Antti Ruuskanen kuittasi valmentajansa vanhan tappion

Yleisurheilun EM-kisat Zürichissä päättyivät keihäänheittäjien kaksoismitalijuhliin. Antti Ruuskasen mestaruus omalla ennätyksellä 88,01 summaa hienolla tavalla suomalaisten koko kisaviikon. Hämmästyttävän monet urheilijat tekivät omia ennätyksiään.

Ruuskasen ja pronssille heittäneen Tero Pitkämäen mitaleita osattiin odottaa, mutta sunnuntain positiivisin yllättäjä oli neljänneksi heittänyt Lassi Etelätalo. Hän oli hetken aikaa jopa pronssissa kiinni, kunnes tshekki Vjatseslav Vesely kiskaisi ohi ja nousi hopealle.

Kun Ruuskanen esitteli alkukesästä Paavo Nurmi Gamesin lehdistötilaisuudessa Turussa uutta vauhtijuoksutekniikkaansa, minulle tuli tunne, että tuossa steppailee menestystä rakentava urheilija. Ruuskanen kertoi, että hänen valmentajansa Aki Parviainen otti samanlaisen ristiaskelikon käyttöön ennen Edmontonin MM-kisoja 2001. Olin paikalla, kun Parviainen kiskaisi Edmontonissa hirmuheiton 91,31. Sillä kertaa löytyi kuitenkin yksi yliluonnollinen mies, joka repäisi siitä ohi: Jan Zelezny.

Nyt Zelezny oli Letzigrundin lehtereillä seuraamassa, miten hänen valmentamansa Vjatseslav Vesely vastasi Aki Parviaisen valmentaman Antti Ruuskasen ennätysheittoon 88,01. Hyvin Vesely yritti, mutta ei saanut Ruuskasta kiinni! Näin valmentaja Aki Parviainen sai tavallaan revanssin siitä, että Zelezny vei häneltä MM-kullan vuonna 2001.

Keihäsdraaman huipennuksena oli tietenkin palkintojenjako, missä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen Antti Pihlakoski pääsi ojentamaan EM-kultamitalin Ruuskaselle. Siinä pojat rakensivat Suomi-brändiä parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomen joukkue tavoitteli Zürichistä kahta mitalia, joten menestystavoitteet toteutuivat. Miesmuistiin ei yleisurheilun arvokisoissa ole ollut näin paljon hyviä suomalaissuorituksia. Yle Urheilun asiantuntija Mika Lehtimäki analysoi tuoreeltaan Urheiluruudussa, että suomalaisurheilijat tekivät 31 suoritusta ja 17 meni eristä tai karsinnoista eteenpäin. Näin laskien yli puolet joukkueesta onnistui!

Kolmen urheilijan (Minna Nikkanen, Nooralotta Neziri ja Sandra Eriksson) pettymyksissä oli jotain samaa. Arvaan, että heillä kaikilla oli odotukset pilvissä ja Sandrakin jo suunnitteli, ottaako paidan pois loppusuoralla. Epäonnistuminen pitää kuitenkin sisällään menestysmahdollisuuden tulevissa arvokisoissa. Siis mahdollisuuden.

Mutta mistä suomalaisten hyvä EM-vire sitten rakentui? Sanoisin, että joukkue joutui positiiviseen kierteeseen, jossa onnistuminen ruokki uusia onnistumisia. Kierteen rakentaminen on alkanut kyllä paljon ennen kisojen avajaisia.

Tässäpä tulee menestyskierteen analyysi:

1. Jukka Keskisalon paluu radoille

Väitän, että Jukka Keskisalon paluu oli suomalaiselle yleisurheilulle isompi asia kuin Jukalle itselleen. Pitkästä aikaa neljä suomalaista kestävyysjuoksijaa oli arvokisoissa, ja kaikki selviytyivät loppukilpailuun! Keskisalosta tuli vuoden 2006 Euroopan mestaruuden myötä yleisurheilun arvostettu ikoni, jonka tekemiset vaikuttavat isoon joukkoon yleisurheilun harrastajia ja seuraajia.

2. Jorma Kemppaisen rakentava ote valmennuksen johdossa

Keski-Suomesta lähtöisin oleva Jorma Kemppainen tulee syksyllä olleeksi kaksi vuotta Suomen Urheiluliiton valmennusjohtajana. Kemppaisella on positiivinen ote asioihin. Se tarttuu. Muistaako muuten joku vielä, että keihäänheittäjien valintajärjestelmä kyseenalaistettiin ennen kisoja?  Ei ne valinnat ihan huonosti osuneet.

3. Timanttiliiga, unelmista totta

Paavo Nurmi Gamesin taustayhteisö kertoi viime vuonna, että Turun Urheilupuistossa halutaan järjestää Timanttiliigan kilpailut vuonna 2017. Se tarkoitti heti, että parhaiden suomalaisten alkukesän tavoitteeksi tuli päästä Turun kisoihin kisaamaan maailman parhaita urheilijoita vastaan. Esimerkiksi moukarimörssäri David Söderberg sai kesäkuussa valtavan itseluottamustöötin napattuaan Turussa nipun kovia päänahkoja.

4. Hannamaari Latvalan reippaus

Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustava Hannamaari Latvala venyi hienosti 200 metrin loppukilpailuun. Mutta hän on myös muutakin kuin nopea: "Hantta" on positiivinen ja hyvä esiintyjä. Hän ei pelkää sanoa heti suorituksen jälkeen haastattelussa, että päässä ei ole yhtään ajatusta! Kun sen osaa sanoa iloisesti, haastattelulta ei enempää vaaditakaan. Kun joukkueessa on tällainen urheilija, hänestä tarttuu rohkeutta muihinkin urheilijoihin.

5. Oskari Mörön yllätys

Oskari Mörö paineli ennakkoluulottomasti 400 metrin aitojen loppukilpailuun, missä hän joutui valitettavasti sisäradalle. 13 askeleen rytmi ja sisärata on huono yhdistelmä. Mutta pelkästään loppukilpailuun pääsy ennätysajalla oli Möröltä yhtä kova juttu kuin Lassi Etelätalon neljäs sija keihäässä. Jotakin, jota ei voinut ennakoida.

6. Sanna Kämäräinen: lupa tuulettaa!

Kiekonheittäjä Sanna Kämäräisen selviytyminen kiekonheiton loppukilpailuun oli hieno saavutus. Kun hän avasi sen omalla ennätyksellään ja 60 metrin viivan yli kantaneella kaaarella, oli todellakin tuulettaminen paikallaan. Varmasti moni ajatteli, että loppukilpailun ensimmäisellä kierroksella ei saisi tuulettaa ja purkaa latausta niin kuin Sanna teki. Mutta haloo, se oli kyllä niin hieno onnistuminen, että se oli pakko kruunata juuri sellaisella juhlimisella.

7. Antti Ruuskasen positiivisuus

Kauaksi on tultu siitä, kun suomalainen keihäänheittäjä kommentoi MM-kisoissa Ylen toimittajalle: "Saksa on paska maa!" Nyt Urheiluruudussa kuultiin Euroopan mestari Antti Ruuskasen äitiä Aulikki Ruuskasta. Tämän mukaan peräänantamattomuus ja positiivisuus ovat Antin menestyksen taustalla. Kukapa sen paremmin osaisi sanoa kuin oma äiti.

8. Tero Pitkämäen suojakilpi

Antti Ruuskasella on ollut se onnellinen tilanne, että Suomen yleisurheilumenestyksestä kymmenen vuotta vastannut Tero Pitkämäki on toiminut tänä kesänä suojaavana kilpenä, kerännyt median huomion ja samalla paineet. Kaksikko on kilpaillut kuusi kertaa vastakkain. EM-kisoihin asti järjestys oli aina sama, mutta Zürichissä osat vaihtuivat. Niin, kuka puhuikaan Antti Ruuskasen peräänantamattomuudesta?

9. Tommi Evilän jäähyväiskiertue

Tommi Evilä kilpailee viimeistä kauttaan. Vaikka hän on saanut aikaan positiivista pöhinää vauhdinottoradoilla, ei kukaan pituushyppääjä päässyt EM-kisajoukkueeseen. Ei Tommikaan. Mutta jäähyväiskiertue on osoittanut Tommille ja kaikille muillekin, millaista arvostusta yleisurheilija voi nauttia. Turun Paavo Nurmi Gamesissa tamperelaishyppääjä itse kommentoi: "Tuntuihan se oudolta hypätä, kun 10 000 persettä nousi penkistä!"

10. Respect!

Urheilussa, niin kuin elämässä, tärkeintä on arvostaa tekemistä ja yrittämistä! Menestys tulee sen jälkeen. Voi olla, että tämä on olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen ajatus. Mutta, se nyt sopii hyvin tähän loppuun.

.

Ryder Cup ja Mikko Ilonen, unelma on jo lähellä

Mikko Ilosen erinomainen peli Valhallassa US PGA Championshipissä nosti hänen osakkeensa korkealle Euroopan Ryder Cup -joukkueen valinnoissa.

Joukkueeseen valitaan suoraan yhdeksän pelaajaa Euroopan jamaailman listoilta tämän kuun lopussa. Näiden listojen perusteella nyt näyttäisi siltä, että Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell kuuluvat joukkueeseen.

Tämän lisäksi irlantilainen kapteeni Paul McGinley valitsee kolme pelaajaa oman harkintansa mukaan. Tässä harkinnassa Mikko Ilonen on ollut mukana kaiken aikaa, mutta PGA Championshipin jaettu 7. sija painoi vaakaa Mikon kohdalla todella paljon. Hän hävisi Valhallassa joukkueeseen menossa olevista pelaajista vain Rorylle ja Henrikille.

Mutta ketkä muut pelaajat tavoittelevat noita kapteenin kolmea kutsukorttia?

Koska Ryder Cup pelataan Skotlannin Gleneaglesissa pitäisin lähes selvänä, että 33-vuotias skotti Marc Warren pelasi itsensä PGA Championshipissä joukkueeseen, vaikka hän hävisikin kaksi lyöntiä Iloselle. Warrenin kunto näyttää paremmalta kuin toisen skotin Stephen Gallacherin, joka putosi toisen päivän 77 lyönnin seurauksena PGA Championshipin viikonloppukierroksilta. Toisaalta 39-vuotiaan Gallacherin onnistuminen British Openissa (T15.) voi riittää jo valintaan, etenkin kun hänellä on ET-voitto Dubaista viime helmikuulta.

Mutta miksi ihmeessä Marc Warren pelaa tällä viikolla Made in Denmark -kisassa? Ehkä hänen pitää vielä vakuuttaa kapteeni McGinley nousukunnostaan. Tässä voisi myös olla Ilosen sauma joukkueeseen pääsyyn.

Mutta jos McGinley antaa kaksi korttia skoteille, sitä ei voi protestoida lajin perinteiden ja kyseisten pelaajien kotiyleisössä herättämien tunteiden vuoksi. Niinpä käteen jää yksi kortti. Siitä kamppailee Ilosen lisäksi nippu espanjalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia pelaajia.

Paineet brittipoliittiseen valintaan ovat aika pienet, sillä joukkueessa on näillä näkymin jo kaksi pohjoisirlantilaista (Rory ja Graeme), yksi englantilainen (Justin) ja yksi walesilainen (Jamie). Jos mukaan otetaan vielä kaksi skottia, on Brittein saarilta jo puolet koko joukkueesta.

Entä riittääkö Sergio Garcia yksin edustamaan vahvaa Espanjaa?

Miguel Angel Jimenez oli keväällä aivan pitelemätön, pelasi neljänneksi Mastersissa ja voitti Espanjan ET-kisan, mutta sen jälkeen 50-vuotiaan pelaajan kunto on kadonnut. PGA Championshipissä hän ei ollut lähelläkään jatkopaikaa.

Viime syksynä Kiinassa ison kilpailun voittanut Gonzalo Fdez-Castano hävisi Mikolle 11 lyöntiä PGA Championshipissä. Hän karsiutui aiemmin kesällä niin British Openista kuin US Openistakin.

Tammikuussa Abu Dhabissa voittanut Pablo Larrazabal oli aivan hukassa PGA Championshipin avauspäivänä eikä toisen päivän ryhtiliike (69) nostanut häntä enää jatkokierroksille. Larrazabalin tunnetuin golfsuoritus viimeisen puolen vuoden ajalta on Malesian Openista, missä hän joutui ampiaishyökkäyksen seurauksena syöksymään lampeen.

Ehkä vakavin uhka Ilosen valinnan kannalta onkin Italian 31-vuotias Francesco Molinari, joka on jo kahdesti (2010 ja 2012) ollut voittamassa Ryder Cupia. Vaikka hän hävisi Iloselle 11 lyöntiä PGA Championshipissä, hänellä on tasaiset esitykset tämän vuoden muista majoreista: T15. British Openissa, T23. US Openissa ja 50. Mastersissa.

Toisaalta Molinari  ei ole pystynyt voittamaan yhtään kilpailua pariin vuoteen. Mikolla sen sijaan on arvokkaat ET-voitot viime ja tältä vuodelta. Erityisesti Irish Openin voitto kesäkuussa voi olla ratkaiseva tekijä valinnassa.

Siihenkin on varauduttava, että kapteenin kolmas kutsu menee erilaisten golfpoliittisten näkökohtien perusteella jollekin espanjalaiselle tai englantilaiselle pelaajalle. Sen jälkeen Ilosen mahdollisuudet päästä joukkueeseen alkaisivat olla aika teoreettiset ja perustuisivat jonkun loukkaantumiseen. Sellaisen varaan ei tietenkään kannata laskea.

Kapteenin kannalta on huolestuttavaa, että Tanskan 43-vuotias Thomas Björn karsiutui PGA Championshipissä. British Openissa (T26.) ja Mastersissa (T8.) tanskalainen onnistui hyvin, mutta US Openin hän jätti kesäkuussa niskavaivaisena väliin. Kysymys siis kuuluu, mihin suuntaan hänen kuntonsa on nyt menossa? Ainakin hän aloitti vakuuttavasti Tanskassa tällä viikolla pelattavan ET-kisan.

Kukaan tuskin luopuu kevyin perustein paikastaan Ryder Cup -joukkueessa. Ja sellaista McGinley ei missään tapauksessa voisi esittää ainakaan Björnille, joka toimii puheenjohtajana ET:n kilpailutoimikunnassa. Juuri se nimitti hänet Ryder Cup -joukkueen kapteeniksi.

Eli Mikko Ilonen on kyllä hyvin, hyvin lähellä tulla valituksi ensimmäisenä suomalaisena pelaajana Ryder Cupiin. Kapteeni on kuullut Ilosen koputuksen, mutta ovelle koputtelee niin moni muukin hyvä pelaaja sponsoreineen ja muine tukijoukkoineen, että mitään varmaa ei vielä voi sanoa. Sen vuoksi lähimmät pari viikkoa ovatkin todella kutkuttavia suomalaisten golfin ystävien kannalta.

Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen Ryder Cup pelataan Gleneaglesissa 26.-28.9., mutta lippuja voi ostaa enää vain edeltäville harjoituspäiville.