Mikko Ilosen valinta Euroopan Ryder Cupin joukkueeseen alkaa näyttää koko ajan todennäköisemmältä. Ilosen kanssa kapteenin kolmesta kutsusta kisaava skotti Marc Warren voitti viikonloppuna Tanskassa ensimmäisen Euroopan kiertueen kilpailunsa seitsemään vuoteen.
Mutta Tanskan voittonsa jälkeen Marc Warren kertoi yllättäen, että hän ei ole buukannut kalenteriinsa Ryder Cupin viikonloppua.
"Luulen, että se laiva on jo lähtenyt satamasta", Marc Warren kommentoi Made in Denmark -voittonsa jälkeen The Scotsman -sanomalehdessä.
Warren sijoittui Valhallassa PGA Championshipissä jaetulle 15. sijalle vain kaksi lyöntiä Mikko Ilosta heikommalla tuloksella. Tällä hetkellä hän vaikuttaisi kovakuntoisimmalta skotilta.
Yhdeksän pelaajaa on näillä näkymin varmasti joukkueessa, joskin joukkue nimetään vasta syyskuun alussa. Tämän hetken listoilla joukkueeseen kuuluvat Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell.
Warrenin lisäksi toinen pelaaja, jonka olisi voinut ajatella uhkaavan Ilosen valintaa, on englantilainen Ian Poulter. Toukokuisessa Mirrorin jutussa Euroopan joukkueen kapteeni Paul McGinley kaipaili Poulterilta kuitenkin tuoreita näyttöjä. Niitä ei ole tullut.
Näin ollen Irish Openin kesäkuussa voittanut Mikko Ilonen on PGA Championshipin seitsemännen sijansa ansiosta ison pykälän lähempänä valintaa. Luulen, että Euroopan joukkueen kapteni Paul McGinley antoi Iloselle keskittymisrauhan US PGA Championshipin jälkeen sillä ukaasilla, että julkisuuteen ei saa vuotaa mitään tästä asiasta.
Maailmanlistalla 46. sijalla oleva lahtelaisgolfari on tekemässä todella isoin kirjaimin suomalaista urheiluhistoriaa. Ryder Cup on yksi maailman tunnetuimmista ja seuratuimmista urheilutapahtumista. Reilun kuukauden kuluttua kisaturistit ainakin 75 eri maasta matkustavat Skotlannin Gleneaglesiin seuraamaan jännittävää kamppailua Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Ensimmäistä kertaa, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, on mukana myös suomalaispelaaja.
Maanantaina vapautui myyntiin vielä 3000 lippua kisapäiville.
19.8.2014
18.8.2014
Antti Ruuskanen kuittasi valmentajansa vanhan tappion
Yleisurheilun EM-kisat Zürichissä päättyivät
keihäänheittäjien kaksoismitalijuhliin. Antti Ruuskasen mestaruus omalla
ennätyksellä 88,01 summaa hienolla tavalla suomalaisten koko kisaviikon.
Hämmästyttävän monet urheilijat tekivät omia ennätyksiään.
Ruuskasen ja pronssille heittäneen Tero Pitkämäen mitaleita
osattiin odottaa, mutta sunnuntain positiivisin yllättäjä oli neljänneksi
heittänyt Lassi Etelätalo. Hän oli hetken aikaa jopa pronssissa kiinni, kunnes
tshekki Vjatseslav Vesely kiskaisi ohi ja nousi hopealle.
Kun Ruuskanen esitteli alkukesästä Paavo Nurmi Gamesin
lehdistötilaisuudessa Turussa uutta vauhtijuoksutekniikkaansa, minulle tuli
tunne, että tuossa steppailee menestystä rakentava urheilija. Ruuskanen kertoi,
että hänen valmentajansa Aki Parviainen otti samanlaisen ristiaskelikon
käyttöön ennen Edmontonin MM-kisoja 2001. Olin paikalla, kun Parviainen
kiskaisi Edmontonissa hirmuheiton 91,31. Sillä kertaa löytyi kuitenkin yksi yliluonnollinen
mies, joka repäisi siitä ohi: Jan Zelezny.
Nyt Zelezny oli Letzigrundin lehtereillä seuraamassa, miten
hänen valmentamansa Vjatseslav Vesely vastasi Aki Parviaisen valmentaman Antti
Ruuskasen ennätysheittoon 88,01. Hyvin Vesely yritti, mutta ei saanut Ruuskasta
kiinni! Näin valmentaja Aki Parviainen sai tavallaan revanssin siitä, että
Zelezny vei häneltä MM-kullan vuonna 2001.
Keihäsdraaman huipennuksena oli tietenkin palkintojenjako,
missä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen Antti Pihlakoski pääsi
ojentamaan EM-kultamitalin Ruuskaselle. Siinä pojat rakensivat Suomi-brändiä
parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomen joukkue tavoitteli Zürichistä kahta mitalia, joten
menestystavoitteet toteutuivat. Miesmuistiin ei yleisurheilun arvokisoissa ole
ollut näin paljon hyviä suomalaissuorituksia. Yle Urheilun asiantuntija Mika
Lehtimäki analysoi tuoreeltaan Urheiluruudussa, että suomalaisurheilijat
tekivät 31 suoritusta ja 17 meni eristä tai karsinnoista eteenpäin. Näin
laskien yli puolet joukkueesta onnistui!
Kolmen urheilijan (Minna Nikkanen, Nooralotta Neziri ja
Sandra Eriksson) pettymyksissä oli jotain samaa. Arvaan, että heillä kaikilla
oli odotukset pilvissä ja Sandrakin jo suunnitteli, ottaako paidan pois
loppusuoralla. Epäonnistuminen pitää kuitenkin sisällään menestysmahdollisuuden
tulevissa arvokisoissa. Siis mahdollisuuden.
Mutta mistä suomalaisten hyvä EM-vire sitten rakentui?
Sanoisin, että joukkue joutui positiiviseen kierteeseen, jossa onnistuminen ruokki
uusia onnistumisia. Kierteen rakentaminen on alkanut kyllä paljon ennen kisojen
avajaisia.
Tässäpä tulee menestyskierteen analyysi:
1. Jukka Keskisalon paluu radoille
Väitän, että Jukka Keskisalon paluu oli suomalaiselle
yleisurheilulle isompi asia kuin Jukalle itselleen. Pitkästä aikaa neljä
suomalaista kestävyysjuoksijaa oli arvokisoissa, ja kaikki selviytyivät
loppukilpailuun! Keskisalosta tuli vuoden 2006 Euroopan mestaruuden myötä
yleisurheilun arvostettu ikoni, jonka tekemiset vaikuttavat isoon joukkoon
yleisurheilun harrastajia ja seuraajia.
2. Jorma Kemppaisen rakentava ote valmennuksen johdossa
Keski-Suomesta lähtöisin oleva Jorma Kemppainen tulee
syksyllä olleeksi kaksi vuotta Suomen Urheiluliiton valmennusjohtajana.
Kemppaisella on positiivinen ote asioihin. Se tarttuu. Muistaako muuten joku
vielä, että keihäänheittäjien valintajärjestelmä kyseenalaistettiin ennen
kisoja? Ei ne valinnat ihan huonosti
osuneet.
3. Timanttiliiga, unelmista totta
Paavo Nurmi Gamesin taustayhteisö kertoi viime vuonna, että
Turun Urheilupuistossa halutaan järjestää Timanttiliigan kilpailut vuonna 2017.
Se tarkoitti heti, että parhaiden suomalaisten alkukesän tavoitteeksi tuli
päästä Turun kisoihin kisaamaan maailman parhaita urheilijoita vastaan.
Esimerkiksi moukarimörssäri David Söderberg sai kesäkuussa valtavan
itseluottamustöötin napattuaan Turussa nipun kovia päänahkoja.
4. Hannamaari Latvalan reippaus
Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustava Hannamaari Latvala venyi
hienosti 200 metrin loppukilpailuun. Mutta hän on myös muutakin kuin nopea:
"Hantta" on positiivinen ja hyvä esiintyjä. Hän ei pelkää sanoa heti
suorituksen jälkeen haastattelussa, että päässä ei ole yhtään ajatusta! Kun sen
osaa sanoa iloisesti, haastattelulta ei enempää vaaditakaan. Kun joukkueessa on
tällainen urheilija, hänestä tarttuu rohkeutta muihinkin urheilijoihin.
5. Oskari Mörön yllätys
Oskari Mörö paineli ennakkoluulottomasti 400 metrin aitojen
loppukilpailuun, missä hän joutui valitettavasti sisäradalle. 13 askeleen rytmi
ja sisärata on huono yhdistelmä. Mutta pelkästään loppukilpailuun pääsy ennätysajalla
oli Möröltä yhtä kova juttu kuin Lassi Etelätalon neljäs sija keihäässä.
Jotakin, jota ei voinut ennakoida.
6. Sanna Kämäräinen: lupa tuulettaa!
Kiekonheittäjä Sanna Kämäräisen selviytyminen kiekonheiton
loppukilpailuun oli hieno saavutus. Kun hän avasi sen omalla ennätyksellään ja 60
metrin viivan yli kantaneella kaaarella, oli todellakin tuulettaminen
paikallaan. Varmasti moni ajatteli, että loppukilpailun ensimmäisellä
kierroksella ei saisi tuulettaa ja purkaa latausta niin kuin Sanna teki. Mutta
haloo, se oli kyllä niin hieno onnistuminen, että se oli pakko kruunata juuri sellaisella
juhlimisella.
7. Antti Ruuskasen positiivisuus
Kauaksi on tultu siitä, kun suomalainen keihäänheittäjä
kommentoi MM-kisoissa Ylen toimittajalle: "Saksa on paska maa!" Nyt Urheiluruudussa
kuultiin Euroopan mestari Antti Ruuskasen äitiä Aulikki Ruuskasta. Tämän mukaan
peräänantamattomuus ja positiivisuus ovat Antin menestyksen taustalla. Kukapa
sen paremmin osaisi sanoa kuin oma äiti.
8. Tero Pitkämäen suojakilpi
Antti Ruuskasella on ollut se onnellinen tilanne, että
Suomen yleisurheilumenestyksestä kymmenen vuotta vastannut Tero Pitkämäki on
toiminut tänä kesänä suojaavana kilpenä, kerännyt median huomion ja samalla
paineet. Kaksikko on kilpaillut kuusi kertaa vastakkain. EM-kisoihin asti järjestys
oli aina sama, mutta Zürichissä osat vaihtuivat. Niin, kuka puhuikaan Antti
Ruuskasen peräänantamattomuudesta?
9. Tommi Evilän jäähyväiskiertue
Tommi Evilä kilpailee viimeistä kauttaan. Vaikka hän on
saanut aikaan positiivista pöhinää vauhdinottoradoilla, ei kukaan
pituushyppääjä päässyt EM-kisajoukkueeseen. Ei Tommikaan. Mutta
jäähyväiskiertue on osoittanut Tommille ja kaikille muillekin,
millaista arvostusta yleisurheilija voi nauttia. Turun Paavo Nurmi Gamesissa
tamperelaishyppääjä itse kommentoi: "Tuntuihan se oudolta hypätä, kun 10 000
persettä nousi penkistä!"
10. Respect!
Urheilussa, niin kuin elämässä, tärkeintä on arvostaa
tekemistä ja yrittämistä! Menestys tulee sen jälkeen. Voi olla, että tämä on
olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen ajatus. Mutta, se nyt sopii hyvin
tähän loppuun.
.
15.8.2014
Ryder Cup ja Mikko Ilonen, unelma on jo lähellä
Mikko Ilosen erinomainen peli Valhallassa US PGA
Championshipissä nosti hänen osakkeensa korkealle Euroopan Ryder Cup -joukkueen
valinnoissa.
Joukkueeseen valitaan suoraan yhdeksän pelaajaa Euroopan jamaailman listoilta tämän kuun lopussa. Näiden listojen perusteella nyt
näyttäisi siltä, että Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio
Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme
McDowell kuuluvat joukkueeseen.
Tämän lisäksi irlantilainen kapteeni Paul McGinley valitsee
kolme pelaajaa oman harkintansa mukaan. Tässä harkinnassa Mikko Ilonen on ollut
mukana kaiken aikaa, mutta PGA Championshipin jaettu 7. sija painoi vaakaa
Mikon kohdalla todella paljon. Hän hävisi Valhallassa joukkueeseen menossa
olevista pelaajista vain Rorylle ja Henrikille.
Mutta ketkä muut pelaajat tavoittelevat noita kapteenin kolmea
kutsukorttia?
Koska Ryder Cup pelataan Skotlannin Gleneaglesissa pitäisin lähes
selvänä, että 33-vuotias skotti Marc Warren pelasi itsensä PGA Championshipissä
joukkueeseen, vaikka hän hävisikin kaksi lyöntiä Iloselle. Warrenin kunto
näyttää paremmalta kuin toisen skotin Stephen Gallacherin, joka putosi toisen
päivän 77 lyönnin seurauksena PGA Championshipin viikonloppukierroksilta.
Toisaalta 39-vuotiaan Gallacherin onnistuminen British Openissa (T15.) voi
riittää jo valintaan, etenkin kun hänellä on ET-voitto Dubaista viime
helmikuulta.
Mutta miksi ihmeessä Marc Warren pelaa tällä viikolla Made in Denmark -kisassa? Ehkä hänen pitää vielä vakuuttaa kapteeni McGinley nousukunnostaan. Tässä voisi myös olla Ilosen sauma joukkueeseen pääsyyn.
Mutta jos McGinley antaa kaksi korttia skoteille, sitä ei voi
protestoida lajin perinteiden ja kyseisten pelaajien kotiyleisössä herättämien
tunteiden vuoksi. Niinpä käteen jää yksi kortti. Siitä kamppailee Ilosen
lisäksi nippu espanjalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia pelaajia.
Paineet brittipoliittiseen valintaan ovat aika pienet, sillä
joukkueessa on näillä näkymin jo kaksi pohjoisirlantilaista (Rory ja Graeme),
yksi englantilainen (Justin) ja yksi walesilainen (Jamie). Jos mukaan otetaan
vielä kaksi skottia, on Brittein saarilta jo puolet koko joukkueesta.
Entä riittääkö Sergio Garcia yksin edustamaan vahvaa
Espanjaa?
Miguel Angel Jimenez oli keväällä aivan pitelemätön, pelasi
neljänneksi Mastersissa ja voitti Espanjan ET-kisan, mutta sen jälkeen
50-vuotiaan pelaajan kunto on kadonnut. PGA Championshipissä hän ei ollut
lähelläkään jatkopaikaa.
Viime syksynä Kiinassa ison kilpailun voittanut Gonzalo
Fdez-Castano hävisi Mikolle 11 lyöntiä PGA Championshipissä. Hän karsiutui
aiemmin kesällä niin British Openista kuin US Openistakin.
Tammikuussa Abu Dhabissa voittanut Pablo Larrazabal oli
aivan hukassa PGA Championshipin avauspäivänä eikä toisen päivän ryhtiliike
(69) nostanut häntä enää jatkokierroksille. Larrazabalin tunnetuin golfsuoritus
viimeisen puolen vuoden ajalta on Malesian Openista, missä hän joutui
ampiaishyökkäyksen seurauksena syöksymään lampeen.
Ehkä vakavin uhka Ilosen valinnan kannalta onkin Italian
31-vuotias Francesco Molinari, joka on jo kahdesti (2010 ja 2012) ollut voittamassa
Ryder Cupia. Vaikka hän hävisi Iloselle 11 lyöntiä PGA Championshipissä,
hänellä on tasaiset esitykset tämän vuoden muista majoreista: T15. British
Openissa, T23. US Openissa ja 50. Mastersissa.
Toisaalta Molinari ei
ole pystynyt voittamaan yhtään kilpailua pariin vuoteen. Mikolla sen sijaan on
arvokkaat ET-voitot viime ja tältä vuodelta. Erityisesti Irish Openin voitto
kesäkuussa voi olla ratkaiseva tekijä valinnassa.
Siihenkin on varauduttava, että kapteenin kolmas kutsu menee
erilaisten golfpoliittisten näkökohtien perusteella jollekin espanjalaiselle
tai englantilaiselle pelaajalle. Sen jälkeen Ilosen mahdollisuudet päästä
joukkueeseen alkaisivat olla aika teoreettiset ja perustuisivat jonkun
loukkaantumiseen. Sellaisen varaan ei tietenkään kannata laskea.
Kapteenin kannalta on huolestuttavaa, että Tanskan 43-vuotias
Thomas Björn karsiutui PGA Championshipissä. British Openissa (T26.) ja
Mastersissa (T8.) tanskalainen onnistui hyvin, mutta US Openin hän jätti
kesäkuussa niskavaivaisena väliin. Kysymys siis kuuluu, mihin suuntaan hänen
kuntonsa on nyt menossa? Ainakin hän aloitti vakuuttavasti Tanskassa tällä
viikolla pelattavan ET-kisan.
Kukaan tuskin luopuu kevyin perustein paikastaan Ryder Cup
-joukkueessa. Ja sellaista McGinley ei missään tapauksessa voisi esittää
ainakaan Björnille, joka toimii puheenjohtajana ET:n kilpailutoimikunnassa.
Juuri se nimitti hänet Ryder Cup -joukkueen kapteeniksi.
Eli Mikko Ilonen on kyllä hyvin, hyvin lähellä tulla
valituksi ensimmäisenä suomalaisena pelaajana Ryder Cupiin. Kapteeni on kuullut
Ilosen koputuksen, mutta ovelle koputtelee niin moni muukin hyvä pelaaja
sponsoreineen ja muine tukijoukkoineen, että mitään varmaa ei vielä voi sanoa.
Sen vuoksi lähimmät pari viikkoa ovatkin todella kutkuttavia suomalaisten
golfin ystävien kannalta.
Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen Ryder Cup pelataan Gleneaglesissa 26.-28.9., mutta lippuja
voi ostaa enää vain edeltäville harjoituspäiville.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)