Lydia Ko karsiutui ensimmäisen kerran urallaan

Maailman paras naisgolfari Lydia Ko karsiutui ensimmäisen kerran ammattilaisurallaan KPMG Women’s PGA Championshipissä. Uusiseelantilaisen ihmepelaajan vuonna 2013 alkanut ammattilaisura on tähän asti ollut vahvassa myötätuulessa purjehtimista ilman yhtään karsiutumista!

Lydia Ko, 18, karsiutui kauden toisen major-turnauksen, KPMG Women’s PGA Championshipin ratkaisukierroksilta Westchester Country Clubilla. Hän pelasi jo amatöörinä LPGA-turnauksia karsiutumatta. Hän voitti maailman parhaana amatöörinä naisten ammattilaisturnauksia aivan kuten Bobby Jones aikanaan miesten arvoturnauksia 1920-luvulla.

Syksyllä 2013 ammattilaiseksi siirtynyt Ko onkin lyhyessä ajassa onnistunut antamaan itsestään todella luotettavan ja kylmähermoisen pelaajan vaikutelman. Tämän vuodenkin puolella hän on voittanut jo kaksi LPGA-kiertueen turnausta.

Vuonna 2012 Ko pelasi 4 LPGA-turnausta, vuonna 2013 yhteensä 12, vuonna 2014 yhteensä 26 ja tänä vuonnakin jo 10 turnausta eli yhteensä 52 erittäin kovaa LPGA-kiertueen turnausta ilman ensimmäistäkään karsiutumista!

Tietenkin voidaan jossitella. Ko karsiutui nyt vain yhdellä lyönnillä. Ja sen yhden lyönnin hän sai rangaistuksena avauskierroksella, kun pallo liikahti hänen asetuttuaan puttausasentoon. Mutta se rangaistus tuli sääntöjen mukaisesti. Ja säännöt koskevat myös parhaita pelaajia.

Miten kävikään kauden ensimmäisessä majorissa, Ana Inspirationissa Rancho Miragessa? Brittany Lincicome pelasi voittoon, ja Lydia Ko ”hölkkäsi takajoukoissa maaliin” päätyen jakamaan sijaa 51.

Ja nyt Women’s PGA Championship päättyi MC-merkintään. Tulee mieleen, että jopa Lydia Ko, kaikessa ylivoimaisuudessaan, kaikessa luontaiselta näyttävässä varmuudessaan, on vain nuori 18-vuotias nainen, jolla on myös hermot ja tunteet.

Vaikka Lydia Ko on tällä hetkellä maailman rankingissa ykkösenä, hän ei ole voittanut ennätyksiä rikkovalla urallaan vielä yhtään majoria!

#LydiaKo saves the worse for major, missed the cut & probly a good thing the way she's going...go home, rest & relax! pic.twitter.com/fQqxjzdsfz

— Dɘsʍ◎иd.德斯曼 (@nzdesmond) June 13, 2015

Yhteenveto Paavo Nurmen Amerikan-kiertueesta

Seurasin amerikkalaisista lehdistä viiden kuukauden ajan Paavo Nurmen vuoden 1925 Amerikan-kiertuetta päivä päivältä ja kirjoitin jokaisesta kilpailusta blogi-postauksen. Nyt Paavo Nurmen 118-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kokosin kirjoitukset kuukausittain yhteen.

Tammikuu

11 kilpailua, 10 voittoa, vain yksi tappio tasoitusjuoksussa. Tammikuun kisat löytyvät täältä.

Helmikuu

12 kilpailua, 11 voittoa, vain yksi tappio tasoitusjuoksussa. Helmikuun kisat löytyvät täältä.

Maaliskuu

15 kilpailua, 14 voittoa, yksi keskeytys. Maaliskuun kisat löytyvät täältä.

Huhtikuu

9 kilpailua, 9 voittoa. Huhtikuun kisat löytyvät täältä.

Toukokuu

6 kilpailua, 5 voittoa. Toukokuun kisat löytyvät täältä.

Sanoisin, että tuosta yllä olevista linkeistä löytyy koottuna yksi maailman merkittävimmistä kilpailukiertueista, The Tour. Toivottavasti juoksun ystävät löytävät kisaraportit!

Paavo Nurmen Amerikan-kiertueesta voi lukea myös Yleisurheilu.fi -palvelusta.

Politiikka palasi urheiluun

FIFA:n lahjusskandaalin jälkiseurauksena politiikka tekee vahvaa paluuta urheiluun. EU-parlamentti vaatii nyt Sepp Blatteria jättämään paikkansa FIFA:n puheenjohtajana välittömästi! Blatterhan ilmoitti luopuvansa presidentin tehtävästä, mutta samalla hän rivien välissä vakuutti heiluttavansa nuijaa siihen asti, kunnes uusi puheenjohtaja on ensi vuoden alussa saatu valittua.

Eurooppalaiset poliitikot eivät ole viime aikoina puuttuneet urheiluun näin voimakkaasti.

Pahimmillaan poliitikot käyttivät urheilua 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin militanttipalestiinalaisten Musta syyskuu –ryhmä hyökkäsi Münchenin olympiakisojen urheilijakylään ottaen Israelin joukkueen urheilijoita ja huoltajia panttivangeiksi vuonna 1972. Sitä seuraavissa kesäkisoissa nähtiin sarja poliittisesti motivoituja olympiaboikotteja.

Mutta toisaalta, urheilu on tarjonnut kaiken aikaa poliitikoille pehmeän työkalun, jonka avulla voidaan saada aikaan haluttuja asioita. Kysykää vaikka Venäjän tsaarilta Vladimir Putinilta, joka on henkilökohtaisesti ollut vahvasti tukemassa Venäjän paluuta suurvallaksi urheilussa 1990-luvun pohjakosketuksen jälkeen. Viime vuonna Venäjällä järjestettiin Sotshin talviolympiakisat, ja kirsikkana kakun päällä maa nousi syksyllä ensimmäistä kertaa F1-kartalle.

Tänä vuonna Venäjällä järjestetään MM-uinnit, ja maa haluaa isännöidä lähivuosina myös lyhyen radan EM-uinteja.

Jääkiekon MM-kisat pelataan ensi vuonna  taas Venäjällä. Siinäpä olisi tutkivilla toimittajilla selvittämistä, miksi Tanska (Kööpenhamina) ja Unkari (Kiev) vetivät hakemuksensa pois vuonna 2011, kun vuoden 2016 MM-isännästä päätettiin. Jäljelle jäi vain Venäjä, joten kisat pelataan Pietarissa ja Moskovassa. Olisi luullut, että Kööpenhamina tai Kiev olisivat tiukasti halunneet taistella ensimmäisistä MM-kisoistaan!

Jalkapallon MM-kisat vuonna 2018 ovat muuttuneet jo aikaa sitten umpipoliittisiksi. Venäjä sai jollain konstilla isännyyden, mutta parhaillaan Sveitsin poliisi selvittää, liittyikö vuosien 2018 ja 2022 MM-turnausten valintaan lahjontaa ja mahdollista rahanpesua.

Venäjän MM-turnauksen osalta juna on kyllä jo mennyt. Lohkoarvonta suoritetaan Pietarissa reilun kuukauden kuluttua (25.7.), eikä sellaista mahdollisuutta voi pitää realistisena, että FIFA siirtäisi kolmen vuoden päästä pelattavat kisat pois Venäjältä.

Mutta on kuitenkin mahdollista ajatella, että UEFA liittyy Euroopan Unionin aloittamiin Venäjän vastaisiin toimiin ja vetäytyy MM-lopputurnauksesta. Kaikkein raskain painostustemppu FIFA:a ja samalla Venäjää kohtaan olisi UEFA:n organisoima ylimääräinen EM-turnaus samaan aikaan, kun Venäjällä pelataan vuoden 2018 MM-kisoja.

Siinäpä olisi Palloliitolle pähkinää, kumpaan turnaukseen Suomi pyrkisi mukaan! Kun monet länsimaat boikotoivat Yhdysvaltojen johdolla Moskovan olympiakisoja vuonna 1980, Suomi oli täysin purjein kisoissa mukana ja osallistui muun muassa olympiakisojen jalkapalloturnaukseen, kun boikotin jäljiltä oli vapautunut paikkoja.

Sellaisesta on turha enää uneksia, että urheilu vapautuisi kokonaan poliitikkojen talutusnuorasta.  Urheilu on kiinteä osa yhteiskuntaa, ja se tarkoittaa aina jonkinlaisia poliittisia realiteetteja.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön presidenttitie suoristui sinä päivänä, kun hänestä tuli Palloliiton puheenjohtaja. Aikanaan jo Urho Kekkonen rakensi kansansuosionsa Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana. Esimerkkejä riittää siis kotimaastakin.

Kun Suomi pelaa jalkapallon harjoitusmaaottelun Viroa vastaan, kyse on aina muustakin kuin vain urheilusta. Kahden naapurimaan vahvat urheilusuhteet antavat pohjan toimiville kauppasuhteille, ja hyvät urheilusuhteet luovat mielikuvaa myös poliittisella tasolla.

P.S. Ettei jäisi epäselväksi, niin minustakin Blatterin tulisi jättää FIFA välittömästi. Mitä nopeammin Blattter lähtee, sitä vähäisemmät vauriot nykyinen skandaali jalkapalloon jättää. 

 

Suomi kohtasi Viron Turun Veritas-stadionilla. Oliko ottelulla eniten
merkitystä urheilullisesti, kaupallisesti, vai poliittisesti?