo ei tahallaan jättänyt ennätyksiä rikkomatta. Kun puolen vuoden ajan liikuttiin tasolla, joka oli 99-prosenttisesti muille sen ajan juoksijoille täysin mahdoton, ei Paavokaan voinut jatkuvasti uusia ennätyksiä juosta.

Kisajärjestäjät löivät itse omalla reklaamillaan epärealistisia odotuksia Phantom Finnin kilpailuihin. Kun odotukset eivät toteutuneet, syy oli Nurmen, vaikka kisajärjestäjillä olisi kyllä ollut peiliin katsomisen paikka.

Tämä Harvardin kilpailu antoi Paavolle jo merkin siitä, että kiertueen päätös Al Helfrichiä vastaan ei tulisi olemaan helppo.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 52, ennätyksiä 29.

Paavo Nurmen Amerikan-kiertue on huipentumassa

Paavo Nurmi on 16.5.1925 mennessä juossut 51 kilpailua Yhdysvalloissa ja voittanut 48 kertaa. Hän kilpaili länsirannikolta palattuaan kahteen kertaan suomalaisten seurojen kilpailuissa Bostonin liepeillä, ja jäljellä oli vielä kaksi odotettua kilpailua, maili ja 880 jaardia.

Joissakin lähteissä kerrotaan, että Paavo olisi kilpaillut New Yorkissa myös lauantaina 16.5., mutta sellaisesta kilpailusta ei amerikkalaisissa sanomalehdessä ole mitään mainintaa. Kun ajatellaan, kuinka intensiivisesti Nurmen jokaista juoksuaskelta tuolloin seurattiin, pidän lähes mahdottomana, että hänellä olisi ollut joku ”vähäpätöinen” kilpailu Brooklynissä, josta toimittajilla ei olisi ollut mitään tietoa.

Oletan, että tuo päivämäärä on jäänyt roikkumaan tilastoihin sen vuoksi, että päätöskilpailua suunniteltiin aluksi siihen päivään. Syystä tai toisesta päätöskilpailu siirtyi kymmenen päivää myöhemmäksi.

Jos Paavo Nurmi olisikin käynyt juoksemassa tuona päivänä jonkun koulun tapahtumassa näytösluonteisesti pari ratakierrosta, sitä ei mitenkään voi merkitä kilpailuluetteloon, koska mitään vahvistusta tällaisellekaan tapahtumalle ei ole löydettävissä.

Näin ollen olen päätymässä tarkan sanomalehtien lukemisen perusteella siihen, että Paavo Nurmen oikea kilpailumäärä vuoden Amerikan-kiertueella oli 53 kilpailua. Eri lähteissä tämä kilpailumäärä vaihtelee, mutta pitäisin kiinni tästä (53) luvusta.

Lehdissä kirjoitettiin runsaasti siitä, että Nurmi haluaa päättää viiden kuukauden kilpailukiertueensa maailmanennätyksiin maililla ja 880 jaardilla. Mailin ulkorataennätys 4.10,4 oli Nurmen omissa nimissä, ja Ted Meredithin 880 jaardin ennätys oli 1.52,2. Mailin ennätystä Nurmi yrittäisi 22.5. ja 880 jaardin ennätystä päätöskilpailussaan New Yorkin Yankee Stadiumilla 26.5.

Paavo Nurmi juoksi Worcesterissa sateessa ja mudassa

11.5.1925 Kilpailu nro 51, voitto numero 48

Paavo Nurmi piti yhden välipäivän ja kilpaili maanantaina 11.5. uudelleen Worcesterin seudulla, Bostonin länsipuolella. Tällä kertaa Greendalen radalla käyty kilpailu sai lisämaustetta märästä ja mutaisesta radasta, mikä selittää 1,5 mailin tasoitusjuoksun vaatimattoman voittoajan 7.22,0.

Paikallinen Suomi Club oli saanut poikkeuksellisen supertähden kilpailuihinsa, mutta taivaan voimat olivat tällä kertaa vastaan. Sade pilasi tapahtuman tunnelman, eikä katsojiakaan tullut odotusten mukaan paikalle. Vain 500 innokkainta osti pääsylipun, mikä kertoo epätoivoisista olosuhteista.

Nurmi majoittui Fitchburgissa Raymond-hotellissa ja Fitchburg Centinelin artikkelin mukaan viihtyi hyvin. Hän tapasi muun muassa painija Väinö Ketosen, joka oli yhdeksän vuotta vanhempi kuin Nurmi. Ketonen oli tuolloin ammattilaispainin keskisarjan hallitseva maailmanmestari.

Ketonen oli lähtöisin Tampereelta. Hän paini ensin Tampereen Yrityksessä ja siirtyi sitten viipurilaiseen Karjalan Tarmoon, jonka riveissä hän voitti kevyen sarjan Suomen mestaruuden vuonna 1910. Sen jälkeen hän siirtyi Englannin kautta Amerikkaan tienaamaan ammattipainijana. Tai kuten tuohon aikaan ilmaistiin, "antautui" ammattipainijaksi.

Ammattipaini oli Yhdysvalloissa 1910- ja 1920-luvuilla sukua ammattinyrkkeilylle. Ketosen lailla monet suomalaiset tienasivat ammattipainijoina.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 51, ennätyksiä 29.

Paavo Nurmi sai luvan kilpailla Fitchburgissa

9.5.1925 Kilpailu nro 50, voitto numero 47

Paavo Nurmen kilpailulupa Fitchburgin lauantain kilpailuun tuli viime hetkillä. Edellispäivänä lehdet saattoivat uutisoida, että AAU:n pääsihteeri Frederick W. Rubien oli antanut Paavo Nurmelle luvan kilpailemiseen.

Nurmen edellinen kilpailu oli edelliseltä viikonlopulta länsirannikolta, ja nyt oltiin siis itärannikon tuntumassa Fitchburgissa, Massachusettsin osavaltiossa, 200 mailia New Yorkista pohjoiseen.

Nurni, Ville Ritola ja heidän managerinsa Hugo Quist olivat olleet tutkinnassa useamman viikon ajan sen jälkeen, kun Quistin väitetysti esittämä 1500 dollarin vaatimus osallistumisesta Drake Relays –kisoihin Kansas Cityssä oli tullut julkisuuteen. Syytteen mukaan Nurmen starttihinta oli 1000 dollaria ja Ritolan 500 dollaria. Syytteen mukaan ajatuksena oli maksaa Nurmen matkat New Yorkista Des Moinesiin Iowaan ja takaisin sekä Nurmen kotimatka Suomeen.

Paavo Nurmi voitti San Franciscossa Lloyd Hahnin,
ja The Ogden Standard Examiner julkaisi kuvan
noin viikkoa myöhemmin.

Nurmi oli luonnollisesti tutkinnan pääkohde, vaikka Quist hoiti kaikki sopimusneuvottelut. Kilpailuluvan myöntäminen jo sovittuihin kilpailuihin, kuten Fitchburgiin, perustui Nurmen vetovoimaan. Järjestävä seura pystyi laittamaan taloutensa kerralla kuntoon, kun katsomot pullistelivat uteliaista ihmisistä Nurmen juostessa radalla.

Samaan aikaan kun Nurmen mahdollisia starttirahavaatimuksia tutkittiin, hänen suuruuttaan edelleen ylistettiin. Esimerkiksi The Ogden Standard Examiner julkaisi 8.5. kuvan San Franciscon Kezar Memorial –stadionin avajaiskilpailuista, missä Nurmi oli voittanut Lloyd Hahnin.

Fitchburgissa, ennen Reipas AC -urheiluseuran kilpailua, Nurmi antoi lausunnon, että hänen yhteistyönsä manageri Quistin kanssa on päättynyt.

Fitchburg Sentinel kertoi, että Nurmi saapui kaupunkiin lauantaiaamuna ja osallistuu kilpailuun klo 15.30 Crocker Fieldissä. Harrisburg Sunday Courierin mukaan kilpailuun saapui 7000 katsojaa. Tämä oli kuitenkin vain järjestäjien tavoite. Vasta maanantaina ilmestynyt paikallinen Fitchburg Centinel kertoi, että epätietoisuus Nurmen kilpailuluvasta oli tehnyt kilpailujen markkinoinnin vaikeaksi. Toisaalta järjestäjät pitivät lippujen hintoja korkealla. Niinpä katsomossa oli vain 2000 katsojaa.

Nurmi voitti 1,5 mailin tasoitusjuoksun ajalla 6.52,5.  Tasoitukset olivat 65–80 jaardia, mutta Nurmi tavoitti edellään lähteneet jo kilpailun puoliväliin mennessä. Mailin väliaika oli 4.32. Los Angelesissa Nurmi oli juossut kymmenen sekuntia paremmin, joka mainittiin nyt ennätykseksi. Hallissa Nurmi oli kuitenkin kahteen otteeseen juossut ajan 6.39,4, joka oli kaikkien aikojen paras aika tuolla matkalla.

Nurmi antoi Crocker Fieldin kentälle kehut. Hänen mukaansa rata on yksi parhaista, joilla hän on juossut. Samassa yhteydessä hän kuitenkin moitti jyrkkiä kaarteita.

Kilpailuihin osallistui suomalaistaustaisia juoksijoita Hurja- ja Tarmo-nimisistä seuroista.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 50, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi voitti toisenkin kerran San Franciscossa

3.5.1925 Kilpailu numero 49, voitto numero 46

San Franciscon uusi Kezar Memorial –stadion vihittiin lauantaina ja Paavo Nurmi oli kaksipäiväisten vihkiäiskilpailujen suurin tähti. Kilpailut jatkuivat sunnuntaina 3.5., jolloin Nurmi juoksi 2 mailin kilpailussa voittoon ajalla 9.35,2. Vaikka aika ei hiponut ennätyksiä, onnistui turkulainen jättämään maanmiehensä Ville ”Willie” Ritolan kymmenen sekunnin päähän.

Kilpailut olivat samalla Pacific Athletic Associationin mestaruuskilpailut, eli osavaltion mestaruuskilpailut, joiden järjestelyistä vastasi Olympic Club. Sunnuntaina lehtereillä oli noin 10.000 katsojaa.

Kahdesta San Franciscon viikonlopun kilpailusta oli maksettu manageri Hugo Quistille Chicagossa ennalta 1200 dollaria. Lehdet kirjoittivat kilpailujen jälkeen, että Paavo Nurmen, Ville Ritolan ja seurueen muiden tähtiurheilijoiden matkoista ja majoituksesta oli kertynyt lähes tuo etukäteen maksettu summa. Quist palautti kisajärjestäjille 16 dollaria, kuten muun muassa New York Times itärannikollakin uutisoi.

Toisaalta järjestäjät olivat keränneet kahtena päivänä 9181 dollarin pääsylipputulot, joten järjestelyistä vastanneen Olympic Clubin puheenjohtajalla William F. Humphreyllä ei ollut mitään valittamista.

Kezar Memorial Stadium tuli sotien jälkeen tunnetuksi San Francisco 49ers –joukkueen kotistadionina. Alkuperäinen stadion purettiin kuitenkin vuonna 1989. Vanhasta stadionista saa halutessaan jotain mielikuvaa, jos katsoo ”Dirty Harry” –elokuvan, jonka kohtauksia kuvattiin vanhalla Kezar Memorial Stadiumilla.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 49, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi ja Mikko Ilonen San Franciscossa

2.5.1925 Kilpailu numero 48, voitto numero 45

Joskus asiat menevät jotenkin merkillisesti. Tämän vuoden alusta asti olen seurannut poikkeuksellisen tarkasti Paavo Nurmen 90 vuoden takaista Amerikan-kiertuetta ja Mikko Ilosen tämän kauden golfpelejä.

Tässä viikonvaihteessa näiden kahden suuren suomalaisen urheilijan polut kohtaavat hämmentävällä tavalla. Mikko Ilonen pääsi varamiehenä mukaan epäviralliseen reikäpelin MM-turnaukseen ja pelasi tällä viikolla kolme ottelua San Franciscossa TPC Harding Parkissa. Ja 90 vuotta sitten Paavo Nurmi juoksi San Franciscossa kahdessa kilpailussa, lauantaina ja sunnuntaina.

TPC Harding Park on golfkenttä, joka on saanut nimensä San Franciscossa vuonna 1923 kesken virkakautensa kuolleen Yhdysvaltain presidentin Warren G. Hardingin mukaan. Harding oli innokas golfari, mutta virkakauden paineet olivat ilmeisesti liian suuria hänen terveydelleen.

Hardingin seuraajaksi valittiin Calvin Coolidge, joka sitten kutsui Paavo Nurmen Valkoiseen taloon helmikuussa 1925.

Oakland Tribune julkaisi Paavo Nurmesta poikkeuksellisen kuvasarjan.

Erikoisia sattumia: Ensinnäkin Ilonen pelaa yhtä elämänsä hienointa turnausta samoilla kulmilla, missä Paavo Nurmi juoksi tasan 90 vuotta aikaisemmin. Lisäksi Ilonen pelaa Yhdysvaltain presidentin mukaan nimetyllä kentällä, ja Nurmi oli tavannut helmikuussa 1925 Hardingin seuraajan. Jos Harding ei olisi kuollut San Franciscossa, tuskin kenttäkään olisi hänen mukaansa nimetty. Vähintäänkin erikoista!

2. päivä toukokuuta Nurmi siis juoksi San Franciscossa uudella Kezar Memorial -stadionilla Golden Gate Parkissa 1,5 mailia kilpailussa, jota seurasi 5000–8000 katsojaa. Nurmi kuului neljän tähtiurheilijan seurueeseen, jotka osallistuivat Pacific Athletic Associationin järjestämiin stadionin avajaiskilpailuihin. Nurmen lisäksi seurueeseen kuuluivat Ville Ritola, Lloyd Hahn ja kävelijä Willie Plant.

Nurmi voitti oman matkansa ajalla 6.56,7. Aika oli katsojien odotuksiin nähden vaatimaton, ja Nurmen esitystä kutsuttiinkin lehdissä näytösjuoksuksi. Toisaalta Nurmi oli jo ennalta todennut, että Kezar Memorialin uusi rata on liian pehmeä ennätyksiä ajatellen. Sen verran reipasta vauhtia Nurmi kuitenkin piti, että hänen vastustajansa Lloyd Hahn joutui keskeyttämään. Ville Ritolan voittoaika 3000 jaardilla oli 8.02,4.

Nurmi oli sellainen megatähti, että esimerkiksi Oakland Tribune julkaisi seuraavana päivänä poikkeuksellisen laajan tuoreen kuvasarjan Nurmen juoksutyylistä urheiluosastonsa lähtösivulla.

Vaikka suomalaiset eivät ennätyksiin yltäneetkään, ylsi paikallinen Glenn ”Tiny” Hartfrant kiekonheitossa maailmanennätyskirjoihin heitettyään 47,89.

Hartfrant ei ollut aivan kuka tahansa jässikkä, sillä hän oli Pariisin olympiakisoissa edellisenä kesänä kuulantyönnössä hopealla amerikkalaisten ottaessa kolmoisvoiton. Neljänneksi Pariisissa sijoittui muuten suomalainen Hannes Torpo vain 19 sentin päässä pronssimitalista.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 48, ennätyksiä 29