31.1.2016

Golfin olympialiekki palaa jo komeasti

Suomen parhaiden golfammattilaisten kausi on käynnistynyt komeasti kahdessa Euroopan kiertueen kisassa. Mikko Ilonen on saanut pelin takaisin oikeille raiteille vaisun viime kauden jälkeen. Ilonen oli Abu Dhabissa jaetulla 22. ja Qatarissa vielä paremmin, jaetulla 13. sijalla.

Roope Kakko on avannut samoissa kisoissa jaetuilla sijoilla 70 ja 29, ja Mikko Korhonen on vastaavasti kerännyt sijoitukset 69 ja 59. 

On mielenkiintoista seurata, jatkaako kolmikko myös seuraavassa Dubain kisassa samalla tasolla. Korhosen lopetus Qatarissa (kaksi eagle-tulosta kolmella viimeisellä väylällä) kertoo jotakin piilossa olevasta potentiaalista.

Kolmen muskettisoturin kehitys viime vuodesta on ollut silmiinpistävää. Viime vuonna tähän aikaan Roope Kakko pelasi haastajakiertueen kisoja ja Ilonen oli 50:s Abu Dhabissa, mutta karsiutui Qatarissa. Korhonen oli viime vuonna mukana Qatarissa jääden cutin läpäisseistä viimeiseksi eli sijalle 74. Abu Dhabin kisaan hän ei viime vuonna osallistunut.

Jokainen kärkitrion pelaaja on siis selvästi nostanut pelinsä tasoa. Kahden turnauksen perusteella on vielä aikaista arvioida, onko nyt alkamassa kaikkien aikojen suomalainen golfvuosi. Kauempaa katsoen näyttäisi,  että nyt kisataan siitä, ketkä kaksi pääsevät pelaamaan Rio de Janeiron olympiaturnaukseen.

Kärjen takanakin tapahtuu kaiken aikaa positiivista liikettä. Janne Kasken peli kulkee Aasiassa. Hän pelaa tänä vuonna Aasian- ja Kiinan-kiertueilla. Ja Lauri Ruuska avasi vuoden 2016 Gecko Tourilla Espanjassa mukavalla Top-3-sijoituksella.

Toni Hakula pelasi viime kaudella Kanadan-kiertueella. Hän läpäisi kymmenessä turnauksessa vain kolme kertaa cutin. Tulokset eivät tietenkään vastanneet odotuksia. Nyt hän on raivannut itselleen paikan Latinalaisen Amerikan PGA-kiertueelle. Se voi olla hyvä ponnahduslauta ylöspäin.




16.1.2016

Ville Ritolaa juhlitaan Seinäjoella

Seinäjoella muistetaan tässä viikonvaihteessa paikkakunnan menestyneintä urheilijaa. Tero Pitkämäki? Ei, vaan viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola.

”Peräseinäjoen Susi” Ville Ritola voitti 1924 ja 1928 olympiakisoissa kahdeksan mitalia. Samalla, kun Peräseinäjoki kymmenisen vuotta sitten yhdistyi Seinäjokeen, siirtyivät Peräseinäjoella säilytettävät Ritolan olympiamitalit Seinäjoen alueelle. Näin Ritola on Seinäjoen menestynein urheilija.

Ville Ritolan olympiavoitot:

1924 3000 m estejuoksu
1924 10 000 m
1924 3000 m joukkuejuoksu
1924 Maastojuoksun joukkuekilpailu
1928 5000 m

Sunnuntaina juhlitaan Ritolan syntymän 120-vuotisjuhlaa komeasti. Villen oikea syntymäpäivä oli 18.1., mutta edeltävä sunnuntai sopii juhlintaan mainiosti. Paikalla on muun muassa Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä, ja Ritolasta muutamia vuosia sitten elämäkerran kirjoittanut Ossi Viita. Molemmilla on juhlapuheet tai puheenvuorot, ja lisäksi juhlassa esitetään Ossi Viidan kirjoittama näytelmä, joka kertoo valaisee ja käsittelee Pariisin olympiakisojen tapahtumia.

En tiedä Paavo Nurmen lisäksi muita urheilijoita, joista on katsottu tarpeelliseksi kirjoittaa näytelmä. Varmasti heitä on. Tapio Rautavaaran tarinaa on kuvattu jollain tavalla elokuvassakin, joten varmaan hänestä näytelmäkin on tehty. Samoin Matti Nykäsestä on tehty elokuva, mutta onkohan näytelmää?

Ville Ritola vauhdissa Pennsylvaniassa. Kuvan lähde:
Mark Will-Weber, Run for the Diamonds.
Ville Ritola muutti 17-vuotiaana poikana Yhdysvaltoihin, mutta hän tuli Amerikasta kaksi kertaa Eurooppaan edustamaan Suomea olympiakisoissa. Ritola oli todellinen työn sankari. Hän työskenteli Yhdysvalloissa ”karpenterina”, rakennusmiehenä, ja juoksi kilpaa töiden ohessa. Ville menestyi Amerikan kilpailuissa hyvin. Yksi Ritolan menestyksellisistä kilpailuista oli Pennsylvaniassa 1920-luvun alussa juostu Berwickin maraton (matkana puolimaraton), josta oheinen juoksukuva on. 

Ritola otti Yhdysvaltain kansalaisuuden vasta päätettyään juoksu-uransa 1930-luvulla.

Takaisin kotimaahan Ritola muutti 1971. Paavo Nurmi antoi lakimiehelleen Pekka Kareelle tehtäväksi järjestää asunnon Nurmen Lauttasaaren taloista. Juoksijoiden kuningas eli tämän jälkeen itse enää parin vuoden ajan, mutta viimeisinä elinvuosinaan Paavo sai Villestä arvokkaan ystävän. Ritola eli vuoteen 1982.

Nurmi ja Ritola olivat yleisurheilun verrattomin ja menestynein parivaljakko. ”Peräseinäjoen Susi” ja ”Turun Antilooppi” kiersivät Amerikan sisäratoja kevättalvella 1925 murskaten ennätyksiä mielin määrin. Molempien asioita hoiti managerina Hugo Qvist, joka järjesti kilpailuja niin, että kaksikko juoksi tavallisesti eri matkoja. Näin superkaksikon keskinäiset kohtaamiset saivat poikkeuksellista huomiota.  

Ritolaa verrataan lähes aina Nurmeen. Molemmat pitivät juoksemisesta, ja Amerikasta. Ja molemmille oli äärimmäisen tärkeää edustaa juuri Suomea olympiakisoissa.

Monessa mielessä Ritola oli Nurmen vastakohta. Nurmi oli vakavaluonteinen kaupunkilaispoika, joka teki kaksi menestyksekästä kilpailukiertuetta Yhdysvaltoihin. Nurmi kotiutui Helsinkiin, joka tarjosi tunnetulle liikemiehelle monia mahdollisuuksia. Ritola oli iloluonteinen maalaispoika, joka eli Amerikassa siirtolaisena pääosan elämästään.

Ritola saattoi olla juoksijana jopa Nurmeakin lahjakkaampi. Nurmi pysyi tahdonvoimallaan ja järjestelmällisellä harjoittelullaan kuitenkin edellä. Vain muutaman kerran Ritola onnistui voittamaan Nurmen. Ikuiseksi kahvipöytäkeskustelun aiheeksi kelpaa se, jaettiinko esimerkiksi Pariisin olympiakisoissa Ritolan ja Nurmen kesken juoksumatkoja niin, että toinen antoi toisen voittaa. Varmana pidetään, että Nurmelle tällaista ehdotettiin, mutta hän otti nokkiinsa ja jäi 10 000 metriltä kokonaan pois.

Mutta yrittikö Ritola tosissaan Nurmen ohi Pariisin 5000 metrillä, vai antoiko hän Nurmen toteuttaa unelmansa 1500 metrin ja 5000 metrin voittamisesta samana iltana? Ärsyttävä kysymys. Joka kerta, kun sen kysymyksen kuulee, tulee lähinnä ärtynyt olo. Paavo sanoi vuosia myöhemmin, että kyllä Ville tosissaan yritti. Pidetään tästä kiinni.