26.8.2015

Amatöörinä ammattilaisten kisassa Pickalassa

Tällä viikolla pelataan Suomessa, sattumalta, miesten JA naisten ammattilaiskilpailut. Naiset pelaavat Hillside Golf & Country Clubilla Euroopan haastajakiertueen 3-päiväisen kilpailun perjantaista sunnuntaihin.

Juha Juvosen käskynjako ammattilaisille.
Miesten Pohjoismaiseen sarjaan kuuluva K-supermarket Kamppi Open alkaa Pickalassa jo torstaina, ja voittaja on selvillä kolmen pelipäivän jälkeen lauantaina.

Sain osallistua torstaina Pickalassa K-supermarket Kamppi Openin pro-am-kisaan. Pro-amit ovat tapahtumia, joilla on iso merkitys tapahtuman varainhankinnassa. Samalla ne toimivat tapahtumien parhaina markkinointitilaisuuksina.

Saimme pelata hyvässä kunnossa olevan Pickalan Park-kentän, joka on sama  kenttä, jolla ammattilaiset ratkaisevat Pohjoismaisen osakilpailun voiton.

Jari Haapanen, Kristian Krogh Johannessen, KV ja Ilkka Rokala.
Pelasin yhdessä vanhojen ystävieni Golfliiton myynti- ja markkinointijohtajan Ilkka Rokalan ja Lounais-Suomen Liikunnan ja Urheilun aluejohtajan Jari Haapasen kanssa. Meidän ryhmässä oli ammattilaisena yksi Pohjoismaisen kiertueen kuumista pelaajista, norjalainen Kristian Krogh Johannessen.

Kristian on viidentenä Pohjoismaisen kiertueen tilastoissa. Viime viikonloppuna hän jakoi neljättä sijaa Ruotsissa ja otti edellisviikolla Norjassa kauden ensimmäisen voittonsa.

Drammenista Oslon liepeiltä tulevan Kristianin kanssa oli mukava pelata, koska hän kertoi kierroksen aikana vähän itsestään, osallistui sopivalla tavalla meidän omaan hupailuumme, ja lisäksi hän näytti meille, millaista on golf, kun sitä pelataan huipputaidolla.

Näyttäähän se olevan aivan eri peliä, jota ammattilaiset pelaavat meihin klubitason amatööreihin verrattuna.

Kristian oli itse amatöörinä parhaimmillaan maailmanlistalla Top-60:ssä. Hän ehti pelata amatöörien tärkeimmät arvokisat British Amateur mukaan lukien. Lytham Trophyssä hän sijoittui pari vuotta sitten Albert Eckhardtin voittamassa kilpailussa kolmanneksi.

Drammenista kotoisin oleva Kristian on yksi niistä pelaajista, joita Pickalassa kannattaa seurata. Suomalaisista kiinnostavimpiin pelaajiin kuuluvat esimerkiksi Oliver Lindell, josta on Golfpisteellä tuore haastattelu, ja Albert Eckhardt.

Palataan vielä siihen tänään keskiviikkona pelattuun pro-am-kisaan. Meidän nelihenkinen joukkueemme sijoittui upeasti neljänneksi. Pelasimme siten, että avauksen jälkeen valittiin paras avaus, ja sen luo jokainen sai asettaa pallon ja lyödä kakkoslyönnin siitä. Sen jälkeen loppu pelattiin normaalisti omalla pallolla.

Tämä poikkeuksellinen pelitapa oli todella hauska. Se nopeutti peliä, ja antoi mahdollisuuden lyödä vapautuneesti. Joukkueen tuloksiin laskettiin kaksi parasta tulosta jokaiselta väylältä. Taitava Kristian innoitti meidän koko ryhmän pelaamaan erittäin hyvin ja sijoituimme joukkuekilpailussa hienosti neljänneksi!

Päivä oli hyvin järjestetty, kenttä oli hyvässä kunnossa, herkulliset ruokailut klubilla, elävä musiikki etc. Ei voi muuta kuin kiitellä ja olla kiitollinen, että sai olla mukana. Täytyy sanoa, että Suomen PGA (Markus Ervasti) ja Golfliitto (Juha Juvonen) olivat leiponeet kokoon todella herkullisen kakun!

Pickalassa ja Hillside Golf & Country Clubilla on mahdollisuus nähdä loppuviikolla todella hyvää golfia. Suosittelen!

25.8.2015

Kuinka suuri keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on?

Keihäänheitto on perinteisesti ollut suomalaisten laji. Trendi on säilynyt viime vuosikymmeniin asti. Vuodesta 1983 järjestetyissä yleisurheilun MM-kisoissa Suomi on ollut neljällä kullalla ja neljällä hopealla menestynein maa miesten keihäänheitossa.

Tshekki on toinen maa, joka on yltänyt neljään kultamitaliin Jan Zeleznyn kolmen mestaruuden ja Vitezslav Veselyn yhden (2013) mestaruuden ansoista. Zelezny, Mr. Keihäänheitto, osallistui urallaan kahdeksan kertaa keihäänheittoon MM-kisoihin! Kolmen kullan lisäksi hän sai kaksi MM-pronssimitalia.

Andreas Thorkildsenillä on neljä mitalia, mutta niistä on vain yksi kultainen, muut ovat hopeita.

Monelle kenties yllättäen kolmanneksi eniten mitaleita haali urallaan Kreikan Kostas Gatsioudis, joka sai kaksi pronssia ja yhden hopean.

Tero Pitkämäki, Seppo Räty, Aki Parviainen ja Kimmo Kinnunen ovat kaikki mitaleilla laskien yhtä kovia heittäjiä MM-tasolla. Kaikilla on yksi kulta, ja sen jälkeen on kaikille tullut vielä yksi hopea.

Jos Pitkämäki laittaa ”duudsonilaisen” vaihteen päälle, hän voi ottaa kolmannen MM-mitalinsa ja nousta samalla kaikkien aikojen suomalaiseksi keihäänheittäjäksi MM-tasolla.

Antti Ruuskasella on mitaleita olympia- ja EM-kisoista,  mutta MM-mitali puuttuu. Karsinta ei oikein vakuuttanut, joten Ruuskasen mitali olisi suurempi yllätys kuin Pitkämäen.


Keskiviikkoiltapäivä on todella hienoa suomalaista urheilun juhlaa, sillä samaan aikaan kun Pitkämäki ja Ruuskanen heittävät keihäsmitaleista, hyppää Minna Nikkanen seiväspaikalla pistesijoituksesta. Ennätystään sivuavalla 460:llä Nikkanen voisi hyvinkin yltää pistesijoille. Ja muistetaan sekin, että 470:n ylittäminen ensimmäisellä voi olla jo mitalin arvoinen hyppy – se on pienellä venymisellä täysin mahdollisuuksien rajoissa Minnalle!

Jälkikirjoitus (15.9.2015): Tero PItkämäki saavutti Pekingissä MM-pronssia ja näin hän on ainoa suomalaisurheilija, jolla on kolme MM-mitalia, yksi kutakin lajia. Lisäksi hän saavutti ensimmäisenä suomalaisurheilijana Timanttiliigan kokonaisvoiton lajissaan. Eli nyt aletaan olla jo tilanteessa, että Pitkämäki haastaa tosissaan keihään kaikkien aikojen legendoja, kuten Jonni Myyrää, Matti Järvistä ja Seppo Rätyä.

21.8.2015

Rahat jaetaan avoimesti yleisurheilun MM-kisoissa Pekingissä

Maratonjuoksija Henri Manninen on ensimmäinen suomalainen urheilija, joka laittaa itsensä likoon Pekingissä alkavissa yleisurheilun MM-kisoissa.

Moukarimiehet David Söderberg ja Tuomas Seppänen sekä kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä ovat myös heti avauspäivänä karsimassa loppukilpailupaikoista.

Ensimmäinen suomalaisvoitto on kuitenkin kisoissa saavutettu jo ennen kuin Manninen kumartuu maratonin lähtöviivalle klo 02.35 Suomen aikaa (Pekingissä on kello silloin 07.35). Siis mitä? No, Antti Pihlakoski valittiin Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallitukseen samassa IAAF:n kongressissa, jossa Sebastian Coe valittiin puheenjohtajaksi. Jos ei Pihlakoski nyt aivan voittanut, niin ainakin vahvan pistesijan hän saavutti!

Pojasta polvi paranee. Antin edesmennyt Pentti-isä oli aikanaan vahvoja urheiluvaikuttajia lounaisessa Suomessa. Antti ottaa vähän isompaa reviiriä haltuun.

Pihlakoski on käyttänyt entistä mailerin kestävyyttä noustessaan yleisurheilun hierarkiassa. Tähän asti hänellä on ollut maine Ilkka Kanervan oikeana kätenä, mutta nyt tilanne on aivan uusi. Pihlakoski nousi urheilujohtajien raskaaseen sarjaan. Mutta... edelleenkin vertailu tapahtuu Kanervaan, joka oli IAAF:n hallituksessa 2003–2011.

Pihlakoski on kampanjoinut Suomen Urheiluliiton tuella voimakkaasti, ja kova yritys palkittiin Pekingissä. Tämä on nyt suomalaiselle yleisurheilulle herkullinen tilanne, koska maailman muuttuessa Euroopan painoarvo on myös muutoksessa. Nyt tapahtuu hissiliikettä moneen suuntaan. Turun Paavo Nurmi Gamesin kannalta Pihlakosken nousu isokenkäisten sarjaan ei ole lainkaan huono asia! Odotan entistä suuremmalla mielenkiinnolla Pihlakosken seuraavaa kolumnia Turun Sanomissa!

Aivan ensimmäisiä haasteita Coen johtamalle IAAF:lle on kuitenkin eurooppalaisen yhteisnäkemyksen löytäminen. Tämä tuli ilmeiseksi, kun vahvan, mutta tappioon päättyneen puheenjohtajakampanjan käynyt ukrainalainen Sergei Bubka lähti Pekingistä ennen kisojen alkua pois, perhesyihin vedoten.

Mutta jätetään nyt urheilupolitiikka Pihlakoskelle, ja keskitytään urheilemiseen. Suomi on voittanut MM-kisoissa yhteensä seitsemän maailmanmestaruutta ja yhteensä 21 mitalia. Se on tilastotietoa, jonka soisi muuttuvan lähipäivinä!

Suomen saavuttamat sijoitukset MM-yleisurheilussa:

Kulta: 7 kpl
Hopea: 8
Pronssi: 6
4-sija: 11
5-sija: 11
6-sija: 9
7-sija: 4
8-sija: 9

Miesten keihäänheitto ja 50 kilometrin kävely, sekä naisten esteet, seiväs ja keihäs ovat lähinnä ne lajit, joista voisi löytyä potkua yllä olevien numeroiden muuttamiseen. Ja urheilussa on aina mahdollista, että joku tekee jymy-yllätyksen!

Taaloja jaossa kahdeksalle parhaalle

Olen perehtynyt ammattilaisena1932 kansainväliseen kilpailukieltoon julistetun Paavo Nurmen elämään, joten tuntuu ristiriitaiselta kirjoittaa tähän myös Pekingin MM-kisoissa tarjolla olevat rahapalkinnot:

Kulta: 60.000 dollaria
Hopea: 30.000 dollaria
Pronssi: 20.000 dollaria
4-sija: 15.000 dollaria
5-sija: 10.000 dollaria
6-sija: 6000 dollaria
7-sija: 5000 dollaria
8-sija: 4000 dollaria

Uudesta maailmanennätyksestä on tarjolla lisäksi 100.000 dollarin bonus.

Sebastian Coe kirjoitti David Millerin kanssa
erinomaisen elämäkerran.
Tähän sopii lainaus Sebastian Coen erinomaisesta elämäkerrasta ”Running Free” (1981). Kirjan lopussa on vahvaa visiota siitä, että yleisurheilu muuttuu avoimeksi ammattilaisurheiluksi. Mutta tämä kehitys edellyttää kaikilta mukanaolijoilta vastuuta:

”It is inevitable that athletics will go Open, but it is vital that it does not just become licence to print money for the leading competitors and a handful of promoters and advertising agents collaborating with television. All of us at the top, including Ovett, Thompson, and Wells, ought to be thinking carefully not only of ourselves, but of what sort of sport we want to hand on to the next generation.”

Coe oli tuolloin hävinnyt Moskovan olympiakisoissa 800 metriä Steve Ovettille, mutta hän korjasi tilanteen voittamalla Ovettille povatun 1500 metriä. Olin takakaarteessa huutamasssa Sebille kannustusta kurkku suorana! Uskon, että hän ei voinut olla kuulematta sitä!

Vaikka Coen kirjassa esittämät ajatukset ovat visionäärisiä ja kypsiä, ikään kuin uraansa lopettelevan urheilijan näkemyksiä, hän jatkoi uraansa menestyksellä vielä muutaman vuoden ja voitti mailimatkan myös Los Angelesin olympiakisoissa 1984.


Mutta takaisin Pekingin MM-kisoihin! Toivon, että SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen lietsoo keihäsmiehet jälleen sellaiseen mielentilaan, että näyttöhalut kristallisoituvat vähintään yhdeksi mitaliksi. Ja samalla toivon, että mahdollisimman moni suomalaisurheilija yltää omalle ennätystasolleen ja pääsee jakamaan noita IAAF:n bonusrahoja.