Mikä on R2D, Race to Dubai?

Mikko Ilonen pelasi Shanghaissa pelatussa BMW Mastersissa päätöspäivän tuulissa jaetulle 10. sijalle tuloksella 276 (-12). Lahtelaisen päätöspäivän huippuhetki osui seitsemännelle väylälle, missä hän upotti pitkän eagle-putin.

Ilosen tämän kauden seitsemäs Top-10 sijoitus on itse asiassa yksi hänen kuluvan vuoden parhaista kilpailuistaan PGA Championshipin seitsemännen sijan, Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden ja Irish Openin voiton ohella.

BMW Masters on Race to Dubai -pistekilpailun finaalisarjan ensimmäinen turnaus. Kolme tärkeää finaalisarjan turnausta on vielä edessä.

Ilonen sijoittui viime vuonna samassa BMW Mastersissa Lake Malaren Golf Clubilla jaetulle 48. sijalle. Hän paransi seuraavassa WGC - HSBC Champions -turnauksessa sijoittuen jaetulle 21. sijalle. Perheenlisäyksen vuoksi Mikko jätti Turkin kilpailun pelaamatta, mutta onnistui hyvin kauden päättävässä DP World Tour Championship -turnauksessa (T19.).

Onnistuneen loppukautensa ansiosta Mikko oli viime vuoden päätteeksi maailman rankingissa sijalla 84. Nyt Race to Dubai -finaalisarjan alkaessa Mikko oli rankingissa sijalla 37, mutta hän noussee BMW Mastersin hyvän sijoituksen ansiosta edelleen lähemmäs kärkeä.

Moni on varmaan ihmetellyt, mikä tämä R2D, tai Race to Dubai -finaalisarja oikein on. Yritän vähän avata tätä kieltämättä mutkikasta systeemiä.

Euroopan kiertueella on pelattu vuodesta 2009 lähtien Yhdysvaltain PGA-kiertueen FedExCupin tapaan loppuhuipennus. Race to Dubai -pistekilpailussa yritetään päästä mukaan kauden neljään viimeiseen turnaukseen. Näiden loka-marraskuulla pelattavien turnausten arvoa on nostettu bonusrahoilla. Race to Dubai -pisteitä kerätään European Tourilla koko kauden ajan. Finaalisarjan alkaessa kauden aikana kertyneet eurot muutetaan pisteiksi, ja kussakin jäljellä olevassa finaalikilpailussa on tarjolla 10 miljoonaa pistettä, voittajalle siitä lohkeaa 1,666,600 pistettä. Bonusrahat, eli tänä vuonna 5 miljoonaa dollaria, jaetaan Dubain päätöskilpailun jälkeen pistekilpailun 15 parhaalle.

Race to Dubain, epävirallisesti R2D, finaalisarjan tavoitteena on voittaa kuusinkertaisen British Open voittajan nimeä kantava Harry Vardon Trophy. Se on annettu vuodesta 1937 Euroopan rahalistan (Order of Merit) voittajalle. Vuodesta 2009 lähtien voittaja on siis ratkaistu Race to Dubain finaalisarjassa. Sen voittajia ovat olleet:

• 2009 Lee Westwood
• 2010 Martin Kaymer
• 2011 Luke Donald
• 2012 Rory McIlroy
• 2013 Henrik Stenson 

Pistekilpailun ohella finaalisarjan kisoissa on poikkeuksellisen isot rahapalkinnot. Tänä vuonna neljässä Race to Dubain finaalisarjan päätösturnauksessa on jaossa yhteensä 30,5 miljoonaa dollaria. Suurin palkintopotti, 8,5 miljoona dollaria, on WGC - HSBC Champions -turnauksessa.

Finaaliturnaukset ovat aikajärjestyksessä:

1) BMW Masters, pelataan Lake Malaren Golf Clubilla Shanghaissa (78 pelaajaa),

2) WGC - HSBC Champions, pelataan Sheshan International Golf Clubilla (80 pelaajaa),

3) Turkish Airlines Open, pelataan The Montgomerie Maxx Royal -kentällä Turkin Antalyassa (78 pelaajaa), ja

4) DP World Tour Championship, jota isännöi Jumeirah Golf Estates Dubaissa (60 parasta pelaajaa Race to Dubai -listalta Turkin turnauksen jälkeen).

Eli kun R2D-finaalisarjan kolmessa ensimmäisessä turnauksessa on mukana 78-80 pelaajaa, niin Euroopan kiertueen huipentavaan Dubain kilpailuun, DP World Tour Championshipiin, pääsee mukaan vain 60 parasta pelaajaa.

Ruotsalaisesta Henrik Stensonista tuli viime vuonna ensimmäinen pelaaja, joka voitti samalla kaudella FedExCupin ja Race to Dubain. Stensonin hyvä vuosi huipentui kaiken lisäksi viimeisen osakilpailun eli DP World Tour Championship -turnauksen voittoon turnauksen ennätystuloksella 263 (-25 alle ihannetuloksen).

Kirjamessuilla tekee aina löytöjä

Yksi syksyn ehdottomista huippukohdista on kirjamessuviikonloppu. Messuilla tapaa monia tuttuja ja mukavia ihmisiä, kuten vanhan, Riiassa nykyisin asuvan entisen työkaverin. Siellä pääsee fiilistelemään tähtien tuikkeessa, kuten nimikirjoituksiaan jakava uskomattoman suosittu Michael Monroe. Ja siellä voi tehdä halutessaan aikamatkoja vanhojen kirjojen osastoilla.

Matkaani tarttui tällä kertaa kaksi erilaista kirja, toinen tämän syksyn uutuus, toinen 1940-luvun klassikko.

Suomen Jääkiekkoliiton koulutuspäällikkö Jukka Tiikkaja on kirjoittanut kirjan Ihmisen valmentaminen. Siinä on Juhani Wahlstenin ja Alpo Suhosen vaikutteita, ihminen ja urheilija on ajattelun keskiössä.

Esipuheen Auditorium Kustannuksen kustantamaan kirjaan on kirjoittanut suomalaisen palloiluvalmennuksen ykkösguru Erkka Westerlund. Hän korostaa, että valmentajan on pystyttävä johtamaan ensin itseään, ennen kuin voi tuloksellisesti johtaa ja valmentaa muita.

Kirjassa on paljon innostavia ajatuksia. "Yhteinen innostava päämäärä ja toiminnan tasolla jaettu arvopohja vahvistavat yksilön sitoutumista ja vastuullisuutta omaa ja myös koko ryhmän toimintaa kohtaan", Tiikkaja kirjoittaa.

Kirja sopii iltalukemiseksi yhtä hyvin esimiestyötä tekeville kuin urheiluvalmentajille.

Toinen uusi kirjani on olympiamitalivoimistelija (1908) Heikki Lehmuston Mies sisun ja sitkeyden: Suomalainen painimies vuodelta 1943. Sota-aikana julkaistu kirja on omistettu vapauden puolesta kaatuneille painijoille.

Tohtori Lehmusto on tehnyt todella mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka aineistona on ollut 91 suomalaista mestaripainijaa. Kirjoitan kirjasta toisen kerran tarkemmin, mutta kun kerran jo tuli mainittua, että se on omistettu kaatuneille, mainitsen kyseiset sankaripainijat. Kirjan julkaisuun mennessä olivat henkensä vapauden puolesta menettäneet:

• Kalle Viljamaa 28.3.1918 Tampereella
• Herman Nykänen 9.3.1940 Kannaksella
• Yrjö Haavisto 24.12.1939 Kannaksella
• Niilo Penttilä joulukuussa 1939 Kannaksella.
• Kaarlo Arponen 3.3.1940 Kannaksella

Herman Nykänen oli palannut Kanadasta puolustamaan kotimaataan ja Karjalaa. Hän kuoli samana päivänä kuin veljensä, Helsingin Normaalilyseon voimistelunopettaja Yrjö Nykänen. Veljesten ruumiit löydettiin vasta jatkosodan aikana.

Hakukoneet juhlivat median murroksessa

Tässä kuussa on tapahtunut niin isoja asioita mediarintamalla, että kirjoitin LinkedIn-palveluun suomalaisen median murroksesta englanninkielisen artikkelin The Finnish Media Industry in Turmoil. En ryhdy kääntämään sitä tähän, mutta media-asioita täytyy pohdiskella ja pureskella vielä uudelleen. Välillisesti muutokset vaikuttavat myös urheilujournalismiin ja sen toimintaedellytyksiin.

Perinteinen media on vasta suurten muutosten kynnyksellä. Se käy ilmi Työ- ja elinkeinoministeriön raportista Kuva median murroksesta - Mitä käy kasvulle ja työpaikoille? Sen ovat laatineet Timo Argillander, Virpi Martikainen ja Jari Muikku. Raportissa esitetään, että perinteinen media on jo jonkun verran uudistanut ja mediatalojen tulee jatkossakin uudistaa toimintatapojaan. Paineita luovat markkinoille tulevat ulkomaiset kilpailijat ja ihmisten ajasta kilpailevat uudet tuotteet, kuten sosiaalinen media ja pelit.

Yhtenä perusteena voi pitää kymmenen suosituimman verkkopalvelun listaa, jota hallitsevat hakukoneet ja sosiaaliset mediat. Lista kertoo, mikä on ihmisille tärkeää vuonna 2014. Sitä kannattaa jokaisen mediatalon hallituksessa opiskella huolella:

1. Google.fi
2. Google.com
3. Facebook.com
4. YouTube.com
5. Wikipedia.org
6. Iltalehti.fi
7. Iltasanomat.fi
8. Yle.fi
9. HS.fi
10. Yahoo.com

Yksi tuore strateginen uudistus oli Lännen Median toiminnan aloittaminen tässä kuussa. Lännen Media on 12 maakuntalehden muodostama 40 hengen yhteistoimitus, joka on koottu mukana olevien lehtien 600 toimittajasta.

Lännen Media tavoittaa joka päivä kaksi miljoonaa suomalaista, kun nettilehtien lukijamäärät lasketaan mukaan.

Lännen Media käynnistettiin journalismin parantamisen yhteisponnistuksena. Silti lehtien toimituksissa elää epäily siitä, että kyse on vain uudesta tehostamistoimenpiteestä. Aika näyttää, ansioituuko Lännen Media "skuupeillaan".

Kotimaisen journalismin murroksesta kertoo myös Östra Nylandin ja Borgåbladetin yhdistäminen. Ainakin kirjailija Merete Mazzarella ja Hufvudstadsbladetin entinen toimittaja Stig Kankkonen ovat kritisoineet HBL:ssä yhdistämispäätöstä. On aivan selvää, että yhden sanomalehden katoaminen kartalta vaikuttaa suomenruotsalaiseen kulttuuriin Uudellamaalla.

Toinen asia on, että Suomen ruotsinkieliset paperilehdet ovat levikiltään kovin pieniä. Muitakin yhdistymisiä voi olla suunnitteilla.

Strategisesti ajatellen suomenruotsalaisella medialla pitäisi olla nettiaikana paljon paremmat toimintaedellytykset kuin suomenkielisellä medialla, koska ruotsinkielisiä ihmisiä on maailmassa suunnilleen tuplasti suomenkielisiin verrattuna, ja netissä tiedon yms. jakaminen on vaivatonta.

Gutenbergin keksintö kirjapainotaito mahdollisti sanomalehdistön kasvun merkittäväksi toimialaksi 500 vuodessa. 2000-luvulla ollaan siirrytty ja siirtymässä uuteen kehitysvaiheeseen, jota kuvaa se, että suomalaisten sanomalehtien yhteenlaskettu liikevaihto, reilu miljardi euroa, on vain vähän enemmän kuin kahden suurimman peliyhtiön eli Supercellin ja Rovion yhteenlaskettu liikevaihto.