Toimittajavierailu Antreassa 1939

Ulkomaalaisia toimittajia tutustumassa raakasokeritehtaaseen Antreassa.
 Kuvan nainen muistuttaa amerikkalaistoimittaja Martha Gellhornia. SA-kuva.

 

Kun Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy perustettiin Antreaan vuonna 1937, sen toimitusjohtajaksi valittiin agronomi Paavo A. Viding. Hän pyrki edistämään sokerijuurikkaan kasvatusta tehtaan lähiseuduilla. Hänen puolisonsa Irja Viding toimi aktiivisesti paikallisessa Marttayhdistyksessä.

Antrea oli merkittävä rautateiden risteysasema. Sen kautta kulki junarata Viipurista Joensuuhun ja Vuoksenniskan radaksi kutsuttu osuus Antreasta Imatralle. Sokeritehtaan tuotteita saatiin siis kuljetettua junalla vaivattomasti Pietariin, Viipuriin ja Helsinkiin.

Vuoden 1939 alussa saatettiin todeta, että Antrean väkiluku oli kasvanut 8 600 asukkaaseen, kun seudun muissa maaseurakunnissa rekisteröitiin lähes järjestään asukasmäärän vähenemistä. Antrea oli väkiluvultaa Kirvun luokkaa ja hitusen Hiitolaa väkirikkaampi, kun taas Karjalan kruununa loisti tietenkin 83 000 asukkaan Viipuri.

Urheiluseura Antrean Esan 10-vuotisjuhlakilpailuissa 1936 hiihdettiin ja hypättiin mäkeä. Karjalan Urheilijoita edustanut Arvo Koskelainen voitti 20 kilometrin hiihdon ja hyppyrimäen kunkku oli Vuorisuo, jonka pisin hyppy kantoi 26 metriä.

Ensimmäisen Antrean hiihdon voitti Kaukolasta kotoisin ollut Eino Olkinuora vuonna 1937. Seuraavana vuonna 30 kilometriä pitkän kilpailun voittajaksi sujutteli Pekka Vanninen. Ja kolmannella kerralla vuonna 1939 oli Otto Kokkosen vuoro kerätä ykköspalkinnot.

Antreassa odotettiin innolla Helsingin vuoden 1940 olympialaisia. Helmikuun lopussa 1939 päättyneessä ennakkomerkinnässä 73 antrealaista merkkasi pääsylippuja SVUL:n Viipurin piirin jakamien koemerkintälomakkeiden kautta. (Karjala 12.3.1939)

Ei tullut niitä olympialaisia. Tuli sota.

 

P. A. Viding, pisin mies takana keskellä, oli vuonna 1943
 Suurtalkoot ry:n hallituksessa. Museovirasto: Olavi Aavikko.

Maailmansodan puhkeaminen ja Neuvostoliiton Suomelle esittämät vaatimukset syksyllä 1939 kiinnostivat kansainvälistä lehdistöä, jota saapui Helsinkiin suuret määrät. Sieltä heitä kuljetettiin ohjatuille retkille Viipuriin. Esimerkiksi 18. lokakuuta Viipurin apulaiskaupunginjohtaja Taavi Siltanen ja armeijakunnan komentaja Harald Öhquist tarjosivat Viipurin Teatteriravintolassa illallisen Dagens Nyheterin, Associated Pressin, Svenska Dagbladetin, Stockholms Tidningenin, Aftenpostenin ja Sydsvenska Dagbladetin toimittajille. Seuraavana päivänä toimittajia kuljetettiin Viipurin ympäristössä ja illalla he palasivat Helsinkiin. Stockholms Tidningenin toimittaja Karl Olof Hedström oli ollut myös Espanjan sisällissodassa, joten ainakin hänellä oli kokemusta sotatilanteessa työskentelystä. Vaikka Venäjä ei ollut vielä aloittanut hyökkäystään, raja-alueen karjalaisia oli evakuoitu pois uhkaavan sodan jaloista. Evakkojen rauhallisuus oli tehnyt Hedströmiin vaikutuksen. (Karjala 19.10.1939.)

 

Itä-Suomen Raakasokeritehdas oli valmistuessaan
 Suomen uudenaikaisin sokeritehdas. Museovirasto.

 

Norjalaisen Aftenpostenin toimittaja Torolv Kandahl vakuutti, että toimittajat olivat tulleet Suomeen todellisina Suomen ystävinä. Mitään erityisiä sensaatiojuttuja kukaan ei ollut metsästämässä, hän vakuutti. (Karjala 20.10.1939.)

Muutamaa päivää myöhemmin Viipurissa olivat uutisia metsästämässä italialaisten Corriere della Seran ja La Stampan toimittajat sekä brittien Helsingin lähetystön lehdistöattashea Ralph Hewins. (Karjala 24.10.1939.)

Ulkomaalaisille toimittajille esiteltiin Itä-Suomen
 Raakasokeritehdasta Antreassa ennen
 talvisodan alkamista. SA-kuva.

 

Yksi tunnetuimmista Suomessa sotakirjeenvaihtajana toimineista ulkomaalaisista toimittajista oli syksyn 1939 ja alkutalven Suomessa ollut amerikkalainen Martha Gellhorn, joka kirjoitti juttujaan Collieriin. SA-kuvista löysin sattumalta kuvan ulkomaalaisista toimittajista, joiden joukossa oli Gellhornin näköinen naistoimittaja. Yksi tuon vierailun kohteista oli Antreassa toiminut Itä-Suomen Raakasokeritehdas. Kuva on päivätty 22.11.1939, ja samalla päivämäärällä oli myös muita valokuvia, tosin joissakin saman sarjan kuvissa päivämääränä oli 28.11.1939. Näissä kuvissa ei SA-kuva-arkistossa ollut merkittynä kuvaajaa.

Gellhorn oli tunnettu toimittaja jo omilla avuillaan, siis jo ennen kuin hän meni vuoden 1940 lopulla naimisiin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa.

Ulkomaalaisia toimittajia sokeritehtaalla ennen talvisotaa. SA-kuva.

 

Ulkomaalaisia toimittajia kuljetettiin rintamalle myös sodan alettua. Kymmenen toimittajaa oli Viipurissa joulukuun alussa. Heidän toimeksiantajiaan olivat uutistoimisto United Press, uutistoimisto Associated Press, uutistoimisto Reuter, ranskalaiset Paris Soir ja Petit Parisien, tukholmalainen Socialdemokraten ja unkarilainen Pesty Hislop -lehti. Mukana oli myös Paramount-toimiston uutisvalokuvaaja Barlack. (Karjala 10.12.1939.)

Antrea vallattiin takaisin elokuun puolivälissä 1941.
 SA-kuva: Sotamies K. Kivi.

 

Antrea kuului niihin alueisiin, jotka jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle talvisodan rauhansopimuksen perusteella.

Ennen jatkosodan alkamista 1941 Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin aluepäällikkö Reino Reiska sai 18.D:n komentajalta eversi Pajarilta tehtävän koota Tampereen seudun urheilijoista jääkärikomppania, jolle voitiin antaa nopeaa liikkuvuutta vaativia tehtäviä. Isoisäni Veikko Virtapohja oli tässä noin 150 miehen komppaniassa. Hyökkäysvaiheessa jääkärikomppania alistettiin JR27:lle. Ahola, Karjalaisen kannas, Ilmee ja Kirvu olivat paikkoja, joissa miehet vuodattivat hikeään ja vertaan. 

Eversti Pajarin joukot valloittivat Antrean takaisin. Silloin he pääsivät näkemään, kuinka puna-armeija oli kiinnittänyt sokeritehtaan seinään jättimäisen Stalinin kuvan.

Kun joukot saavuttivat Vuoksen, Armeijakunnasta tuli määräys, että Pajarin oli purettava jääkärikomppania organisaatioon kuulumattomana. 17. elokuuta 1941 sijoitettiin noin sata miestä uudelleen. Jääkärikomppania oli menettänyt kaatuneina ja haavoittuneina kolmasosan vahvuudestaan. 

Sokeritehtaan seinässä oli jättimäinen Stalinin kuva, kun suomalaiset
 ottivat Antrean haltuunsa elokuussa 1941. SA-kuva: Sotamies K. Kivi.

Historian harrastajille Antrea tuonee ensimmäisenä mieleen ”Antrean verkon”, joka löydettiin vuonna 1913. Peräti 10 000 vuotta vanha verkko nimettiin löytöpaikkansa mukaan. Se oli aikanaan ollut Ancylusjärven kalastajan saalistusväline.

Kun suomalaiset valtasivat sokeritehtaan takaisin, 
koneet olivat lähteneet venäläisten matkaan.
SA-kuva: Sotamies K. Kivi.

 

Paavo Nurmi Norjassa ja Ruotsissa 1923

Paavo Nurmen maine tunnettiin Norjassa.

Kestävyysjuoksun 9-kertainen olympiavoittaja Paavo Nurmi kilpaili vain yhden kerran Norjassa. Se tapahtui Ørnulf-seuran 30-vuotiskilpailuissa vuonna 1923. Myöhemmin samana kesänä hän juoksi Tukholmassa maililla uuden maailmanennätyksen.

Paavo Nurmi voitti ensimmäiset kolme olympiakultaansa Antwerpenin olympiakisoissa vuonna 1920. Suomen yleisurheilujoukkueen kokonaissaalis oli yhdeksän kultamitalia. Myös Yhdysvallat saavutti yhtä monta olympiakultaa, joten Suomi ja USA olivat maailman johtavat yleisurheilumaat.

Ensimmäisen maailmanennätyksensä Paavo Nurmi juoksi Tukholmassa 10 000 metrillä vuonna 1921. Seuraavana vuonna otti nimiinsä maailmanennätykset myös 2 000 ja 3 000 metrillä. Vuoden kolmas virallinen maailmanennätys oli Paavolle itselleen merkityksellisin. Hän alitti Tukholman olympiastadionilla Hannes Kolehmaisen ennätysajan 5 000 metrin juoksussa.

Tukholmasta alkoi vähitellen muodostua Paavo Nurmen ennätysten suosiollisin tekopaikka.

Paavo Nurmen nimi oli maailmalla nyt niin kiinnostava, että hänelle lähetettiin myös ulkomaisia kilpailukutsuja. Yksi tuli Norjasta, missä Ørnulf-seura valmistautui 30-vuotiskilpailuihinsa, jotka järjestettiin 16.–18.6.1923.

Paavo ilmeisestikin suunnitteli, että hän menisi ensin Tukholmaan ja sieltä Norjaan. Ruotsalaiset nimittäin intoilivat keväällä, että Paavo tulisi Tukholmaan harjoittelemaan ja edustamaan sikäläistä Linneaa katuviestissä. Ruotsalaislehdet kirjoittivat tästä monia juttuja, mutta luultavasti Paavolta kiellettiin kotimaassa tällainen ulkomaisen seuran edustaminen, sillä suunnitelma raukesi.

Vuoden 1923 suurimmat yleisurheilukilpailut olivat Göteborgin Pohjoismaiset kisat. Ne muistuttivat Malmössä vuonna 1914 järjestettyjä Balttilaisia kilpailuja, missä suomalaiset olivat menestyneet erinomaisesti.

Mutta Göteborgin kilpailuihin suhtauduttiin kotimaassa ristiriitaisin tuntein. Harvardin yliopiston valmentajaksi valittu Suomen 1920 olympiajoukkueen valmentaja Jaakko Mikkola kirjoitti johtavalle urheilutoimittajalle ja valmennuksen asiantuntijalle Lauri ”Tahko” Pihkalalle, että liikemiespiirit suunnittelivat kiekonheiton olympiavoittajan Armas Taipaleen lähettämistä Amerikkaan kilpailemaan. Mikkola painotti, että Taipaleesta tehtäisiin Amerikassa heti ammattilainen ja Suomi menettäisi Pariisin olympiakisoissa 1924 yhden kultamitalin.

Yhdysvallat oli siinäkin mielessä arveluttava maa, että suomalaiset pelkäsivät, että meidän parhaita urheilijoita värvättäisiin siellä Yhdysvaltain kansalaisiksi. Pariisin tulevan olympiamenestyksen kannalta kansalaisuuden vaihto oli yhtä kohtalokas visio kuin ammattilaiseksi julistaminenkin.

Lisäksi Mikkola ehdotti Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) puheenjohtajalle Aksel Ekille Bostonista lähettämässään kirjeessä, että urheilijoiden tuloksia ei pitäisi julkaista sanomalehdissä, sillä hänen mukaansa amerikkalaiset käänsivät kaiken englanniksi ja vertasivat, missä lajeissa heidän olisi tehtävä eniten töitä saavuttaakseen Suomen etumatkan.

Samassa kirjeessään Jaakko Mikkola vaati, että parhaita urheilijoita ei pitäisi lähettää edes Göteborgin Pohjoismaisiin kilpailuihin: ”Tulokset on pidettävä salassa. Jo siitäkin syystä on aivan välttämätöntä, että Ruotsin joukkue on mahdollisimman pieni… sillä matkalla kuluu ainoastaan varoja, joita tarvitaan 1924”, Mikkola ehdotteli SVUL:n puheenjohtaja Ekille.

Tässä Jaakko Mikkola oli eri linjoilla kuin valmentajakollegansa Lauri Pihkala, joka oli johtanut Suomen joukkueen menestykseen Malmössä 1914. Pihkala kannatti Göteborgiin lähtemistä.

Tästä nousi suuri myrsky niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Lopulta Suomen Tukholman suurlähetystö oli kotimaahan yhteydessä, kun Ruotsissa paheksuttiin suomalaisten laihaa kiinnostusta Göteborgin Pohjoismaisiin kisoihin.

 

Paavoa painostettiin

 

On mahdollista, että juuri Jaakko Mikkola oli vaikuttanut siihen, että Paavo Nurmen mielenkiinto Göteborgin kilpailuihin oli olematon. Ja mielenkiintoa vähensi mahdollisuus osallistua kesäkuussa Kristianiassa (Oslo) Ørnulfin juhlakilpailuihin, missä Paavolle oli tarjolla kolme starttia kolmena päivänä peräkkäin.

Tahko Pihkalan valitsema linja pääsi Suomessa voitolle, ja myös eturivin yleisurheilijoita päätettiin lähettää Göteborgiin. Nyt Nurmeakin yllättäen vaadittiin mukaan joukkueeseen, mutta hän oli jo luvannut juosta Norjassa. Ja sen jälkeen hän halusi keskittyä heinäkuussa kuntonsa hiomiseen.

Vastoin Nurmen tahtoa hänet kuitenkin ilmoitettiin varamieheksi Göteborgin kisoihin. Ilmeisesti Suomen urheilujohto laski, että Nurmi olisi tämän jälkeen ylipuhuttavissa matkalle.

Mutta Nurmi ei hyväksynyt sitä, että häntä yritettiin painostaa juoksemaan. Siitä tuli valta- ja auktoriteettikiista. Nurmi ei pitänyt siitä, että häntä määräiltiin.

Paavo Nurmi juoksi kesäkuun puolivälissä Ørnulfin juhlakilpailuissa Kristianiassa ja voitti vaivattomasti 5 000, 3 000 m ja 1 500 metrin matkat. Erikoista on, että hän ei sen jälkeen enää koskaan kilpaillut Norjassa. Hänen kilpailumatkastaan kotimaassa syntyneet riidat voivat jossain määrin selittää Norjan kilpailujen jäämistä vain tähän yhteen kertaan. 

 

Paavo Nurmi TUL:iin?

 

Kiistat jatkuivat sen jälkeen, kun Paavo Nurmi palasi Norjasta kotimaahan. Häntä yritettiin vielä ylipuhua lähtemään Göteborgiin.

Riitely meni jo niin pitkälle, että Paavo harkitsi siirtymistä SVUL:n alaisesta Turun Urheiluliitosta Työväen Urheiluliittoon (TUL), joka oli perustettu sisällissodan jälkeen vuonna 1919. Se piti omasta tahdostaan etäisyyttä SVUL:iin eikä sallinut urheilijoidensa kilpailevan samoissa kilpailuissa SVUL:n urheilijoiden kanssa. TUL:n urheilijat esiintyivät ensimmäisen kerran Suomen olympiajoukkueessa vasta vuonna 1948.

Uhkaus TUL:n riveihin siirtymisestä olisi tarkoittanut, että Nurmi ei olisi voinut edustaa Suomea Pariisin olympiakisoissa 1924.

Uhkaus tehosi ja lopulta tehtiin kompromissi. Göteborgin kilpailuihin matkusti Suomesta vahva suomalaisjoukkue, mutta ei Nurmea.

Widen ja Nurmen kohtaamista markkinoitiin
 Ruotsissa näyttävästi.

Paavo käytti sitten heinäkuun harjoitteluun ja matkusti elokuun lopulla Tukholmaan ja juoksi maililla uuden maailmanennätyksen 4.10,4. Amerikkalaisen Norman Taberin ME-aika parani yli kaksi sekuntia ja Ruotsin suurin tähti Edvin Wide jäi Paavosta lähes kolme sekuntia.

Tämä artikkeli julkaistiin Paavo Nurmi Gamesin käsiohjelmassa 13. kesäkuuta 2023. Kirjoitus pohjautuu Bergenin yliopiston mediatutkimuksen professorin Peter Dahlénin kanssa kirjoittamaani laajempaan ruotsinkieliseen artikkeliin Idrottsforum.org-sivustolle. Siihen voi tutustua tästä linkistä.

 

Jos haluat lukea lisää Paavo Nurmen kilpailuista, minulla on myynnissä muutama kappale kirjaani Mies josta tehtiin patsas. Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö (Docendo 2017).

Dagens Nyheter julkaisi kuvan
 ennätysjuoksun lähdöstä.