Golfari vastaan keihäänheittäjä

Helsingin Sanomien arvostettu urheilutoimittaja Ari Pusa avasi golfin Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden voittaneelle Mikko Iloselle oven jopa Vuoden urheilijaksi.

Kun Pusa laittaa oven raolleen, on asiaa syytä tarkastella vakavasti. Monipuolisesti urheilun hallitsevalla toimittajalla on ollut pitkään suomalaisen urheilun näköalapaikalla.

(Tässä kävi niin hullusti, että kirjoitin aamulla toimittaja Jussi-Pekka Reposen kirjoittaneen kyseisen jutun. Nyt Mestareiden liigan tauolla on hyvä korjata jutun kirjoittajan nimi oikein: kyllä siinä Ari Pusan laadukas kädenjälki näkyy.)

Tämä vuosi on siitä poikkeuksellinen, että Vuoden urheilijaksi on ehdolla olympiavoittaja, nimittäin parisprintin korkeimmalle korokkeelle Sotshin olympiakisoissa noussut kaksikko Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi.

Vuoden urheilijan viittaa soviteltiin kesällä myös Antti Ruuskaselle, joka voitti keihäänheiton Euroopan mestaruuden. Keihäänheitto on se tekninen voimalaji, jossa suomalaiset ovat olleet maailman parhaita yli sadan vuoden ajan.

Ensimmäinen suomalainen keihäänheiton suurvoittaja oli myöhempi jääkärimajuri Julius Saaristo, joka voitti kahden käden yhteistuloksella kultaa legendaarisissa Tukholman olympiakisoissa vuonna 1912. Sen jälkeen keihäänheitto on jäänyt suomalaisten tavaramerkiksi maailmalla ja suomalaisten penkkiurheilijoiden rakastamaksi lajiksi.

Kun Helsingin Sanomat nostaa golfari Mikko Ilosen vakavasti haastamaan keihäänheiton Euroopan mestaria ja hiihdon olympiavoittajia, ollaan suomalaisessa urheilussa kääntämässä uutta lehteä.

Tähän sopii hyvin tarina oman aikansa Tiger Woodsista, Harry Vardonista. Hän voitti kuusi British Open -turnausta ja yhden US Openin, kunnes ensimmäinen maailmansota katkaisi urheilutoiminnan useaksi vuodeksi. Jerseyläinen ei enää palannut sodan jälkeen samalle tasolle.

Vardon, golfin sen ajan supertähti, osallistui kerran sekanelinpeliin, jossa hänen pelikumppaninaan oli naispelaaja, ja he pelasivat kahta keihäänheittäjää vastaan. Sääntöjä oli luonnollisesti hieman mukautettu. Silloin kävi niin, että golfarit voittivat.

Varmaa on, että Vuoden urheilijan valinta herättää tänä syksynä enemmän tunteita kuin vuosiin.

Yli sadan kierroksen golfkausi

Olen pelannut tänä vuonna enemmän golfia kuin koskaan aikaisemmin. Takana on kotimaan kentillä yli sata kierrosta!  Niistä tosin parikymmentä on tullut Talman Par3-kentällä. Sen väylät ja viheriöt ovat olleet koko kauden hyvässä kunnossa, ja nyt kun se on iltaisin valaistuna, kautta voi jatkaa vielä iltavaloissa.

Pitkällä kentällä olen pelannut 85 kertaa. Niistä seitsemän kierrosta on jäänyt vajaiksi lähinnä valon loppumisen vuoksi. Ja onhan siinä mukana Hirsalan kaksi  Early Bird -puolikastakin, jotka alkoivat aamuviiden aikaan. Pauli Pesonen on kyllä uskomaton organisaattori, kun hän tuollaisiakin erikoistapahtumia pyörittää. Takavuosina hän järjesti vähän isompiakin juttuja, muun muassa Challenge Tourin kisoja.

Parhaan kierroksen, 85, pelasin Harjattulassa Mikko Ervastin kanssa. Toisaalta yhdeksän kierrosta vaati yli 100 lyöntiä. Niistä osa tuli kyllä takatiiltä, mikä on niitä katastrofeja jollain tavalla lieventävä seikka.

Talmassa pelataan joka vuosi Suomen parhaat mestikset. Nytkin oli mukana pitkälti toistasataa pelaajaa. Sijoituin  komeasti 100 parhaan joukkoon, sijalle 94. Karsiuduin siis kolmannen eli finaalipäivän kierrokselta.

Kesän hienoimpiin hetkiin kuului urheilutoimittajien Ryder Cup Himoksessa. Olin Helsingin Kerhon voittajajoukkueessa, ja pääsin höykyttämään vanhaa työkaveriani Etelä-Suomen Sanomien asiantuntevaa urheilutoimittajaa Juha Hölttää ensin Foursomessa Seppo Jolkkosen kanssa, ja iltapäivällä kaksinpelissä. Tutustuin Juhaan jo 30 vuotta sitten Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimituksessa. Silloin Juha suunnisti, minä juoksin. Nyt molemmat viihdymme viheriöillä.

Lassi Tilander on golfin kävelevä tietosanakirja.

Parasta tässä golfkaudessa ovat olleet kierrokset golfin kävelevän tietosanakirjan Lassi Tilanderin kanssa. Olemme käyneet hedelmällisiä keskusteluja muun muassa tulevan golfkirjani teemoista. Lassi on pelannut joskus parempienkin pelaajien kanssa, muun muassa viisinkertaisen major-voittaja Peter Thomsonin kanssa.

Hän on toiminut myös useaan otteeseen maajoukkueen kapteenina, esimerkiksi vuonna 1960 Merionissa. missä Jack Nicklaus teki Eisenhower Trophyn ennätystuloksen 269. Ennätys meni rikki vasta tänä syksynä, kun Espanjaa edustava Jon Rahm pelasi tuloksen 263!

Organisoidessaan Jack Nicklauksen vierailua Talissa 1987 Lassi  huomasi yleisön joukossa Mauri Vikströmin, joka pelasi vuonna 1960 Merionissa Nicklauksen kanssa.

Lassi haki Maurin mestarin luokse, esitteli heidät vanhoina pelikavereina, ja Nicklaus lausui hienosti: "It was a long time ago!" 

Niinpä, siitä Nicklauksen vierailusta on kulunut nyt täsmälleen saman verran aikaa, 27 vuotta! 

Ei ole vaikea tunnustaa, että pelaajana(kin) Lassi on kiistatta minua parempi. Olemme pelanneet neljä kertaa, ja kolmesti voittajan onnitteleminen on jäänyt minun velvollisuudekseni. Toisaalta kierrokset Lassin kanssa ovat niin hienoja, että joka kerta on itsellänikin ollut voittajan olo.