Näytetään tekstit, joissa on tunniste #kirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #kirja. Näytä kaikki tekstit

10.4.2022

Suksissa Suomen turva

Lumisen talven ja lukuviikon päätteeksi on mukava nostaa esiin kolme kirjoittamaani teosta, joissa hiihto on vahvasti esillä. Kirjojen kannet näkyivät taustalla taannoisessa Tomi Lindblomin juontamassa Alfa TV:n ohjelmassa Pekingin talviolympiakisojen alla. Olin vieraana samassa ohjelmassa urheiluoikeuden professorin Antti Aineen kanssa keskustelemassa kansainvälisestä urheilusta ja siihen vaikuttavista jännitteistä.


Ruutukaappaus Tomi Lindblomin ohjelmasta
"Ulkopolitiikka polttopisteessä" (Alfa TV).

Omat hiihtokilometrini jäivät tänä talvena vähiin, mutta suksenjälkiä on tullut painopaperille sitäkin enemmän.

 

Juuso Walden

 

Kirjassa Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021) esittelen vuorineuvos Juuso Waldenin ylläpitämää Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelmaa ja sen huipulle nostamia urheilijoita. Yhtiön suurin urheilusankari oli 1950-luvun hiihtokuningas Veikko Hakulinen, joka saavutti ”Juuson tallissa” kolme olympiakultaa ja kolme maailmanmestaruutta.

Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelman ansiosta yhtiö keskitti hiihtäjät Jämsänkoskelle muun muassa sen vuoksi, että yhtiön pohjoisimmalla tehdaspaikkakunnalla oli totuttu lumisiin talviin.

Jämsänkosken Ilveksestä tuli Suomen ja luultavasti maailmankin paras hiihtoseura.

Juuson hyväksyntä oli myös Kaipolan hiihtokeskuksen rakentamisella 1960-luvun puolivälissä. Maailman parhaat mäkimiehet tulivat Kaipolan suurmäkeen hyppäämään, ja mäkimontussa oli yleisöä monituhantisesti.

Pidin maaliskuussa kolme esitelmää Juuso-kirjan pohjalta. Jämsänkoskella Taidetalo Pässinmäkeen ahtautui peräti 37 kuulijaa. Juuson tarina kiinnostaa.

 

Tahko Pihkala

 

Lauri ”Tahko” Pihkalalle hiihto oli sydämen asia. Urheilu oli hänelle väline Suomen itsenäisyyden hankkimiseksi, vahvistamiseksi ja puolustamiseksi. Hän kirjoitti Suojelukuntalaisen Lehdessä (nro 7, 1922) sata vuotta sitten: ”Talvessa maamme takeet, suksissa Suomen turva!”

Tahko oivalsi ensimmäisenä, että suomalainen maastohiihto pitää viedä järvien jäiltä ja tasamaalta mäkiseen maastoon, jos mielitään menestyä kansainvälisissä hiihtokilpailuissa ja etenkin Holmenkollenilla. Tahko sai aikaan Lahden Hiihtoseuran perustamisen vuonna 1922. Sen tärkein tehtävä oli toteuttaa Holmenkollenia vastaavat kilpailut. Salpausselän kisat järjestettiin ensimmäisen kerran 1923.

Kirjoittamani elämäkerta Lauri Pihkala – koko kansan Tahko (Docendo 2022) ilmestyy 20.4.2022. Luulen, että muun muassa Ukrainan sodan synnyttämä epävarmuus selittää sitä, että kirja on jo monessa kirjastossa ennakkovarauksessa. Ihmisiä kiinnostaa, mitä Tahko oikein ajatteli.

 

Pekka Kare

 

Varatuomari Pekka Kare tunnetaan painonnostomiehenä. Painonnostoliiton kunniapuheenjohtajana hän on edelleen painonnoston ja keppijumpan puolestapuhuja. 

Pekka on ollut myös intohimoinen hiihtäjä. Finlandia-hiihto kuului takavuosina hänen kalendaarisiin tapahtumiinsa. Lisäksi hän hiihti monet kerrat Vaskoolihiihdossa ja Kvarton yöhiihdossa sekä joitakin kertoja myös Keski-Euroopan suurissa maratonhiihdoissa.

Pekka Kareen tarina alkaa luovutetusta Karjalasta, sillä hän on kotoisin Perojoelta Viipurin maalaiskunnasta. Vaikka evakkotaipaleet vaikuttivat koulunkäyntiin hänestä tuli lopulta juristi ja varatuomari.

Pekan merkittävin tehtävä urheilussa oli Münchenin olympiajoukkueen ylijohtajana toimiminen 1972. Tuskin mikään ylittää kammottavuudessaan sitä tilannetta, kun johtaa suurta suomalaisjoukkuetta, ja herää puhelinsoittoon, että arabiterroristit ovat hyökänneet kisakylään. Kirja Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee ilmestyy 14.5.2022.

 

Loimaan hiihtohistoriallinen seminaari

Ja vielä lopuksi mainitsen Loimaan hiihtohistoriallisen seminaarin, jonka järjestimme Jouko Pukin ja Timo Siukosen kanssa Sarka-museossa 18.3.2022. Teimme seminaarin pohjalta julkaisun (pdf), joka ilmestyy näinä päivinä.

10.1.2022

Tutkiva urheilutoimittaja Andrew Jennings (1943–2022)

Urheilutoimittamisen uuden aallon ykkösnimi Andrew Jennings menehtyi lauantaina 8. tammikuuta nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli kuollessaan 78-vuotias. Jennings oli tutkiva toimittaja, joka aloitti uudenlaisen urheilujournalismin. Jos urheilussa ei pelata reilua peliä, se pitää kertoa. Tämä oli hänen oppinsa. 

Andrew Jennings 1943–2022. Kuva: AIPS.

Andrew Jennings syntyi Skotlannissa, mutta hän muutti jo varhain Lontooseen. Hän opiskeli Hullin yliopistossa ja pääsi töihin The Sunday Timesin tutkivaan toimitukseen vuonna 1967. Työskenneltyään eri lehdessä hän päätyi BBC:n Radio Four -kanavan Checkpoint-ohjelman tutkivaksi toimittajaksi.

Andrew Jenningsin ensimmäinen kirja Scotland Yard’s Cocaine Connection herätti jo huomiota. Se viitoitti hänen toimintaansa seuraavina vuosina. Suurin myytti, joka työläiskodissa kasvanutta toimittajaa häiritsi, oli Kansainvälinen olympiakomitea. Tuhannet toimittajat kulkivat Jenningsin mielestä lammaslaumana epädemokraattisen valtakoneiston tiedottajina sen sijaan, että olisivat uutisoineet kuulemistaan ja näkemistään epäkohdista.

Jennings kirjoitti yhdessä Vyv Simsonin kanssa bestselleriksi nousseen kirjan The Lords of the Rings vuonna 1992. Siinä hän hyökkäsi KOK:n puheenjohtajaa Juan Antonio Samaranchia vastaan kyseenalaistaen maailman johtavan urheilujärjestön ykköspomon pyyteettömyyden. Natsiyhteydet saivat Samaranchinkin näyttämään natsilta.

Jennings kirjoitti vuonna 1996 uuden version menestyskirjasta. The New Lords of the Rings -kirjassa vyörytettiin lisää syytteitä urheilun korruptiosta ja dopingtestien manipuloinnista.

Olin kuuntelemassa Jenningsiä Tanskan Vingstedissä Sport, Media and Civil Society – seminaarissa vuonna 1997. Muistan, kuinka hän kertoi pettyneensä toimittajiin, jotka eivät kerro yleisölle, mitä tietävät. Hän oli surullinen, että toimittajat hakeutuvat suurimpien urheilujohtajien lähipiiriin, mainiten Juan Antonio Samaranchin, Joao Havelangen ja Primo Nebiolon, ja sulkevat silmänsä sen sijaan, että kertoisivat lukijoilleen, kuulijoilleen tai katsojilleen, mitä näkevät.


Jennings oli valovoimainen esiintyjä. Sanoin hänelle, että tule Suomeen kouluttamaan suomalaisia urheilutoimittajia. Selvä juttu, hän vastasi.

Työskentelin parin vuoden ajan Jyväskylän yliopiston Mediainstituutissa. Silloin järjestin seminaarin, jonka tähtiesiintyjäksi Jennings saapui. Matkalla Jyväskylään hän poikkesi Pasilaan kouluttamaan Yleisradion urheilutoimitusta.

Jenningsin vierailu onnistui hyvin. Hän kirjoitti Keskisuomalaisen perustamalle Sunnuntaisuomalaiselle matkansa jälkitunnelmissa yhden artikkelin, jonka sain kääntää.

2000-luvulla Jennings jatkoi terrierimäisesti urheilumaailman epäkohtien sitkeää paljastamista. Nyt kohteeksi tuli maailman suurimman lajin jalkapallon kattojärjestö FIFA. Sepp Blatterin valtakausi päätttyi FIFA:n puheenjohtajana korruptioskandaaliin vuonna 2015.

Andrew Jennings antoi uutteruudellaan ja lahjomattomuudellaan mallin kaikille maailman toimittajile.

Kansainvälinen urheilutoimittajain liitto AIPS kertoi Jenningsin kuolemasta verkkosivuillaan maanantaina.


P.S. FIFA:n toimintaa seurattiin suurennuslasilla vuonna 2014. En muistanutkaan, että jo silloin ongelmaksi koettiin Qatarin MM-turnaus, joka on määrä pelata tänä vuonna 2022. Silloisia pohdintojani asiasta löytyy täältä.

Tässä on pohdintojani Sepp Blatterin lähdöstä FIFA:n puheenjohtajan paikalta vuonna 2015. Politiikka oli kovasti mukana kuvassa, sillä EU:n johtavien poliitikkojenkin piti kääntää peukalonsa alas, että Blatter ymmärtäisi tilanteen vakavuuden. Voit lukea postauksen täältä.